Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Category

Suomi

Yhden viikonlopun oivalluksia

Kun kesäviikonloppuna suunnitelmat eivät mene ihan putkeen, ei kannata jäädä murehtimaan. Sen sijaan kannattaa tarttua hetkeen.

Viime viikonlopusta opin ainakin sen, että on turha harmistua, jos asiat eivät mene ihan niin kuin olisi alunperin niiden toivonut menevän. Loppujen lopuksi yksi asia johtaa toiseen ja toteutumattomien suunnitelmien tilalle napsahteleekin eteen kaikkea uutta ja yllättävää. Mennäänpä viime viikonloppuun.

Koko viikon sää oli mukavan kesäinen ja viikonlopulle luvassa jopa helteitä. Ystäväni suunnittelivat veneretkeä Saimaalle kohteenaan iki-ihana Sahanlahti Resort Puumalassa ja pyysivät minua mukaan. Sehän sopi mainiosti. Mies oli lähtenyt Lappiin eikä kesäleskellä ollut mitään muutakaan suunnitelmissa.

Veneellä Saimaalle ja mukana mainiot laivakoirat Hugo ja Väinö.

Ystäväni on mestari bongaamaan kaikki oivat kesätapahtumat ja niinpä nytkin WhatsAppiini pimpsahti viesti: Sahanlahdessa on perjantai-iltana italialaisen ruuan illallismenu, osallistutaanko? Ruokatapahtumat saavat minut aina innostumaan ja mikäpä parempaa kuin yhdistää veneilyviikonloppu ruokakokemuksiin. Ehdottomasti osallistutaan.

Kaikki hyvin vielä torstaihin, kunnes Sahanlahdesta soitettiin, etteivät he valitettavasti pysty järjestämään meille sovittua veneen kylkipaikkaa perjantaina. Vierasvenelaituri on buukattu aivan täyteen. Toisaalta myös italialainen teemailtakin on täynnä, joten emme mahtuisikaan siihenkään. Harmillista, sillä nyt hyvät suunnitelmamme kariutuivat. Kesäviikonloppuisin pitäisi vaan olla hereillä paljon aikaisemmin.

Saimaa, niin parasta kaikkina vuorokaudenaikoina.

Päätimme joka tapauksessa lähteä perjantaina veneellä Saimaalle ja ajella Sahanlahden sijaan kohti vuokramökkiämme. Halutessamme voisimme jatkaa sieltä lauantaina Sahanlahteen.

Hyvä ajatus sekin siihen asti, kunnes koitti perjantai. Silloin nimittäin aurinko unohti meidät ja sää muuttui. Iltapäivällä alkoi taivas tiputtamaan vettä navakan pohjoistuulen saattelemana.

Olimme lähtövalmiina tavarat pakattuina ja kutakuinkin ei kun menoksi -asenteella varustettuina. Ainut ongelma oli tuo puuskainen tuuli, joka näytti vain nostavan kierroksia iltaa kohden. Kapteenimme oli sitä mieltä, että tuolla tuulella veneen paikoitus mökkilaituriin tulisi olemaan haasteellista, varsinkin kun me apujoukot olimme veneilyn suhteen melko peukalottomia.

Mietimme kaikki eri vaihtoehdot läpi ja päätimme yöpyä veneessä kotisatamassa, vaikka emme illalla pääsisikään matkaan. Säätiedotuksen mukaan viimeistään aamulla pitäisi tuulen tyyntyä, joten olisimmehan ainakin lähtövalmiita aamuvarhaisesta. Eikö sitä kerran voisi yöpyä vierasvenelaiturin sijaan yhtä hyvin kotisatamassa? Tulisipa tehtyä sellainen staycation hotellin sijaan veneessä.

Avasimme skumppapullon ja katselimme satamassa kylmissään kärvisteleviä lomalaisia. Ihmetyttää aina se, että suomalainen pukee lomalla shortsit jalkaan vaikka lämpötila olisi hädin tuskin kymmenen asteen yläpuolella.

Lappeenrannan satama-alueelta löytyy mittava määrä mukavia kesäterasseja, mutta tällä kelillä jotensakaan ei nyt mieli lämmennyt niille. Sen sijaan ystäväni huomasi läheisen kahvilan Satamatie 6:n bändi-illan. Siis sinne, vielä kun kyse oli ilmaiskonsertista.

Olinpa iloinen, että tuli mentyä. Taitava solisti Susanna Syrjäläinen yhtyeineen tarjosi kerrassaan lyyrisesti koskettavan musiikki-illan. Ilman tätä olosuhteiden pakosta -yöpymistä, en olisi tuohonkaan konserttiin eksynyt. Jos Lappeenrannassa olet liikkeellä, tarkistapa Facebookista tämän muikean kahvilan ohjelmatarjonta.

Hieman erilainen staycation.Satamatie 6:ssa oli tupa täysi.

Illalla veneessä ihmettelimme ohitsemme lipuvaa luksuslaivaa. Piti vähän hieraista silmiä, sillä tällaisia kapistuksia odottaisi näkevän ennemmin Monacossa kuin Lappeenrannassa. Laivan nimen googlettaminen kertoi kyseessä olevan 35-metrinen sveitsiläisen liikemiehen alus. Sama tyyppi, joka on pitänyt laivakonttuuria Saimaalla edellisenäkin kesänä, tosin silloin hieman pienemmällä jahdillaan.

Ehkäpä Saimaan hienoudesta kertoo jotain se, että miljardööri, joka voisi valita kesänviettopaikakseen maailmalta minkä kolkan tahansa, tulee Saimaalle ja Lappeenrantaan. Syystäkin voi olla kotiseutuylpeä.

Kotisatamayöpyminen oli itse asiassa aika hauska juttu. Illalla pelattiin korttia ja nukkumaan tuli mentyä vasta aamuyön tunteina. Tuuli keinutti sopivasti uneen. Heräsin aamulla siihen, että kapteeni käynnisteli koneen ja lähdettiin matkaan.

Taivas oli edelleen paksussa pilvessä, kun saavuimme mökille. Ensimmäiseksi laitettiin sauna lämpiämään. Jos jotain rakastan, niin puulämmitteisen rantasaunan lämmityksestä lähtevää tuoksua. Tähän tuoksuun kun lisätään rantasaunan lempeät löylyt ja pulahtaminen raikkaaseen veteen, ollaan minusta kiteytetty suomalaisen syvin sielunmaisema. Tarvitseeko sitä vielä jotain muuta ollakseen onnellinen?

Päätimme jatkaa saunomisen jälkeen matkaamme sittenkin Sahanlahteen, koska keli näytti paranevan ihan silmissä. Sahanlahti Resort on ollut minulle sellainen jokakesäinen must-juttu. Upea sijainti Suur-Saimaan rannalla, hyvä ravintola, maailman paras rantasauna, Saimaan paras kesäterassi, monipuolinen ohjelmatarjonta, viehättävät majoitusvaihtoehdot, hyvä vierasvenelaituri ja ehdottomasti paras kesätunnelma. Tässä mestassa on vaan sitä jotakin, joka saa hakeutumaan sinne kesä toisensa jälkeen.

Kävimme Sahanlahden Koskivahti-ravintolassa toteamassa, että Puumalan muikut eivät koskaan petä. Tarjolla on myös silmän ruokaa, sillä ravintolan terassilta aukeaa alas kappale kauneinta Saimaata.

Sahanlahti – kesän mansikkapaikka Saimaalla.

Muutaman vuoden ajan Sahanlahdessa on toiminut Sahan Elämysverstas, rakennus, jossa kesäaikaan on tarjolla erilaisia esityksiä, kuten teatteria ja konsertteja. Meidän onneksemme illalla esiintyisi Sikahauska Stand up -klubi, joten uusi käänne suunnitelmiimme oli tulossa jälleen.

Ja taas olin iloinen, että sattumalta istuin illalla Sahanlahden Elämysverstaan penkillä saamassa nauramisesta lisää ikää. Neljä kaverusta tarjosivat hervottoman hauskan shown. Minuun iski erityisesti Mikko Vaismaan taitava tilannekomiikka.

Lämmin kesäilta oli kiva päättää Sahanlahden Rantamakasiinin kesäterassilla. Saimaa oli tyyni ja heinäkuinen ilta kerrankin lempeä.

Kun seuraavana päivänä ajelimme veneellä takaisin kohti Lappeenrantaa, olin jotenkin tajuttoman kiitollinen. Ensinnäkin kiitollinen siitä, että olen syntynyt näin suunnattoman hienoon maahan. Mietin kaikkea kauneutta, mitä ohitimme paluumatkan varrella. Suuria Saimaan selkiä, karuja kalliorantoja, asumattomia saaria ja neitseellisiä hiekkarantoja. Joka puolella tilaa, avaruutta ja puhdasta luontoa.

Tässä kohtaa, venhosen huristella pitkin suuria selkiä, tajusin, etten halua viettää kesiäni enää missään muualla kuin Suomessa. Onneni on täysi, jos voin valita Saimaan ja hetkittäin ehkä myös Tunturi-Lapin. Meillä on niin paljon sellaista aitoa luonnon muovaamaa karismaa, että tätä ei voi korvata minulle mikään muu. Suomi ja kesä ovat minulle mansikka ja mustikka, hilla ja kanttarelli. Kaikki hyvä, puhdas, terveellinen ja aito samassa paketissa.

En muista, että olisin koskaan aiemmin tuntenut samanlaista kotiseuturakkautta. Minun etuoikeuteni on olla suomalainen ja onneni elää Saimaan kainalossa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Savonlinna on kesällä kuin seppelepäinen Suomi-neito

On meillä vaan hieno maa, jossa on hienoja kaupunkeja. Niin kuin Savonlinna.

Minulla ja ystävälläni on ollut tapana tehdä joka kesä pieni lähimatka kotimaassa. Hypätään autoon ja ajellaan etsimään kotimaan ihmeitä. Usein ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas löytääkseen jotain ainutlaatuista ja sykähdyttävää.

Tänä vuonna elämykseen riitti 150 kilometriä. Seurattiin Saimaata ja saavuttiin kesäkaupunkien kuningattareen, Savonlinnaan.

Matkalla meidät pysähdytti Punkaharju ja matkan varrelle osunut kesäkahvila Cafe Rantakivi. Rantakiven sijainti aivan veden äärellä sopi helteiseen kesäpäivään erinomaisesti.

Yllätyimme siitä, että nimestään huolimatta Cafe Rantakivi oli myös ravintola. Kun kerta lounasaikaan mentiin, pakko oli maistaa paikan paistetut muikut ja siihen päälle kahvit tiramisun kera, joka oli ehkä parasta ikinä syömääni.

Kesäkahvilassa odottaa saavansa kahvinsa paperimukista. Ilmeemme olivat varsin näkemisen arvoisia, kun näimme, miten tässä paikassa tarjoiltiin kahvit. Pöytään tuotiin ohutreunaiset posliinikupit ja kahvi hopeakannussa. Tässä oli jotain niin ihanan absurdia. Oltiin kesäkahvilan kursailemattomissa puitteissa, mutta kahviserviisi oli kuin viiden tähden hotellissa. Kannattaa näköjään poiketa uusissa paikoissa.

Cafe Rantakivi on nimensä mukaisesti rannalla.

Punkaharjulta Savonlinnaan johtava tie on ihastuttava. Sitä ei koskaan jaksa olla ihmettelemättä, miten paljon vesistöä meillä oikeasti onkaan. Kilometritolkulla voi ajaa niin, että vesi seuraa tien viertä. On se vaan ihanaa olla suomalainen!

Aiemmilta matkoiltani Savonlinnaan muistan ainoastaan torin ja Olavinlinnan. Ja toki Saimaan. Onkohan missään muussa suomalaisessa kaupungissa vesi niin läsnä kaikkialla kuin Savonlinnassa? Kaupunki on itse asiassa useasta saaresta koostuva kokonaisuus, jossa liikutaan siltoja pitkin saarelta toiselle. On sitä kaupunkilaisilla hulppeat lenkkeilymaastot.

Savonlinnassa on vettä kaikkialla. Vihreä siltojen kaupunki.

Matkailijan kannalta parasta Savonlinnassa on sen kompakti koko. Pikkukaupungissa kaikki on lähellä ja helposti saavutettavissa jalkaisin. Ja kävelyyn Savonlinna onkin kuin luotu. Viehättävissä rantamaisemissa on ilo kulkea.

Oma Savonlinna-rakkauteni heräsi kaupungin vanhimpaan osaan, jossa myös majapaikkamme Tavis Inn sijaitsi. Hienoa kuinka hyvin tuo Wanha Savonlinna on säilynyt puutaloineen ja mukulakivikatuineen. Vanha kaupunki on saanut kivijalkataloihinsa elämää pienistä putiikeista ja käsityöläisten liikkeistä.

Hauskoja vanhoja yksityiskohtia löytyy kaikkialta.

Kaupungin ehdoton sydän on tori ja sataman alue, jotka sijaitsevat vieretysten. Savonlinna on niitä kaupunkeja, joissa torikäynnin voi tehdä vaikka veneellä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut mukavaa tehdä risteily Saimaalle vanhalla höyryaluksella.

Kaupunkikuvaa hallitsee yli 500-vuotias Olavinlinna. Linnakierrosta emme tällä kertaa tehneet, vaan tyydyimme tarkastelemaan jyhkeää linnavanhusta pihalta käsin.

Sen sijaan suunnistimme Savonlinnan Taito Shopiin katsomaan Jukka Rintalan näyttelyä Muodin puutarha. Ihania, ihania pukuja, käykääpä katsomassa. Näyttely on avoinna 25.8.2019 asti.

Taito Shop sijaitsee kauniissa vanhassa rakennuksessa.Kelpaisi linnanjuhliin.

Jos Savonlinnassa on siltoja kaikkialla, minusta tuntui, että kaupunki on täynnä myös kesäterasseja. Ja minkälaisia terasseja! Monista aukesi kaunis Saimaa-näkymä ja ihastuttavimpia olivat puutarhoissa sijaitsevat terassit. Oma suosikkini, Lossiranta Lodgen kesäterassi, sijaitsee Olavinlinnaa vastapäätä.

Bloggaajakollegan vinkistä kävelimme Sulosaaressa sijaitsevaan Lettukahvila Kalliolinnaan. Kannatti mennä. Reitti pitkin Saimaan rantaa on kaunis ja perillä odottaa suloinen vaaleanpunainen puutalo. Matkalla ihastelimme 1800-luvun lopulla valmistunutta Wanhaa Kasinoa. Näistä vanhoista puutaloista olen vaan niin innoissani.

Parhaat kesäterassit löytyivät puutarhoista. Wanha Kasino on varmaan yksi kaupungin kauneimmista rakennuksista. Lettukahvila KalliolinnaMalja Savonlinnalle! Olet sinä vaan hehkeä kuin juhannusmorsian.

Olipas mukavaa piipahtaa Savonlinnassa. Kesäkaupunkina se on Suomen huippua, sillä sen verran hurmaava vesistökaupunki se on. Minua jäi kuitenkin mietityttämään, että millainenhan Savonlinna on talvella. Silloin, kun pakkanen paukkuu, kaikki on lumen ja jään peitossa ja Saimaalta nousee huurua.

Uskoisin, että Savonlinna on kaunis myös talviasussa. Muuttuukohan seppelepäinen Suomi-neito talvella lumikuningattareksi?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Savonlinnan rakastettava hotellikaksikko, Lossiranta Lodge ja Tavis Inn

On hotelleja, jotka tarjoavat majoitusta. Sitten on niitä hotelleja, jotka tarjoavat elämyksiä.

– Majoituksen tarjosi Tavis Inn.

Olen vilpittömän iloinen siitä, että keksimme ystäväni kanssa tehdä perinteisen kesäreissumme tänä vuonna Savonlinnaan. Iloinen olen ensinnäkin siitä syystä, että Savonlinna osoittautui Suomen kesäkaupunkien kärkikastiin kuuluvaksi somaksi pikkukaupungiksi.

Ehkä vielä iloisempi ja samalla myös positiivisesti yllättynyt olen siitä, millaisen majoituskaksikon kaupungista löysimme. Savonlinnalla on onni omistaa Suomen pienten majoituspaikkojen ehdotonta aatelia.

Savonlinnan vanhimmassa kaupunginosassa, aivan Olavinlinnaa vastapäätä, pyörittää kahta boutiguehotellia, Lossiranta Lodgea ja Tavis Inn pienhotellia, Christine Lund. 2000-luvun alussa hän loi vanhaan herraskaiseen puutaloon ja sen viereiseen entiseen huoltorakennukseen tasokkaan boutiquehotellin.

Hieman myöhemmin Christine hankki omistukseensa muutaman sadan metrin päästä kaksikerroksisen 1900-luvun alussa rakennetun talon, jonka tiloihin remontoitiin seitsemän majoitushuonetta lisää. Rakennus sai nimekseen Tavis Inn.

Lossirannan keltainen päärakennus.Tällä pihalla viihtyy.Pihalla laidunsi eksoottisia eläimiä.

Kun astuin Lossirannan keltaisen päärakennuksen portista sisään, hetken tuntui, että tuijotin lavastetta. Pihalta avautuu täydellinen näkymä Olavinlinnaan, joka seisoo jämäkästi Saimaan rannalla vastapäätä hotellia. Historia on niin voimakkaasti läsnä, että se tuntuu lähinnä epätodelliselta. Voiko hotellilla olla enää täydellisempää sijaintia?

Kesäkuun alkumetreillä pihapiirin syreenit ja omenapuut olivat täydessä kukassa ja pihan täytti huumaava kukkien tuoksu. Teki ensimmäiseksi mieli istahtaa puutarhan tuoliin tuijottamaan vastapäistä lumoavaa näkymää ja nauttimaan pihapiirin rauhoittavasta tunnelmasta. Jossain pihan puista laulurastas laittoi parastaan.

Vaikka et majoittuisikaan hotellissa, poikkea ainakin Lossirannan kesäkahvilaan. Testasimme rättänät eli mustikkakukot, jotka olivat kerrassaan suussa sulavia.

Lossirantaan pystyy saapumaan myös veneellä. Veneen voi kiinnittää maksua vastaan hotellin venelaituriin ilman, että yöpyy hotellissa.

Kurkkasimme muutamaa Lossiranta Lodgen huonetta, enkä yhtään ihmettele, että Booking.comin arvosana näyttää olevan niinkin korkea kuin 9,1. Vaikka huoneet ovat pienehköjä, ne ovat tasokkaita laadukkaine materiaaleineen ja tyylikkäine kylpyhuoneineen. Jokaisessa huoneessa on minikeittiö jääkaappeineen, oma pieni terassiosa ja koko ihastuttava pihapiiri aivan vieressä.

Parhaimmassa sviitissä on poreamme niin sisällä kuin ulkona. Sopii tuolla nautiskella samppanjaa tähtitaivaan alla Olavinlinna näyttämönä.

Rouhea tiiliseinä antoi luonnetta Lossirannan huoneisiin.

Lossirannan päärakennus huokuu menneen maailman kartanocharmia tyylihuonekaluineen ja pitsiverhoineen. Kun tulimme tänne aamiaiselle, ”kartanonrouva” Christine otti meidät sydämellisesti vastaan ja toi pöytäämme pressopannullisen juuri keitettyä luomukahvia. Luulenpa, että meistä asiakkaista jokainen oli otettu talon emännän vieraanvaraisesta huolenpidosta.

Arvostan suuresti sitä, että pientuottajien lähiruoka oli aamiaispöydässä kunniassaan. Täällä sai mm. kunnon kotikutoista hilloa ja täydellisiä karjalanpiirakoita. Maailman paras omenahillo oli keitetty omien pihapuiden omenista.

Kestävä kehitys on ollut Lossiranta Lodgessa muutenkin kantava ajatus perustamisesta lähtien. Hotelli on ensimmäinen Green Key -sertifioitu hotelli koko Itä-Suomen ja Saimaan alueella.

Maistuisiko aamiainen täällä vai kenties ulkosalla?Lähtisiköhän piknikille?

Entäpä sitten se toinen majapaikka Tavis Inn, jossa itse yövyimme? Moniulotteisesta talosta tuli hauskasti mieleen Peppi Pitkätossun Huvikumpu sillä erotuksella, että tässä paikassa mikään ei ollut hyrskyn myrskyn. Tilava ja valoisa huoneistomme olisi ollut ihanteellinen pidempäänkin majoitukseen, olihan sielläkin oma minikeittiö, jääkaappi ja tarvittava määrä astioita.

Hillitty valkoisen, harmaan ja mustan värimaailma toi tilaan valoa, seesteisyyttä ja nykyaikaa, huoneen muodot ja ovet kertoivat, että ollaan vanhassa rakennuksessa. Vuoteet olivat ihanan leveät ja muutenkin mukavat. Ilmalämpöpumppu huolehti sopivasti viilennyksestä. Huoneemme ekstraluksus oli puutarhaan avautuva oma parveke.

Hotellin jokainen huone on täysin yksilöllinen ja erilainen. Huoneissa on hauskoja vanhan talon yksityiskohtia kuten pönttöuuneja.

Tavis Inn, ei kuitenkaan ihan tavallinen.

Taviksen piha oli kuin vanhasta mummolasta punaisine piharakennuksineen, syreenipuskineen ja pihaa ympäröivine vanhoine vaahteroineen. Keinuin hetken vanhassa pihakeinussa ja kuvittelin itseni jonnekin kauas lapsuuteen samalla kun syreenintuoksu täytti ilman. Tällaisessa täydellisesti säilyneessä miljöössä hävittää helposti ajan ja paikan tajun. Muistot hiipivät mieleen ja saavat vallan. Lapsuus tulee lähelle.

Näin alkukesästä Saimaan vesi oli ainakin minulle vielä liian kylmää uimiseen. Harmi, että olen tällainen vilukissa, sillä melkoisen harvinaista ja virkistävää hotelliherkkua olisi ollut tarjolla. Molempien majapaikkojen edustalta olisi voinut pulahtaa Saimaan syleilyyn.

Viimeistään tässä kohtaa unohtaa olevansa hotellissa.

Tällaiset hyvän mielen perheomisteiset hotellit ovat yksinkertaisesti ihastuttavia. Puitteet ovat ajanpatinoimaa historiaa, mutta laatu tasokasta tätä päivää. Kun siihen yhdistetään yksilöllinen ja huomioiva palvelu, ollaan majapaikassa, joka on enemmän kuin hotelli.

Kaikesta huokui korkea välittämisen taso, halu tehdä asiat pienintä yksityiskohtaa myöten niin hyvin kuin mahdollista. Asiakas ei voi muuta kuin olla tyytyväinen ja kiitollinen. Rahalle saa huomattavasti enemmän vastinetta kuin pelkän majoituksen ja aamiaisen.

Talon emäntä Christine kuin linnanneito valtakunnassaan.

Kiitos ihana Christine. Sinä ja hotellisi ovat melkoisia helmiä Saimaan rannalla. En yhtään ihmettele, että turistit ovat tästä paikasta ihastuksissaan. Ilman ylisanoja, täpinöissä olin minäkin.

https://www.lossiranta.net/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Mökkihaaveita

Joka alkukesä se iskee. Polttava mökkikuume nimittäin.

On taas se aika vuodesta. Istumme miehen kanssa keittönpöytämme ääressä vastatusten ja surffailemme kumpikin tahoillamme kiinteistövälittäjien ”myytävät loma-asunnot” nettisivustoilla. Ihan vaan vähän katsellaan, jos jotain sopivaa sattuisi tulemaan esiin. Pitäähän sitä ihmisellä unelmia olla. Oma pikkuinen kesämökki olisi vaan niin ihana asia.

Olemme elämämme aikana vuokranneet mittavan määrän kesämökkejä pidemmillä ja lyhyemmillä vuokrasopimuksilla. Olemmepa myös kahdesti omistaneet oman mökinkin, mutta järkiperustein niistä luopuneet elämäntilanteiden muuttuessa. Lapin mökki jäi vähälle käytölle ja Pohjois-Karjalan erämökki vaihtui hirsitaloon Pohjois-Savoon.

Minkäs teet. Toiset ihmiset ovat mökki-ihmisiä, toiset eivät. Me kuulumme ensin mainittuihin. Niihin, jotka viihtyvät oikein hyvin metsien kätköissä vaatimattomissa olosuhteissa ilman mukavuuksia. Puuhuussi, puuliesi, soutuvene ja 20 neliötä riittävät oikein hyvin, jos edessä on järvenselkää, vieressä marjamaata ja mahdollisuus istahtaa puulämmitteisen saunan lempeisiin löylyihin.

Kuinka olisimmekaan toivoneet, että jompaa kumpaa meistä olisi äidinmaidossa siunattu mökkiperinnöllä, mutta tasan ei käy onnenlahjat tässäkään. Harmittaa, että rantamme ovat täynnä autioituneita lautamökkejä, jotka ränsistyvät pystyyn ja jotka eivät näytä kiinnostavan ketään.

Paitsi siinä kohtaa, kun perikunta keksii laittaa mökkipahasen myyntiin hyvään hintaan. Jos mielit päästä Saimaan rannalle, satatuhatta on pieni raha. Varsinkin, jos toivoisit löytäväsi järkihintaan jotain sellaista, mistä ei tarvitsisi tehdä itsellesi kymmenen vuoden puuhamaata. Tai jossa olisi eläkepäiviä helpottamassa autotie perille ja luksus nimeltään sähköt.

Pariin otteeseen mies on innostunut löydettyään omasta mielestään sopivan tarjouskohteen, mökin jossa on potentiaalia. Ajallamme perille katsomaan ja toteamme, että jooei. Jäitä hattuun, vaikka halpa myyntihinta houkuttaa. Kyllähän mökistä varmaan hyvän saa viiden vuoden ja useamman kymmenen tonnin panostuksella.

Ehkä olisi myös hyvä muistaa, ettei meissä kummassakaan asu mitään nokkelaa nikkaria. Niin mieluusti kuin näkisin meidät yhdessä puuhastelemassa mökkiprojektin kimpussa ja luomassa vanhasta uutta ja kaunista, totuus on toinen. Eivät taitomme riitä mittavaan remonttiin. Hyvä kun saadaan maalia seinään.

Silloin kun innostuu, tuppaa mopo karkaamaan helposti käsistä. Ja se on itseasiassa kaikkein pelottavinta.

Maailman suloisin kohtuuhintainen mökki tuli myyntiin Puolangalta. Pieni punainen valkoisin ikkunaluukuin varustettu punamultamökki, joka seisoi napakasti rantakalliolla. Mökki oli lumoava, sellainen aivan täydellinen pienintä yksityiskohtaa myöten. Paitsi, että Puolanka on hevonkuusessa, ainakin jos tarkastellaan sijaintia Suomen kaakkoiskulmalta.

Seuraavana päivänä mökki oli kadonnut myyntisivustolta. Olin vähän pettynyt, vaikka oikeasti ei olisi ollut pienintäkään järkeä ostaa kesämökkiä Kainuun perukoilta, oli se sitten kuinka ihana tahansa.

Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, loppukesään mennessä kuume on jo selvästi helpottanut. Alkusyksystä emme koko mökkiasiaa enää muistakaan. Sitten on taas hyvä olla järkevä aikuinen ja todeta, ettei meidän kannata investoida omaan mökkiin. Varsinkin kun tulevaisuuden suunnitelmissa olemme suuren osan vuotta pois Suomesta.

Ensi viikolla ajallamme jälleen tämän hetkiselle vuokramökillemme. Lämmitämme puuliettä, juomme kahvit rantakalliolla ja tuumailemme. -Olisi se oma mökki vaan niin hieno asia. Maalaisin sen punaiseksi. Ja pelargoneja pitäisi ehdottomasti olla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Älä kärsi tylsyydestä – tee pieni lähimatka

Tylsistyttääkö? Älä välitä, niin täälläkin, mutta luulen että olen keksinyt lääkkeen välitilatylsyyteen.

Odotan mökkikautta ja lämpimiä kesäpäiviä. Kalaretkiä Saimaalle, auringossa köllöttelyä ja grilliruokaa terassilla. Mutta nyt hiertää. Pilvirintaman takaa ei ole aurinko viime päivinä paljoa näyttäytynyt, kesän valoisuus on kuin kadoksissa, lämpötila pitää tiukasti kiinni kymmenestä asteesta ja vesisade kastelee keväistä vehreyttä turhankin useasti.

Olen aina ollut sitä mieltä, että itse olemme oman onnemme seppiä. Siksi päätin päihittää ikävyyteen hukuttautumisen. Sen sijaan, että syytän tylsyydestäni säätä, aviomiestä tai vaihdevuosioireita, rupesin keksimään inspiroivaa tekemistä. Arkea voi ilostuttaa niin monella tapaa ja usein aika helpoin keinoin.

Minulle paras lääke kaikkeen on matka, pieni tai suuri. Tarvitaan vain muutama hyvä idea, eikä laisinkaan paljoa rahaa. Sitä paitsi alkukesä on parasta matkustusaikaa. Ruuhkia ei ole, majoituspaikoissa on tilaa, hintataso on edullisempi ja liikenne kesäsesonkia rauhallisempaa. Tässä kolme vaihtoehtoislääkettä tylsyyden taltuttamiseen.

Matka lähikaupunkiin

Savonlinna, Saimaan sympaattinen kesäkaupunki, on minulle lähes ”naapurissa” vain noin 150 kilometrin päässä. Siksi tuntuukin omituiselta, etten ole käynyt siellä naismuistiin. Viime matkastakin täytyy olla jo useampi vuosi. En oikeastaan edes tunne koko kaupunkia.

Tutkin sattumoisin ihan huvikseni myytävien kesämökkien tarjontaa Etelä-Savon alueelta ja siinä silmiini osui Saimaan kaupunki Savonlinna. Siitä tämä matka-ajatus lähti.

Mikäpä helpompaa kuin hypätä autoon ja huristaa tutkimaan, mitä tällä linnastaan ja toristaan kuuluisalla Saimaan sydämellä on tarjottavana. Ystäväni innostui lähtemään mukaan ja niinpä loppujen lopuksi matkasta tuleekin yön yli reissu.

Tuskin jaksan odottaa ensi viikkoon. Luvassa on nimittäin yöpyminen ihkussa boutique-hotellissa, tutustuminen Jukka Rintalan Muodin puutarha -näyttelyyn, kahvittelua savolaisella torilla, toivottavasti nautinnollisia kesäaterioita ehkä vähän shoppailuakin, mitä nyt kaksi täti-ihmistä saa päähänsä. Ja takuulla muutama lasillinen kuohuvaa.

Jotain poikkeavaa – lähimatkalle ulkomaille

Ha haa, minulla on kuin onkin ulkomaanmatka plakkarissa ihan pian. Tiesitkö, että Lappeenrannasta pääsee viisumivapaasti risteilemään Viipuriin Saimaan kanavaa pitkin? Nopeimmillaan ja edullisimmillaan tämän ulkomaanmatkan tekee päiväreissuna noin 60 euron hintaan.

En ole koskaan käynyt Viipurissa laivalla ja siksi otin yhteyttä Saimaa Traveliin, jonka kanssa sovin blogiyhteistyömatkasta. Viipurissa olen aiemmin käynyt vain pikaisilla päiväreissuilla, joten kahden päivän kaupunkiloma oli minulle passeli matkapaketti. Pääsen tutustumaan kaupunkiin kerrankin vähän paremmin.

Viipurissa on suomalaisen menneisyyden ja venäläisen nykyisyyden välimaastossa jotain hyvin kiinnostavaa, jopa eksoottista. Sitä paitsi haluan ehdottomasti käydä kuuluisassa Alvar Aallon kirjastossa ja torilla tinkaamassa mökkipellavia. Enpä ole muuten koskaan käynyt Viipurin linnassakaan.

Mielenkiintoinen kokemus varmasti tästäkin tulossa.

Helsinki on aina hyvä vaihtoehto

Kiitos VR halvoista junalipuista ja nopeista junavuoroista. Ainakin täältä kaakonkulmalta on helppoa piipahtaa pääkaupungissa junalla ilman ajamisen vaivaa ja paikoituksen huolta.

Helsingissä on aina mukavaa käydä, vaikka ihan vain päiväseltään. Museotarjonta on loistavaa ja aina on meneillään jokin mielenkiintoinen näyttely tai tapahtuma.

Ostin edulliset menopaluuliput ja merkkasin kalenteriini Helsinki-päivän. Kutkuttaisi käydä Design-museossa ja Espoon modernin taiteen museo Emmassa. Molemmat museot ovat minulle ennen kokemattomia paikkoja. Tämä on sitä omaa aikaa ihan parhaimmillaan.

Nyt kun tarkemmin ajattelen, ei olekaan enää yhtään tylsää. Seuraavalle kahdelle viikolle on luvassa kaikkea innostavaa ja inspiroivaa. Siinäs näette, pitää vaan ottaa ja lähteä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Onko ruoka Espanjassa halvempaa kuin Suomessa? Katso testin tulokset.

Espanjassa asumisen ensimmäisinä viikkoina olemme miettineet useasti onko ruoka Espanjassa oikeasti paljon halvempaa kuin Suomessa. Vai onko sittenkin kyse siitä, että alkuhuumassa näkee kaiken vähän ruusunpunaisten linssien läpi?

Oma tuntumamme on ollut, että samalla rahalla saa ruokakaupassa Espanjassa enemmän kuin Suomessa. Kassalla on tullut silloin tällöin hämmästeltyä odotettua pienempää ostosten loppusummaa. Mutta onko ruoka sittenkään Espanjassa halvempaa kuin Suomessa? Hämääkö asiaa vain tiettyjen tuoteryhmien, kuten vihannesten ja alkoholin, suuri hinnanero?

Oikeastaan rupesin asiaa toden teolla miettimään, kun joku blogini lukija kirjoitti, ettei ruoka Espanjassa ole niin halpaa kuin yleisesti luullaan. Hintaero Suomeen on kuulema pieni.

Asia alkoi sen verran kiinnostamaan, että päätin tehdä käytännön testin ja ottaa asiasta selvää. Tein listan tavallisista vähittäiskaupan ostoskoriin päätyvistä tuotteista. Halusin ottaa mukaan monipuolisesti lihaa, kalaa, vihanneksia, hedelmiä, pakasteita, leipä- ja maitotuotteita sekä myös alkoholia. Sellaisia tuotteita, joihin itse kaupan hyllyiltä tarttuisin.

Vertailukaupoiksi valitsin molemman maan suositut päivittäistavaramarketit, Suomesta Prisman ja Espanjasta Mercadonan. Tuotteissa pyrin valitsemaan mahdollisimman tavallisia tuotemerkkejä ja pääosin suosin molemmissa maissa oman maan tuotteita aina silloin kun se oli mahdollista.

Lähtökohtana oli, että vertailtavat tuotteet ovat mahdollisimman samankaltaisia niin laadullisesti kuin pakkauskooltaan. Tosin ihan saman kokoisia pakkauksia en kaikkien tuotteiden osalta löytänyt, sillä Mercadonassa monet pakkauskoot ovat Suomea suurempia. Mikäli painoero oli merkittävän suuri, olen muuttanut hinnat kilohinnan mukaan vastaamaan toisiaan tai maininnut eriävät pakkauskoot.

Todettakoon vielä, että tässä kohtaa tarkastelen asiaa vain normikuluttajan kannalta. En halua ottaa kantaa hintaan vaikuttaviin seikkoihin kuten palkkatasoon ja verotukseen. Halusin vain yksinkertaisesti selvittää, paljonko meidän viikon ostoskorin arvo on Suomessa versus Espanja. Säästämmekö Espanjassa päivittäistavaramenoissa?

Vaikka ilmakuivatun kinkun hintaa ei vertailtukaan, monissa lihatuotteissa hintaero oli yllättävän pieni.

Tässä vertailtavat tuotteet hintoineen. Ensimmäiset hinnat ovat Prismasta, jälkimmäiset Mercadonasta. Yllättääkö mikään?

Tomaatti, punainen, kotimainen, irtomyynti, 1kg 3,79/1,29

Munakoiso, espanjalainen, 1 kg 4,39/1,29

Kukkakaali, espanjalainen, 1 kg 3,25/1,29

Salaattisekoituspussi 180 g 2,19/0,99

Paprika, punainen, espanjalainen, 1 kg 2,69/2,09

Kesäkurpitsa, espanjalainen, 1 kg 2,75/1,49

Wok-vihannekset, pakaste, 750 g/600 g 3,29/1,40

Appelsiini, espanjalainen, 1 kg 1,65/1,19

Viinirypälerasia, vihreä, 500 g 3,50/2,25

Kirjolohi (Suomi)/norjanlohi (Espanja), kokonainen, 1 kg 10,90/8,95

Muikku (Suomi)/boquerones (Espanja), irtomyynti, 1 kg 6,90/3,95

Katkaravut isot, pakaste, 180 g 3,95/2,25

Porsaan sisäfile, maustamaton, 1 kg 12,95/9,09

Naudan ulkofile, maustamaton, 1 kg 21,90/21,50

Jauheliha, sika-nauta, 400 g/500 g 1,98/3,10

Broilerin fileleike, 800 g 7,29/4,65

Pekoni, 170 g/210 g 1,89/1,75

Raakamakkara, 240 g/382 g 2,95/2,27

Keittokinkkuleikkele, 250 g 2,75/1,49

Tuorejuusto, yrtit, 200 g 1,89/1,25

Salaattijuustokuutio, 200 g 2,49/1,60

Pakastepizza, kinkku, keskikokoinen 2,89/2,00

Ranskanperunat, pakaste, 1 kg 2,48/1,05

Vihreät oliivit, 185 g/150 g 0,87/0,84

Oliiviöljy, Extra Virgin, 0,5 l 6,98/2,35

Kermajäätelö, perus, 1 l 1,78/1,90

Hieno sokeri, 1 kg 0,83/0,69

Teepussit, Green tea, 25 /20 pussia 4,20/1,10

Suodatinkahvi, 500 g 3,89/2,46

Kananmunat 6 kpl (halvin) 0,98/0,95

Lihaliemikuutio, 168 g 1,75/1,25

Täytekeksi suklainen, 175 g/220 g 2,05/0,75

Vaalea leipä (monivilja), 500 g/750 g 3,49/1,95

Croissant 6 kpl, irtomyynti 2,58/2,28

Jyväsämpylä 6 kpl, irtomyynti 2,34/1,08

Vehnäpatonki 2,79/0,45

Kevytmaito 1 l 0,98/0.80

Jogurtti maustamaton, 4 kpl:een pkt 1,59/1,05

Voi 200 g 2,49/1,50

Maitosuklaalevy 200 g 2,05/1,50

Kivennäisvesi hapollinen (halvin), 1,5 l/1 l 1,07/0,23

Coca Cola 1,5 l/2 l 2,39/1,49

Appelsiinitäysmehu 1 l 2,09/1,30

Keskiolut 6×0,33 l tölkki 9,36/1,50

Punaviini, keskihintainen, espanjalainen El Coto Crianza 2014/2015 0,75 l 12,75/5,49

Kuohuviini, edullinen, espanjalainen Cava Jaume Serra Brut 0,75 l 8,98/2,90

Leipä on Espanjassa paljon Suomea halvempaa.

Ostoskorin kokonaishinnaksi tuli Suomessa 188,99 euroa ja Espanjassa 113,99 euroa. Elintarvikkeet ovat epävirallisen testini perusteella Espanjassa noin 40 prosenttia Suomea halvempia. Vaikka listalta pudotettaisiin pois alkoholipitoiset juomat, hintaeroa on vieläkin melkoisesti. Suomen ostosten yhteissummaksi tuli tällöin 157,90 euroa ja Espanjan 104,10 euroa.

Yllättävintä oli lihatuotteiden hintojen pieni ero. Sian- ja naudanliha ovat lähes saman hintaisia molemmissa maissa. Itseäni ihmetytti alkoholittomien juomien iso hinnanero, samoin kuin leipätuotteissa hinnaneroa on melkoisesti. Tässä kohtaa talvea vihannesten hinnanero on myös suuri. Uskoisin, että hintaero on pienempi kesäkuukausina, jolloin meillä on saatavilla kotimaista satoa.

Muistutettakoon vielä, ettei tässä ole kyse mistään virallisesta hintavertailusta, jossa on pyritty minimoimaan kaikki otokseen vaikuttavat satunnaistekijät. Keräsin ostoskoriin sellaisia tuotteita, joita tulisin itse molempien kauppojen hyllyiltä valinneeksi ja jotka itse mielsin vertailukelpoisiksi. Joka tapauksessa tulos on selvä. Elintarvikkeet ovat Espanjassa selvästi Suomea halvempia.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Pohjolan Picasson – Reidar Särestöniemen värikkään maailman jäljillä

Jos minulla olisi paljon rahaa, ostaisin taulun. En mitä tahansa taulua, vaan haluaisin seinälleni palan Lappia Reidar Särestöniemen maalaamana. Rakastan Särestöniemen värikylläistä lappitulkintaa ja sitä syvää luontoyhteyttä, mitä hänen taulunsa huokuvat.

Särestöniemet suurikokoiset maalaukset pyrkivät lähes seinältä ulos. Ne näyttävät ensi alkuun vahvoilta ja leiskuvan voimallisilta, mutta tarkemmin katsottuna ovat täynnä herkkyyttä. Särestöniemi on pystynyt vangitsemaan omintakeisella tyylillään Lapin luontoa ja sen eläimiä.

Kittilän Kaukosen kylässä kaukana kaikesta, on pihapiiri, Särestöniemen museoalue, joka kertoo tarinan yhden taiteilijan elämästä. Särestöniemi oli omavarainen tila, jonne ei ollut edes tietä, vaan matkaa kuljettiin sulan veden aikaan veneellä pitkin Ounasjokea. Tänne pikkupirttiin syntyi 1925 Lapin kuuluisimmaksi taiteilijaksi noussut Reidar Särestöniemi.

Vanhan Särestön rakennukset ovat restauroitu 2000-luvun alussa. Raidallinen räsymatto johdattaa tulijaa porstuasta tupaan. Ikkunalaudoilla kukkii pelargonioita ja orrella kuivuvat porotossut, nutukkaat. Odottaisi, että mikä hetki hyvänsä joku talon asukkaista tulisi toivottamaan vieraan tervetulleeksi.

Myöhemmin Reidar Särestöniemi rakennutti itselleen ateljeekodin kotitilansa läheisyyteen Ounasjoen varteen. Tästä rakennuksesta ei ikävä kyllä ole jäljellä kuin kivijalka, sillä uudenvuoden yönä 1977 tulipalo tuhosi rakennuksen täysin. Samalla tuhoutui taiteilijan koko omaisuus ja hänelle merkittävimmät omaan kokoelmaansa jättämänsä maalaukset. Sanotaan, että Reidar ei koskaan toipunut tästä ”kuolemasta”.

Sitä ennen ateljeen viereen oli noussut Reima ja Raili Pietilän suunnittelema kelohirsinen galleria vuonna 1972. Särestöniemellä alkoi liikkua kiinnostunutta yleisöä sen verran paljon, että pihapiiriin tarvittiin kokonaan erillinen näyttelyrakennus.

Kaksikerroksisen rakennuksen mielenkiintoisin osa on yläkerran uima-allas. Syvyyttä altaalla on usea metri aina hirsilinnan perustuksiin asti. Jollain lailla tuo uima-allas oli lähes absurdi täällä keskellä Lapin erämaata kelohirsien ympäröimänä. Ehkä se kuvaa omalla tavallaan Reidar Särestöniemen shokeeraavaa taiteilijapersoonaa.

Lehdistö rakasti tätä värikästä ja kiehtovaa Lapin asukkia, joka oli hyvä seuramies, erinomainen tarinankertoja, mutta samalla kertaa eksoottinen ja mystinen kuin ympäröivä Lapin luonto.

Särestöniemeä kutsuttiin Lapin shamaaniksi, Pohjolan Picassoksi ja Kittilän Hiideksi. Reidar komeili lehtikuvissa milloin puolialastomana, milloin pukeutuneena näyttävään afgaaniturkkiin. Olikohan Lapin äijän päällä nähty ennen värikkäitä thaisilkkipaitoja?

Nykyisin noissa kuvissa ei juuri mitään ihmeellistä olisi, mutta 70-luvun maailmassa Reidarin käytös oli poikkeuksellista ja rohkeaa. ”Puolivilli” taiteilijapersoona oli aikansa lööppikuningas.

Risto Louneman valokuva Reidarista 1960-luvun lopulta.

Palaneen taiteilijakodin tilalle valmistui jo seuraavana vuonna Pietilöiden suunnittelema uusi ateljeetalo hieman kauemmas joesta. Luin, että Reidar ei koskaan erityisemmin kotiutunut uuteen kotiinsa, vaan koki sen tyhjäksi ja vieraaksi. Surullisinta on, ettei taiteilija ehtinyt asua uudessa kodissaan kuin reilut kaksi vuotta, sillä hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1981 vain 56 vuoden iässä.

Kun kodin suurta valoisaa tupaa katselee, tulee väistämättäkin mieleen, että kaikki on jäänyt kesken. Työtakki roikkuu hengarissa, ikkunan vieressä värit, liidut, pensselit ja lastat odottavat taitavaa kättä, kiikkustuoli odottaa istujaa. Taiteilija vain on poissa.

Särestöniemen museoalueella kannattaa käydä. Esimerkiksi Leviltä matkaa tulee vain vajaat 50 kilometriä. Täällä on poikkeuksellinen taidenäyttely. Hienojen maalausten lisäksi oma kiinnostavuutensa on Särestöniemen museotilan rakennuksilla ja niiden tarinoilla. Tarinoilla siitä, mitä syntyi, kun voimakas intohimo maalaamiseen ajoi pohjoisen syrjäisen kolkan pojan maailman maineeseen.

”Yritän kertoa värein tundraa, sekä sitä hurjaa kevättä, mitä koen, plus etsiä elämän pikkiriikkisessä ajassa jotain, joka maistuis vaikkapa yhtä mukavalta kuin kuun kehä ennen suvea, tai ensimmäiset muuttolinnut ja sääsket.” -Reidar Särestöniemi

https://www.sarestoniemimuseo.com/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Särkitunturi – ei niin korkea, mutta julmetun kaunis

Onneksi kaikki tunturit eivät ole pitkien matkojen ja suurten ponnistelujen takana. Yksi näistä on Muonion Särkitunturi, jonne kipuaminen onnistuu heikommallakin kunnolla. Pieni ponnistelu kannattaa, sillä ylhäällä odottavat hulppeat maisemat.

Pysytäänpä hetki vielä tunturitunnelmissa. Jos Pallastunturin Taivaskerolle kapuaminen otti voimille, toisen Muonion hienoista tuntureista, Särkitunturin, tavoittaa huomattavasti helpommin.

Jalat olivat edellisen päivän vaelluksesta vielä vähän höttöä, joten tämä reilun kuuden kilometrin talsiminen tuntui tälle päivälle juuri sopivalta.

Särkitunturi sijaitsee Rovaniementien (kantatie 79) varrella Särkijärven kohdalla. Leviltä matkaa tuli reilut 50 kilometriä.

Särkitunturi on 492 metriä korkea tunturi, jonka erityispiirteitä ovat kaunis näköala Pallaksen suuntaan sekä tunturin laella oleva lampi. Matkaa parkkipaikalta ylös huipulle on opasteen mukaan 3,2 kilometriä.

Tunturiin nousu oli helpohkoa, sillä lähes koko matkan sai kulkea tasaista hiekkatietä, joka nousi hiljalleen kohti tunturin lakea. Ainoastaan huipun tuntumassa maasto muuttui kiviseksi, mutta mistään rankasta rakkakivikosta ei ole kyse. Tukevaa polun pohjaa on jalkojen alle tarjolla koko matkan. Huipulla maasto on lähinnä kumpuilevaa kalliota.

Helpon saavutettavuutensa vuoksi Särkitunturi on sopiva retkikohde niin heikommin liikkuville kuin lapsiperheille. Lähdimme samaan aikaan parkkipaikalta seniori-ikäisen miesporukan kanssa ja niin vaan heistä jokainen jaksoi kivuta ylös asti.

Matkan voi hyvin taittaa ihan lenkkaripohjalta. Jos joissain kohdin nousu oli hieman jyrkempää, alastulo oli sitten sitäkin helpompaa. Kunhan muistaa palata samaa reittiä alas. Kuulin, että joku oli lähtenyt vahingossa tulemaan alas eri reittiä ja päätynyt kuuden kilometrin päähän parkkipaikalta. Tämä voisi kyllä onnistua minultakin. Eikä ihme, sillä huipun upeat maisemat saavat helposti pään pyörälle.

Puolessa välissä reittiä on lammen rannalla erinomainen kota tulipaikkoineen. Myös ylhäällä on nuotiopaikka, mutta ei polttopuita. Jos aikomuksesi on paistaa makkaraa laella, ota polttopuut mukaasi reitin varrelta tai tuo tullessasi.

Ylös kapuamisen vaivannäkö kannatti. Tunturin päältä avautuivat upeat näkymät järvi- ja tunturimaisemaan. Varsinkin Pallastunturit näyttäytyvät tänne hienosti. Laella oleva lampi kimmelteli kuin peili auringossa. Kirkas valo sai lammen veden näyttämään uskomattoman siniseltä. Hienoa kerrassaan.

Maisemia ihastellessa ja eväitä mussutellessa saimme ylhäällä menemään lähes parisen tuntia. Onnellinen olen siitä, että tulipa taas koettua palanen kauneinta Suomea.

Hyvät ajo-ohjeet Särkitunturin parkkipaikalle löydät Live now dream later -blogista täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista