Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Category

Majoitus ulkomaat

Kesän helpoin ulkomaanreissu – laivalla Viipuriin ilman viisumia

Kaksi maata ja kaksi ”karjalaista” kaupunkia. Risteilimme Lappeenrannasta Viipuriin pitkin Saimaan kanavaa.

– Matkan ja majoituksen tarjosi Saimaa Travel

Uskomattoman ihastuttava varhaisaamu. Seisomme ystäväni kanssa passit kourassa satamarakennuksessa Saimaan rannalla Lappeenrannassa. Olemme lähdössä m/s Carelialla Viipuriin.

Ensimmäiseksi laivan ulkokannelle ja nassut kohti aurinkoa. Lähtötööttäys ja kokka kohti Saimaata. Zdravstuite Venäjä, täältä tullaan.

Unohdan aina miten lähellä Viipuri onkaan kotikaupunkiani Lappeenrantaa. Maanteitse matkaa on vain noin 60 km, mutta tullijonojen vuoksi matkaan saattaa tärvääntyä useampi tunti. Juna sen sijaan on nopea, mutta matkaan tarvitaan viisumi, kuten tietysti autollakin kuljettaessa.

Mikäli mielit Venäjälle helposti ilman viisumia, näppärä vaihtoehto on matkustaa laivalla Lappeenrannasta Saimaan kanavaa pitkin. Venäjän matkoihin erikoistunut matkatoimisto Saimaa Travel järjestää viisumivapaita risteilyjä Viipuriin toukokuusta syyskuuhun. Matkavaraus tulee tehdä etukäteen, viimeistään 3-5 päivää ennen lähtöä.

M/s Carelian kotisatama on vuodesta 1986 ollut Lappeenranta. 

Viipurin risteily on mahdollista tehdä päivän mittaisena miniristeilynä, jolloin perilläoloaikaa jää reilut pari tuntia. Me teimme Viipurin risteilyn pidemmän version, kahden päivän ja yhden yön hotellimatkan, jota ehdottomasti suosittelen. Aikaa Viipurissa kiertelyyn jää mukavasti tulopäivänä sekä seuraavana päivänä aina kello kolmeen saakka. Myös kahden yön viisumivapaaristeily on mahdollista.

Tässä ajassa kerkesimme tekemään kaupunkikiertoajelun, tutkimaan Aallon kuuluisan kirjaston, syömään menneisyydestä kuuluisan uuden Espilän ravintolassa, kiertämään mukavan kattauksen kenkä-, laukku- ja vaatekauppoja, ostamaan kauppahallista pellavaa, nauttimaan seuraavana päivänä lounasta, ihastelemaan Viipurin vanhan keskustan mukulakivikatujen rappioromantiikkaa ja hankkimaan tuliaisjuomat.

Vakaa aikomus oli kiivetä Viipurin linnan torniin katsomaan näköaloja, mutta 31 asteen helle vaati veronsa. Päätettiin suosiolla jättää linnakäynti seuraavaan kertaan. Paremmalta tuntui istahtaa puiston varjoon suojaan polttavalta auringolta jalkoja lepuuttamaan.

Ihana matkasää. Valmiina risteilylle.

Risteily pitkin Saimaan kanavaa kestää yhteen suuntaan noin viisi ja puoli tuntia. Tuona aikana kuljetaan 43 km pitkän kanavan kahdeksan sulun läpi. Kolme näistä suluista sijaitsee Suomen puolella. Korkeuseroa Saimaalta Suomenlahdelle tulee noin 76 metriä.

Täytyy myöntää, etten jaksa itse olla niinkään innoissani noista suluista. Työskentelin nuoruudessa varustamon palveluksessa, joka järjesti risteilyjä Saimaalle ja kanavalle. Kanavaristeilyt kuuluivat henkilökuntaetuihin, joten Suomen puoleiset sulut tulivat tuolloin joltisenkin tutuiksi.

Ystävääni sen sijaan sulkutoiminnot näyttivät kiinnostavan sitäkin enemmän. Suurin pudotus on suluista ensimmäisessä Mälkiän sulussa, jossa laskeudutaan 12,4 metriä. Meriharakka -blogin Pirkko on kirjoittanut kattavan kuvauksen kanavan suluista. Blogijutun löydät täältä.

Minusta oli mukavaa katsella ohi lipuvia maisemia. Erityisesti rajantakainen mökkikulttuuri kiinnosti. Ohitimme vanhan ajan vaatimattomia datsoja, mutta myös rannalle rakennettuja hulppeita villoja. Ajat ne ovat muuttuneet paljon rajan toisellakin puolen.

Carelia-aluksella on ulkokansia, joissa saattoi paistatella päivää mielensä mukaan ja joihin saa tuoda juomia baarista. Pilvettömältä taivaalta porottava aurinko oli minulle palamisherkälle vähän liikaa, joten pakko oli aika ajoittain turvautua sisätiloihin.

Rajan jälkeen tultiin Nuijamaanjärvelle ennen Venäjän puoleisia sulkuja. Kannella oli ihanaa nautiskella auringosta.

Laivalla on baari/kahvila, ruokaravintola sekä pieni taxfree-kauppa. Olimme varanneet mennen tullen ateriat buffet-pöydästä, mikä olikin ihan hyvä valinta. Ruoka itsessään nyt ei mitään mainittavaa ollut, mutta parasta siinä oli, että aika kului syödessä mukavasti.

Koska risteily on viisumivapaa, täytyy laivalta poistua ryhmänä. Olin varautunut pidempiin odotusaikoihin tullimuodollisuuksissa ja olinkin hieman hämmästynyt, kun jonomme liikkui aika sutjakasti.

Meitä hotelliasukkaita odotti bussi satamarakennuksen vieressä. Tuntui vähän hullulta ajaa noin 600 metrin matka satamasta hotelli Victoriaan, jossa yövyimme, mutta vaivatonta joka tapauksessa. Kauppatorin laidalla sijaitseva uudehko hotelli oli oikein kelpoinen valinta. Jos oikein ymmärsin, Viipurin paras. Huoneemme oli normihuonetta tilavampi juniorsviitti.

Hotellin ylimmässä kerroksessa on viihtyisän näköinen ruokaravintola sekä näköalaterassi, jossa olisi istunut mielellään vähemmän paahtavalla kelillä. Alakerrassa on baari, jonka avuliaalle tarjoilijapojalle peukkua. Hieman meitä ihmetytti, että hotellilta ei löytynyt juomalista kuin venäjäksi, mutta tarjoilija jaksoi kääntää meille kärsivällisesti koko listan. Arvatkaa vaan, mikä oli valintani?

Hotelli Victorian sijainti on aivan loistava. Se on niin keskeisellä paikalla kuin hotelli vain voi olla. Kauppahalli ja Pyöreä torni ovat aivan vieressä, lyhyen kävelymatkan päässä oikeastaan kaikki turistille merkittävä. Rahaa oli helppo vaihtaa samassa rakennuksessa sijaitsevassa pankissa. Aamiainen oli myös ihan perushyvä. Majoittuisin tähän hotelliin kyllä uudelleenkin.

Huoneessamme oli mukavasti tilaa, mm. seurustelutila muhkeine nojatuoleineen.

Seuraavana päivänä bussi huolehti meidät sovittuna aikana takaisin satamaan. Vaikka paluumatkalla porukkaa oli tulomatkaa enemmän, laivaan nousu ei nytkään kestänyt kovin kauaa.

Hämmästytti miten kansainvälistä porukkaa paluumatkalla oli. Mukana oli mm. ryhmä kanadalaisia, jotka olivat tulleet Viipurista etsimään omia sukujuuriaan. Kauas ovat karjalaiset maailmalle kulkeutuneet.

Lappeenrantaan saavuimme iltakymmeneltä. Laivasta purkautui sen näköistä punanenäistä porukkaa, että auringossa oli tullut vietettyä useampi tunti. Kunnon suojakertoimet on hyvä pakata mukaan.

Satamastaan ja laivoistaan Lappeenranta tunnetaan.

Viipurin risteilyn yhteyteen kannattaa varata aikaa myös Lappeenrantaan tutustumiseen. Lappeenrannan satama-alue satamatoreineen on kesäaikaan kaunis ja vilkas. Karjalaisen hengen löytää täältä ehkä parhaiten.

Maista piirakkakojuilla paikallista erikoisuutta vetyä tai atomia, istahda vanhan höyrylaivan Suvi-Saimaan terassille, käy katsomassa Suomen suurinta hiekkalinnaa, piipahda viereisessä Lappeenrannan vanhimmassa kaupunginosassa Linnoituksessa ja nauti ylipäätään Saimaan kaupungin kesätunnelmasta. Viehättävä majoituspaikka on Saimaan rannalla olevan kylpylähotellin vanhin osa Boutique hotelli Old Spa.

Viipuri on minusta kiinnostava, jopa eksoottinen. Joka kerta siellä käytyäni jään miettimään pitkään sen surullista historiaa. Niin nytkin. Minkälaisia fiiliksiä vanhasta karjalaisesta kaupungista tällä kertaa jäi, siitä blogissa piakkoin juttua lisää.

https://www.saimaatravel.fi/fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusian Arcos de la Frontera – historialla kuorrutettu valkoinen kaupunki

Puikkelehdimme autollamme valkoisten talojen labyrintissa pitkin yksisuuntaisia katuja. Määränpäämme oli ylhäällä yli 150 metrin korkeudessa sijaitseva Parador-hotellimme.

Tiet kävivät yhä kapeammiksi ja siinä kohtaa, kun sukelsimme kaupungin vanhan muurin aukosta sisään, olin lähes varma ettemme mahtuisi. Teki mieli vetää auton sivupeilit sisäänpäin. Mahduimme sittenkin, nipin napin.

Olimme saapuneet Andalusian Arcos de la Fronteran vanhaan kaupunkiin, vajaan 70 kilometrin päähän tunnetummasta kaupungista Cadizista. Valkoisen kaupungin kellotapulin kellot soittivat meille tervetuloa jymeästi kumahdellen.

Vanhan kirkon ja hotellimme lisäksi Plaza del Cabildon -aukiota reunustivat kaupungintalo ja sen takaa uhmakkaasti nouseva Arcosin keskiaikainen linna.

AjoväyläAjanilmoittajaOlikohan ihan hyvä juttu kaupungintalon rakentaminen keskiaikaisen linnan kupeeseen?Paradorista aukesi hienot näkymät.

Arcos de la Fronteran nimi on suomennettuna rajan kaaret, joka juontaa sen vanhaan historiaan. Keskiajalla kaupunki oli muslimien Taifa de Arcos -kuningaskunnan pääkaupunki ja siltä ajalta on myös hotellimme vastapäätä kurottava Arcos de la Fronteran linna. 1200-luvulla kaupunki on ollut rajakaupunki Espanjan valtataisteluissa maureja vastaan.

Kristittyjen ottaessa vallan 1400-luvun lopulla kaupungista tuli Arcosin herttuakunnan pääkaupunki ja linna sai uudet asukkaat, Arcosin herttuat. Tuolloin myös Cabildo-aukion pohjoislaidalla oleva maurien moskeija sai väistyä barokkigoottilaisen kirkon tieltä.

Tuntui jotenkin ihmeelliseltä seistä yhtäkkiä kaiken tuon historian keskiössä. Kaukana alhaalla virtasi Andalusian pisin joki Guadalete, joka on nähnyt kaiken tämän myllerryksen vuosisatojen ajan.

Tämä hienolla näköalapaikalla sijaitseva historiallinen aukio olisi ansainnut minusta loistavammat puitteet. Nyt se on lähinnä parkkipaikka. Liekö käytännön syistä johtuvaa, sillä linnan edessä on Arcos de la Fronteran kaupungintalo ja sitä vastapäätä hotellimme. Parkkipaikkatarve vanhassa kaupungissa on huutava.

Näistä huppupäistä tulee kyllä mieleen ihan muut tyypit…

Majapaikkamme Parador de Arcos de la Frontera, entinen oikeustalo, on saanut uuden elämän hotellina. Ja oikein hyvän sellaisen on saanutkin. Linnamainen hotelli on täynnä tunnelmaa, mielenkiintoisia yksityiskohtia ja wau, mitä näköaloja.

Nyt jälkeenpäin mietin, että tuli ehkä säästettyä väärässä kohtaa. Olisi sittenkin pitänyt ottaa kalliimpi parvekkeellinen huone, josta aukesi näköalat pitkälle laaksoon ja vuorille. Näistä näköaloista toki pääsi nauttimaan hotellin muissa tiloissa. Jos täällä suunnalla liikut, hiekkakivijyrkänteen laitamalla sijaitsevan hotellin terassilla kannattaa nauttia kahvikupponen vaikka et hotellissa yöpyisikään.

Parador de Arcos de la Frontera

Palataanpa Arcos de la Fronteran kaupunkiin. Ei uskoisi, että tässä kaupungissa (tekisi mieli sanoa kylässä) on peräti noin 30 000 asukasta. Kaupunki jakautuu alhaalla olevaan uuteen kaupunkiin, jokilaaksoon ja ylhäällä olevaan valkoiseen ”kylään”.

Vähän jäi harmittamaan liian lyhyeksi osoittautunut visiittimme. Olisi pitänyt antaa kaupungille ehdottomasti ainakin kaksi yötä. Yhden yön pikakäynnillä ehdimme hädin tuskin tutustua tähän historialla kuorrutettuun osaan.

Arcos de la Fronteran vanha kaupunki kuuluu Andalusian valkoisten kylien matkailureitistöön (ruta de los pueblos blancos). Joidenkin mielestä ylhäällä hiekkakivikukkulalla sijaitseva vanha kaupunki on yksi kauneimmista kylistä, valkoisten kylien kuningattareksi kutsuttu.

Ihan äkkiä ei tule mieleen mukavampaa tapaa viettää matkapäivää, kuin eksyä tällaisen kylämäisen kaupunginosan kapeille labyrinttikujille. Istuutua väliin lasilliselle paljon nähneiden kiviseinien varjoon ja vaan fiilistellä.

Luin jostain, että Arcos del Frontera on suosittu matkailukohde, mutta ainakin maaliskuun alkupuoliskolla siellä sai hyvin rauhakseltaan kuljeskella. Muutama harva turisti siellä täällä ja muutama paikallinen istumassa sherrylasillisella kantakuppilassaan.

Illalla sängyssä mietin kaupungin vanhaa linnaa, jonne ei päässyt, koska se on yksityisomistuksessa. Yritin myöhemmin uteliaisuuttani löytää tiedon kuka kumma omistaa tuollaisen mittavan historiallisen rakennuksen. Uusi omistaja on ostanut romahtamispisteessa olleen linnan vanhalta aatelissuvulta 1990-luvulla ja kunnostanut sen. 1993 linna on julistettu Espanjan kulttuuriperintökohteeksi. Tietoa siitä kuka on omistaja en löytänyt.

Historia on Arcos del Fronterassa läsnä kaikkialla.

Ennen nukahtamista aukion vanha kellotorni ilmoitti kumeilla lyönneillä kellon olevan 11. Koska huoneemme sijaitsi aivan kellotornin vieressä, mekkala oli melkoinen. Mietimmekin, että mahtaako nukkumisesta tulla mitään. Kuulin vielä puoli kahdentoista lyönnin ja sitten nukahdin. Liekö kellot yöksi vaimennettu tai sitten vaan nukuimme tosi sikeästi. Historian havina oli täyttänyt pääni.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Mitä kannattaa huomioida, kun vuokraat asuntoa Fuengirolasta

Asuntojen vuokraus Fuengirolasta ensi talvikaudeksi käy kuumana. Jos mielit löytää asunnon, joka täyttää toiveesi mahdollisimman monelta osin, viimeistään nyt kannattaa olla liikkeellä. Hyvät ja kohtuuhintaiset asunnot eivät kauaa vuokraajien listoilla vanhene.

Minulle on tullut viime aikoina paljon yhteydenottoja asunnon vuokraamiseen liittyen ja siksi ajattelin vähän kirjoitella asian tiimoilta. En minä mikään asuntojen vuokraamisen asiantuntija ole, mutta joitain asioita on tullut käytännön kautta opittua. Ja myös omat oppirahat maksettua.

Mieti, mitä painotat eniten

Kun viime keväänä etsiskelimme asuntoa vuokralle syksystä alkaen, alkoi tulla jo vähän epätoivo. Matkustin Fuengirolaan varta vasten tutkimaan asuntojen tarjontaa ja toivoin, että olisin voinut myös käydä katsomassa kohteita paikan päällä.

Ikävä kyllä, siinä kohtaa olin jo auttamattomasti myöhässä. Pääosin välittäjät tarjosivat eioota puolen vuoden vuokra-ajalle lokakuusta seuraavan vuoden huhtikuulle. Tai jos jotain oli tarjolla, niissä oli  jokin keskeinen vika: syrjäinen sijainti, korkea vuokra tai huono kunto ja järkyttävä kalustus.

Palasin kotiin tyhjin käsin. Pian kuitenkin huomasin Tori.fi -sivustolta remontoidun asunnon noin kilometrin päästä ranta-alueesta ylöspäin. En olisi muuten uskaltanut vuokrata asuntoa tätä kautta, mutta Fuengirolassa asusteleva veljeni kävi asunnon toteamassa ja tarkastamassa.

Asunto oli remontoitu ja ihan asiallisesti sisustettu, tosin sijainti meni vähän turhan ylös rinteille. Hätäpäissäni tartuin kolmeksi kuukaudeksi tähän vaihtoehtoon, vaikka asunto oli vapaa vasta seuraavan vuoden alusta.

Hieman myöhemmin löysin paikalliselta kiinteistövälitysfirmalta vuokralle asunnon, joka pääosin vastasi toiveitamme niin sijainniltaan ja varustetasoltaan. Saimme tämän asunnon vuokralle vuoden loppuun kolmeksi kuukaudeksi ja sitten harmitti. Harmitti nimittäin sen suhteen, että olisimme niin mieluusti jääneet tähän samaan paikkaan koko ajaksi. Sijainti ja asunnon viihtyisyys olivat parempia verrattuna toiseen asuntoon.

Meitä kuitenkin onnisti. Saimme kuin saimmekin tämän asunnon vuokrasopimusta jatkettua kolmella kuukaudella eteenpäin. Olimme kotiutuneet tähän talvikotiimme sen verran hyvin, että teimme päätöksen olla vaihtamatta asuntoa. Siitäkin huolimatta, että menetimme toisesta asunnosta maksamamme 500 euron varausmaksun.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että mieti etukäteen, mitkä asiat sinulle vuokrattavassa asunnossa ovat kaikkein tärkeimpiä. Älä tartu ensimmäiseen vastaan tulevaan vaihtoehtoon, jos yksikään tärkeimmistä kriteereistäsi ei täyty.

Jos haluat mahdollisimman edullisen vuokran, joudut ehkä raahaamaan kauppakasseja vähän pidemmän matkan ylös vuorille, sietämään puhkikuluneita sohvia tai elämään ilman parveketta. Jos taas kaipaat mahdollisimman kodikasta miljöötä ja meren rantaa palveluiden äärellä, ole valmis maksamaan vähän kalliimpaa vuokraa.

Kokosin tähän muutaman vinkin, joihin minusta kannattaa kiinnittää huomiota, kun etsiskelet sopivaa asuntoa Fuengirolasta. Ja jälleen muistutan, puhun vain omista kokemuksistamme. Nämä asiat ovat tärkeitä meille, mutta joku muu voi olla ihan eri mieltä niiden merkittävyydestä.

Sijainti

Luulin, että kun jaksaa vielä kulkea, sillä ei ole niin väliä vaikka asunto sijaitsisikin vähän syrjemmässä. Fuengirolan osalta tämä tarkoittaa usein sijaintia ylempänä rinteillä ja samalla melko rankkaa nousua.

Jos käytettävissä ei ole autoa, tarkista missä sijaitsee lähin ruokakauppa. Jaksatko varmasti raahata jatkuvasti ruokakasseja ylämäkeen?

Kaikkien palveluiden läheisyys on ollut nykyisessä asunnossamme äärimmäisen mukavaa. Peruselintarvikkeet saa ihan vierestä ja lähin Mercadonakin on kävelymatkan päässä. Iltaisin voi piipahtaa ex tempore rantakahvilaan iltakahville. Tai suit sait mennä syömään jonnekin lähiravintolaan. Jos asuisimme kauempana, menoja täytyisi suunnitella tarkemmin ja tuskin viitsisi aina edes lähteä minnekään.

Rakastan myös meren läheisyyttä. Minulle on iso plussa, että muutamassa minuutissa olen meren rannalla.

Asunnon raikkaus, sisustus ja varustetaso

Kun etsin meille sopivaa vuokra-asuntoa, hylkäsin armotta kaikki kohteet, joissa asunnon sisustus oli jäänyt 70-luvulle tai joissa ei oltu tehty minkäänlaisia remontteja. Puoli vuotta on pitkä aika tuijotella raskaita kirjahyllyviritelmiä tai kestää montuille painuneita patjoja. Remontoimaton asunto myös suuremmalla todennäköisyydellä sisältää riskin homeesta.

Ikävä kyllä monilla espanjalaisilla on ilmeisesti tapana ajatella, että vuokra-asunto on kalusteiden poistopiste, jonne voi koota kaikki vanhat huonekalut ja tavarat, jotka eivät enää muuanne kelpaa. Itse tulen lähinnä äkäiseksi peitellyistä sohvista tai tunkkaisista vilteistä.

Tavallinen kodinomainen varustetaso minusta tarvitaan ja sellainen yleinen siisteys ja raikkaus. Ihan kivahan myös on, jos astiat ovat järkevällä tasolla normaaliin elämiseen. Eri pari astiat näyttävät myös olevan jonkin sortin maan tapa monissa vuokra-asunnoissa.

Espanjalaisissa keittiöissä uuni ei ole itsestäänselvyys. Jos aiot kokkailla, tarkista että uuni kuuluu keittiövarustukseen. Astianpesukoneitakaan ei monessa vuokra-asunnossa ole. Tästä toiveesta jouduimme itsekin luopumaan. Pyykinpesukone sen sijaan lähes kaikista kohteista löytyy.

Älä myöskään odota, että nettiyhteys olisi vakiovarusteena. Jos nettiyhteys löytyy, tarkista kuuluuko vuokraan vai joutuuko siitä maksamaan lisähintaa.

Lämmitys

Talvella Fuengirolassa voi olla kylmää, kosteaa ja kalseaa. Ilman jonkinlaista lämmitystä lämpimiin asuntoihin tottunut suomalainen ei tule talvikuukausina toimeen. Tarkista, miten asunnon lämmitys on järjestetty.

Väittäisin myös, että jos sinulla on useamman makuuhuoneen asunto ja neliöitä vähän enemmän, yksi ilmalämpöpumppu on aika vähän pitämään koko asuntoa lämpimänä. Hyvä olisi, jos jokaista makuuhuonetta kohden olisi oma ilmalämpöpumppu tai patteri.

Varaudu myös siihen, että lämmittäminen maksaa. Sähkö on Espanjassa kallista ja kylmimpinä kuukausina sähkölaskuun saattaa mennä pienessäkin taloudessa 100 euroa kuukaudessa. Yleinen tapa on, että sähkö ja vesi maksetaan vuokran päälle kulutuksen mukaan.

Asunnon ilmansuunta

Minulle ei aiemmin ole koskaan tullut mieleen huomioida asunnon ilmansuuntaa. Espanjassa sillä on merkitystä erityisesti talviaikaan. Jos suunta on pohjoiseen tai itään, talvikuukausina aurinko ei paljoa lämmitä. Länsi- tai eteläsuunta tarjoavat vuorokaudessa enemmän asuntoa lämmittäviä aurinkotunteja. Niin ja tarkeneehan aurinkoisella parvekkeella paremmin istuskella ja saahan ne pyykitkin paremmin kuivamaan.

Jotkut asunnot muuten sijaitsevat rakennusten alakerroksissa kapeilla kaduilla, jonne päivä ei koskaan pääse paistamaan. Itse en koskaan vuokraisi talveksi tällaista pimeää ja kylmää asuntoa.

Rauhallisuus

Ehkä kaikkein tärkein asia asumisessa on, että saa yönsä nukuttua rauhassa. Makuuhuoneen sijainnilla on merkitystä. Suurimmassa osassa espanjalaisten asuntojen ikkunoista on yksikerroslasit, joten ulkopuolelta tulevat äänet kantautuvat totuttua enemmän sisätiloihin. Myös asuntojen äänieristys on usein heikkoa ja äänet myös naapurista kantautuvat helpommin.

Tarkista onko alapuolella vilkasliikenteinen katu tai aamuyöntunneille auki oleva ravintola, josta kantautuu meteliä? Tärkeitä asioita, jotka kannattaa huomioida. Muistuu mieleen aikoinani Barcelonasta vuokraamani asunto. Muuten tosi kiva kämppä, mutta sijainti suuren sairaalan lähellä tuotti tuskaa. Yötä päivää huutavat ambulanssit häiritsivät yöuntani melkoisesti.

Turvallisuus

Jos olet Espanjassa käynyt aiemmin, olet varmaan pannut merkille, että alimpien kerrosten asunnoissa on kalterit ikkunoissa. Nämä eivät ole siellä turhan takia.

Mitä useamman lukon takana asunto on, sen turvallisemmalla mielellä voi olla. Useimmissa taloyhtiöissä on lukittu portti jo piha-alueelle, sen jälkeen lukittu alaovi ja usein tuplalukittava asunnon ovi. Tarkista, miten asunnossa on estetty ovelle pääsy ja alimmissa kerroksissa myös ikkunoista sisäänpääsy.

Kulkuyhteydet

Meillä on tällä hetkellä muutaman sadan metrin päässä bussipysäkki, juna-asema ja taksiasema. Liikkuminen on helppoa ja nopeaa joka suuntaan. Minusta tämä on iso etu. Joudun itse käymään aika ajoin Suomessa ja siksi myös lentokentän vaivaton saavutettavuus on tärkeää.

Luotettava välittäjä

Turuilta ja toreilta kuulee kaikenlaisia juttuja vuokrahuijauksista ja takuuvuokrien palauttamatta jättämisistä. Someaikakautena hyvä keino tarkistaa vuokraajan luotettavuutta on esimerkiksi googlata yritys tai välittäjä nimellä. Löytyykö minkälaista palautetta?

Pyri saamaan kaikesta mustaa valkoisella, äläkä koskaan jätä mitään suupuheen varaan. Jos et saa selkeää vuokrasopimusta, josta ilmenee vuokranantaja, vuokrakohde, vuokra-aika, kuukausivuokra ja mahdolliset muut kulut, kuten kuka maksaa veden ja sähkön ja paljonko on takuuvuokra, älä luota tähän tahoon. Kuulinpa, että joku vuokraaja oli käynyt maksamassa kuukausittain vuokran käteisellä välitystoimistoon, eikä minkään valtakunnan vuokrasopimustakaan oltu tehty. Sopii kysyä, onko puhtaat jauhot pussissa?

Käyn itse kaiken keskustelun sähköpostilla, jolloin kaikki on todennettavissa siinä tapauksessa, jos jostain asiasta tulee epäselvyyttä.

Huomasin muuten syksyllä, että lähempänä vuokra-ajankohtaa markkinoille tupsahtikin ihan hyviä vaihtoehtoja. Omien suunnitelmien kannalta tosin on aika riskaabelia uskoa hyvään tuuriin ja jättää vuokraaminen ihan viime tippaan. Mutta mahdotonta ei näköjään ole löytää hyvää vuokrakotia viime metreilläkään. Onnea hyvän vuokra-asunnon löytämiseen.

Tuleeko mieleesi vielä jotain muuta, mitä kannattaisi ottaa huomioon vuokra-asuntoa etsiessä?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Yö Paradorissa rotkon reunalla Andalusian romanttisessa kaupungissa

Vinkki kaikille teille, jotka haluatte Andalusian matkallenne romanttisen vuorokauden. Tässä oli joululahja minun makuuni.

Ne, jotka ovat blogiani viime aikoina seuranneet, muistanevat marraskuisen päiväreissumme Andalusian vuoristokaupunki Rondaan. Totesin tuolloin, että tämä kaupunki olisi ehdottomasti yön yli reissun arvoinen. Miltä mahtaisikaan rotko näyttää auringon noustessa? Entä vanha silta iltavalaistuksessa?

Tuolloin huomasimme myös, että Rondassa aivan siinä yli satametrisen rotkon reunalla on yksi Espanjan Paradoreista. Näitä mielenkiintoisia hotelleja olen nähnyt muutamaan otteeseen eri puolilla Espanjaa ja onpa joskus tullut nautittua kahvitkin huikealla paikalla olevan Parador-hotellin terassilla. Tähän mennessä en vaan koskaan ole majoittunut kyseisissä hotelleissa.

Ronda on kaupunki 120 metriä syvän rotkon reunalla.Parador de RondaRondan kuuluisin nähtävyys: Puente Nuevo

Paradorit ovat tasokkaita Espanjan valtion omistamia hotelleja, joita on eri puolilla Espanjaa kaikkiaan lähes sata. Ensimmäinen Parador-hotelli on perustettu vuonna 1928. Mielenkiintoisiksi nämä hotellit tekee joko niiden poikkeuksellinen sijainti upealla paikalla tai vanha kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus.

Valtio on ottanut nämä rakennukset suojeluksiinsa ja harjoittaa niissä tasokasta hotellitoimintaa. Suurin osa Paradoreista sijaitsee pienissä keskiaikaisissa kaupungeissa, osa jopa ihan maaseudulla kaukana valtaväyliltä.

Paradoreja on mm. vanhoissa linnoissa, palatseissa ja luostareissa. Monen Paradorin sijainti on poikkeuksellinen, kuten tämän Parador de Rondan, jonne suunnistimme loppiaispäivänä. Tämä oli meidän yhteinen joululahjamme toisillemme. Paradorit pystyy nykyisin varaamaan myös booking.comin kautta.

Parador de Ronda on perustettu entiseen kaupungintaloon. Etenkin iltavalaistuksessa ryhdikäs rakennus näytti kerrassaan romanttiselta vanhan sillan kupeessa syvän rotkon reunamalla.

Hotellin respan ympäristö oli hieman sekavan oloinen kokooma uutta ja vanhaa. Sen sijaan aulatilat muuten olivat valoisat ja tyylikkäät. Huoneemme hulppeine näköaloineen oli minusta kuitenkin kaikkein parasta. Reilussa 30 neliössä oli kivasti tilaa, valoa ja mukavuutta. Pientä ajan patinaa kalusteissa kuten muuallakin hotellissa oli nähtävissä, mutta hyvällä tavalla. Nariseva lautalattia lisäsi sopivasti tunnelmaa.

Kahdelta parvekkeeltamme saatoimme kurkistella niin rotkon näköalatasanteen reunamalle, vuoristoon, hotellin sisäpihalle kuin rotkon vastapäisille rakennuksille. Vähän ärsytti se, että suuret pihakuuset estivät näkymän suoraan sillalle.

Tällä partsilla olisin voinut päivystää vaikka koko päivän.

Koska elettiin loppiaispäivää, yhtä espanjalaisten vuoden pääjuhlista, hotellin ravintola tarjosi tuona päivänä kolmen kuninkaan juhlamenun. Tämähän tietty sopi meille vallan mainosti, eikä minusta 42 euron hintakaan ollut paha viiden ruokalajin menusta viineineen.

Yllätys sen sijaan oli kuinka hieno menukokonaisuus meitä odottikaan. Kolme erilaista pientä alkupalaa, kylmäsavulohisalaatti, grillattua merikalaa, ravuilla täytettyä kananpoikaa ja jälkiruuaksi pala suklaalla täytettyä loppiaisen perinneleivonnaista rosconia ja jäätelöä.

Voinpa sanoa, että tuon kaiken jälkeen olimme hyvin syöneet. Lopuksi vielä pöytään tuotiin kahvin seuraksi vadillinen joulumakeisia, jotka oli tässä ähkytilassa pakko varastoida käsilaukkuun.

Kolme menuun kuuluvaa viiniä olivat loistavia. Suomalaiselle viinien senttimittauksiin tottuneelle oli myös aika yllättävää sekin, että viinejä käytiin kaatamassa aina lisää, kun lasi tuppasi vähänkään tyhjenemään. Miehen kanssa mietittiin, että tässä oli varmaan meidän kaikkien aikojen paras menu hinta laatusuhteeltaan. Tällaisia erikoismenuita hotellista kannattanee metsästää.

Aamiaisesta jäivät erityisesti mieleen loistavat juustot.

Suosittelen lämmöllä Parador de Rondan ravintolaa, vaikka et täällä yöpyisikään. Hotellilla on myös kiva terassi sillan puoleisessa päädyssä ja toinen alemmalla tasolla näköalatasanteen puolella. Mukavia paikkoja Rondan kävijälle piipahtaa vaikka vain kohtuuhintaiselle viinilasilliselle.

Voisi kuvitella, että Rondan merkittävimmän nähtävyyden vieressä sijaitsevan tasokkaan hotellin ravintola olisi kallis, mutta mitä vielä. Hintataso ei ole juurikaan sen arvokkaampi kuin muuallakaan.

Toinen mikä yllätti iloisesti oli hotellin laadukas aamiainen ja erinomainen pehmeäpaahteinen kahvi, jota kittasimme peräti kaksi kannullista. Ruhtinaallisten buffet-pöytien lisäksi oli mahdollista tilata listalta munia eri tavoin valmistettuna. Miestä jäi harmittamaan, kun huomasi listan liian myöhään, eikä jaksanut enää Benediktiinin munia.

Aamiainen kannattaa ostaa etukäteen majoittumisen yhteydessä, silloin hinta on edullisempi. Hotellilta ostettaessa aamiainen kustansi 18 euroa hengeltä.

Etukäteen hehkuttelin näkeväni auringonlaskun suoraan parvekkeeltamme. Ikävä kyllä ilta oli pilvetön ja mitään huikeaa auringonlaskua ei siitä syystä päässyt näkemään. Aurinko vain hävisi vuorten taakse ja hetken päästä oli pimeää.

Panimme kellon herättämään aamulla aikaisin, sillä päätin illalla, että haluan ottaa tästä harvinaislaatuisesta paikasta kaiken irti. Suunnistimme kuuluisalle sillalle, Puente Nuevolle, auringonnousua odottamaan.

Yö oli vuoristossa ollut kylmä ja vesilammikot olivat riitteessä. Hyytävä tuuli puhalsi taustalla ja totesin, että hanskat olisivat olleet paikallaan. Kuvaajan näpit nimittäin olivat kohmeessa.

Teimme pikaisen kierroksen vanhan kaupungin tyhjillä kujilla. Nappasin sillan reunamilta muutaman valokuvan aamun valossa yhdessä kymmenien japanilaisturistien kanssa, jotka olivat myös heti aamusta heilumassa selfiekeppiensä kanssa. Kylmyys jäyti sen verran rajusti, että hotellin aamiainen houkutti pidempää kuvaussessiota enemmän.

Maisema oli hetken ennen päivän valkenemista vaaleanpunainen. Vaaleanpunainen oli myös minun ensimmäinen Parador-kokemukseni. Ei tämä hotelli mikään luksusylellinen ollut, mutta sellainen tasokas ja erittäin rakastettava hotellivaihtoehto, jossa viihtyi. Loistokohde romanttiselle hotelliyöpymiselle.

https://www.parador.es/en

Aiemmat Ronda-kokemukseni löydät täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

Tallinnan Savoy Boutique hotelli on hykertelypesä romantikoille

Jos pitäisi valita yksi sana, jolla kuvata hyvää hotellikokemusta, se on ehdottomasti tunnelma.

(Yhteistyössä Tallinnhotels)

Rakastan pieniä lämminhenkisiä hotelleja. Sellaisia kotoisen oloisia hyggeilypesiä, joissa voi samaan aikaan uppoutua rauhalliseen ilmapiiriin ja nousta hetkeksi jonnekin elämän sietämätön keveys -fiilikseen.

Aina silloin, kun tuntuu vähän tylsältä, olemme kutsuneet Tallinnan apuun. Niin nytkin. Ihan ex tempore varattiin miehen kanssa Eckerö Linelta menopaluu laivamatka ja päätettiin lähteä katsomaan Tallinnan kevättä jonnekin kivaan hotelliin. Itse asiassa meidän piti mennä Talinnhotelsien Palace-hotelliin, mutta blogiyhteistyön puitteissa meidän majapaikaksemme valikoitui saman hotelliketjun sympaattinen, monilla palkinnoilla palkittu Savoy Boutique hotelli.

Hyvä näin, sillä tämä pieni hotelli oli samaan aikaan tunnelma ja nautinto. Vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan 44 huoneen hotellin rakennus on alunperin vuodelta 1890. Historian havina on Savoy Boutique hotellissa läsnä joka nurkassa.

Vankat terrakotalla maalatut kiviseinät ja muhkea antiikkinahkainen sohvaryhmä loivat ala-aulaan lämpimän tunnelman. Pöydällä oli hopea-astiassa hedelmiä, takassa loimotti tuli, sivupöydällä oli oikeita kukkia, lattioilla vanhoja mattoja ja taustalla soi rauhoittava jazz-musiikki. Täydellinen paikka nauttia lasillinen viiniä ja istahtaa upottavaan sohvaan, jonne olisin aivan hyvin voinut unohtua koko päiväksi. Olo oli kumman kotoinen.

Huoneemme oli superior-huone ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Kiinnitin huomiota käytävän kauniisiin yksityiskohtiin, kuten käsin taottuihin käytäväkaiteisiin, alkuperäisen kivilattian kuviointiin ja lattiamattoihin, joissa toistui tuo sama kuvio.

Viimeisellä käytävätasanteella katseen pysähdytti pari vanhaa nojatuolia, joiden välissä oli maalaustelineessä väritettäviä kuvia värikynineen ja -liituineen. Samanlainen setti löytyi myös huoneestamme. Taidekerros teema oli hauska idea. Milloin olet muuten viimeksi väritellyt ja harrastanut taideterapiaa?

Huone oli valoisa ja raikas. Valkoiset kiviseinät paksuine ikkunasyvennyksiin kertoivat jälleen, että ympärillämme oli historiaa. Puisin ikkunaluukuin varustetuista ikkunoista aukesi kiva näköala Vanhan kaupungin kattojen ylitse aina merelle asti. Sängyllä meitä odottivat paksut kylpytakit ja -tohvelit, pöydällä hedelmävati ja henkilökohtainen tervehdys. Pieniä yksityiskohtia, jotka luovat juuri sitä hyvää ja huomioivaa tunnelmaa.

Kalustus oli romanttista, lukemani mukaan italialaista tilaustyötä. Kylpyhuoneesta löytyi amme, pöydällä oli malja-allas ja kultaisessa maljakossa heinäkoristeita. Kylppäri oli tyylikäs, vaikkakaan ei kovin suuri. Ainut negatiivinen asia oli ensimmäisenä päivänä kylpyhuoneessa tuoksahteleva viemärin haju, mikä tosin hävisi illan aikana.

Savoy Boutique hotellin aamiainen tarjoiltiin alakerran Mekk-ravintolassa. Mekk on muuten se ravintola, joka on keikkunut jo vuosia Tallinnan parhaiden ravintoloiden listalla. Aamiainen ei ollut laaja, mutta riittävä ja laadukas. Maukkaita tuotteita, kuten erinomaista graavilohta ja munakokkelia, paikan päällä paistettua tummaa jyväleipää, runsas valikoima erilaisia mehuja ja hedelmiä ja löytyihän sieltä kuohuvaakin. Ikävää vaan, että se oli puolimakeaa. Mukava asia oli myös se, että kahvi tarjoiltiin pienissä kannuissa pöytiin.

Näissä pienissä hotelleissa on se ihanuus, ettei koskaan ole minkäänlaisia ruuhkia. Nautin siitä, kun aamiaisella ei tarvitse jonotella, pöydät ovat siistit ja likaiset astiat häviävät huomaamatta. On ihanaa aloittaa aamu rauhallisessa tunnelmassa ilman häslinkiä ja meteliä.

Laittaisin Savoy Boutique hotellin ehdottomasti sarjaan romanttiset hotellit. Tunnelmallinen miljöö sopii erinomaisesti täti-ihmisille tai pariskunnille sellaiseksi hykertelymestaksi. Hienot, mutta kotoisat puitteet, erinomainen sijainti keskellä Vanhaa kaupunkia ja niin huomioivaa ja ystävällistä palvelua: näistä aineksista on hyvä hotellikokemus tehty.

Lähtiessämme respan hymyilevä neitokainen kysyi, että onnistuivatko he täyttämään odotuksemme. Kyllä, onnistuitte, ihan täysin. Ikävä oli lähteä.

Savoy Boutique hotelli on muuten yksi Eckerö Linesin kumppanihotelleista. Jos matkustat laivalla, kannattaa tarkastaa hotellipaketin hinta tätä kautta.

Yhteistyössä Tallinnhotels

https://www.tallinnhotels.ee/fi/savoy-boutique-hotelli/

Neljä vai viisi tähteä? Vertailussa kaksi Singaporen hotellia

Ikävuosien lisääntyessä hotelleilla on alkanut lomareissuilla olla yhä suurempi merkitys ja yhä useammin tulee valikoitua sellaisia majapaikkoja, jotka nostavat himpun verran arkea ylemmäs. Se tunne on nautinnollinen, kun astuu katuvilinästä tyylikkään hotellin aulaan. Kuin tulisi omaan salattuun maailmaan, jossa on sallittua keskittyä hetken aikaa vain omaan hedonistiseen hymistelyyn.

Rahalla saa ja hevosella pääsee tässäkin kohdin. Hyvät hotellit maksavat pääosin paljon ja etenkin sellaisessa kalliin puoleisessa kaupungissa kuin Singapore joutuu penninvenyttäjä miettimään tarkoin, mistä kannattaa maksaa.

Viiden tähden luksuspuitteissa olisi mennyt mukavasti koko pariviikkoinen, mutta taloudellisista syistä teimme tässä kohtaa kompromissin. Jaoimme kahden viikon lomamme kahteen eri hotelliin. Ensin viikko neljän tähden perushyvässä The Quincy hotellissa ja toinen viikko astetta paremmassa, joskin paljon kalliimmassa, Parkroyal on Pickering hotellissa.

The Quincy Hotel – vastinetta enemmän kuin odotettiin

Lähellä pääostoskatu Orchard Roadia sijaitseva The Quincy Hotel by Far East Hospitality päätyi ensimmäiseksi majapaikaksemme hyvien hinta laatusuhdekehujen ansiosta. 170 euron vuorokausihintaan saikin kaikenlaista ekstraa, joten ei ihme, että hotelli näytti olevan erityisesti liikematkalaisten suosiossa.

Huoneemme oli sellaista hyväplus-tasoa (meillä oli hotellin halvin perushuone), sisustukseltaan ehkä hieman tylsähkö, mutta kaikki tarpeellinen löytyi. Huone oli mukavan rauhallinen, samoin kuin koko hotelli, joten hyvät yöunet sai nukuttua.

Aulatilat olivat kivasti sisustettu, vaikkakin pienehköt. Kaikki ruokailut tapahtuivat hotellin ainokaisessa ravintolassa, joka sai jatketta viihtyisästä vesialtaiden ympäröimästä ulkoterassista. Hotellista löytyi uima-allas, kuntosali ja sauna. Mukavaa oli se, että uima-allas oli käytettävissä 24/7, joten altaaseen saattoi pulahtaa niin aamu- kuin yöuinnille. Allasalueen jääkaapin juomat olivat vapaasti käytettävissä.

Meille oli yllätys, että The Quincy osoittautui jonkinlaiseksi semi-inclusive hotelliksi. Kaikkien huoneiden hintaan, luokasta riippumatta, sisältyi ihan hyvä buffet-aamiainen, iltapäivätee/kahvi kakkuineen, iltaisin parin tunnin ajan alkoholijuomat (olut, viini, drinkit) ja kevyehkö illallinen.

Luulimme, että illan ruokatarjonta olisi jotain kevyttä snacksitasoa, mutta ylläri olikin, että iltaruoka oli ihan kunnon ateria alkuruokineen, useine lämminruokavaihtoehtoineen ja jälkiruokineen. Lisäksi ravintolassa oli koko päivän ajan saatavana virvokkeita ja mm. pehmiskone asiakkaiden käytössä.

Huonehintaan kuului myös minibaari, josta löytyi alkoholittomien juomien lisäksi olutta. Huonehintaan sisältyvä pesulapalvelu oli myös loistojuttu. Joka päivä oli mahdollista pesettää kaksi vaatekappaletta ilman lisämaksua.

Tässä hotellissa rahalle sai todella paljon vastinetta. Erityisesti, kun oppi äkkiä huomaamaan kuinka kallista kaikenlainen alkoholi oli paikallisissa ravintoloissa. Yhdestä oluesta tai viinilasillisesta sai helposti pulittaa euroissa yli kympin verran, joten vähän itseämmekin huvitti kuinka kiltisti olimme paikalla aina drinkkituntien aikaan.

Mainittakoon myös, että hotellin ruoka oli tosi hyvää, pisteitä myös siitä. Hyvä vai huono, mutta useimpana iltana iltaruokailu tuli hoidettua hotellilla. Samalla myös säästettyä pitkä penni.

Quincyn sijainti ei ollut paras mahdollinen. Hotellin ympäristössä oli lähinnä vain toisia hotelleja ja paikallisasutusta, joten lähin kiinnostuksen kohde oli vilkas Orchard Road vajaan kilometrin päässä samoin kuin lähin metropysäkki.

Huonesiivouksessa olisi ollut myös vähän toivomisen varaa. Samat roskat lattialla ja pölyt pöydällä viipyivät päivä toisensa jälkeen.

Quincyä voi pitää hyvänä perushotellina, jossa saa paljon lisäarvoa huoneen hintaan. Itse hotelli ei aiheuttanut mitään erityistä fiilistä tunnelmallaan tai tyylillään, muttei myöskään suuremmin negatiivista sanottavaa. Ilmapiiriltään helppo ja kodikas, kelpo perushyvä boutiquehotelli.

Parkroyal on Pickering ansaitsee tähtensä

Toisen lomaviikkomme olimme päättäneet viettää astetta hulppeammissa puitteissa. Etsiessäni meille sopivaa hotellia jälkimmäiselle viikolle, en vaan saanut silmiäni irti tästä hotellikaunokaisesta.

Joskus se mopo pääsee vähän karkaamaan käsistä. Kun huomasin, että Parkroyal on Pickering hotellilla on oma klubikerros, jossa tarjoillaan samppanja-aamiaista, olin aivan myyty. Huolimatta siitä, että yli 300 euron vuorokausihinnassa mennään meidän kohdalla jo kipurajoilla. Mutta kerrankos sitä. En koskaan elämäni aikana ole saanut aloittaa viikon jokaista päivää oikealla samppanjalla (mies sanoi kyllä, että tämä tulisi kotona huomattavasti edullisemmaksi).

Kun astuu viiden tähden hotelli-ihanuuteen, tässä kohtaa ehkä eniten tuntee eron. Avarassa aulassa solisee vesi, jota säestää pehmeä lounge-musiikki. Matkalaukut saattoi unohtaa henkilökunnan hoteisiin ja joku kiikuttaa käteesi tervetuliaisjuomaa. En muista mitään hymyilevän respaneitokaisen puheesta. Otin vain avaimen ja liitelimme huoneeseemme, sinne ihan ylempiin kerroksiin, missä Orchid-clubin huoneet sijaitsivat.

Kun avasin huoneen oven, tiesin rakastavani tätä hotellia. Vaaleilla puupinnoilla sisustettu huone oli raikas. Kattoon saakka ylettyvistä ikkunoista näkyi samalla kertaa citynäkymä ja vihreä puutarha. Huojuvat palmut loivat eteemme kuin maalauksen, jota ikkunaa vastapäätä oleva suuri peili toisti. Tilava kylpyhuone oli yhteydessä huoneeseen ja erotettavissa liukuovella. Värimaailma oli hillittyä, juuri sellaista kuin tässä hotellissa kuuluikin olla. Orchid Deluxe King -huoneen 30 m2:n koko oli oikein passeli.

Parkroyal on Pickering -hotellin uima-allasalue tuotti hienoisen pettymyksen. Totta puhuakseni se näytti kuvissa hienommalta ja ilmeni myös, ettei altaalle juurikaan paista aurinko. Loppuviikosta, kun hotelli oli ilmeisemmin melko täynnä, allas-alue jäi myös selvästi liian pieneksi. Vapaita tuoleja ei riittänyt kaikille halukkaille. Viikonloppuna liikemiehet vaihtuivat lomalaisiin, joiden joukossa oli myös paljon lapsiperheitä. Tässä kohtaa voisi sanoa, että allasalueen meininki meni rauhaa rakastavan tätituristin vinkkelistä heikompaan suuntaan. Ei minulla mitään lapsia vastaan ole, mutta sittenkin adults only hotelleissa on ideaa…

Suosittelen tässä hotellissa Orchid Club Loungeen oikeuttavaa huonetta. Vaikka se kustantaakin vähän enemmän, meidän kokemus oli, että huoneen hintaan sisältyvät lisäpalvelut maksavat äkkiä itsensä takaisin. Joka kerta, kun tilasin vielä yhden Cosmopolitanin, mietin taloudellisena ihmisenä, että täytyy ottaa koko rahan edestä 🙂 .

Orchid Club huoneet oikeuttavat siis sisäänpääsyyn ylimmän kerroksen loungeen, jossa tarjoillaan oma rauhallinen aamiainen (joko mainitsin, että samppanja-aamiainen) sekä iltapäivällä kahvia ja teetä erilaisten pikkusuolaisten ja kakkujen kera. Tarjoilu oli huippuhyvää ja näköalat alas kaupunkiin mitä parhaimmat. Aamiainen oli hyvä, muttei mitenkään erityinen (paitsi tietysti se samppis).

Huonehintaan sisältyy myös iltaisin loungessa tarjoiltavat alkoholijuomat sekä kevyt illallinen. Jälleen kerran tarjoamisten taso yllätti. Olisimme halutessamme voineet elää päivän täysin hotellin ruokatarjonnalla, sillä esimerkiksi illan buffet-pöytä oli ainakin meille täysin riittävä illalliseksi.

Hyvää huomenta.Hyvää alkuiltaa.Ja hyvää yötä.

Klubikerroksen huonehintaan sisältyi myös kahden vaatekappaleen pesettäminen vuorokaudessa. Ilman näitä hotellien pesulapalveluja olisimme olleet pulassa, sillä olimme pakanneet mukaan ihan liian vähän vaatteita. Kuumuudesta johtuen paitaa joutui vaihtamaan useamman kerran päivässä.

Myös minibaarin alkoholittomat juomat kuuluivat huonehintaan. Lisäetuna oli myös aikaisempi sisäänkirjautuminen ja mahdollisuus pitää huonetta lähtöpäivänä klo 14 asti.

Parkroyal on Pickering on vihreä ekohotelli, jossa ympäristöarvoilla on merkitystä. Osa hotellin energiasta tuotetaan katolla olevilla aurinkopaneeleilla. Erilaiseen kierrätykseen on kiinnitetty huomiota ja energiankulutusta pyritty vähentämään mm. rakenneratkaisuilla. Huoneisin esimerkiksi kuljetaan kasvien reunustamia ulkokäytäviä pitkin. Muutenkin hotellin vihreä ilme tuo mieleen keitaan keskellä suurkaupunkia. Löytyypä hotellilta jopa oma 300 metrin mittainen luontopolkukin.

Parkroyal on Pickeringin sijainti Chinatownin reunamalla on paras mahdollinen. Metropysäkki on aivan vieressä, tosin päänähtävyydet kuten Marina Bay ovat itse asiassa vain lyhyehkön kävelymatkan päässä.

Lienee turhaan sanoa, että pidimme. Ja nautimme. Muustakin kuin siitä Moëtista aamuisin.

Muuten, kun varaat Singaporen hotelleja, huomioi, että suurin osa varaussivustojen hinnoista on ilman palvelumaksuja ja veroja. Kun nämä lisätään annettuun hintaan, kokonaissumma kasvaa vielä 17 %:lla.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hotellisuositus Tallinnaan – Radisson Blu Sky Hotel

Mikä on täti-ihmisen matkapainajainen? – Löytää itsensä Tallinnan lautalta keskeltä abiristeilyä. Entä mikä tähän painajaiseen auttaa parhaiten? – Viihtyisä hotellihuone 22. kerroksessa ja pöydällä pullo samppanjaa.

Tallinnaan on aina mukava matkustaa. No, tosin ehkä hieman mukavampaa, jos laivalla ei olisi samaan aikaan tuhatpäistä bilettävää abia. Vetäydyimme miehen kanssa suosiolla Eckerö Linen loungen rauhaan.

Matka oli pitkälti pelastettu myös siitä syystä, ettemme osuneet bilerevohkan kanssa samaan hotelliin. Ei millään pahalla, mutta näillä vuosikymmenillä sitä kummasti arvostaa ympärillään rauhallisempaa tunnelmaa.

Olin vähän jämähtänyt Tallinnassa aiempaan luottohotelliini. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja uusia majapaikkoja on aina kiva kokeilla. Tälle reissulle löysin mukavahintaisen hotellipaketin Eckerö Linelta ja tätä kautta viikonlopun hotelliksi valikoitui uusi hotellituttavuus Radisson Blu Sky Hotel. En ollut aiemmin ymmärtänytkään, että hotellihuoneen voi saada edullisemmin, kun ostaa sen pakettina laivamatkan yhteydessä.

Hyvän hotellin tunnistaa minusta viidestä asiasta. Huoneen tulee olla viihtyisä. Aamiaisen monipuolinen. Palvelun ystävällistä. Sijainnin keskeinen. Viidenneksi nostaisin kokonaisuuden: kauniit huonekalut, mielenkiintoiset sisustusratkaisut ja yleisen tunnelman. Tallinnan Radisson Blu Sky täytti odotuksemme kaikilta osin. Yksinkertaisesti vaan miehen kanssa tykättiin ja viihdyttiin. Kiva hotelli hyvällä hinta laatusuhteella.

Taivaallisia näkymiä

Saimme hotellista ns. Business Class -huoneen, joka sijaitsi huonekerroksista ylimmässä 22. kerroksessa. Näistä näköaloista kannattaa ehdottomasti maksaa vähän ekstraa. Oli mukavaa tarkkailla Tallinnaa yläilmoista niin kaupungin valojen syttyessä iltapimeällä kuin aamuauringon säteiden saavuttaessa kaupungin katot ja meren rannan.

Business Class -huoneisiin kuului ekstrana Nepresso kahvikone sekä kylpytakit ja -tohvelit.

30 neliön huone oli hyvän kokoinen. Huoneen leveä king size sänky kuului niihin supermukaviin hotellisänkyihin, joissa voisin viettää vaikka kokonaisen päivän. Meitä ihmetytti myös miten rauhallista kerroksessa oli. En yksinkertaista kahden vuorokauden aikana kuullut käytävästä juuri mitään.

Olisin voinut tuijotella hotellihuoneen ikkunasta näitä näkymiä koko päivän.

Viihtyisää designia

Hotellien sisustuksella on minulle iso merkitys. Mööbelifriikkinä kiinnitän paljon huomiota kalustukseen ja sellaisiin pieniin yksityiskohtiin, jotka luovat tiloille persoonallisen tyylin ja ylipäätään koko hotellille yleisilmeen.

Radisson Blu Sky hotellista jäivät mieleen aulatilojen avaruus, aamiaishuoneen valoisuus ja kutsuvat tuoliryhmät. Hotellin sisustuksessa oli käytetty myös paljon mielenkiintoisia valaisimia, joista pidin paljon. Valaistus muutenkin antoi tiloille lämpimän ja kodikkaan tunnelman.

Hotellin avaraa ala-aulaa hallitsi keskellä oleva baari, jonka tuoliryhmistä saattoi etsiä itselleen mieluisimman nurkkauksen. Sille, joka tykkää hämyisemmistä baareista, oikea osoite on ylimmän 24. kerroksen näköalabaari Lounge24. Näiltä korkeuksilta sopi tarkkailla iltavalaistua Tallinnaa.

24. kerroksen Lounge24.

Aamiainen yllätti

Radisson Blu Skyn aamiainen oli erinomainen. Kahvi tarjoiltiin pöytiin ja lisäksi tarjoilijalta saattoi tilata erikseen toivomallasi tavalla laitettuja munia tai munakkaita. Tarjoilijat kiertelivät salissa myös tarjoten erikseen mm. shotteja ja sillivoileipiä. Kiva ele tämäkin.

Buffet-pöydistä löytyi kaikkea mitä saattoi toivoa. Esillepanossa oli haluttu luoda rustiikkista virolaista maalaiskeittiöfiilistä ja kattauksessa olikin paljon hauskoja yksityiskohtia. Tosin, vaikka ne puukauhat ja muut järeät puiset ottimet olivatkin kivan näköisiä, olivat ne kyllä hieman epäkäytännöllisiä.

Savulohi oli muuten tosi maukasta. Kuten myös se juustolautasen vanha gouda. Samoin tykkäsin siitä, että hedelmiä oli tarjolla paljon. Ja olihan siellä tarjolla myös skumppaa 🙂 Hotellin kahvi oli aamiaisessa ainut, mistä emme pitäneet. Se oli yksinkertaisesti pahan makuista. Onneksi kahvikoneesta saattoi hakea vähän parempaa täydennystä.

Mukavaa oli myös, että sunnuntaisin aamiaista sai aina klo 11 asti. Lisäviihtyvyyttä loi taustalla soiva pehmeä tunnelmajazz.

Tykkäsin paljon aamiaishuoneen raikkaudesta.Aamiaista minun makuun.Haluaisitko vaikka Bloody Maryn aamun avajaiseksi?

Lähellä vanhaa kaupunkia ja Viru-keskusta

Kaupunkihotellille keskeinen sijainti on todella tärkeää. Tykkään kävellä paljon ja siksi on mukavinta, jos lähes kaikki merkittävä on lähietäisyydellä ja saavutettavissa jalkaisin.

Blu Sky hotelli sijaitsee ydinkeskustassa, noin puolentoista kilsan päässä laivasatamasta ja lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Mikäli shoppailu kiinnostaa, Viru-keskus ja Kaubamajan tavaratalo ovat ihan vieressä.

Vaikka en nykyään enää jaksa olla kovinkaan kiinnostunut shoppailusta, omiin must-käyntikohteisiini Tallinnan reissuilla kuuluu Kaubamajan 1. kerroksen kenkä- ja laukkuosasto. On kuulkaapas sellainen osasto, että täältä, jos mistä löytyvät ne unelmien kengät ja laukut.

Kaubamajassa on usein myös kerrassaan hyviä merkkikenkätarjouksia. Onnistuinpa tälläkin reissulla löytämään kahdet somat puolen hinnan poposet.

Hotellista löytyi kokoelma kauniita valaisimia.

Henkilökunnalla hymy herkässä

Pakko antaa myös kiitosta ystävällisestä palvelusta. En ollut ihan varma ruokapaikan osoitteesta, jonne olimme illalla suunnistamassa. Respan nuori mies googlasi ystävällisesti ravintolan ja merkkasi meille karttaan reitin sinne.

Herkässä oli hymy henkilökunnalla muutenkin. Aamiaishuoneessa likaiset astiat hävisivät huomaamatta pöydästä ja ylipäätään henkilökunta huomioi asiakkaansa kaikin puolin hyvin.

Radisson Blu Sky Hotel tulee varmasti olemaan hotellivalintani Tallinnaan jatkossakin. Viihtyisä hotelli järkihintaan ja hyvästä aamiaisesta ehdoton lisäarvo.

Huoneluokan korotuksen sain hotellilta blogipostausta vastaan.

https://www.radissonblu.com/fi/skihotelli-tallinn

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Budapest – Euroopan paras viikonloppukaupunki

Jossain kohdin lopetin laskemisen siitä, kuinka usein olen käynyt Budapestissä. 80-luvun puolivälistä alkaen kaupunkiin on tullut matkattua lähes joka vuosi, joskus useamminkin.

Vaikka kaikki merkittävimmät nähtävyydet Budapestistä on tullut katsastettua useampaankin kertaan, yhä vain jaksan ihmetellä samoja asioita. Sankarien aukion suureellisuus, parlamenttitalon pitsinen arkkitehtuuri, Pyhän Tapanin Basilikan mahtavuus ja ketjusillan jykevyys ovat pikkukaupungin tytölle aina yhtä ihmeellisiä.

Hento lumikerros puki parlamenttitaloa.Tonava kaunoinen ja  Budapestin maamerkki Széchenyin ketjusilta.Pyhän Tapanin Basilika ja vieressä heti pyhäinhäväistysarkkitehtuuria.Sankarien aukiolla on pantu reilusti överiksi.

Joka kerta on pakko kävellä iltahämyssä Széchenyin ketjusiltaa pitkin ja nautiskella Tonavan rantojen rakennusten ja siltojen hurmaavasta valomaailmasta. Budapest vaan on niin upea ja taianomainen iltavalaistuksessa. Euroopan kaunein ehkäpä.

Joka kerta on myös pakko kulkea Andrassy bulevardia pitkin, ihastella sen kauniita rakennuksia ja pysähtyä kahville lempikahvilaani Muvesz Kavehaziin.

Andrassy kadun Muvesz Kavehazissa on sopivasti ajan patinaa ja menneen maailman fiilistä.

Täytyy myöntää, että koleana talvipäivänä, kun taivas työnsi märkää räntää ja Tonava toi luihin saakka jäytävää kylmyyttä, Budapest ei ollut parhaimmillaan. Värimaailmaltaan harmaa kaupunki näytti entistä harmaammalta. Kaupungin omaleimainen rappioromantiikka kääntyi loskan keskellä enemminkin rappiopuolelle. Jos voit valita, matkusta Budapestiin muulloin kuin kalseana talvikuukautena.

Vai onko tässä harmaudessa sittenkin jotain surumielisen kaunista?Ronald ja Nancy.Kaupunginpuiston luistelijoita on aina mukava seurata. Lisämausteena komeita rakennuksia.

Budapestin mahtipontisten harmaiden kivirakennusten sisältä löytyy niin paljon kauneutta. Tällä kertaa kiinnitin huomiota Tonavan varren hienoon rakennukseen, joka oli jäänyt aiemmin huomiotta. Tuntui ihmeelliseltä ajatella, että alunperin 1833 avatun konserttitalo Vigadón saleissa olivat konsertoineet mm. Strauss, Brahms ja Liszt.

Pientä pääsymaksua vastaan pääsi tutustumaan Vigadón kauneuteen. Jos musiikki yhtään kiinnostaa, konsertti tämän loistokkuuden keskellä olisi varsin elämys. Vigadón ohjelma löytyy täältä.

Budapest, jos mikä, sopii erinomaisesti viikonlopun irtiottoon. Kaupunkiin saa useasti halpoja lentoja. Nytkin meidän menopaluulennot hengeltä maksoivat alle satasen. Eikä lentokaan kauaa kestä, vain reilut pari tuntia.

Budapest lukeutuu edelleen Euroopan edullisimpien matkailukaupunkien joukkoon. Vaikka ollaankin pääkaupungissa, majoitusta saa tosi kivaan hintaan. Kaupunki on täynnänsä kohtuuhintaisia ja hyvätasoisia vuokrattavia huoneistoja. Myös kaupungin monilla luksustason hotelleilla on usein hyviä tarjouksia, etenkin jos matkustat vilkkaimpien kesäkuukausien ulkopuolella.

Tällä kertaa meillä oli vuokrattu 70 neliön Purple home -niminen huoneisto Basilica Apartments nimiseltä yritykseltä (löytyy myös booking.comin kautta)  aivan basilikan takaa. Sijainti oli loistava, oikeastaan kaikki merkittävä oli kävelyetäisyydellä.

Vaikka talo ulkoapäin ei ollut mitenkään hyvässä kunnossa, sisältä asunto oli tyylikkäästi remontoitu ja kalustettu. Pienenä miinuksena oli aluksi netin toimimattomuus, mutta asia korjattiin pikaisesti. Mies valitti myös välillä lämpimän veden puutetta. Ilmeisesti lämminvesivaraaja oli sen verran pieni, ettei kuumaa vettä riittänyt ylettömästi lotraavan vaimon jäljiltä.

Hintaa tällä kämpällä oli 75 euroa vuorokaudelta. Jos tyydyt hieman heikompaan tasoon, Budapestistä löytää kelvollista majoitusta jopa alle viidenkympin vuorokausihintaan.

Turistille edullinen hintataso näkyy myös ravintolahinnoissa. Vaikka hinnat ovatkin viime vuosina nousseet, tässä kaupungissa syö edelleen hyvin ja halvalla. Suurkaupungin tarjonta on laajaa ja ravintoloita löytyy varmasti joka makuun ja joka kukkarolle.

Minulle perinteinen unkarilainen keittiö on turhan raskasta, mutta unelmaa sille ken isoja annoksia rakastaa. Parasta minusta Budapestin ruokamaailmassa on, että jos haluaa syödä kunnon gourmee-tasoa, siitäkään ei tarvitse maksaa ihan mansikoita.

Sain kaupungissa asustavilta ystäviltäni muutaman sisäpiirivinkin ravintoloista, joissa kannattaa käydä. Muutamaa näistä kokeilimme ja niinpä tästäkin reissusta kehkeytyi oikea ruokamatka. Syötiin halvalla, ja sitten vähän fiinimmin kalliimmalla. Ja juotiin hyviä unkarilaisia viinejä, viinimaassa kun oltiin. Tämän puolen kokemuksista myöhemmin lisää, luvassa hyviä ravintolavinkkejä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.