Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Dominikaaninen Tasavalta Matkailu Puerto Plata

#STORYTIME TULVA DOMINIKAANISESSA

Reissuhan ei oo reissaamista, jos ei jotain tapahdu, right? Ainakin siltä tuntui meidän toiseksi viimeisimmällä reissulla Dominikaanisessa Tasavallassa. Myös ei kahta ilman kolmatta piti tälläkin kohdalla paikkansa.

Toisena tikkinä oli tän postauksen kirjoituksen aihe, eli tulva. Joku on ehkä bongannut maaliskuussa uutisista, että lähes koko Dominikaanisen Tasavallan pohjoisosa kärsi tulvista. Tulvat johtuivat rankkasadekuurosta. Aivan. Vain muutaman tunnin kestävästä kuurosta. Aamupäivällä vielä otimme aurinkoa, uimme ja hotellin altaalla oli jopa vaahtobileet. Sadetta alkoi tihutella n. klo 17 maissa, juuri ennenkuin lähdimme huoneeseen pakkaamaan lähtöä varten. Rankkasateeksi sade yltyi vasta illemmalla.

Nooh olipa sekin virhe. Kahlasimme ravintolaan polvia myöten vesi-multaliejussa. Worth it.

Pakattuamme tavarat kasaan, luovutimme huoneen avaimet ja päätimme mennä porukalla syömään. Josta ei sitten loppujenlopuksi tullutkaan mitään. Poikaystäväni tuli kipeäksi ja ajateltiin, että voisi lepäillä respan sohvilla, kun huoneeseen ei enää päässyt. Kun vettä oli respassa pari senttiä, suuntasimme hotellikauppaan ostamaan lääkkeitä. Ennakointi tuli tällä kertaa tarpeeseen. Alle puoli tuntia ja kauppa sulki jo ovensa, sillä kauppa oli respan yhteydessä, mutta alatasossa – kaikki vesi valui respasta kauppaan. Lääkkeidenoston jälkeen päätimme lähteä syömään, osa meistä jäi respaan odottelemaan. Nooh olipa sekin virhe. Kahlasimme ravintolaan polvia myöten vesi-multaliejussa. Worth it. Olimme juuri istahtaneet pöytään, kun mulle soitetaan. Lääkkeet, jota A tarvitsi oli jäänyt mun laukkuun.. Ravintolaan vievällä käytävällä oli polvien yläpuolelle vettä. J päässyt hakemaan lääkkeitä. Hän oli kuitenkin kekannut hypätä matkalaukkuvaunun kyytiin ja pääsi ravintolaan asti. Kiireesti syömään loppuun ja juosten (lue:kahlaten) takaisin kohti respaa. Nämä sijaitsivat aika pitkän matkan päässä toisistaan, monet raput ja kivetykset välissä. Juoksin ja juoksin, mutta tuntui että en vain päässyt vedessä eteenpäin. Meinasin liukastua monesti hotellin yläkäytävän liukkailla laatoilla. Ennen respaa oli ulkoalue, jonka kivetyksellä oli puoli metriä vettä, jonka yli harpoin. Lääke oli viety, huh. Mitäs sitten. Veden pinta oli respassakin alkanut nousta, ottaen huomioon sen, että respa oli korkeimmalla kohdalla hotellin muihin alakerran tiloihin verraten. Heivasimme matkalaukut korkeammalle tasanteelle, jotta kaikki tavarat sisällä eivät kastuisi ja kamerat ym hajoaisi täysin.

Välillä piti nipistää itseään ja miettiä et onko tää nyt oikeasti totta – ollaan oikeasti loukussa hotellilla, kahlataan puolessa metrissä vettä kaiken scheissen keskellä lentokenttäbussia ei näy eikä kuulu, vaikka lentomme on lähdössä jo puolentoista tunnin kuluttua ja kaksi matkaseurastamme on kipeänä.

Meidän onneksemme respa oli hotellin korkein kohta ja vettä oli siellä pahimillaan vain vähän yli nilkkoihin asti. Samaa ei voi sanoa hotellin italialaisesta ravintolasta joka oli kellarikerroksessa. Sieltä roudattiin kaikki pöydät turvaan. Sinne olisi kirjaimellisesti voinut mennä uimaan, sillä siellä vettä oli varmasti liioittelematta yli metrin syvyydeltä. Alakerran asukkaat kertoivat, että heillä vettä suihkusi huoneen ilmastointikanavista sisään ja huoneissa oli vettä melkein polviin saakka.

Vesi tosin ollut ainut ongelma, kuten arvata saattaa. Mutta hei, nyt ainakin tiedän miltä tuntuu heistä, jotka joutuvat kahlaamaan tuolla viemäriverkoistoissa. Respect. Välillä piti nipistää itseään ja miettiä et onko tää nyt oikeasti totta – ollaan oikeasti loukussa hotellilla, kahlataan puolessa metrissä vettä kaiken scheissen keskellä lentokenttäbussia ei näy eikä kuulu, vaikka lentomme on lähdössä jo puolentoista tunnin kuluttua ja kaksi matkaseurastamme on kipeänä.

Tiellä oli vettä noin puolisen metriä, aivan bussin renkaan yläosaan asti, joten kaikki matkatavarat olivat arvatenkin litimärkiä matkan jälkeen. Jes.

Ajateltiin kaikki, että hei ei tässä hätää, bussi tulee varmasti tunnin päästä ja voidaan vielä nauttia hotellin viimeisistä all inclusive juomista ja drinkeistä! …. Tai ei. Respaa lähin baari oli mennyt kiinni klo 22. Toinen baari, joka sijaitsi aivan rannalla oli auki. Sinne päästäkseen olisi tarvinnut kirjaimellisesti veneen – vettä oli nimittäin reitillä yli metrin verran. Jäipä ne juomat hakematta. Respastakaan ei saatu juotavaa, henkilökunta oli meille tosi myrtsiä naamaa, kun edes kysyin wifi-koodia. Sain kuitenkin sen, ja aloin ottaa yhtä matkanjärjestäjään. Kunnes nähtiin bussin kaartavan pihaan. Vihdoin! Hyppäsimme bussiin ja matkatavaramme heivattiin bussin alalokeroon. Tiellä oli vettä noin puolisen metriä, aivan bussin renkaan yläosaan asti, joten kaikki matkatavarat olivat arvatenkin litimärkiä matkan jälkeen. Jes.

Saapuessamme kentälle saimme tiedon, että lentomme on myöhässä sillä lentokone ei voinut kovan rankkasateen ja myrskyn takia laskeutua Puerto Platan kentälle. Koneen oli pakko laskeutua välissä maan pääkaupunkiin Santo Domingoon. Odottelimme kentällä pitkät tovet. Lentoyhtiö tarjosi loppujenlopuksi pikaruuat, mutta eihän me keretty niitä kahden tunnin jonojen takia saamaan. Koko lentokentällä oli vain yksi snack-paikka, ja kaikki ryntäsivät sinne pää kolmantena jalkana. Jonotin itse noin tunnin – Olin neljäs jonossa, kun boarding alkoi. Jäi hieman harmittamaan nälkäisenä. Eniten ruokaa olisivat kuitenkin tarvinneet muut, joille hotellin aamupala jäi ainoaksi ruuaksi sattuneista syistä. Muutaman hassun tunnin päästä lentokoneessa istuessa pystyi jo huokaisemaan helpotuksesta. Tätä reissua ei muuten hevillä unohda, ja päivä reissun jälkeen tälle osasi jo naureskella.

Mitä kommelluksia ja vastoinkäymisiä teillä on sattunut lomalla?

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply