Tšekki

PÄIVÄRETKI KUTNÁ HORAAN

3.2.2019

Jo Prahan matkaa varatessani tiesin, että haluaisimme laajentaa Tšekki-kokemustamme myös pääkaupungin ulkopuolelle. Aloinkin jo varhaisessa vaiheessa googlailemaan kivoja päiväretkikohteita, joihin pääsisi helposti junalla. Melko pian oli selvää, että suuntaisimme Kutná Horaan ihastelemaan (tai kauhistelemaan) Sedlecin luukirkkoa, joka nimensä mukaisesti on koristeltu oikeiden ihmisten oikeilla luilla (tästä lisää myöhemmin). Koska päiväretken järjestäminen oli aikamoinen prosessi (tästä kiitos lähinnä tšekkiläisten olemattomalle asiakaspalvelutaidolle) ja monta kertaa itse tuli pihistyä hampaiden välistä, että kunpa tästäkin olisi tiennyt, niin ajattelin koota tähän yhteen postaukseen paitsi päiväretken fiiliksiä myös vinkkejä Kutná Horaan matkaaville.

JUNALIPPUJEN OSTO & MATKUSTAMINEN

Junalippujen osto Prahan päärautatieasemalta (Praha Hlavní nádraží tai Praha hl.n, Wilsonova 8) on yksi taiteenlajinsa, sillä asiakaspalvelu (ei ainakaan kokemamme mukaan) ollut mitenkään avuliasta. Olin ennen reissuamme lukenut muista blogeista, että junalippua ostaessa tulisi varmistaa, että lipusta löytyy määränpäänä Kutná Hora ja että siihen on lisäksi merkattu istumapaikka. Meidän lipuista puuttui kummatkin (määränpäänä oli Luhačovice), mutta muutaman kerran lipunmyyjän kanssa asiasta väännettyämme päätimme antaa olla. Tässä kohtaa joku ystävällinen naishenkilö vinkkasi, että mikäli haluaa apua, kannattaa kääntyä Info-tiskin puoleen. Kuulemma siellä vastaisivat innokkaammin kysymyksiin ja auttaisivat junien kanssa. No, innokkaasta en tiedä, mutta saimme oikeasti ihan loistavan tulosteen, jossa oli tarkasti selitetty, millä asemilla meidän tulisi vaihtaa junaa. Lapusta löytyi lisäksi junien määränpäät (, joka tietenkin helpotti vaihtoa) sekä saapumisajat asemille. Nämä pitivät todella hyvin paikkansa, joten matkaa oli helppo seurata paperistakin, kun tšekkiläiset kuulutukset menivät luonnollisesti ihan ohi. Suosittelen lämpimästi pyytämään samanlaista reittiohjetta Infosta, mikäli olo on yhtään epävarma (tai vaikkei olisikaan) – niillä ohjeilla ei voinut epäonnistua! Infon työntekijä osasi myös kertoa, että lippumme ovat voimassa koko päivän, aina kello 24 saakka, ja ne oikeuttavat kaikkiin juna-ajeluihin Tšekeissä. Kätevää!

Seuraavaksi harmaita hiuksia meinasi aiheuttaa lähtölaituri. Tai lähinnä sen puute. Onneksi olin jo aikaisemmin muista matkablogeista lukenut, että lähtölaiturit lävähtävät ruudulle vasta hieman ennen junan saapumista. Mekin saimme tietää lähtölaiturin vain vajaa kymmenen minuuttia ennen lähtöä. Siellä me tönötimme osana valtavaa ihmismassaa tuijottamassa taululle lisätietoja odottaen. Ei siis kannata hermostua, jos lähtölaituri loistaa poissaolollaan ihan viime hetkiin saakka.

Koska lipuissamme ei ollut paikkaa merkattuna ollenkaan, istahdimme vain ensimmäisille eteen tulleille tyhjille paikoille. Onneksi junassa ei todellakaan ollut ruuhkaa, joten kaikki sujui vallan mainiosti. Menomatkan ensimmäisellä osuudella jaoimme vaunumme koodaripojan ja viimeisen päälle pynttäytyneen tšekkiläisnaisen kanssa. Nainen ei millään meinannut uskoa, ettemme ymmärtäneet tšekkiä, vaan jatkoi meille jutusteluaan ensimmäiseen vaihtoon asti. Lopulta tyydyimme vain nyökkäilemään (muka) sopivissa kohdissa, mutta se tuntui riittävän naiselle mainiosti. Seuraavassa junassa istuimmekin sitten polkupyörävaunussa, haha! Jostain kumman syystä kahdessa seuraavassa junassa lippumme muuten aiheuttivat hilpeyttä konduktööreissä, ja he jäivät pitkäksi aikaa tutkailemaan niitä. Ensimmäisellä kerralla alkoi hieman kuumottaa, sillä olin lukenut tyyriistä sakkomaksuista, joita joutuisi maksamaan, jos lipussa olisi ollut jotain häikkää… Onneksi lippumme kuitenkin menivät läpi, vaikka niissä selvästi jotain ”outoa” olikin.

Päästäksemme Kutná Hora městoon, jouduimme tosiaan tekemään kaksi vaihtoa. Lipussamme määränpääksi oli laitettu Luhačovice, mutta meidän piti vaihtaa junaa ensimmmäisen kerran jo Kolínin asemalla. Siellä meidän tuli kipittää pikkuruiseen junaan,  joka vei meidät Kutná Hora hl.n:n (junan määränpäänä oli Čáslav) ja siellä vaihdoimme vielä kerran junaan, jonka määränpäänä oli vihdoin Kutná Hora město. Ensimmäisen junaetapin jälkeen kuulutukset olivat onneksi myös (ainakin osittain) englanniksi, mutta  sitä ennen yritimme saada tsekkiläisistä kuulutuksista  selvää… Kaikki asemat, joilla vaihdoimme junaa olivat todella pieniä ja keskellä ei-mitään. Takaisinpäin matkustaminen taas oli huomattavasti helpompaa, sillä Kutná Hora hl.n:stä pääsi suoraan Prahaan menevään junaan. Ja kun ei tarvinnut stressata vaihdoista tai yrittää ymmärtää tsekkiläisiä kuulutuksia, uskalsimme hyvin nukkua pienet päikkäritkin…

KUTNA HORA HL.N VAI KUTNA HORA MESTO?

Junasta on mahdollista poistua sekä Kutná Hora hl.n:ssä että Kutná Hora městossa. Mistä sitä sitten tietää, kummassa kannattaa jäädä? Kutná Hora hl.n. sijaitsee noin 700 metrin päässä Sedlecin luukirkosta ja Pyhän Barbaran katedraalista. Se on myös ensimmäinen näistä kahdesta pysäkistä. Suurin osa turistikavereistamme jäi pois tällä pysäkillä ja suunnisti suoraan luukirkolle – tai näin ainakin oletimme. Me sen sijaan jatkoimme suoraan Kutná Hora městoon, joka sijaitsee Kutná Horan historiallisen keskustan yhteydessä, vajaan parin kilometrin päästä luukirkolta. Kannattaa huomioida, että juna takaisinpäin (ainakin tähän aikaan vuodesta) lähtee Kutná Hora hl.n:stä, eli se ei käy Kutná Hora městossa ollenkaan.

Kutná Hora Městosta kävelee luukirkolle ja katedraalille vajaassa puolessa tunnissa. Matka on helppo taittaa suoraa tietä pitkin, ja ainakin tähän aikaan vuodesta kävelyteille mahtui hyvin kulkemaan. Mitenkään ihmeellinen maisemareitti ei ole kyseessä, sillä matkan varrella on lähinnä ravintoloita sekä värikkäitä kerrostaloja. Tunnelma oli paikoitellen oikeastaan jopa aavemainen, emmekä tienneet kumpi tuntui pelottavammalta; se, että vastaan käveli yksittäinen ihminen vaiko se, ettei missään näkynyt ketään. Vanhankaupungin ja luukirkon välin voi ilmeisesti taittaa helposti myös taksilla, mutta me emme ainakaan koko päivän aikana onnistuneet bongaamaan yhtäkään taksia! En siis osaa valitettavasti edes arvioida, paljonko tällainen parin kilometrin pikapyrähdys taksilla maksaisi. Ilmeisesti kesäaikaan, turistikauden ollessa vilkkaimmillaan, tarjolla on runsaasti myös kyytejään kaupittelevia taksikuskeja.

SEDLECIN LUUKIRKKO, PYHÄN BARBARAN KATEDRAALI JA HISTORIALLINEN KESKUSTA

Paikan nähtävyydet ovat pitkälti Sedlecin kylän luukirkko ja Pyhän Barbaran katedraali sekä Kutná Horan historiallinen vanhakaupunki. Kuten aiemmin mainitsin, vanhakaupunki sijaitsee parin kilometrin päässä, kun taas luukirkko ja katedraali ovat aivan vierekkäin. Kiertelimme ensin vanhaakaupunkia, joka oli toisaalta sympaattinen vanhoine, majesteettisine rakennuksineen, mutta toisaalta myös hieman karmiva, sillä liikkeellä ei ollut meidän lisäksemme ketään muita. Kukaan ei ollut liikkeellä edes autolla, ja hetken jo ihmettelimmekin, olimmeko varmasti oikeassa paikassa. Kurkkasin myös nettilehdestä, ettei käynnissä ollut mikään hätätilanne, jonka johdosta kaikkien tulisi pysytellä sisätiloissa… Mutta ilmeisesti kyseessä oli ihan tavallinen lauantaipäivä Kutná Horassa, turistikauden ulkopuolella.

Sedlecin luukirkko sijaitsee nimensä mukaisesti Sedlecin kylässä, ja odotin sen näkemistä ehdottomasti eniten. Alueelle on haudattu joukoittain ihmisiä, sillä kyseisellä hautausmaalla on aikoinaan ollut suorastaan maaginen maine: Uskottiin, että sinne haudattujen sielut pääsisivät nopeammin Jumalan luo ja että kyseisellä hautausmaalla ruumis hajoaisi muutamassa päivässä, ja hautaan jäisi vain kirkkaanvalkoiset luut. Maineensa takia hautausmaalla oli ruuhkaa, ja sinne tuotiin vainajia haudattavaksi naapurimaista saakka.  Kuitenkin, kun 1400-luvulla suurin osa hautausmaasta otettiin pois käytöstä, luille piti keksiä uusi sijoituspaikka. Aluksi ne siirrettiin kirkon maanalaiseen kappeliin, mutta 1800-luvulla kirkon restauroinnin yhteydessä luut päätettiinkin arkkitehdin ja puunveistäjän toimesta ottaa osaksi katedraalin sisustusta. Luita aseteltiin koristeellisesti ympäri kirkkoa, ja niistä on tehty muun muassa kattokruunu, erilaisia pilareita sekä ovikoristeita. Luita on kirjaimellisesti kaikkialla. Ensin ajattelin, että kirkossa olisi jotenkin ahdistavaa tai muuten epämukavaa, mutta vielä mitä. Ainakin me uppouidimme tutkailemaan luita pitkään ja välillä piti ihan muistutella itseään siitä, että kyseessä on ihan oikeita ihmisluita ja -kalloja. Tuntuu oudolta ja jotenkin väärältä, että ihmiskehon osia on käytetty sisustustaiteena. Erikoinen, outo ja hämmentävä. Näillä sanoilla kuvailisin Sedlecin luukirkkoa. Näkemisen arvoinen paikka, joka vetää hiljaiseksi.

Pyhän Barbaran katedraali sijaitsee aivan luukirkon vieressä. Ostimme luukirkolta yhdistelmälipun, jolla pääsee molempiin paikkoihin sisälle. Emme olleet suunnitelleet menevämme katedraaliin, mutta kun mahdollisuus tuli, niin olihan se käytettävä hyväksi. Luukirkon jälkeen itselläni oli ehkä hieman vaikeuksia nähdä katedraalia sen ansaitsemalla tavalla. Se oli valoisa ja kaunis, mutta jotenkin pliisu. Saimme heti sisääntulon yhteydessä Info-pisteen työntekijältä laminoidun julisteen, josta löytyi numeroituna paljon tietoja katedraalin eri osista: maalauksista, patsaista ja rakennuksesta itsestään. Sen avulla oli helppo seikkailla katedraalin eri osissa omaa tahtia. Onneksemme katedraalissakaan ei ollut tungosta, joten pääsimme sukkuloimaan siellä täällä – ja hieman omassa järjestyksessämme.

SÄÄSTÄ SEKÄ AIKAA ETTÄ RAHAA OMATOIMIMATKAILULLA

Vaikka alusta asti oli selvää, että matkustaisimme Kutná Horaan omin päin, tutkimme kuitenkin myös muita vaihtoehtoja. Monet turistipaikat tarjosivat päiväretkiä Kutná Horaan lähemmäs 40 eurolla, ja reissuun sisältyi edestakaiset kuljetukset sekä pääsyliput Sedlecin kirkkoon että Pyhän Barbaran katedraaliin ja lisäksi mahdollisuus kierrellä vanhassa kaupungissa. Tällaiset valmiit päiväretket olivat kestoltaan seitsemästä kahdeksaan tuntia, joten päiväretkestä oli kirjaimellisesti kyse. Me taas maksoimme junamatkoista yhteensä 12,40 euroa (eli 6,20 e/hlö) ja pääsylipuista Sedlecin kirkkoon ja Pyhän Barbaran katedraaliin yhteensä 9,30 euroa (4,65 e/hlö). Tästä voi jokainen laskea, miten kannattavaksi omatoimimatkailu tuli – ainakin jos miettii puhtaasti taloudelliselta kannalta.

Mitä taas tulee ajankäyttöön, olimme tosiaan varanneet Kutná Horan seikkailulle koko päivän, mutta melko pian huomasimme, ettemme millään saisi kulutettua kaupungissa niin kauaa aikaa. Koska meillä ei ollut nälkä ja ulkona paukkui pakkanen, emme keksineet mitään järkevää tekemistä sen jälkeen, kun nähtävyydet oli kierretty. Olimme saapuneet Kutná Horaan kahdentoista aikaan ja jo ennen kolmea olimme valmiit lähtemään takaisin Prahaan… Jos et siis jaksa pikkutarkasti tutkia kaikkia ykistyiskohtia, voi seitsemän tunnin päiväretki olla hieman liikaa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli kuitenkin varsin onnistunut, ja saimme katsastettua jälleen yhden Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvan kohteen. Suosittelen Kutná Horan päiväreissua, jos Praha alkaa tökkiä tai jos haluaa nähdä välillä ihan jotain muuta. Koska olihan se melko ainutlaatuinen kokemus!

Löytyykö täältä muita, jotka ovat käyneet Kutná Horassa ja tutustuneet sen nähtävyyksiin? Vai suunnitteletko kenties reissua kyseiseen paikkaan?

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply