Tšekki

PÄIVÄRETKI KUTNÁ HORAAN

3.2.2019

Jo Prahan matkaa varatessani tiesin, että haluaisimme laajentaa Tšekki-kokemustamme myös pääkaupungin ulkopuolelle. Aloinkin jo varhaisessa vaiheessa googlailemaan kivoja päiväretkikohteita, joihin pääsisi helposti junalla. Melko pian oli selvää, että suuntaisimme Kutná Horaan ihastelemaan (tai kauhistelemaan) Sedlecin luukirkkoa, joka nimensä mukaisesti on koristeltu oikeiden ihmisten oikeilla luilla (tästä lisää myöhemmin). Koska päiväretken järjestäminen oli aikamoinen prosessi (tästä kiitos lähinnä tšekkiläisten olemattomalle asiakaspalvelutaidolle) ja monta kertaa itse tuli pihistyä hampaiden välistä, että kunpa tästäkin olisi tiennyt, niin ajattelin koota tähän yhteen postaukseen paitsi päiväretken fiiliksiä myös vinkkejä Kutná Horaan matkaaville.

JUNALIPPUJEN OSTO & MATKUSTAMINEN

Junalippujen osto Prahan päärautatieasemalta (Praha Hlavní nádraží tai Praha hl.n, Wilsonova 8) on yksi taiteenlajinsa, sillä asiakaspalvelu (ei ainakaan kokemamme mukaan) ollut mitenkään avuliasta. Olin ennen reissuamme lukenut muista blogeista, että junalippua ostaessa tulisi varmistaa, että lipusta löytyy määränpäänä Kutná Hora ja että siihen on lisäksi merkattu istumapaikka. Meidän lipuista puuttui kummatkin (määränpäänä oli Luhačovice), mutta muutaman kerran lipunmyyjän kanssa asiasta väännettyämme päätimme antaa olla. Tässä kohtaa joku ystävällinen naishenkilö vinkkasi, että mikäli haluaa apua, kannattaa kääntyä Info-tiskin puoleen. Kuulemma siellä vastaisivat innokkaammin kysymyksiin ja auttaisivat junien kanssa. No, innokkaasta en tiedä, mutta saimme oikeasti ihan loistavan tulosteen, jossa oli tarkasti selitetty, millä asemilla meidän tulisi vaihtaa junaa. Lapusta löytyi lisäksi junien määränpäät (, joka tietenkin helpotti vaihtoa) sekä saapumisajat asemille. Nämä pitivät todella hyvin paikkansa, joten matkaa oli helppo seurata paperistakin, kun tšekkiläiset kuulutukset menivät luonnollisesti ihan ohi. Suosittelen lämpimästi pyytämään samanlaista reittiohjetta Infosta, mikäli olo on yhtään epävarma (tai vaikkei olisikaan) – niillä ohjeilla ei voinut epäonnistua! Infon työntekijä osasi myös kertoa, että lippumme ovat voimassa koko päivän, aina kello 24 saakka, ja ne oikeuttavat kaikkiin juna-ajeluihin Tšekeissä. Kätevää!

Seuraavaksi harmaita hiuksia meinasi aiheuttaa lähtölaituri. Tai lähinnä sen puute. Onneksi olin jo aikaisemmin muista matkablogeista lukenut, että lähtölaiturit lävähtävät ruudulle vasta hieman ennen junan saapumista. Mekin saimme tietää lähtölaiturin vain vajaa kymmenen minuuttia ennen lähtöä. Siellä me tönötimme osana valtavaa ihmismassaa tuijottamassa taululle lisätietoja odottaen. Ei siis kannata hermostua, jos lähtölaituri loistaa poissaolollaan ihan viime hetkiin saakka.

Koska lipuissamme ei ollut paikkaa merkattuna ollenkaan, istahdimme vain ensimmäisille eteen tulleille tyhjille paikoille. Onneksi junassa ei todellakaan ollut ruuhkaa, joten kaikki sujui vallan mainiosti. Menomatkan ensimmäisellä osuudella jaoimme vaunumme koodaripojan ja viimeisen päälle pynttäytyneen tšekkiläisnaisen kanssa. Nainen ei millään meinannut uskoa, ettemme ymmärtäneet tšekkiä, vaan jatkoi meille jutusteluaan ensimmäiseen vaihtoon asti. Lopulta tyydyimme vain nyökkäilemään (muka) sopivissa kohdissa, mutta se tuntui riittävän naiselle mainiosti. Seuraavassa junassa istuimmekin sitten polkupyörävaunussa, haha! Jostain kumman syystä kahdessa seuraavassa junassa lippumme muuten aiheuttivat hilpeyttä konduktööreissä, ja he jäivät pitkäksi aikaa tutkailemaan niitä. Ensimmäisellä kerralla alkoi hieman kuumottaa, sillä olin lukenut tyyriistä sakkomaksuista, joita joutuisi maksamaan, jos lipussa olisi ollut jotain häikkää… Onneksi lippumme kuitenkin menivät läpi, vaikka niissä selvästi jotain ”outoa” olikin.

Päästäksemme Kutná Hora městoon, jouduimme tosiaan tekemään kaksi vaihtoa. Lipussamme määränpääksi oli laitettu Luhačovice, mutta meidän piti vaihtaa junaa ensimmmäisen kerran jo Kolínin asemalla. Siellä meidän tuli kipittää pikkuruiseen junaan,  joka vei meidät Kutná Hora hl.n:n (junan määränpäänä oli Čáslav) ja siellä vaihdoimme vielä kerran junaan, jonka määränpäänä oli vihdoin Kutná Hora město. Ensimmäisen junaetapin jälkeen kuulutukset olivat onneksi myös (ainakin osittain) englanniksi, mutta  sitä ennen yritimme saada tsekkiläisistä kuulutuksista  selvää… Kaikki asemat, joilla vaihdoimme junaa olivat todella pieniä ja keskellä ei-mitään. Takaisinpäin matkustaminen taas oli huomattavasti helpompaa, sillä Kutná Hora hl.n:stä pääsi suoraan Prahaan menevään junaan. Ja kun ei tarvinnut stressata vaihdoista tai yrittää ymmärtää tsekkiläisiä kuulutuksia, uskalsimme hyvin nukkua pienet päikkäritkin…

KUTNA HORA HL.N VAI KUTNA HORA MESTO?

Junasta on mahdollista poistua sekä Kutná Hora hl.n:ssä että Kutná Hora městossa. Mistä sitä sitten tietää, kummassa kannattaa jäädä? Kutná Hora hl.n. sijaitsee noin 700 metrin päässä Sedlecin luukirkosta ja Pyhän Barbaran katedraalista. Se on myös ensimmäinen näistä kahdesta pysäkistä. Suurin osa turistikavereistamme jäi pois tällä pysäkillä ja suunnisti suoraan luukirkolle – tai näin ainakin oletimme. Me sen sijaan jatkoimme suoraan Kutná Hora městoon, joka sijaitsee Kutná Horan historiallisen keskustan yhteydessä, vajaan parin kilometrin päästä luukirkolta. Kannattaa huomioida, että juna takaisinpäin (ainakin tähän aikaan vuodesta) lähtee Kutná Hora hl.n:stä, eli se ei käy Kutná Hora městossa ollenkaan.

Kutná Hora Městosta kävelee luukirkolle ja katedraalille vajaassa puolessa tunnissa. Matka on helppo taittaa suoraa tietä pitkin, ja ainakin tähän aikaan vuodesta kävelyteille mahtui hyvin kulkemaan. Mitenkään ihmeellinen maisemareitti ei ole kyseessä, sillä matkan varrella on lähinnä ravintoloita sekä värikkäitä kerrostaloja. Tunnelma oli paikoitellen oikeastaan jopa aavemainen, emmekä tienneet kumpi tuntui pelottavammalta; se, että vastaan käveli yksittäinen ihminen vaiko se, ettei missään näkynyt ketään. Vanhankaupungin ja luukirkon välin voi ilmeisesti taittaa helposti myös taksilla, mutta me emme ainakaan koko päivän aikana onnistuneet bongaamaan yhtäkään taksia! En siis osaa valitettavasti edes arvioida, paljonko tällainen parin kilometrin pikapyrähdys taksilla maksaisi. Ilmeisesti kesäaikaan, turistikauden ollessa vilkkaimmillaan, tarjolla on runsaasti myös kyytejään kaupittelevia taksikuskeja.

SEDLECIN LUUKIRKKO, PYHÄN BARBARAN KATEDRAALI JA HISTORIALLINEN KESKUSTA

Paikan nähtävyydet ovat pitkälti Sedlecin kylän luukirkko ja Pyhän Barbaran katedraali sekä Kutná Horan historiallinen vanhakaupunki. Kuten aiemmin mainitsin, vanhakaupunki sijaitsee parin kilometrin päässä, kun taas luukirkko ja katedraali ovat aivan vierekkäin. Kiertelimme ensin vanhaakaupunkia, joka oli toisaalta sympaattinen vanhoine, majesteettisine rakennuksineen, mutta toisaalta myös hieman karmiva, sillä liikkeellä ei ollut meidän lisäksemme ketään muita. Kukaan ei ollut liikkeellä edes autolla, ja hetken jo ihmettelimmekin, olimmeko varmasti oikeassa paikassa. Kurkkasin myös nettilehdestä, ettei käynnissä ollut mikään hätätilanne, jonka johdosta kaikkien tulisi pysytellä sisätiloissa… Mutta ilmeisesti kyseessä oli ihan tavallinen lauantaipäivä Kutná Horassa, turistikauden ulkopuolella.

Sedlecin luukirkko sijaitsee nimensä mukaisesti Sedlecin kylässä, ja odotin sen näkemistä ehdottomasti eniten. Alueelle on haudattu joukoittain ihmisiä, sillä kyseisellä hautausmaalla on aikoinaan ollut suorastaan maaginen maine: Uskottiin, että sinne haudattujen sielut pääsisivät nopeammin Jumalan luo ja että kyseisellä hautausmaalla ruumis hajoaisi muutamassa päivässä, ja hautaan jäisi vain kirkkaanvalkoiset luut. Maineensa takia hautausmaalla oli ruuhkaa, ja sinne tuotiin vainajia haudattavaksi naapurimaista saakka.  Kuitenkin, kun 1400-luvulla suurin osa hautausmaasta otettiin pois käytöstä, luille piti keksiä uusi sijoituspaikka. Aluksi ne siirrettiin kirkon maanalaiseen kappeliin, mutta 1800-luvulla kirkon restauroinnin yhteydessä luut päätettiinkin arkkitehdin ja puunveistäjän toimesta ottaa osaksi katedraalin sisustusta. Luita aseteltiin koristeellisesti ympäri kirkkoa, ja niistä on tehty muun muassa kattokruunu, erilaisia pilareita sekä ovikoristeita. Luita on kirjaimellisesti kaikkialla. Ensin ajattelin, että kirkossa olisi jotenkin ahdistavaa tai muuten epämukavaa, mutta vielä mitä. Ainakin me uppouidimme tutkailemaan luita pitkään ja välillä piti ihan muistutella itseään siitä, että kyseessä on ihan oikeita ihmisluita ja -kalloja. Tuntuu oudolta ja jotenkin väärältä, että ihmiskehon osia on käytetty sisustustaiteena. Erikoinen, outo ja hämmentävä. Näillä sanoilla kuvailisin Sedlecin luukirkkoa. Näkemisen arvoinen paikka, joka vetää hiljaiseksi.

Pyhän Barbaran katedraali sijaitsee aivan luukirkon vieressä. Ostimme luukirkolta yhdistelmälipun, jolla pääsee molempiin paikkoihin sisälle. Emme olleet suunnitelleet menevämme katedraaliin, mutta kun mahdollisuus tuli, niin olihan se käytettävä hyväksi. Luukirkon jälkeen itselläni oli ehkä hieman vaikeuksia nähdä katedraalia sen ansaitsemalla tavalla. Se oli valoisa ja kaunis, mutta jotenkin pliisu. Saimme heti sisääntulon yhteydessä Info-pisteen työntekijältä laminoidun julisteen, josta löytyi numeroituna paljon tietoja katedraalin eri osista: maalauksista, patsaista ja rakennuksesta itsestään. Sen avulla oli helppo seikkailla katedraalin eri osissa omaa tahtia. Onneksemme katedraalissakaan ei ollut tungosta, joten pääsimme sukkuloimaan siellä täällä – ja hieman omassa järjestyksessämme.

SÄÄSTÄ SEKÄ AIKAA ETTÄ RAHAA OMATOIMIMATKAILULLA

Vaikka alusta asti oli selvää, että matkustaisimme Kutná Horaan omin päin, tutkimme kuitenkin myös muita vaihtoehtoja. Monet turistipaikat tarjosivat päiväretkiä Kutná Horaan lähemmäs 40 eurolla, ja reissuun sisältyi edestakaiset kuljetukset sekä pääsyliput Sedlecin kirkkoon että Pyhän Barbaran katedraaliin ja lisäksi mahdollisuus kierrellä vanhassa kaupungissa. Tällaiset valmiit päiväretket olivat kestoltaan seitsemästä kahdeksaan tuntia, joten päiväretkestä oli kirjaimellisesti kyse. Me taas maksoimme junamatkoista yhteensä 12,40 euroa (eli 6,20 e/hlö) ja pääsylipuista Sedlecin kirkkoon ja Pyhän Barbaran katedraaliin yhteensä 9,30 euroa (4,65 e/hlö). Tästä voi jokainen laskea, miten kannattavaksi omatoimimatkailu tuli – ainakin jos miettii puhtaasti taloudelliselta kannalta.

Mitä taas tulee ajankäyttöön, olimme tosiaan varanneet Kutná Horan seikkailulle koko päivän, mutta melko pian huomasimme, ettemme millään saisi kulutettua kaupungissa niin kauaa aikaa. Koska meillä ei ollut nälkä ja ulkona paukkui pakkanen, emme keksineet mitään järkevää tekemistä sen jälkeen, kun nähtävyydet oli kierretty. Olimme saapuneet Kutná Horaan kahdentoista aikaan ja jo ennen kolmea olimme valmiit lähtemään takaisin Prahaan… Jos et siis jaksa pikkutarkasti tutkia kaikkia ykistyiskohtia, voi seitsemän tunnin päiväretki olla hieman liikaa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli kuitenkin varsin onnistunut, ja saimme katsastettua jälleen yhden Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvan kohteen. Suosittelen Kutná Horan päiväreissua, jos Praha alkaa tökkiä tai jos haluaa nähdä välillä ihan jotain muuta. Koska olihan se melko ainutlaatuinen kokemus!

Löytyykö täältä muita, jotka ovat käyneet Kutná Horassa ja tutustuneet sen nähtävyyksiin? Vai suunnitteletko kenties reissua kyseiseen paikkaan?

Raha Tšekki

PALJONKO PRAHAN REISSU MAKSOI?

30.1.2019

Koska raha on aina vaan erittäin kiinnostava aihe (ainakin omasta mielestäni), päätin jo ennen Prahan matkaamme, että listaan kaikki kulut ylös – niin tylsältä kuin se aluksi kuulostikin. Tykkään lukea muiden blogeista tällaisia budjetti- ja rahapostauksia (varsinkin matkailuun liittyviä), koska se helpottaa usein oman rahankäytön suunnittelua ja ennakointia. Ennen kuin mennään itse asiaan haluaisin muistuttaa, että heitimme mieheni kanssa ennen reissua ilmoille eräänlaisen haasteen, jonka tarkoituksena oli testata, miten pienellä rahasummalla ihminen pärjääkään reissussa. Oikeasti taustalla oli se, että haluaisimme päästä mahdollisimman pian uudelleen reissuun, joka on tietysti helpompaa, jos ei ole tuhlannut koko matkakassaa edelliseen reissuun. Pidimme haasteen mielessämme koko matkan ajan, mutta emme loppujen lopuksi pihistelleet ihan niin tehokkaasti kuin mitä olisi ollut mahdollista… No, niin tai näin, alla näette karuja lukuja siitä, mihin kaikkeen saimme rahamme törsättyä.

BUSSILIPUT TKU-HKI-TKU: 74,00 e (opiskelijana oma osuuteni tästä oli 28,00 euroa). Päätimme ensimmäistä kertaa mennä oman auton sijaan bussilla lentoasemalle. Muuton myötä meiltä menee kätevästi pikavuoron bussi aivan kotimme vierestä, joten halusimme testata julkisen liikenteen jo heti täällä kotimaassa. Mennessä saimme liput halvemmalla (14,00 e + 18,00 e), sillä pystyimme ostamaan liput ennakkoon. Takaisin tullessa tätä mahdollisuutta ei ollut, sillä lentomme oli myöhässä emmekä täten ehtineet ajoissa ostaa nettilippua, joten maksoimme paluumatkan lipuista 14 ja 28 euroa.

LENNOT: 144,49 e (maksoin molempien liput itse, sillä kyseessä oli mieheni syntymäpäivälahja). Lensimme tosiaan Czech Airlinesilla mennen tullen. Olin ostanut liput jo loka-marraskuun vaihteessa jostain alennuksesta. Suunnittelin ensin, että olisimme olleet Prahassa vain perjantaista sunnuntaihin, mutta lopulta lentoliput torstaista sunnuntaille tulivat huomattavasti halvemmaksi. Jos en muista aivan väärin, lentoliput pe-su olisivat maksaneet yli 40 euroa enemmän.

MAJOITUS: 119,70 e (59,85 e/hlö). Majoituimme Recidence Vysta -nimisessä hotellissa, ja majoitukseen kuului myös aamiainen. Olimme hotellin kanssa (jälleen kerran) myöhässä ja varasimme sen vain muutama päivä ennen lähtöä. Tässä kohtaa olisi voinut siis säästää vielä reilusti, mutta tyhmyydestä (ja hitaudesta!) joutuu maksamaan. Majoittuminen Prahassa on siis pääsääntöisesti vieläkin halvempaa.

LIIKKUMINEN: 49,00 e (24,50 e/hlö). Tämä summa sisältää lentokentältä ostetut kolmen vuorokauden liput (12,40 e/hlö), jotka käyvät kaikkiin Prahan julkisiin kulkuneuvoihin eli junaan, ratikkaan ja metroon. Lisäksi summaan on laskettu junalippumme Kutná Horaan (12,10 e/hlö). Liput maksoivat kyllä itsensä äkkiä takaisin, niin paljon suhasimme ristiin rastiin eri ratikoilla ja junilla. Lentokentältä pääsee todella kätevästi bussin ja ratikan tai junan yhdistelmällä keskustaan, joten jo pelkästään sen takia kannattaa ostaa (ainakin meno- ja paluupäiviksi) yhdistelmälippu! Jos taas haluaa lähteä kauemmaksi seikkailemaan (kuten me Kutná Horaan), junalippu on aina voimassa ostovuorokauden loppuun ja se käy kaikissa pitkän matkan junissa.

RUOKAILU: 55,57 e (en jaksanut jaotella tätä kovinkaan tarkkaan, joten laitan summan vaan puoliksi, jolloin lopputulos on 27,80 e/hlö). Tähän olen laskenut kaikki ruokailumme eli sekä ravintolaillalliset juomineen että epämääräiset ruokaostokset torikojuista (hodarit, glögit jne.). Kuten huomata saattaa, niin halpaa oli! Eikä nälästä todellakaan tarvinnut kärsiä missään vaiheessa reissua, päinvastoin! Aion kirjoittaa Prahasta vielä oman ”vinkkipostauksensa”, jossa esittelen vielä tarkemmin esimerkiksi ravintoloita, joissa kävimme.

PÄÄSYLIPUT: 34,30 e (17,15 e/hlö). Tällä kertaa ostimme vain pari lippua: yhteisliput luukirkkoon ja Pyhän Barbaran katedraaliin (4,65 e/hlö) sekä hotellimme vieressä olevaan Sea Worldiin (12,5 e/hlö). Prahan yleiseen hintatasoon verrattuna Sea Worldin liput tuntuivat melko kalliilta…

YHTEENSÄ MATKAKULUMME KAHDELTA HENKILÖLTÄ (ILMAN OSTOKSIA): 477,06 euroa
JA MATKAKULUT VAIN ITSENI OSALTA (ILMAN OSTOKSIA): 302,29 euroa

Miltä matkalaskelmamme teidän mielestä vaikuttavat? Näettekö heti jotain säästömahdollisuuksia?

Matkustaminen Tšekki

KAMERATON LOMA = STRESSITÖN LOMA?

27.1.2019

Ennen kuin aloitan Praha-postausten tykityksen täällä blogin puolella, haluaisin omistaa yhden postauksen ajatusleikille siitä, voiko matkabloggaaja olla matkabloggaaja ilman kunnollista kameraa – ja samalla varoitella tulevien postausten huonosta kuvanlaadusta. Meidän Prahan reissumme ei nimittäin alkanut mitenkään kummoisesti järjestelmäkameramme lopetettua yhtäkkiä toimimisen kokonaan… Ehdimme ottaa hotellihuoneesta tasan kaksi kuvaa ennen kuin kamera sanoi yhteistyönsä irti. Se ei enää käynnistynyt. Irrotimme akun, latasimme sitä, annoimme sen olla, mutta mikään ei tuntunut toimivan. Kamera ei osoittanut enää ainoatakaan elonmerkkiä koko viikonlopun aikana.

Arvatkaapa vaan, olenko minä ollut juuri se tyyppi, joka epäuskoisena pyörittelee päätään, kun joku sosiaalisen median vaikuttaja on kertonut omassa blogissaan kameran hajonneen tai tubettaja surkutellut sitä, että videokamera lahosi juuri, kun olisi pitänyt kuvata jotain uutta ja jännää. Jep, tunnustan. Mutta nyt, kun itse koin sen, että kamera voi vaan hajota ilman mitään sen kummempaa ulkoista tekijää, en enää ikinäkoskaanmilloinkaan epäile, jos joku kertoo kameransa hajonneen. Koska niin voi (näköjään) ihan oikeasti tapahtua. Tuosta noin vain.

Niin hölmöltä kuin se tuntuukin, huomasin heti tapauksen jälkeen ajattelevani, että loma on pilalla. Että kun ei kerran saada järkkäritasoisia kuvia otettua, lomassa ei ole mitään järkeä. Seuraavaksi murehdin jo siitä, uskooko kukaan meidän edes olevan reissussa, jos en päivitä someen kivoja kuvia. Nyt nämä pohdinnat lähinnä naurattavat (ja nolostuttavat!), mutta silloin kyseiset ajatukset täyttivät pääni ja tuntuivat äärettömän vakavilta. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää väliä, kävisimmekö katsomassa nähtävyyksiä vai makaisimmeko vain hotellihuoneessa noutopitsaa syöden. Kameran hajottua en kokenutkaan enää niin palavaa tarvetta päästä seikkailemaan Prahan lisäksi myös Kutná Horassa. Tässä kohtaa mieheni sitten palautti minut takaisin maanpinnalle pohtimaan sitä, miksi ja ketä varten oikein matkustan. Eikö tärkeintä ole kuitenkin itse nähdä ja kokea? Eikö matkan tarkoituksena ollutkin viettää laatuaikaa pariskuntana ja seikkailla yhdessä uudessa maassa? Eikö se, että voi jakaa otoksiaan sosiaaliseen mediaan ole vain kivaa plussaa, muttei missään nimessä pääasia?

Ensin mieheni kysymykset lähinnä ärsyttivät, mutta kun pahin kiukkupuuska oli mennyt ohi ymmärsin niiden pointin. Mehän olimme lomalla kahdestaan, meitä varten. Että me saisimme uusia kokemuksia. Että me voisimme kävellä pitkin Kaarlensiltaa käsi kädessä ja naureskella epätoivoisille yrityksillemme sanoa jotain tšekiksi. Oikeasti kameroilla ei ollut siinä mitään sijaa tai väliä. Me olimme halunneet lähteä muuttostressiä pakoon, me halusimme olla Prahassa. Me halusimme nähdä ja kokea. Ja kun sain käännettyä ajatukseni näyttäjästä näkijäksi ja kokemusten jakajasta kokijaksi ei enää kiukuttanut.

Miltä kameraton loma sitten tuntui? Ensin vaikealta ja lopulta äärettömän stressittömältä ja helpolta. Aluksi tosiaan surkuttelin sitä, etten saisi kännykällä tarpeeksi laadukasta materiaalia blogiin tai Instagramiin. Ihan kuin sillä olisi mitään väliä. Kun sitten lopulta pääsin tästä asiasta yli, aloin nähdä tilanteessa hyviäkin puolia: Kummankaan meistä ei tarvinnut kantaa painavaa kamerakassia tai vaihdella kohmeisin sormin zoomeja. Emme ehkä saaneet niin kivoja kuvia otettua kuin olisin halunnut, mutta näin itse enemmän. Ja olin enemmän läsnä, kun en katsellut maisemia koko ajan kameran linssin läpi. Puhelinkuvaus tuntui ihanan helpolta ja huolettomalta. En jäänyt viilailemaan kuvia, vaan räpsin niitä lennosta. Vähän sinnepäin. En myöskään ärsyyntynyt nähtävyyksillä pörräävistä turisteista, sillä minulla ei ollut tarvetta saada napattua täydellistä kuvaa. Tuntui niin helpolta räpsiä kuvia samalla, kun katsoi Google Mapsista oikeaa suuntaa. Kumpikaan meistä ei myöskään joutunut kaivelemaan kameraa täydestä laukusta keskellä pahinta ryysistä eikä meidän tarvinnut palata hotellihuoneeseen vain sitä varten, että saisimme kameran akun ladattua.

Ja kun sitten katselin kuvia kotona koneelta, voin sanoa olevani ihan tyytyväinen. Eivät ne millään mittapuulla ole laatuotoksia, mutta niissä on omanlaisensa tunnelma. Ja kyllä niitä katsellessa tietää, että Prahassa ollaan oltu, haha. Oikeasti ainoa juttu, mitä jäin kaipaamaan, oli tunnelmalliset iltakuvat Prahan vanhastakaupungista ja Kaarlensillalta. Pakko myöntää, että ne jäivät hieman hiertämään… Mutta onpahan mainio syy palata Prahaan vielä toistekin!

Summa summarum. Se, että kamera hajoaa tai lakkaa toimimasta kesken reissun, ei oikeasti ole maailmanloppu. Ja se, että välillä jättää kamerat hotellihuoneeseen ja keskittyy vain siihen hetkeen, on ihan parasta. Tällaiset hetket muistaa myös usein paremmin kuin ne, jotka vietti kameran takana. Tai näin minä ainakin uskon.

Entä mitä kameralle kuuluu nyt? Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin (tiedän, että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy nyt myös muutama päänpyörittäjä), kamera heräsi henkiin heti koto-Suomeen päästyään. Tai ei ihan heti, mutta seuraavana päivänä kuitenkin. Otimme jälleen kerran akun irti ja päätimme seuraavana päivänä kokeilla vielä kerran ennen kun veisimme sen huoltoon. Mutta niin vain laite napsahti päälle, ja me huokaisimme helpotuksesta. Säästyipähän taas muutama euro tuleviin seikkailuihin…

Minkälaisia kameroita teillä muuten on käytössä matkoilla? Plussia ja miinuksia? Hakusessa olisi pienempi kamera, jota olisi helppoa ja vaivatonta kantaa reissuilla mukana.

Matkustaminen Raha

MITEN OPISKELIJALLA ON VARAA MATKUSTAA?

24.1.2019

IMG_4004.jpg
Saan jonkun verran kyselyjä siitä, miten minulla on ja on ollut varaa matkustaa näinkin paljon. Moni opiskelijakavereistani kun ei ole ehkä päässyt Tukholmaa tai Jyväskylää pidemmälle. Säästämisessähän on lähinnä kyse priorisoinnista. Siitä, mitä pitää tärkeänä ja mitä ei. Koen, etten itse ole joutunut erityisesti luopumaan juuri mistään, vaan olen halunnut panostaa (eli säästää) asioihin, jotka itse koen tärkeinä.

Heti alkuun sanottakoon, että minulla ei ole suurta vuokraa maksettavana eikä säästettävää esimerkiksi lapsia varten. Olen siis (ainakin vielä hetken) ihan tavallinen opiskelija, joka asuu halvassa vuokra-asunnossa ja tekee töitä opintojensa ohessa. Olen aloittanut työnteon 14-vuotiaana enkä koskaan ole pitänyt kunnon lomaa. Toisin kuin monet muut opiskelijat, en ole koskaan nostanut opintolainaa (saati käyttänyt sitä matkustamiseen). Miten ja mistä me sitten säästämme? Alla muutamia toimiviksi koettuja vinkkejä matkakassan kerryttämiseen!


MATKAKASSA

Meillä on poikaystäväni kanssa yhteinen matkakassa, jonne kumpikin laittaa tietyn summan rahaa säästöön heti palkkapäivänään. Kyseessä on siis purnukka, ei mikään erillinen tili, sillä haluamme (jostain syystä?) nähdä kassan kasvavan konkreettisesti. Lisäksi purnukka on ilmainen, toisin kuin useimmat tilit. Matkakassaamme kerryttävät myös pullokuiteista saatavat rahat sekä irtokolikot. Voi kuulostaa hassulta heittää muutama kymmenen sentin kolikko purkkiin, mutta niinhän se on, että pienistä puroista syntyy lopulta ne isot joet. Myös kaikki kertyneet S-Bonuksemme menevät kassaan juuri ennen reissua, ja olemmekin pyrkineet keskittämään ostoksemme (ruoka, bensa jne.) tietyn ryhmän liikkeisiin.

Ajatus matkakassasta lähti liikkeelle jo reilut kymmenen vuotta sitten, jolloin työskentelin vielä Lohjalla kaupan kassalla. Kysyin asiakkaalta, olisiko hänellä antaa hieman kolikoita, jotta hän saisi vaihtorahansa seteleinä takaisin. Vanhempi rouva kieltäytyi tiukasti ja kertoi sitten, että heidän perheensä ulkomaanmatkat tehdään pitkälti näiden ”pikkuhilujen” ansiosta. Siitä päivästä alkoi myös oma hilujen hamstraamiseni. Ja kyllä, olen itsekin huomannut, että kaikki laukkujen pohjilla ja takkien taskuissa pyörivät kolikot kannattaa laittaa säästöön.


MIETI, MISSÄ/MITEN VOIT SÄÄSTÄÄ

Asuminen. Tässä voi säästää todella paljon! Itse asuin pitkään pienessä opiskelijakämpässä, jonka vuokraan kuului mm. vesi, sähkö ja netti. Kun muutimme mieheni kanssa yhteiseen asuntoon, yritimme jatkaa järkevällä linjalla: emme vieläkään etsineet mitään jättiasuntoa keskustasta, vaan jo ihan koirankin takia hakeuduimme mieluummin rauhallisemmalle (ja halvemmalle) alueelle. Olen asunut huomattavasti isommissakin asunnoissa elämäni aikana, mutta ne eivät koskaan tehneet minua onnellisiksi. Päinvastoin: vuokra oli kallis ja siivottavaa paljon.

Juhliminen ja ulkona syöminen. Käyn todella todella harvoin juhlimassa. En oikeastaan välitä alkoholin mausta ja ärsyynnyn, jos seuraava(t) päivä(t) menevät pilalle juhlinnan vuoksi. Minulla ei siis mene rahaa juomiin eikä myöskään seuraavan päivän krapulapitsoihin. Muutenkin syömme ulkona todella harvoin… Ruoka-asioissa on muutenkin paljon säästömahdollisuuksia: entä, jos laittaisit kaikki herkutteluun menevät rahat säästöön? Tai pitäisit karkkipäivän vain joka toinen viikko? Mitä jos laatisit viikko- tai kuukausibudjetin ruokia varten?

Harrastukset. Myös harrastuksiaan pohtimalla ja joitain muutoksia tekemällä voi säästää rahaa. Esimerkiksi juoksu- tai kuntosaliharrastus. Ymmärrän, että talvella on kivempaa ja järkevämpää treenata sisätiloissa, mutta kevään tullen nämä harrastukset voi helposti siirtää ulos. Itse olen säästänyt paljon (en edes uskalla laskea, miten paljon) siinä, että luovuin viikottaisista ohjatuista ratsastustunneista ja siirryin liikuttamaan tuttavieni hevosia ilmaiseksi. Toki jotkut haluavat treenata tavoitteellisesti, jolloin säästäminenkin on hankalampaa. Mutta aina kannattaa miettiä!

Ajoitus. Opiskelijana (ja osa-aikaisena työntekijänä) on siinä mielessä ideaalissa tilanteessa matkustelun suhteen, että matkustaa voi käytännössä milloin tahansa – tai ainakin aikataulut ovat joustavat. Näin on mahdollista kytätä halpoja lentoja eikä tarvitse taistella hotelleista tai lennoista suosituimpaan loma-aikaan. Päivien kanssa kikkailemalla voi oikeasti säästää satasia!

Matkan pituus ja etäisyys. Myös matkalla voi säästää rahaa. Kuten olette varmasti huomanneet, teen itse melko lyhyitä reissuja suhteellisen lähelle. Kun matkaan ei ole käytettävänä montaa päivää, en halua lentoaikojenkaan olevan kovin pitkiä. Lyhyillä matkoilla säästyy siis rahaa. Tietenkään maata tai kaupunkia ei ehdi nähdä kunnolla, mutta toistaiseksi tämä on ollut toimiva ratkaisu.

Majoittuminen ja ruokailu reissussa. Asumisessa voi säästää sekä ennen matkaa että sen aikana. Matkustan itse sillä asenteella, että hotellihuoneessa käydään vain nukkumassa, joten en koskaan etsi mitään viiden tähden hotelleja. Hyvä vaihtoehto hotellille on myös Airbnb: hyviä ja monenlaisiin budjetteihin sopivia vaihtoehtoja on pilvin pimein monessa eri maassa ja kaupungissa. Lisäksi ruokakustannukset pienenevät, kun ruokaa voi laittaa myös ”kotioloissa”. Itse olen melko nirso enkä halua maksaa ruuista maltaita reissussakaan. Mieluummin kiertelen, liikun ja näen enemmän kuin jään hifistelemään ravintolaan.


IMG_4002
+  PARI BONUSVINKKIÄ

Ensinnäkin, mikäli haluaa saada rahaa kokoon hieman nopeammin, kannattaa käydä omat kaappinsa läpi ja laittaa kaikki ylimääräinen myyntiin kirpputorille. Saattaa kuulostaa tylsältä, isotöiseltä ja/tai itsestäänselvyydeltä, mutta suosittelen lämpimästi. Vuosia sitten, ennen Espanjan reissua matkakassassa ei mielestäni ollut tarpeeksi rahaa säästössä. Ratsasin vaatekaapit ja varastot, ja vein kaiken ylimääräisen myyntiin lähikirpparille. Kahden viikon kirppismyynnillä sain kasvatettua matkakassaamme reilulla 300 eurolla! Yhtäkään myytyä vaatetta tai kenkäparia en ole jäänyt kaipaamaan, mutta reissustamme tuli huomattavasti kivempi, kun jokaista euroa ei tarvinnut koko aikaa olla laskemassa.

Toiseksi mikäli haluaa päästä nopeammin matkustamaan, kannattaa hyödyntää kaikki juhlapäivät, valmistujaiset, ylioppilasjuhlat jne. ja pyytää sukulaisia siirtämään lahjarahat suoraan matkatilille.
IMG_4000

Siinä muutama vinkki matkakassan kasvattamista varten. Miten te muut, miten ja millaisissa asioissa säästätte?