Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Suomi Finland

Rajattomat tapaukset: Lakeuden Panimojuhla 2017

lauantai, helmikuu 4, 2017

Matkailua se on kotimaan matkailukin! Käväisin pari viikkoa takaperin Seinäjoella, sillä Seinäjoki toimi tapahtumapaikkana itselleni täysin uudelle olutfestivaalille, Lakeuden panimojuhlalle. Kuten blogia lukeneille on saattanut käydä selväksi, oluiden maistelu kuuluu harrastuksiini ja näillä festivaaleilla pääsi totisesti harrastelemaan oikein urakalla. Sain pari myös alaan vihkiytynyttä ystävääni mukaan, joten oluen lisäksi sai myös nauttia huonosta huumorista ja olutpierujen hajusta. Voitokas combo!

Olimme varanneet etukäteen hotellihuoneen ja liput festivaaleille. Lähtö oli 21.1 kello 12. Kuten asiaan kuuluu, päätin sairastua flunssaan päivää aikaisemmin. Koska mitäpä olisi oluen maistelu ilman tukkoista nenää. Niinpä. Ei mitään. Flunssasta aavistuksen verran harmistuneena vetäisin pikakuurin kaikkia mahdollisia poppaskonsteja flunssan hoitoa varten: Saunomista, sitruunateetä, tulista keittoa, sinkkisumutetta, kilokaupalla vitamiineja, Dagonin, muinaisen meren jumalan rukoilua, ternimaitokapseleita, Mamban diskografiaa, ihan kaikkea. Näistä onneksi oli tällä kerralla jopa apua, sillä 21.1 (kello 12) olin jo lähes elävien kirjoissa. Nenä vuosi kuin hana, mutta makuaisti oli jotenkuten tallella, eikä muita oireita juurikaan ollut. Matka sai siis luvan alkaa.

Erilaisten teknisten metallibändien säestämänä auton nokka osoitti kohti Seinäjokea. Mutta ei ilman pysähdystä. Joku mietti ääneen automatkalla, että eikös Seinäjoki ole lähellä Juustoporttia. Ennen kuin lause oli kunnolla ehtinyt edes ulostautua sanojan suusta, asia oli jo päätetty. Juustoportti. Tuleva oasiksemme. En ollut koskaan käynyt siellä ja paikka ei ollut ihan sitä mitä kuvittelin. Ei siellä ollut edes juustosta tehtyä porttia. Kusetuksen makua, jos minulta kysytään. Juustoa siellä kuitenkin riitti. Voisi sanoa että kyllä juustossa löytyi. Nyt se biisi soi sinun päässäsi, ole hyvä.

 

Juustoa! Brandyn & pähkinän makuinen juusto oli hyvää.

Juustoa! Brandyn & pähkinän makuinen juusto oli hyvää.

 

Jotain kotiin tuomisia.

Jotain kotiin tuomisia.

 

Juustoportin juustoisista juustoista, matka jatkui taas Seinäjoelle. Kaupunkiin saavuttuamme huomasin että Seinäjoki näyttää joltakin Suomalaisen pikkukaupungin stereotyypiltä. Ei mitään selkeää arkkitehtuurista linjaa, harmaita taloja, lähiöpubeja, harmautta, ja erityisesti harmaan eri sävyjä. Tämä ei siis millään pahalla Seinäjoella asujille. Nämä olivat vain ensimmäiset mietteeni kaupungin rajojen sisään tultaessa. Varmasti kiva kesäkaupunki.

Kun auto oli saatu parkkiin hotellin liepeille, oli aika suunnata itse tapahtumapaikalle. Lakeuden panimojuhlat sijaitsivat paikassa nimeltään Rytmikorjaamo. Ulkoapäin tämä oli vähän murjuisen näköinen, mutta sisältä tilat osoittautuivat erinomaisiksi! Huomattavasti tilavampi, kuin mitä ulkoapäin olisi voinut kuvitella.

 

Rytmikorjaamo

Rytmikorjaamon kaunista julkisivua

 

Kun olimme saaneet takit narikkaan ja maistelulasit kouraan, oli aika ihmetellä tapahtuman maksupolitiikkaa. Tämä vaikutti aluksi hieman sekavalta, mutta olikin itse asiassa todella kätevä systeemi! Eli, sisään tultaessa saatiin maksukortti, johon sai latauspisteeltä ladattua haluamansa määrän ”jyväsiä”, eli rahaa. Jokaisen panimon kojussa oli lukuautomaatti juuri kyseiselle kortille, ja automaatissa oli näyttö, josta näki kortin reaaliaikaisen saldon. Pysyi koko ajan kärryillä kuinka paljon rahaa oli käyttänyt ja kuinka paljon jäljellä. Maksutapahtuma hoitui myös salamannopeasti. Tämä eliminoi tehokkaasti kaikki maksukorttihäiriöt, ihmisten muistamattomuuden tunnuslukujen kanssa, vaihtorahojen kanssa puljaamisen ja voi hyvä luoja tämä alkaa kuulostaa TV-shop mainokselta, eli siirrytään eteenpäin.

Eri panimoiden kojut oli sijoiteltu todella tiiviisti toistensa viereen, mikä oli aluksi hieman sekavaa. Jotkut panimot erottuivat selkeästi paremmin kuin toiset ja välillä oli hieman ulapalla että mistä ihmeestä löytää jonkun tietyn panimon tuotteet. Nämä kuitenkin sisäisti illan aikana suht nopeasti. Ruualle oli omat kojunsa, mutta näistä lisää myöhemmin.
Oluttarjonta vakuutti. Itselleni täysin uusia panimoita oli jokunen ja kaikilla tuntui olevan jotain mielekästä tarjottavaa. Ainoa miinus oli oikeastaan se, että sellaiset rohkeammat, mitä helvettiä -tason oluet tuntuivat puuttuvan kokonaan. Paljon eri tyylilajeja, mutta ei mitään uutta ja mullistavaa. Tämä oli kuitenkin varsin pieni murheen aihe, sillä mielekästä maisteltavaa löytyi koko illaksi ja vielä jäi paljon mielenkiintoisia maistamattakin. Hinta oli myös varsin kohtuullinen, sillä kaikki oluet maksoivat kolme euroa (maisteluannos, n. 2dl). Listaan postauksen loppuun omasta mielestäni tapahtuman parhaat palat.

 

Väkeä oli vielä tässä vaiheessa vähänlaisesti

Väkeä oli vielä tässä vaiheessa vähänlaisesti

 

Illan menu. Varsin vaikuttava kattaus!

Illan menu. Varsin vaikuttava kattaus!

 

Tästä se lähti

Tästä se lähti

 

...Ja katossa Discopallo!

…Ja katossa discopallo!

 

Joskus tulee hetkiä, kun ihminen on nälkäinen. Niin nälkäinen että voisi syödä chili-lime-suolalla maustettuja heinäsirkkoja, kuten vanha sanonta kuuluu. Vanhat kansanlorut olivat tapahtumanjärjestäjillä selvästi hallussa, sillä näitä oli todella tarjolla täällä. En ollut koskaan aiemmin maistanut hyönteisiä, joten tartuin tilaisuuteen. Kolmella ja puolella eurolla sai kupillisen pöytäkoristeita, kuten kokki asian ilmaisi. Suomen lainsäädännön mukaan näitä elukoita ei saa ruokana myydä, joten vastuu siirtyi ostajalle, kun raha oli vaihtanut omistajaa. Hyviä pöytäkoristeita, ei siinä! Söisin toiste. Mausta tuli mieleen ehkä paahdettu sipuli ja popcorn.

 

Chirp chirp

Chirp chirp

 

Myöhemmin illalla, isomman nälän iskiessä, päätin tilata fish & chips annoksen. Valinta osoittautui hyväksi. Tähän mennessä parhaat maistamani bataattiranskalaiset, yhdistettynä leivitettyyn kalajuttuun ja kivaan freesiin ranskankermanokareeseen. Ruokajuomana toimi kuusenkerkkäolut (joka oli ehkä se ns. erikoisin olut tapahtumassa) joka toimi kalan kanssa varsin mallikkaasti.

 

Annos ei ehkä ole näyttävä, mutta maussa ei tosiaan ollut valittamista

Annos ei ehkä ole näyttävä, mutta maussa ei tosiaan ollut valittamista

 

Illan edetessä huomasin että kaikki maistuu vaan hyvältä, eli arviointi sai luvan loppua ja paskan jauhaminen sai alkaa. Valomerkkiin asti (kello 12) siellä taidettiin hillua. Hyvä reissu. Ruskettumaan ei päässyt. Kesällä sitten taas kotikaupungissa järjestettävään Suuret oluet, pienet panimot -festivaalille.

Väki oli lisääntynyt melkoisesti illan edetessä

Väki oli lisääntynyt melkoisesti illan edetessä

 

Flunssainen, mutta tyytyväinen

Flunssainen, mutta tyytyväinen

 

Tässä vielä mielestäni tapahtuman parhaat oluet:

1. Vimma (Mathildedalin kyläpanimo)
Erinomainen Barley Wine. Todella ronskisti humaloitu.

2. Kaksi Kotia Vailla Humalaa (Rekolan panimo)
Gruit tyylilajin edustaja. Eli sour alea, jossa ei ole käytetty lainkaan humalaa, vaan humalan maku on saatu aikaan erilaisilla yrteillä. Suolainen ja hapan.

3. Samoa, Funkahtava IPA (Maistila)
Äärimmäisen hedelmäinen IPA. Maistuu tropiikin hedelmille. Näitä join parikin kappaletta.

Suosittelen maistamaan!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply