Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Eurooppa

Praha. Ei paha.

perjantai, elokuu 12, 2016

Jostainhan tämä kirjoittelu on aloitettava, niin miksei vaikkapa helmikuisesta matkastani Prahaan. Tämä oli elämäni ensimmäinen soolomatka, vaikka seurustelimmekin Annin kanssa jo tässä vaiheessa. Eräs ystäväni asuu Prahassa ja olin luvannut käydä tapaamassa häntä jo vuosien ajan. Nyt sattui olemaan rahaa, aikaa, ja todella kivat lentotarjoukset Norwegianin kautta, niin päätin viimein täyttää lupaukseni. Varoituksen sana: Blogi sisältää varsin perunalaatuisia kuvia. Tässä vaiheessa minulla oli vielä suhteellisen kehno puhelin käytössäni.

 

Päivä 1.

Minulla on hyvin vähän mitään matkustamiseen liittyviä rituaaleja, mutta koskaan en ole jättänyt väliin ylihintaista olutta Helsinki-Vantaan Oak Barrelissa. Tämäkään matka ei ollut poikkeus. Siinä vain tuntee olevansa viimein vapaalla, kun kaikkien pakkausraivojen ja lähtöselvityshässäköiden jälkeen pääsee hetkeksi istahtamaan ääriään myöten täynnä olevaan baariin, oksettavan kalliin ipan ääreen. Kovasti siellä aina tuputetaan vielä shottia kyytipojaksi, mutta ei ole mitään järkeä käyttää koko matkabudjettiaan jo kentällä. En muista minkä oluen join, mutta satavarmasti ei ollut hintansa väärti. Rituaali oli kuitenkin nyt suoritettu, ja näin ollen estetty jonkun muinaisen maailmoja syövän Jumalan uudelleensyntyminen. Näin aina uskottelen itselleni ja lompakon keveneminen ei tunnu läheskään niin pahalta.

 

 Damn you, Oak Barrell

 

Kone oli tällä kertaa täysin ajallaan ja matkaan päästiin hyvinkin sutjakkaasti. Lennolla olisi kestoa parin tunnin verran, mikä on juuri sopiva aika lentokoneessa. Olenko jo maininnut, etten pidä lentämisestä? En ilmeisestikään. En pidä lentämisestä. Olen kuitenkin pitkähkö tyyppi, eikä luiseville kintuilleni tunnu koskaan olevan tarpeeksi tilaa. Lisäksi koneissa on välillä kirkuvia lapsia ja outoja tuoksuja. Vihaan myös nousua ja laskeutumista, koska korviani alkaa ikävästi särkemään. Tällä kerralla matka sujui kuitenkin joutuisasti, sillä oluttarjoilu toimi ja vieressäni istui varsin mukava vanhempi pariskunta, joiden kanssa tuli keskusteltua koko matka. Taisinpa jopa kilistää oluttölkit yhteen pariskunnan miesosapuolen kanssa, matkan lähetessä loppuaan. Olisi varmaan heittänyt ylävitosetkin, mutta en kehdannut pyytää. Silti, mukavia ihmisiä.

Meal fit for kings

 Meal fit for kings

 

Koneen laskeuduttua suuntasin etsimään ihmistä, jolla olisi nimelläni varustettu kyltti kädessäni. Olin varannut etukäteen kiinteähintaisen taksikuljetuksen suoraan kentältä hotellille ja kuskin piti olla minua vastassa. Ja olikin! Kätevää. Prague Airport Transfers on kyydityksen nimi, ja voin suositella. Ei mitään piilotettuja taksoja, vaan kuski vie ennalta sovittuun hintaan perille ja nopeasti. Tilaaminen onnistuu vieläpä kätevästi netin kautta, niin voi välttää kaiken mahdollisen ihmiskontaktin. Lopullinen hinta taisi olla parinkympin luokkaa. Tilaa omasi jo tänään!

https://www.prague-airport-transfers.co.uk

Hotellin olin varannut etukäteen ja se oli myös hyvin huokea. Yhden yön hinnaksi taisi muodostua n. 20 euroa ja hotelli vieläpä sijaitsi keskustassa. Jos en väärin muista, nimi taisi olla Hotel Charles Central. Laadultaan huone oli ihan kelvollinen. Vaikka matkustin yksin, huone oli ison yksiön kokoinen, johon olisi helposti mahtunut useampikin henkilö. Henkilökunta oli riittävän ystävällistä ja minibaarin hinnasto ilahdutti. Suomessa noilla hinnoilla ei saa edes…no…mitään. En keksinyt vitsiä tuohon. Pieru.

Huone. S'cool.

 Huone. S’cool.

 

Siedettävää

 Siedettävää

 

Kun olin saanut hädintuskin tavarani purettua, puhelimeni soi. Langan toisessa päässä oli kaverini, joka ilmoitti olevansa odottelemassa nurkan takana olevassa ravintolassa. Siistin äkkiä hieman itseäni, nappasin avaimet ja suuntasin ovelle. Käänsin kahvasta. Ei auennut. Käänsin avainta lukossa ja jatkoin kahvan kääntelyä. Ei auennut. Kokeilin aiemmin mainittua, mutta väkivaltaisemmin. Ei auennut. Tässä vaiheessa aloin epäilemään että huoneeni lukko on paskana. Soitin respaan ja ilmoitin että lukko on rikki. Vastassa oli pienoinen kielimuuri, sillä vastaanotossa ollut ihminen ei ollut kovin hyvä puhumaan englantia. Sain jotenkin lopulta selitettyä asiani vaipuessani Mika Häkkisen kielitasolle ja vastaanoton naishenkilö lupasi tulla paikalle. Parin minuutin kuluttua ovi avautui. Hän ihmetteli mikä hätäni aihe mahtoi alunperin edes olla ja näytin hänelle sitten käytännössä miten lukko ei toimi. Laitoin oven kiinni, lukitsin sen ja pyysin naista avaamaan. Ovi aukesi heti. Kokeilin itse. Se aukesi heti. Koitin naama punaisena vakuutella että ei se kyllä äsken toiminut, naisen kävellessä silmiä pyöritellen takaisin vastaanottotiskille. Mikä seikkailu jo nyt! Suuntasin tästä kohti kappaleen alussa mainittua ravintolaa, toki vältellen katsekontakteja respan ohi kävellessäni.

Ravintolassa (Tankovna Karlín) iltani jatkui rupattelun ja varsin hyvän lagerin merkeissä. Tässä vaiheessa alkoi hieman jo nälkä kurnimaan, joten päätimme kaverini kanssa tilata napostelusetin. Ruoka oli mielettömän hyvää ja nälkä lähti ihan kiitettävästi. Lautasella oli erilaisia makkaroita, marinoitua juustoa ja mahtavan rapeaa valkosipulileipää. Prahan ruokakulttuuri teki vaikutuksen siltä istumalta. Tankovnaa voin ehdottomasti suositella, mikäli halajaa todella hyvää pubiruokaa.

Awww yeaaah

 Awww yeaaah

 

Syöminkien jälkeen (ja muutaman juomingin), kello oli jotain kymmenen illalla ja maisemia oli enää turha lähteä katselemaan. Päätimme kaverini kanssa käväistä paikallisessa yökerhossa. Kokemus oli unohtamisen arvoinen. Paikka oli todella sotkuisa, aivan liian valoisa ja tupaten täynnä. Siellä oli myös ikävästi tupakankatkua. Olut oli sentään halpaa. Ei muuta kerrottavaa. Tästä suuntasimme muistaakseni vielä hotelliimme jatkoille, jossa taisimme kuunnella huonolaatuisista matkakaiuttimista System Of A Downin Mesmerizen läpi, juoden samalla minibaarin halpaa bisseä. Ilta oli hyvin pitkälti siinä. Sitten nukkumaan ja seuraavana päivänä virkeänä katsastelemaan maisemia, kaverini toimiessa matkaoppaana.

 

Päivä 2

Paitsi että ei. Heräsin aivan järkyttävään krapulaan hieman ennen puoltapäivää, ja oppaani ei vastannut puhelimeen. Hotelliaamiaisen olin missannut aikoja sitten, enkä kyllä olisi saanut palaakaan alas, vaikka olisin sinne päässytkin. Ilman minibaarin jääkylmää kolajuomaa en varmaan olisi selvinnyt. Keräilin itseäni hieman kokoon ja päätin mennä katselemaan maisemia itsenäisesti, sillä reippaan matkaoppaani puhelin ei edelleenkään vastannut. Laahustin siis kohti Prahan vanhaa kaupunkia, respan kohdalla katsekontakteja edelleen vältellen.

Ja mitkä näkymät! Joka puolella todella nättejä vanhoja rakennuksia ja hulppeita kirkkoja. Tuntui että joka puolella oli jotain hienoa nähtävää. Tässä vaiheessa alkoi harmittamaan että kamerani oli niin huono. Jotain kuvia tuli silti napsittua, lähinnä juuri vanhasta kaupungista. Vaikutuksen tekivät etenkin vanhan kaupungin keskellä olevat vanhat kirkot ja tornit ja sen sellaiset. Kadut olivat myös täynnä jos jonkunlaista esitystä. Jotkut hyviä, jotkut ei niinkään. Löysin myös vinkeän karkkikaupan, josta ostin Annille tuliaisia. Hinnassa oli selkeää turistilisää, mutta en antanut asian vaivata.

Torilla tavataan

 Torilla tavataan

 

Kyllä zombitkin saa ottaa selfieitä

 Krelfie = Krapulaselfie.

 

Torni ilman pärstää

 Torni ilman pärstää

 

Karkkia Annille

Karkkia Annille

 

Maisemien tiirailun jälkeen krapulani oli hellittänyt sen verran, että uskalsin jo ajatella ruokaa ilman kakomisreaktiota. Itse asiassa, ruoka alkoi kuulostaa erittäinkin houkuttelevalta ajatukselta. Niinkin houkuttelevalta, etten jaksanut nähdä kauheasti vaivaa ruokapaikan valitsemisen suhteen, vaan suuntasin ensimmäiseen viihtyisältä vaikuttavaan ravintolaan joka tuli vastaan. Koska krapula, jätin ruokalistan tavailun hyvin minimiin ja tilasin suorilta käsin pihvin sienikastikkeella, sekä läjän ranskalaisia. En yleensä koskaan tilaa ravintolassa pihviä, koska ne ovat aina pettymyksiä, mutta nyt ei ollut energiaa ajatella. Ruokajuomaksi ravitsevaa olutta, reissun kalleimpaan hintaan (2€). Hiton turistit. Ateria oli ihan kohtuullinen. Tajunta ei räjähtänyt, mutta vatsa tuli täyteen ja jaksoi taas katsella hetken vanhan kaupungin ihmeitä.

...Ennen kuin selkäänsä ottaa

 …Ennen kuin selkäänsä ottaa

 

Sateinen panoraama

 Sateinen panoraama

 

Kuten edellisestä kuvasta voi ehkä havaita, katselu jäi lopulta aika vähäiseksi, sillä sade pääsi yllättämään, eikä sille näkynyt loppua. Päätin siirtyä takaisin hotellille jatkosuunnitelmia varten. Jatkosuunnitelmiin kuului lähinnä nukkuminen. Sain herättyäni viimein kaverini kiinni, jolla oli ollut vielä pahempi krapula kuin minulla. Sovimme että käyn kaverin ja hänen puolisonsa luona seuraavana päivänä jonkunlaisen aterian merkeissä. Katselin vielä hotellin wi-fin kautta jonkun leffan Netflixistä ja otin samalla pari matkalta käteen tarttunutta olutta. Jossain vaiheessa tajusin että olin torkahdellut jo lukuisia kertoja elokuvan aikana, enkä tajunnut enää yhtään mitä tapahtuu, niin päätin jättää leikin sikseen.

 

Päivä 3

Tällä kertaa pääsin jopa hotellin aamiaiselle! Aamiainen oli varsin kohtuullinen ja monipuolinen, mutta tämäkin kärsi lähes jokaisen hotellin kirouksesta, eli löysästä pekonista. Ei kukaan halua syödä löysää, limaista pekonia. Mutta minkäs teet. Nälkäni sai niskaotteen järjestä ja tungin lautasen täyteen niitä räkäisiä riekaleita. Maiskuteltuani vatsan kylläiseksi, päätin lähteä käppäilemään keskustasta itään, kohti kaverini asuntoa. Matkaa oli n. nelisen kilometriä. Sää oli tänään onneksi huomattavasti miellyttävämpi kuin edellisenä päivänä. Tällä puolen Prahaa ei ollut mitään järin ihmeellisiä nähtävyyksiä, mutta tarpeeksi nättiä että kävely oli kivaa.

Kirotut löysät pekonit

 ”Kirotut löysät pekonit” olisi hyvä nimi bändille

 

Hassu värikäs talo matkan varrella

Hassu, värikäs talo matkan varrella

 

Kaverini luokse päästessä luovutin talon emännälle Suomesta tuomani tuliaiset, mitkä olivat perinteiseen tyyliin salmiakkia, suklaata ja ruisleipää. Iltapäivä sujui siitä eteenpäin kahvitellessa, vapaaottelua seuratessa ja niitänäitä jutellessa. Sitten kun nälkä iski, lähdimme kaverini opastamana läheiseen, italialaistyyliseen ravintolaan. Ja oli muuten hyvää ja halpaa. Grillattua munakoisoa, täydellisesti paistettua kananrintaa ja balsacimokastiketta. Ruokajuomaksi edelleen niin kovin ravitsevaa olutta. Yhteishinnaksi aterialleni taisi tulla kokonaiset viisi euroa. Tänne haluan toistekin.

Reissun paras ateria

Reissun paras ateria

 

Ruuan jälkeen kävimme kaupassa ja nappasin mukaani pari paikallista jännempää olutta ja hieman naposteltavaa. Tästä siirryin itsekseni metrolla kohti hotellia. Kävin dumppaamassa tavarat huoneeseeni, respan kohdalla katseita väistellen, ja tein vielä pienen iltakävelyn lähimaastossa. Jonkun aikaa kierreltyäni väsymys vei taas voiton ja suuntasin kohti hotellin varsin mukavaa sänkyä. Mukava päivä, vaikka mitään erikoista ei tullutkaan tehtyä. Joskus on kiva vaan ottaa rennommin.

 

Päivä 4

Lähtöpäivä alkoi tutuissa merkeissä. Löysää pekonia naamariin ja yleistä chillailua. Hetken sulattelun jälkeen pakkasin tavarani, ja kirjauduin ulos hotellista. Otin tällä kertaa jopa uhmakkaan katsekontaktin, sillä respassa oleva henkilö oli vaihtunut. Lähtöpäivä oli siitä hankalahko, että kone oli lähdössä vasta myöhään illalla ja minun piti tappaa aikaa kaikkien kantamuksieni kanssa koko päivä. No, ensimmäinen etappi oli selvillä. Suuntasin Prahan yhteen kattavimmista olutravintoloista nimeltään Pivovarsky Klub. Täällä oli tosiaan todella hulppea valikoima erilaisia oluita ja todella edullista pikkusyötävää. Vaikka olinkin aamiaisen jäljeltä melkoisen turvonnut, en voinut vastustaa euron hintaista valkosipulikeittoa. Ruokajuomaksi halusin jotain paikallista pienpanimon tuotetta, ja jonkunlainen ipa sattuikin silmään. Valitettavasti tämä oli suuri pettymys ja maistui lähinnä tiskivedeltä. Keitto oli sentään hyvää.

Euron keitoksi erittäin hyvää

Euron keitoksi erittäin hyvää

 

Olutvalikoima miellytti

Olutvalikoima miellytti

 

Pivovarsky Klubilta suuntasin takaisin vanhaan kaupunkiin ja harhailin päämäärättömästi. Sitten iski taas se hemmetin sade. Samaan aikaan tuli hieman erikoinen kaduntallaaja vastaan, joka ilmeisesti yritti saada minulta rahaa tai ystävyyttä. Kumpaakaan en sillä hetkellä halunnut antaa ja sanoin herrasmiehelle parhaalla englannillani ”NO”. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt ehkä liian monimutkaisesti muodostettua lauserakennettani, vaan päätti lähteä seuraamaan minua. En oikein pitänyt tästä, ja menin ensimmäisenä auki olevaan ravintolaan herraa piiloon ja samalla suojaan koko ajan yltyvältä sateelta. Fanini jäi kivasti tuijottelemaan oven ulkopuolelle kun siirryin sisätiloihin. Vaikka minulla ei ollut yhtään nälkä, en kehdannut olla tilaamatta mitään, joten otin pasta-annoksen. Parmesania, kinkkua ja avokadoa. Tämä oli herkullista ja kylläisyydestäni huolimatta lautanen tyhjeni erittäin helposti. Valitettavasti suuri osa valokuvistani on korruptoitunut, joten en saa tähän kuvaa kyseisestä annoksesta. Söisin toiste!

Ravintolasta poistuttuani sade oli jo heikentynyt sen verran, että päätin jatkaa vielä seikkailua ympäri vanhaa kaupunkia. Kaikkea kivaa tuli vastaan, mutta valitettavasti kuvamateriaalia ei enää hirveästi ole jäljellä. Sanoinhan että puhelimeni oli huono. Tässä vaiheessa kiinnitin kuitenkin huomioni ympäri kaupunkia oleviin David Černýn taideteoksiin, jotka olivat samalla karmivia ja kauniita. Näitä olisin halunnut nähdä lisää. Valitettavasti en saanut yhtäkään kuvaa näistä pelastettua. Yksi sinnepäin löytyi, mutta kyseessä ei ole sama taiteilija.

Very cool

Still very cool

 

Lopulta menin tappamaan aikaa ensimmäisenä iltana tutuksi tulleeseen ravintolaan, jonka viereen olin tilannut taksin takaisin kentälle. Lentokentälle pääsin hyvissä ajoin, mutta tässä vaiheessa paikalle pöhelsi melkoinen lumimyrsky. Lentokone oli yli tunnin myöhässä ja viimein koneeseen päästyäni, jatkoviivästyksiä tuli puolentoista tunnin verran, koneen siipien jäädyttyä. Suomen kamaralle pääsin sopivasti siihen aikaan että missasin viimeisen bussin Tampereelle ja jouduin viettämään yöni Helsinki-Vantaalla. No, aika pieni hinta muuten loistavasta matkasta. Hieman jäi kaivelemaan etteivät säät oikein suosineet ja nähtävää jäi ihan älyttömästi. Mutta Prahaan oli sen verran helppo mennä, että käyn siellä aika varmasti toistekin, varaten ehkä vähän enemmän aikaa. Rahaa koko reissun aikana meni n. 300 euroa, mikä oli myös mielestäni aika kohtuullista.

Siinäpä se. Ensimmäinen blogipostaukseni. Ehkä vähän pitkän puoleinen, mutta toivottavasti ei kuitenkaan pitkäveteinen. Ensi kertaan!

-Ville

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply