Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Afrikka

Namibian hauskat, häiriköivät ja haisevat eläimet

torstai, elokuu 2, 2018

Safarikokemuksista Etoshan kansallispuistossa onkin jo tullut kerrottua, mutta palataan vielä Namibian eläinten pariin, sillä tästä aiheesta riittää kerrottavaa. Ja tokihan Namibiasta löytyy eläimiä Etoshan ulkopuoleltakin vaikka se ilmeisin kohde eläinten bongaamiseen onkin.

Yksi safarilla olon odottamaton ilo oli mahdollisuus päästä seuraamaan eläinten käytöstä luonnossa sekä eri lajien kohtaamisia ja reaktioita toisiinsa.

 

Okaukuejon juomapaikalla saimme seurata elefanttien pelmailua kun kaksi täysikasvuista elefanttia ilmeisesti leikkivät keskenään, toisiaan puskien ja jahdaten, kärsiään kiehnäten ja vettä toistensa päälle ruiskien. Välillä seuraan liittyi kolmas kaveri ja taas riitti huvia.

Elefanttishow jatkui Halalin juomapaikalla, jossa yksi isoon laumaan kuuluneista elefanteista oli selvästi erittäin suojelevainen joko laumaansa tai itse juomapaikkaa kohtaan, sillä tämä yksilö ei olisi millään suonut kenenkään muun käyttävän heidän juomapaikkaansa! Voiko huvittavampaa olla kuin valtava elefantti jahtaamassa kimpaantuneena pikkuista antilooppiparkaa ympäri juomapaikkaa! 😀

Waterbergin kansallispuistossa meitä biihdyttivät supersöpöt minikokoiset dikdik-antiloopit. Niillä tuntui riittävän energiaa loputtomiin, sillä kaverin päätä oli päästävä jatkuvasti pökkimään! Ota vauhtia, kopauta kaveria otsalle, toista ad infinitum. Nämä söpöläiset olisivat voineet kyllä tehdä ihan mitä vaan ja tuloksena olisi ollut ihastelevaa huokailua, katsokaa nyt noita silmäripsiä!

 

Tästä kirahvin poikasesta jo kerroinkin, että se oli suosikkini koko reissulla. Monessa paikkaa Etoshassa kirahvit mutustivat aivan tien vieressä puiden ja puskien lehtiä ja olivat selvästi hyvin tottuneita ohi kulkeviin autoihin sillä ne eivät vähääkään välittäneet siitä mitä me puuhasimme vaan jatkoivat rauhassa natustelua. Tämä pikku kirahvi sen sijaan ei yhtään arvostanut sitä että pysähdyimme katselemaan perheen ruokailuhetkeä vaan tuijotti meitä närkästyneenä kunnes lopulta nostimme kytkintä pahoitellen asiatonta käytöstämme.

 

Eläimiä nähtiin toki Etoshan kansallispuiston ulkopuolellakin, Cape Crossiin ja Walvis Bayhin ajelimme ihan varta vasten eläimiä katsomaan.

Walvis Bay on flamingoistaan kuuluisa, mutta meille se ei näyttäytynyt ihan niin loistokkaana kun mitä googlen kuvahaku antoi ymmärtää. Parhaimmillaan koko lahti on flamingoja täynnä, mutta ilmeisesti juuri meidän vierailumme aikana koko porukka oli lähtenyt kylään Flamingolaan, sillä paikalla oli ehkä muutama tusina lintuja ja nekin hengailivat niin kaukana rannasta että kiikarit olisivat tulleet tarpeeseen.

 

Kuvittele tuhansien hylkeiden samanaikainen kärsivän määkivä ääni, lisää siihen haju, jota olen matkapäiväkirjassani kuvaillut sanoin “voimakkaan merellinen märän ja eltaantuneen kakan tuoksu”. Onneksi olkoon, olet saapunut Cape Crossin hylkeiden suojelualueelle!

Kun pääsee yli kirjaimellisesti henkeäsalpaavista olosuhteista, niin onhan se nyt myönnettävä että ovat nämä ihan hemmetin söpöjä otuksia!


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Minut löytää Instagramista nimimerkillä Rajatapaukset.

You Might Also Like

29 Comments

  • Reply duunireissaaja torstai, elokuu 2, 2018 at 17:04

    Tuo kirahvi on niin suloinen, että iskee ihan safarikuume. Sitä ei vielä ole ollutkaan.

  • Reply sari/matkalla lähelle tai kauas torstai, elokuu 2, 2018 at 17:31

    On teillä ollut hieno safarireissu! Aika rohkeita olette olleet, kun ihan omatoimistesti olette tuolla ajelleet. Minulle riittäisi edes opastettu retki, kunhan tuonne pääsisin.

    • Reply Timo torstai, elokuu 2, 2018 at 20:33

      Kannattaa vain mennä autoilemaan tuonne! Namibia ja Botswana on näistä eteläisistä maista turvallisimmat ja ei kyllä muissakaan tarvinnut autoillessa pelätä. Itse ajamalla säästää paljon, voi pysähtyä missä haluaa ja majapaikat voi aina varata netin kautta 1-2 yötä etukäteen. Meillä oli tällainen reitti ja meni aika täydellisesti: https://blog.kytta.net/2016/03/ajettiinpa-afrikassa.html

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, elokuu 6, 2018 at 14:22

      Komppaan Timoa, Namibia on tosi turvallinen maa. Vaikka oltiin kaksisteen naisporukalla niin yhtäkään pelottavaa, ahdistavaa tai muuten hankaltaa tilannetta ei tullut eteen. Mutta toisaalta jos itse ajelu ei kiinnosta niin tottakai opastettu retkikin on ihan varteen otettava vaihtoehto, niistäkin löytyy paljon valikoimaa! 🙂

  • Reply Timo torstai, elokuu 2, 2018 at 20:30

    Mahtava kokoelma Namibian eläimiä! Pitikin tarkistaa, että missä päin tuo Cape Cross on ja oltiin suht lähellä Swakopmundissa, mutta piti jatkaa siitä kohti Sossusvleitä. Siinäpä hyvä syy uusintamatkalle. Meidän Namibian merkinnät löytyvät tällä: https://blog.kytta.net/search/label/Namibia

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, elokuu 6, 2018 at 14:25

      Katselinkin tota teidän ajoreittiä että teillä on ollut ihan kunnolla aikaa (ja matkaa). Botswana kävi itselläkin mielessä, mutta koska meillä aikaa oli vain pari viikkoa niin ahnehdintaahan se olisi ollut. Nytkin olisi Namibiaan jäänyt vielä vaikka mitä nähtävää vaikka olinkin kyllä todella tyytyväinen meidän kohdevalikoimaan 🙂

      • Reply Timo maanantai, elokuu 6, 2018 at 17:27

        Aikaa oli toisaalta hyvin, toisaalta olisi enemmänkin voinut olla. Yks yö saatiin ’ilmaiseksi’ kun huomattiin, että Kapkaupungin majoitus olikin päivää myöhemmin kuin oli välillä luultu – siitä tuli sitten lisäyö ja tutustumista Cederbergin vuoristoalueeseen. 😀 Namibiassa se Caprivi oli vähän erilainen/vihreämpi muuhun maahan verrattuna, ja sitäkään ei olisi varmaan tullut nähtyä ellei olisi tehnyt tuota pitkää rinkiä. Aluksi ajateltiin lentää kolmeen kohteeseen ja tehdä kustakin rinki vuokra-autolla, mutta tuolla näki samat paikat ja ei mennyt aikaa lentokenttähommiin. Vähän piti sumplia, että sai 60pv vuokrauksen ilman, että kävi puolessa välissä uusimassa sen. Ja rajaylitykset oli aika erikoisia + pariin kertaan maksettiin suoraan poliisille, että pääsi jatkamaan matkaa. Uudestaan! ^_^

  • Reply Terhi | VAGABONDA maanantai, elokuu 6, 2018 at 17:43

    Ihanaa tarinankerrontaa viidakon eläinten edesottamuksista 🙂 Juomapaikkaa vartioiva elefantti ja leikkivät antiloopit on varmasti ollut hauska näky!

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, elokuu 7, 2018 at 09:28

      Kyllä, leirien juomapaikoilla vallitsee normaalisti täysi hiljaisuus, mutta tuon elefantin menoa katsellessa katsomosta kuului kyllä naurun turskahdus jos toinenkin 😀

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa maanantai, elokuu 6, 2018 at 21:36

    Ihan alkuun huono vitsi, jonka keksin tänään töissä: jos tämä blogi alkaa ottaa enemmän suuntaa rantalomiin, sen nimi voi olla jatkossa Bikinirajatapaukset 😀 Galapagossaarten jälkeen eläinten bongailu luonnossa alkoi kiinnostaa entistä enemmän, joten toivottavasti joku safari mahtuisi tulevien vuosien suunnitelmaan. Enkä ole vielä edes käynyt Afrikassa, joten sinne pitäisi ehdottomasti päästä! Galapagossaarilla oli tosi paljon merileijonia, jotka metelöivät kakofonisesti. Kerroinkin ulkomaalaisille reissukavereilleni, että baarista palaava suomalainen miesjoukko pitää ihan samanlaista ääntä 😀

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, elokuu 7, 2018 at 09:34

      Voi helvetti sun kanssas Noora! Arvaa lähteekö toi nimi mun mielestä enää ikinä! ?

      Ota sä suunnaks Afrikka niin mä voisin puolestani lähtee valloittamaan Etelä-Amerikkaa. Sun kuvat Galapagossaarilta oli kyllä ihan tajuttoman ihania ?

  • Reply Frida Ingrid keskiviikko, elokuu 8, 2018 at 00:08

    Ihania elukoita! <3 Ja ai kauhee, kun tuleekin ikävä safarille! Eläinbongailu on kyllä parasta, niin safarilla kuin muuallakin. Innolla luen aina nää teidän Namibian postaukset – kaikki vinkit napataan talteen omaa reissua varten! 🙂

    https://wpdev.rantapallo.fi/fridaingrid/

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, elokuu 9, 2018 at 08:47

      Sama täällä, mullekin tulee ikävä safarille, ne eläimet oli niin mahtavia! 😀
      Muutama postaus Namibiaan liittyen on vielä tulossa, joten stay tuned.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty keskiviikko, elokuu 8, 2018 at 09:02

    Ihania eläinkuvia! Näitä katsellessani tajusin, etten ole itse laittanut instaan yhtään eläinkuvaa varmaan ikinä, vaikka juuri tammikuussa oltiin Sri Lankassa safarilla. Pitäisikin ehkä ryhtyä kaivelemaan niitä tietokoneen kätköistä. Mutta Afrikan safari on kyllä ehdottomasti seuraavana toivelistalla.

    • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, elokuu 9, 2018 at 08:47

      Kyllä, ehdottomasti, maailma tarvitsee lisää eläinkuvia! 😉

  • Reply Elsa/Hakunamalife keskiviikko, elokuu 8, 2018 at 22:32

    Voi mitä ihania eläinkohtaamisia ja miten niistä kerrotkaa❤️ Tulee (taas) safarikuume!

  • Reply Marttiina / Onioni.fi perjantai, elokuu 10, 2018 at 07:51

    Voi tuo pikkukirahvi.?? mielenkiintoinen postaus, pääsispä itsekin joskus safarille!

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, elokuu 13, 2018 at 09:18

      Kiitos! Toivottavasti pääset, nämä on livenä vielä ihanampia!

  • Reply Travelloverin Annika perjantai, elokuu 10, 2018 at 21:04

    Ah ja voih! Mä en kestä. Norsut. <3 Kirahvit. <3 Ja kaikki muut <3 Olet näillä jutuillasi sytyttänyt taas ihan palavan Afrikka-kuumeen. Edellisestä kerrasta on jo ihan liikaa aikaa.

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, elokuu 13, 2018 at 09:20

      Työni täällä on tehty! Afrikan eläimet on kyllä niin upeita että kaipaisin itsekin Afrikkaan uudelleen 🙂

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta perjantai, elokuu 10, 2018 at 21:22

    Ihania ❤ kirahveja olisi niin huikea nähdä livenä! Kerran sri lankalla kävimme yalan puistossa ja se oli niiiiiin pettymys. Jeepit huristivat pieniä teitä kuin viimeistä päivää.. Ei ihme, ettei matkalla eläimiä näkynyt ?

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, elokuu 13, 2018 at 09:21

      Etoshassa oli kyllä huippua se että sai itse ajella, ihan sitä omaa vauhtia 😀

  • Reply Suunnaton lauantai, elokuu 11, 2018 at 12:12

    Dikdikit on ihan supersöpöjä <3 Varmaan hauskaa seurata niiden kisailuja. Tansaniassa ne tyytyivät vain köllöttelemään varjossa, mutta silti niitä olisi voinut jäädä katselemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Dikdikit on kyllä hämmentävän pienikokoisia. Mulla meni pitkään, ennen kuin huomasin auton vieressä lepäilevät miniantiloopit.

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, elokuu 13, 2018 at 09:23

      Dikdikit näyttää siltä kuin joku olis vartavasten suunnitellut söpöimmän mahdollisimman eläimen. Jos näkisin joskus dikdikin poikasen niin varmaan kuolisin söpöydestä!

      • Reply Suunnaton perjantai, elokuu 17, 2018 at 23:04

        Vooooi! Sellainen olis jotain ihan käsittämätöntä! <3

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, elokuu 12, 2018 at 18:25

    Itse muistan Etelä-Afrikasta sen, kun lähdettiin pipot päässä ja talvisään kestävä takki päällä auringonnousun aikaan merelle hyljesaarelle. Olipahan hauska niitä veijareita katsella ja luonto oli siellä muutenkin kaunista, Namibia on pitkään ollut mielessä ja saattaa hyvinkin olla se Afrikan kohde, minne siellä seuraavaksi. Safarit ja eläinbongailut on parasta mitä matkoilla voi olla!

    • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, elokuu 13, 2018 at 09:24

      Etelä-Afrikka on toivelistalla, ei vain eläinten vaan myös upeiden luontokohteiden takia. Tuo hyljesafarikin kuulostaa hienolta, eivät varmaan vedessä ollessaan haisekaan niin pahalta! 😀

    Leave a Reply