Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Eurooppa

Islannin road trip, päivä 7/7: Snæfellsnes

lauantai, joulukuu 17, 2016

Viimeinen päivä edessä ja lievä alakulo alkoi hiipiä mieliimme: Onko täältä pakko lähteä pois?
Pientä helpotusta soi sentään se, että tänään olisimme ajamassa Snæfellsnesesin niemimaan ympäri ja siellä oli odotettavissa Islannin kehutuimpia maisemia. Parempi siis nauttia nykyhetkestä kun angstata tulevasta kotiinpalusta.

Etukäteen oli todella vaikeaa arvioida kuinka paljon aikaa Snæfellsnesesin kiertelyyn kuluisi, tarkka ajoreittikin oli vähän hakusessa. Tiedossa oli että lentokentällä oli oltava iltayhteentoista mennessä ja vuokra-auto sitä ennen palautettava. Suunnitelmana olikin lähteä liikkeelle mahdollisimman aikaisin ja pysähdellä kaiken kiinnostavan kohdalla niin kauan kun aikaa riittää. Se osottautui ihan toimivaksi taktiikaksi.

Ajoreitin otimme hieman pidemmän kautta, koska halusimme vältellä hiekkateitä. Pikku-Hyndiksemme ei ollut niissä ihan se maailman paras auto. Hurautimme siis suoraan ykköstietä Borgarnesiin asti ja lähdimme sieltä (tietenkin evästenhankintatauon jälkeen) kiertämään niemimaata. Tällä reitillä matkaa tuli jonkinverran lisää, mutta koska hiekkatiella ajaminen on niin paljon hitaampaa, veikkaan että ajassa emme juuri hävinneet.

Päivä näytti aamupäivällä harmillisen sumuisalta, mutta onneksi pikku hiljaa alkoi hieman kirkastua. Näitä maisemia emme nimittäin halunneet missata!

Snæfellsnes, snaefellsnesin niemimaa

Snæfellskökull pilkotti kaukaisuudessa

Onneksi ilma kirkastui, sillä niemen eteläpuolen maisemat lukeutuivat reissun upeimpiin

Onneksi ilma kirkastui, sillä niemen eteläpuolen maisemat lukeutuivat reissun upeimpiin

Snæfellsnes, snaefellsnesin niemimaa Snæfellsnes, snaefellsnesin niemimaa Snæfellsnes, snaefellsnesin niemimaa

Tarkoituksena oli ajaa niemimaan läpi tietä 56, ja jatkaa siitä kiertämistä vastapäivään, mutta onnistuimme jotenkin missaamaan koko tien ja päädyimme tekemään vastaavan liikkeen vasta tien 54 kohdalla. Oh, well, kyllä siitäkin pääsi! Ajelimme sitten vaan vähän “väärään suuntaan” päästääksemme Grundarfjörðuriin, jota matkaoppaani mainosti yhtenä Islannin kuvatuimmista paikoista.

 

Grundarfjörður

Pian löysimme Grundarfjörðurin todellisen vetonaulan!

Kirkjufell

Saattaapi olla myös että Kirkjufell vuorella oli paikan kuvauksellisen maineen kanssa jotain tekemistä…


Samalla reissulla törmäsimme vahingossa Kirkjufellsfossiin, eli taas yhteen vesiputoukseen. Onneksi pydähdyttiin, tämä vesiputous sijaitsi nimittäin poikkeuksellisen kuvauksellisessa paikassa!

Kirkjufellsfoss

Kirkjufellsfoss Kirkjufellsfoss Kirkjufellsfoss

Jatkoimme matkaa niemen kärkeä kohti maisemista nauttien. Seuraavana kohteena oli Skarðsvíkin valkea hiekkaranta. Komea näky mustine rantakallioineen, mutta kylmä tuuli puhalsi niin kovaa ettemme hirveän kauan siellä viihtyneet. Tarkoituksena oli jatkaa tästä aivan niemen kärkeen asti, mutta hiekkatie oli niin huonossa kunnossa että käännyimme takaisin parinsadan metrin jälkeen. Onneksi edessä oli vielä monta huippuhienoa paikkaa niin ei tarvinnut tuota jäädä suremaan.

Skarðsvík

Skarðsvík

Djúpalónssandur on pienistä mustista vedenhiomista kivistä koostuva kallioranta. Komea näky jo sinällään, lisäjännitystä saa vielä pitkin rantaa löytyvistä metallinpalasista, jotka ovat peräisin rannalle 40-luvun lopussa haaksirikkoutuneesta laivasta.

 

Djúpalónssandur

Djúpalónssandur

 IMG_3143

Onnekkaasti myös pilvet hälvenivät sen verran että niiden peitosta ilmestyi Snæfellsjökull tulivuori. Tulivuori, josta on aina pakollista mainita että sen kautta kuljettiin Jules Vernen romaanissa Matka maan keskipisteeseen. Suora visatärppi, olkaa hyvät!

Snaefellsjökull

Tässä vaiheessa aikaa oli vielä hyvin jäljellä, mutta etukäteen suunnitellut kohteet oli enimmäkseen käyty. Niinpä jatkoimme matkaa road tripillä erinomaisesti toimineella “pysähdytään sinne missä näkyy muitakin ihmisiä” -taktiikalla. Eikä tarvinnut kauaa ajella kun päädyimme pällistelemään Londrangarin upeita rantakallioita. Ilmeisesti noilla kallioilla pesii lunneja, olivat kyllä jossain ihan muualla meidän visiittimme aikana. Ei varsinaisesti kyllä harmittanut, kalliot olivat itsessäänkin ihan riittävän kiinnostavaa katseltavaa.

londrangar londrangar

Kallioiden ihastelua jatkettiin myös vähän matkan päässä Arnarstapissa. Rantakallioita seuraten olisi myös päässyt kävelemään, joka olisi kiinnostanut, mutta ei olisi ollut autoillen hirveän kätevä ratkaisu.

arnarstapi arnarstapi

 

Arnarstapista löytyy myös kiveen ikuistettuna Bardur Snaefellsas, Islannin saagojen puolijättiläinen ja Snæfellsnesesin suojelupyhimys.

arnarstapi arnarstapi

 

Seuraavana pydähdyimme Rauðfeldarin kanjonin kohdalla, silläkin oli yhteys samaiseen Bardur jättiläiseen. Tarujen mukaan Bardur tiputti suutuksissaa Rauðfeldur nimisen veljenpoikansa kyseiseen kanjoniin. Ei näkynyt, mutta muuten kyllä huisin jännä paikka!

Kallion sisään päästäkseen kiivetään ensin parkkipaikalta rinnettä ylös. Kallion sisällä virtaa vesiputous, ja sisään pääsee vain kapeasta raosta virtauksesta pilkottavien kivien päällä loikkien. Vähän matkaa sisäänpäin on pieni “aukea” jossa on hieman paremmin tilaa pällistellä ympäriinsä. Siitä matkaa voi jatkaa vielä kivillä loikkien veden tulosuuntaan niin pitkälle kuin pystyy ahtautumaan. Tästäkään hienosta “luolasta” en ollut etukäteen kuullut mitään vaan osuimme paikalle täysin sattumalta ja hyvä niin! Varsinkin Ville oli aivan täpinöissä luolaseikkailuista!

rauðfeldar rauðfeldar

rauðfeldar

Kulkuväylä kanjonin sisälle: märkä ja kivinen

Snaefellsnes

Lähdimme kiertämään niemimaata Borgarnesista n. kymmenen maissa aamulla ja ajoimme paluumatkalla Borgarnesin ohi joskus 18-18:30 tienoilla. Kahdeksan tuntia meni siis ylläselostettuun pyörimiseen. Tämä vinkiksi jos joku suunnittelee Snaefellsnesin päiväretkeä.

Yölentoon oli vielä hyvin aikaa, joten kävimme vielä pyörimässä Reykjavikin keskustassa parin tunnin verran kunnes palautimme auton ja suuntasimme lentokentälle odottamaan paluulentoa kaikkemme Islannille antaneina.

Meille molemmille yksi elämämme huikeimmista matkoista, tätä kelpaa muistella vielä pitkään!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa sunnuntai, joulukuu 18, 2016 at 12:20

    Mua harmittaa, että meiltä jäi noi kulmat meidän reissulla välistä, ihan ajanpuutteen takia. Mutta onpahan taas lisää syitä palata maahan 🙂 Ootko muuten törmännyt Euroopan kauneimmat kansallispuistot -nimiseen uutuuskirjaan? http://www.adlibris.com/fi/kirja/euroopan-kauneimmat-kansallispuistot-9789522663795 Sen kannesta löytyy nimittäin varsin tuttuja maisemia 😉 Mä just sain ton kirjan hyppysiini ja varmaan kohta joudun poistamaan sen rekisteristä akuutin vesivahingon takia. Oon jo vähän innokkaasti pussaillut sen kauniita kuvia 😀

    • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, joulukuu 20, 2016 at 09:49

      Sun täytyy lohduttautua sillä että kun seuraavan kerran meet Islantiin niin Snaefellsnesiin on ainakin Reykjavikista helppo lähteä! Ja siitähän voikin sitten mukavasti jatkaa vaikka Länsivuonoja tutkimaan! 😉

      Kiitti hyvästä kirjavinkistä, vaikuttaa erittäin potentiaaliseltä kuolauskirjalta, laitoin heti varaukseen! Oon viime aikoina tutkaillut Lonely planetin Great Adventures ja Great Journeys kirjoja, joten toi sopii siihen loistavasti jatkoks! Ettei vaan pääsis matkakuume hetkekskään laskemaan 😀

    Leave a Reply