Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
maisemafiilistelyt

Islannin road trip, päivä 5: Myvatn

lauantai, lokakuu 22, 2016

Miten paljon uskomattomia asioita saa mahtumaan yhteen päivään ? Tietämättäni olimme ottamassa siitä selvää. Islannin road tripin viides, ja omasta mielestäni paras päivä, sisälsi niin huikeita asioita, että pelkästään niiden ajattelu jälkikäteen hengästyttää.

Herättyämme, heitimme haikeat hyvästit Seyðisfjörðurin Twin Peaks maisemille ja laitoimme Hyntsikän kapuamaan taas pitkin vuorta. Autoparka. Sää oli tällä kertaa huomattavasti parempi, joten vuoristoajelu oli jopa ihan kivaa. Huoltoasemakäynnin jälkeen oli aika nakutella navigaattoriin seuraava kohde: Myvatn. Tarkemmin sanottuna alueella sijaitseva kuumien lähteiden alue, Hverir.

Matkan varrella piti taas pysähtyä kuvailemaan juttuja

Matkan varrella piti taas pysähtyä kuvailemaan juttuja

 

Maisemat muuttuivat taas. Ei tähän vaan meinannut tottua

Maisemat muuttuivat taas. Ei tähän vaan meinannut tottua

 

Uskomattomien vuorimaisemien keskellä ajeltuamme, näimme horisontissa siintävän autokeskittymän. Kyseessä oli selkeästi suht kookas parkkialue, todella kauniiden punaisten vuorien vieressä. Olimme perillä. Ilma oli tällä seudulla huomattavasti kylmempää ja tuulisempaa kuin olimme siihen asti kokeneet, mutta kylmyys unohtui hyvin nopeasti nähdessämme alueella eteemme avautuvat maisemat. Jos joku näytti Islannissa toiselle planeetalle, se oli tämä paikka. Mieleeni paukahti samantien noin kolmekymmentä scifi-leffaideaa mitä täällä voisi kuvata. Kaikkiin näistä liittyi jostain syystä moottorisahan ja plasmakiväärin yhdistelmä. A man can dream.

 

Annikin malttoi olla hetken paikallaan!

Annikin malttoi olla hetken paikallaan!

 

Ei tästä maailmasta

Ei tästä maailmasta

 

Punaisen, palaneen maan ja toisella puolen tietä olevan vihreyden kontrasti oli aika mieletön

Punaisen, palaneen maan ja toisella puolen tietä olevan vihreyden kontrasti oli aika mieletön

 

Niken kilpailevan yrityksen slogan ei ole ihan yhtä onnistunut

Niken kilpailevan yrityksen slogan ei ole ihan yhtä onnistunut

 

Kaikkien kuumien höyrypurkausten ja outojen, kuin kuplivien öljylammikoiden seassa kävellessämme saimme myös loistavan idean kavuta edessä kauniina kohoavalle punavuorelle. Idea ei tuntunut enää niin loistavalta puolimatkassa mäkeä. Rinne oli todella jyrkkä ja kengissä ei meinannut riittää pito. Ylös asti kuitenkin taistelimme ja näkymät olivat vaivan arvoiset. Jännäkakka ei kuitenkaan ollut kovin kaukana, kun tajuntaan iski se tosiasia että täältä on jollain ilveellä tultava alaskin. Kyllä se lopulta onnistui, mutta mitään vuorikauriin ketteryyttä tässä suorituksessa tuskin oli. Kokonaisuutena Hverir oli mielestäni ehkä hienoimpia paikkoja Islannissa.

 

Savua ilman tulta

Savua ilman tulta

 

Kraateri, joka näytti sisältävän öljyä

Kraateri, joka näytti sisältävän öljyä

 

Melkoiset post-apocalypse näkymät. Vanhan Fallout fanin sydän säteilee

Melkoiset post-apocalypse näkymät. Vanhan Fallout fanin sydän säteilee

 

Vuori virallisesti valloitettu

Vuori virallisesti valloitettu. Johan sen näkee ilmeistäkin.

 

IMG_20160828_121949-PANO

Jonkunlaista panoraamaa vuorelta

 

Vaikka tällä oudolla planeetalla olisi viihtynyt pidempäänkin, kello tikitti ja seuraava kohde odotti. Vuorossa oli aivan saa-ta-nan iso kraateri, nimeltään Hverfjall. Halkaisijaltaan tämä peto on noin kilometrin mittainen. Siinä kraaterin reunaa pitkin kävellessään tunsi itsensä hyvin pieneksi. Vaikka tämäkin oli aika vaikuttava, se oli kuitenkin lopulta vain kraateri. Näkemisen arvoinen, mutta aika nopeasti nähty. Kohti seuraavaa kohdetta!

 

Onhan se melkoinen monttu

Onhan se melkoinen monttu

 

IMG_20160828_145213

Oikeassa reunassa näkyvät ihmiset antavat ehkä hieman osviittaa kuopan massiivisuudesta

IMG_2904

Seuraava kohde oli aika lähellä kraateria, mikä sopi itselleni mainiosti. Tätä olin nimittäin odottanut. Dimmuborgir! Joskus angstisina teinivuosinani kävin läpi black metal vaiheen, joten olisin käynyt Dimmuborgirissa, vaikka se olisi ollut vain joku tavallista isompi kivi, tai jotain. No, sinnepäin. Kiviä täällä ainakin oli. Kyseessä on laavan muodostama kivilabyrintti, jonka rujon kauniissa ja jopa hieman karmivissa maisemissa saa kulutettua tunnin jos toisenkin. Alueen karttaan on merkattu lukuisia kävelypolkuja, joista valitsimme yhden pisimmistä. Ihmisiä tällä reitillä ei ollut, joten saimme kävellä täysin omissa oloissamme kuunnellen täydellistä hiljaisuutta. Yllättävän rentouttava kokemus ja ehdottomasti suosittelun arvoinen. Metal!

 

Kuvan Dimmu ei liity tapaukseen

Kuvan Dimmu ei liity tapaukseen

 

Rujoa, mutta jylhää

Rujoa, mutta jylhää

 

Luolapeikko. Tämä pelonsekaista kunnioitusta herättävä olento saattaa heitellä pieniä kiviä, juoruilla selkäsi takana ja vähätellä saavutuksiasi.

Luolapeikko. Tämä pelonsekaista kunnioitusta herättävä olento saattaa heitellä pieniä kiviä, juoruilla selkäsi takana ja vähätellä saavutuksiasi.

 

Not metal, but hard rock!

Not metal, but hard rock!

 

Löysimme piiloluolan, jota hämmästelimme tovin

Löysimme piiloluolan, jota hämmästelimme tovin

 

Dimmuborgirin kiviröykkiöiden parissa meni sen verran aikaa, että loppupäivälle ei enää mahtunut ihan tuhottomasti ohjelmaa nähtävyyksien saralla. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, skippasimme yhden kohteen (jossa kävimme kylläkin seuraavana päivänä) ja kävimme tsekkaamassa läheisen luonnonpuiston, Höfðin, jossa olisi tiedossa varsin nättejä maisemia. Ikään kuin ei oltaisi sellaisia vielä nähty. Puisto vaikutti ihan kivalta ja siellä olisi varmasti viihtynyt pidempäänkin, mutta aikataulu puski pahasti niskaan. Päätimme vain tarkastaa puiston näköalapaikan ja siirtyä sen jälkeen eteenpäin. Ihan komeita maisemaotoksia tuli saaliiksi, joten ei hukkareissu.

 

Not too bad

Not too bad

 

Matkalla illan finaaliin, ehdimme vielä nopeasti käydä tarkastamassa luolan, jonka sisältä löytyi kuuma lähde. Grjotagja nimellä ylpeästi ratsastava kalliokolo oli hieno, mutta ihmisiä oli ahtautunut sinne sen verran, että sopivaa kuvaushetkeä sai odotella jonkun aikaa. Anni sai lopulta räpsittyä pari varsin hyvää otosta. Itseäni alkoi luolan ahtaus hieman ahdistamaan, niin odottelin sillä välin auton luona, mussuttaen beef jerkyä.

 

Luolan sisältä

Luolan sisältä

 

Tämän otoksen saamiseen meni rullallinen filmiä. Ja kamera oli digitaalinen!

Tämän otoksen saamiseen meni rullallinen filmiä. Ja kamera oli digitaalinen!

 

Päivän pääteeksi olikin sitten varattu vähän erikoisempaa herkkua, nimittäin rentoutuminen Myvatnin kuumissa lähteissä. Tämä oli hieman kallista, mutta ehdottomasti kokemisen arvoista. Siinä sinertävässä, lämpimässä maidossa lilluminen tuli todellakin tarpeeseen, kaiken patikoinnin ja satojen kilometrien ajamisen jälkeen. Hetken sai vaan olla miettimättä yhtään mitään ja nauttia Annin seurasta. Kuumien lähteiden lisäksi paikasta löytyi myös pari höyrysaunaa, jotka suomalaisina kävimme tottakai kokeilemassa. Sanoisin että tämä oli parempi vaihtoehto kuin käydä Reykjavikin lähistöllä olevassa Blue lagoonissa. Se on nimittäin vielä huomattavasti kalliimpi ja uskoisin että myös vähemmän rauhallinen.

 

Ei ainakaan liikaa tungosta

Ei ainakaan liikaa tungosta

 

Loistava päätös loistavalle päivälle

Loistava päätös loistavalle päivälle

 

Virkistävän kylvyn jälkeen alkoi olemaan takki aika tyhjä. Kellokin näytti jo sen verran että oli parempi siirtyä kohti seuraavaa majapaikkaa, mikä sijaitsi Akyreyrissa. Saavuimme kaupunkiin pimeän jo vallitessa, eikä tässä vaiheessa ollut enää voimia katsella ympäristöä ollenkaan. Se saisi odottaa seuraavaan päivään, josta Anni kertonee lisää.

 

-Ville

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Sunna tiistai, marraskuu 22, 2016 at 11:12

    Oijjoi miten mahtavaa tekstiä ja mahtavat kuvat ja mahtava Islanti! Pääsispä joskus itsekin sinne road trippailemaan 🙂

  • Leave a Reply