Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
maisemafiilistelyt

Islannin road trip, päivä 4: Itä-Islanti

maanantai, syyskuu 26, 2016

Höfn. Sen lisäksi, että se kuulostaa tylsistyneelle tuhahdukselle jonka tein Hobitin kolmannen osan ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, Höfn on myös Islantilainen satamakylä. Neljännen päivän tarina alkoi täältä. Ensimmäistä kertaa matkan aikana näytti sille, että säät eivät ole puolellamme. Aamu oli sateinen, sumuinen ja harmaa, eikä Höfnistä jäänyt oikein mitään erityistä mieleen. Tavarat pakattuamme, kiertelimme Höfnin satama-aluetta jonkun aikaa ja totesimme että ehkä vain lähdemme kohti seuraavaa kohdetta. Ei millään pahalla, Höfn. Jos olisi ollut parempi ilma, ehkä olisimme jaksaneet ihmetellä juttuja pidempään.

Höfnin satama-aluetta

Höfnin satama-aluetta

 

Satama-alueelta löytynyt muistomerkki. Ilmeisesti kaupungin kuuluisin nähtävyys. Onpahan nähty.

Satama-alueelta löytynyt muistomerkki. Ilmeisesti kaupungin kuuluisin nähtävyys. Onpahan nähty.

 

Löysimme niemenkärjen, minne kiipesimme

Löysimme niemenkärjen, minne kiipesimme

 

Sieltä löytyi ihan oikea puupenkki! Jännittävää.

Sieltä löytyi ihan oikea puupenkki! Jännittävää.

 

Hyntsän nokka osoitti kohti Djúpivoguria. Satamakylänen hieman Höfnistä eteenpäin. Sille ei ollut mitään huikeita odotuksia, mutta se nyt vaan sattui olemaan matkan varrella, niin miksi ei. Ehkä yllättyisimme! Matkan varrella näkymät olivat edelleen aivan uskomattoman hienoja, mutta edeltävän päivän sfääreihin ei kuitenkaan päästy. Etelä-Islanti oli vain jotain sanoinkuvaamattoman hienoa ja Itä tuntui olevan enemmän, noh, perushienoa.

 

Lampailta ei voi piiloutua. Ne ovat kaikkialla.

Lampailta ei voi piiloutua. Ne ovat kaikkialla.

 

Päästyämme Djúpivoguriin, totesimme ettei täällä ole oikein mitään. Ilma oli inhottavan kolea ja sateinen, ja kaikki näytti aikalailla samalta kuin Höfnissä. Pienemmässä koossa vaan. Söimme ihan ok burgerit paikallisessa pikkuravintolassa ja tutkailimme olisiko täällä jotain mielenkiintoisia nähtävyyksiä tai muuta vastaavaa. Äkkiseltään ei osunut mitään silmään, niin päätimme käydä vielä juomassa jälkiruokakahvit. Tai siis, minä join. Anni löysi jonkun paikallisen perversion, eli corn flakeseilla ja suklaarusinoilla höystetyn kakun. Eikö mikään ole enää pyhää? Poistuttuamme kahvilasta, huomasimme julisteen jossa mainostettiin nurkan takana olevaa kivikokoelmaa. Tässä vaiheessa Anni anoi, että voisimmeko vain lähteä pois täältä. En vastustanut ajatusta. Kivikokoelma jääkööt toiseen kertaan (spoileri: en aio mennä katsomaan sitä ikinä).

 

Satama-maisemaa. Joo-o. On se.

Satama-maisemaa. Joo-o. On se.

 

Tässä vaiheessa alkoi iskemään lievä masennus. Edellinen päivä oli ollut niin spektaakkelimaisen hieno, että tästä oli muodostumassa vääjämättä aikamoinen pettymys. Viehättävä matkaseurani kuitenkin piristi ja päivä ei todellakaan ollut vielä ohi. Seuraavana kohteenamme oli Seyðisfjörður, joka sijaitsee ihan itäisimmässä Islannissa. Siellä tulisimme viettämään seuraavan yön vuoristomaisemissa, mikäli majapaikkamme mainokseen oli uskominen. Navigaattorimme vaan valitsi sinne vähintäänkin mielenkiintoisen reitin. Tästä muodostui lievä ongelma vähän myöhemmin…

 

Mitä helvettiä, Garmin? Miksi?

Mitä helvettiä, Garmin? Miksi?

 

Koko ykköstie on periaatteessa asvaltoitu kokonaan, mutta juuri idässä oli pitkähkö pätkä hiekkatietä. Koska navigaattorimme päätti juuri tässä kohtaa alkaa muodostamaan ihan omia visioitaan ajoreitistä, meidän piti ajaa sokkona. Kuinka vaikeaa se voi olla? Suoraa tietä, kuitenkin.

VÄÄRIN. Todella kuoppaista ja inhottavaa soratietä ajeltuamme, vastaan tuli risteys. Päätimme seurata ykköstietä, sillä sitä pitkin pitäisi päästä perille. Se näytti menevän väärään suuntaan kuin muistelin, mutta parempi mennä vain opastuksen mukaisesti. Soratie jatkui, kuin myös sade. Piti olla jatkuvasti huolissaan ettei autoon tulisi liikaa naarmuja. Ei oikein huvittaisi maksella vakuutusmaksuja. Yhtäkkiä tie lähti nousemaan jyrkästi ylös ja huomasimme pian olevan pilvien korkeudessa. Näkyvyys oli todella huono, tie oli liukas ja kapea, käännökset olivat jyrkkiä, eikä turvakaiteita ollut missään. Siinä kakkosvaihteella ylös yrittäessä sai kyllä olla todella tarkkana. No, sormien lihakset saivat hyvää harjoitusta, kun puristin koko matkan rattia turhan tiukkaan. Kuvia sieltä ei tullut napsittua, kun molemmilla tuntui olevan kaikki keskittyminen henkiinjäämisessä.

Tuosta hetkellisestä painajaisesta selvittyämme, olimme taas kartalla. Pian huomasimme että vastassa oli toinen vuori, jota pitäisi ajaa ylös. Ei taas, ajattelin. Tällä kertaa tie oli onneksi asvaltoitu ja matka taittui huomattavasti nopeammin. Tälläkin kertaa näkyvyys oli vaan todella heikko ja kiipeäminen tuntui kestävän ikuisuuden. Kun viimein pääsimme huipulle ja aloitimme laskeutumisen, kaikki aiemmat masentelut sun muut unohtuivat välittömästi. Eteen avautui todella nätin näköinen pieni kylä, kahden todella kauniin vuoren välissä. Tuntui kuin olisi löytänyt jonkun muinaisen salaisuuden. Fiilikset nousivat samantien. Kylän perukoilta löysimme majapaikkamme ja mainos ei todellakaan valehdellut. Kaunista vuorimaisemaa, ja huone oli myös tähän astisista viihtyisin.

 

Maisemaa majatalon pihasta

Maisemaa majatalon pihasta

 

Tämä päivä oli myös siitä erikoinen, että meillä oli kerrankin aikaa lepäillä hieman. Muita kohteita ei enää samalle päivälle ollut varattuna ja kello oli ehkä jotain neljä iltapäivästä. Pieni rauhoittuminen teki todella hyvää. Kun olimme saaneet kerättyä hieman voimia ja sade oli tauonnut, siirryimme tutkimaan kylää lähemmin. Ja mikä kylä! Itselleni iski samantien Twin Peaks mielleyhtymät. Upean näköistä maisemaa joka puolella ja kaikki oli todella kotoisaa ja idyllistä.

 

Niin nättiä

Niin nättiä

 

Twin Peaks!

Twin Peaks!

 

Satama-aluetta. Hieman enemmän yritystä maisemien suhteen verrattuna kahteen edelliseen satamaan

Satama-aluetta. Hieman enemmän yritystä maisemien suhteen verrattuna kahteen edelliseen satamaan

 

Panoraamaa kylän keskellä olevasta lammesta

Panoraamaa kylän keskellä olevasta lammesta

 

Kivan näköinen kirkko, sateenkaaritien päässä

Kivan näköinen kirkko, sateenkaaritien päässä

 

Kivasti maalattu talo

Kivasti maalattu talo

 

Löysimme jonkun paikallisen taiteilijan talon

Löysimme jonkun paikallisen taiteilijan talon

 

Videopeliviittaukset saavat minulta aina bonuspisteitä. Aina.

Videopeliviittaukset saavat minulta aina bonuspisteitä. Aina.

 

Kiertelimme ja ihmettelimme maisemia sen vähän ajan mitä meillä oli käytettävissämme ja päätimme tämän jälkeen käydä syömässä paikan kehutuimmassa ravintolassa, Skaftfell Bistrossa. Todella viihtyisä paikka ja söin reissun parhaan aterian täällä. Pistin myös merkille että näinkin pienessä kylässä oli ihan kunnollinen olutravintola! Sinne ei tällä kertaa valitettavasti ehditty, mutta tulen vierailemaan tässä kylässä toistekin. Sanoisin että reissun kaunein ja mielenkiintoisin kylänen.

 

Lampailta ei pääse piiloon edes ravintolassa

Lampailta ei pääse piiloon edes ravintolassa

 

Bistrosta olisi löytynyt myös viihdykettä korttipelin muodossa. Valitettavasti sääntövihko oli kateissa, joten ei saatu peliä aikaiseksi

Bistrosta olisi löytynyt myös viihdykettä korttipelin muodossa. Valitettavasti sääntövihko oli kateissa, joten ei saatu peliä aikaiseksi

 

Päivä neljä oli sitten loppujen lopuksi todella hyvä. Se tulisi kuitenkin kalpenemaan seuraavan päivän rinnalla, josta kerron lisää lähitulevaisuudessa.

-Ville

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply