Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Hotelliarvostelut Laatumatkailu Ravintola- ja baariarvostelut

Viiden tähden illallisia – Ritz-Carlton, Tokyo

19.8.2018

Yhteistyössä: The Ritz-Carlton, Tokyo

Kirjoitin aiemmassa blogipostauksessani Ritz-Carlton, Tokyon huoneista, palvelusta ja Club Loungesta, mutta koska kyseinen hotelli oli niin täynnä yksityiskohtia, joista haluan kertoa, minun oli pakko omistaa erillinen postaus hotellin ruoalle ja yleisalueille. Kuten edellinen postaus, myös tämä on tehty yhteistyössä Ritz-Carlton, Tokyon kanssa.

RUOKA JA RAVINTOLAT

Ritz-Carlton, Tokyo tarjoaa monenlaisia ruokailumahdollisuuksia Michelin tähden ranskalaisesta ravintolasta La Boutique -leivoskauppaan, joten vaihtoehtoja riittää. Puolen vuoden sisään osa hotellin ravintoloista on uusittu (Azure 45 ja Towers), minkä lisäksi mainitsemani La Boutique lisättiin joukkoon.

AZURE 45 – Ranskalainen Michelin-ravintola

Azure 45 on toinen hiljattain remontoiduista ravintoloista. Ei ole mikään yllätys, että kyseinen ravintola tarjoaa erinomaisesti valmistettua ranskalaista ruokaa upeilla Tokyo Tower -näköaloilla. Jos pidät fine diningista, tämä ravintola on täydellinen valinta. Valitettavasti emme ehtineet testata sitä itse, mutta Michelin tähtikin varmasti kertoo, että täältä saa rahoilleen vastinetta.

TOWERS – Modernia grilliruokaa

Hotelli tarjosi meille illallisen hiljattain remontoidussa Towers-ravintolassa, joka sijaitsee Azure 45:n vieressä. Towers-ravintola sopi meille paremmin, koska vaikka rakastammekin herkullista ruokaa, tykkäämme syödä mieluummin astetta rennommassa ilmapiirissä. Towerissa rennompi ote yhdistyy fine diningin laadukkaisiin ainesosiin, mikä on täydellinen sekoitus meidän makuumme. Ruokalistalta löytyy enimmäkseen liha- ja kalapainotteisia ruokia, joten uskon, että kaikki löytävät täältä jotain itselleen sopivaa.

HINOKIZAKA – Kaiseki, sushi, tempura, teppanyaki

Söimme illallista myös Hinokizaka-ravintolassa, joka koostuu tavallaan neljästä ravintolasta erillisine alueineen. Yksi alue on omistettu kaisekille, eli japanilaiselle fine diningille, joka sisältää monta pienempää ruokalajia. Kaisekissa painoarvoa annetaan erityisesti laadukkaille raaka-aineille ja esillepanolle. Hinokizakasta löytyy myös teppanyaki-puoli, jossa kokki valmistaa ruoat suurella paistolevyllä asiakkaiden edessä. Yksi puoli on omistettu tempuralle, jossa esimerkiksi mereneläviä ja kasviksia uppopaistetaan tempura-taikinassa. Japanilainen versio tästä ruoasta on kuitenkin selvästi kevyempää ja kuohkeampaa kuin länsimainen uppopaistettu ruoka, joten suosittelen testaamaan sitä, jos tämä ruoka ei ole vielä tuttua. Ja tietysti Hinokizakasta löytyy myös sushi-puoli, jossa kokit valmistavat tuoreita kala-annoksia tiskin takana, jonka ääressä asiakkaat istuvat.

Kannattaa huomioida, että Hinokizakassa voi tilata minkä tahansa puolen ruokia huolimatta siitä, missä istuu. Asiakas voi siis tilata esimerkiksi kobe-nautaa, vaikka hän söisikin sushi-tiskillä. Tiedoksi myös se, että teppanyaki on ainut puoli, jossa ei ole kaunista Tokio-näkymää, mutta toisaalta kokkien työskentelyn seuraaminen voi olla jopa mielenkiintoisempaa katsottavaa.

THE LOBBY LOUNGE

The Lobby Lounge, on nimensä mukaisesti hotellin aula, joka sijaitsee 45. kerroksessa. Täällä voi nauttia ylellisen iltapäiväteekattauksen tai vaikkapa baarista tilatun cocktailin. Tällä kertaa emme kuitenkaan viettäneet aikaa Lobby Loungessa, koska meillä oli Club-tason asiakkaina Club Lounge käytössä. Kuten Club Loungessa, myös 45. kerroksessa on tarjolla mielenkiintoisia tapahtumia, kuten iltapäivien pianoesitykset ja erilaiset bändit iltaisin.

THE BAR

Baari on aina yksi hotellin tärkeimmistä paikoista, sillä se on kaiken keskiössä. Tänne tullaan drinkeille ennen illalliselle lähtemistä, pitämään bisnestapaamisia tai jopa kosimaan omaa rakastaan. The Bar tarjoaa upeat puitteet tähän henkeä salpaavilla näkymillään.

Baarista voi tilata mm. laadukkaita japanilaisia viskejä, kuten 30-vuotiasta Hibikiä, tai jopa yhden maailman kalleimmista cocktaileista nimeltä ”The Diamond is Forever Martini”, joka maksaa kaksi miljoonaa jeniä, eli noin 15 000 euroa. Jos satut olemaan todellinen kanta-asiakas (tässä on taas uusi tavoite minulle), voit ostaa pullollisen suosikkialkoholiasi ja pyytää heitä säilyttämään sitä seuraavaa vierailuasi varten.

MEIDÄN KOKEMUKSEMME

TOWERS

Aloitan tämän osuuden postauksesta Towers-illallisellamme, joka oli osa yhteistyötämme Ritz-Carlton, Tokyon kanssa. Saimme pöydän valtavan ikkunan äärestä, josta näimme punaisena leiskuvan Tokyo Towerin ja Minaton alueen valomeren. Näkymät olivat siis kohdallaan. Itse asiassa lähes jokaisesta pöydästä on upeat näköalat Tokion ylle, joten Towers on erityisen hyvä valinta varsinkin iltaisin. Saimme valita annoksemme listalta tai vaihtoehtoisesti antaa keittiömestarin päättää, mitä meille tarjoillaan. Tällaisessa tilanteessa on aina parasta antaa ammattilaisen päättää, koska sitä kautta voi saada sellaisia makuelämyksiä, joita ei välttämättä osaisi tilata itse. Allergioiden yms. huomioimisen lisäksi pyysin vain, että yksi annoksistani olisi japanilaista naudanlihaa, kuten waguyta.

Näkymä pöydästämme

Alkuruoaksi saimme omenatikkuja, avokadoa ja appelsiinikastiketta (valitettavasti en tiedä ihan kaikkia ainesosia näiden lisäksi). Sitten pöytään tuotiin kampasimpukoita parsan ja nori-merileväkastikkeen kera, mitkä sopivat hienosti yhteen. Lautasen laidalla oli myös hieman yuzu-moussea, joka toimi erinomaisesti kampasimpukan kanssa tuoden mukavaa raikkautta merenelävän kylkeen. Annokseen kuulunut parsa oli tietysti keitetty mukavan napakaksi. Tämän jälkeen meille tarjoiltiin päivän kalaa (taimen) ranskalaisen juustokastikkeen kera.

Tässä vaiheessa annoksemme eivät enää olleet samanlaisia, koska vaimoni ei syö lihaa, toisin kuin minä. Hänelle tarjoiltiin rockfishiä, jonka tarkkaa suomennosta en tiedä, koska kyseessä on enemmänkin yleisnimitys useammasta kalalajista. Minun eteeni tuotiin sitä, mitä olin toivonutkin, eli japanilaista naudanlihaa. Olen syönyt aiemmin waguy-lihaa ja pääsin maistamaan myös kobea tällä matkalla, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin testaamaan Kumamoto Aka Ushia, joka on tietynlaista waguyta. Molempien annokset olivat herkullisia, kuten voi olettaa tällaisessa paikassa. Lihani kanssa tarjoiltiin wasabikastiketta, joka ei kuitenkaan ollut liian voimakas. Näin laadukkaan lihan kanssa ei nimittäin kannata tarjoilla mitään, mikä vie liikaa huomiota pääraaka-aineelta. Wasabi toimi vain mukavana lisukkeena, eikä itse liha joutunut hakemaan makua siitä.

Illallisen päätteeksi piti tietysti syödä jälkiruokaa, kuten jokaisen hyvän aterian päätteeksi kuuluu. Valitsin ”Arabica Sphere” -annoksen, joka on lievästi kahvilta maistuva, rapea suklaapallo, jonka sisällä on sulaa suklaata ja suklaamoussea. Juhlimme vaimoni syntymäpäivää, joten hän sai yllätyssufleen grand marnierin, vaniljajäätelön ja suloisen ”hyvää syntymäpäivää” -kyltin kera. Hän sanoi erityisesti, että vaniljajäätelö oli parasta, jota hän on koskaan syönyt, joten jälkiruoka kruunasi hienosti fantastisen illallisemme. Lähdimme ravintolasta sulkemisaikaan äärimmäisen tyytyväisinä ruokaan ja siihen, että hotellihuoneemme oli niin lähellä, koska noin kattavan illallisen jälkeen kävelykin alkoi olla haastavaa.

Teen voi valita tältä tarjottimelta, joka asiakkaalle tuodaan

HINOKIZAKA

Eräänä iltana menimme testaamaan myös Hinokizakan sushi-tiskin, jotta saisimme maistaa laadukasta sushia, jonka raaka-aineet tuotiin läheiseltä Tsukijin kalatorilta samaisena aamuna. Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus, sillä oma kokkimme valmisti meille maukasta sushia samalla, kun katselimme kaupungin tuikkivia valoja hänen takanaan olevista jättimäisistä ikkunoista. Olin myös päättänyt maistaa kuuluisaa kobe-lihaa tällä reissulla, sillä se on yksi maailman arvostetuimmista ja kalleimmista lihoista. Aiemmin ei vain ollut tarjoutunut sopivaa mahdollisuutta sen testaamiseen.

Kun sain liha-annoksen eteeni, hetki tuntui lähes henkiseltä kokemukselta. Lihan määrä ei ollut mikään valtava, mutta loppujen lopuksi sitä ei tarvitse enempää. Kobea ei syödä niinkään mahan täytteeksi vaan makuelämyksen vuoksi (sata grammaa maksaa nimittäin 150€). Nappasin ensimmäisen palasen syömäpuikkojen väliin, laitoin sen suuhuni ja keskityin lihan koostumukseen ja makuihin aivan eri tavalla kuin koskaan aiemmin minkään ruoan kohdalla. Sitä on vaikeaa kuvailla, mutta liha oli aivan äärimmäisen mureaa. Joskus sanotaan, että joku ruoka on ”suussasulavaa”, mutta tämä oli sitä ihan kirjaimellisesti. Hampaita ei oikeastaan edes tarvinnut käyttää, koska liha vain katosi suusta ja jätti jälkeensä herkullisen voisen jälkimaun. Todellakin hintansa väärti, eli suuri suositus kaikille lihan ystäville.

 

HUONEPALVELU

Halusin mainita pikaisesti myös huonepalvelun ruoan, koska yllätyin niin positiivisesti, kun oma annokseni toimitettiin huoneeseen japanilaisessa ”bentolaatikossa”. Mukavaa vaihtelua tavallisille kulhoille ja lautasille.

TAIDE JA YKSITYISKOHDAT

Kuten sanoin aiemmassa postauksessani, Ritz-Carlton, Tokyo on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät todellisen vaikutuksen, jos ne vain sattuu huomaa. Koska saimme yksityiskierroksen hotellissa, saimme myös sellaista tietoa, jota useimmat eivät koskaan kuule, joten halusin kertoa osan niistä tässä.

EDO-KIRIKO -LASI

Olen ihaillut jokaisella Japanin matkallamme japanilaisia lasitavaroita, erityisesti Edo-kirikoa. Sitä on tuotu hienosti esiin ympäri hotellin ravintoloita.

Hinokizakan kokit laittoivat valmiit sushipalaset kauniille Edo-lasitarjottimille.

Myös sushi-tiskin yllä olevat valaisimet on tehty Edo-lasista, mutta yksi niistä on jätetty viimeistelemättä (en tiedä mikä niistä), koska japanilaiset uskovat, että kun jokin asia on täydellinen, sen jälkeen ainoa suunta on alaspäin. Tästä syystä he jättävät pieniä ”virheitä” esimerkiksi tällaisiin taideteoksiin, jolloin he jättävät samalla tilaa kehitykselle. Tällainen ajattelutapa on mielestäni upea.

KAWARA-TIILET

Tämäkin oli yksittäinen fakta, joka teki minuun vaikutuksen Ritz-Carlton, Tokyossa. Kawara-tiilet, joita Hinokizakan seinältä löytyy, ovat todella erityisiä. Kimura Yogyo valmisti 8 000 tällaista kattotiiltä Shimanen prefektuurissa, mutta lopulta vain tuhat tiiltä otettiin käyttöön, koska vain ne sopivat yhteen täydellisesti. Loput tuhottiin.

SEKALAISTA

Tässä on vielä joitain muita hienoja yksityiskohtia, jotka huomasin Ritz-Carlton, Tokyossa.

Tämä taideteos löytyy Hinokizaka-ravintolan ulkopuolelta. Jos muistan oikein, se edustaa japanilaisten temppelien ulkopuolelta löytyvää puhdistautumisaluetta.

Pääaulassa virtaa vesiputous

Tämä kivilaatta edustaa järveä. Huomaa väreily ”veden” pinnassa.

Tämä ruokapöytä on tehty yksittäisestä ikivanhasta puusta

Taideteos Towers-ravintolan katossa

LOPPUSANAT

Useimmat asiakkaat yöpyvät hotelleissa vain yhden tai kaksi yötä, joten on harmi, ettei sellaisessa ajassa ehdi testaamaan kaikkia Ritz-Carlton, Tokyon ravintoloita. Me vietimme hotellissa kahdeksan yötä, mutta pääsimme vasta raapaisemaan pintaa. Ensi kerralla haluan ehdottomasti päästä maistamaan teppanyakia ja tempuraa Hinokizakassa. Kaikki syömämme ruoat oli valmistettu laadukkaista raaka-aineista erittäin taidokkaasti, joten on selvää, että ruoka on joka kerta herkullista.

Lupasin myös viime postauksessani, että kertoisin jotain lentokenttäkuljetuksestamme, joten tässä se nyt on:

Olin jo pitkään halunnut päästä kokemaan, miltä tuntuu matkustaa Rolls-Roycen takapenkillä kuin mikäkin julkkis, joten kun huomasin, että Ritz-Carlton, Tokyolla on sellainen saatavilla, minun oli pakko tarttua tilaisuuteen. Mehän sentään juhlimme vaimoni 30-vuotissynttäreitä, joten halusin tehdä kaikkeni, jotta tämä matka olisi mahdollisimman erityinen.

Takana oli valtavasti tilaa. Penkit muistuttivat muhkeita nojatuoleja.

Kuten sanoin aiemmin, Ritz-Carlton, Tokyo on sellainen hotelli, johon meidän täytyy palata mahdollisimman nopeasti. Toivottavasti se onnistuu vielä tämän vuoden puolella, koska näitä postauksia kirjoittaessa mieleeni muistuu niin monta hyvää muistoa sieltä. Haluan päästä kokemaan ne kaikki uudestaan. Kiitos, että luit postauksen tänne asti, ja toivottavasti pystyin tarjoamaan kattavan katsauksen Ritz-Carlton, Tokyon ruokailumahdollisuuksista. Jos sinulle jäi jotain kysyttävää, jätä ihmeessä kommentti, niin vastaan mahdollisimman pian.


Ihana vaimoni Tiia otti taas kerran suurimman osan tämän postauksen kuvista, joten jos haluat seurata häntä Instagramissa, löydät hänet nimimerkillä @blackpluswhiteisgrey .

Blogia voi seurata näiden linkkien takaa Facebookissa, Instagramissa ja nykyään myös YouTubessa, jonne olen alkanut tekemään videoita.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista 20.8.2018 at 15:30

    Wau! Tunnen huonosti japanilaista keittiötä, mutta olen varma, että tällaiset kokkaukset maistuisivat. Eikä hassumpi toi miljöökään 🙂 Kannattaa näköjään tutkia drinksulista huolella, ettei tule ikäviä ylläreitä 🙂 Olis kiva tietää kuinka monta tollasta Diamond is forever drinksua baarista on tilattu.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 20.8.2018 at 18:58

      Kiitos :)! Japanilainen keittiö on ihan huiman laaja ja herkullinen, joten kannattaa ehdottomasti lähteä testailemaan rohkeasti aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Ja kyllä, kannattaa olla aika tarkkana tuollaisten drinkkilistojen kanssa, mutta noita ei onneksi voi tilata vahingossa. Tiedustelin asiaa vierailumme aikana ja sain tietää, että kyllä niitä drinkkejä menee joskus (ei kuitenkaan usein), mutta se kyllä varmistetaan, että asiakas takuuvarmasti tietää, mitä on tilaamassa. Kiitos kommentistasi!

    Leave a Reply