Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Ajatuksia

Mitä minulle kuuluu, ihan oikeasti?

14.4.2019

 

”Mitä kuuluu?” oli aikoinaan hyvin yksinkertainen kysymys, johon oli yhtä yksinkertainen vastaus. Enää en tiedä, mitä vastaisin, kun tuota kysytään. Vastaan edelleen ”ihan hyvää” tai muuta sellaista, mutta joka kerta mietin päässäni, pitäisikö mieluummin puhua totta, edes osittain. En ole kirjoittanut blogiinkaan moneen kuukauteen ja muutenkin viimeisen vuoden sisään blogi on ollut täysin taka-alalla, koska kirjoitusinspiraatio on ollut aivan nollissa. Haluan nyt avata hieman nykytilannettani ja syitä siihen, miksi voin niin huonosti tällä hetkellä.

PS. kaikki postauksen kuvat on otettu aikaisin aamulla lenkkien yhteydessä. Aamulenkit ovat yksi niistä harvoista positiivisista asioista, joista saan tällä hetkellä nautintoa tämän kaiken keskellä.

Kaikki alkoi periaatteessa pari vuotta sitten, kun tietyt asiat aiheuttivat pahaa eripuraa perheessäni ja saivat välimme rakoilemaan. Tämä oli minulle hyvin rankkaa aikaa varsinkin alkuvaiheessa, koska olimme olleet aina niin tiivis perhe, joka tuli hyvin toimeen keskenään. Ongelmat eivät ole kadonneet mihinkään, mutta tilanne on jollain tasolla rauhoittunut siedettävämmälle tasolle. Siitä huolimatta vuosi 2017 ja vuosi 2018 olivat todella vaikeita erityisesti tästä syystä. Vuosi 2018 oli muutenkin haastava, kuten kirjoitin tässä postauksessa. Päätin vuodenvaihteessa, että 2019, eli vuosi, jolloin täytän 30, tulee olemaan elämäni paras vuosi tähän mennessä. Uskoin siihen aika vahvasti, mutta tämä kevät on pistänyt tuon uskon koetukselle.

2018 loppupuolella Tiialla alkoi esiintyä terveysongelmia, joita hän lähti selvittämään hitaasti, mutta varmasti. Silloin, kun oireiden aiheuttaja ei ole selvä, mielen valtaa helposti kaikenlaiset kauhukuvat siitä, mistä voi olla kyse. Myönnän olleeni jonkin verran peloissani, mutten tietenkään voinut näyttää sitä Tiialle, koska aviopuolison on pysyttävä vahvana, kun toinen käy läpi vaikeita asioita. Onneksi alkuvuodesta ongelmien aiheuttaja selvisi – suolistotulehdus. Se vaati ”vain” kolmen kuukauden lääkekuurin, joten luulimme, että kaikki olisi sillä selvä. Valitettavasti kuurin viimeisen kuukauden aikana Tiia alkoi kärsiä uudenlaisista oireista ja tilanne tuntui pahenevan koko ajan. Selvisi, että lääkitys oli aiheuttanut hänelle mahahaavan, jota täytyy nyt pitää kurissa toisella lääkkeellä. Hän on nyt ainakin useamman viikon sairaslomalla, eikä kykene huonoina päivinä käymään edes kaupassa tai kirjastossa ilman tuskia. Tiedän, että tilanne paranee täysin aikanaan, mutta on äärimmäisen vaikeaa seurata vierestä, miten minulle kaikkein tärkein henkilö kärsii, enkä voi auttaa millään tavalla.

Noin puoli vuotta sitten aloin kärsiä itsekin terveysongelmista, mutta ajattelin, että se olisi ohimenevä olotila. Kuitenkin monta kuukautta kului, eikä terveydentilani (vatsa) parantunut omista yrityksistäni huolimatta, joten päätin lähteä selvittämään syitä tarkemmin. Bongasin Puhti-palvelun mainoksen ja otin itselleni kattavan verikoepaketin toivoen, että ehkä se antaisi minulle näkemyksen siitä, missä kunnossa kehoni on tällä hetkellä. Yleisesti ottaen kaikki oli kunnossa, paitsi D-vitamiinista oli puutetta (yleistä Suomessa), minkä lisäksi yllätyin nähdessäni, että kaikki kolesteroliarvoni olivat raja-arvojen ulkopuolella. Kolesteroli ei vaikuta tässä vaiheessa elämää oikeastaan mihinkään, mutta jos sitä ei hoitaisi, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä sillä voisi olla vakavia vaikutuksia elämänlaatuuni. Siispä päätin, että nyt asialle on tehtävä jotain, joten varasin ajan ravitsemusterapeutille saadakseni ruokavalioni ja sitä kautta myös terveyteni parempaan kuntoon. Kaikki lähti hienosti liikkeelle kolmisen viikkoa sitten, mutta vatsaongelmani eivät parantuneet lainkaan, vaikka söin terveellisesti. Oli siis pakko mennä lääkärin puheille. Nyt minulle on tehty erilaisia testejä jo yli tuhannen euron edestä, mutta vieläkään ei tiedetä, mikä minua oikeasti vaivaa. Puolentoista viikon päästä saan taas lisää koetuloksia ja sitten katsotaan, miten edetään. Omat terveysongelmani ovat pieniä läheisteni ongelmiin verrattuna, mutta tämä aiheuttaa kovasti stressiä ja tietyllä tavalla myös rajoittaa elämää, koska ikinä ei tiedä, milloin on hyvä tai huono päivä. Päätin kuitenkin, että tämä on pakko selvittää loppuun asti, sillä en suostu olemaan sairas.

Terveyttä ei useinkaan ajattele, jos sen kanssa ei ole ongelmia. Mutta kun pienikin ongelma ilmenee, vaikkapa flunssa, sitä alkaa yhtäkkiä arvostaa niitä pieniä jokapäiväisiä asioita, jotka sujuvat paljon paremmin, kun kaikki on kunnossa.

Näiden terveysongelmien lisäksi taustalla on ollut jo pidempään kaikenlaista stressiä, masennusta ja ahdistusta, mutta vähän aikaa sitten kaiken päälle iskeytyi vielä jotain tätä kaikkea vakavampaa. Eräs läheiseni sairastui tautiin, jota en halua nimetä, koska minusta tuntuu, että antaisin sille jollain tasolla enemmän voimaa. Sovin hänen kanssaan, etten kirjoita blogiin mitään yksityiskohtaisempaa, joten kunnioitan tietysti hänen toivettaan, mutta voin sanoa sen verran, että tämä on kenties rankin asia, jonka olen joutunut kokemaan (ja sitäkin rankempaa tämä on hänelle). Tuntuu, että nyt viime vuosina ja erityisesti viime kuukausina taivaalta sataa yhä enemmän paskaa niskaan, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa päivästä toiseen. Sitä vain tulee, eikä sille mahda mitään. Mielessäni on käynyt useammankin kerran, että tässä tilanteessa olisi äärimmäisen helppoa nujertua täysin, jäädä joka päivä sänkyyn peiton alle ja sulkea koko maailma ulkopuolelle. Tämä on varmasti myös se piste, kun joku myy kaiken omaisuutensa ja lähtee mahdollisimman kauas ongelmiaan pakoon. Joinain päivinä tekisi mieli tehdä juuri noin.

Ja tämän kaiken keskellä olen päässyt todistamaan, etten ole puhunut täyttä paskaa, kun olen aina sanonut itselleni ja muille, että elämä on asennekysymys. Se riippuu lähes täysin asenteesta, miten mihinkin tilanteisiin ja aikoihin suhtautuu. En osaa kertoa tähän postaukseen, kuinka pahalta minusta on tuntunut ja tuntuu välillä edelleen. Välillä en ymmärrä, miten en ole saanut hermoromahdusta ja joutunut mielisairaalaan, kun en vain jaksa enää. Sen sijaan kykenen yhä hymyilemään ja ainakin hetkittäin jopa nauttimaan elämästä – ja tämä johtuu asenteestani. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että hyvä tuo lisää hyvää ja positiivisuus vetää puoleensa positiivisuutta. Siksi haluan myös elää omaa elämääni sen periaatteen mukaisesti. Olen joutunut käsittelemään omaani ja läheisteni sairauksia ja sitä, miten suhtaudun tähän kaikkeen, koska jos en olisi käsitellyt näitä asioita, olisin juuri se henkilö, joka ei kykenisi nousemaan sängystä aamuisin. Erityisesti läheiseni sairastuttua jouduin miettimään, miten tulen kohtaamaan tämän asian päivästä toiseen. Voin reagoida negatiivisesti, surra, murehtia ja pelätä pahinta, tai sitten voin uskoa, että kaikki järjestyy ja keskittyä tuomaan maailmaan ja läheisilleni positiivista energiaa. Negatiivisuudesta ei nimittäin ole mitään hyötyä kenellekään, mutta positiivisuus voi auttaa meitä kaikkia.

Jos siis kysyt minulta ”Mitä kuuluu?”, haluaisin luultavasti vastata, että tällä hetkellä menee todella huonosti, mutten tee sitä, koska siitä ei olisi mitään hyötyä yhtään kenellekään. Tämä on vähän ristiriidassa tuon äskeisen lauseen kanssa, sillä siitä huolimatta uskon, että asioista on hyvä puhua ja niistä on hyvä kertoa tavalla, joka tuntuu itselleen sopivimmalta. Siksi halusin kirjoittaa tämän postauksen ja kertoa, mitä minulle kuuluu, ihan oikeasti, koska en pysty kertomaan sitä kasvotusten enkä oikein muutenkaan. Toivottavasti löydän pian energiaa ja kirjoitusintoa blogin jatkamiseen säännöllisemmin, mutta yritän olla stressaamatta sitä nyt, kun mielessä on niin paljon muutakin.

Toivon silti edelleen, että tästä tulee elämäni paras vuosi tähän mennessä ja teen kaikkeni sen eteen, että näin on, koska jos olen jotain oppinut viime kuukausina niin sen, että elämäänsä ei saa tuhlata murehtimiseen, eikä asioita kannata lykätä, koska kukaan ei voi tietää, milloin terveys estää tekemästä niitä itselleen tärkeitä asioita. Jos siis luet tätä nyt perusterveenä ihmisenä, olet onnekas. Jos myös läheisesi ovat terveitä, olet äärimmäisen onnekas. Joten ole kiitollinen siitä. Palataan taas, toivottavasti parempien asioiden merkeissä, kun vain jaksan. Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

You Might Also Like

23 Comments

  • Reply Paula 14.4.2019 at 19:18

    Kiitos rehellisestä ja kannustavasta kirjoituksesta. Ei ole omakaan elämä ihan mallillaan, mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan. Jaksamista sinulle elämän myllerryksissä!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 14.4.2019 at 20:20

      Kiitos, Paula! Hienoa, jos pystyin tällä kannustamaan edes hiukan. Jaksamista myös sinulle! Elämä muuttuu vielä paremmaksi :).

  • Reply Maria kennedy 14.4.2019 at 19:38

    Voimia ❣️Elämä on tässä just nyt

  • Reply Mika / Lähtöportti 14.4.2019 at 20:35

    Tsemppiä Jerry! Sulla on asennetta, rohkeutta ja sydän paikallaan, toivotaan kaiken kääntyvän parempaan suuntaan!

  • Reply Jenna 14.4.2019 at 20:48

    Asenne todellakin ratkaisee. Välillä tulee jyrkempiä alamäkiä, mutta sen jälkeen taas ylämäkiä ja toivon, että teillä ylämäki alkaa pian. Isosti voimia ja tsemppiä sinne! <3

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 14.4.2019 at 22:24

      Olet ihan oikeassa, Jenna :). Välillä näitä on vain pakko sietää, mutta kyllä tästä noustaan ennemmin tai myöhemmin! Kiitos paljon!

  • Reply Sanna 14.4.2019 at 21:13

    Voi Jerry! Jotenkin olen aavistanutkin, että varmaan jotain tällaista on meneillään, koska susta ei ole pahemmin kuulunut. Ja nyt ymmärrän paremmin kuin hyvin. Pisteet siitä, että et anna periksi. Ja pisteet myös rohkeudesta, että puhut näistä avoimesti. Toivon täällä koko sydämestäni, että asiat loksahtaisivat kohdalleen. Halauksia ja voimia sinne teille!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 14.4.2019 at 22:25

      Kiitos kannustuksesta, Sanna! Kaikki varmasti järjestyy vielä jossain vaiheessa. Nyt vain pitää odottaa, elää elämää mahdollisimman normaalisti ja toivoa, että kohta näyttää jo aurinkoisemmalta :).

  • Reply Ulla 14.4.2019 at 22:00

    Tosi kurja kuulla, että on näin paljon raskaita asioita siellä suunnilla 🙁 Tuntuu, että usein asiat just kasaantuvat samaan ajankohtaan. Mulla oli tosi vaikea vuosi 2013, johon mahtui mm. kaks leikkausta ja kaikenlaista ahdistusta ja uupumusta. Mutta vaikeiden jakson jälkeen tulee ne hyvät ajat, joita osaa sitten arvostaa ihan eri tavalla. Muutenkin vaikeudet saattavat olla vain sitä varten, että ne ohjaavat elämää jotenkin oikeampaan suuntaan, kun jälkikäteen katsoo. Pitää muistaa teitä iltarukouksessa. <3 Ei epäilystäkään, ettettekö tästä nousisi entistä ehompana! Voimia ja pikaista paranemista!

    Ps. Tosi hienoja kuvia! Näyttää siltä, että kannattais joskus olla hereillä tuohon aikaan.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 14.4.2019 at 22:28

      Joskus tuntuu tosiaan, että kaikki kasaantuu tuolla tavalla, mutta uskon vahvasti, että siitä ”kierteestä” pääsee eroon ainoastaan positiivisella asenteella ja energialla. 2013 oli varmasti todella rankka, mutta on hienoa nähdä, että nykyään menee niin hyvin :)! Uskon, että näissä kaikissa on omat merkityksensä, joista olen jo tajunnut ainakin osan. Saa nähdä, tuleeko tätä kautta muitakin oivalluksia. Kiitos kauniista sanoista ja kannustuksesta, Ulla. Kyllä täältä vielä ylös noustaan :).

      Kiitos! Tuo on ihan paras aika herätä (5.00 / 6.00) ja lähteä lenkille, koska muita ei ole pahemmin liikenteessä (ero on suurin keskustassa) ja aurinko nousee upeasti uuteen päivään :). Itsekin aloitin tämän vasta uudestaan, koska talvella kylmässä ja pimeässä ei oikein napannut lähteä lenkille :P.

      • Reply Ulla 15.4.2019 at 23:02

        Jep tuo asenne on kyllä niin tärkeä! Ja energisyys varmasti paranee koko ajan, kun olet saanut taas nuo aamulenkit käyntiin. Ei ole kyllä mikään ihme, jos talven pimeydessä ei ole paljon nuo lenkit innostunut. Mää oon nyt saanut urheilut käyntiin salilla sisätiloissa, odotan itse vielä vähän lämpimämpiä keleja, että tuo ulkoilukin alkais napostella.

        Ja tosiaan, mä niin uskon teihin, te kyllä nujerratte nämäkin vaikeudet. You rock!!

        • Reply Jerry / Pako Arjesta 16.4.2019 at 09:10

          Ihan varmasti paranee. Ja uuden ruokavalionkin kautta. Pitää harkita itsekin tuota salilla käymistä jossain vaiheessa, mutta se ei ole koskaan jaksanut innostaa paria kuukautta enempää :). Toisaalta siellä ei ole pahemmin säällä väliä.

          Kiitos, Ulla! 🙂

  • Reply Antti 14.4.2019 at 22:29

    Voimaa ja jaksamista teille molemmille! Kevät tuo onneksi väriä ja lämpöä, toivottavasti keväästä tulee parempi!

    Rakkaudella,
    antti

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 14.4.2019 at 22:35

      Kiitos, Antti! Kyllä nuo paremmat ilmat helpottaa, kun mieli pysyy virkeämpänä :). Toivotaan tosiaan! Kaikkea hyvää myös sinne 🙂

  • Reply Sandra 14.4.2019 at 22:34

    Kiitos rehellisestä postauksesta. Olenkin miettinyt, mitä sulle kuuluu. Kaikkea hyvää ja voimia erilaisten vaikeiden asioiden keskelle. Terveys on tärkeintä mitä on, joten toivon kovasti, että asiat järjestyy parhain päiten <3

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 14.4.2019 at 22:37

      Kiitos kommentista, Sandra! Kun terveyden kanssa on ongelmia, joko itsellä tai läheisellä, on helppo huomata, miksi sanotaan, että terveys on se kaikkein tärkein asia. On aika vaikeaa nauttia yhtään mistään, jos pitää taistella jatkuvasti omasta tai toisten hyvinvoinnista. Uskon, että järjestyy :). Kiitos kannustuksesta!

  • Reply Lotta / Lanttimatkat 15.4.2019 at 05:28

    Tsemppiä teille molemmille. ♥️ Onneksi olette molemmat niin elämänmyönteisiä. Toivotaan todellakin, että tästä vuodesta kääntyy vielä hyvä. ♥️

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 15.4.2019 at 08:03

      Kiitos, Lotta! Siitä on onneksi apua :). Kääntyy siitä, pakkohan se on ;)! Kiitos paljon!

  • Reply Maarit Johanna 15.4.2019 at 08:29

    Terveys ei tosiaankaan ole itsestäänselvyys ja se on yksi suurimmista syistä miksi onnellisuus horjuu. Itse olen elänyt keskivaikeasti masentuneen puolison vierellä kohta kaksi vuotta ja opettanut häntä, miten masentuneena vastataan ”mitä kuuluu” kysymykseen. Vastaa mitä olet tehnyt. Jos et ole tehnyt mitään, vastaa ettei oikein mitään. Minusta maailmassa saa olla rehellinen, eikä aina kaikki mene hyvin.
    Lisäksi pikkusiskoni jäi auton alle ja oli kuukausia sairaslomalla. Loppu oli hiuskarvan varassa. Sekin pisti jälleen miettimään elämää ja kaikista hyvistä päivistä nauttimisen arvoa. Voi kumpa sitä aina muistaisi olla tyytyväinen terveydestä joka päivä.

    Kaikkea hyvää teille <3
    Toivon kovasti, että teidän sairaudet paranee ja elämässä alkaa näkyä valoa pikkuhiljaa!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 15.4.2019 at 08:39

      Olet ihan oikeassa. Tuo masennuksen kanssa eläminen, olipa se sitten oman tai läheisen, on aina haastavaa ja äärimmäisen rankkaa (kokemusta molemmista), mutta toivon, että onnistutte jossain vaiheessa yhdessä keksimään siihen ”ratkaisun” ja pääsemään siitä eroon, niin hyvin kuin siitä voi päästä. Tuo on todella fiksusti sanottu ja ajateltu, miten kysymykseen kannattaa vastata. Rehellisyys on ehdottomasti tärkeää, mutta itse olen tosiaan mieluummin tässä tilanteessa välillä jättänyt kertomatta totuutta, koska en ole oikein tiennyt, haluanko edes puhua siitä.

      Kamalaa, että siskollesi kävi noin :(. Mutta onneksi hän selvisi siitä! Tuo oli varmasti äärimmäisen rankkaa aikaa, kun et tiennyt, miten siinä käy :/. Tuokin osoittaa sen, ettei terve ihminen tiedä sen enempää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kuin sairas ihminen, koska tuollaisia odottamattomia asioita voi käydä. Pitää vain muistuttaa itselleen päivästä toiseen, että terveys on mieletön asia, kuten on pelkästään sekin, että on hengissä juuri tänään.

      Kiitos kannustuksesta ja oman tilanteesi kertomisesta, Maarit! Arvostan tätä :). Toivon sitä samaa ja uskon siihen. Toivottavasti myös teillä helpottuu pian kaikki nämä asiat ja pääsette nauttimaan elämästä täysillä!

  • Reply Maarit Johanna 15.4.2019 at 13:25

    Kiitos Jerry 🙂 Päivä kerrallaan ja hyvistä hetkistä nauttien 🙂

  • Leave a Reply