Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Yleinen

Fløya 671m oli tarpeeksi hurja

lauantai, toukokuu 6, 2017

Melkein seitsemässäsadassa metrissä huiteleva huippu saa ihan erilaiset mittasuhteet, kun se nousee suoraan merestä! Flöya on jokaisen Tromssan kävijän must-see ja must-try. Ihan 671 metriä vertikaalista nousua varten ei nimittäin tarvitse kiivetä koko matkaa, ellei ole ihan tosissaan treenimielessä liikkeellä. Aika hyvän alkuhelpotuksen vuorelle saa nimittäin Fjellheisenin gondolihissin kyydistä. Talviaikaan gondoli kulkee puolen tunnin välein ja maksaa 170 NOK per naama. Hissin ylätasanne Fjellstualla on jo 421 metrissä.

Heti Fjellstualle päästyämme kirottiin miten laitettiin parkkilappuun aikaa vain 2,5 tuntia. Ei se tulisi riittämään alkuunkaan! Koska pohjalla oli puolitoista päivää autossa istumista ja paikat oli aika puuduksissa, lähdettiin ottamaan vähän ylämäestä vauhtia. Siellä korkealla kaukaisuudessa näkyi tuuliviiri ja lähdettiin toki sitä kohti ensimmäisenä. Samaan suuntaan lähti muitakin porukoita. Osa hitaammalla, osa vähän nopeammalla tahdilla. Alla oleva kuva on otettu Fjellstualta, joten nousua oli siitäkin vielä aivan nokko!

Mulla meinas tulla ahdistus jo ekan 30metrin nousun jälkeen. Vaatetta oli liikaa ja reppu painoi ja henkeä ei saanut. Markku nappas multa repun ja komensi reippaasti eteenpäin. Tänne oltiin tultu ja huipulle mentäis aivan ehdottomasti! Melkoista raahustamisesta se tuossa hangessa oli. Muutaman kerran piti pysähtyä ihan kunnolla välille hengittämään. Reippat norskit melkein juoksivat ohi.  Kolme varttia kului meiltä matkaa Fjellstualta Flöyan huipulle saakka.

Onneksi ylhäällä tuuliviirillä oli tuulensuojassa meillekin tilaa. Siinä missä kivikasan takana istuvilla norskeilla oli perinorjalaisesti eväänään appelsiineja, Kvikklunsjeja ja brunostilla päällystettyä leipää, oli meillä tietenkin mustikkapiirakkaa, pillimehua ja skumppaa. Ja joo, pari nopsaalounasta oli eksynyt myös meidän reppuun. Miksei näitä saa Suomesta? Ja miksei meillä voi olla missään tällaisia maisemia? Höh! Tromssa on ollut ensivisiitistä lähtien meidän suosikkikaupunki koko Euroopassa (todiste siitä myös täällä!) ja ollaan siitä asti myös haaveiltu muuttamisesta Pohjois-Norjaan ja mieluiten tänne Pohjolan Pariisiin. Ollaan me se maisema ja kaupunki ja koko Tromsöyan saari otettu jo niin omaksi, ettei tuntuis kovin oudoltakaan joskus sinne asettua. Nyt se asia on vielä haaveiden tasolla. Ehkä joskus muutetaan mieltä kun päädytään Tromssaan ihan oikealla norjalaisella kelillä kun on synkkää, pilvistä, myrskyisää ja sataa räntää. Tosin rakastin mie Akureyriakin säällä kuin säällä.

Täältä Flöyalta näkee melkein koko Tromsöyan saaren, jolle valtaosa Tromssan kaupungista sijoittuu. Yritettiin aluksi silmämääräisesti mittailla, olisiko Tromsöya ja Guernsey melkein saman kokoiset, mutta kyllä Guernsey 78 neliökilometrillaan päihitti vielä pikkuruisemman 22 neliökilometrisen Tromsöyan. Maisemat ovat jokatapauksessa huikaisevat ja näkyvyyttä riittää kymmenien kilometrien päähän.

Kun teet ja kahvit oli hörpitty ja suojaisa paikkakin kerennyt viilentyä, tuli taas se tikittävä parkkiaika mieleen.  Ei siis auttanut kuin lähteä alas. Jotkut hurjat tulivat alas suksilla. Perhelomailijat olivat olleet fiksuja ja ottaneet liukurit. Toiset juoksivat, myös Markku. Mie sitte kompuroin perässä. Hulluja nuo norjalaiset.

Piti ottaa vielä rinteessä revanssi hyppykuvien suhteen. Yhet voitokkaat kuvat ollaan otettu erääseen kilpailuun aikaisemmalla reissulla melkein samassa kohdassa. Tällä kertaa loppui kunto kesken jo parissakymmenessä minuutissa! Mutta jos totta puhutaan, en ole ehkä koskaan ottanut jumpshotteja kauniimmalla paikalla. Siinä pelleillessämme silmiin osui ihan vähän matkan päässä häämöttävä random harjanne, joka näytti ihan katolta. Olihan se. Kyseessä oli melkeimpä kokonaan lumeen hautautunut mökki Steinböhytta! Sen verran oli huoltojoukot käyneet paikalla, että oven sai auki. Sisällä oli tosi lämmin. Ei mikään ihme, kun on kolme metriä lunta eristämässä molemmin puolin!

Sisälle ei tosiaan ollut tunkua. Muuten norjalaiset ei vissiin harrasta laavuja tai mökkejäkään, vaan ne rakentaa omia tuulensuojiaan. Vähän niinkuin laavumaisia igluja, joissa sitten grillaavat ja kutsuvat koko suvun messiin koirineen. Flöyän rinteet olivat täynnä porukoita, jotka rakensivat lumesta noin metrin korkuisia valleja ja kasasivat sinne aurinkotuolejaan tai takapuolen pehmustimiaan. Tuon kauniin päivän jälkeen varmaan aika monella oli alppirusketusta naamallaan. Mulla ainakin oli tullut nenä täyteen keväisiä aurinkopisamia! Eikä tuolla kelillä mikään ihme. Ehkä niitä olisi tullut vielä pari lisää muutamalla extratunnilla parkkiaikaa…

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply Sateenmuru sunnuntai, toukokuu 7, 2017 at 16:20

    Hienot maisemat, voisin käydä! Ehkä pystyisin kiipeämään suht kivuttomasti näihin korkeuksiin… ; )

    • Reply Maarit Johanna tiistai, toukokuu 9, 2017 at 20:47

      Ihan varmasti voisit! Kesällä vielä helpompi ja kivuttomampi reitti 🙂

  • Reply Anne | Metallia Matkassa sunnuntai, toukokuu 7, 2017 at 18:15

    Huh, onpa upeat maisemat! Mulla olisi saattanut tulla pieni korkeanpaikankammo tuolla. Niin korkealla ja näyttää kamalan jyrkältä tuo mäki! 😀

    • Reply Maarit Johanna tiistai, toukokuu 9, 2017 at 20:47

      Hahaa, joo kuvissa se näyttää pelottavammalta kuin on. Oikeastaan jännin osuus tällä reissulla oli gondolihissin kyytiin hyppääminen, muuten ihan iisiä ^^

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, toukokuu 7, 2017 at 20:09

    Tromssa kuuluu niihin Norjan kaupunkeihin, jonne* om reissua suunniteltu. Norja kyllä upea maa eikä tosiaan Tromssakaan näytä tekevän siitä poikkeusta. Upea retki teillä ja tuntui varmasti maalissa mukavalta. Bonuksena hyppykuvat 🙂

    • Reply Maarit Johanna tiistai, toukokuu 9, 2017 at 20:49

      Norjassa on ihan liikaa nähtävää! Me ollaan kesällä menossa etelään kahdeksi viikoksi ja ei se tunnu riittävän taas yhtään mihinkään 😀 Tromssaan voitais palata aina uudelleen. Suosittelen kyllä reissua pohjoiseenkin.

  • Reply Anni | Rajatapaukset maanantai, toukokuu 8, 2017 at 09:14

    Ai jestas mitkä maisemat, kelpais mullekin! 🙂

  • Reply Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia tiistai, toukokuu 9, 2017 at 00:09

    Jännä tuo lumeen hautautuneen mökin löytäminen. Maisema on hieno.
    Joskus muksuna olen tuollapäin Norjaa kiertänyt, ei me minnekään kiipeilty 😀

    • Reply Maarit Johanna tiistai, toukokuu 9, 2017 at 20:56

      Se oli ihan huippu! Ei se kaukaa näyttänyt ollenkaan mökiltä. Sai kyllä paikan päällä hämmentyä miten paljon lunta siinä rinteellä oikeasti onkaan. Mulla on kans lapsuudesta Norja-muistot ihan erilaisia. Kuuntelin auton takapenkillä jotain Abban cover-levyä kannettavasta cd-soittimesta ja keräilin biitsillä simpukoita. :p

  • Reply Johanna Hulda / Vida de Estrada tiistai, toukokuu 9, 2017 at 14:12

    Ihanat lumimaisemat, kelpaa noissa ottaa hyppykuvia! Ja tosi symppis tuo lumeen hautautunut mökki, josta näkyy pelkkä katto. Me ollaan alustavasti suunniteltu roadtrippiä käsivarteen ja jäämerelle asti, mutta nyt alkoi mietityttää että pitäisiköhän ottaa Tromssakin mukaan suunnitelmiin. 🙂 Osaatko sanoa että onkohan siellä pohjoisessa juhannusta edeltävällä viikolla jo suurimmat lumet lähteneet? Reissu kun täytyy ajoittaa ennen suurimpia itikkamassoja.. 😀

    • Reply Maarit Johanna tiistai, toukokuu 9, 2017 at 20:59

      Saanko suositella? Ootte ilmeisesti menossa Nordkappiin? Skipatkaa se ihan suoraan ja ajakaa Tromssaan. Altasta pohjoisempana ei oikeasti ole yhtä jylhiä maisemia ja Nordkapissa ei ole mitään nähtävää erityisesti. Porukka käy siellä vain tsekkaamassa sen pohjoisimman kohdan ja vielä maksaa siitä. Jäämeren näkee muualtakin ja varsinkin Tromssan ympäristö on siihen ihan upeaa seutua 🙂 Juhannuksenahan vielä porukka Ylä-Lapissa hiihtää, joten tuskimpa on on itikoita, mutta ehkä ei mitenkään talven veroisesti luntakaan 😀

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net perjantai, toukokuu 12, 2017 at 11:16

    Huikeita maisemia! En yhtään ihmettele jos tuollainen reippailu hangessa saattaakin vähän puhalluttaa. Itse kiinnitin taannoin Norjassa käydessäni huomiota siihen, että siellä ei juuri ylipainoisia ihmisiä näkynyt. Ei mikään ihme noita mäkiä kiivetessä.

  • Reply Sandra lauantai, toukokuu 13, 2017 at 07:21

    Siis ihan tajuttomia kuvia! Varsinkin noi lentokuvat, Markku näyttää ihan leijuvan ilmassa! Sun blogi on yksi niistä, jotka on ispiroinnut mua hirveesti lähimatkailuun ja luonnossa retkeilyyn. Jotenkin tosi hienosti oot brändäytynyt tällaisena Pohjoismaiden ja pohjoisen muutenkin reissaajana ja eläjänä <3

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 lauantai, toukokuu 13, 2017 at 14:00

    Ooh mitkä ihanat skumppatreffit yläilmoissa! Ilmeisesti tänne kiipeää vähän helpommalla kuin Galdhöpiggenille…. 😉 Voisin siis jopa harkita. 😀

  • Reply Stacy Siivonen lauantai, toukokuu 13, 2017 at 14:58

    Huikeat maisemat! No, Kilpisjärvellä on jotakuinkin vastaavanlaista, mutta siellä saa kyllä taivaltaa koko matkan tunturiin ilman mitään apua. 671 metriä ei kyllä ole mikään korkeus, mutta suoraan meren pinnasta se on huomattavan uljas. Sitä minä kanssa ajattelin Andeilla, että vaikka vuorten korkeus on jotain viisi kilometriä maisemat eivät ole radikaalisti upeammat kuin Norjassa.

  • Reply Mimmu lauantai, toukokuu 13, 2017 at 20:41

    Taas yksi ihana kohde! Norjassa ei siis oo tullut (vielä) käytyä mutta oli kyllä upeita kuvia!!
    En tosin tiiä oisko musta tonne kiipeemään ja sit kun Janilla on vielä sydän vikaa nniin vois pumppu leikkaa kiinni..
    Mutta maisemat oli kyllä varmasti kiipeemisen (rämpisen) arvoset!! Ja noi hyppykuvat, toppavaatteissa varmaan sai ponnistella 😀
    Hauska toi kumeen peittynyt ”talo”. Siellä ois varmaan kiva grillata!
    Muuten uteliaisuuttani minkä hintasta oli Norjassa?! Niin paljon lukenut sen kalleudesta niin kiinnostaa. Ja kun reissataan autolla kanssa niin noi bensa, parkki yms jututkin kiinnostaa.
    Jos jotain suuntaa antavaa niin ois kiva 🙂

  • Reply Tiia(ntai) lauantai, toukokuu 13, 2017 at 21:24

    Tämä kyllä vahvistaa taas aatoksia siitä, että Norjaan pitäisi päästä. Ihan mahtavat maisemat. Ja hyppykuvat!

    Kvikk Lunsj kuulosti äkkiseltään tutulta, mutta se taitaakin olla Suomessa vain joku Marabou-levyjen höyste, höh. Mutta hyvä siis tietää jo etukäteen, mikä on paikallinen must-suklaa 😀 Välillä näen unia Islannin Draumureista… Nimi on enne.

  • Reply Mirka/ Reason for Season lauantai, toukokuu 13, 2017 at 23:52

    Aika ok maisemat, eipä voi muuta sanoa! Vähän harmittaa, että en ole koskaan päässyt Norjaan. Tämä kuuluu vähän siihen osastoon, että tällaisiin kohteisiin haluaisin seuralaisen. Sitä siis odotellessa :P.

  • Leave a Reply