Yleinen

Catch your dreams! – ja muita kliseitä

tiistai, elokuu 23, 2016

*Kansikuva: M. Lundström*

Meistä kaikki ovat kuulleet matkailuun ja elämiseen liittyviä kliseitä kyllästymiseen asti. Yleensä vähän vanhemmat haluavat antaa oppia nuoremmille, että kannattaa muistaa antaa tilaa ja aikaa itselleen ja tehdä juuri sellaisia asioita mistä itse tykkää ja pitää hyvänä.

Elä kuin viimeistä päivää!

Toteuta unelmiasi kun se vielä on mahdollista!

Carpe Diem!

…ja mitä näitä nyt onkaan.

Sitä monesti vain tyytyy pyörittelemään silmiä moisille lausahduksille. Kyllähän tässä elää kerkiää. Kuhan ensin saa tutkinnon suoritettua ja kesätyöt tehtyä. Sitten myöhemmin, kun on vähän vakaampi tilanne ja ostettu auto ja talo ja… Mitä jos ei sitten olisikaan enää aikaa?

Sain tänään kuulla vaihto-opiskelutoverini kuolemasta. On aina järkyttävää kuulla nuoren ihmisen poismenosta. Varsinkin kun hänet on vielä itse tuntenut. Kyseinen tyyppi oli itse inspiraatio ja mukana ihan kaikissä häppeningeissä mitä satuimme Islannissa järjestämään. Hän jopa löysi joukostamme elämänsä rakkauden, jonka vei mukanaan vaihdon päätteeksi Prahaan. Kunnon rakkaustarina! Pariskunta muisteli usein facebookissa vaihtoaikaa kaiholla. Miten se olikaan sitä elämän parasta aikaa ja miten me yhdessä porukalla tehtiin siitä unohtumaton kokemus. Koska sitä se todellakin oli. Jollekin se vain jäi elämän viimeiseksi hienoksi kokemukseksi.

Sitä mie vain haluan tässä sanoa, että on noissa kliseissäkin on pohjansa. Hän kerkesi viettää elämänsä vuoden Islannissa ennen kuolemaansa ja toteutti monta unelmaa. Monesti sitä juuttuu itse ajattelemaan, ettei tuollainen lopullisuus mitenkään koske nuorta elämää, vaikka ei se kohdettaan iän perusteella valitse. Pysäyttävää. Ja samalla liikuttavaa. Se saa ajattelemaan miten omat asiat onkaan hyvin ja miten jokaisesta päivästä pitäisi nauttia enemmän, jos kaikki on nyt tässä oikeastaan ihan mainiosti. Lehdet ovat täynnä juttuja miten vanhuudessa kadutaan sitä, ettei uskallettu. Joko matkustaa, toteuttaa unelmia, ottaa enemmän aikaa itselle tai muuta. Jos teillä on mahdollisuus tehdä itsenne onnellisiksi, tarttukaa tilaisuuteen! Tähän vielä yksi klisee: Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä!IMG_0064

Mie olen todella onnellinen, että lähdin itse vaihtoon. Mulla oli kotona tutkinto valmistumista vaille, Markku Sodankylässä odottamassa ja perhe. Silti koin, että oli pakko päästä lähtemään ja tehdä siitä se oma juttu. Vaikka vaihdossa olikin välillä ihan raastava koti-ikävä, en voi silti korostaa miten tärkeä se syksy oli mulle kokemuksena. Monta, aivan liian monta ihmistä olisi jäänyt tapaamatta, ja asioita kokematta. Mukaan sain upeita muistoja, ihania ystäviä ja uutta rohkeutta tehdä asioita. Se reissu avarsi ja teki onnelliseksi. Muistan sen varmasti koko ikäni. Tiedän, että myöhemminkin elämässäni mietin tuota päätöstä tyytyväinen hymy huulillani.

Jos nyt mietit lähtisitkö kauan haaveilemaasi vaihtoon tai ihanalle matkalle, vai suorittaisitko nopeammalla tahdilla opintosi päästäksesi pikaisesti oravanpyörään, kummin valitsisit? Toivottavasti niin, että valinta tekee sinut onnelliseksi. Koska millään muulla ei loppujen lopuksi ole mitään väliä.

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Hanna/Ranskatar reissaa tiistai, elokuu 23, 2016 at 19:59

    Tämä on niin totta! Itse yritän kanssa elää niin, että ei tarvisi vanhana katua asioita, jotka jäi tekemättä. Vaihto oli ihan samanlainen kokemus mullekin, välillä kurjaa kun ikävä vaivasi, enimmäkseen kuitenkin ikimuistoista ja mahtavaa sekä ennen kaikkea se antoi rohkeutta tavoitella unelmia. Lauantaina lähden syksyksi Espanjaan ja välillä mietin, että onkohan järkeä. Mies jää Suomeen, työpaikka on irtisanottu ja edessä taas uusi kaupunki ja uudet ihmiset. Mutta tämä teksti kyllä tiivisti sen, miksi lähteminen on kuitenkin vaan paras ratkaisu 🙂 Ja ikävä kuulla vaihtokaverin poismenosta, aina on kurja kuulla nuoren ihmisen kuolemasta 🙁

    • Reply Maarit Johanna tiistai, elokuu 23, 2016 at 21:50

      Joskus järjettömältä tuntuvissa asioissa on loppujen lopuksi eniten järkeä jos sydän sanoo niin 🙂 Hyvä kun seuraat omaa juttuasi! <3

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, elokuu 23, 2016 at 20:06

    Surullista kuulla, että ystäväsi on kuollut, otan osaa! Mutta tää kirjoitus sai kyllä mut ajattelemaan, että olenpa onnekas kun lähdin silloin neljä vuotta sitten vaihtoon. Mä ahdistun nykyään paljon siitä, kun en ole lähtenyt toisen kerran niin pitkäksi aikaa ulkomaille. Ainakin on tullut mentyä edes kerran ja sekin on jo jotain. 🙂

    • Reply Maarit Johanna tiistai, elokuu 23, 2016 at 21:51

      Se kerta on jo jotain! Siinä on jo muisteltavaa. Ja se on osoitus siitä, että on uskaltanut kerran. Sitten pystyy joskus uskaltamaan toisenkin kerran. 🙂

  • Reply säppä tiistai, elokuu 23, 2016 at 21:31

    Osanotto ystävän poismenosta. Minä menetin toukokuussa parhaan lapsuudenystäväni syövälle ja kyllä se vaan mullistaa maailman ja pistää puntaroimaan, mikä elämässä on tärkeää.

    • Reply Maarit Johanna tiistai, elokuu 23, 2016 at 21:52

      Sanopa muuta. Osanottoni sinullekin <3

  • Reply katareissaa tiistai, elokuu 23, 2016 at 21:48

    Osanotot, tosi surullista :/ Vaikka noi sanonnat ehkä onkin kliseitä, niin ite rakastan niitä. Välillä tarvii muistuttaa itseään, että seuraa sydäntään ja omia haaveitaan, on niin helppoa vaan ajautua tekemään juttuja ja polkemaan sitä kuuluisaa oravanpyörää. Onneksi uskalsin lähteä vaihtoon aikoinani, muuten varmasti miettisin tänäkin päivänä, mitä ois tapahtunu, jos oisin uskaltanut lähteä… Anyway osu ja uppos tää kirjoitus x

    • Reply Maarit Johanna tiistai, elokuu 23, 2016 at 21:54

      Mie mietin hetken, että viittinkö kirjoittaa ollenkaan, mutta päätin laittaa kuitenkin. Olisin ehkä just itte tarvinnut tällaista boostia silloin opiskeluaikana kun pyörittelin lähtemistä mielessä. Ehkä miekin jatkossa katson sitaatteja ja aforismeja vähän enemmän tosissaan. 🙂 Niissä on kuitenkin juju ja ihan oikeasti pätevät tosielämään. Onneksi sieki uskalsit! Ne on niitä elämän muuttavia päätöksiä 🙂

  • Reply ainoemilia tiistai, elokuu 23, 2016 at 22:44

    Jostakin syystähän niistä sanonnoista on tullut niin suosittuja ja siksi myös kliseitä. Tosi hyvä teksti, ja allekirjoitan joka sanan. Itsekin on kaikista onnellisin siitä, että on uskaltanut elää niinkuin sydän sanoo ja edes yrittänyt tavoitella niitä unelmia vaikkei niistä kaikki toteutuisikaan 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 20:12

      Kiitos Ainoemilia! Sitä ihan huokaisee helpotuksesta, kun tietää että elää juuri oman näköistään elämää 🙂

  • Reply Sandra keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 10:42

    Pariin kertaan luin tämän tekstin – niin pysäyttävä se oli. Osanottoni ystäväsi poismenosta. Nuoren ihmisen lähtö tuntuu erityisen epäreilulta, mutta ei meistä kukaan tiedä, koska se oma lähdönhetki on käsillä.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 20:13

      Niimpä se on. Minäkin olen mielessäni tuota asiaa pyöritellyt ja se tuntuu edelleen tosi oudolta. Ei nuoret ihmiset noin vain voi lähteä?!

  • Reply Mika / Lähtöportti keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 12:52

    Todella viisaita sanoja! Sen olen elämästä oppinut, että tekemättä jääneitä asioita katuu aina enemmän kuin tehtyjä hölmöyksiä. Osanotto suruun.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 20:13

      Niin totta! Jos jättää tekemättä niin jää tekemättä ne hölmöydet, mutta samalla myös monet muut mahtavatkin asiat! Ja kiitos.

  • Reply Anna / 270 degrees torstai, elokuu 25, 2016 at 07:52

    Viisaita sanoja. Niin kliseistä kuin se onkin, elämä on tässä ja nyt. Niin kuin Mikakin sanoi, harvoin niitä menneitä tulee murehdittua ja omia päätöksiä kaduttua mutta toista se on sen suhteen, jos aina sysää ne omat haaveet sivuun eikä kuuntele sydäntään. Mä en halua odottaa haaveideni kanssa siihen asti, että olen vanha ja raihnainen ja katsoa sitten katkerana taaksepäin mennyttä elämää. Saati sitten, jos elämä katkeaisikin odottamatta aiemmin. Olen niin onnellinen, että tänä vuonna olen voinut toteuttaa suurimman unelmani ja reissata sydämeni kyllyydestä. Paljon kysymysmerkkejä se on nostanut siitä, mitä haluan jatkossa tehdä ja millaista elämää elää, mutta ainakin olen nauttinut tästä vuodesta kaikesta sydämestäni ja nuokin mietteet elämä kyllä ratkaisee.

    Osanotto ystäväsi poismenon johdosta <3

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, elokuu 28, 2016 at 20:59

      Nimenomaan! Mullakaan ei ole käsitystä millaista mun elämä on ja missä sitä elän parin vuoden päästä, mutta toivon meneväni oikeaan suuntaan ja tavoittelen niitä asioita mitkä tuntuu olevan oikeita 🙂
      Ja kiitos!

  • Reply Saana | Live now – dream later torstai, elokuu 25, 2016 at 11:21

    Syvimmät osanotot ja voimahalit myös täältä! <3
    Kolme ystävää ja isän liian nuorena menettäneenä olen kokenut sen, kuinka maailma voi joskus tuntua ihan äärettömän epäreilulta paikalta. Mutta elämän on jatkuttava – jälleen yksi klisee – mutta jokaisessa kliseessä piilee kuitenkin pieni totuus. Ja vaikka ne joskus tursuilevatkin korvista (myönnän, syyllistyn niiden levittämiseen itsekin melko usein), on niissä kuitenkin jotain, mikä antaa ajattelemisen aihetta. Ja voimaa tällaisiin haikeisiin hetkiin.

    Kaunis kirjoitus.

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, elokuu 28, 2016 at 21:00

      Kiitos! Kliseet ovat kyllä ihan syystä kliseitä. Niitä vaan toistellaan niin paljon ihan siksi, koska niin moni on sellaisissa tilanteissa. Ajattelemista niistä ainakin saa.

    Leave a Reply