Yleinen

Oletko kuullut Struven ketjusta?

sunnuntai, kesäkuu 5, 2016

Kuulostaako ollenkaan tutulta? Struven ketju on neljänkymmenen vuoden aikana 1800-luvulla toteutettu kolmiomittausurakka Jäämereltä Mustalle merelle, jolla todistettiin maapallon olevan litteä navoiltaan. Vuosikymmenien aikana tiedemiehet suuntasivat pohjoisesta etelään korkeilta vaaroilta ja tuntureilta esimerkiksi kirkontorneihin tekemään laskelmiaan. Matkareitti kulki Torniojokilaakson halki. Vuonna 2005 tämä aikalaistaidonnäyte pääsi Unescon maailmanperintökohteiden listalle ja 265 pisteestä 34 on suojeltu maailmanperintönä. Niistä kuusi sijaitsee Suomessa, neljä Ruotsissa ja neljä Norjassa. Olen sivunnut suunnitelmia Struven ketjun valloittamisesta jo vuosi sitten, mutta nyt vasta pääsimme asiaan! Ketju kulkee pitkän matkan Ruotsin ja Suomen rajalla täällä Lapissa risteillen välillä kummankin maan puolella. Suojeltuja pisteitä on sitä mukaa. Löysin pitkien etsintöjen tuloksena netistä vihdoin tarkat pistekoordinaatit ja jonkinlaiset ohjeet miten pisteille pääsee. Me teimme päiväretken neljälle pisteelle, mutta löysimme paljon muutakin! Tässä meidän eilinen seikkailu : )

Ajoimme Rovaniemeltä Haaparantaan, kävimme Ikeassa syömässä, palasimme Tornea-pisteelle Suomen puolelle Alatornion kirkolle. Ajoimme Torniojoen rantaa Ruotsin puolta Perravaaran pisteelle ja edelleen Övertorneåån asti, josta kävimme mutkan Suomessa Avasaksa-pisteellä. Paluu Ruotsiin ja kohti pohjoista Svansteiniin, jossa päivän viimeinen Pullinki-piste sijaitsi Svansteinin hiihtokeskuksella. Vielä Ruotsin puolta Pelloon, josta rajan yli ja kotimatkalle kohti Rovaniemeä.

Ajoimme Rovaniemeltä Haaparantaan, kävimme Ikeassa syömässä, palasimme Tornea-pisteelle Suomen puolelle Alatornion kirkolle. Ajoimme Torniojoen rantaa Ruotsin puolta Perravaaran pisteelle ja edelleen Övertorneån kaupunkiin asti, josta kävimme mutkan Suomessa Avasaksa-pisteellä. Paluu Ruotsiin ja kohti pohjoista Svansteiniin, jossa päivän viimeinen Pullinki-piste sijaitsi Svansteinin hiihtokeskuksella. Vielä Ruotsin puolta Pelloon, josta rajan yli ja kotimatkalle kohti Rovaniemeä. 10h reissu, mutta parempi kuin aamulla olisi odottanut!

Lauantaille ei oltu suoranaisesti luvattu mitään älyttömän hyvää säätä. Puolipilvistä ja voimakkaita kuurosateita navakan tuulen saattelemana. Olin voittanut facebookista Neste Oil Bensikseltä 50€:n polttoainelahjakortin, joten pistettiin Jimnyn tankki täyteen siinä ennen yhtätoista ja lähdettiin komottelemaan kohti Haaparantaa. Ajateltiin, että ehkä me ehditään kuudeksi Rolloon ruokakauppaan. Taivas aukesi jo matkalla ja karattiin vesisadetta Ikeaan syömään. Tummat pilvet ja uhkaavat saderintamat kierteli meitä vielä autolle palatessa, mutta ei tulleet enää päälle. Ajoimme ensimmäiselle pisteelle.

1. piste: TORNEA – ALATORNION KIRKKO, FIN

Tämä oli meille jo viimekesän Skandinavian roadtripiltä tuttu kohde. Valitettavasti kirkko oli jälleen kiinni, eikä varsinaiselle pisteelle, eli kirkontorniin ole pääsyä. No, paikalla on kuitenkin käyty! Lappilaisen näkökulmasta kirkko on jotain ihan erikoista verrattuna meidän pikkukirkkoihin pohjoisessa. Tämä upeus pesee myös Rovaniemen kirkon mennen tullen. Otimme pakolliset fotot ja jatkoimme matkaa takaisin Ruotsin puolelle. Iloinen yllätys tällä pisteellä viime vuoteen verrattuna olivat opasteet! Viime vuonna pääsimme perille vain navigaattorilla, mutta tänä vuonna opasteet olivat moottoritieltä asti Unesco-symbolin muodossa. Edistystä.Struven ketju Tornea Alatornion kirkko (4)

Kukkolaforsen

Ei ehditty ajaa montaakaan kilometriä molemmille ennestään tuntematonta 99-tietä, kun tuli jo kyltti joka pakotti kääntymään. Kukkolaforsenista olen kyllä kuullut monesti, mutta en koskaan nähnyt tai ottanut selvää. Svenska bastuakademien ja ravintola olivat rannassa, samoin monta karavaania ja lomamökkiä. Tuuli puhalsi hemmetin kovaa, mutta me nähtiin vaan joki, jollainen on Suomessa nykyään harvinainen. Valjastamaton koski! Olisi voinut kuvitella olevansa 50 vuotta ajassa takanapäin. Punaiset tuvat reunustivat jokea sekä Suomen, että Ruotsin puolelta ja Torniojoki kuohui. Älä ihmeessä ajako tästä ohi. Alkoi ihan hävettämään, miten monesti Haaparannassakin on tullut käytyä ihan Ikeassa ja karkkiostoksilla, kun pienen kierroksen päässä olisi tällaisia maisemia! Uhkaavat pilvet tekivät oman kontrastinsa näkymiin.Kukkolaforsen (7)

Ihan kauhian nättiä.

Ihan kauhian nättiä.

Kukkolaforsen (13)

2. piste: PERRAVAARA – HAPARANDA, SWE

Kartan mukaan oli ajettava Karungin kylään ja käännyttävä vasemmalle vasta siellä, mutta hyvät opasteet 99-tieltä yllättivät mukavasti täälläkin. Ajelimme peltojen keskeltä keskelle metsää. Hämäännyimme ensin kyltistä, joka osoitti Struven ketjua ja parkkipaikkaa.Struven ketju Perravaara Haparanda (14) Kyltissä luki varsinaisen pisteen olevan vielä kilometrien päässä, mutta erittäin huonokuntoisen tien takana. Asuntoautoilla tai isoilla henkilöautoille tielle ei olisi mitään asiaa. Onneksi meillä on juuri sopiva pikkuruinen maasturi! Parkkikselta oli melko hyväkuntoista hiekkatietä matkaa vielä viisi kilometriä eteenpäin. Viitat ohjasivat meidät hauskan näköisen järven vierestä vielä Perävaaran liepeille, josta alkoi varsinainen huono tie vaaran päälle. Auto oli jätettävä tien päätepisteeseen, josta alkoi maailmanperintöreitti kohti vaaran huippua ja pistettä. Eksyminen oli mahdotonta hyvien opastetolppien vuoksi ja puolen kilsan kivikossa talsimisen jälkeen oltiinkin jo perillä. Kahdensadan vuoden takaa ei ole muistoa, mutta paikalle on isketty kyltti havainnoimaan välimatkoja ketjun alku- ja päätepisteisiin. Se oli semmoinen piste.Struven ketju Perravaara Haparanda (43)Struven ketju Perravaara Haparanda (23)Struven ketju Perravaara Haparanda (27)Struven ketju Perravaara Haparanda (3)Struven ketju Perravaara Haparanda (33)Struven ketju Perravaara Haparanda (40)

Luppioberget

Parasta roadtripeissä on yllätykset! Luppioberget oli meidän reissun kohokohta, vaikka se ei ollut edes suunnitelmissa! Kumpikaan meistä ei ollut koskaan paikasta kuullutkaan. Ajoimme kelttimusiikkia kuunnellen kohti Övertorneåta, kun näimme korkean kukkulan laella suuren Ruotsin lipun liehuvan kuin parhaimmassakin linnoituksessa. Kohta tuli eteen ravintolaa, kahvilaa ja näköalapaikkaa mainostava kyltti. Äkkijarrutus ja käännös nuolen osoittamaan suuntaan!Luppioberget (61)Luppioberget (46)Luppioberget (66)

Parkkipaikalta lähti polku kohti korkeuksia ja Ruotsin lippua ja piti meidänkin sinne lähteä seikkailemaan. Paikka oli paljon kiinnostavampi, kuin olisi alkuun uskonut. Ihmettelimme pystysuoria jyrkänteitä ja tajusimme vasta myöhemmin, että niistä suuri osa oli bunkkerin tapaisiksi linnoituksiksi rakennettuja suojia naamioiduilla kurkistusrei’illä. Niihin pääsi jopa sisälle kurkkimaan. Markku tutki hyväkuntoisia majoitustiloja. Ihmeellistä. Ylhäältä lipulta oli aika huimat maisemat Suomen puolelle ja Torniojoelle. Koitimme arvuutella mikä joen toisella puolella olevista huipuista olisi seuraava kohteemme Aavasaksa, jonne Luppiovaaralta on vain muutama kymmenen kilometriä linnuntietä. Luin myöhemmin netistä, että Aavasaksa ja Luppioberget ovat ns. kaksoisvaarat, joita kutsutaan myös yhteisnimillä Juhannusvaarat tai Aurinkovaarat. Soittelin kotiin porukoilleni reissusta ja kappas vain, ennen minun syntymääni on oltu juhannusjuhlilla Ruotsin rajalla! Luppioberget (70)Luppioberget (26)Luppioberget (76)

Ehkä parasta Luppiobergetillä oli rinteessä seisova Islannin huikeista turistikeskuksista muistuttava lasiseinäinen Utblick ravintola. Voin vain kuvitella millaista tuolla olisi illastaa ruska-aikana! Paikka oli juuri täyttymässä ja me karattiin ulkoterassille mukanamme vain kahvia, teetä ja kuppikakkuja. Ei tarvittu kuin merkitsevät katseet aurinkotuoleissa ja oltiin jo päätetty, että tänne tullaan syksyllä uudelleen pöytävarauksen ja pidemmän ajan kanssa. Rovaniemeltä on tänne lyhyempi matka kuin Sodankylään! Luppioberget (49)Luppioberget (48)

Melko upea ravintola!

Melko upea ravintola!

Luppioberget (88)

3. piste: AVASAKSA – AAVASAKSA, FIN

Oltiin ihan innoissamme vielä Luppiobergetistä, kun ajettiin sillan yli Suomeen Ylitorniolle ja kohti Aavasaksanvaaraa. Tännekin oli opasteet niin, ettei vieläkään tarvittu navigaattoria. Vaaran päällä on hiukan vanhentunut lomakylä, mutta ajettiin ohi kohti Keisarinmajaa. Huipulla olisi ollut monenmoista patikkalenkkiä neljästäsadasta metristä yhdeksään kilometriin. Me käytiin Kruununkierroksella jaloittelemassa reilu kilsa ja alettiin sitten tuumimaan missähän ihmeessä se varsinainen piste mahtaa sijaita. Infopisteeltä löytyi tietoa ketjusta, mutta vasta tarkemmin luettua sivulauseesta selvisi se sijainti. Huipulle ihan Keisarinmajan viereen on rakennettu tiilistä näköalatorni, jonka kohdalla piste on aikaisemmin ollut. Ja olihan sieltä tornista maisemat! Tsuumasimme heti kohti Luppiobergetin Ruotsin lippua. Struven ketju Avasaksa (5)Struven ketju Avasaksa (12)Struven ketju Avasaksa (18)

Keisarinmajakin oli näkemisen arvoinen!

Keisarinmajakin oli näkemisen arvoinen!

Struven ketju Avasaksa (21)Struven ketju Avasaksa (44)

Kattilakoski

Takaisin Ruotsin puolelle ja kohti Svansteinia. Maaherran kylän jälkeen oli kyltti ja ajettiin jo ohi. Vaan katsoin olkani taakse ja pyysin U-käännöstä. Voi näitä kauniita koskia! Kattilakoski (15) Kattilakoski (30) Kattilakoski (33) Kattilakoski (41)

4. piste: PULLINKI – SVANSTEIN, SWE

Kattilakoskella paleltu sormet, mutta tällä matkalla alkoi jo hikoiluttamaan. Svansteinista lähdimme kohti paikkakunnan hiihtokeskusta ja Pullinkivaaraa. Näytti vähän liian korkealta minun silmiin autolla valloitettavaksi, mutta google maps oli näyttänyt huipulle menevän tien. Kerrottakoon tässä heti, ettei tuonne ole mitään asiaa ilman pientä maasturia tai mönkijää.

Tässä vaiheessa ei vielä pelottanu.

Tässä vaiheessa ei vielä pelottanu.

Vanhalla Pajerolla jyrkissä rinteissä olevat tiukat käännökset olisivat olleet ihan sula mahdottomuus, mutta Jimny kiipeili menemään. Mulla pelotti ja uikutin käsi kauhukahvalla. Sanomattakin selevää oli, että tästä pisteestä tuli Markun ehdoton lemppari. Ylhäällä se tituleerasi paikkaa jopa maailmankaikkeuden hienoimmaksi pisteeksi ihan vaan sen takia, että sinne meni niin HAUSKA tie. Onneksi päästiin hengissä alas. Pullinki-piste oli hiihtohissien lähettyvillä sinisellä näkötornilla. Paikalta löytyi myös Toppstugan, jossa oli kerrossängyt yöpymiseen ja pikkukamina. Markku oli aivan innoissaan. Varmaan meidän on pakko tulla tännekin uudelleen, jos palaamme Luppiobergetillekin.Struven ketju Pullinki Svanstein (28)Struven ketju Pullinki Svanstein (15)Struven ketju Pullinki Svanstein (22)Struven ketju Pullinki Svanstein (27)

Suunnitelma puolen päivän retkestä venyi myöhään ja palasimme kohtiin vasta yhdentoista kieppeillä ihan nääntyneinä päivän seikkailusta! Rajaseutu oli yllättänyt meidät totaalisesti. Ihan mahtavaa, miten näin läheltä kotoa voi löytyä näin hienoja paikkoja, joissa ei koskaan olla käyty, eikä edes koskaan kuultu. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa ”käyneeni” Struven ketjulla. Meillä on kesän Norjan reissun kohteeksi jo valittu Hammerfest, jossa ketjun alkupiste Fuglenes sijaitsee. Matkan varrella kerkeämme myös Altaan, josta löytyy Lille-Reipas-piste. Ehkä pisteiden keräily saa sitten riittää. Tai sitten ei. Onhan tämä omanlaistansa geokätköilyä 😀

Onko Struven ketjun pisteet teille tuttuja Suomesta tai muualta? Ehkä tämä postaus inspiroisi päiväretkelle tutustumaan Suomenkin maailmanperintöön!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

65 Comments

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa sunnuntai, kesäkuu 5, 2016 at 21:28

    Minä olen käynyt joskus vuosia sitten tuolla Alatornion kirkossa jollain retkiseurueella.Viime kesänä kiipesin Oravivuorelle Jyväskylän suunnalla. Pari kesää sitten ajelin Aavasaksan kautta Kilpisjärveä kohden, mutta ei tullut tuolla pisteellä poikettua. Koskahan sitä seuraavan kerran tuolle suunnalle tulee lähdettyä? Mielenkiintoinen reissu teillä.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 6, 2016 at 13:49

      Voi vitsi kun itsekin pääsisi käymään tuolla kirkolla! Se oli ilmeisesti auki vain sopimuksesta tai virka-aikoina arkisin, jolloin ei yleensä olla tuolla suunnilla seikkailemassa. Etelästä tietenkin rajaa pitkin on lyhin reitti Kilpisjärvelle. Tuo on varmaan muutenkin hauska reitti pohjoiseen! No mekin ollaan ajettu kerran pisteen ohi. Tultiin keväällä Björklidenistä kotiin Rovaniemelle, kun Pajalan tienoilla oli Unesco-kyltti. Vasta myöhemmin netistä katsoin, että se olisi ollut juuri tämän viikonlopun reitin jälkeen seuraava suojeltu piste linjassa. Harmitti jälkikäteen kun se meni noin vain ohi!

  • Reply Ritva-Liisa sunnuntai, kesäkuu 5, 2016 at 21:44

    Kävin viime kesänä mieheni kanssa Hurtigruten-reissulla Hammerfestissa Struve-ketjun alussa siellä muistomerkillä. Hammerfest on muutenkin ihana, olen käynyt ekan kerran 6-vuotiaana siellä – eli hui melkein 50 vuotta sitten? . Yksi Struven piste taitaa olla Oulun tuomiokirkon kohdilla mutta en tiedä onko siellä mitään merkkiä enkä ole saanut aikaiseksi asian selvittämistä vaikka 3 kilsan päässä tuomiokirkosta asun!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 6, 2016 at 13:51

      Hammerfest on kyllä sellainen paikka, jonne pääsyä olen pitkään jo odottanut! Enkä vähiten nyt siksi, että pääsen ketjun alkupisteeseen, joka kuuleman mukaan on ihan komea patsas tai muistomerkki. Hurtigruten retkestä vielä haaveilen, ei ihan kate riitä kortilla sellaiseen matkaan 🙂
      Ai Oulussakinko piste! Tuomiokirkko on varmasti otollinen paikka tehdä mittauksia, taidan koittaa ottaa itsekin selvää asiasta ennen seuraavaa Oulun reissua. Kiitos vinkistä ^^

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, kesäkuu 5, 2016 at 22:00

    Oi ku ihana tuo Utblick! <3

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 6, 2016 at 13:52

      Haha, joo! Lähettiin tutkimaan historiaa ja tiedettä ja päädyttiin siihen, että koko reissun siistein paikka oli nimenomaan tuo pikkuinen ravintola 😀

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, kesäkuu 5, 2016 at 22:16

    On Struven ketju tuttu ja olen käynyt yhdessä pisteessä Aavasaksalla. Olisi mielenkiintoista tutustua siihen hieman paremmin. Kuulosti hienolta reissulta. Minä vihaan huonokuntoisia kärrypolkuja ja mun exäni taas tykkäsi ajella niillä. Pelkäsin koko ajan, että jäätäisiin jumiin.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 6, 2016 at 13:54

      Mie arvelinkin, että sie saattaisit olla kärryillä tästä 🙂 Aavasaksalla olisi tosiaan pyörinyt mielellään kauemminkin. Ne kävelypolut oli aika hulppeissa maisemissa. Varsinkin aurinkoisella säällä tuolla olis varmasti ollut upeaa. Jaan kyllä inhosi noihin polkuihin monessa määrin. Mua ei vaan pelota jumiin jäänti niin paljon kuin se, että auto kippaisi nurin… Ja meillä oli takakontissa Ikeasta ostettu mandariinipuun taimi, jonka ruukun pelkäsin hajoavan höykytyksessä. Ei se onneksi hajonnut. 😀

      • Reply Stacy Siivonen perjantai, kesäkuu 10, 2016 at 18:39

        Mullat vain sekoittuivat ja lajittuivat purkissa.

  • Reply Lotta | Watia.fi maanantai, kesäkuu 6, 2016 at 11:03

    Joo! Olen käynyt Aavasaksalla ja sitten Oravivuoressa lähellä Jyväskylää. Molemmista avautuu niin upea maisema, että muutkin pisteet kiinnostaisi käydä katsomassa. Ihana kesän roadtrip-idea olis ajaa noiden kaikkien kautta!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 6, 2016 at 13:56

      Hauska kuulla, että täällä on muitakin käyneitä! Tuo Oravivuori täytyy käydä katsastamassa ehottomasti. Tai sitte pistän Markun asialle matkalla Helsinkiin. 😀 Mua kiinnostaisi myös se Pyhtäällä jossain saaressa sijaitseva Suomen eteläisin ketjun piste. Sinne tosin pitäs varmaan hankkia joku vene tai pikkunen laiva.

  • Reply Teija / Lähdetään taas maanantai, kesäkuu 6, 2016 at 12:04

    No enpä ole koskaan kuullutkaan koko hommasta! Olipa mielenkiintoinen postaus.

  • Reply Saana | Live now – dream later maanantai, kesäkuu 6, 2016 at 14:11

    Tämä oli taas ihan huippuhauska yhteensattuma. Struven ketju tuli nimittäin paremmin tutuksi vasta viime viikolla, kun kirjoittelin Gofinlandin blogiin Suomen maailmanperintökohteista. Totta puhuen, en ollut koko ketjusta ennen kuullutkaan, saatika käynyt (tietääkseni) yhdelläkään mittauspisteellä. Ihan hitsin mielenkiintoinen juttu kylläkin, ja se taitaa olla ainoa maailmanperintökohde, joka kattaa niin monta maata. Ja aika mielenkiintoinen road trip -idea tosiaan. Joku mp-kohteita keräilevä on varmaan käynytkin kaikki mittauspisteet läpi. Aika uskomattoman monta olet sinäkin ehtinyt jo koluamaan! 🙂

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 6, 2016 at 14:18

      Pitäsköhän meidän olla toisiimme yhteyksissä ennen kuin alamme kirjoittamaan Suomi-juttuja 😀 Saattaa olla taas jotain sielujen sympatiaa nämä kohdevalinnat, hehe :p Onhan tämä erikoinen kohde tai asia ihan tavikselle tietää, jos ei ole yhtään kiinnostunut esim tieteestä. Ite taas kahlasin maailmankaikkeudesta, maapallosta ja ihmisestä kertovia opuksia tädin tietokirjahyllystä jo joskus kymmenen ikävuoden paikkeilla. Hurja lapsuus. Ei minusta silti tullut kuin harrastelija, mutta nämä on tosi mielenkiintoisia juttuja. Mahtavaa, että tieteellinen taidonnäyte on päässyt myös maailmanperintökohteeksi 🙂
      Kuulostais kyllä melkoiselta urakalta käydä nuo kaikki pisteet, vaan saatan mie senkin tehä! Ajan kanssa. 😀

      • Reply Saana | Live now – dream later keskiviikko, kesäkuu 8, 2016 at 10:00

        Hehe, pitäisi varmaan. Tai ehkä meidän pitäisi alkaa tehdä näitä Suomi-reissuja yhdessä, ainakin silloin tällöin! 🙂 Tosin asutaan kieltämättä vähän eri suunnilla, joten saattaapi tuottaa pieniä logistisia ongelmia se suunnitelma! 😀

        • Reply Maarit Johanna keskiviikko, kesäkuu 8, 2016 at 17:27

          Kuulostais kyllä aika hemmetin hyvältä suunnitelmalta! Ja muutenkin näyttää kohdesuunnitelmat välillä menevän ihan yksiin. Voitas lähtiä vaikka Islannin ympäriajolle? 😀

  • Reply Martta / Martan Matkassa maanantai, kesäkuu 6, 2016 at 23:37

    Tykkään bongailla Unesco-kohteita ja tuo Struven ketju on tuttu, mutta noita paikkoja en millään muista. Olisi todella mahtavaa päästä jossain pisteellä käymässä, mutta sijaitseeko kaikki Suomen pisteet pohjoisessa? Upeita kuvia ja maisemia, ikävä tulee Suomi-ikävä iskee jälleen…

    • Reply Maarit Johanna tiistai, kesäkuu 7, 2016 at 21:13

      Älä huoli, en miekään aina muista missä noita sijaitsee 😀 Siksi me ajettiinkin Ruotsista kotiin tullessa keväällä Pajalan liepeillä sijaitsevan kohdan ohi. Suomessa on etelämmässäkin suojeltuja pisteitä ainakin Oravivuorella, Lapin järvellä ja Pyhtään saaristossa, eli kyllä noille pääsee muutkin kuin lappilaiset.

  • Reply miraorvokki tiistai, kesäkuu 7, 2016 at 17:59

    No en kyllä ole kuullut aiemmin! Nytpä olen 🙂 Itseäni ei ehkä niin kiinnosta ainakaan tällä hetkellä mutta voi mieli muuttua. Petriä varmaan innostaisi enemmän. Annanpa tämän myös hänelle luettavaksi 🙂

    • Reply Maarit Johanna tiistai, kesäkuu 7, 2016 at 21:14

      Jes, mie arvasin ettei moni ollut kuullut! Aika useat keräilee Unesco-kohteita, mutta kotimaan paikoista ei sitten ollakaan tietoisia. Kerropa ihmeessä Petrille, ehkä pääsette roadtripille vaikka etelän pisteille ^^

  • Reply laura / to travel is to live tiistai, kesäkuu 7, 2016 at 18:11

    Mielenkiintoinen reitti! olen kuullut tästä, mutta eihän Struven ketjua niin mainosteta kuin Suomen muita UNESCO-kohteita. Ansaitsisi selvästi enemmän mainintaa. Hienoa että opasteet on sentään kehittyneet 🙂

    • Reply Maarit Johanna tiistai, kesäkuu 7, 2016 at 21:16

      OON NIIN SAMAA MIELTÄ! Tänään luin töissä tänäpäivänä ilmestynyttä Lapin kansan ja Pohjolan sanomien Kesäliite-lehteä. Siinä oli jopa kolme sivua juttua Torniojokilaakson nähtävyyksistä, tekemisvinkkejä ja jopa juttu Luppiobergetistä. Ei juttua Struven ketjusta, vaikka ne pisteet sivuaa jokilaakson rantatietä. Onkohan sitte suomalaisetkin tietämättömiä. 🙁

  • Reply Marjukka Katariina tiistai, kesäkuu 7, 2016 at 19:42

    Olen kuullut aiemmin Struven ketjusta, mutta en ole itse käynyt noilla paikoilla. Upeita maisemia kyllä!

    • Reply Maarit Johanna tiistai, kesäkuu 7, 2016 at 21:17

      Kyllä vain! Voin ehottomasti suositella ^^

  • Reply Jenni / Globe Called Home keskiviikko, kesäkuu 8, 2016 at 03:23

    Struven ketju on ollut noista Suomen kohteista mulle kaikkein henkisesti kaukaisin. Jos totta puhutaan en ole edes kunnolla tajunnut mistä on kyse… ennen tätä juttua! Kiitos kattavasta kuvareportaasista, joka sopivasti täydentää Snäpissä nähtyjä maisemia. 😉

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, kesäkuu 8, 2016 at 17:26

      Henkisesti kaukainen on kyllä hyvä sana 😀 Mutta onpa se Unesco-kohde kuitenkin. Ehkä näitä kryptisempiä kohteita löytyy vielä lisää 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, kesäkuu 8, 2016 at 17:26

      Henkisesti kaukainen on kyllä hyvä sana 😀 Mutta onpa se Unesco-kohde kuitenkin. Ehkä näitä kryptisempiä kohteita löytyy vielä lisää 🙂

  • Reply Terhi / Muru Mou keskiviikko, kesäkuu 8, 2016 at 13:36

    Oon kuullut Struven ketjusta, mutta luulin sen olleen hieman mielenkiintoisempi juttu kuin vain joukko mittauspisteitä 😀 Mutta upeita paikkoja kyllä, että kyllähän noita mielellään kiertäisi, oli syy sitten mikä hyvänsä!

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, kesäkuu 8, 2016 at 17:30

      Mutta tämähän ON mielenkiintoinen 😀 Täytyy kyllä myöntää, että en varmaankaan olisi ollut ketjusta kiinnostunut ilman sen Unesco-listausta. Se jo kertoo, että kyseessä on jotain historiallisesti todella tärkeää ja vaikuttavaa. Mutta onhan sitä tietokoneiden ja sateliittien aikakaudella vaikea ymmärtää miten suuri ponnistus on voinut olla neljäkymmenen vuoden mittaus urakka jossain tiettömällä taipaleella kakssataa vuotta sitten. Ja selvitettävänä oli vain yksi ainoa tieteellinen hypoteesi todeksi. Nyt sen voisi tehdä varmaan tietokoneella hetkessä. 😀 Tää onkin just Unesco-kohteissa hauskaa. Tulee tutustuttua paikkoihin ja asioihin, jotka ei ilman listausta välttämättä kiinnostas ollenkaan. 🙂

  • Reply Teea | Curious Feet torstai, kesäkuu 9, 2016 at 10:33

    Ihanaa retkeilyä! Oi joi kun ottaisikin alle Jimnyn ja lähtisi tuolla lailla seikkailemaan pohjoiseen. Siis apua mikä matkakuume nousi tästä siihen suuntaan :D.

    Ja on muuten ravintola mainiolla paikalla. Kelpaisi kyllä syödä siellä.

    • Reply Maarit Johanna torstai, kesäkuu 9, 2016 at 19:29

      Jimny on kyllä huippuauto kun pitää päästä ahtaista ja vaikeista paikoista 😀 Harmi vain, kun se ei muuten käy retkeilyautoksi. Ihan ei mahu nukkumaan sisälle 😀 Utblick oli lähes täydellinen. Pakko päässä!

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, kesäkuu 9, 2016 at 11:40

    Juu, olen kuullut. Sinä päivänä kun päätämme, että lasketaan nyt sitten niitä Unesco-pisteitäkin, niin sitten täytyy tästäkin käydä hakemassa piste 🙂 Toistaiseksi on kuitenkin päätetty, että TCC- ja maapisteiden lisäksi ei muita listoja vakavissaan ryhdytä bongaamaan …

    • Reply Maarit Johanna torstai, kesäkuu 9, 2016 at 19:30

      Ihan fiksu päätös olla toistaiseksi keräämättä näitäkin kovin vakavissaan. Aika hyvä keräilyharrastus nuo maapisteet on kans!

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi torstai, kesäkuu 9, 2016 at 15:58

    no kylläpä taas opin paljon uutta 🙂 Upea tuo Utblick – muistuttaa Ahvenanmaan Havsviddenistä josta juuri palasimme <3

    • Reply Maarit Johanna torstai, kesäkuu 9, 2016 at 19:30

      Mukavaa 🙂 Pakko googlata tuo paikka, mie niin rakastuin tällaisiin maisemaikkunoihin!

  • Reply salaine torstai, kesäkuu 9, 2016 at 19:01

    Struvesta ei ole tullut kuultua mitään tai jotain hämärästi. Nyt on otettava hieman selvää.

    • Reply Maarit Johanna torstai, kesäkuu 9, 2016 at 19:31

      Tää on kieltämättä aika erikoinen joukko kohteita, joten en ihmettele jos on jäänyt hämärän peittoon 🙂

  • Reply Noora torstai, kesäkuu 9, 2016 at 21:37

    Struven ketju on tuttu! Ja niinkin hauskan sattuman kautta, että olin tuurailemassa mulle vieraammassa kirjastossa, mikä jo sinänsä vähän jännitti, mutta heti ensimmäinen asiakas tuli kysymään kirjaa ranskalaisesta tutkimusmatkaajasta, joka oli 1700-luvulla mittaillut Lapissa maapallon kohoamista ™. Siinä hetkessä teki mieli väittää, että oon siivooja, mutta Google oli kaveri ja asiakkaan etsimä kirja löytyi. Siinä sitten jäin vielä lueskelemaan faktoja hänen puuhistaan ja myös tuosta ketjusta. (Olipas avautuminen :D). Mutta tosi nättejä maisemia mahtui matkan varrelle. Tuollaiset yllärit on yleensä reissujen parasta antia 🙂

    • Reply Maarit Johanna torstai, kesäkuu 9, 2016 at 22:17

      Sattupa hyvin! Monesti näihin pääsee kiinni ihan tuollaisten erikoisten juttujen kautta kiinni. Tuolla on tosiaan torniojokilaaksossa se ranskalainenkin käynyt vähän tutkimusretkellä Maupertuisin jalan jäljissä käytiin siis myös seikkailemassa. Hän teki mittauksensa ensin, mutta Struve halusi tehdä tarkemmat ja pidemmät laskelmat.
      Maisemat oli kyllä paremmat mitä ootin! 🙂

  • Reply Anna / Muuttolintu perjantai, kesäkuu 10, 2016 at 02:19

    No enpä ollut ikinä kuullutkaan tätä ennen. Suomen maailmanperintökohteet on kyllä nolottavan huonosti tiedossa. Teidän road trippejä on kyllä ihana seurata myös snäpistä, ihania maisemia aina!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 13, 2016 at 21:01

      No onneks mieki oon vähän myöhäisherännäinen muissa Unesco-kohteissa 😀 Tämä vain sattui jostain syystä kiinnostamaan, kun oli niin lähellä omaa kotipaikkaa. 🙂 Juu snäppi on kyllä paras keksintö vähään aikaan!

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää perjantai, kesäkuu 10, 2016 at 05:19

    No tämäpä oli mielenkiintoinen juttu! Kiitos siitä. Struven ketjusta olen tietoinen koska olen töissä kartta-asiantuntijana. Mutta nyt ihan oikeasti, montakohan sataa kertaa olen tehnyt samat Haaparannan ostoskeikat tietämättä, että siinä lähellä on noin kaunis paikka! Ja samoin tuo Luppioberget, se näyttää ihan paikalta josta amerikkalainen mieheni innostuisi. Täytyypä laittaa tämä postaus kirjanmerkkeihin tulevia Suomen reissuja ajatellen.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 13, 2016 at 21:03

      Oi mun unelma-ammatti olis kartta-asiantuntija! Mitään muuta en kyl osais, kun opetella paikkoja ulkoa kartalla, jota oon siis harrastanu jo pikkulikasta asti 😀
      Sama homma Haaparannan reissujen kanssa mulla. Pakko nyt vähän ryhdistäytyä muutenkin näiden kohteiden suhteen. Luppiobergetille ollaan niin tekemässä uusintareissua ihan piakkoin.

  • Reply Sateenmuru perjantai, kesäkuu 10, 2016 at 12:15

    Olipas mielenkiintoinen kirjoitus! Pidän aina, jos matkalla on jokin ”teema”. 🙂 Haluaisin päästä myös uudestaan Pohjoismaiden Lappia kiertelemään ihan ajan kanssa, jotenkin tuntuu, etten vielä ole löytänyt sitä ”oikeaa” Lappia.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 13, 2016 at 21:04

      Kiitos 🙂 Täältä se Lappi löytyy! Kunhan ei jää sinne Lapin etelärajalle junnailemaan, niin täällä pohjoisessa sitä on. Ihan ne parhaat maisemat löytyy tunturilapista. Lähtisin ehkä Pallakselle tai Kiilopäälle niitä etsimään 🙂

  • Reply Mira / Exploras perjantai, kesäkuu 10, 2016 at 22:14

    Tunnen Suomen paikkoja niin huonosti, että enpä tästäkään ollut aiemmin kuullut… Kuvista huokui houkuttelevan raikas ilma! – nimim. terveisiä Brasilian metropolista 😉

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 13, 2016 at 21:04

      Se ei yllätä! Samalla kun minä en tiedä Brasiliasta oikeastaan yhtään mitään. 😀

  • Reply Teppo/Tämä matka lauantai, kesäkuu 11, 2016 at 14:40

    No tulipa taas uutta tietoa 🙂 Hyvä syy lähteä luontoon. Maanmittauslaitoksen kuvista selvisi tuo mittaustapa tarkemmin. http://www.maanmittauslaitos.fi/sites/default/files/Struven_ketju.pdf

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 13, 2016 at 21:05

      Todellakin! Juu noita samaisia kuvia löytyi melkein jokaiselta pisteeltä havainnoimasta mittausta. Kirjoitettu niin hyvin, että blondiki ymmärtää ^^

  • Reply Missis L / Reissussa oon ja kehtaan sanua lauantai, kesäkuu 11, 2016 at 18:31

    NO nyt oli mielenkiintoisia kohteita siellä päin, missä sitä muutenkin tulee vietettyä kesäisin aikaa. Kiitos!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 13, 2016 at 21:06

      Ei muutako uusia paikkoja siis koluamaan 🙂

  • Reply Karoliina / From Karoliina -blogi sunnuntai, kesäkuu 12, 2016 at 07:12

    No enpä ollut kuullut minäkään 🙂 Rakastan lukea näitä sun juttuja, itselläni kun Suomen matkailu on niin hävettävän heikoissa kantimissa ja sä käyt kaikissa kivoissa paikoissa – vähän niinkuin kuljen tässä sitten siivellä mukana 😀

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 13, 2016 at 21:07

      Sie tosiaan kuljet siivellä 😉 Vitsi jos sulla olis joskus kunnon pysähdys Rovaniemellä, niin voisin tulla sulle lenkkikaveriksi tänne parhaille luontoreiteille! Mun lemppari lähtee käytännössä vartin kävelymatkan päästä hotelleilta. 🙂

  • Reply Hanneli /duunireissaaja sunnuntai, kesäkuu 12, 2016 at 08:42

    Olen kuullut, ja joskus osasin ne Suomen pisteet sijoittaa kartallekin. Tein nimittän Maailmanperintökohteille pari kertaa hienon osaston Matkamessuille. Näistä kohteista tosin on hävettävän monta käymättä.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 13, 2016 at 21:08

      Vau mahtavaa! Muutkin Suomen maailmanperintökohteet pitäs kyllä käydä. Merenkurkku ja Suomenlinna on kyllä käyty, mutta ne muut… Krhm.

  • Reply Liza in London sunnuntai, kesäkuu 12, 2016 at 16:25

    Olipa mielenkiintoinen postaus ja retki. Struven ketju kuulosti tutulta, mutta en kyllä olisi muistanut, mikä se oikeastaan on enkä tiennyt, että sen varrelta löytyy noin kivoja retkikohteita!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 13, 2016 at 21:09

      Mulla ei kyllä sytyttänyt koko Struve ennen kuin itse joskus otin asiasta selvää. Koulussakaan ei taideta tällaisia asioita opettaa. Mutta oli kyllä kivoja kohteita 🙂

  • Reply Kohtteena maailma / Rami sunnuntai, kesäkuu 12, 2016 at 19:01

    Struven ketju on nimenä tuttu, siihen se tietous sitten oli jäänytkin. Kiva postaus!

  • Reply Sanna I Siveltimellä sunnuntai, kesäkuu 12, 2016 at 22:51

    Aika hulppee tuo ravintola! Mulle oli myös vieraita nuo pisteet, joten ihan silmät suurina luin tätä, hahaha… Näin sitä oppii aina 😀

    • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 13, 2016 at 21:10

      No sanoppa muuta! Utblick oli kyllä jotain niin hienoa. Ja niin lähellä Suomea 🙂

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita tiistai, kesäkuu 14, 2016 at 23:58

    Aivan huikea päiväretki ja vitsit mitä maisemia! On teillä hienoa siellä, kun Ruotsin puolellekin pääsee noin pikaisesti. (Toki eihän täältä meiltäkään kauan kestä kun nappaa lennon tai vaikka laivan.) Struven ketjusta olen aikaisemmin lukenut täältä sinun blogista, muuten en siitä ole kuullut. 🙂

    • Reply Maarit Johanna perjantai, kesäkuu 17, 2016 at 13:52

      No sanoppa muuta! Onhan se kyllä kiva kun Ruotsiin pääsee senkun menee vain 🙂

    Vastaa käyttäjälle Missis L / Reissussa oon ja kehtaan sanua Cancel Reply