Yleinen

Issikkaretki Eld Hestarin tilalla

lauantai, lokakuu 31, 2015

Must to do-retki Islannissa oli issikkaratsastus. Olin ehtinyt jo kokea islannin hevosella ratsastuksen Grenivikissä viime syksynä Polar Hestarin talleilla. Kokemuksena se oli uusi ja jännittävä, sillä en ollut koskaan aikaisemmin ollut edes hevosen selässä. Tänä syksynä ratsastin siis elämäni toisen kerran. Salamatkustaja-Satu suositteli Laxnesin tilaa, mutta siellä oli valitettavasti täyttä. Varasimme ratsastusretken Eld Hestarin tilalta edellisenä päivänä ja maksoimme tilauksen heti luottokortilla. Noin 75€:n hintaan kuului menopaluu-kuljetukset Reykjavikista Hveragerdiin tilalle ja takaisin, 1.5 – 2h hevosen selässä ja opastukset siihen päälle. Meitä tultiin hakemaan asuntomme vieressä sijaitsevan guesthousen edestä kahdeksan maissa ja yhdeksältä olimme tilalla.

Säätiedotus lupasi vesisadetta, joten saimme tuollaiset yyberhienot kuravaatteet niskaamme ennen ulos lähtöä. Tuli äkisti mieleen islantilainen elokuva Hross i oss, jossa ei hevosvaelluksella olevalle ulkomaalaiselle käynyt kovin hyvin. 😀 Leidit olivat jännittyneitä, mutta minusta tuntui, että selviäisin tästä paremmin, kuin viime kertaisesta kokemuksesta. Hevosen selässä tuntui hyvältä istua, eikä tullut heti fiilistä, että tipahdan ja kuolen tai, että missä on jarrut ja turvavyöt. Pelkäsimme, että hevosretkelle osallistuisi kymmeniä ihmisiä ja kulkisimme vain letkana jotain ympyrää. Onneksi porukkaa oli vähän, noin tusinan verran. Oppaita oli matkassa kaksi ja melkein kaikki muutkin osallistujat olivat meidän tavoin aloittelijoita. Meille neuvottiin miten hevosen selkään noustaan, mutta ei oikein muuta. Tästä ei muuten mitään negatiivista, mutta hevosen käyttäytymisestä olisi voinut antaa jonkin verran ohjeita ja miten eläintä pitää ohjastaa. Äiti sai nimittäin paniikkikohtauksen heti alkuun, kun hevonen halusi alkaa syömään ja painoi turpansa maahan. Jos piti kovasti suitsista kiinni, heittäytyi aika nopeasti eteenpäin kun hevonen halusi syödä heinää. En pystynyt auttamaan ja molemmat oppaat olivat ryhmän alkupäässä auttamassa porukkaa. Pinteestä onneksi päästiin ja toinen oppaista kuljetti loppumatkan äitin hevosta vierellään pitäen siitä kiinni.

Ihan retken aluksi jouduimme/saimme ylittää joen! Opas lähti ylittämään jokea ensin ja katsoimme vierestä, että mitähän se aikoo. Joessa oli ainakin metri vettä. No seuraavana meni sitten aloittelijaturisti ja sitten toinen opas. Sitten olikin jo minun vuoro. Empä olisi uskonut ihan ensimmäiseksi tuollaista kokemusta saavani hevosen selässä! Nostin vain jalat ylös, sillä mulla oli vain nahkakengät, ja pääsin kuivalle maalle melko äkkiä.

Loppumatka olikin pitkä kierros Hveragerdin lähistöllä sijaitsevilla pelloilla ja sammalen peittämillä laavakentillä. Etenimme hitaasti ja välillä kokeilimme vähän tölttiä. Pari tuntia tuntui aika pitkältä ajalta. Harmitti, kun meille sattui aika sumuinen keli ja normaalisti niin kaunis Hveragerdin ympäristö näyttäytyi aika tylsänä harmaana. Persaus puutui ja olin ihan tyytyväinen, ettei otettu ainakaan kokopäiväretkeä! Sumun seasta kuitenkin nousi myös kaasua. Hveragerdi on todella aktiivista aluetta ja rikkihöyryä puskevia onkaloita on paikalla paljon. Alla olevasta kuvasta näkyy vähän esimerkkiä.

Itse olin tyytyväinen matkaan, vaikkei se ollutkaan niin mukava kuin viime syksyinen Polar Hestarin reissu Grenivikissä. Säähän ei tietenkään voi vaikuttaa, mutta kyllä kokemus on erilainen sumuisessa laaksossa kuin aurinkoisessa vuonomaisemassa. Onko teillä kokemusta issikkaratsastuksista? Mie voisin edelleen mennä uudestaan, mutta voi olla, että se kokemus tulee olemaan jälleen Pohjois-Islannissa. 🙂

Seuraa blogia *facebookissa*, *bloglovinissa*, *instagramissa*

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Sandra sunnuntai, marraskuu 1, 2015 at 05:40

    Mun mielestä issikkaratsastus oli yksi mieleenpainuvimmista jutuista Islannissa. Maisemat oli upeat ja ilma oli kohtuullinen. Kiva kun onnistuit ottamaan kuvia myös itse ratsastuksesta. Itse en uskaltanut kaivaa kännykkääkään esiin, kun pelkäsin, että pudottaisin sen kumminkin maahan johonkin kuraliejuun.

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, marraskuu 1, 2015 at 10:20

      Mun oli pakko saada otettua kuvia 😀 Kyllä he antoivat jättää kameran kaulaan ja se oli helppo sitten piilottaa tuon kuravaatteen sisään kun alkoi satamaan sen verran paljon, että kamera olis mennyt pilalle. Miekin kauhulla katselin miten jotkut kaivelivat iPhonejaan liukkailla ratsastushanskoilla taskuista! Ei kenenkään puhelin onneksi tipahtanut 😀

  • Reply Katja sunnuntai, marraskuu 1, 2015 at 10:21

    Enpäs ole muuten koskaan ratsastanut! Mutta Islanti maisemineen olis taatusti täysin oikea paikka kokeiluun.

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, marraskuu 1, 2015 at 10:30

      En minäkään koskaan Suomessa! Ja rantasandaalit jalassa kokeiltua poniratsastusta kuusi vuotiaana ei ehkä lasketa 😀 Islanti is the place. Kunhan vaan säätkin suosisi 🙂

  • Reply Kea | Deep Red Blues sunnuntai, marraskuu 1, 2015 at 10:57

    Mä oon nuorempana ratsastanut yli 10 vuotta ja käynyt muuten ratsastamassa tuolla samaisella Eld Hestarin tallillakin. Hyvin samannäköistä oli syyskuussa kenties vuonna 2007? Keli myös harmaa ja sumuinen, ei tainnut sentään sataa. Me ei oltu aloittelijoiden ryhmässä, vaan mentiin paikoin kovempaakin eli päiväretki ei ehkä siksi tuntunut niin pitkältä. Issikoilla oon ratsastanut verrattain paljon, mutta pakko sanoa, että poninkokoisen hevosen ja oikeasti ison hevosen väliltä valitsen kyllä sen ison hevosen. 😉

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, marraskuu 1, 2015 at 11:19

      Ai samalla tilalla! Kylläpä sattui. Mie nimittäin googlettelin noita tiloja Reykjavikin ympäristöstä aika tavalla. Niitä on ihan hurja määrä. Mua kiinnostais ratsastus enemmänkin, mutta myönnän, etten pystyisi siihen pidemmän päälle. Isosta hevosesta mie valitsisin aina pienemmän. Hevoset on kamalan pelottavia 🙂

      Näkyykö sulla blogi edelleen hassusti?

  • Reply susannamari4 perjantai, marraskuu 6, 2015 at 16:28

    Oi siis kyllä issikkaratsastus juurikin Pohjois-Islannissa on jäänyt upeana kokemuksena mieleen. Maisemat Islannissa on vaan niin upeita.

    Itse olen ratsastanut pienempänä, ja yks asia minkä huomasin, oli että issikkahevoset kulkee todella lähellä toisiaan ja niitä ei haittaa jos toinen heppa tulee omalle reviirille. Siellä kuljettiin melkein hevosen pää toisen hepan pyllyssä ;D nimittäin Suomessa kun oon ratsastanu, on pitänyt aina varoa kauheesti ettei toinen heppa tuu liian lähelle ja potkase tai vauhkoonnu tms. Ja issikkahevosien laukka-askel on myös täysin erilainen esim. suomenhevosiin verrattuna. Kyllä tuli persus ja sisäreidet kipeäksi laukatessa issikalla :d

    Kiitos paljon näistä Islanti-postauksista. Haaveissa on lähteä takasin muutaman vuoden sisällä muutaman viikon reissulle. 🙂

    • Reply Maarit Johanna perjantai, marraskuu 6, 2015 at 23:31

      Siis hei oot kyllä niin oikiassa! Mie en kiinnittänyt asiaan niin erityistä huomiota, kun en oo koskaan oikein ratsastanut. Siellä me vain kuljettiin kyllä ihan perätysten, eikä näyttänyt hepoilla vaivaavan, vaikka edessäolevaan oli matkaa ehkä puoli senttiä 😀
      Kyllä oli mullaki jalat kipiänä ratsastuksen jälkeen. On se varmasti tottumattomuudestakin, mutta kyllä se askellus tuntu niin alakropassa, ettei oikeastaan mikään muu ole tuntunut samalta!
      Ihanaa, että oot tykännyt lukea! Niitä on tulossa lissää vielä, kunhan saan kuvat muokkailtua paikalleen 🙂

  • Reply Paula maanantai, helmikuu 15, 2016 at 01:03

    No hitsi! Näyttää niin tutulle ja tulee ihan ikävä Islantiin 🙂 Nuo järkyt haalarit ja kaikki. Mutta niin hauskaa oli!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, helmikuu 15, 2016 at 11:12

      Sano muuta! Ilman haalareita tuolla ei kyllä olis pärjännyt mitenkään. Ainakaan tuossa säässä 😀 Tuli ihan mieleen elokuva Off horses and men. Islantiin haluttais ihan kokoajan uudelleen. 🙂

    Leave a Reply