Yleinen

26h matkustamista AKUREYRI-RKV-KEF-ARN-HEL-RVN-SODANKYLÄ

torstai, joulukuu 18, 2014

Vähän oli kooma aamulla ku toisen piti lähteä töihin. Mun matkaväsymyksestä ei voi varmaan puhua hirveästi jetlagina kun viimeiset kunnon unet olen nukkunut sunnuntaista maanantaihin Akureyrissa. Viimeinen tentti oli maanantaina ja neljältä kävelin kotiin. Käytiin tyttöjen kanssa viimeisillä islantilaisilla jäätelöillä ja 19:55 paikallista aikaa olikin jo aika heittää hyvästit Gula Villan-talolle ja tytöille. Niistä oli muodostunut perhe ja koti. Kuivin silmin sanoimme hyvästit ja fiilikset olivat todella oudot. Ei tuntunut yhtään että olisi lähdössä. Latvialainen tuli kentälle vielä saattamaan. Mulla tulee niin ikävä.

AEY-RKV, Air Iceland, Fokker 50

Samanlaisella pikkukoneella hurautettiin Reykjavikiin aikaan 40min kuin tullessakin. Ei tietoakaan turbulenssista ja onnistuin jopa nukahtamaan. Ei näkynyt tulivuoren valoja horisontissa pilvien vuoksi. Reykjavik oli kaunis. Otimme ruotsalaisen kanssa taksin Keflavikiin yhdeksältä. Matkalla näimme viimeiset islantilaiset revontulet.

Keflavik

Hiukan ennen kymmentä illalla raahasimme valtavat pakaasimme Keflavikin ovista sisään ja yllätyimme. Tiesimme ettei mitään lentoja lähde enää niin myöhään mutta täysin autio lentoasema oli vähän jännittävää. Kierreltiin hetki ja valittiin ainoat penkit mitä sattui olemaan näköpiirissä. Meidän basecamp seuraavaksi yöksi. Olisimme samalla lennolla matkalla Tukholmaan seuraavana aamuna klo 7:30. Aloin kutomaan sukkaa. Kello tuli kymmenen. Oli epämukavaa istua. Käytiin pelleilemässä ja ottamassa kuvia. Koitin hauskuuttaa itseäni youtubella. Kello oli 22:10. Huaaaah… Turvatarkastukseen menevien portaiden takaa ilmestyi tuttu naama. Meidän porukan puolalainen! Sillä oli tsekkiläisen kanssa basecamp portaiden takana lattialla. Yhdistyimme ja pidimme loppuyön majaa meidän penkeillä. Heidän Berliinin lentonsa lähtisi päivän ensimmäisenä 6:50. Kadehdin heidän nukkumislahjojaan. Koko lentokentällä tuntui olevan meidän lisäksi vain neljän nuoren miehen seurue. Tuntui hassulta omistaa koko kenttä, kulkea sukkasillaan ja tehdä tutkimusretkiä.

Tyhjä lentokenttä

Koitin nukahtaa muutamaksi tunniksi hankalaan asentoon. Heräsin neljän maissa siihen kun ensimmäisen Berliiniin matkaavat lapsiperheet olivat tulossa lähtöselvitykseen. Puuh, ei sitte nukuta, en olis halunnutkaan unta. Sinnittelin hereillä siihen asti että päästiin tekemään oma lähtöselvitys ja siirryttiin turvatarkastukseen ja duty/tax-free puolelle shoppailemaan. Väsyneenä lähdin loungeen aamiaiselle ja virkistymään. (Postaus Saga Classin loungesta ja lennosta luvassa seuraavaksi!) Söin yllättävän hyvällä ruokahalulla. Normaalisti ennen lentoja ei puhettakaan että maha haluaisi täytettä.

Snæfellsjökull

KEF-ARN, Icelandair, 757-200, Snæfellsjökull

Siirryin koneeseen seitsemän jälkeen ja paikakseni oli merkitty 1C. Nukahdin lämpimän viltin alle lähes tyhjällä Saga Classin puolella. (Kattavammin Sagasta ensi postauksessa) Auringonnousu näkyi upeasti ja koitin saada niin hyviä kuvia mitä kännykällä voi ottaa. No, mielen muistiin se kauneus on jokatapauksessa jäänyt. Normaalisti istun koneessa niin että saan ikkunakuvia ottaessa aina siiven kuvaan. Nyt siipi oli niin kaukana takana että piti vähän zoomailla kuvakulmia. Silmät laajeni hämmästyksestä juuri kun pää mutkalla kuvailin siipiä niin punainen matkustajakone meni alta kohti meidän tulosuuntaa. Hapuillessa kännykän kameraa takaisin päälle se ehti jo kauas, mutta spottasin toisen koneen. Meidän rinnalla samaan suuntaan oli menossa toinen valkea matkustajakone. Se tuli takaa ja ohitti noin puolessa tunnissa. Seurasin sitä innoissaani kokoajan ja yritin ottaa kuvia ja videota. Miten hyvin paljaalla silmällä näkeekään mutta kameraan ei tartu! Niin mielenkiintoista. Olisi hauska ollut tietää paljonko etäisyyttä välissä oli, mutta varmasti ainakin muutama kilometri. Käytin aikaa myös kutoen yhden villasukkaparin loppuun ja sain samalla käsiini ensimmäistä kertaa allergisen reaktion villasta. Lento meni muuten loistavasti, eikä ollut edes nimellistä turbulenssia.  Sinänsä hassua, sillä Ruotsissa sain kuulla miten iltapäivän lentoja oli peruttu ja myöhässä siellä taas ja jälleen riehuvien talvimyrskyjen takia. Ilmeisesti lensin juuri oikeaan aikaan.

Hyvästi Islanti!

Siellä se joku lentää.

Vuoristojen yli lentäminen on aina melko eeppisiä.

Kiitos kyydistä Icelandair.

Arlanda

En olisi halunnut pois koneesta sillä tiesin edessä olevan pitkän odotuksen. Laskeuduimme Arlandaan keskipäivällä paikallista aikaa. Hyvästelin ruotsalaisen ja lähdin vitosterminaalista pitkälle patikalle laukkuineni kohti terminaalia numero kaksi. Välillä pysähdyin frozen yogurtille hunajalla ja granaattiomenoilla ja vaihtamaan vaatteita ja tunkemaan vielä jotain ylimääräistä käsimatkatavaroistani isoon laukkuun. Siirtymään meni tunti. Nakkasin laukkuni bagdropille ja vieläkään ei sanottu mitään ylipainosta, vaikka laukulla oli siinä vaiheessa painoa 28kg. Finnairillekin siis iso käsi! Turvatarkastuksen jälkeen kuulutettiin matkustajia Finnairin lennolle Helsinkiin. Olipa masentavaa katsella muiden menoa ja tietää että lähtee vasta kolmen tunnin päästä seuraavalla. Yh. Latasin kännykän akkua tunnin ja luin uutisia lumimyrskystä. Tajusin jossain vaiheessa että dutyfree-kaupoissa on käsirasvatestereitä ja juoksin kauppoja läpi rasvaamassa punottavia sormiani. Pitää ilmeisesti pitää taukoa villan kanssa pelleilystä. Viisi tuntia kului hyvin hitaasti ja vaihdoin vain välillä istumapaikkaa. Starbucksissa nautin jotain randomruokaa ja näytin väsyneeltä. En uskaltanut nukahtaa etten nukkuisi lennon ohi.

Onhan nyt varmasti tarpeeksi huomiota herättäviä rusetteja?

Virkistävä fro-yo.

ARN-HEL, Finnair, A319

Kuulokkeet korviin, take off. Kuulutus: ”tällä lennolla tarjoilemme teille kahvia, teetä ja mustikkamehua” jonka jälkeen laimea muistikuva että haluan herätä mustikkamehulle. Ja heräsin kuulutukseen että laskeudumme viiden minuutin kuluttua. Olisipa kaikki lennot aina tällaisia!

Mun kyyti.

Helsinki-Vantaa

Helsingissä en odotellut kuin pari tuntia eikä tarvinnut edes säheltää laukkujen kanssa. Nautin joulun ensimmäisen oikean glögin rusinoilla ja manteleilla muutaman ihanan sushipalasen kanssa. Siis oikeasti Nautin. Juttelin maailmanmenosta Malagaan matkalla olevan vanhemman herran kanssa ja pian olinkin jo taas koneessa. Uskomatonta miten paljon pelkkä lentäminen vaikuttaa lentopelkoon. Neljä lentoa vuorokauteen tuntui jo rutiinilta. Hyppäys koneeseen, hetki ilmoissa, välilasku, taas lennolle, välilasku, taas kyytiin jne. Ei siinä paljoa enää kerkeä ajatella miten jaksaisi taas pelätä seuraavaa takeoffia vaan tuijottelin ikkunasta kaupungin valoja.

HEL-RVN, Finnair A319.

Jos Icelandairilla lippuuni olikin merkitty ensimmäinen rivi koko koneessa, Rovaniemelle matkustin vihoviimeisellä rivillä. 28 it was. Kone oli täynnä brittejä ja italialaisia perheitä joulutunnelmissa. Meillä oli mukava suomitiimi takapenkissä. Helsinki jäi taakse ja oli ihan oudot fiilikset. Olin oikeasti jo päivän viimeisellä lennolla matkalla KOTIIN. Absurdia. Kanadasta kotiin matkalla ollut ystäväni hehkutti myös kotiinpaluutaan whatsappissa ennen lähtöä. Kerrassaan outoa, viimeksi tapasimme Islannissa! Tällä lennolla sain mustikkamehunikin. Rovaniemelle laskeuduimme sysipimeydessä paikallista aikaa klo 21:55. Olin lähtenyt Akureyrista tasan 24 tuntia aikaisemmin. Pilvipeite ja lumisade oli niin paksua että vasta pari sataa metriä ennen laskeutumista näki siellä oikeasti vastassa olevan jotain valoja ja kiitotie. Tuntui vielä kummallisemmalta olla Rovaniemellä. Markku oli minua vastassa. Sain kukkia ja suklaata. Matkalla Rovaniemelle tuli itku. Tuntuu kodilta. En ole enää reissussa. Luntakin sataa.

Se oli hyvää.

Treffasimme siskoni ja hänen miehensä pikaisesti keskustassa ja lähdimme ajamaan vielä parin tunnin matkaa Sodankylään. Oli pimeämpää kuin Islannissa. Juuri niinkuin olin odottanutkin. Olen kotona.

Tervetuloa Rovaniemelle.

Blogin seikkailut saa uutisvirtaansa seuraamalla facebookissa.

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Jenni / Globe Called Home torstai, joulukuu 18, 2014 at 11:50

    Täähän kuulostaa siltä, ettei sulla ole enää lentopelosta tietoakaan! Mukavaa joulunodotusta taatusti jouluisissa maisemissa. 🙂

    • Reply Maarit Johanna torstai, joulukuu 18, 2014 at 18:54

      Tällä hetkellä tosiaan tuntuu ettei olekaan! Jos pitää liian pitkiä taukoja lennoilta se iskee taas. Vähän jännittää uudet reitit ja pitkät lennot Ausseihin jo etukäteen. Näissä lennoissa oli se hyvä puoli että olivat kaikki vain melko lyhyitä hyppäyksiä. Kiitokset ja mukavaa joulun odotusta sinullekin 🙂

  • Reply Katja torstai, joulukuu 18, 2014 at 12:45

    Tervetuloa Suomeen! 😀
    Täällä on kyllä niin masentavan pimeää, ettei nyt tulee mieleen toista syksyä/alkutalvea, jolloin olisi ollut näin pimeää. Oulussa on vain säälittävän pieni kerros luntakin. Ilmeisesti siellä kuitenkin hitusen enemmän?

    Niin ja näitä matkustuskeromuksia on aina ilo lukea! 🙂

    • Reply Maarit Johanna torstai, joulukuu 18, 2014 at 18:56

      On ihanaa olla kotona 🙂
      Pimeys on kyllä se pakollinen haitta mikä talvella on kestettävä. Kaamosmasennus meni onneksi jo ohi ja koettiin se talon tyttöjen kanssa kollektiivisesti marraskuun puolivälissä. Nyt jo tuntuu ettei sitä enää edes huomaa 😀 Lapissa on ihan kivasti lunta. Islannissa oli enemmän. Pöh. 😀
      Kivaa jos näitä jaksaa lukea. Koen tosi paljon omakseni tällaisen selostuksen 🙂

  • Reply Lena / london and beyond torstai, joulukuu 18, 2014 at 16:32

    Kotona on hyvä olla, ihanaa pohdiskelua aiheesta!

    Siis mitä ihmettä, 26h??? Huhheijaa. On sulla ollut matkantekoa ihan kiitettävästi 🙂
    Lennän helmikuussa Taipei-Hong Kong-Helsinki-Kuopio reitin ja siihen ”vaan” kuluu 19 tuntia. 😀

    • Reply Maarit Johanna torstai, joulukuu 18, 2014 at 18:58

      Kiitos ^^ Koti on paras paikka.
      Matka oli pitkä mutta kyllä sen kesti! Mulla sentään oli lennot kaikki täsmälleen ajoissa. Jos olisin ottanut myöhemmän lennon Suomeen se olisi ollut useita tunteja myöhässä lumimyrskyn takia. Onneksi siis ”vain” 26h. 🙂
      Hahaa, joo mietin kyllä viimeisellä lennolla että olisin kevyesti matkustanut vaikka Ausseihin samassa ajassa. 😀

  • Reply AnnKat perjantai, joulukuu 19, 2014 at 22:36

    Matkustettiin samassa ajassa muutama viikko sitten Balille Milanon ja HongKongin kautta. (Takaisin päin menikin sitten muutama tunti enemmän.) En ehkä ihan vielä halua edes muistella sitä 30h matkustamista… Sitä väsymystä kun pääsi iltapäivällä kotiin ja sai todeta, että seuraavana päivänä olisi 10h työpäivä.

    (No ehkä muistelen noita lentoja sitten positiivisemmalla mielellä, kun toukokuussa lennetään toista päivää Intiaan… 😀 Ehkä sitä joskus oppii arvostamaan suoria lentoja.)

    • Reply Maarit Johanna lauantai, joulukuu 20, 2014 at 20:29

      Kuulostaa kieltämättä väsyttävältä! Mulla tuntuu edelleen olevan vähän polla sekaisin nukkumattomuudesta ja väsymyksestä. Noilla mun lennoilla oli kieltämättä hyvä että välilaskut oli pidempiä ku lennot. Pääsi vähän kävelemään ja liikkumaan. Voin vain kuvitella miten liikkumattomuus ja väsymys saa kropan jumiin tuollaisella matkalla.
      En minäkään koskaan ajattele matka-aikaa lentoja varatessa, pakko vain fiilistellä sitä että kohta on taas reissu, ihan sama kuinka kauan matka kestää 😀

  • Reply Sofia / Liikkeella lauantai, joulukuu 20, 2014 at 21:04

    Ihanaa että lennot meni noin hyvin vaikka toki pitkät odotuksen on aina omanlaisiaan! Tervetuloa kotiin ja ilmoitteleppa jos olet Rollossa joku kerta niin treffaillaan! 🙂

    • Reply Maarit Johanna lauantai, joulukuu 20, 2014 at 21:40

      Kiitos Sofia 🙂 Kieltämättä niissä on hyvät ja huonot puolensa mutta olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen että olen jo kotona.
      Tulin juuri kotiin Rovaniemen pikavisiitiltä itseasiassa! Siskoni majailee siellä joten useammin tulee asioitua. Ilmoittelen varmasti seuraavilla kerroilla ^^

  • Reply Satu VW I Destination Unknown sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 11:10

    Huh huh mikä matka, kesti melkein yhtä kauan kuin meidän reissu Lontoosta Uuteen-Seelantiin aiemmin tänä vuonna!! 😉 Varmasti haikeaa jättää Islanti taakse, mutta ihania päiviä sinne pohjoiseen!

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 14:13

      Kelpais kyllä mieluusti tehdä myös tuollainen matka jos oikeasti tietäisi pääsevänsä kauas! Teidänkin reissusta tuntuu olevan jo enemmän aikaa kuin alle vuosi. Kiitos Satu 🙂 Helpottaa paljon eloa ja oloa kun on uusia lentolippuja jo sähköpostissa :))

  • Reply jdJenna sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 16:04

    Huhhuh, tuollasta reissua ei jaksaiskaan hirveen usein heittää… Kiitän onneani, et asun Tampereella 😀

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 18:30

      Peukut sulle 😀 Teillä on niin helppo lähteä Tampereelta Helsingin tai just vaikka Turun kautta reissuun 🙂

    Leave a Reply