Yleinen

14 000 kilometrin etäisyys

sunnuntai, heinäkuu 28, 2019

Herään sunnuntaiaamuna ja pitkästä aikaa tiedän että tänään ei ole minkäänlaista aikataulua. Ei kerrassaan mitään mitä olisi ihan pakko tehdä. Olen mestari laatimaan tehtävälistoja ja joskus vapaapäivätkin täyttyvät niistä huomaamatta. Vaikka ihan mukavilla asioilla. Sellaisella kaikella johon arjessa ei tunnu olevan aikaa.

Suomen yli käy lämpöaalto. Tepastelen pihalle hakemaan viinimarjoja aamujogurtin sekaan ja istahdan varjoisalle terassille vaikka heti huomiselle on povattu viileitä ilmamassoja. Täällä on tänään yhtä kuuma kuin Australiassa vaikka siellä vietetään talvea. Täällä hikoillaan ja siellä pukeudutaan pitkähihaiseen. Nautin kahvista ja löydän lehdestä mielenkiintoisen vaikka monimutkaisen filosofian kirjoituksen johon jostain syystä uppoudun syvemmin kuin olisin uskonutkaan. Onko tämä sitä mitä luulen sen olevan? Olenko matkan varrella oppinut katsomaan asioita laajemmin kuin musta-valkoisessa nuoruudessa?  Vai onnistunko vain tavallista paremmin pysähtymään paikoilleen. Kokemaan tämän pitkään odotetun, hitaan ja nautinnollisen, ohjelmasta vapaan sunnuntain.

Luen lehden sivu kerrallaan ja santsaan kahvia. Vaikka olen jo sarjakuvissa mieltäni jää vaivaamaan filosofi Kantin ajatukset tasa-arvosta ja universaalista ihmiskäsityksestä, elämästämme kuplassa. On vaikea uskoa että miehen ajatukset ovat syntyneet jo 1700-luvulla ja mitä ihmeellisintä, hänen kerrotaan pysytelleen Preussin kuningaskunnassa poistumatta sieltä koskaan. Kuulostaa äkkiseltään aika suppealta elinpiiriltä.

HS:n (28.7) filosofi Immanuel Kantia käsittelevä artikkeli aloittaa kysymyksellä

  • “Elääkö naapurini samassa maailmassa kuin minä? “

Hetken mietittyäni voisin kuvitella että aika pitkälle kyllä. Jaamme yhteisen orapihlaja-aidan, hetket kahvikupposen äärellä ja onhan meillä saman verran lapsiakin. Lähes sama osoite, kieli ja synnyinmaa. Meillä kummallakin on kuitenkin oma kokemuksemme ja maailmamme esim. pikku-kaupungissa elämisestä tai vaikkapa ihmissuhteista. Ja se on ihan okei. Nykymaailmassa ja aina ennenkin, ongelmaksi voi muodostua se että ihmiset eivät osaa kunnioittaa toistensa tapaa kokea maailmaa jos se on kovin erilainen kuin heidän omansa. Meillä on oma naapurikupla.

Aamupalan ja Kantin ajatusten jälkeen tunnen oloni niin rentoutuneeksi että päätän poiketa aikaisemmasta suunnitelmasta olla tekemättä mitään. Kannan viherkasvit ulos ja annan niille reippaan suihkun suoraan puutarhaletkusta. En tiedä kuuluuko orkideojen saada tällaista kohtelua mutta uskon niiden nauttivan tästä yllätyksellisestä hoitomuodosta. Jynssään kylpyhuoneen lavuaarin ja asetan ulkomailta ostetun, ylellisen tuoksuisen saippuan hanan viereen. Kannan petivaatteet aurinkoon ja kiskon pesukoneen sisältä toistensa ympärille rullautuneet märät lakanat suoraan Ikean siniseen pusssiin. Miten onnelliseksi tulen kun saan ripustaa ne ulos pyykkinarulle. Heilumaan ja leijumaan ohuen keveässä tuulen vireessä.

Istahdan alas ja otan yhteyden niin kauas kuin täältä pääsee, Brisbaneen. Ihana, rakas tyttäreni ilmestyy puhelimeni näytölle ja olemme välittömästi meidän omassa kuplassamme. Lapseni hymyilevänä ja täynnä energiaa, hiukset märkänä heti suihkun jälkeen. Puhumme tutuista jutuista ja nauramme samoille asioille. Olemme hetkessä  samanlaisia kuin olemme aina tottuneet olemaan. Käymme äidin ja tyttären välistä keskustelua maan ja taivaan välillä, enkä välty miettimästä kuinka hänen maailma ja kokemukset ovat erilaisia kuin omani silloin aikoinaan 23-vuotiaana. Silti hyvin pitkälle myös samoja.

Hänen maitopurkissa on erilainen etiketti mutta silti täynnä maitoa kuten meidän pöydällä koti Suomessa.

Monesti saan vastata kysymykseen että miten kestän tämän välimatkan.

En kovin hyvin. Itsekkäästi ikävöin ja kaipaan lastani joka päivä.

Mutta olen onnellinen siitä että hän on onnellinen ja se on tärkeämpää kuin minun kykyni sietää ikävää.

Pidämme huolta toisistamme ja suunnittelemme yhteisiä asioita. Jaamme ilot ja murheet välimatkasta huolimatta. Minun ja tyttäreni oma kupla on meidän kokemuksemme siitä miten jaamme ja elämme tätä eloa yhdessä. Välimatkasta huolimatta.

Filosofi Kantin mukaan maailma on siis sama meille kaikille mutta se muokkautuu erilaiseksi kokemustemme kautta. Tätä muokkautumista voi tapahtua vaikka joka aamu mieheni kanssa Viivin ja Wagnerin tarinoita tulkitessamme. Ehkä Kant on oikeassa. Maailma ei luo kokemuksiamme vaan kokemuksemme luo maailman.

Tällaista se vapaapäivä tuottaa. Huomenna taas takaisin töihin.

-Nina

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply