Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Miksi tykkään reissaamisesta?

Tämä on kysymys, johon ei ole niin ilmiselvää vastausta, kuin voisi ensiksi ajatella. Uskon, että jokainen meistä tykkää matkustamisesta tietyllä tavalla ja uuden näkeminen ja kokeminen tekee hyvää niin mielelle kuin kropallekin. Minulla ei ole aina ollut mahdollisuutta matkustaa, mutta nyt olen onnellisessa elämäntilanteessa, jossa sen toteuttaminen suhteellisen usein on mahdollista. Toki suuri osa matkoistani on matkoja Suomeen perhettä tapaamaan, mutta yritän päästä ulkomaille ainakin muutaman kuukauden välein. Kärsin ennen myös lentopelosta, joka on onneksi vuosien myötä karissut pois. Tosin luulen, että minulla se johtui lähinnä tietämättömyydestä enemmänkin kuin irrationaalisesta pelosta. Nykyisin nautin siitä tunteesta suunnattomasti, kun kone nousee ilmaan ja tunne siitä, että on ns. tien päällä, matkalla jonnekin ottaa vallan.

Muistan myös, kun vuosia sitten olin Arlandan kentällä ja kauhistelin sen suuruutta, mutta nykyisin se tuntuu jopa kotoisalta ja siellä liikkuminen on helppoa ja koen sen pienenä. 😀

Huomaamatta matkustamisesta on tullut minulle intohimo ja käytän mieluiten vapaa-aikani ja varani siihen. Se on todellakin mielestäni ainoa asia, johon rahaa käyttämällä tulet vain rikkaammaksi. Olen oppinut niin äärettömän paljon itsestäni ulkomailla ollessa, (erityisesti vastoinkäymisien edessä) että en usko, että minusta olisi koskaan muuten tullut juuri tällaista kuin tänä päivänä olen. 🙂 Katson maailmaa todella avoimin silmin ja kaukokaipuu palaa sydämessä jatkuvasti.

Nuorempana matkustaminen ja pois lähteminen oli uhmakasta ja lapsenmielisesti ajattelin kaiken olevan parempaa muualla. Tietenkin kokemuksen myötä selviää, ettei aina niin ole ja meillä on monet asiat todella, todella hyvin täällä. Tottakai on myös paljon asioita, jotka on paremmin muualla, mutta kliseisesti metsän näkee puilta vasta kauempaa ja oma arvostukseni kotimaatani kohtaan on kasvanut suuresti ulkomailla ollessa ja asuessa. Viihdyn tosin Ruotsissa tosi hyvin ja varsinkin muutaman vuoden jälkeen, kun kieli sujuu ja oma sosiaalinen elämä juurtuu. Olen tietyllä tavalla kuitenkin levoton sielu ja liian kauan paikoillaan oleminen saa minut rauhattomaksi, joten pieniä muutoksia ja suunnitelmia on oltava kokoajan. Mutta sitähän me ihmiset olemme tehneet aikojen alusta asti? Kaivanneet enemmän, valloittaneet uusia alueita, lähtöjä tuntemattomaan – seikkailuja. Kai se on jollakin tapaa meihin sisään rakennettu ominaisuus, jota kuitenkin jokainen tulkitsee omalla tavallaan. Minulle reissaaminen on ennenkaikkea kuitenkin maailman näkeminen ja ”valloittaminen”, mutta suurta osaa pelaa itsestäni oppiminen ja kasvaminen henkisesti. Uuteen kulttuuriin ja kieleen tutustuminen on joka kerta yhtä innostavaa ja tuntuu, että joka kerta kerää tavallaan uuden palan omaan pala peliinsä. Jokaiseen paikkaan jättää myös tahtomattaan osan itsestään ja onkin omalla tavallaan raastavaa päättää mennäkkö takaisin jonnekin missä on jo käynyt, vai käyttäisikö sen mahdollisuuden johonkin aivan uuteen kohteeseen? Sama asia peilautuu minulla myös ulkomailla asumiseen, kun on kotona kaipaa aina juuri siihen toiseen kotiin. 😊 Ehkä tämä on se tuuliviiri sisälläni, joka pitää minut sopivasti levottomana kokoajan.

 

Previous Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.