Miksi tykkään reissaamisesta?

Tämä on kysymys, johon ei ole niin ilmiselvää vastausta, kuin voisi ensiksi ajatella. Uskon, että jokainen meistä tykkää matkustamisesta tietyllä tavalla ja uuden näkeminen ja kokeminen tekee hyvää niin mielelle kuin kropallekin. Minulla ei ole aina ollut mahdollisuutta matkustaa, mutta nyt olen onnellisessa elämäntilanteessa, jossa sen toteuttaminen suhteellisen usein on mahdollista. Toki suuri osa matkoistani on matkoja Suomeen perhettä tapaamaan, mutta yritän päästä ulkomaille ainakin muutaman kuukauden välein. Kärsin ennen myös lentopelosta, joka on onneksi vuosien myötä karissut pois. Tosin luulen, että minulla se johtui lähinnä tietämättömyydestä enemmänkin kuin irrationaalisesta pelosta. Nykyisin nautin siitä tunteesta suunnattomasti, kun kone nousee ilmaan ja tunne siitä, että on ns. tien päällä, matkalla jonnekin ottaa vallan.

Muistan myös, kun vuosia sitten olin Arlandan kentällä ja kauhistelin sen suuruutta, mutta nykyisin se tuntuu jopa kotoisalta ja siellä liikkuminen on helppoa ja koen sen pienenä. 😀

Huomaamatta matkustamisesta on tullut minulle intohimo ja käytän mieluiten vapaa-aikani ja varani siihen. Se on todellakin mielestäni ainoa asia, johon rahaa käyttämällä tulet vain rikkaammaksi. Olen oppinut niin äärettömän paljon itsestäni ulkomailla ollessa, (erityisesti vastoinkäymisien edessä) että en usko, että minusta olisi koskaan muuten tullut juuri tällaista kuin tänä päivänä olen. 🙂 Katson maailmaa todella avoimin silmin ja kaukokaipuu palaa sydämessä jatkuvasti.

Nuorempana matkustaminen ja pois lähteminen oli uhmakasta ja lapsenmielisesti ajattelin kaiken olevan parempaa muualla. Tietenkin kokemuksen myötä selviää, ettei aina niin ole ja meillä on monet asiat todella, todella hyvin täällä. Tottakai on myös paljon asioita, jotka on paremmin muualla, mutta kliseisesti metsän näkee puilta vasta kauempaa ja oma arvostukseni kotimaatani kohtaan on kasvanut suuresti ulkomailla ollessa ja asuessa. Viihdyn tosin Ruotsissa tosi hyvin ja varsinkin muutaman vuoden jälkeen, kun kieli sujuu ja oma sosiaalinen elämä juurtuu. Olen tietyllä tavalla kuitenkin levoton sielu ja liian kauan paikoillaan oleminen saa minut rauhattomaksi, joten pieniä muutoksia ja suunnitelmia on oltava kokoajan. Mutta sitähän me ihmiset olemme tehneet aikojen alusta asti? Kaivanneet enemmän, valloittaneet uusia alueita, lähtöjä tuntemattomaan – seikkailuja. Kai se on jollakin tapaa meihin sisään rakennettu ominaisuus, jota kuitenkin jokainen tulkitsee omalla tavallaan. Minulle reissaaminen on ennenkaikkea kuitenkin maailman näkeminen ja ”valloittaminen”, mutta suurta osaa pelaa itsestäni oppiminen ja kasvaminen henkisesti. Uuteen kulttuuriin ja kieleen tutustuminen on joka kerta yhtä innostavaa ja tuntuu, että joka kerta kerää tavallaan uuden palan omaan pala peliinsä. Jokaiseen paikkaan jättää myös tahtomattaan osan itsestään ja onkin omalla tavallaan raastavaa päättää mennäkkö takaisin jonnekin missä on jo käynyt, vai käyttäisikö sen mahdollisuuden johonkin aivan uuteen kohteeseen? Sama asia peilautuu minulla myös ulkomailla asumiseen, kun on kotona kaipaa aina juuri siihen toiseen kotiin. 😊 Ehkä tämä on se tuuliviiri sisälläni, joka pitää minut sopivasti levottomana kokoajan.

 

Leonardo Da Vincin viinipuutarha, Casa Atellani

Hei taas!

Matka Sveitsistä Italiaan meni junalla nopeasti ja tätä kirjottaessa olemme ehtineet jo Sisiliaan (joka on muuten aivan mieletön). Kirjoitan myöhemmin tarkemmin itse matkasta ja siirtymisistä, mutta yksi tähänastisen matkan kohokohtia oli Milanossa, vierailessamme Leonardo Da Vincin viinipuutarhassa.

Da Vinci on aina ollut yksi suurimmista inspiraatioistani ja esikuvani, siksi olinkin niin erityisen vaikuttunut tästä paikasta. Tämä paikka tosin tekee varmasti vaikutuksen keneen tahansa, pienuudesta huolimatta tunnelma siellä oli lähes maaginen.

Milano itsessään ei ole omia lempikaupunkejani, mutta suosittelen ehdottomasti siellä kävijöitä vierailemaan tässä puutarhassa. Pääsylippu maksaa 10euroa ja hintaan sisältyy opastettu englanninkielinen kierros, joka kuunnellaan puhelimelta. Kierrokseen menee noin 30minuuttia, mutta me pörräsimme ja ihastelimme tuolla yli tunnin.

Me menimme kierrokselle noin kahden aikaan lauantaipäivällä, eikä meidän lisäksi paikalla ollut kuin pari ihmistä. Uskon että +31 asteen lämpötilalla oli jotain tekemistä tämän kanssa. 😀

Paikka oli helppo löytää, sillä se oli hyvin lähellä metropysäkkiä (Conciliazione) ja metroliput sai ostettua kätevästi asemilla olevista lippuautomaateista.

Olen aika herkkä ns. Henkimaailman jutuille ja tuossa paikassa oli jotakin hyvin erityistä. Historian pystyi aistimaan ja tuntemaan todella vahvasti ja täytyy sanoa, että jotakin maagista siellä oli. Olen varma, että paikan pitkän historian takia puutarhassa ei ole koskaan ”yksin”, jos tiedätte mitä tarkoitan :).

Ikävä kyllä ajan saatossa ja sotien vaikutuksesta viinipuutarha ei ole aivan alkuperäinen, mutta se on entisöity erittäin tarkkaan ja alkuperäistä mahdollisimman hyvin kunnioittaen. Nurmialueilla ei saanut kävellä ja tätä painotettiin erityisesti kaikille vierailijoille.

 

Kaikenkaikkiaan ehdottomasti vierailun arvoinen paikka Milanossa ollessa, puutarhan hiljaisuus ja seesteisyys oli suorastaan virkistävää kaupungin hälyn jälkeen, eikä liikenteen ääniä kuullut tuonne juuri ollenkaan.

Palataan taas myöhemmin!

Matka alkakoon

Hei!

Matka on nyt alkanut ja kirjoitan tätä postausta parhaillaan Sveitsistä, tarkemmin sanottuna Wengenistä. Tämä ihastuttava, 1300 asukkaan pieni alppikylä on matkamme ensimmäinen etappi ja täytyy sanoa, että se on vienyt meiltä kummaltakin sydämet heti mennessään! Lensimme SAS:in suoralla aamulennolla Arlandasta Zürichiin ja lentoaika oli vajaat 2,5h.

Zürichin lentokenttä oli suuri, mutta selkeä ja junayhteyden löytäminen kävi vaivatta ja nopeasti. Hyppäsimme junaan, joka vei meidät Berniin ja sieltä vaihdoimme sitten toiseen junaan, jolla matkustimme Interlakeen. Tämä osuus matkasta oli aivan häkellyttävän kaunis ja oli todellinen kokemus jo itsessään. Sveitsin hintataso on toki korkea ja reilun 70euron (per henkilö) junalipulle sai kyllä vastinetta.

Viimeinen junan vaihdos tapahtui Interlakessa, jossa loppuosuus matkasta taittui pienellä vuoristojunalla (?), joka puksutteli vuoristojen välissä samaan tyyliin kuin huvipuiston vuoristoradat. Tiedätte varmaan sen kolisevan äänen, jota tarkoitan? 😀 Kyseessä ei siis ollut tavallinen juna, vaan juuri tähän tarkoitukseen rakennettu. Nousu on niin jyrkkä, että turvallisuus syistä tavalliset kiskot eivät toimisi. Meidän vieressä istui maailman herttaisin vanha pari, joka popsi evässämpylöitään ja hymyili meille.

Ihmiset ovat olleet kaikkialla aivan käsittämättömän ystävällisiä ja kaikkialla on puhdasta ja siistiä. Ensi kosketus Sveitsiin on siis ollut kaikinpuolin positiivinen ja odotan innolla, mitä muuta ehdimme kokemaan ja näkemään. 🙂

 

Milla

Ensimmäinen postaus

Tervetuloa blogiini!

Nimeni on Milla ja olen 28-vuotias suomalaisnainen, joka on päätynyt rakkauden perässä Ruotsiin. Olen asunut täällä nyt pian neljä vuotta chileläisen mieheni kanssa. Meidän kummankin lempi juttu on matkustelu ja ajattelinkin, että olisi mukava alkaa kirjoittamaan päiväkirjan tapaisesti matkoistamme ja kokemuksistamme. Seuraavana määränpäänä meillä on Sveitsi ja Italia (Italia on meidän kummankin yksi suosikkikohteista) ja tarkoituksena onkin ottaa juna, joka kiertelee upeiden alppimaisemien kautta Milanoon. Viime kesänä teimme Italiassa roadtripin, mutta Sisilia jäi sillä kertaa kokematta, joten tällä kertaa onkin tarkoituksena tutustua erityisesti siihen. Löysimme hyvät lennot Milanosta Palermoon, joten säästämme paljon aikaa lentämällä maan sisäisesti, vaikka Italiassa onkin aivan upeat maisemat autolla tai junalla liikkumiseen.

Toivottavasti viihdyt mukana matkassamme!

Milla