Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
love_venice_beach

Kalifornia road trip: Los Angeles ja Venice Beach

Las Vegas – Los Angeles 465 km

Las Vegasissa vietetyn viikonlopun jälkeen laitoimme auton nokan kohti Los Angelesia. Koska matkaa oli vain alle 500 km, ajoimme sinne muutamassa tunnissa. Vegasin paahteinen sää jäi taakse ja lämpötila alkoi tippumaan lähemmäs + 20 astetta kun lähestyimme rannikkoa. Matka taittui mukavasti carpool-kaistaa hyödyntäen. Kaistaa sai käyttää, kun autossa oli vähintään kaksi henkilöä. Jos sinne erehtyi ajelemaan yksinään, sakon suuruus oli vähintään 341 dollaria. Carpoolilla pyritään suosimaan kimppakyytejä ja vähentämään ruuhkapiikkejä. Melko kiltisti autoilijat tätä noudattivat ja Carpool -kaista veti hyvin.

vegas_la

zzyzx_road

Huomatkaa Zzyzx Road -kyltti. Mitenköhän tuo mahdetaan lausua?

on_the_road_usa

carpool

Majoituksen olimme varanneet Venice Beachilta. Pohdin pitkään mistä päin Los Angelesia hotelli kannattaisi ottaa. Rannalla majoitus oli huomattavasti kalliimpia. Hollywoodista tai lentokentän läheltä olisi saanut edullisemmin, mutta niiden ympäristö ei vaikuttanut niin kivalta. Lopulta päädyin Inn at Venice Beach -hotelliin. Se oli budjettiimme nähden kallis, mutta sijainti oli superhyvä rannan lähellä. Venice Beach tunnetaan boheemina ja aavistuksen verran rähjäisenä kaupunginosana. Vieressä sijaitseva Santa Monica on hienostuneempi ja näin ollen monien turistien suosiossa. Tästä huolimatta halusimme rennommalle Venice Beachille, joka tunnetaan myös nimellä Amerikan Venetsia.

Huoneen saimme vasta kolmelta ja sitä odotellessa kävelimme Venice Pierillä. Katselimme surffareita ja kurkimme uteliaina kalastajien ämpäreihin minkälaisia saaliita he olivat saaneet. Pistäydyimme myös oluella ja sieltä lähtiessä näimme rantakadulla pari poliisihevosta. Minä tietysti vanhana heppatyttönä menin niitä taputtelemaan. Vaihdoin muutaman sanan toisen poliisin kanssa ja kun hän kuuli, että olemme Suomesta, hän ihmetteli mitä teemme Jenkeissä. Kerroin minkälaisella kierroksella olimme ja siihen hän vaan nyökytteli ja toivotti tervetulleeksi Venice Beachille.

venice_beach

venice_beach

surffaajat_venice_beach

venice_beach

merja_ja_ratsupoliisi

Inn at Venice Beachilta saimme kivan huoneen. Sisustus oli raikas ja se muistutti ”beach housea”. Huoneessa oli myös pieni parveke ja siitä näkyi kadulle, jonka päässä siinteli meri. Huoneen hintaan kuului myös aamiainen ja se tarjoiltiin sisäpihan yhteydessä olevassa aamiaishuoneessa. Sisäpiha oli todella söpö. Siellä oli muutamia pöytiä ja tuoleja sekä pieni suihkulähde. Huoneen sisustuksessa oli käytetty tehostevärinä oranssia ja väriteema jatkui myös sisäpihan kalusteissa. Vaikken ole mikään oranssin ystävä, niin täytyy myöntää, että tuolla se toimi.

inn_at_venice_beach

Inn_at_venice_beach

Hotellin söpö sisäpiha

venice_beach

venice_beach_sunset

Venice Beachin auringonlaskut olivat upeita

Jos Las Vegasissa saimme hikoilla yötä päivää (ellemme olleet ilmastoidussa huoneessa) niin Venice Beachilla auringon laskiessa oli viileää, jolloin mielellään laittoi pitkähihaista päälle. Päivällä kuitenkin tarkeni hyvin. Seuraavana aamuna lähdimme ajelemaan kohti Hollywoodia. Kiertelimme ensin Beverly Hillsissa katsomassa miten rikkaat asuvat ja ajoimme muun muassa Rodeo Drivella, joka tunnetaan shoppailijoiden paratiisina. Ohuella lompakolla sinne ei ollut asiaa, sen verran hienoja liikkeitä kadun varrelta löytyi.

Hollywoodissa saimme auton sivukadulle parkkiin ja kävelimme Walk of Famelle, joka on se kuvista tuttu ”tähtien katu”. Siellä oli todella paljon turisteja ja sen lieveilmiönä jos jonkinnäköistä kaupustelijaa. Kiinalaisen teatterin kohdalla katselimme tähtien katuun painettuja kädenjälkiä sekä kirjoituksia. Pistäydyimme myös kaupassa, jossa kaikki maksoi sinä päivänä 5 dollaria. Sieltä tarttui mukaan pieniä matkamuistoja.

hollywood

walt_disney

walk_of_the_fame

kiinalainen_teatteri

bette_davis

Mulla on samankokoinen käsi kuin Bette Davisilla 🙂

hollywood_kyltti

Seuraavaksi suuntasimme kohti Hollywood-kylttiä. Minulla oli hämärä muistikuva, ettei ihan kyltin viereen pääse, mutta aika lähelle kuitenkin. Ajettiin Beachwood Drivelle, josta kyltti näkyi – noh joten kuten – mutta parempaa paikkaa mukana ollut opaskirja ei osannut neuvoa. Sieltä ajoimme Mount Hollywoodin rinteellä sijaitsevalle Griffith Observatoriolle. Se on maanantaisin kiinni, mutta se ei haitannut, koska halusimme vain katsella maisemia. Hollywood-kyltin lisäksi siellä sai ihailla näköaloja kaupungin yli. Vaikka oli jo iltapäivä, ei observatoriolle johtavalla tiellä ollut suurta ruuhkaa. Monet jättivät auton tien varteen, vaikka observatorion neljä dollaria maksavalla parkkipaikalla oli hyvin tilaa.

los_angeles

hollywood_kyltti

los_angeles

griffth_observatory

spy_viewing_machine

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Westfieldin kauppakeskuksessa, jossa tein nopeat tuliaisostokset Hollisterin liikkeessä. Tarkoitus oli päästä iltapäiväruuhkien alta pois ja siinä myös onnistuimme. Emme oikeastaan missään vaiheessa juuttuneet ruuhkiin, joten taisi käydä aikamoinen tuuri ajoituksen suhteen. Myöhemmin iltapäivällä kävelimme hotellin lähellä oleville kanaaleille, joita oli talojen välissä. Ne on rakennettu yli sata vuotta sitten Abbot Kinneyn toimesta. Hänen suunnitelmansa oli sijoittaa Amerikkaan pala Venetsiaa. Alkuaikoina kanaaleissa kulki gondolieereja veneineen. Autojen lisääntymisen myötä kanaalit jäivät vähälle käytölle ja ränsistyivät. 1990-luvun alussa ne kunnostettiin nykyiseen kuntoon. Kanaalien reunalla olevalla kävelytiellä oli viihtyisää katsella erilaisia taloja. Talojen arvot huitelevat varmaankin suurissa summissa, mutta siitä huolimatta joidenkin talojen pihat olivat huonolla hoidolla.

venice_canals

venice_canals

venice_canals

Kun olimme aikamme katselleet kanaaleja, siirryimme rantabulevardille ja suuntasimme kohti Santa Monica Pieria. Sinne oli matkaa vajaat 5 kilometriä. Mietimme ensin, menemmekö sinne autolla. Päädyimme kuitenkin reippailuun, koska parkkipaikat olisivat todennäköisesti olleet kiven alla. Leveää rantakatua pitkin oli mukava kävellä. Jos kävely ei olisi maistunut, matkan olisi voinut taittaa myös polkupyörällä, potkulaudalla tai polkupyörä ”tuktukilla”. Polkupyörävuokraamoja oli joka kulman takana ja vuokrahinnat olivat edullisia. Me kuitenkin reippaasti kävelimme, mutta mietimme, että paluumatkalla voisi tuktuk-kyyti maistua. Pysähdyimme matkan varrella juomaan oluet ja tässä rantabaarissa saimme koko reissun huonointa palvelua. Tarjoilija ohjasi meidät välinpitämättömän näköisenä vapaille paikoille ja nakkasi ruokalistat pöytään. Kiirehdimme sanomaan, ettemme syö mitään, vaan otamme vain oluet. Tilauksen saatuaan hänellä alkoi tauko ja saimme tovin odotella, että kollega toi juomat meille. Joissakin maissa tämä olisi arkipäivää, mutta Jenkeissä ravintoloiden asiakaspalvelu oli poikkeuksellisen hyvää runsaiden tippien toivossa. Tälle typylle jätimme minimitipit, sen verran tympeää palvelua.

venice_beach

venice_beach

venice_beach

venice_beach

venice_beach

Santa Monica Pier oli täynnä ihmisiä ja siellä eksyi helposti toisesta, jos unohtui valokuvailemaan jotain. Pari kertaa harhailimme toisiamme etsien, mutta onneksi mies aina bongasi minut jostain. Laituri on Route 66- päätepysäkki ja kyseisen merkin luona moni halusi valokuvauttaa itsensä, vaikkei olisi reittiä ajanutkaan. Niin mekin teimme. Laiturilla on huvipuistoalue, jonka laitteet ovat lähinnä pienille lapsille. Sieltä löytyy myös ravintoloita sekä esiintyjiä aina rumpalista viulun soittajaan.

santa_monica_pier

santa_monica_pier

santa_monica_pier

santa_monica66

Paluumatkalla pysähdyimme rantaravintolaan syömään. Otin kanatacoja riisillä ja papumuhennoksella. Tällä kertaa annos ei ollut kehumisen arvoinen. Siinä oli todella paljon korianteria, jota inhoan. Kun tarjoilija tuli kysymään maistuiko ruoka, sanoin rehellisesti ei. Tarjoilija meni hätääntyneen näköiseksi ja alkoi miettimään onko keittiössä lisätty annokseen jotain erikoista maustetta. Oli hänelle sitten pakko selventää, etten pidä korianterista enkä tiennyt annoksen sitä sisältävän. Ravintolassa oli myös kylmä, koska ikkunoista puhalsi tuuli sisään ja auringon laskiessa alkoi olla viileä. Siitä huolimatta pysähdyimme toviksi matkalla hotelliin ihailemaan auringonlaskua, joka oli Venice Beachilla poikkeuksellisen kaunis.

Los Angeles ei tehnyt kovin ihmeellistä vaikutusta. Kaupunki on levittäytynyt niin isolle alueelle, että sitä on ensikertalaisen vaikea hahmottaa. Siitä ei saanut samanlaista otetta kuin vaikkapa San Franciscosta. Uudestaan voisin kuitenkin mennä, koska paljon jäi näkemättä.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Terveisiä Los Angelesista
San Francisco kahdessa päivässä
Kalifornia road trip: Matka alkaa kohti Bakersfieldia

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Ne Tammelat tiistai, elokuu 7, 2018 at 22:03

    Mahtavan lähelle rantaa pääsitte majoittumaan. Etsin pitkään siltä alueelta majoitusta, mutta en sitten raaskinut ja tilalle löytyi Queen Mary. Sääli, että saitte huonoa palvelua, olisiko se voinut latistaa fiilistä, joka kaupungista jäi?

    Selasin kuvia hymy korvilla, minä nautin jokaisesta hetkestä Losissa ja lähtisin koska vaan uudelleen. Ehkä Hollywoodin kaupunginosa on se, jonne en menisi enää uudelleen, mutta ehdottomasti rannalle, patikoimaan ja muuten vaan hengailemaan vähän joka puolelle.

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, elokuu 20, 2018 at 15:32

      Kiitos kommentista! 🙂 Huonoa palvelua saimme vain yhdessä ravintolassa eikä sillä ollut vaikutusta fiilikseen. Losista ei vaan saanut otetta, kun se on niin laajalle levittäytynyt. Olisin halunnut viettää siellä enemmän aikaa, koska pari yötä oli liian vähän. Sellaiseen hurmokseen ei päästy kuin esim. Vegasissa, vaikka siitä en etukäteen odottanut mitään. LA vaatii toisen tai ehkä kolmannen käynnin ennenkuin pääsen tunnelmaan.. Tai sitten se ei vasn ole minun kaupunkini.

  • Reply Sanna Wallenius perjantai, elokuu 10, 2018 at 00:26

    Voi, tuttuja huudeja nuo meidän viiden vuoden takaiselta Kalifornian-roadtripiltä! Silloinkin oli paahtavan kuumaa Vegasissa ja sesonkiajan vuoksi vaikea saada edullista hotellia mistään. Legendaariselta Highway 1 -rantatieltä löysimme ainoan vapaana olevan motellin, jossa huoneet maksoivat 150 euroa yö. Ihanan kallista! 😉 Mihin hintaan tuo Losin hotelli irtosi?

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, elokuu 20, 2018 at 15:46

      Kiitos kommentista Sanna! 🙂 Hotellit olivat kalliita joka paikassa, paitsi Bakersfieldin tienvarsimotelli irtosi 50 dollarilla. Se olikin sitten aika järkky. Losin hotellille tuli hintaa verojen sun muiden jälkeen melkein 300 dollaria ja se oli reissun kallein hotelli. Hintaa nosti sijainti, joka oli ihan rannan tuntumassa. Plussaa oli aamupala, vaikkei se kovin kummoinen ollut. Parempi kuitenkin kuin ei mitään.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, elokuu 11, 2018 at 10:58

    Olettepas ehtineet kiertämään paljon paikkoja. Itse en ole suuri Los Angeles fani ja varsinkaan Venice Beach fani, vaikka kivaahan siellä aina välillä on käydä. Jo senkin takia, että lämpimäähän siellä on verrattuna meille San Franciscoon. 🙂 Kivan näköinen on tuo huone jossa majoituitte. Amerikkalaiset hotellit tuppaa usein olemaan niin samannäköisiä, että kaikki vähänkin erilainen on plussaa.

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, elokuu 20, 2018 at 15:50

      Kiitos kommentista Paula! 🙂 Venice Beach tuntuu herättävän mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Olen useammalta kuullut, etteivät oikein tykkää paikasta. Naapurissa oleva Santa Monica on monelle mieluisampi. Hotelli oli tosi kiva, vaikka olikin kallis. Siinä oli sellaista beach house henkeä.

  • Reply Suunnaton lauantai, elokuu 11, 2018 at 12:07

    Hauskaa, miten aivot kääntävät kuvan mittasuhteet ihan killilleen, kun kuvassa ei ole vertailukohtaa. Tuossa ”Love to you all, Shirley Temple” -kuvassa ihmettelin, että miksi kiviin on painettu lasten kädenjälkiä. Seuraava kuva paljastikin jo, että kivethän ovat ihan valtavan kokoisia 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, elokuu 20, 2018 at 15:56

      Kiitos Suunnaton! 🙂 Totta muuten, että Shirleyn kädenjälki näyttää tosi pieneltä. Nyt en muista hänen syntymävuottaan, mutta laatta oli tehty vuonna 1935. Täytyiskin googlata minkä ikäinen hän on ollut tuolloin.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, elokuu 13, 2018 at 19:24

    Mä taas niin kovasti tykästyin Los Angelesiin, voi olla, että jos oltaisiin ensin oltu Friscossa, olisi ollut samat fiilikset Losista. Kiva nähdä kuvia ja lukea Venice Beachista, siellä ei tullutkaan käytyä. Ja voi harmi, mulla olis ollut teille osoite, joka vie varsin lähelle Hollywood-kylttiä. 🙂 Mutta olihan teilläkin ihan hyvät näkymät!

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, elokuu 20, 2018 at 16:01

      Kiitos kommentista Sonja! 🙂 Niin, sillä voi olla vaikutusta miten päin noita kaupunkeja kiertää. LA oli niin valtavan kokoinen, että se suuruus aiheutti sen, ettei siitä saanut otetta. SF:ssa keskusta oli jotenkin selkeämpi. Jälkikäteen luin -olisko ollut sun blogista -mistä olisi päässyt vielä lähemmäksi Hollywood-kylttiä, mutta enpä tajunnut sitä ajoissa tarkistaa. No, nähtiin me se tuoltakin ja onneksi kamerassa oli zoomi 😉

  • Reply sari/matkalla lähelle tai kauas tiistai, elokuu 28, 2018 at 18:47

    Miksi on niin, että Yhdysvaltojen kaupungit ei sytytä. Ennemmin siellä käväisin noissa Yellostownissa ja Grand Canoynissa. Ehkäpaikan päällä voisi ajatella toisin.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, elokuu 28, 2018 at 20:34

      Kaikkia ne eivät vaan sytytä, eihän sille mitään voi. Yhdysvaltojen upeat luontokohteet saivat meiltä tällä reissulta liian vähän huomiota. Jos joskus palaan Kaliforniaan, niin sitten kohteena ehdottomasti Yosemite ja kumppanit.

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, elokuu 28, 2018 at 21:21

    Parikin kertaa olemme ainakin osassa noita paikkoja käyneet, mutta jotenkin LA ei ole koskaan kolahtanut meille siinä missä San Francisco 🙂 Venice Beachiltä emme kyllä viimeksi oikein meinanneet päästä eteenpäin kun rannalla oli milloin mitäkin ”tapahtuman” tyyppistä, joten katsottavaa riitti vaikka miten!

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 2, 2018 at 13:41

      LA ei kolahtanut meillekään, mutta siitä huolimatta haluaisin mennä sinne joskus uudestaan. Parissa päivässä ei paljoa ehtinyt näkemään. Nyt kun Finnair aloittaa sinne suorat lennot, olisi matkustaminenkin helpompaa kun ei tarvitse pompun kautta kulkea.

  • Reply Eve, Jetlaggies keskiviikko, elokuu 29, 2018 at 11:25

    LA ei sytytä vieläkään, ei sitten millään. Tuntuu siltä, että LA on yksi iso lähiö, jossa ilman autoa ei pääse mihinkään. Kivoja kuvia olit onneksi onnistunut saamaan. Sen sijaan San Fransisco, San Diego ja luontokohteet iskevät samalta suunnalta isommin:)

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 2, 2018 at 13:44

      Ilman autoa LA:ssa ei oikein pärjää. Olen tosin kuullut sellaisiakin matkatarinoita ettei auto ole ollut käytössä, mutta ympyrät ovat olleet sitten aika pienet. Tuttavani oli pyörinyt viikon Santa Monican kulmilla. Huono vaihtoehto sekään ei ole, mutta itse haluaisin nähdä reissuillani enemmän kuin lähikulmat.

  • Reply Eeva / Eevagamunda-blogi keskiviikko, elokuu 29, 2018 at 18:04

    Olipas hauska lukea tätä ja muistella meidän neljän vuoden takaista visiittiä LA:ssa (osa Kalifornian tourneeta), sillä näimme muutamassa päivässä melkein täsmälleen samat jutut kuin te! Majoituimme Venice Beachillä, kävimme Santa Monicassa, pistäydyimme Walk of Famella, metsästimme Hollywood-kylttiä ja kiersimme Beverly Hillssiä ja kanalinrantoja 🙂 Kivoja muistoja. Mutta kuten niin moni muukin näyttää tuumivan, San Francisco voitti minunkin sydämeni ja LA jätti hieman kylmäksi.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 2, 2018 at 13:49

      Hauskasti ollaan tallattu samoja kulmia 🙂 LA ei tunnu sytyttävän oikein ketään, mutta kuten tuolla aiemmin mainitsin, haluaisin antaa sille vielä tilaisuuden.

    Leave a Reply