Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
krokotiilit

Ajanvietettä Gambiassa – jokiristeily ja krokotiilipuisto

Gambia on ihanteellinen rantalomakohde, mutta auringon palvonnan lisäksi on kiva tehdä muutakin. Olimme varanneet jo hyvissä ajoin retken Senegalin puolelle ja päätimme, että mietitään muut retkikohteet paikan päällä. Minua kiinnosti erityisesti risteily Gambia-joella ja katselimme jo matkatoimiston järjestämään ”Lazy Day” – retkeä. Se kuulosti sopivan leppoisalta; aurinkoa, uimista, jokimaisemia ja hyvää ruokaa. Päädyimme kuitenkin ostamaan retken paikalliselta kaverilta, joka päivittäin kävi hotellimme allasbaarissa. Hän myi retkeä hieman edullisemmin ja kun kyse oli rennosta jokiristeilystä, jossa ei juuri opastusta tarvita, niin ostopäätöstä ei tarvinnut kauaa miettiä. Retkimyyjä kertoi, että hänellä on töissä yksi opas, joka osaa suomea. Tapasimme tämän kaverin viikon aikana pari kertaa ja toden totta hän puhui sujuvaa suomen kieltä. Hän oli opiskellut Suomessa kuusi vuotta ja opintojen jälkeen työskennellyt muun muassa Nesteen Porvoon jalostamolla. Työpaikka olisi sittemmin siirtynyt Intiaan, joten siinä vaiheessa hän hyppäsi kelkasta pois ja muutti takaisin Gambiaan. Maailma on pieni.

Sovimme jokiristeilyn sunnuntaille ja meitä tultiin hakemaan 10 minuuttia etuajassa. Olin tästä yllättynyt, koska gambialaiset eivät aina ole niin täsmällisiä. Onneksi nyt olivat. Matka hotellilta jokirantaan kesti noin 10 minuuttia. Alue ei aluksi näyttänyt parastaan. Peltihökkeleitä sekä vanhoja veneiden runkoja oli tien varrella. Vilkaisimme toisiimme ja mietimme, että minkälainen jokiristeily tästä mahtaa olla tulossa. Laitureissa oli useampia veneitä ja meidät ohjattiin yhteen niistä. Keittiönurkkauksessa oli nainen pilkkomassa vihanneksia ja kun hän kuuli meidän olevan Suomesta, hän oli kovin ilahtunut. Suomalaisia on kuulemma viime aikoina ollut lähes joka risteilyllä ja hänkin haaveili matkasta Suomeen. Kehotimme häntä tulemaan mielummin kesällä, koska tulipalopakkaset eivät varmasti olisi mieleen.

gambia

gambia

gambia_jokiristeily

gambia

Odottelimme noin 45 minuuttia ennenkuin pääsimme matkaan. Meidän seuraksi tuli isompi ryhmä, joka koostui lähinnä briteistä ja hollantilaisista sekä yhdestä suomalaisesta perheestä. Heillä oli ollut aikataulujen kanssa jotain sekaannusta ja sen vuoksi tulivat myöhässä. Risteilyn alkajaisiksi reipas emäntämme tarjoili aamukahvit ja siihen sai ”kermaksi” ottaa lorauksen brandy-pullosta. Viereeni tuli istumaan vanhempi brittimies, joka kertoi olevansa ensimmäistä kertaa ulkomailla yksin sitten vaimonsa kuoleman. Vaimo oli kuollut seitsemän vuotta sitten ja miehen silmissä näkyi vieläkin surua. Hän oli viettänyt viikon gambialaisen ystävänsä luona ja toisen viikon hotellissa. Paluulennolla Englantiin hänellä olisi 77-vuotissyntymäpäivät.

gambia

gambiajoki

gambiajoki

gambia_pelikaanit

Pelikaanit kalliolla

Gambia-joki kulkee maan läpi ja on paikallisten suuri ylpeys. Reitin varrella näimme erilaisia mangrovepuita sekä lintuja. Ryhmässä oli useita innokkaita lintubongareita. Laivasta sai lainata kiikareita ja miehistön jäsenet kertoivat lintuhavainnoista, joita meidän harjaantumattomat silmät eivät olisi muuten erottaneet. Maisemat reitillä eivät juuri muuttuneet mangrovepuista. Kävimme välillä yläkannella katselemassa maisemia ja palasimme takaisin alakertaan katoksen suojaan, kun auringon säteet alkoivat polttaa ihoa.

Keittiöstä alkoi jossain vaiheessa kuulua ääntä, joka muistutti kuohuviinipullon avaamista. Epäilin jo, että kuohuviinin ikävässä kuulen omiani, mutta totta se oli; emäntämme poksautteli pulloja auki ja tarjoili meille kuohuviinit appelsiinimehulla eli mimosat sekä valkosipulileipää. Ennen varsinaista ruokailua pysähdyimme hiekkasärkälle, jossa oli mahdollisuus käydä uimassa. Olin ollut edellisen viikon flunssassa eikä uiminen Gambia-joessa houkutellut, joten se kokemus jäi nyt väliin. Kävin kuitenkin vedessä kahlailemassa ja jutustelin samalla hollantilaisten eläkeläisten kanssa Suomen säästä. He olivat aivan järkyttyneitä meidän pakkaslukemista. Samaan aikaan myös Amsterdamissa oli ollut ennätyspakkaset ja ihmiset luistelivat kanavissa. Veneessä saimme maukasta lounasta; jauheliha-perunalaatikkoa, hyvin maustettua riisiä sekä salaattia. Kun lähdimme särkältä, nousuvesi peitti sen lähes kokonaan.

gambia_jokiristeily

Jalottelutauko hiekkasärkällä

gambia_merja_jokiristeilylla

gambia

gambia

Kaappasin viehättävän emäntämme kainaloon risteilyn päätteeksi

Jokiristeily oli mukavan leppoisaa ajanvietettä. Emäntä kertoi, että he tekevät myös kalastusretkiä. Tälläkin risteilyllä halukkaat pääsivät kokeilemaan kalaonnea. Yksi isompi kala tuli saaliiksi, pikku sintit pääsivät takaisin joen syvyyksiin.

Katchicallyn krokotiilipuisto ja markkinat

Hotellimme lähellä oli Katchikallyn krokotiilipuisto, jossa halusimme myös käydä. Päätimme ottaa sinne oppaan hotellin ulkopuolelta parveilevasta opasryhmästä. Nämä kaverit ovat virallisia oppaita ja ennenkuin pääsimme matkaan, kirjasimme heidän vihkoonsa keitä me olemme, mistä hotellista, mihin olemme menossa ja mihin aikaan lähdimme. Viranomaiset tekevät kuulemma tarkistuksia ja oppaiden on pystyttävä näyttämään keitä he ovat opastaneet ja minkä pituisista retkistä on ollut kyse. Olihan se turvallista myös meidän kannaltamme, että johonkin kirjoihin ja kansiin jäi merkintä minne olimme lähteneet ja kenen kanssa.

Puisto oli kävelymatkan päässä, mutta emme olisi sinne löytäneet ilman opasta. Puistoon ei ollut minkäänlaisia opaskylttejä ja reitti kulki paikallisen hökkeliasutuksen läpi. Oppaamme kertoi olevansa kotoisin niiltä kulmilta ja hän tunsi jokaisen vastaantulijan. Saimme kävellä rauhassa, koska opas oli meidän mukanamme. Oppaan palkkaaminen krokotiilipuistoon maksoi 560 dalasia (n. 13 €) ja siihen piti sisältyä myös puiston sisäänpääsymaksu. Kun menimme portille, meiltä kuitenkin pyydettiin 100 dal (n. 2 €) / henkilö. Koska summa ei ollut tuon isompi, maksoimme kiltisti emmekä jaksaneet kinastella asiasta.

gambia_taksi1

Matkalla krokotiilipuistoon. Kuvassa paikallisten kelta-vihreä taksi.

gambia

gambia_krokotiilipuisto

Krokotiilipuistossa asustelee noin 100 krokotiilia. Meidän ja krokotiilien välissä ei ollut mitään aitauksia, vaan kävelimme niiden vierestä ja yhtä niistä sai jopa silittää. Hän taisi olla kuuluisa Charlie, joka on puiston vanhin asukas. Puistossa meitä opastanut kaveri kertoi, että krokotiilit on syötetty kylläisiksi ja ne ovat tottuneita ihmisiin, joten niitä voi silittää. Ihan jokaista en olisi mennyt paijaamaan. Lammessa uimassa olleet yksilöt tulivat haukkana paikalle, kun opas heitti niille kalaa rannalle. Hauska yhteensattuma oli, kun puiston opas kertoi hänen siskonsa asuvan Joensuussa. Mitä ihmettä? Sisko oli mennyt suomalaisen miehen kanssa naimisiin ja sinne olivat päätyneet. Maailma oli jälleen pieni.

gambia_krokotiili

gambia_krokotiilit

krokotiilit

Krokotiilipuistosta matka jatkui paikalliselle torille. Markkinapaikka oli katettu ja alue oli melko suuri. Siellä myytiin kaikkea mahdollista aina lihoista ja kaloista vihanneksiin ja mausteisiin. Kärpäsiä pörräsi varsinkin lihojen ympärillä eikä paikka olisi Eviran tarkastuksista mennyt läpi. Nurkkapöydässä mies pilkkoi sipulia sellaista tahtia, että koneet jäisivät siinä toiseksi. Oppaamme kutsuikin häntä pilkkomiskoneeksi. Toisella pöydällä oli lehmän ruho käsittelyssä ja se ei ollut kaunista katseltavaa. Torilla tapasimme myös oppaamme siskon. Hän tuli ujosti meitä tervehtimään. Muut torimyyjät katselivat meitä uteliaina ja huutelivat hyviä huomenia sekä kyselivät muiden tavoin mistä maasta olemme kotoisin. Kaikki tuntuivat olevan ystävällisiä. Kun lähdimme torilta, kysyin oppaalta olisimmeko voineet mennä sinne ilman häntä. Siihen ei olisi ollut mitään estettä, mutta olisimme saaneet kaikki paikalliset kimppuumme eikä se meistä olisi ollut hauskaa. Hänen läsnäolonsa rauhoitti tilanteen eikä kukaan jäänyt pyörimään ympärille.

gambia

gambia_markkinat

gambia_mausteet

gambia_markkinat

Torilta kävelimme vielä meren rantaan tapaamaan kalastajia. Siellä muutama kaveri hääräili isojen pakastearkkujen kimpussa. Niihin oli laitettu edellispäivänä sekä aamulla saatuja kalasaaliita. Meille esiteltiin erilaisia kaloja. Joukossa oli muun muassa barracuda, captain fish sekä pusukala, jonka virallista nimeä en tiedä. Esittelyn jälkeen kaveri vinkkasi, että jos pidimme esittelystä niin voisimme antaa hänelle tippiä, mutta se olisi luonnollisesti täysin vapaaehtoista. Eipä siinä tilanteessa kehdannut olla tippiä antamatta. Kaivoin taskusta 100 dalasia ja sitä hän heilutti oppaallemme. Kenties hän sai siitä myöhemmin osansa. Rannalta kävelimme takaisin hotellille. Kaksi tuntia oli mennyt kuin siivillä. Kirjoitimme opaskatoksessa vielä vihkoon paluuajan sekä arvion oppasta.

gambia_ranta

gambia_kalastusveneet

gambia_kalat

gambia_pusukala

gambia_kalastusveneita

Lue lisää Gambiasta:

Kohta mennään Gambiaan
Minkälainen lomakohde on Gambia?

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

23 Comments

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures lauantai, maaliskuu 17, 2018 at 22:38

    Hei Merja, oli ihana tavata torstaina! 🙂 Ja tämä sinun Gambian postaus kyllä nostatti omat matkamuistoni tuosta maasta mieleen – näitä muiden reissaajien tarinoita on kyllä niin kiva lukea. Toivottavasti nähdään taas pian, ja päästään fiilistelemään matkoja yhdessä! 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, maaliskuu 18, 2018 at 19:32

      Kiitos Anna-Katri! Todella kivan tilaisuuden olit järjestänyt ja hauska nähdä miten matkailu yhdistää entuudestaan tuntemattomat ihmiset hetkessä iloisesti porisevaksi seurueeksi. Toivottavasti nähdään pian! 🙂

  • Reply Terhi/Fammo matkalla maanantai, maaliskuu 19, 2018 at 22:19

    Enpä tiedä jos minäkään olisin halunnut uida Gambia-joessa. Ihan kivan tuntuinen retki teillä kuitenkin oli. Minäkin olen käynyt tuolla rannalla kun kalastajat tuovat saaliinsa.Hurjannäköisiä kaloja.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 21:31

      Yleensä tykkään uimisesta, mutta jokiristeilyllä ei napannut ollenkaan. Liekö edellisviikon flunssa vielä kummitellut mielessä. Kalat olivat kyllä aikamoisia. Hyviä saaliita kalastajat saavat, mutta hieman hirvitti heidän veneet. Minä en uskaltaisi sellaisilla paateilla lähteä meren aalloille keikkumaan.

  • Reply Suunnaton tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 00:20

    Hauskoja ”maailma on pieni” -sattumuksia teillä on ollut! Jännä, että krokotiilien keskellä pääsi kulkemaan. Vaikuttivatko ne siltä, että kertomus kylläisiksi syöttämisestä piti paikkansa? Mulla hiipii heti mieleen epäilys, etteivät eläimet vaan ole lääkittyjä. Tosin harvemminhan petoeläimet lähtee saalistamaan, jos maha on täynnä, joten siinä mielessä tuo voi hyvinkin pitää paikkansa 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 21:39

      Minä epäilin myös, että krokot on rauhoitettu jollain lääkkeellä. Sen vuoksi kysyin suoraan oppaalta miten on mahdollista, että niitä saa silitellä (tai käytännössä siinä köllötteli vain kaksi joita kehotettiin koskettamaan) ja vastaukseksi sain, että ne on syötetty kylläisiksi. Mene ja tiedä mikä oli totuus. Haluaisin uskoa syöttämistarinaan mielummin kuin eläinten huumaamiseen.

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 21:15

    Kyllä vois tulla pupu pöksyyn minulla krokotiilin vieressä…..Tuosta naimisissa suomalaisen miehen kanssa tuli mieleen, että siellä siis kelpaa naisetkin, kun jossain vaiheessa ymmärsin, että suomalaiset naiset löytävät miehiä tuolta.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 21:44

      Kieltämättä jännitti koskettaa krokoa, mutta eipä se ollut moksiskaan silittelystä. Mediassa puhutaan enemmän vanhempien naisten miesten hakureissuista. Tämän krokotiilipuiston oppaan tarinan lisäksi kuulin reissussa toisenkin tarinan, jossa suomalainen mies oli mennyt gambialaisen kanssa naimisiin ja se oli vielä tuore tapaus. Eli onhan näitä! 🙂

      • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas tiistai, huhtikuu 17, 2018 at 19:52

        Hui kyllä minulla pääsisi muutama kiljahdus krokon ollessa vieressä….sen verran pelottava otus. Mutta niinhän se on, että kuivalla maalla ei syö mutta vedessä kyllä.

  • Reply Maisemaonnellinen Johanna tiistai, maaliskuu 20, 2018 at 23:21

    Huh. Melkoisella seikkailuretkellä olette olleet! Oma Afrikkakokemukseni rajoittuu Etelä-Afrikan moottoripyöräilyreissuun, ja sieltä jäi mieleen jutut makeissa lätököissä vaanivasta bilhartsiasta. Kartan tarpeetonta riskinottoa, ja olen kertakaikkiaan aivan liian turvallisuushakuinen ihminen nauttiakseni retkestä krokotiilien keskusteen 😀

    Onneksi sinä rohkelikkona kerrot näistä maailmankuvaa juttu kerrallaan avaavista paikoista!

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, maaliskuu 27, 2018 at 21:13

      Kiitos Johanna! 🙂 Etelä-Afrikan moottoripyöräilyreissu kuulostaa myös aika hurjalta. Mutta mikä on bilhartsia? Pakko googlettaa..

  • Reply Annukka // Ikkunalla sunnuntai, maaliskuu 25, 2018 at 01:15

    Ihanalta kuulostaa tuo jokiristeily, rentoa oleilua. Lomalla pitää mielestäni olla sellaistakin, rentoutumista ilman nähtävyyksien yms. suorittamista. Afrikka on itselläni lähes täysin vielä valloittamatta, joten Gambiaa voisi miettiä myös mahdollisena kohteena siinä vaiheessa kun Afrikkaan pääsee suuntaamaan.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, maaliskuu 27, 2018 at 21:15

      Jokiristeily oli tosi kiva, vaikkei maisemien puolesta kovin ihmeellinen ollutkaan. Suosittelen Afrikkaa! Tykkäsin Tansaniasta ja safarit siellä on upeita.

  • Reply Heta sunnuntai, maaliskuu 25, 2018 at 09:16

    Kuvia katsoessa tulee ikävä lämpöön! Gambia vaikuttaa kyllä tosi kivalta maalta ja toi jokiristeily! Tarinan 77v brittimies toi kyynelet silmiin.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, maaliskuu 27, 2018 at 21:19

      Mullakin on aurinkoa ja lämpöä ikävä, varsinkin kun pakkaset vaan jatkuu. Jokiristeilyn brittipappa oli tosi sympaattinen. Hänelle kävi vielä hauskasti, kun oli jutellut laivalla toisen brittisedän kanssa ja kävi ilmi, että he asuvat noin 300 metrin päässä toisistaan. Mikä sattuma! 🙂

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, maaliskuu 26, 2018 at 00:49

    Aika afrikkalaista kuvien perusteella eli vaikuttaisi mielenkiintoiselta kohteelta kaiken kaikkiaan Gambia. Nuo pelikaanit ovat upeita lintuja! Katselin kaksi viikkoa niiden päivittäistä kalastusta ja se oli kyllä upeaa seurattavaa. Taidan tehdä siitä jopa oman postauksen, sen verran oli koukuttavaa puuhaa katselu 😀

    Kuvista ja tekstistä välittyi sellainen positiivinen matkailu, millaista reissaaminen parhaimmillaan onkin. Näkee ja kokee uusia juttuja.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, maaliskuu 27, 2018 at 21:25

      Kiitos Rami! Pelikaanit on hienoja lintuja ja täytyihän niistä varsinkin näin lahtelaisena (Pelicans, you know!) ottaa kuvia 🙂 Uudet jutut ja kokemukset kuuluvat just niihin asioihin, mitkä tekevät matkailusta niin hienoa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, huhtikuu 16, 2018 at 12:50

    Tuo tuntuu olevan monessa kohdin Afrikan mantereella totta, että joku opas on otettava, ellei muuten, niin jotta pääsee rauhaan muista. Marrakeshin soukeissa viimeksi moista kokeilimme ja hyvin toimi: oppaan seurassa kaikkea sai vapaasti kuvatakin, vaikka muuten olivat monella kojulla vähän nihkeitä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, huhtikuu 17, 2018 at 20:59

      Ahaa, vai on Marokossa sama juttu. Opas rauhoitti kyllä kummasti tilannetta. Eikä meillä olisi ollut mitään asiaa markkinoille kahdestaan, kun kaikki olisivat olleet kimpussa.

  • Reply Karoliina Kazi tiistai, huhtikuu 17, 2018 at 12:42

    Gambia kohteena kiinnostaa ja teidän seikkailut siellä ovat olleet aivan mahtavia. Meidän kaikki matkamme Afrikkaan ovat olleet Marokkoon joten nyt on aika laajentaa ja alkaa tutkia uusia kohteita myös. Ja mitä kohtaamisia – maailma on kyllä pieni!

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, huhtikuu 17, 2018 at 21:05

      Afrikassa olisi niin paljon nähtävää ja minua taas kiinnostaa Marokko 🙂 En vaan osaa päättää olisiko sopiva kohde vaellus Atlas-vuoristossa vai soukkien tutkimiset Marrakeshissa tai kenties molemmat..

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi torstai, huhtikuu 19, 2018 at 21:43

    Gambia vilahtelee itsellä vaihtoehtona ehkä ensi talvelle. Mielenkiintoista lukea retkistä, etenkin tästä vaihtoehdosta että ostaa retken muualta kuin matkatoimistolta. Itse tulee turhan usein ostettua tuttua ja turvallista matkatoimiston kautta – ja maksettua maltaita! Tämä nyt rohkaisi tuleville matkoille katselemaan muitakin vaihtoehtoja.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, huhtikuu 21, 2018 at 18:29

      Gambiassa on turvallista ostaa retkiä myös paikallisilta. Hintataso on paljon edullisempi. Esimerkiksi Senegalin päiväretki oli lähes identtinen ostopaikasta riippumatta. Ainoastaan safariauto ei ollut niin kiva (ei katosta eikä istumapaikkoja) paikallisen hepun kautta ostetulla retkellä ja ruokailu tapahtui paikallisessa ravintolassa kun me söimme vierailukeskuksessa pizzaa. Hyvää se oli ja niin kova nälkä, etten jaksanut edes kuvaa ottaa 🙂

    Leave a Reply