Vihdoin Machu Picchulla

Inkapolku -vaelluksen viimeisenä aamuna kello herätti teltassa puoli neljältä. Pakkasimme tavarat taskulampun valossa ja aamupalan jälkeen laskeuduimme noin 200 m portille odottamaan pääsyä loppureitille. Tietysti alkoi taas sataa, mutta onneksi se loppui sen tunnin aikana, jonka jonossa vietimme.  Jono kasvoi takanamme ja pian meitä oli useampi ryhmä valmiina aloittamaan kilpajuoksun kohti Aurinkoporttia. Kun päivä alkoi valjeta ja portti avattiin, alkoi viimeinen 6 kilometrin patikointi. Me etenimme ripeää tahtia, mutta emme kuitenkaan juosseet niinkuin kiireisimmät tekivät. Kapealla polulla ohittelu oli melko uhkarohkeaa, koska kaiteita ei ollut ja toisella puolella oli jyrkkä pudotus alas. Opas olikin neuvonut meitä väistämään aina vuorenseinämän puolelle, jolloin ei ollut sitä vaaraa, että joku vahingossa tönäisisi alas. Sen takia reitille ei nykyisin enää päässyt pimeällä kuten joskus ennen vanhaan. Silloin oli tainnut ohitustilanteissa tapahtua kuolemaan johtaneita onnettomuuksia.

Reitillä mentiin polkua ylös ja alas. Mieleen jäi jyrkät kiviportaat, jotka kiipesimme ylös. Jyrkkyysaste oli melkein samaa luokkaa kuin olisimme kiivenneet tikapuita. Piti tosissaan olla kieli keskellä suuta, ettei jalka lipeä. Turvallisuussyistä portaisiin pääsi maksimissaan kaksi henkilöä kerrallaan.

Machu Picchu alkoi lähestyä ja ensimmäiset kuvat napsimme Inti Punkulla eli Aurinkoportilla. Kuulimme oppaalta myös yhden teorian, mistä Aurinkoportin nimi tulee. Inkat olivat maanviljelijöitä ja heille oli tietysti tärkeää tietää, mikä vuodenaika kulloinkin oli. Talvi- ja kesäpäivän seisauksien aikaan auringon noustessa sen ensimmäinen säde osuu Aurinkoportista sisään sekä alhaalla Machu Picchussa olevaan Aurinkotemppelin alttariin. Siitä tiedettiin missä vaiheessa vuotta mentiin. Inkat eivät tiettävästi tunteneet numeroita tai käyttäneet kirjoitettua kieltä.

Machu Picchu

Machu Picchu

Machu Picchu

Machu Picchu

Machu Picchu

Machu Picchu_1

Machu Picchu_2

Machu Picchu

Sää oli kirkastunut ja näimme Aurinkoportilta Machu Picchun ja sitä ympäröivät huiput koko komeudessaan ensimmäistä kertaa. Tuntui ihan uskomattomalta, että tässä sitä nyt ollaan. Monista valokuvista tuttu maisema oli edessämme. Aurinkoportilta oli vielä vähän matkaa Machu Picchulle ja kun vihdoin olimme perillä, sää oli muuttunut todella lämpimäksi. T-paidassa tarkeni hyvin ja sadevaatteet + takin sai laittaa jo reppuun. Tapasimme siellä myös ne ryhmämme jäsenet, jotka eivät olleet vaelluksella mukana. Opas veti sen jälkeen parin tunnin esittelykierroksen.

Machu Picchu

Hiram Bingham löysi Machu Picchun vuonna 1911 ja paikka on ollut suuri mysteeri siitä asti. Pikkukaupugin käyttötarkoituksesta ei myöskään ole täyttä varmuutta. Machu Picchu sijaitsee 2430 metrin korkeudessa Andien vuoristossa noin 70 kilometrin päässä Cuscosta. Sijaintinsa vuoksi se jäi piiloon myös espanjalaisilta konkistadoreilta. Yksi suosituista teorioista kertoo, että paikka rakennettiin inkakuningas Pachacutecin lomapalatsiksi ja se hylättiin espanjalaisten saavuttua Peruun vuonna 1532. Machu Picchu on yksi Etelä-Amerikan tärkeimmistä arkeologisista keskuksista, ja se on Perun suosituin turistikohde. Vuosittain siellä käy jo yli miljoona turistia. Kävijämäärät ovat paisuneet vuosien varrella ja niitä on pyritty rajoittamaan siten, että päivittäin vain 2500 turistia pääsee Machu Picchulle ja Inkapolulle 500. Machu Picchun alue on todella laaja ja osa kohteista vaatii kiipeämistä jyrkkiä portaita pitkin. Paikkaa ei suositella liikuntarajoitteisille tästä syystä. Liput tulee hankkia etukäteen, koska paikan päältä niitä ei voi ostaa.

Machu Picchu

Machu Picchu

Machu Picchu

Machu Picchu

Machu Picchu_3

Machu Picchu_4

Machu Picchu

Machu Picchu

Machu Picchu

Machu Picchu_5

Machu Picchu

Machu Picchu

Merja Machu Picchussa

Machu Picchu

Machu Picchu

Oppaan vetämän kierroksen jälkeen oli omaa aikaa ja ystäväni kanssa kiertelimme ympäriinsä raunioilla ja räpsimme valokuvia. Wayna Picchulle, Machu Picchun ylle kohoavalle vuorelle, emme päässeet, koska liput sinne olisi pitänyt ostaa viikkoja aikaisemmin. Huipulle päästetään päivittäin vain 400 turistia; 200 aikaisin aamulla ja 200 aamupäivällä. Kiipeäminen vuoren huipulle kestää kuulemma 1,5 tuntia ja portaat ovat paikoitellen todella kapeat ja jyrkät. Minua ei harmittanut yhtään, että Wayna Picchu jäi kokematta. Neljä päivää oli jo kiipeilty ihan riittävästi ja sääkin oli sen verran lämmin, että mielellään otti jo rennosti.

Kun olimme mielestämme nähneet raunioita riittävästi, lähdimme bussilla Aquas Calientesin pikkukylään. Kävimme pizzalla ja oluella ja pikkuhiljaa muitakin ryhmämme jäseniä alkoi valua paikalle. Teimme vielä pieniä ostoksia kylässä ja sen jälkeen koko porukka hyppäsi legendaarisen PeruRail-junan kyytiin kohti Olantaytamboota. Junamatka oli hauska kokemus. Ensin meille tarjoiltiin pienet snacksit, jonka jälkeen pelle tuli viihdyttämään matkustajia. Pellen poistuttua takavasemmalle, alkoi muotinäytös inkapopin tahtiin. Muotinäytöksen vaatteet oli tehty alpakan villasta ja niitä olisi saanut halutessaan ostaa. Kauniita vaatteita, mutta melko kalliita. Junan isoista katto- ja sivuikkunoista oli myös mukava katsella ohikiitäviä maisemia. Olantaytamboossa hyppäsimme bussin kyytiin ja noin kahden tunnin kuluttua olimme Cuscossa.

Cuscuena olut

Perurail

Perurail

Perurail

Maisemia junan ikkunasta

Maisemia junan ikkunasta

Maisemia Perurail

Maisemia junan ikkunasta

Päivä oli ollut pitkä aikaisine herätyksineen, joten emme jaksaneet lähteä edes ulos syömään. Tilasimme ystäväni kanssa huonepalvelusta voileivät iltapalaksi. Pakkasimme tavaroita, koska huomenna alkaisi kotimatka. Ja mikä ihaninta – monen päivän telttailun jälkeen pääsi lämpimän suihkun alle sekä mukavan pehmeään sänkyyn, lakanoiden väliin nukkumaan. Nyt osasi taas arvostaa niitä elämän perusasioita.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

32 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa torstai, joulukuu 22, 2016 at 00:02

    Wayna Picchulle kiipeäminen oli ihan kamalaa! Et siis menettänyt mitään, vaikket sinne päässytkään 😀 Alku oli suht normaalia nousua ylämäkeen, mutta mitä lähemmäs huippua pääsi, sitä jyrkemmäksi reitti muuttui. Vuorenrinteen askelmat olivat kuin hyvin epäkäytännölliset tikapuut. En ikinä tajua miten suoriuduin huipulle. Ja vaikka olenkin vannonut, että Machu Picchulle palaan, niin Wayna Picchulle en mistään hinnasta 😀 Ei kaduta, että kiipesin. Oli se sen arvoista. Mutta nyt kun tiedän mikä siellä odottaa, en ole innokas toistamaan urakkaa. Mun fiiliksiä kummastakin paikasta pääsee lukemaan täältä: https://wpdev.rantapallo.fi/kerranpoistuinkotoa/2016/06/04/machu-picchu-maailman-kauneimpien-maisemien-aarella/ 🙂

    • Reply mertsik torstai, joulukuu 29, 2016 at 19:20

      Wau, sinä olet käynyt Wayna Picchulla. Hatun nosto! Se ei todellakaan näyttänyt helpolta rastilta. Kiitos linkistä, käyn lukemassa sun fiiliksiä Machu Picchulta.

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, joulukuu 25, 2016 at 18:33

    Mun käsitykseni mukaan Machu Picchu ei ollut ikinä kateissa kateissa, vaan esimerkiksi paikalliset tiesivät koko ajan, mitä siellä vuorella oikein oli. Toisaalta koko ajan tehdään löydöksi Machu Picchun ympäristöstä ja nämä löydökset ovat olleet kateissa. Mitä tulee inkojen kirjoitustaitoon, niin niillä oli oma köysikirjoituksensa, quipu, Kukaan ei ole pystynyt sitä tulkitsemaan. Mitä tulee muotiesitykseen ja pelleilyyn, niin minä tunsin lähinnä myötähäpeän ja nolouden tunteita.

    • Reply mertsik torstai, joulukuu 29, 2016 at 19:22

      Totta muuten, että eihän se Machu Picchu kateissa ollut. Paikalliset siitä tiesivät, mutta muu maailma ei. Köysikirjoituksesta en ole kuullutkaan. Mielenkiintoista, täytyypä googletella lisää.

  • Reply Miraorvokki/Pöndekengissä maanantai, joulukuu 26, 2016 at 11:23

    Mielenkiintoinen Machu Picchu! En ole koskaan käynyt mutta pitäisi kyllä – huonolla tuurilla turisteilta vielä estetään paikalle pääsy ennen kuin ehdin 😀 Hyvä tosin että väkimääriä on vähennetty, eihän paikka voi loputtomasti ihmisiä kantaa. Pitää muistaa että liput pitää hankkia hyvissä ajoin jos hamuaa nähdä täällä enemmän!

    • Reply mertsik torstai, joulukuu 29, 2016 at 19:24

      Machu Picchu on todella vaikuttava, joten suosittelen käymään, jos vähääkään kiinnostaa. Hyvä, että turistien määrää siellä on karsittu, niin näkemistä jää jälkipolvillekin 🙂

  • Reply Kaisa tiistai, joulukuu 27, 2016 at 11:12

    Hyvä että turistien määrää rajoitetaan, mutta kuulostaa myös vaaralliselta että ihmiset juoksevat jyrkänteillä kilpaa portilta toiselle.

    • Reply mertsik torstai, joulukuu 29, 2016 at 19:25

      Viimeisen aamun juoksukisa on todella vaarallista. Sen vuoksi pimeällä sinne ei enää pääse, vaan vasta kun päivä alkaa sarastamaan. Silti jotkut menivät puolijuoksua kapeaa polkua pitkin. Hullua!

  • Reply Janni/Lentopelko tiistai, joulukuu 27, 2016 at 11:13

    Tuo paikka kuulostaa niin mielenkiintoiselta. Kaikissa tällasissa vanhoissa ja autioituneissa paikoissa on kyllä aina oma viehätyksensä! Tosin ei kuulosta nuo kiipeilyreitit kovin turvalliselta, en tiedä kestäiskö hermot tollasta. 😮

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 12:28

      Machu Picchu on todella mielenkiintoinen ja tarinoita inkakulttuurista oli kiva kuulla oppaamme kertomana. Inkapolulla pärjäsi, kun malttoi ottaa rauhallisesti ja katsoi minne astui sekä muisti väistää aina kallion puolelle 🙂

  • Reply Maria keskiviikko, joulukuu 28, 2016 at 10:42

    Täytyypä kaivaa joku hyvä dokkari, kirja tms, tästä! Upea paikka ja historia noista rakennelmista kiinnostaa!

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 12:36

      Youtubesta löytyy Machu Picchusta kaikenlaista materiaalia. Esimerkiksi National Geographicin dokkareita, joista osa on espanjaksi, mutta löytyy myös englanninkielellä.

  • Reply reissaaja1 keskiviikko, joulukuu 28, 2016 at 12:51

    Tuonne(-kin) pitäisi päästä! Sairastuiko joku teidän seurueestanne vuoristotautiin? Ja jos, niin miten sitä hoidettiin? Olen kuullut paikalla käyneistä, että lähes joka ryhmästä joku sen saa… Tämä on hieman laittanut omia suunnitelmia jäihin.

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 12:45

      Olimme olleet yli 3000 metrin korkeudessa jo yli viikon ennen Inkapolulle lähtöä, niin meidän seurueesta ei kenellekään tullut vuoristotautia vaelluksella. Ensimmäisen viikon aikana Perussa parilla henkilöllä oli oireita; pahoinvointia, kuumetta, päänsärkyä. Mutta ne menivät parissa päivässä ohi.

  • Reply Arna / Cocoa etsimässä torstai, joulukuu 29, 2016 at 09:14

    Oih, tuonne pitäisi kyllä päästä! Sekä Inkapolulle että tietysti Machu Picchulle. Olipa muuten kiva, että teilläkin sää kirkastui juuri kun pääsitte ns. pääkallopaikalle :). Pakko kyllä myöntää, että minut muotinäytös ja pelle saisivat lähinnä vaivautuneeksi ja keskittyisin junamatkalla huomattavan paljon mieluummin maisemien ihailuun…

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 12:49

      Sää kirkastui juuri oikeaan aikaan 🙂 Pahimmassa tapauksessa pilvet olisivat roikkuneet Machu Picchun yllä ja kaikki hienot maisemat Inti Punkulta olisivat jääneet näkemättä. Junamatkan ohjelma oli aika vierasta meille suomalaisille, mutta kieltämättä toi hymyn huulille jokaiselle kun emme opasta lukuunottamatta olleet osanneet moiseen varautua. Tosin tänä päivänä pellen ilmestyminen junaan saattaisi aiheuttaa vastakkaisia reaktoita ja luulisin ensimmäisenä, että joku hullu terroristi ilmestyi paikalle.

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta torstai, joulukuu 29, 2016 at 19:31

    Teillä on kyllä ollut mahtava reissu siellä! Ihana oli lukea koko sarja kohti huippua! 😀

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 12:50

      Kiitos Sandra! Kiva, että viihdyit mukana 🙂

  • Reply Sandra perjantai, joulukuu 30, 2016 at 09:44

    Todella, todella mielenkiintoinen paikka ja yksi isoista bucketlist-kohteista. Ei kuulosta miltään kovin helpolta tuo nousu tuonne. Pärjääkö ihan peruskunnolla kuitenkin?

    Ehdottomasti hyvä, että turistien määrää rajoitetaan ja hyvä tietää, että liput pitää varata etukäteen.

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 12:54

      Peruskunnolla pärjää ja kun muistaa mennä rauhallisesti, niin säästyy myös vuoristotaudilta. Vaelluksella voi kulkea omaan tahtiin. Meillä oli kaksi opasta, joista toinen kulki edellä ja nopeimmat menivät hänen mukanaan ja toinen opas tuli viimeisenä ja varmisti, ettei kukaan jää matkan varrelle. Jos ennen matkaa käy tekemässä mäkitreeniä vaikka sauvojen kanssa, niin ainahan siitä apua on ja matkan teko on kevyempää.

  • Reply Lotta | Watia.fi perjantai, joulukuu 30, 2016 at 11:10

    On se vaan hieno! Kiva kun laitoit paljon kuvia. Aika vaaralliselta touhulta vaikuttaa tuo pikkupolkuja pitkin juokseminen… Hyvä että te otitte juoksun sijaan vain ripeitä askelia. Upea keli teille osui. Tuo on niin nähtävä kerran elämässä!

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 12:57

      On se 🙂 Kuvia oli paljon ja vaikea oli valita, mitkä niistä valitsen tähän. Pelkäsin jo, että meneekö kuvaähkyksi. Onneksi sään jumalat soivat meille juuri tuolle päivälle auringon paistetta. Olisin varmaan itkenyt, jos silloinkin olisi satanut 🙂

  • Reply Outi perjantai, joulukuu 30, 2016 at 19:55

    Minkähänlaista on inkapoppi? Olisipa hauska kuulla ? Peru on ollut haaveissa niin pitkään kun muistan. Aikamoinen kipuaminen tosiaan tuonne Machu Picchulle!

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 12:59

      Yritin etsin matkan jälkeen Youtubesta inkapoppia sitä kuitenkan löytämättä. Kävin nyt uudestaan, mutta en vieläkään onnistunut löytämään. Harmi! Youtubesta löytyy pätkiä junamatkalta, mutta musiikki soi sen verran hiljaa taustalla ettei sitä oikein erota.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty perjantai, joulukuu 30, 2016 at 23:21

    Minullakin Peru on ihan haavelistojen kärkipäässä. Jäin pohtimaan sitä, miksi ihmiset sitten päättivät juosta viimeisen pätkän? Oliko jotenkin tärkeää päästä ensimmäisenä paikalle?

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 13:03

      Kaikilla on kiire Aurinkoportille ottamaan valokuvia siten, ettei muut turistit heilu edessä ja toki haluavat ottaa Machu Picchusta joka minuutin irti. Me ehdittiin hyvin kierrellä alue läpi, vaikkei juostukaan. Aurinkoportilla piti jonkun aikaa odotella omaa kuvausvuoroa, mutta ei niin montaa minuuttia että olisi hermo mennyt 🙂

  • Reply Kohteena maailma / Rami lauantai, joulukuu 31, 2016 at 13:48

    Olen katsonut lukuisia ohjelmia ja lukenut useita kirjoituksia Macchu Picchusta, joka on ollut jo vuosia Top1 kohde listallani. Kun sinne toivottavasti Inka Trailia pitkin joskus saavun, juon sen päälle kyllä useamman pullon Cusquenaa 😀

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 13:04

      Haha, hyvä pläni Rami! Pidän peukkuja, että toiveesi toteutuu pian 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 02:50

    Olipas kiva lukea reissukokemuksia näin kivasti kerrottuna. Me juuri joulun aikana suunnittelimme perheen kanssa Perun reissua mutta se ei tule varmaan ihan heti toteutumaan. En koskaan ajatellut, että siellä saattaa olla tuollaista jonottamistakin, vaikka tiesin toki, että se on todella suosittu paikka.

    • Reply mertsik sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 13:07

      Kiitos Paula 🙂 Toivottavasti teidän Perun matka toteutuu jossain vaiheessa. Machu Picchulla kannattaa varautua jonottamiseen, vaikka täytyy myöntää, että olin varautunut pahempaan.

  • Reply Milja maanantai, elokuu 13, 2018 at 18:26

    Hei, teitkö matkan joulukuussa? Olen itse suunnitellut matkaa tammikuun alkuun, mutta mietityttää onko koko inca trail vain vesisateessa mutapoluilla luistelu? Eli sataako sadekautena kuinka paljon?

    • Reply mertsik maanantai, elokuu 13, 2018 at 21:39

      Hei Milja, kiitos kommentista. Tein oman matkani lokakuussa. Meidän matkalla tuli sadekuuroja ja ne tekivät polut liukkaiksi. Kivisillä askelmilla piti keskittyä tosissaan. Kantajat siellä kaatuilivat, mutta heidän jalkineensa olivat huonoja sandaaleja, joten ei mikään ihme. Suosittelen sinne menoa kuivalla kaudella, jos mahdollista. Sadesäällä huonoja puolia myös se, ettei varusteita saa kunnolla kuivaksi. Yritimme teltassa niitä ripustella kuivumaan, mutta heikolla menestyksellä. Sukkia sun muita otin yöksi makuupussin sisään, jolloin ne olivat aamulla mukavammat laittaa jalkaan.

    Leave a Reply