Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Iltapäivä Barcelonassa, joka ei mennyt kuin Strömsössä

Barcelona on yksi lempikaupungeistani Euroopassa. Olen käynyt siellä kaksi kertaa ja ensimmäinen kerta oli vuonna 2005. Silloin vietin kaupungissa vain muutaman tunnin. Toinen kerta oli viime vuonna ja silloin viivyin Barcelonassa muutaman päivän. Iltapäivä reissuni tähän värikkääseen kaupunkiin ei sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti ja siitä kerron nyt teille.

Olimme perheen kanssa lomamatkalla vuonna 2005 Espanjassa, La Pineda -nimisessä rantalomakohteessa, josta oli n. 100 km Barcelonaan. Olin päättänyt jo ennen reissuun lähtöä, että haluan ehdottomasti viettää päivän Barcelonassa, koska olemme niin lähellä tätä hienoa kaupunkia. Mies ja lapset eivät kuitenkaan halunneet lähteä + 30 asteen helteessä kuumaan kaupunkiin, joten päätin lähteä matkaan yksin. Ensin mietin, että otan bussin tai junan ja menen päiväksi tutkimaan Barcelonan nähtävyyksiä. Lomakohteessa törmäsimme kuitenkin kadun varrella olevaan kojuun, jossa myytiin retkipakettia Barcelonaan. Totesin sen minulle helpommaksi tavaksi, ei tarvitsisi itse sitten niin paljon suunnistaa, kun menisi vain muiden mukana. Retkellä käytäisiin myös katsomassa juuri ne kohteet, joista olin eniten kiinnostunut.

Toiseksi viimeisenä lomapäivänämme lähdin sitten iltapäivästä matkaan. Mies ja lapset saattelivat minut bussiin. Oppaana meillä oli venäläissyntyinen mies, joka oli asunut Espanjassa jo vuosia ja puhui sujuvasti espanjaa. Huomasin melko pian, että suurin osa seurueestamme oli venäläisiä. Heitä oli niin paljon, että saivat oman bussin ja me muut – englantia puhuvat – menimme toiseen bussiin. Matka Barcelonaan sujui joutuisasti ja pian olimme ensimmäisen nähtävyyden, Sagrada Familian luona. Kiertelimme keskeneräisessä kirkossa ja ihmettelimme sen jättimäistä kokoa.

Sagrada Familia

Kaunis Güellin puisto, mutta…

Seuraavaksi suuntasimme Gaudin suunnittelemaan Güellin puistoon. Opas antoi vinkkejä missä kannattaisi kierrellä ja sieltä löytyi myös matkamuistomyymälä, jossa hän suositteli käymään. Lähdin ensin pienelle kävelylle puistoon ja ihmettelin hetken päästä kun muita meidän bussissa olleita ei näkynyt. Ajattelin, ettei heitä tainnut siellä kiertely kiinnostaa niin paljon kuin minua. Minä sen sijaan päätin ottaa kaiken irti upeasta puistosta. Kävelyn päätteeksi katsoin kellosta, että vielä olisi aikaa piipahtaa myymälässä ja kävin tekemässä siellä pieniä ostoksia. Kassalla vilkaisin kelloa uudestaan ja totesin, että minulla olisi viisi minuuttia aikaa bussin lähtöön. Ei siis kiirettä, koska parkkipaikka olisi kulman takana.

Park Guell Barcelona

… sinne voi myös eksyä

Lähdin kaupasta ja kurvasin siihen suuntaan, jossa luulin parkkipaikan olevan. Tässä vaiheessa varmaan arvaattekin, ettei se siellä ollut – ei siellä päinkään. Ryntäilin edestakaisin hädissäni ja kyselin vastaantulevilta ihmisiltä, missä on pääportti. Arvelin, että bussi olisi siellä. Minut ohjattiin pääportille, mutta tajusin heti, ettei se ollut oikea paikka. Vilkuilin kelloa ja olin jo pahasti myöhässä. Kun vihdoin ja viimein löysin oikean parkkipaikan, olin 15 minuuttia myöhässä eikä bussia näkynyt enää missään. Voi itku! Hätäännyin ja itkien soitin miehelleni, joka oli lomakohteemme vieressä olevassa kylässä käymässä lasten kanssa. Hän ei soitostani tietenkään ilahtanut, vaan melkein odotin kuulevani ”Pitikö sinne lähteä”. Mies pysyi viisaasti hiljaa ja hetken aikaa tilannetta ihmeteltyämme, tulimme siihen tulokseen, että yritän päästä mahdollisimman nopeasti Katalonian aukiolle. Muistelin, että opas kertoi retken seuraavan kohteen olevan yksi Gaudin taloista ja sen jälkeen menisimme Katalonian aukiolle, jossa olisi omaa aikaa tehdä ostoksia tai käydä vaikkapa kahvilla.

Kyyneliä pyyhkien kysyin ensimmäiseltä vastaantulijalta mistä löytyisi lähin metroasema ja sain hyvät ohjeet, joiden avulla asema löytyikin melko pian. Ostin lipun ja istuin vaunuun. Hoin mielessäni, että minun on pakko löytää aukiolta joku tutunnäköinen ihminen, joka oli samassa bussissa kuin minä. Ellen löytäisi, joutuisin etsimään Barcelonasta hotellihuoneen, koska viimeinen bussi tai juna lomakohteeseemme oli jo mennyt.

Seikkailu jatkuu Katalonian aukiolla

Katalonian aukiolla hyppäsin pois metron kyydistä ja juoksin katsomaan näkyisikö jotain tutunnäköistä henkilöä. Soitin siinä myös miehelleni ja päivitin tilanteen. He olivat myös palanneet La Pinedaan ja etsineet sen kojun, mistä ostin retken. He yrittivät parastaikaa saada yhteyttä bussin kuljettajaan tai oppaaseen, ja kertoa, että yksi lammas joukosta oli eksynyt. Suljin puhelimen ja aloin kävelemään aukion reunaa pitkin ja tähyilin näkyisikö ketään tutunnäköistä. Melko nopeasti huomasin isokokoisen punapaitaisen miehen toisella puolella aukiota. Voisiko tuo olla sama kaveri, joka istui bussissa edessäni? Pakko olla, tuumin ja aloin juoksemaan häntä kohti heiluttaen samalla käsiäni. Kun pääsin lähemmäksi huudahdin hänelle ”Hey, do you remember me?” Olin melko varma, ettei mies muistaisi minua, vaan ihmettelisi, että mikä sekopää häntä lähestyy. Ihmeekseni hän totesi minulle englanniksi, että ”Siinähän sinä olet. Ihmettelinkin minne hävisit”. Kävi ilmi, että hän oli huomannut etten ollut bussin kyydissä ja oli jopa sanonut oppaallemme siitä. Opas ei ollut ottanut katoamistani kovin tosissaan, vaan oli tuumannut, että olin varmaan mennyt toiseen bussiin.

Mies esittäytyi Patiksi ja näytti minulle mistä bussimme lähtee. Aikaa oli vielä noin 15 minuuttia, mutta en halunnut lähteä yksin enää minnekään seikkailemaan. Pat kertoi menevänsä vielä kahville ja kysyi tulisinko mukaan. Hörppäsimme kahvit ja kävelimme sen jälkeen kokoontumispaikalle. Pat kertoi olevansa Irlannista ja sieltä oli myös vanhempi pariskunta, joka jo odotteli bussia aukion reunalla. Kerroin heille eksymisestäni ja he kuuntelivat kauhistuneina tarinaani.  Totesimme yhteen ääneen, että olipa onni kun näin Patin ja löysin takaisin porukkaan. Kun opas saapui paikalle, huomautin hänelle, että olin jäänyt puistoon. Hän oli todella pahoillaan tapahtuneesta. Vika oli tietysti minun, koska en ollut huolellisemmin selvittänyt bussin todellista lähtöpaikkaa, mutta mielestäni oppaalla oli myös velvollisuus laskea matkustajat ennen lähtöä ja tarkistaa, että kaikki ovat paikalla. Muistin samalla, että perheelle pitäisi myös päivittää tilanne. Mies olikin jo ehtinyt sillä välin puhua peräti bussiyhtiön toimitusjohtajan kanssa. Tämä oli luvannut selvittää tilanteen ja vannonut miehelleni, että kyllä se vaimo sieltä löytyy.

Montjuic Fountain parkEnnen kotimatkaa kävimme vielä ihastelemassa Montjuicin taianomaista suihkulähdettä (Font Màgica). Kun bussi saapui myöhään illalla La Pinedaan ja perheeni oli minua vastassa, tunsin olevani maailman onnellisin ihminen ja mieleni teki vannoa, että tämä oli viimeinen yksin tehty retki. Aika kultaa muistot ja retkiä on tehty tämänkin jälkeen, mutta tästä oppineena varmistan aina bussin tai muun kulkuneuvon lähtöpaikan ennen kuin viiletän omille teilleni.

Pahoittelen kuvien vähyyttä sekä huonoa laatua. Silloin käytössä olleella kameralla ei saanut kovin laadukkaita kuvia. 

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Viikonloppu Barcelonassa

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

32 Comments

  • Reply lena / london and beyond tiistai, elokuu 16, 2016 at 10:17

    Tervetuloa blogimaailmaan Merja! 🙂 Oottelen jo Kanada-juttuja 😉

    • Reply mertsik tiistai, elokuu 16, 2016 at 21:48

      Kiitos Leena! Kivaa tämä on, kun vain aikaa olisi enemmän. Yritän saada Kanada-jutut pian työn alle. ?

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, elokuu 21, 2016 at 21:54

    Minä neuroilen tuollaisista aiheista vähän liikaakin, enkä pysty keskittymään nähtävyyteen lainkaan.
    Mitä tulee mieheen, niin viisas mies pysyy hiljaa. Tulee mieleen kertomus, jossa poika kyseli isältään, onko hän valmis naimisiin. Isä sanoi: ”pyydä anteeksi”. Poika ihmetteli, miksi. Isä toisti pyyntönsä, ja poika pyysi anteeksi. Silloin hän oli tietysti valmis naimisiin…

    • Reply mertsik maanantai, elokuu 22, 2016 at 20:17

      Niinhän siinä kävi, ettei Barcelonan nähtävyyksistä päässyt oikein kunnolla nauttimaan sen bussista jäämishässäkän jälkeen. Hieno tarina, vaikeneminen on kultaa – ainakin toisinaan 🙂 Kiitos kommentista Stacy!

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi tiistai, elokuu 23, 2016 at 09:31

    Hyvä että kaikki lopulta järjestyi! Itselläni on Barcelona vielä täysin kokematta, mutta olen jo varma, että siitä tulee myös yksi omista suosikeistani <3

    • Reply mertsik keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 21:01

      Loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂 Barcelona on todella kiva. Sieltä löytyy kaikille jotain. Uskon, että tykkäät.

  • Reply Emma tiistai, elokuu 23, 2016 at 09:35

    Ihana Pat, joka otti sinut vielä kahvillekin mukaan! Loppu hyvin, kaikki hyvin siis 🙂

    • Reply mertsik keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 21:03

      Pat todella pelasti tilanteen. Ajatteli varmaan, että parempi viedä eksynyt lammas kahville ennenkuin se katoaa uudestaan 🙂

  • Reply Hanneli /duunireissaaja tiistai, elokuu 23, 2016 at 20:24

    Reissukommellukset ovat kamalia tapahtumahetkellä, mutta usein niistä saa ne parhaat tarinat kerrottaviksi jälkipolville.

    • Reply mertsik keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 21:05

      Juuri näin! Sillä hetkellä ei paljoa naurattanut, mutta jälkeenpäin on tällekin naurettu vedet silmissä. 🙂

  • Reply Noora Kurkela keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 08:46

    voi eii!! Ihana postaus oli.. mutta kuulostaaa varsin tutulta tommoset kömmellykset! Niitä sattuu ja ne on niitä reissujen parhaimpia kohtia jälkeenpäin, mille voi vain nauraa! Onneksi selvisit ehjänä perille 😀

    • Reply mertsik keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 21:23

      Niinpä! Kun tilanne on päällä, ei juuri naurata, mutta jälkeenpäin kylläkin 🙂

  • Reply Laura / Laura's Itinerary keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 12:45

    Barcelona on niin upea, toivottavasti sait nautittua kaupungista tuosta välikohtauksesta huolimatta!
    Onneksi tarina päättyi kuitenkin hyvin 🙂

    • Reply mertsik keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 21:25

      Kiitos Laura, Barcelona on ihana! Loppuretki meni kyllä hieman ”ohi” mutta olen jälkeenpäin päässyt käymään siellä uudestaan ja silloin ilman sähläämistä 🙂

  • Reply salaine keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 21:42

    Voi ei. Osaan kertomuksestasi kuvitella ne hetket kun huomaa jäävänsä bussista. Barcelona on listoilla.

    • Reply mertsik lauantai, elokuu 27, 2016 at 17:00

      Joo, kyllä siinä hiki pukkasi otsaan, kun huomasi bussin menneen.Barcelona on tosi kiva, suosittelen!

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, elokuu 26, 2016 at 12:37

    Joo, toisaalta olen sitä mieltä että jokaisen tulee huolehtia itsensä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan tällaisilla retkillä, toisaalta kuulostaa kyllä oudolta tuo oppaan reaktiokin… Luulisi, että olisi voitu edes hetki odottaa ja huhuilla perään! Ja tuo on kyllä kauheaa, kun ei sitä kanssamatkustajien ulkonäköä tule juuri rekisteröityä sen kummemmin, ja sitten heidät pitäisi osata tunnistaa… Terveisin Kiinassa pari kertaa bussinsa kadottanut.. 😀

    • Reply mertsik lauantai, elokuu 27, 2016 at 17:32

      Juu, olen samaa mieltä kanssasi, että oma mokahan tuo oli. Mutta opas olisi myös voinut olla tarkempi, varsinkin kun hänelle sanottiin, että yksi puuttuu. Oppia ikä kaikki 🙂

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa perjantai, elokuu 26, 2016 at 17:30

    Varmasti ollut kyllä sillä hetkellä aika epämiellyttävä tilanne, mutta jälkeenpäin onneksi hauska tarina kertoa. Irlantilaiset ovat kyllä ihanan ystävällisiä ja avuliaita 🙂

    • Reply mertsik lauantai, elokuu 27, 2016 at 17:34

      Ei ollut niitä elämän tähtihetkiä 🙂 Pat oli todella mukava, samoin irlantilainen pariskunta johon tutustuin tämän hässäkän johdosta.

  • Reply Anna | Muuttolintu.com lauantai, elokuu 27, 2016 at 05:17

    Tässä pääsi kyllä tekstin kautta niin hyvin mukaan siihen paniikkitunnelmaan, kun tajuaa bussin lähteneen… Hyvä että bussi ja mukavia kanssamatkustajia löytyi! Aika ihmeellistä, ettei matkustajia laskettu ja varmistettu, että kaikki on kyydissä. Kyllähän ne yleensä aina odottavat mattimyöhäisiä, Parc Guellikin on sen verran iso ja sekava, että sinne eksyy ensikertalaisena helposti.

    • Reply mertsik lauantai, elokuu 27, 2016 at 17:38

      Oli todella onni, että löysin Patin sieltä aukiolta ja hänen avustuksellaan myös bussin. Ihmettelin itsekin sen oppaan touhuja, kun ei hän mitenkään pitänyt meistä kirjaa, kuinka moni oli mukana jne. Parc Guell oli kyllä sekava. En ole siellä sen jälkeen käynyt, mutta ehkä pitäisi mennä seuraavalla kerralla verestämään muistoja 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, elokuu 27, 2016 at 08:58

    No olipas se päivä. Mutta et sentään ihan neuvottomaksi jäänyt, vaan löysti ryhmän vielä. Näin jälkeenpäin ajatellen, aikamoinen seikkailu ja tarina siitä tuli vaikka silloin ei varmaan paljoa naurattanut!

    • Reply mertsik lauantai, elokuu 27, 2016 at 17:43

      Niinpä 🙂 Hetken aikaa olin kyllä ihan kujalla, että mitäs mä nyt teen. Onneksi muistin retkiohjelmasta sen verran, että seuraava kohde Gaudin talon jälkeen oli Plaza Catalunya ja sitä kautta jäljitin reitin bussille. Toki siinäkin olisi voinut mennä moni asia mönkään, mutta onneksi Patin punainen paita osui silmään.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita lauantai, elokuu 27, 2016 at 19:28

    Ai jestas, varmasti aika kamala tilanne huomata jääneensä bussista, oli sitten syy itsessä tai jossakin muussa. Minäkin olen kyllä sitä mieltä, että oppaan kuuluisi varmistaa, että porukka on kasassa.
    Tuli tästä mieleen tuore reissumme Rodoksella, ostimme retken ja opas toisti moneen kertaan mistä ja milloin bussi lähtee ja korosti vielä että sen ajan jälkeen tulevt ovat myöhästyneet bussista. No niinhän siinä kävi että joku oli hiukan harhautunut jonnekin, mutta niin vaan opas sinnikkäästi odotti että mattimyöhäiset tulivat.

    • Reply mertsik tiistai, elokuu 30, 2016 at 21:29

      Onneksi teidän reissulla opas odotti mattimyöhäisiä. Meidän reissulla oppaalla tuntui olevan ”hälläväliä” asenne. Loppumatkasta hänkin laski, että kaikki olivat suihkulähdenäytöksen jälkeen kyydissä. Taisi itsekin säikähtää 🙂 Yleensä olen ajoissa enkä pidä myöhästelystä, koska se on muiden ajan aliarvioimista. Sekin otti päähän, kun itse tuli mokailtua

  • Reply Anna / Tämä matka -blogi sunnuntai, elokuu 28, 2016 at 07:44

    😀 Olen itse tehnyt monasti saman, eli jättänyt kuuntelematta ohjeet, mistä se bussi oikeasti lähtee. Usein vielä erkanen ryhmästä ja lähden kiertelemään omin päin, jolloin harhaantumien vaara on vielä suurempi. Viimeksi Unkarissa kyllästyin ja lähdin oluelle, kun muu ryhmä ihaili kirkkoa. Oletin, että näen ryhmän, kun he menevät bussille ja voin liittyä siihen. Porukka kiersikin bussille toista kautta ja oli kivaa juoksennella helteessä sitten perässä ja toivoa, että odottavat…

    • Reply mertsik tiistai, elokuu 30, 2016 at 21:31

      Voi ei, onneksi taisit ehtiä bussiin. Joo, ohjeet tuppaavat menemään toisesta sisään ja toisesta ulos. Onneksi nyt oli jäänyt bussireitti mieleen, niin sain paikallistettua muun ryhmän.

  • Reply Liza in London sunnuntai, elokuu 28, 2016 at 14:21

    Hahah, tästä tuli mieleen se, kun eksyimme suomalaisen matkanjärjestäjän retkellä äitini kanssa samassa puistossa, kun olin 11-vuotias. Isäni ja veljeni olivat menneet jo hyvissä ajoin edeltä bussiin, mutta minun oli vielä pitänyt päästä käymään vessassa, jota etsiessä siis eksyimme. Juoksimme puiston läpi ja olimme lopulta bussilla ehkä viisi minuuttia myöhässä. Kyseessä oli täysi vahinko, ja vessaan viejänä olisi voinut olla äitini sijaan suomalainen faijani, mutta tästä huolimatta matkaopas päätti, että myöhästyminen johtui äitini venäläisyydestä, ja tuli kertomaan meille, että myöhästely ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Huvittavinta oppaan kommentissa oli se, että saimme samalla retkellä viinitilalta lähtiessä odotella useampaakin viininmaistelusta yli-innostunutta suomalaisturistia lähemmäs 20 minuuttia 😀 toivottavasti opas järjesti suomalaisen kulttuurin oppitunnin myös näille mattimyöhäisille :).

    • Reply mertsik tiistai, elokuu 30, 2016 at 21:34

      Haha, on siis muitakin samaan puistoon eksyneitä *yläfemma* Ikävää, että oppaan piti tämä kansallisuuskortti ottaa esiin. Suomalaiset kun osaavat myös myöhästellä 🙂

  • Reply miraorvokki maanantai, elokuu 29, 2016 at 09:49

    Voi ihana Pat!! Tulipa hyvä mieli sitten loppujenlopuksi, vaikka ensin sai harmistella ja myötäelää ahdistuksessasi kun bussista jäit tuolla etapilla. Onneksi kaikki järjestyi, vaikeuksien kautta voittoon 🙂 Ihanaa. Barcelona on kyllä kaunis kaupunki ja todellakin tuolta 100km päästä reissu kannattaa sinnekin tehdä, sillä ei matka ole niin pitkä kuitenkaan.

    • Reply mertsik tiistai, elokuu 30, 2016 at 21:42

      Sanopa muuta 🙂 Onneksi edes yhden kanssamatkustajan habitus oli jäänyt mieleen. Oli kyllä aikamoinen onni, että löysin porukkaan takaisin.

    Leave a Reply