buddhat_tiikeriluolatemppeli_krabi

Krabi – 1260 porrasta Tiikeriluolatemppeliin

Temppelialueelta lähtevät portaat näyttävät aluksi viattomilta. Ihan tavallisilta askelmilta, jotka nousevat karstivuoren huipulle kohti Tiikeriluolatemppeliä. Aluksi ei näytä siis ollenkaan pahalta. Portaiden alapäässä oleva kyltti kertoo askelmia olevan 1260. Mies lähtee reippaasti kiipeämään niitä ja minä perässä. Aluksi menemme tasatahtia, mutta hetken kuluttua jään jälkeen. Vaikka kello on vasta vähän yli yhdeksän aamulla, kuuma ja kostea ilma pakottavat hidastamaan tahtia. Vuorilla patikoidessa olen oppinut sen, ettei kannata rynniä matkaan nopeasti, koska se kostautuu jossain vaiheessa.

Portaat ovat erikorkuisia ja -levyisiä. Välillä täytyy ponnistella itsensä korkealta askelmalta toiselle. Onneksi kaikki portaat eivät ole korkeita, kapeita ja jyrkkiä vaan välistä löytyy myös matalampia ja helpompia askelmia. Jokaisella tasanteella hengähdän hetken, hörpin vettä pullosta ja jatkan matkaa. Hetken kuluttua saan mieheni kiinni ja jatkamme matkaa yhdessä ylöspäin.

tiikeriluolatemppeli_up_to_hill_krabi

Kyltissä kerrotaan portaiden määräksi 1237, mutta nykyisin korjaustöiden vuoksi portaita on 1260

tiikeriluolatemppeli_krabi

tiikeriluolatemppeli_krabi

Aluksi saamme mennä rauhassa omaa tahtia. Muita ihmisiä ei näy ja huokaisen helpotuksesta, koska pelkäsin, että lähdimme liian myöhään liikkeelle. Meidän ohitsemme kiiruhtaa vain yksinäinen urheilijan näköinen mies. Hetken kuluttua vastaan tulee isä ja tytär. Onnittelen heitä, koska urakka on heidän puolestaan jo melkein ohi. Isä kuitenkin pudistelee päätään ja kertoo, että heidän piti jättää leikki kesken, koska tyttärelle tuli huono olo. Kun katson häntä tarkemmin, hän on kalpea ja huonovointisen näköinen. Toivotan tsempit alaspäin ja jatkan omaa urakkaani.

Matkan edistymistä voi seurata tolpissa olevista numeroista. Pikkuhiljaa portaisiin alkaa ilmestyä enemmän ihmisiä, mutta ruuhkasta ei vielä voida puhua. Ohitamme taukopaikan, jossa on mahdollisuus käydä vessassa. Siellä on nelihenkinen perhe pitämässä taukoa, mutta pian he lähtevät liikkeelle ja lapset pomppivat portaita ikäänkuin ne eivät tuntuisi ollenkaan raskailta. Kuljemme tasatahtia kolmen nuoren naisen kanssa. Tsemppaamme toisiamme, huohotamme yhdessä tasanteella ja jatkamme matkaa taas kohti ylhäällä olevaa temppelialuetta. Sen on parasta olla kaiken tämän vaivan arvoinen.

krabi_tiikeriluolatemppeli

Portaat olivat todella jyrkät. Kuva ei anna täysin oikeaa käsitystä jyrkkyysasteesta.

krabi_tiikeriluolatemppeli

krabi_tiikeriluolatemppeli

Muutamia aamuvirkkuja tulee meitä vastaan ja he tsemppaavat eteenpäin. Kannustamisen puutteesta tämä ei ainakaan jää kiinni. Olemme kaikki samassa veneessä ja tiedämme miten raskasta portaiden kiipeäminen on tässä kuumassa ilmastossa. Kaikki ovat kuitenkin hyväntuulisia ja lähinnä naureskelemme mihin hullutukseen sitä on tullut lähdettyä. Tiikeriluolatemppeli on kuitenkin Krabilla yksi suosituimmista nähtävyyksistä, joten eihän sitä voi jättää väliin. Meidän piti urakoida portaat jo 12 vuotta sitten edellisellä Krabin reissulla, mutta kun päädyimme ns. väärälle retkelle, temppelissä käynti jäi väliin.

Vihdoin tolpissa olevat numerot näyttävät, ettei paljoa ole enää jäljellä. Siitä saan ylimääräisen energiapuuskan loppukiriin. Ylhäällä istuu puuskuttavia ihmisiä ja jään itsekin hetkeksi nojaamaan tolppaan, mutta pian on pakko päästä katsomaan maisemia. Ja kyllä, ne ovat niin upeat, että todellakin kannatti hikoilla itsensä läpimäräksi. Maisemien lisäksi ylhäällä on iso Buddha-patsas sekä useita pienempiä patsaita.

krabi_tiikerinluolatemppeli_1260_porrasta

krabi_tiikeriluolatemppeli

krabi_tiikeriluolatemppeli

buddha_tiikeriluolatemppeli

krabi_tiikeriluolatemppeli

buddhat_tiikeriluolatemppeli_krabi

Jos vesipullo unohtui matkasta, ylhäällä saa hanasta lämmintä vettä pahimpaan janoon. Meillä ei ollut siihen tarvetta, koska olimme varustautuneet usealla pienellä pullolla ja ne riittivät meille hyvin. Kanssamme yhtä matkaa kulkeneet tytöt eivät olleet ottaneet vettä mukaan olleenkaan. Eivätkä he olleet ainoita. Monella muullakaan ei ollut vesipulloa, mikä kummastutti. Ehkä ihmiset lähtivät matkaan selvittämättä mistä oikein on kyse. Kunnon jalkineita suosittelen myös. Joillakin näki varvassandaaleja, ja kyllähän niillä portaista selviytyi, mutta itse en sellaisilla lähtisi. Minulla oli lenkkarit jalassa ja ne tuntuivat parhailta kengiltä tuolle reitille.

merja_tiikeriluolatemppeli

krabi_tiikeriluolatemppeli

tiikeriluolatemppeli_patsas

krabi_tiikeriluolatemppeli_portaat

Matkalla alaspäin

Laskeutumisen jälkeen tutustuimme temppelialueeseen. Jos olisi halunnut reippailla lisää, tarjolla olisi ollut vielä portaita viidakkomaiseen lehtoon ja siellä oleviin luoliin. Sen jätimme väliin ja menimme mielummin jätskille.  Kävimme myös katsomassa luolan, jossa tiikerin tassunjälki oli. Siellä nunna nappasi minua kädestä ja pyysi kirjoittamaan vieraskirjaan. Kun olin raapustanut sinne meidän nimet, hän tarttui uudestaan käteeni ja sitoi siihen oranssin punotun nauhan ja ilmoitti, että se maksaa 20 bht/hlö. Vaikka mies oli siinä vaiheessa ”turvassa” temppelin toisessa päässä, niin nunnan haukankatse oli rekisteröinyt, etten ollut yksin matkassa. Maksoin kiltisti hänenkin nauhastaan. Hieman ärsytti tällainen pakkomyynti, vaikka Suomen rahassa pienistä roposista olikin kyse. Nunna oli kuitenkin todella ystävällinen ja kyseli mistä päin olemme. Kun hän kuuli, että olemme Suomesta, koko Suomi sai siunauksen ja minä vielä kehut päälle, kun olen niin kaunis. Siltä ei kyllä tuntunut, kun hiki virtasi edelleen ja hiukset olivat liimautuneet päänahkaan kiinni.

tiikerinluolatemppeli_krabi

tiikeriluolatemppeli_krabi

Ennen hotellille paluuta kiertelimme vielä hetken alueella ja juttelimme kanadalaisen naisen kanssa, joka oli jäänyt odottelemaan muun seurueen paluuta Tiikeriluolatemppelistä. Kun hän kuuli, että olemme Suomesta, alkoi ylistyssanojen tulva Miikka Kiprusoffia kohtaan. Nainen muisteli lämmöllä hänen uraansa Calgary Flamesissa ja oli sitä mieltä, että Miikka oli paras maalivahti ever.

Mikä Tiikeriluolatemppeli ja miten sinne pääsee?

Tiikeriluolatemppeli (Wat Tham Suea) on saanut nimensä tiikerin tassunjäljestä, joka löytyi yhdestä alueen luolista. Tiikerin arvellaan asuneen siellä, koska lähimetsissä kulkeneet paikalliset kuulivat alueelta tiikerin karjuntaa. Myöhemmin kun temppeliin muutti munkkeja ja nunnia asumaan, tiikeri muutti muualle eikä sitä sen koommin nähty.

Tiikeriluolatemppeli sijaitsee noin yhdeksän kilometrin päässä Krabi Townista. Ao Nangista sinne pääsee joko osallistumalla valmiille retkelle, taksilla tai songthaewilla (katetulla lava-autolla) Krabi Towniin ja sieltä yhdellä vaihdolla temppelialueelle.

Meidän oli tarkoitus mennä Tiikeriluolatemppeliin Tjäreborgin retkellä, mutta sitä ei järjestetty, koska me olimme ainoat ilmoittautuneet. Opas antoi meille vinkkejä miten pääsemme sinne omatoimisesti ja lopulta päädyimme taksiin. Se maksoi (menopaluu) 1500 bathia eli noin 40 €. Taksimatka kesti puoli tuntia ja kuski jäi odottamaan meitä. Tämä vaihtoehto oli meille mukavuudenhaluisille hyvä. Jos haluaa käydä temppelissä edullisemmin, niin siihen on songthaew hyvä vaihtoehto.

elefantit_tiikeriluolatemppeli

 

apina_tiikeriluolatemppeli

Tarkkasilmäisimmät löytävät kuvasta myös apinan

tiikerinluolatemppeli_munkit

Mitä muuta pitää huomioida Tiikeriluolatemppelissä?

Temppelialueella tulee olla olkapäät ja polvet peitettynä. Koska ilma on kuuman kostea, haluaisi mielellään pukeutua vain toppiin ja shortseihin. Minulta löytyi matkalaukusta mekko, jossa oli pienet hihat ja se ylettyi juuri polvien korkeudelle. Monilla näki huiveja kietaistuna olkapäiden ympärille ja ohuita urheilutrikoita jotka peittivät polvet.

Aikaisemmin jo mainitsinkin veden. Ota sitä mukaan ja sen verran reilusti ettei lopu kesken. Ylhäällä saa vesipullot täytettyä, mutta johdosta tuleva lämmin vesi ei kuullostanut houkuttelevalta. Toki parempi sekin kuin olla kuivin suin tai potea nestehukkaa.

tiikeri_tiikeriluolatemppeli

apina_tiikeriluolatemppeli

tiikerit_tiikerinluolatemppeli

Varaa reilusti aikaa. Portaiden kiipeämistä ei kannata tehdä kilpailumielessä – kuka ensin ylhäällä – vaan rauhassa matkasta nauttien. Tasanteilla on hyvä vetää henkeä ja katsoa ympärilleen. Maisemat muuttuvat hienommiksi koko ajan, kun ylöspäin mennään. Meillä meni nousuun 40 minuuttia, kun pidimme tahdin sopivan rauhallisena. Alaspäin matka käy joutuisammin, mutta helppoa sekään ei ole. Minulla jalat alkoivat nopeasti täristä väsymyksestä.

Tiikeriluolatemppeliin kannattaa mennä aikaisin aamusta tai myöhään iltapäivästä, jos esimerkiksi haluaa nähdä auringonlaskun vuoren huipulta. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa pitää huomioida se, että paluu tapahtuu pimeässä. Ota siinä tapauksessa tasku- tai otsalamppu mukaan, jotta pääset laskeutumaan turvallisesti. Aamuvirkut menevät katsomaan auringonnousua, mutta jos ei niin aikaisin halua lähteä, yhdeksän maissakin on vielä hyvä aika. Silloin kymmenet turistibussit eivät ole vielä ehtineet paikalle eikä portaissa ole ruuhkaa.

Temppelialueella asuu paljon apinoita ja niihin kannattaa suhtautua varauksella. Me emme apinoita nähneet kuin alhaalla luolaan menevän polun varrella, mutta niihin voi törmätä portaissa tai ylhäällä Buddha patsaan luona.  Laukusta, kamerasta sekä muista arvotavaroista kannattaa pitää kiinni, koska apinat saattavat nälissään napata ne ruokaa etsiessään. Meillä ei ollut apinoiden kanssa ongelmia, koska ne katselivat meitä puusta tai tangosta roikkuen eivätkä tainneet siihen aikaan aamusta olla vielä kovin nälkäisiä.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Hyvää uutta vuotta Krabilta!
Saarihyppelyä Krabilla – Hong Island

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Hong_island_laguuni

Saarihyppelyä Krabilla – Hong Island

Vietimme joulun ja vuodenvaihteen Ao Nangissa, Krabilla. Kohde oli meille tuttu 12 vuoden takaa, jolloin teimme sinne ensimmäisen Thaimaan matkamme. Sen jälkeen jouluja tuli vietettyä pari kertaa Phuketissa ja kerran Rayongissa. Kaikista näistä kohteista Krabi pysyi suosikkina. Nyt oli kiva mennä katsomaan miten paikka oli muuttunut vuosien saatossa.

Krabilla parasta on ehdottomasti kuvankauniit saaret ja rannat. Edellisellä reissulla teimme saarihyppelyitä ja ne olivat ohjelmassa myös tällä matkalla. Ensimmäiselle retkelle lähdimme tapaninpäivän aamuna, jolloin meitä tultiin hakemaan kahdeksan jälkeen hotellilta. Kyyti oli sovittu puoli yhdeksäksi, mutta jostain syystä se tuli aikaisemmin. Olimme ostaneet saarihyppelyn Hong Islandiin kuuluville saarille edellisenä päivänä retkiä myyvästä kojusta. Listahinta oli 1600 bht / hlö, mutta pienellä tinkimisellä saimme sen puoleen hintaan eli 800 bht (n. 21 €) / hlö. Retkien hinnasta lähti aina jotain pois, kun kysäisi mikä on viimeinen hinta. Usein myös kansallispuistomaksujen luvattiin kuuluvan hintaan, jolloin niistä ei tarvinnut maksaa erikseen.

Retkelle lähtö ennen ja nyt

Ajoimme ensin noin 15 minuutin ajomatkan päähän Noppharat Tharon rannalle. Retkikuviot olivat muuttuneet 12 vuoden takaa siten, että nyt kokoonnuimme rannan lähellä olevaan puistoon ja sinne tuli kymmeniä pikkubussillisia ihmisiä. Kaikki eivät suinkaan lähteneet samalla retkelle, vaan meidät jaettiin omiin ryhmiin sen mukaan mille retkelle olimme menossa. Paperilistojen avulla tarkistettiin, että kaikki retken varanneet olivat paikalla, kansallispuistomaksut maksettu ja oikeanvärinen tarra annettu rintapieleen merkiksi retkikohteesta.  Touhu oli todella hidasta ja odotimme lähes tunnin ennenkuin ryhmät oli saatu kasaan ja kaikki tarvittavat paperit tarkistettu. Vihdoin olimme valmiina siirtymään pitkähäntäveneelle.

krabi_kohti_hong_islandia

krabi

12 vuotta sitten retkille lähtö oli sujuvampaa, kun hotellilta mentiin suoraan rannalle tai satamaan mistä veneet lähtivät ja hypättiin kyytiin. Ei ollut tällaista paperien pyörittelyä. Pohdimme mistä tämä muutos johtuu ja mieleen tuli tsunami ja muut luonnonkatastrofit. Retkijärjestäjien täytyy nyt tietää keitä heidän retkillään on. Jos jotain tapahtuu, tiedetään mistä ihmisiä aloitetaan etsimään. Yli 10 vuotta sitten tuli sekaannuksia, kun toiminta oli löyhempää. Meille kävi esimerkiksi edellisellä matkalla niin, että osallistuimme retkelle, jota emme olleet varanneet. Nyt tuollaista ei olisi päässyt tapahtumaan. Niin monta kertaa tarkistettiin, että oikeat ihmiset menevät oikean veneen kyytiin.

Daeng Island – snorklausta ja meduusoja

Hong Islandin lisäksi retkeen kuului kolme muuta saarta; Lading Island, Pakbia Island ja Daeng Island. Retkillä saarien käyntijärjestys voi vaihdella ja kovan merenkäynnin tai laskuveden aikaan kaikille saarille ei pääse. Meiltä jäi tällä retkellä Pakbia väliin enkä muista että olisimme siellä edelliselläkään reissulla käyneet. Saariryhmät ovat kansallispuistoaluetta eikä niihin voida (onneksi) koskaan rakentaa hotelleja tai mitään muutakaan.

Ensimmäinen pysähdys oli Daeng Islandin edustalla, jota myös Red Islandiksi kutsutaan punaisen kalliovärin vuoksi. Siellä pääsi veneestä suoraan joko uimaan tai snorklaamaan. Kaloja näkyi aika vähän. Kun olin uimassa takaisin veneeseen, mieheni varoitteli veneen lähellä olevasta isosta meduusasta. Se laittoi tähän naiseen vauhtia ja halusin merestä ylös veneeseen niin pian kuin mahdollista. Se oli suurin meduusa, jonka olen koskaan nähnyt. Hui!

daeng_island

Daeng Islandin edustalle snorklaamaan

daeng_island

daeng_island

Kaunis Lading Island

Seuraavaksi rantauduimme Lading Islandille. Sen muistin hämärästi edelliseltä reissulta. Ranta oli todella kaunis ja sen toisessa reunassa olisi voinut uida ja snorklata. Toinen pääty oli varattu veneille. Ladingilta paikalliset kuulemma keräävät aineksia kiinalaiseen linnunpesäkeittoon, johon laitetaan syljestä koostuvia tervapääskyn pesiä. Tämän perinneruoan uskotaan kohottavan sukuviettiä. Me söimme Ladingilla lounasta, mutta onneksi se ei ollut linnunpesäkeittoa vaan kanaa, pähkinöitä ja riisia. Saarella oli aikaa tunnin verran ja lounaan jälkeen kävelimme rannalla ja ihmettelimme upeita karstikivimuodostelmia.

lading_island

Lading Island

lading_island

lading_island

Hong Island – yksi Thaimaan kauneimmista saarista

Ennen Hong Islandille menoa pyörähdimme lähellä olevalle Hong Island laguunille. Ajoimme hitaasti laguunin ympäri ja sitten poistuimme kapeasta väliköstä, jonka jälkeen pitkähäntävene ajoi ”kulman” taakse laiturille. Pitkää, kelluvaa laituria pitkin kävelimme rantaan. Vinkiksi muuten, että kannattaa laittaa kengät jalkaan ennen laiturille astumista. Se oli polttavan kuuma ja koska eteneminen siinä oli hidasta edessä olevien ihmisten vuoksi,  jalkapohjat meinasivat palaa. Minulla oli kengät, mutta mies oli juuri riisunut ne ja käveli kuin tulisilla hiilillä.

Hong Islandilla meillä oli aikaa puolitoista tuntia ottaa aurinkoa, uida tai snorklata. Vesi oli kirkasta ja rannan tuntumassa näki kaloja ilman snorkkeliakin. Koska turistikausi oli kiivaimmillaan, ei omasta rauhasta voinut kuin haaveilla. Teimme tukikohdan hengenpelastajan kopin lähelle. Siihen uskalsi jättää tavarat uimisen ja snorklaamisen ajaksi.

merja_hong_island_lagon

Hong_island_laguuni

Hong Islandin laguuni

hong_island_pier

hong_island

koh_hong

Matka Hong Islandilta takaisin Ao Nangiin kestää pitkähäntäveneellä noin 40 minuuttia. Moottoriveneellä matka olisi mennyt hieman nopeammin, mutta tykkään enemmän pitkähäntäveneistä, vaikkeivat nekään mitään hiljaisia ole. Paluumatkan kyytiä hotellille odottelimme jonkun aikaa. Olisi ollut kiva päästä nopeasti hotellille suihkuun ja huilimaan. Kun kuljetusta ei näkynyt ja opaskin vain hoki että se on juuri lähtenyt (ei tiedetty kylläkään mistä), päädyimme ottamaan tuk-tukin ja pääsimme nopeasti hotellille. Eihän lomalla kiire saisi olla, mutta joskus täytyy tehdä omia ratkaisuja odottelun sijaan.

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Minkälainen oli matkavuosi 2018?

Tein joulukuun alussa koosteen viime vuoden matkoista Instagram Travel Thursday -hengessä. Koska silloin ei vielä vuoden viimeistä matkaa oltu taputeltu eikä kaikki matkat päässeet esille, halusin tehdä laajemman koosteen edellisten vuosien tyyliin.

Vuosi 2018 oli The Matkavuosi. Sen aikana tuli toteutettua pitkäaikainen haave Kalifornian road tripistä ja mukaan mahtui myös yllätyksiä, joista ei vuoteen lähdettäessä ollut vielä mitään tietoa. Viime vuosi oli yksi parhaimmista matkavuosista tähän asti ja näin uuden vuoden kynnyksellä on tunne, ettei tästä tule samanlaista. Eikä varmasti tulekaan, mutta toivottavasti vuodella 2019 on myös jotain uutta ja yllättävää tarjottavana. Sen voimme tarkistaa vuoden päästä.

Mutta missäs sitä tuli käytyä vuonna 2018?

Tammikuu: Bryssel, Brygge ja Gent

Vuosi alkoi tyttöjen matkalla Belgiaan. Menin ystäväni kanssa Brysseliin tapaamaan siellä harjoittelussa ollutta ystäväämme. Bryssel ei ollut minulle entuudestaan tuttu kuin lentokentän osalta. En siitä aluksi oikein mitään odottanutkaan, mutta viikonlopun aikana sain huomata, että tämä EU:n pääkaupunkina tuttu paikka oli omalla tavallaan ihan viehättävä. Kauniit rakennukset varsinkin ihastuttivat.

Koko viikonloppua emme Brysselissä viettäneet, vaan tutustuimme myös kahteen lähikaupunkiin Bryggeen ja Gentiin. Molemmat sijaitsevat lyhyen junamatkan päässä ja näin ollen viikonlopun aikana ehti nähdä molemmat. Bryggestä olin kuullut paljon hyvää jo ennen matkaa, joten sen näkemistä odotin innolla. Kaunishan se olikin, vaikka tammikuun harmaudessa ei päässyt ihan parastaan näyttämään. Pienempi Gent oli myös todella viehättävä ja saimme nauttia siitä aurinkoisena päivänä. Mikäs sen parempaa. Molemmat kaupungit olisi hienoa nähdä kesällä, jolloin ne pääsisivät vielä paremmin oikeuksiinsa.

Viisi vinkkiä Brysseliin
Brygge – Belgian keskiaikainen helmi
Päiväretki Gentiin

brygge

brygge_belgia

Helmikuu: Gambia ja Senegal

Helmikuun lopussa lähdimme miehen kanssa viikoksi Gambiaan. Halusimme pakkasten keskeltä jonnekin lämpimään ja missä paistaisi takuuvarmasti aurinko. Jotain retkiä viikon aikana olisi kiva tehdä, mutta tarkoitus oli lähinnä chillailla rennosti. Gambia tarjosi meille sitä mitä lähdimme hakemaan ja paljon muuta. Maasta jäi lähinnä mieleen ihmiset. Gambialaiset ovat ystävällisiä, mutta myös hyvin uteliaita. Jo heti ensi tapaamisella he kyselivät mitä teet työksesi tai onko sinulla lapsia, mikä suomalaisten kanssa ei tulisi kysymykseenkään. Gambiassa se oli arkipäivää. Retkistä mieleenpainuvin oli päiväretki Senegalin puolelle. Varsinkin lauttamatka oli kokemus sinänsä.

gambia_ranta

Huhtikuu: Levi

Levin keväthanget kutsuivat huhtikuun alussa tyttöporukkaamme. Olimme jo usean vuoden ajan haaveilleet yhteisestä Lapin matkasta ja nyt se vihdoin toteutui. Sää vaihteli harmaasta lumisateesta hienoon auringonpaisteeseen. Edellisestä Lapin matkasta oli kulunut jo tovi, joten senkin puolesta oli hauska päästä katsomaan pohjoisen taikaa ja nauttimaan luontomaisemista.

levi_laskettelu

Toukokuu: Pariisi

Levin hankien jälkeen kutsui Pariisin kevät. Se on yksi lempikaupungeistani, jonne on aina mukava palata. Edellisestä Pariisin matkasta olikin jo vierähtänyt aikaa enkä ollut koskaan nähnyt sitä vielä keväällä. Moni kaupunki on silloin kauneimmillaan eikä Pariisi tehnyt siinä poikkeusta. Matkan toteutimme ”äidit & tyttäret” hengessä. Kävimme Louvressa, shoppailimme ja istuskelimme kahviloissa.

eiffel_pariisi

louvre

Kesä-heinäkuu: Kalifornia ja Havaiji

Kesäkuun lopussa lähdimme sitten vuoden parhaimmalle matkalle rapakon taakse Kaliforniaan. Tästä matkasta oli haaveiltu jo vuosia ja nyt se vihdoin toteutui. Vietimme ensin pari päivää San Franciscossa. Sen jälkeen otimme vuokra-auton alle ja huristimme kohti Las Vegasia. Se yllätti minut täysin. Vegas oli kohteista se, jota vähiten odotin. Kun sitten pääsimme perille SF:n hieman kolean sään jälkeen ja Vegasin 30 asteen helle tervehti meitä, olin ihan myyty. Helteinen sää saa näköjään minut ihan pauloihinsa. Mutta tykkäsin Vegasista muutenkin enkä pelkästään sään vuoksi. Se oli kaikessa kreisiydessään jotenkin tosi mahtava paikka. Piipahdimme samalla reissulla myös Grand Canyonilla ja matkan taitoimme helikopterilla. Se oli meille molemmille ensimmäinen kerta kopterissa ja se oli jo jännää sinänsä. Kokemus ei ollut halvimmasta päästä, mutta ehdottomasti joka dollarin arvoinen.

papillon_grand_canyon

Kun olimme humputelleet viikonlopun Las Vegasissa, oli aika kääntää auton keula kohti Los Angelesia. Majoituimme boheemissa Venice Beachissa. Vietimme sielläkin pari yötä ja kiertelimme katsomassa nähtävyyksiä Hollywoodissa. Piipahdimme toisena iltana myös viereisessä Santa Monicassa. LA jätti meidät hieman kylmäksi. Emme saaneet näin lyhyessä ajassa siitä samanlaista otetta kuin esimerkiksi San Franciscosta. LA kaipaisi selkeästi pidempää aikaa ja toivottavasti sinne pääsen joskus uudestaan. Finnairin suorat lennot kyllä houkuttelevat kovasti.

Los Angelesista ajelimme Pacific Coast Highway´ta pitkin takaisin San Franciscoon. Matkalla vietimme pari yötä. Maisemareitti oli todella kaunis. Lomamme ei kuitenkaan loppunut SF:iin vaan kun olimme palauttaneet vuokra-auton, siirryimme kotimaan lentojen terminaaliin ja lensimme muutamaksi päiväksi Havaijille. Se ei kuulunut alkuperäiseen matkasuunnitelmaan, mutta jossain vaiheessa talvea tuli ajatus, että miksi emme kävisi myös siellä kun ollaan niin ”lähellä”. Käytännössä olimme Havaijista yhtä kaukana kuin Suomi on Kanarian saarista, mutta täältä katsottuna olimme nurkilla. Vietimme Oahun saarella ihanat neljä yötä. Sieltä lensimme San Franciscon kautta takaisin kotiin.

Kaikki USA:n matkamme postaukset löydät täältä.

rocky_creek_bridge

waikiki_beach_surffikuja

hawaii_sunsetsailing

Elokuu: Kouvola ja Odessa

Elokuussa oli vuorossa kotimaan matkailua naapurikaupunki Kouvolan merkeissä. Olin muutaman matkabloggaaja kollegan kanssa VisitKouvolan vieraana yhden yön ajan ja saimme nauttia Kouvolan parhaista paloista.

Kesän päätteeksi kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa Ukrainassa. Matkustin sinne yhteistyössä Ukraine International Airlinesin kanssa. Otin siskon matkaseuraksi ja vietimme mukavan viikonlopun kauniissa Odessan merenrantakaupungissa. Odessa oli vuoden yllättäjä. En osannut etukäteen oikein odottaa mitään. Lopputulos oli kuitenkin se, että ihastuimme siskoni kanssa kaupunkiin täysin. Siellä oli kauniita vanhoja rakennuksia, ihania ihmisiä eikä haitannut vaikkei yhteistä kieltä aina löytynytkään, edullista ruokaa ja ostoksia sekä näkemistä vaikka kuinka. Puistossa kuultu My way sulatti myös sydämet.

repovesi

Kuva: Henna / VisitKouvola

flat_house_odessa

Flat house / Odessa

odessa_argeologinen_museo

Argeologinen museo

Syyskuu: Kerava

Syystuulien puhaltaessa köröttelin junalla keravalaisten matkabloggaajien järjestämään Kerava-päivään. Päivä alkoi Kulmakonditorion tarjoamalla lounaalla ja siitä meidän oli tarkoitus jatkaa Talma Active Parkiin seikkailupuistoradalle. Mauri-myrsky kuitenkin muutti meidän suunnitelmat. Tuuli yltyi niin kovaksi, ettei puistoon päästy, mutta eipä hätää. Kiertelimme päivän aikana ympäri Keravaa erilaisia nähtävyyksiä katselemassa. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi rankasti. Kerava vaikutti monipuoliselta, ainakin sään suhteen.

kerava_jengi

Kerava-päivän jengi

ollilanlampi_pitkospuut

Marraskuu: Tallinna

Syksy oli hiljaisempi matkojen suhteen. Marraskuussa hiljaisuuden rikkoi päiväretki Tallinnaan tyttäreni kanssa. Eckerö Linen lahjakortti oli poltellut taskussa kesästä saakka, mutta aikaisemmin ei ollut löytynyt sopivaa viikonloppua reissulle. Meillä oli kiva päivä; kiertelimme Telliskivessä, kävimme ostoksilla, söimme hyvin ja kävelimme paljon.

muraalit_telliskivi

Joulukuu: Tallinna ja Thaimaa

Joulukuun alussa oli toisen Tallinnan reissun vuoro. Päivä oli osa Itämeren joulu -lehdistömatkaa. Oli hienoa päästä tutustumaan lähemmin Tallinnan historiaan, joulutoriin sekä nauttia päivän päätteeksi Eckerö Linen notkuvista joulupöydän herkuista.

Vuoden viimeinen matka suuntautui Krabille, Thaimaahan. Vietimme miehen kanssa siellä joulun sekä uuden vuoden pyhät. Reissu oli rentouttava ja entuudestaan tutussa paikassa oli kiva viettää aikaa. Thaimaan reissusta kuulette vielä. Paljon on juttuideoita mielessä.

kiek_in_de_kok

krabi_thaimaa

Vuoden aikana kävin kahdeksassa eri maassa, joista uusia maita olivat Gambia, Senegal ja Ukraina. Tavoitteeni käydä joka vuosi ainakin yhdessä uudessa maassa toteutui siis helposti. Tuleva matkavuosi näyttää vielä melko tyhjältä. Vuoden ensimmäinen reissu suuntautuu tuttuun naapuriin eli Tukholmaan muutaman viikon päästä. Keväälle on myös jotain suunnitelmia, mutta muuten odotan minkälaisia matkailoja vuosi tuo tulleessaan.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Katsaus matkavuoteen 2017
Katsaus matkavuoteen 2016

PS. Jos liput Matkamessuille kiinnostaa, osallistu arvontaan blogin Facebook-sivulla

 

Hyvää uutta vuotta Krabilta!

Kun Suomessa vielä nukutaan, on Krabin hotellissamme, Peace Lagunassa, täysi tohina jo päällä. Hotellivieraat nauttivat auringosta altaalla uiden tai kirjaa lukien. Tarjoilijat kantavat aamun ensimmäisiä juomia janoisille ja samalla huolehtivat että kaikilla on kaikki hyvin. Hotellialueen keskellä olevassa lammessa majaili aamulla iso varaani. Niitä täällä ei ole vielä näkynytkään. Kaipaan myös gekkoja. Minne ne ovat hävinneet?

Illalla alkaa isot uuden vuoden juhlat ja ohjelma on niin tiivis, että hengästyttää jo sen lukeminen. Ehkä meidän ei tarvitse kaikkeen ohjelmaan osallistua. Mitä mahtaa pitää sisällään Adults games? Hotellin edustalle kannetaan pöytiä ja tuoleja illan juhlaa varten. Sitä on valmisteltu koko viikko tai ainakin siitä lähtien kun jouluaaton juhlallisuudet oli saatu pakettiin. Joka päivä lavalle on ilmestynyt jotain uutta ja myös bungalowien välisille poluille on tullut erilaisia valoja sekä aktiviteettipisteitä lapsille. Kun aamulla katsoimme lamppuvirityksiä, meitä alkoi hihityttää. Ne eivät ihan noudata meidän tuntemia määräyksiä. Noh, ei täällä moni muukaan asia menisi sääntö- Suomesta läpi. Yksi asia mihin Suomessa olemme jo niin tottuneita, että täällä sen kohdatessamme hämmästyimme, on tupakan polttaminen ravintoloissa. Savuton Thaimaa ei olisi hassumpi asia mutta tuskinpa se koskaan toteutuu.

Lomailijan näkökulmasta täällä on ihanaa; aurinko paistaa, topissa tarkenee vielä myöhään illalla, ruoka on hyvää ja kylmät juomat päälle, niin mitäs sitä lomalta muuta voi toivoa. Ei tässä kuitenkaan pelkästään altaalla ole istuttu, vaan on kiivetty Tiikerinluolatemppeliin ja kierrelty lähisaarilla. Tekemistä riittää myös vielä loman viimeiselle viikolle, joka nyt pyörähti käyntiin. Mielessä on jo monta juttuideaa tältä reissulta ja tarinoita Thaimaasta siis luvassa.

Paikalliset ahkeroivat täällä pitkiä päiviä. Toivottavasti hekin saavat nauttia illan juhlasta, koska se on heille tärkeä. Ainakin yksi tarjoilijoista kertoi odottavansa sitä kovasti. Niin mekin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille ja terveisiä täältä Krabin auringon alta!

Synttäri-illallinen perheen kanssa – Coppa Eatery, Lahti

Meille on viime vuosien aikana muodostunut perinne juhlia perheen synttärisankareita ravintolaillallisella. Sinä iltana perheen pääkokki (lue:mies) saa vapaaillan ja samalla on mahdollisuus tutustua vaikkapa kaupungin uusiin ravintoloihin. Muuten käymme koko perheen voimin ravintolassa aika harvoin syömässä. Yhteisillä lomamatkoilla toki, mutta arjessa meidät löytää oman keittiön äärestä varmimmin kuin ravintolasta.

Lahden keskustaan avautui syksyllä vanhan Rosson tiloihin uusi ravintola nimeltään Coppa Eatery. Se oli päässyt niin varkain tulemaan, etten tiennyt ravintolasta mitään ennenkuin ystäväpariskunta vinkkasi siitä pari viikkoa sitten. Päätin kokeilla onneani viikko sitten saisimmeko vielä pöydän. Yleensä kun uusi ravintola tulee kaupunkiin, kaikki haluavat mennä testaaamaan sen ja sinne on melkein mahdotonta päästä. Netin kautta varaus ei enää onnistunut, mutta soittamalla pöytä järjestyi haluamallemme illalle.

Coppa Eatery on puuhiiligrilliravintola, jonka nimi tulee italian sanasta malja. Listalla on hiiligrillattuja ruokia kuten pihvejä ja broileria, pizzoja ja salaatteja. Suomalaisista raaka-aineista tehtyä ruokaa italialaisella twistillä, näin se voisi sanoa kiteytettynä. Kun ruokalistaa etukäteen silmäilin, tiesin että meidän perhe löytää listalta mieleistä syötävää. Aina se ei ole niin helppoa kun yksi tykkää kasvisaterioista, toinen suosii lihaa ja kolmannelle taas jotain aivan muuta. Coppan listalta löytyi jokaiselle jotakin.

coppa_eatery

coppa_tables

coppa_eatery

coppa_menu

Ravintola oli alkuillasta puolillaan ja asiakkaat näyttivät suurimmaksi osaksi olevan kaveriporukoita tai pariskuntia ja vähän meidän jälkeen viereiseen pöytään pelmahti isompi työporukka. Lapsiperheitä ei samaan aikaan näkynyt, mutta huomio kiinnittyi ravintolan takaosassa olevaan leikkipaikkaan, joten perheen pienimmätkin on huomioitu. Siellä näytti olevan pieniä leikkiastioita ja muita leluja, jotka viihdyttävät ruokaa odotellessa tai ruoan jälkeen.

Listalla olisi ollut monta hyvää vaihtoehtoa, mutta päädyin lopulta hiiligrillattuun loheen, joka tarjoiltiin paahdetun paprika-tomaattikastikkeen ja lohkoperunoiden sekä sitruunaparmesanaiolin kera. Ruokaa odotellessa maistui chileläinen valkoviini. Ruokaa jouduimme lopulta odottamaan 40 minuuttia. Puuhiiligrillin kanssa oli jotain ongelmia. Tarjoilija hoiti tilanteen kuitenkin mallikkaasti ja lupasi meille ilmaiset jälkkärit tai alennusta loppulaskusta, koska odotusaika venyi niin pitkäksi.

Kun vihdoin saimme ruoat, ne olivat maukkaita. Hiiligrilli antaa ruokaan eri maun kuin että se olisi pannulla pyöräytetty. Annoskoot olivat sen verran isoja, ettei mahaan enää jälkkäriä mahtunut. Loppulaskusta saimme sovitusti alennuksen, joka vastasi suurin piirtein yhden annoksen hintaa.

coppa_riesling

coppa_grillattu_lohi

Mitä mieltä sitten olin ravintolasta?

Coppa Eaterylle löytyy varmasti oma paikka Lahden ravintoloiden joukosta. Rento seurusteluravintola, jonka tunnelma muistuttaa etäisesti Bistro Popotia. Miinusta tuli ruokien pitkästä odotusajasta. Plussaa sen sijaan siitä, että tarjoilija hoiti ammattimaisesti asian loppuun. Ravintolassa oli myös kiva fiilis ja voisin hyvin kuvitella itseni istumassa siellä iltaa kaveriporukalla tai perheen kesken. Ruokalistalle jäi vielä niin monta hyvänkuuloista annosta, joita olisi kiva päästä maistamaan.

PS. Coppa Eatery kuuluu Hämeenmaan ketjuun ja vihreää korttia vilauttamalla saa myös bonusta.

Coppa Eatery, Aleksanterinkatu 16, Lahti
Aukioloajat ja menu: coppa.fi

Seuraathan blogia myös jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

kaerajaan_makirullat

Tallinna: herkkuja maalla ja merellä

Tallinna on tunnettu hyvistä ravintoloista eikä Helsingin ja Tallinnan väliä kulkevilla laivoillakaan herkkupöydiltä voi välttyä. Osana Itämeren joulu -lehdistömatkaa* pääsin maistelemaan virolaisen joulupöydän antimia ja kotimatkalla makunautinnoista vastasi Eckerö Linen Finlandian Juhlapöytä -buffet.

Itämeren joulun -lehdistömatka olisi kokonaisuudessaan kestänyt kaksi päivää, mutta aikatauluhaasteiden vuoksi osallistuin vain lauantaiseen Tallinna-päivään. Kun muut saapuivat lauantaiaamuna Tukholmasta Tallinnaan jo suurimmasta syysmyrskystä rauhoittuneella merellä, minä hyppäsin Tallink Starin kyytiin ja tapasin muun porukan terminaalissa.

Tallink Star Business Lounge

Laivamatka Tallinnaan meni mukavasti Business Loungessa aamiaisesta ja rauhallisesta tunnelmasta nauttien. Aamupala maistui hyvin, koska olin herännyt kukonlaulun aikaan ja aamutuimaan nautittu kahvikupponen ja voileipä eivät riittäneet enää nälkää pysymään aisoissa. Jos aamiaispöydässä on tarjolla kuohuviiniä, harvoin sille tulee sanottua ei.  Matkan edetessä alkoi olla pientä merenkäyntiä ja sen vuoksi haaveilemani toinen lasillinen jäi juomatta.

tallink_star_aamiainen

tallink_star_businesslounge_taxfree

Business loungen tax free -valikoima

tallink_star_businesslounge_lehdet

Lehtivalikoimasta löytyy jokaiselle jotakin

tallink_star_businesslounge

tallink_star_businesslounge_kuohuviini

Merimatka Tallinnaan kestää nopeilla laivoilla vain kaksi tuntia ja aika meni nopeasti päivän lehtiä lukien ja nettiä selaillen. En jaksanut lähteä loungesta minnekään vaan jämähdin omalle paikalleni.  Tax free -ostokset oli tarkoitus tehdä paluumatkalla eikä niitä varten olisi tarvinnut muutenkaan poistua, koska loungen omassa myyntipisteessä olisi voinut hoitaa ostokset. Toki valikoima ei ole niin kattava kuin myymälässä.

Tallink Starin Business Loungen ovet ovat avoinna kaikille 65 euron lisämaksusta (0-5-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi). Myönnän, että lisämaksu on minusta kallis. Toki siihen kuuluu aamiaisen lisäksi alkoholijuomia, päivän lehdet ja ilmainen netti. Voisin maksaa tuon lisämaksun mielummin illalla Tallinnasta palatessa, jolloin voisi olla kiva nauttia pari viinilasillista pienen suolaisen kera.

Laivojen lounget ovat jokatapauksessa miellyttävä tapa matkustaa. Edellisen kerran kokeilin tätä matkustustyyliä marraskuun alussa Eckerö Linella Jos arvostaa omaa rauhaa, on lounget hyvä vaihtoehto Helsingin ja Tallinnan välille.

Virolaisen joulupöydän herkkuja Kaerajaanissa

Tutustuimme aamupäivän Kiek in de Kökin -linnoitusmuseoon ja kun sieltä siirryimme joulutorin kautta ravintola Kaerajaaniin, minulla oli jo kiljuva nälkä. Joulutorilla maistelimme paikallisia lihatuotteita sekä juustoja. Käsiä lämmiteltiin tietysti kuuman glögimukin ympärillä. Kaikki maistelemani tuotteet olivat hyviä, mutta eniten innostuin juustoista. Ne olivat niin herkullisia, että olisin voinut puputtaa vaikka kokonaisen juuston siltä seisomalta.

Lounasta nautimme modernia virolaista keittiötä edustavassa Kaerajaanissa. Kuulimme aluksi oppaaltamme virolaisen ja suomalaisen joulupöydän eroista. Virolaiseen jouluun kuuluu muun muassa verimakkara, hapankaali ja possupaisti tai jouluhanhi. Moneen suomalaiseen joulupöytään kuuluvat laatikot eivät ole Virossa tunnettuja. Yhteistä molempien maiden jouluaterioille on se, että ne ovat varsin täyttäviä.

Me maistelimme aluksi silli-tartaria ja viiriäisen munia tumman leivän kera. Seuraavaksi pääsimme virolaisen ryyneistä ja monnikalasta tehdyn maki-sushin kimppuun. Ennen pääruokaa saimme pienet kupilliset kurpitsakeittoa ja pääruoaksi tuli makupaloja virolaisesta joulupöydästä. Kaikki oli todella herkullista.

kaerajaan_makirullat

Virolainen maki-sushi

kaerajaan_kurpitsakeitto

Kurpitsakeitto

kaerajaan_jouluruoka

Makupaloja virolaisesta joulupöydästä

tallinna_raatihuoneentori

Kaerajaan toimii kahdessa kerroksessa. Jos mahdollista, varaa pöytä toisesta kerroksesta. Sen ikkunoista on upea näköala Raatihuoneentorille. Hämärtyvässä iltapäivässä ruokia odotellessa oli mukava seurata joulutorin hyörinää ja katsella kauniita jouluvaloja.

Eckerö Linen juhlapöytä

Tallinnasta Helsinkiin palasimme Eckerö Linen Finlandian iltavuorolla. Pääsimme heti sen herkuista notkuvien pöytien ääreen. Alkupalapöydästä löytyi tuttujen kala- ja liharuokien lisäksi myös kevyempiä kasvisvaihtoehtoja kuten muun muassa munakoisosta ja porkkanasta tehtyä vegaanista lasimestarinsilliä. Viron 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi alkupalapöydässä oli tarjolla marinoituja sieniä.

Pääruokapöydistä löytyi niin suomalaisille kuin virolaisillekin tuttuja jouluherkkuja. Piparkakkupaahdetut punajuurilohkot olivat minulle uusi makututtavuus eikä olleenkaan hassumpi sellainen. Perinteiset joululaatikot ja kinkku sekä paahdettu häränfile pääsivät myös lautaselle.

eckeroline_juhlapöyta

eckeroline_kalapoyta

sinappimarinoitu_leipäjuustosalaatti

Keittiömestari Tuomas Sillanpään oma suosikki juhlapöydästä on sinappimarinoitu leipäjuustosalaatti

eckeroline_juhlapoyta_leikattavaliha

glogipaarynat

Glögipäärynät

Jälkiruokapöydän jouduin harmikseni jättämään väliin, koska vatsaan ei kerta kaikkiaan mahtunut enää muruakaan. Kaerajaanissa nautitusta lounaasta ei ollut ehtinyt kulua riittävän montaa tuntia, jotta maha olisi venynyt jälkkäripöydän herkkuihin. Harmi sinänsä, koska erityisesti Viron 100 -vuotisjuhlavuoden jälkiruoka karpalo-mannavaahto olisi kiinnostanut sekä tietysti myös glögipäärynät.

Eckerö Linen juhlapöytä -buffet on katettu uuteenvuoteen saakka, joten käykää ihmeessä nauttimassa, jos on laivareissu vielä tiedossa loppuvuoteen.

Juhlapöytä -buffetin hinta on ennakkoon ostettuna aikuisilta 28 € ja lapsilta (6-17-vuotiaat) 14 €, alle 6-vuotiaat maksutta maksavan aikuisen seurassa. Laivalta ostettuna hinnat ovat pari euroa kalliimmat. Hintaan sisältyy buffetpöydän herkkujen lisäksi ruokajuomat (myös olut ja hanaviinit).

Päivä Tallinnassa ruokailuineen oli osa lehdistömatkaa: Joulu Tukholmassa, Tallinnassa ja kolmella Itämeren laivalla. Lehdistömatkan järjestivät: Viking Line, Tallink Silja ja Eckerö Line. Tallinnassa oli mukana myös Visit Tallinn.

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

kiek_in_de_kok

Kiek in de Kök – sukellus Tallinnan historiaan

Tallinnan vanhankaupungin kupeesta, kohoaa Kiek in de Kökin linnoitusmuseo. Voi mitä tarinoita sen kivimuurit kertoisivat, jos ne osaisivat puhua. Linnoitusmuseoon kuuluu Tanskan kuninkaan puutarha, neljä tornia sekä Bastionien tunnelit. Pääsin tutustumaan tähän kompleksiin osana Itämeren joulu -lehdistömatkaa*

Tanskan kuninkaan puutarhassa meidät otti vastaan kolme kasvotonta munkkia. Nämä hätkähdyttävät veistokset valaistaan pimeän tullen niin, että valo hohtaa kasvoista ja ne näyttävät leijuvan irti maasta. Myönnän, ettei Tallinan historia ollut minulle tuttu entuudestaan ja ehdin jo hetken miettiä, miksi Tallinnassa on Tanskan kuninkaan puutarha. Kauaa sitä ei tarvinnut ihmetellä, kun oppaanamme toimiva Kadi Pilt kertoi meidän olevan Tanskan lipun syntysijoilla. Vanhan legendan mukaan Tanskan kuningas Valdemar oli 1200-luvulla valloitusretkellä eikä taistelu näyttänyt päättyvän heidän edukseen. Yhtäkkiä taivaasta leijaili punavalkoinen lippu tuomaan heille onnea taisteluun ja sen saatuaan he valloittivat Tallinnan. Punavalkoisesta lipusta tuli sittemmin Tanskan valtionlippu. Vielä tänäkin päivänä kesäkuun puolivälissä puutarhassa vietetään Tanskan lipun päivää.

kiek_in_de_kok_tallinna

tallinna_breath_baby

kiek_in_de_kok

Kierroksemme alkoi Neitsyttornista (Neitsitorn). Se on rakennettu 1300-luvun loppupuolella ja on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista torneista. Nimensä se on saanut saksalaisen rakentajan mukaan. Erään legendan mukaan nuori nainen olisi muurattu seinän sisään ja hän kummittelisi tornissa. Opas kertoi, ettei siihen tarinaan ollut uskominen, koska tornin kummitukset eivät muistuta tyttöä. Tornista on liikkeellä muitakin legendoja ja yksi niistä kertoo, että paikka olisi aikoinaan ollut ilotyttöjen vankila. Sekin on aikojen saatossa kumottu vääräksi.

neitsitorn_tallinna

neitsitorni_tallinna

neitsitorn_tallinna

tallinnan_tornit

Tunnetko kaikki Tallinnan tornit? Tornin pohjasta voit tarkistaa menikö oikein.

Massiivinen Kiek in de Kök (kurkkaa keittiöön) oli 1500-luvulla Pohjois-Euroopan jykevin tykkitorni. Tarinan mukaan se oli niin korkea, että tornin vartijat pystyivät näkemään vihollisen etulinjojen taakse. Samalla he pääsivät kurkistelemaan läheisten tallinnalaiskotien keittiöihin. Siitä sen erikoinen nimikin on peräisin. Jykevä torni kesti 1500-luvulla jopa Iivana Julman tykin kuulat. Ison reiän he saivat aikaan pommituksissa ja siitä on muistona seinään upotettujen kuulien rivi. Nykyisin torni toimii museona ja siellä voi tutustua muun muassa vanhoihin aseisiin sekä keskiaikaisiin kidutusvälineisiin. Nähtävillä on muun muassa kopio mestaajan miekasta. Oppaamme kertoi tapahtumista, joissa ei oltu säästeltyjä raajoja ja kiduttamiset olivat siihen aikaan todella julmia.

Matka jatkui puista yhdyskäytävää pitkin Tallitorniin, joka toimi vankila- ja vartiotornina 1300-luvun loppupuolella. Tornin yläkerrassa vietimme glögihetken ja meille esiintyi ”naapuri”, joka soitti ja lauloi vanhoja virolaisia lauluja. Bastionin tunnelit meiltä jäivät väliin ajanpuutteen vuoksi. Mietin, että se saattaisi muutenkin olla kivempi kohde kesällä, jolloin sinne voisi mennä viilentymään helteiden alta.

Vierailu Kiek in de Kökin linnoitusmuseoon oli todella mielenkiintoinen. Tallinnan historia tuli tutuksi ja oppaallamme oli niin paljon tarinoita kerrottavana, että kuuntelimme niitä lumoutuneina. Suosittelen menemään opastetulle kierrokselle, koska siitä saa niin paljon enemmän irti kuin että haahuilisi itsekseen tornista toiseen. Jos olet kiinnostunut kummitustarinoista, kannattaa ehdottomasti osallistua Kadin vetämille kummituskierroksille. Kierros kestää noin puolitoista tuntia. Lisätietoja löydät täältä.

Kiek in de Kök aukioloajat ja pääsyliput

Vierailu Kiek in de Kökin linnoitusmuseossa oli osa lehdistömatkaa: Joulu Tukholmassa, Tallinnassa ja kolmella Itämeren laivalla. Lehdistömatkan järjestivät: Viking Line, Tallink Silja ja Eckerö Line. Tallinnassa oli mukana myös Visit Tallinn.

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

pch_california

Miltä näyttää vuosi 2018 kuvina?

Muuttolintu -blogin Anna heitti kivan haasteen; kymmenen kuvaa tältä vuodelta, jotka sopivat annettuihin otsikkoihin. Kuvahaasteet ovat aina kivoja ja olen tehnyt niitä useampia. Ajattelin toteuttaa tämän Instagram Travel Thursdayn hengessä. Tämä on itseasiassa historian viimeinen IGTT, koska tempaus on tullut tiensä päähän, eikä kuukausittaisia Instagram-kuvapostauksia ole enää tulossa. Tai mikäpä estää sellaisia tekemästä, jos haluaa käyttää kuvituksena vain Instagramissa julkaistuja kuvia.

Mutta mennäänpä sitten itse haasteeseen.

1. Vuoden suosikkikuva

hawaiji_suosikkikuva

Viime kesänä tehty Kalifornian road trip sekä pyrähdys Havaijille olivat ehdottomasti vuoden parhainta matka antia. Kokemuksena se oli upea ja oli mahtavaa nähdä omin silmin tv:stä tuttuja paikkoja. Tämä kuva valikoitui suosikkikuvaksi, koska purjevene on osunut juuri keskelle auringonlaskun siltaa ja tuo mieleen hetken, jolloin kuvan otin. Oli meidän viimeinen ilta Havaijilla ja menimme auringonlaskupurjehdukselle. Palasimme takaisin satamaan juuri ennen auringonlaskua ja yritimme vangita tuota hetkeä kameraan.

2. Arjen luksusta

arjen_luksusta

Arjen luksusta on kukat, hyvä lehti ja suklaa. Nämä kun nautitaan sohvan nurkassa kaikessa rauhassa ilman kiirettä, niin jaksaa taas. Lukeminen on aina ollut minulle yksi rentoutumiskeino. Kuluneen vuoden aikana on kirjojen lukeminen jäänyt todella vähälle. Lähinnä on tullut luettua blogeja ja jonkin verran lehtiä. Parin viikon päästä alkaa kahden viikon loma ja sen aikana haluan tarttua taas kirjaan. Mielessä kutkuttelee myös äänikirjat. Olisiko jo aika kokeilla niitäkin?

3. Kesäkuva

kesakuva

Tämä kuva on itseasiassa otettu jo huhtikuussa, mutta kuvaa sitä maisemaa, joka kesällä on meille rakkainta. Viihdymme kesämökillä paremmin kun hyvin ja se toimii kesäkotina noin puolet vuodesta. Huhtikuussa kun jäät ovat lähteneet järvestä, laitamme veneen vesille ja teemme mökille ensimmäisen tarkastuskäynnin. Aina hieman jännittää onko siellä kaikki kunnossa. Siitä alkaa pikkuhiljaa mökin siivoaminen talven jäljiltä siihen kuntoon, että siellä on kiva olla. Kesällä menee useita päiviä, jolloin poistumme saaresta vain käydäksemme kaupassa. Näitä maisemia tulee kuvattua ahkerasti ja auringonlasku kuvia löytyy runsaasti Instagram-tililtäni (@merjan_matkassa).

4. Ihana majapaikka

bakau_gambia

Instagramiin laitan harvoin kuvia hotelleista tai hotellihuoneista. Niinpä ihanan majapaikan kohdalla meinasi tulla tenkkapoo, mutta ratkaisin asian laittamalla tähän kuvan hotellimme rannasta Gambiasta. Talviloman vietimme tässä pikkuruisessa Länsi-Afrikan valtiossa. Aurinkoa ja lämpöä lähdimme sieltä hakemaan ja sitä myös saimme. Matkaan kuului myös safarireissu Senegalin puolelle sekä jokiristeilyä ja vierailua krokotiilifarmille. Majoituimme Sunbeach Hotel & Resortiin, johon olimme todella tyytyväisiä. Hotellin oma ranta oli rauhallinen ja siellä ei juuri kaupustelijoita näkynyt. Gambiasta ollaan kiinnostuneita, koska siitä tekemäni postaukset ovat olleet tämän vuoden suosituimpia blogissa.

5. Hauska muisto

comocomo_tapas

Reissuvuoden aloitti tammikuussa tyttöjen matka Belgiaan. Kävimme ystäväni kanssa tapaamassa Brysselissä EU-harjoittelussa ollutta yhteistä ystäväämme. Ensimmäisenä iltana menimme Como Como Tapas -ravintolaan syömään. Se on suosittu paikka, joten kannattaa varata pöytä etukäteen. Tapakset pyörivät liukuhihnalla ja sieltä valitsit mieleistä syötävää. Lautasten väristä tiedät onko siinä kalaa, kasvista, lihaa, makeaa jne. Koska tapasravintolassa oltiin, niin pitihän heti alkuun tilata isot lasit sangriaa. Kippis!

6. Herkullinen hetki

loiste

Heinäkuun lopussa erään helteisen päivän jälkeen menimme siskoni kanssa after-workin merkeissä ravintola Loisteen terassille. Kaupungin kattojen yllä nautimme ensin juomista ja myöhemmin salaatista. Muistan kun sain tämän annoksen eteeni, minulla oli niin kiljuva nälkä, että meinasi jäädä kuvat ottamatta. Oli muuten hyvää ja kesällä tuo paikka on yksi suosikeistani Helsingissä.

7. Se ei-niin-hohdokas muisto

kerava_sherwood

Alkusyksystä osallistuin matkabloggaajien Kerava-päivään, joka sattui harmillisesti samaan aikaan kun Mauri-myrsky moukaroi luontoa. Meidän oli tarkoitus mennä Talma Active Parkin seikkailupuistoon, mutta tuuli yltyi niin hurjiin lukemiin ettei sinne ollut mitään asiaa. Bloggaajakollegat eivät kuitenkaan jääneet neuvottomiksi, vaan keksivät spontaanisti paikkoja, joita he meille esittelivät. Mauri-myrskyä ei jäänyt ikävä, mutta Keravalta löytyi sellaisia helmiä, joita voisi mennä tutkimaan ajan kanssa lisää.

8. Rakkaassa seurassa

grand_canyon_champagne

Yksi viime kesäisen Kalifornia roadtripin kohokohtia oli helikopterilento Grand Canyonille ja lasillinen kuohuvaa kanjonin pohjalla. Skoolasimme mieheni kanssa hääpäivälle sekä hänen tulevalle syntymäpäivälle. Hetki oli sarjassa once-in-the-lifetime.

9. Suosikkikuva itsestä

merja_gambia

Laitan aika harvoin Instaan kuvia itsestäni. Tämä kuva on suosikkini tämän vuoden puolella julkaistuista. Kuva on hotellimme rannalta Gambiasta. Olimme päiväkävelyllä ja tuuli oli pörröttänyt hiukset sekaisin. Se ei haitannut, kun muuten oli rento fiilis ja onnellinen olo.

10. Unohtumaton maisema

pch_california

Pacific Coast Highway, Kaliforniassa oli kaunein maisemareitti, jonka olemme ajaneet. Tällaisia maisemia näkyi useita ja olisin halunnut pysäyttää auton jatkuvasti tien viereen tallentaakseni näkymät kameraan. Aamupäivä näyttäytyi harmaana, mutta onneksi aurinko astui esiin juuri oikealla hetkellä.

Minkälainen sinun vuotesi on ollut?

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä toimivat Suomessa matkablogit Vagabonda ja Travellover 

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa