Browsing Category

Saksa

Hampuri Kohdeopas Saksa

Hampurin kohdeopas

keskiviikko, marraskuu 29, 2017

Facebook ilmoitti eilen, että tasan vuosi sitten olin Hampurissa ensi kertaa visiitillä Ronnyn luona. Kuvia joulutoreilta nousi feediini ja niistä inspiroituneena ajattelin, että nyt Saksan matkailun käydessä kuumana joulusesongin aikaan Hampurin kohdeopas voisi olla hyödyllinen postaus monelle. Minulta ei paria minireissua suurempaa kokemusta löydy, joten päästin Ronnyn sanaseppoilemaan ja jakamaan teille kaikki sisäpiirin vinkit Hampuriin!

Hampuri

Väkiluvultaan 3 kertaa Helsinkiä suurempi Pohjois-Saksan satamakaupunki jää helposti Berliinin ja Münchenin varjoon Saksasta ja sinne matkustamisesta puhuttaessa. Hampuri on kuitenkin mainio kohde vähintään pitkälle viikonloppulomalle, varsinkin jos Berliini ja Baijeri on jo koluttu läpi ja nopeat lennot houkuttelevat. Finnair lentää Hampuriin kahdessa tunnissa ja Ryanairilla pääsee Tampereelta Bremeniin, josta on noin tunnin matka Hampuriin.

Pinta-alaltaan Hampuri on selvästi Berliiniä pienempi, joten matka-ajat ovat lyhyempiä. Hampurissa on todella helppo liikkua paikasta toiseen. Bussit, junat (S-Bahn) ja metrot (U-Bahn) kulkevat tiheään tahtiin, ja myös pyöräteitä on todella paljon. Paikallisliikenteen liput eivät ole kalliita ja ne on helppo ostaa automaateista. Liikennevälineistä lippuja ei pysty ostamaan.

Kirkkoja, kiinnostavia alueita ja arkkitehtuuria

Hienoin pala Hampurin arkkitehtuuria löytyy ydinkeskustasta. Kaupungintalo (Hamburger Rathaus) on komea ilmestys, jonka alakertaan pääsee vapaasti vierailemaan. Talon edustalla tapahtuu joka päivä jotain, vähintään mielenosoituksia. Marraskuussa käynnistyvillä joulumarkkinoilla alue täyttyy pienistä mökeistä, joissa myydään kaikkea mahdollista kynttilöistä makkaroihin.

Kirkot hallitsevat Hampurin katumaisemaa: kaupungilla liikkuessa vastaan tulee jatkuvasti punatiilisiä, korkeita kirkkoja, joihin myös pääsee usein vapaasti vierailemaan. Suurimpia ja hienoimpia ovat St. Michaelin, St. Petrin ja St. Jacobin kirkot, kaikki kävelymatkan päässä toisistaan kaupungin ytimessä.

Entinen asuinpaikkani Sternschanze, paikallinen Kallio, on hurjista mielenosoituksistaan ja graffiteistaan tunnettu kaupunginosa, jossa hiljaista on ainoastaan sunnuntai-iltaisin. Noin neljän kilometrin päässä keskustasta sijaitsevaan kaupunginosaan pääsee helposti julkisilla, eikä alue ole kovin iso. Schulterblattin ja Susannenstrassen kulmasta löytyy rähjäinen Rote Flora, entinen teatteri, joka on ollut vasemmistoaktivistien valtaama vuodesta 1989.

Koe satamakaupungin syke

Satamaan kannattaa mennä jo pelkästään sen koon vuoksi, ja varsinkin iltavalaistuksessa näky on komea. Landungsbrückenin aseman vierestä pääsee myös kävellen tai pyöräillen kulkemaan tunnelissa Elben ali toiselle puolelle jokea. Asemalta pääsee myös julkisen liikenteen lipulla muutamiin eri lauttoihin, ja ehdoton suositus on mennä lautalla muutama pysäkki Neumühleniin, josta löytyy todella mielenkiintoista taloarkkitehtuuria ja pieni ranta.

Kävelymatkan päässä Reeperbahnista on myös kalamarketti (Fischmarkt), joka aukeaa huhtikuusta lokakuuhun sunnuntaiaamuisin klo 5, talviaikaan kaksi tuntia myöhemmin. Mikäli tuoreen kalan haju ei aiheuta oksennusrefleksiä, täältä kannattaa hakea baari-illan päätteeksi kunnon kalaburgeri tai -sämpylä.

Urheilufaneille on tarjolla tietysti jalkapalloa. FC St. Pauli pelaa tällä hetkellä 2. Bundesliigassa Millerntor -stadionilla lähellä keskustaa. Joukkue on tunnettu todella fanaattisista (ja väkivaltaisista) kannattajistaan, joten vauhtia ei St. Paulin peleistä puutu. Pääsarjassa pelaava HSV pelaa kotiottelunsa noin puolen tunnin päässä Volksparkstadionilla ja jatkuvasta, surkeasta menestyksestä huolimatta tunnelma peleissä on loistava. Jos urheilu ja tapahtumat ylipäänsä kiinnostavat, kannattaa saksalaista jalkapalloa ehdottomasti mennä katsomaan. Jo pelkästään kävelymatka juna-asemalta HSV:n stadionille oli huikea, kun ihmiset olivat pystyttäneet ruoka-, juoma- ja fanituotekojuja tasaisin välein ja kannatuslaulut kaikuivat joka paikassa.

Suositusmerkinnän saa ehdottomasti myös maailman suurin pienoisrautatie, Miniatur Wunderland. Tittelistään huolimatta kyseessä ei ole pelkästään maailman tappiin asti jatkuva junaraide, vaan 12 miljoonalla eurolla rakennettu älyttömän kokoinen pienoismaailma, joka koostuu eri huoneisiin rakennetuista pienoismallikaupungeista. Autot, junat, lentokoneet ja ihmiset liikkuvat itsekseen, ja päivä vaihtuu näyttävästi yöksi jokaisessa minikaupungissa. Paikasta löytyy mm. Las Vegasin ja New Yorkin lisäksi myös Pohjoismaiden maisemaa, ja myös Suomi on mainittu.

Bileet etelässä

Reeperbahn. Vanhempi väki tietää nimen Irwin Goodmanin kappaleesta, nuoremmat loputtomista yökerhoista ja sisäänheittäjistä. Kyllä, meno on kuin suoraan etelän baarikaduilta, tosin sisäänheittäjät eivät ole yhtä aggressiivisia eivätkä huutele rasittavia special price only for you -sloganeita. Kadulta löytyy varmasti jokaiselle jotakin aina pienistä istuskelubaareista massiivisiin yökerhoihin. Mieleisensä paikan voi rauhassa etsiä, mutta maalaisjärjen käyttö on myös tarpeellista – alueelta löytyy valitettavasti myös hämäriä strippikellareita, missä jurrisia turisteja huijataan säälimättömästi. Oma suosikkini kunnon biletykseen oli Reeperbahnin juna-aseman vierestä löytyvä Moondoo. Kadun toisesta päästä, St. Paulin asemalta yhden metropysäkin päässä Feldstrasselta löytyy myös todellinen erikoisuus: toisen maailmansodan aikainen tornitalo Flakturm – paremmin tunnettuna bunkkeri – valtava betonikolossi, joka toimii nykyään yökerhona.

Saksassa on hyvä pitää mielessä se, että kaikissa baareissa ja yökerhoissa, joissa ei tarjoilla ruokaa, saa polttaa sisällä. Toki paikka voi itse kieltää sisällä tupakoimisen niin halutessaan, mutta hyvin harva sen haluaa tehdä. Rööki siis haisee baarin joka nurkassa, ja illan päätteeksi omat vaatteet ovat sellaisessa kunnossa, että ne saa heittää tuulettumaan saman tien. Inhottava asia, mutta vielä toistaiseksi tähän ei näytä tulevan muutosta.

Lihaa ja olutta

Nämä kaksi muodostavat saksalaisen ruokakulttuurin perustan. Jokaisessa ravintolassa on runsaat liha- ja olutvalikoimat, eivätkä hinnat todellakaan aiheuta pahoinvointia. Hintataso on ravintolasta riippuen noin puolet Suomen tasosta, annokset ovat poikkeuksetta suuria ja ruuan saa eteensä yleensä ennen kuin on ehtinyt käydä kätensä pesemässä. Saksalaiset ovat erityisen hyviä sianlihan jalostajia, joten Wurstia ja Schnitzeleitä kannattaa tilata, unohtamatta tietenkään itse hampurilaisia. Saksassa on myös yleistä sekoittaa olutta limuihin – Dieselissä makua antaa Coca-Cola, Alsterwasserissa (muualla Saksassa kulkee nimellä Radler) Sprite. Puristit varmasti itkevät verta tätä lukiessaan, mutta limun tuoma twisti oli erittäin positiivinen yllätys. Vaihtoni aikana ravintolakäynneistäni yksikään ei mennyt pieleen huonon ruuan takia, vaan se oli poikkeuksetta hyvää tai erinomaista. Toisaalta en myöskään ole kovinkaan vaativa annosten suhteen.

Vegaanien ja kasvissyöjien ei tarvitse pakkailla eväitä mukaan reissuun – Hampurissa ravintoloista löytyy myös paljon lihattomia ja vegaanivaihtoehtoja, kuin myös asialle omistautuneita ravintoloita. Itselläni jäi tosin kyseisissä ravintoloissa vierailu nollaan, sillä saksalaisen taito jalostaa eläintä vei mennessään. Matkaevääksi tai kiireiseen tilanteeseen kannattaa ehdottomasti napata mistä tahansa kojusta mukaansa rullakebab – sekä lihalliset että lihattomat vaihtoehdot ovat uskomattoman hyviä – ja hintaa tälle mestariteokselle kertyy noin 5 euroa.

Hampurista löytyy myös eteläsaksalaisesta meiningistä pitävän vierailijan unelmaravintola, Münchenistä kotoisin oleva Hofbräuhaus. Tavernaravintolassa puupöydiltä nautitaan isoja annoksia ja juodaan vähintään litran tuopeista, tarjoilijat ovat perinnepuvuissa ja railakkaan musiikin tahtiin voi mennä vapaasti tanssimaan. Hieman ydinkeskustasta sivussa sijaitsevaan ravintolaan pääsee helpoiten menemällä metrolla Stephansplatzille. Varaus kannattaa ehdottomasti tehdä etukäteen.

Lompakon kevennystä

Liian paksua lompakkoa on helppo keventää Hampurissa, tosin sen eteen saa tehdä vähän enemmän töitä, kun hinnat ovat jonkin verran Suomea halvemmat. Shoppailuun on kaksi hyvää vaihtoehtoa: ostoskatu Mönckebergstrasse tai sen toisesta päästä löytyvä yli sadan liikkeen Europa Passage -ostoskeskus. Ostoskatu käytännössä alkaa päärautatieasemalta, joten sitä ei voi olla löytämättä. Huvittavaa on, että rautatieaseman toiselta puolelta ulos astuessaan Steindammille löytää itsensä keskeltä hedelmä- ja krääsämyyjiä ja vieressä lukee Aladin Center – tuntuu kuin olisi juuri teleportannut Turkkiin. Mitään varsinaista ostettavaa ei kyseiseltä kadulta löydy, mutta se on silti hauska nähtävyys itsessään. Europa Passagea hieman pienempi ostoskeskus löytyy vähän kauempaa Billstedtistä, jonka suosio räjähti käsiin, kun Primark avasi ovensa siellä.

Sternschanze tarjoaa myös hyviä ostosmahdollisuuksia. Schanzenstrasselta löytyy parhaat kaupat, muutama hyvä liike myös Schulterblattilta ja Susannenstrasselta. Susannenstrassen erikoisuuksia olivat viiniä ja kenkiä myyvä Scarpovino, huikeaa (ja halpaa!) turkkilaista brunssia tarjoava Pamukkale Grill, sekä joka ilta täynnä oleva Goldfisch -baari, jossa tupakointi on sisällä kiellettyä. Jos haluaa luksusmajoitusta kunnon näkymällä, on Mövenpick -tornihotelli Sternschanzen metroaseman vieressä loistava vaihtoehto.

******************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!