Browsing Category

Ravitsemus

Ajankohtainen Ajatuksia Ravitsemus

Muuttuvat ruokatottumukset ja minun ruokafilosofiani

torstai, tammikuu 25, 2018

Eilen Valion Oddly Good -tuoteperheen lanseeraustilaisuudessa kuulimme mielenkiintoisen puheenvuoron Johanna Mäkelältä ruokatottumusten muuttumisesta. Puheenvuoro sai minut pohtimaan omaa ruokafilosofiaani. Olen aina ollut kiinnostunut ravinnosta ja innokas kokeilemaan erilaisia ruokavalioita. Olen ollut muun muassa täysin maidottomalla ruokavaliolla yhdeksän kuukautta, viljattomalla muutaman kuukauden, täydessä sokerilakossa tasaisin väliajoin, pitänyt useita detox-kuureja ja kokeillut FODMAPia. Enää en vanno minkään tietyn ruokavalion nimeen, mutta erilaisista ruokavaliosta puhuminen on todella lähellä sydäntäni ja voisin lätistä menemään tästä aiheesta useammankin postauksen verran.

Kestävyys edellä semikasvissyöjäksi

Alkaa olla jo peruskauraa, että ilmastonmuutoksen ja kasvavan väestön vuoksi ihmisten ruokailutottumusten on pakko muuttua. Maidon kulutuksen väheneminen, hyönteisravinto ja yleistyvä veganismi ovat kehityskulkuja, joita oli vaikea kuvitella osaksi omaa elämää vielä kymmenen vuotta sitten. Nyt kasvisruokavalion noudattaminen on Suomessa suositumpaa kuin koskaan. Kasvavan kulutuksen myötä myös tuotanto kasvaa, tarjonta paranee ja hinnat laskevat.

Kasvisruokailua perustellaan eläinten kohtelun ja ekologisuuden lisäksi myös terveydellä. Kolme vuotta sitten pudotin maitotuotteet ruokavaliostani kokonaan vain ja ainoastaan positiivisten terveysvaikutusten toivossa. Tämä tutkimus herätti silloin paljon keskustelua maidon haitoista. Maito ei ole koskaan sopinut minulle. Tämän lisäksi ajatus siitä, että maito aiheuttaisi kehossani jatkuvaa tulehduskierrettä ja mahdollisesti lisäisi riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, sai minut testaamaan täysin maidotonta ruokavaliota. Ja ei käy kieltäminen, voin huomattavasti paremmin kuin maitotuotteita käyttäessäni! Myöhemmin olen kuitenkin ottanut juuston takaisin ruokavaliooni, enkä ravintoloissa syödessäni pyydä annoksia maidottomana.

Pari vuotta sitten tiputin ruokavaliostani pois punaisen lihan. Aina kun söin esimerkiksi pihvin, tuntui että parinsadan gramman möykky jäisi vatsalaukkuun ja olo oli raskas vielä pitkään ruokailun jälkeen. Cowspiracy -dokumentin mukainen ajatus hormoneja täyteen pumpatusta naudasta alkoi ällöttämään ja lihasta luopuminen oli helppoa. Punaisen lihan erottelu huonoksi ja hyväksi ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin monesti näissä propagandahtavissa dokumenteissa annetaan ymmärtää. Se, onko eläin tehotuotettu vai ei, vaikuttaa radikaalisti eläimen elinympäristöön, ruokavalion ja juomaveden laatuun sekä antibioottien käyttöön. Aika moni tutkimus puoltaa sitä, että laadukas luomuliha on yksi ravitsevimmista ruuista.Pikkuhiljaa Madridissa siirtyessäni pois eläinproteiineista (kalaa & äyriäisiä lukuunottamatta) aloin miettimään yhä enemmän myös eläimien hyvinvointia. Aiemmin olin sulkeutunut vaaleanpunaiseen kuplaani ja kieltäytynyt katsomasta kauheita videoita tehotuotannosta ja eläinten hirveistä olosuhteista.  Viimeistään nähdessäni What the Health -dokkarissa (informaatioarvoltaan samalla tavalla vääristynyt, vain yhden kannan kertova dokumentti kuin edeltäjänsä Cowspiracy, mutta suosittelen kuitenkin!) kuinka elävältä linnulta vedetään pää irti, tajusin, että myös eläinten oikeudenmukainen kohtelu on yksi painava syy kasvissyöntiin. Ekologisuuden, terveyden ja eläinten hyvinvoinnin nimissä riistan syönti on kuitenkin mielestäni enemmän kuin ok.

Uudet ruokavillitykset herättävät aina kiinnostukseni. Esimerkiksi Fazerin Sirkkaleipää oli pakko päästä maistamaan heti lanseerauspäivänä. On hienoa, että suomalaiset firmat ovat nähneet vaihtoehtoisen ruoan mahdollisuudet ja että uusia vegaaneillekin sopivia ruokia tulee koka ajan lisää. Vaikka liputan uusien kasviperäisten tuotteiden puolesta, aina välillä mietin, miten elimistömme reagoivat näihin uusiin aineisiin pitkällä aikavälillä. Useinhan sitä sanotaan, että älä laita suuhusi mitään, mitä et osaisi selittää viisikymmentä vuotta sitten eläneille (iso)isovanhemmillesi. Voivatko härkiksen ja nyhtökauran kaltaiset pitkälle prosessoidut tuotteet ja kaurasta tehty jugurtti vaikuttaa meihin negatiivisesti pitkässä juoksussa? Sitä taitaa olla mahdoton vielä sanoa.

Puhtaita raaka-aineita, superfoodeja ja tarpeeksi rasvoja

Vaikka käytän kasviproteiineina edellä mainittuja tuotteita, koitan muuten valita mahdollisimman puhtaita ja vähän prosessoituja raaka-aineita. Yksinkertaisten ruoka-annosten tekeminen, runsas hyvien rasvojen käyttö, vitamiinien saanti kotimaisista vihanneksista, marjoista ja hedelmistä sekä riittävä proteiinin saanti ovat ruokavalioni kulmakiviä. Sen lisäksi otan vitamiineja purkista ja käytän useita eri superfoodeja, joista tärkeimpänä mainittakoon MSM, Maca ja Chian siemenet.

Kuten kaikki terveellistä ruokavaliota seuraavat, myös minä välttelen lisättyä sokeria ja lisäaineita. Sen sijaan olen rasvan Puolestapuhuja isolla P:llä. Tuntuu, että monet eivät näe ongelmaa vähärasvaisissa tuotteissa, vaan itse rasvassa. Olen perehtynyt aiheeseen monen vuoden ajan ja uskallan nyt väittää että rasva on hyvästä. Vähärasvaisissa tuotteissa rasva on yleensä korvattu sokereilla. Ihmiskeho tarvitsee rasvaa toimiakseen oikein, sokeria sen sijaan ei ollenkaan. Moni tutkimus tukee tässä artikkelissa esitettyä  ideaa, että jos ihminen ei syö rasvaa, hän korvaa ne mitä luultavimmin prosessoiduilla hiilihydraateilla ja sokerilla, jotka ovat yhteydessä ylensyömiseen ja liikalihavuuteen. Ruokalusikallinen öljyä aamuisin, pehmeiden rasvojen nauttiminen säännöllisesti päivän aikana ja nälättäessä pähkinöiden popsiminen on pelkästään hyvästä. Myös maitotuotteissa ne rasvaisimmat tuotteet ovat elimistölle huomattavasti parempia vaihtoehtoja kuin pitkälle prosessoidut kevyttuotteet. Monet näkevät vielä tänäkin päivänä, että margariini peittoaisi voin terveellisyydessä. Tämä jakaa paljon mielipiteitä, mutta itse vannon voin nimeen.

Vaikka ruokavalio olisi muuten kunnossa, ei hyöty ole suuri jos ei pidä kiinni säännöllisyydestä. Yritän syödä viisi kertaa päivässä sisältäen perusateriat säännöllisin väliajoin (aamiainen, lounas, välipala, illallinen, iltapala). Itselläni nyt tammikuussa stressitasojen pikainen nousu aiheutti myös lipsumisen ateriaväleissä ja epäterveellisten snacksien napostelukierteen. Työpäivien venyessä illallinen saattaa jäädä kokonaan syömättä ja nälissään sitä sortuu napostelemaan kaikkea, mitä toimiston kaapeista milloinkin sattuu löytämään. Yleinen vireystaso ja vatsan hyvinvointi kärsivät tällaisesta samantien.

Ei mitään kiveen kirjoitettua

Yksi tärkeä, vasta viime aikoina oppimani kulmakivi ruokafilosofiassani on, että en ole ehdoton mistään enkä kiellä itseltäni mitään. Silloin tällöin on ihan ok syödä pizzaa ja herkutella leivoksilla. Viime syksynä pitämäni (luultavasti viimeiseksi jäänyt) sokerilakko todisti sen, että lakossa sitä himoitsee tavallisesti skippaamiaan herkkuja huomattavasti normaalia enemmän. Totaalikieltäytyminen voi toimia joillakin, mutta minulla pitkät herkkulakot johtavat lähinnä ahmimiseen ja ylilyönteihin lakon päätyttyä. Kun on vapaus valita, sitä yleensä valitsee elimistölleen parasta ruokaa.

Samasta syystä vegaaniksi ryhtyminen tuntuu ainakin toistaiseksi kaukaiselta ajatukselta. Vaikka liha ja maitotuotteet eivät kuulu ruokavaliooni, en näe niiden silloin tällöin syömisessä ongelmaa. Esimerkiksi reissussa säännöllisesti urheilevana kasvissyöjänä riittävä proteiinien saanti on aina välillä vaikeaa. Kaakkois-Aasiassa yllätyin, kuinka vähän kasvisvaihtoehtoja oli. Ajattelin, että siellä selviäisin helposti ilman kalaakin. Kun käden ulottuvilla ei ollut tuttuja proteiinin lähteitä ja ainoat vegeateriat tuntuivat koostuvan riisistä tai nuudelista ja keitetyistä kasviksista, sorruin matkalla syömään lihaa. Mikä on myös ihan ok, enhän syö kenenkään muun kuin itseni vuoksi.

Siinäpä ne, minun ajatukseni terveellisestä ravinnosta ja tasapainoisesta ruokailusta. Ravintoasiat jakavat aina mielipiteitä, joten haluan korostaa, että en pidä näitä yleisinä totuuksina vaan omaan kokemukseeni pohjaten parhaina ratkaisuina itselleni. Toivottavasti tekstistä irtosi inspiraatiota ruudun toisellekin puolelle! 🙂

********************************************************************************************************************************************
Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!