Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Category

Itävalta

Itävalta Vinkki Wien

Paikallisen vinkit Wieniin

keskiviikko, elokuu 29, 2018

Vietin Wieniessä kolme päivää saksalaisen Saran luona, joka on asunut Wienissä rapiat seitsemän vuotta. En perehtynyt kaupunkiin etukäteen ollenkaan, sillä luotin, että Sara näyttää Wienin parhaat palat kaupunkikierroksellaan. Paikallinen opas on aina parempi kuin kartta kourassa turistinähtävyyksien tuijottelu, tosin aika paljon niitä perinteisiä Wienin helmiä saattoi myös jäädä näkemättä. Tässä neljä vinkkiä Itävallan pääkaupunkiin Wieniin:

1. Aloita kesäpäivä Krapfenwaldlbadin maauimalassa

Maauimala sijaitsee korkealla kukkulalla, ja näkymät Wienin kaupungin yli ovat mahtavat. Matkaan menee Wienin keskustasta reilu kolme varttia ja sisäänpääsy kustantaa 5,50 euroa. Jos haluaa nauttia rauhallisesta päivästä, Krapfenwaldlbad ei ole oikea paikka suunnata. Heinäkuisena hellepäivänä paikalla oli paljon niin paikallisia kuin turistejakin. Jos sen sijaan haluaa nauttia auringosta ja viilentävistä pulahduksista, suosittelen Krapfenwaldlbadia lämmöllä! Päiväreissuun saa näppärästi yhdistettyä myös visiitin viinitilalla, joita alueelta löytyy useita.

Osoite: Krapfenwaldgasse 65-73, 1190 Wien, Itävalta
Aukiolo: Kesäisin joka päivä klo 9.00-20.00
Miten saapua?:  Ota keskustasta metro U4 ja jatka aina Heiligenstadtin pääteasemalla asti, vaihda bussiin numero 38A 14 pysäkkiä ja jää Krapfenwaldsgassella pois. Pysäkiltä kävelee noin 5 minuuttia.

2. Nappaa eväät Naschmarktilta ja nauti jossain Wienin lukuisista puistoista

Käyn aina kaupunkimatkoilla paikallisissa kauppahalleissa. Wienissä sen paikkaa toimitti valtava Naschtmarkt joka levittäytyi monen sadan metrin pituiselle alueelle aivan kaupungin ytimen tuntumassa. Sara ehdotti, että haemme eväät sieltä ja suuntaamme Burggartenin puistoon piknikille. 20 falafelia kustansi vain 2 euroa! Siihen päälle nappasimme erilaisia kastikkeita, täytettyjä paprikoita ja leipää sekä tuorepuristettua mehua. Koko setti maksoi alle 10 euroa kahdelta ja oli todella maukas. Naschtmarktilta löytyy lukuisien ruokakojien lisäksi myös perinteisiä krääsäkauppiaita ja varmasti hyviä löytöjäkin on mahdollista tehdä.


Aukiolo: Avoinna arkisin klo 6-19.30, lauantaisin 6-18 ja suljettu sunnuntaisin.

3. Ulkoilmaelokuviin kaupungintalolle

Wienin kaupungintalo pimennetään valoistaan joka ilta aina 30.6.-2.9. välisenä aikana. Kaupungin 28. elokuvafestivaali vetää paikalle satoja ihmisiä aina kello kahdesta puoleen yöhön 65 päivän ajan. Siellä esitetään niin erilaisten konserttien taltiointeja popista sinfonioihin, balettiklassikkoja ja oopperoita kuin elokuviakin. Ruokakojuilta löytyy streetfoodia joka lähtöön ja juomakojuilta saa niin kaljaa kuin drinkkejäkin. Koko ohjelman näkee täältä.

Osoite: Rathausplatz 1100, 1010 Wien, Itävalta
Aukiolo: Elokuvafestivaali jatkuu aina 2. syyskuuta asti. Ruokakojut aukeavat klo 11.00 ja sulkevat 23.00. Paikka hiljenee päivästä riippuen puolenyön molemmin puolin.

4. Bailaamaan Prater Sauna -klubille

Praterin alue on yöaikaan vilkas. Suuntasimme Prater Sauna -klubille, jossa oli siisti ulkoilmabaari isossa puutarhassa. Klubikuntoon kunnostettu entinen sauna on suuri ja vetää paikalle juhlijoita arkisinkin. Suuri uima-allas oli valaistu nätisti ja baaritiskejä koristi kasviköynnökset ja valot. Rakennus jakaantuu kahteen eri tilaan, joskin musiikki oli samantyylistä teknoa molemmissa. Elektroninen musiikki näytti vetoavan itävaltalaisiin vähintään yhtä paljon kuin saksalaisiin: DJ-setit vetivät tuvan täyteen ja bailut jatkuivat aina aamuun asti. Itävallassa yleisesti ja erityisesti Wienissä porukka kuitenkin polttaa myös sisällä, mitä en vaan voi sietää, joten lähdin ajoissa kotiin jättäen muut savuun tanssimaan.

Osoite: Waldsteingartenstraße 135, 1020 Wien
Aukiolo: Beach club joka päivä klo 11:30 – 20:00, sisäänpääsy ilmainen. Keikkapäivinä bailut aamuun asti. Sisäänpääsymaksu +-10 euroa esiintyjistä riippuen. Tsekkaa eventit etukäteen täältä.

+ Yksi must-see-nähtävyys: Schönbrunnin palatsi

Kun on Wieniin asti tullut, yksi keisarillinen linna on nähtävä. Schönbrunnin palatsi on pikkuisen keskustan ulkopuolella, mutta sen valtava puistoalue kuvankauniine paikkoineen on ehdottomasti visiitin arvoinen.

Osoite: Schönbrunner Schloßstraße 47, 1130 Wien
Aukiolo: Joka päivä klo 8-18.30

Siinäpä ne, paikallisen vinkit Wieniin. Olivatko kaikki teille tuttuja vai tuliko kenties uusia tuttavuuksia? 

********************************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Itävalta Luonto Vaellus

Aktiiviloma Alpeilla kesällä – onnellisia hetkiä Fulpmesissa

sunnuntai, elokuu 26, 2018

Vuoret tekevät minut onnelliseksi. Se rauha, puhdas ilma ja hiljaisuus onnistuu pysäyttämään minut kerta toisensa jälkeen. Kesän soolomatkan ehdottomasti paras stoppi olikin keskellä vuoria sijaitseva Fulpmesin kylä 15 kilometrin päässä Innsbruckista Itävallan Tirolissa. 

On ihanaa löytää paikka, joka aiheuttaa kylmiä väreitä ja huokauksia vielä jälkikäteenkin pelkästään kuvia katsomalla. Olenhan minä vuoria nähnyt ennenkin, mutta Itävallan Alpit olivat jotain ihan uutta. Vehreät, mutta jylhät maisemat vetosivat minuun enemmän kuin mikään muu aiemmin näkemäni maisema. Stubain vuoristoalue levittäytyy Itävallan lisäksi myös Italian puolelle ja kattaa kaiken kaikkiaan liki 500 vuoren huippua.


Eväshetki pilviharsossa

Ensimmäisellä vaelluksella meinasi käydä huono tuuri maisemien kanssa; valitsemamme vaelluskohteen, Hoher Burgstalin vuoren huippu oli pilviherson peitossa ja näkyvyys ihan älyttömän huono. Parin tunnin kapuaminen 2611 metrin korkeuteen oli ollut jo kokemus itsessään, mutta eväiden syöminen vuoren huipulla pilviharsossa oli piste iin päälle. Parinkymmenen minuutin odottelu huipulla kannatti, sillä pilvet väistyivät hetkeksi paljastaen Stubain vuoriston komeuden.

Virkistävä pulahdus puhtaaseen järveen

Yksi haaveistani tällä reissulla oli pulahtaa puhtaaseen alppijärveen uimaan. Paikka johon olen huomannut usein mielessäni palaavani kun stressaa tai ahdistaa löytyy Schlick-vuoren juurelta. Siinä puisella penkillä raskaan vaelluksen jälkeen makoillessani tuntui taianomaiselta nähdä kymmenkunnan lehmän vaeltavan jonossa kohti vuorta. Raikkaan sateen ropisevan vaelluskaverilta lainatulle, neljä kokoa liian suurelle takille. Auringon pilkistävän pilven raosta ja vaelluksen jälkeisen hien huuhtoutuvan pois pulahtaessa kylmään turkoosin järveen.

Vapaana kulkevia lehmiä näkyi maastossa jatkuvasti. Yksi blokkasi vaellusreitin useammaksi minuutiksi jäädessään ihmettelemään keskelle reittiä, toinen poseerasi autuaana turistien kameroille ja kolmas veti laumaansa jonossa kohti vuoria. Myönnettäköön, että ensin teki mieli ottaa kuva jok’ikisestä tallustelijasta, mutta pian sitä tottui näihinkin.

Herkkuruokaa luostarilla

Ensimmäisen vaelluksen melko haastavan maaston jälkeen seuraavan päivän patikointi Maria Waldrastin luostarille tuntui aluksi helpolle. Oli kiva lähteä vuoren juurelta ja huomata pääsevänsä aina ylemmäs ja ylemmäs hiekkatietä pitkin. Vaikka maasto oli helpompaa, rankka reissu tämäkin oli, sillä luostari sijaitsee liki 1700 metrin korkeudessa maanpinnasta. Kolmen tunnin vaelluksen jälkeen rasvainen itävaltalainen ruoka luostarin ravintolassa maistui erityisen hyvin ja maisemat olivat jälleen kerran upeat.

Fulpmes tarjosi jo itsessään upeita maisemia. Kylän halki kulkeva Ruetz-joki teki minuun niin suuren vaikutuksen, että napsin siitä kuvia aina sillan ylittäessäni. Söpöt puutalot kukkineen ja vehreät pellot lisäävät paikan kuvauksellisuutta. Fulpmes on myös juuri sopivan kokoinen tukikohta aktiivilomalle; ravintoloita löytyy kymmenkunta ja majoituspaikkoja on riittävästi, muttei liikaa. Keskustassa on iso supermarketti ja pari pienempää ruokakauppaa.

Mielessä kesäinen aktiiviloma Alpeilla? Suuntaa Fulpmesiin!

🔹 Fulpmesissa sijaitsevan Schlick 2000 -hiihtokeskuksen ympäristöstä löytyy vaikka mitä tekemistä. Vaellukseen löytyy monta reittivaihtoehtoa, voi esimerkiksi ottaa hissin ylimmälle asemmalle Stubaiblickiin noin 2100 metrin korkeuteen ja vaeltaa Hoher Burgstallin huipulle 2611 metrin korkeuteen, jäädä pois hissistä puolimatkassa ja kavuta ylös Stubaiblickiin noin parissa tunnissa tai patikoida samalta asemalta Abendweiden suuntaan järvelle noin tunnin matkan. Jos vaellukselle on aikaa koko päivä, voi Hoher Burgstallin huipulle vaelluksen ja järvipatikoinnin myös yhdistää, kuten me teimme.
🔹Alpine rollercoaster oli älyttömän hauska kokemus! Liki 3 kilometriä pitkän radan saa tulla omaa vauhtia alas yksin kelkassa istuen. Fulpmesin vierestä, Miedersin kylästä pääsee gondolihissillä suoraan lähtöpaikalle, mutta sen saa näppärästi yhdistettyä myös vaellukseen. Me vaelsimme Marie Waldrast-luostarille Fulpmesista noin kolme tuntia, söimme luostarilla herkullista itävaltalaista ruokaa ja jatkoimme noin kolmen vartin päähän lähtöpaikalle. 42 km/h vauhtia kovimmillaan menevä rata oli pitkä ja ajoittain superjyrkkä tällaiselle nyhverölle kuin minä, mutta nautin silti täysin rinnoin. Alla video, jossa rata vedetään läpi jarruttamatta.

🔹 Hostellikaverini kävivät ajelemassa myös vuorikartingia Mutterissa, parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Fulpmesista. Se vaikutti hauskalta aktiviteetilta, vaikka ruhjeilta ei tässä tapauksessa säästytty.
🔹 Outdoor Profin seikkailupuisto sijaitsee kivenheiton päässä Fulpmesin keskustasta ja on mukava puolen päivän aktiviteetti. Köysien varassa korkealla puissa seikkaileminen oli minulle tuttua jo Suomesta, mutta nämä radat tuntuivat extrajännittäviltä. Vihreät ja siniset radat olivat mukavaa ajanvietettä pienellä kuumotuksella maustettuna, mutta punaisessa pelkäsin ihan toden teolla tippuvani alas monen metrin korkeudesta. Hienosti meni kuitenkin, ja seikkailupuistosta lähtiessä oli itsensä voittanut olo.
🔹 Jos vuoripyöräily kiinnostaa, erilaisia reittejä löytyy rutkasti ja pyörävuokraus on vaivatonta. Esimerkiksi Zauberwald-kierros on aloittelijalle sopiva reitti, joka lähtee Fulpmesin viereisestä kylästä Miedersistä.
🔹 Budjettimatkailijoille suosittelen lämmöllä Doug’s Mountain Getaway -hostellia, jonka puitteet tarjosivat unohtumattoman kokemuksen Fulpmesissa. Hostellissa kaikki on otettu huomioon; retkikirjasta voi jo edellisenä iltana valita seuraavan päivän aktiviteetin, ja tarvittaessa hostellin henkilökunta kuskaa vieraat aina Italian Dolomiiteille asti. Ulkoaktiviteettien jälkeen on ihanaa käydä saunassa ja pulahtaa pihalla, mahtavassa vuorimaisemassa sijaitsevaan jacuzziin.

Lue tästä miten ensimmäinen vaellukseni sujui Madridissa. 

Ja tästä miten meni Etnan minivaellus Sisiliassa.

********************************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Itävalta Kohdeopas Salzburg Vinkki

Monipuolinen Salzburg yllätti positiivisesti

tiistai, heinäkuu 31, 2018

Salzburgin vinkkejä googlatessani luin useamman kaupunkia tylsäksi parjaavan tekstin. ”Päivässä nähty” kohde osoittautui kuitenkin aivan ihanaksi kesäkaupungiksi, jonne todellakin haluan joskus palata. Kompaktissa keskustassa kaikki on kävelyetäisyydellä, mutta ympäristöstä löytyy myös useampi päiväretkikohde. Ja pääsehän Salzburgista näppärästi vaikka Saksaan jos Itävalta rupeaa kyllästyttämään.

Monelle varmasti tulee Salzburgista ensimmäisenä mieleen Mozart ja Sound of Music. Rehellisesti sanottuna en ollut erityisen kiinnostunut kummastakaan, joten skippasin suosiolla Sound of Musicin kuvauspaikat ja Mozartin kodin. Kaupungin vilinän seurailu kahviloissa ja päivän viettäminen leppoisasti kaupungin lukuisissa puistoissa oli huomattavasti enemmän mieleeni. Pakko pari linnaa oli kuitenkin kurkata, ja ne itse asiassa osoittautuivat varsin kivoiksi paikoiksi.

Salzburg on Suomen hintatasoon nähden edullinen kaupunki, mutta majoitus on kesäaikaan yllättävän kallis. Kysyntä ja tarjonta selvästi kuitenkin kohtaavat, sillä kaupunki oli pullollaan turisteja. Kaupungissa järjestettävät musiikkijuhlat heinä-elokuussa toimivat turistisesongin kuumimpana vetonaulana.

Keskustassa kaikki on kävelymatkan päässä


Salzburg jakaantuu monen eurooppalaisen kaupungin tapaan uuteen ja vanhaan puoleen. Vuorien ympäröimällä kaupungilla on keskustan kupeessa monia kukkuloita, jonne voi kiivetä ihailemaan kaupungin siluettia auringonlaskun aikaan. Kahviloita on suurinpiirtein jokaisessa kadunkulmassa ja rasvaisten itävaltalaisten ruokien tuoksu leijuu vanhakaupungin kujilla.  Gedreidegassen ostoskatu on kesäaikaan pullollaan turisteja, mutta se on silti visiitin arvoinen. True-turistit ostavat Mozartin kuulia ja syövät ne Mozartin aukiolla tai Mirabellin puutarhassa.   

Hohensalzburgin linna on kiva nähtävyys, jossa kierrellessään kannattaa ehdottomasti kuunnella opasäänite. Linnasta saa huomattavasti enemmän irti kun kuuntelee kiinnostavia tarinoita Salzburgin ja rakennuksen historiasta massiivista rakennelmaa kiertäessään. Linnan tornista näkee Salzburgin koko komeudessaan. Linnaan voi vaihtoehtoisesti joko patikoida tai ottaa muutamassa minuutissa huipulle kohoavan hissin.

Salzburg on parhaillaan illalla. Auringon laskiessa vuorien taa on maisema satumaisen kaunis ja erityisesti Salzach-joen rannalla on ihanan romanttinen tunnelma. Taitavat muusikot soittavat kaduilla ja jokiristeilijät lipuvat hiljalleen laineilla. Joen varrella järjestetään kesäiltaisin myös markkinoita.

Hellepäivän suosikki – Hellbrunin palatsi suihkulähteineen

Kuvittele istuvasi illallispöydässä ja yhtäkkiä persuksesi kastuvan. Tällaista hassunhauskaa vieraiden viihdyttämistä harrasti arkkipiispa Markus Sittikus kesäasunnossaan 1600-luvulla. Hellbrunin palatsi museoineen ja valtavan suurine puistoalueineen on kiva kohde erityisesti lapsiperheille. Puolen tunnin mittainen Wasserspiele-esitys sai lapset kiljumaan riemusta. Koskaan ei tiennyt mistä suunnasta vettä suihkuaa ja millä voimakkuudella. Hellbrunin visiittiin kannattaa varata ainakin puoli päivää. Temppusuihkulähteiden lisäksi myös museo on katsastamisen arvoinen.

 

Suosittelen lämpimästi Hellbruniin matkaamista pyörällä. Maisemat ovat jo joen varressa ihanat, mutta pikkuteille mentäessä vielä kauniimmat. Peltoa, vihreää kasvustoa ja vuoria. Vaikka palatsi sijaitsee vain kivenheiton päässä keskustasta, silti tuntui, että olisi tullut keskelle maalaisidylliä. Pyörätiet ovat erinomaiset ja liikenteessä ajamista ei tarvitse harrastaa. Jos pyöriä ei ole saatavilla, myös bussilla numero 25 pääsee parissakymmenessä minuutissa perille Hellbruniin.

Vaellus Untersbergin huipulla

Jos Salzburgissa viettää useamman päivän, suosittelen lämpimästi visiittiä Unterbergin huipulle. On hauskaa, miten vuoren toiselta puolelta voi selkeällä kelillä nähdä kauas Saksaan ja toiselta puolelta Itävaltaan. Reippaat vaeltavat aina vuoren juurelta asti 1600 metrin korkeuteen, itse toipilaana menin hissillä tämän matkan. Huipulla on muutama helppo reitti, jotka saa näppärästi kierrettyä alle tunnissa. Meille sattui todella hyvä näkyvyys huipulla. Älä kuitenkaan luovuta, vaikka taivas ei olisi heti huipulle päästyäsi selkeä, muutos voi tapahtua muutamassa minuutissa harmaasta pilviharsosta kirkkaaseen näkyvyyteen.

Käytännön vinkkejä Salzburgin visiitille

🔹 Yövy The Little Guest Housessa. Keskellä paikallista naapurustoa sijaitseva majatalo on ehdottomasti paras guesthouse jossa olen koskaan ollut. Huoneet on siistejä, aamiaianen todella hyvä, puutarha ihanan idyllinen aurinkotuoleineen ja ruokailupöytineen ja omistajat todella sympaattisia.
🔹 Pyöräile pitkin kaupunkia. The Little Guest Housella on omat pyörät, joita saa ilmaiseksi käyttää vapaasti.
🔹 Kahvittele Salzburgin ihanissa kahviloissa. Hyviksi totesin ainakin ihanan puutarharavintolan Steinlecher – Das Wirtshausin, Kaffee Alchemien ja Cafe Wernbacherin.
🔹 Nauti Itävallan runsaista ruoka-annoksista vanhakaupungin tunnelmallisissa kortteleissa. Hintalaatusuhde oli kohdallaan Gasthaus Zwettler’sissä. Jos itävaltalainen ruoka ei maistu, My Indico -ketju tarjoaa terveellisiä salaatteja ja keittoja. Superhyvä vegeburgeri löytyi ravintola Ludwigista. Kannattaa pitää mielessä, että Salzburgissa suurin piirtein kaikkien ravintoloiden keittiöt menee kiinni viimeistään iltakymmeneltä, myös viikonloppuisin.
🔹 Tsekkaa ainakin seuraavat nähtävyydet: Mirabellin palatsi ja puutarha, Hohensalzburgin linna, Gedreidegassen ostoskatu, Hellbrunin palatsi sekä Domquartierin museo ja kirkkokeskittymä.
🔹 Tee päiväretki Untersbergin vuorelle. Bussi numero 25 kuljettaa matkailijat Hellbrunin palatsille ja siitä päätepysäkille Unterbergille. Vuorelle voi kavuta maasta asti, mutta me päädyimme menemään hissille ylös ja tekemään melko lyhyen vaelluksen huipulla.
🔹 Jos menet vuorelle, on se jo Salzburg-kortin hankkimisen arvoinen reissu, sillä muutaman kympin arvoinen hissimatka taittuu kortilla ilmaiseksi. Kortilla saa paljon muitakin etuja, kuten ilmaisen sisäänpääsyn museoihin ja linnoihin, jokiristeilyn ja tietysti julkisen liikenteen maksutta.

*******************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Ajatuksia Itävalta Matkakertomus Slovakia Soolomatka Unkari

Soolomatkan kohtaamiset tekivät reissusta ikimuistoisen

perjantai, heinäkuu 27, 2018

Kun lähdin soolomatkalle en ladannut liikaa odotuksia uusien ihmisten tapaamiseen. Minulle olisi ollut täysin ok hengata yksin reilu viikko – lukea, kirjoittaa, valokuvata, kuunnella musiikkia ja ihastella maisemia. Olen seurallinen ihminen, mutta välillä oikein tunnen että nyt on pakko olla yksin. Ehkä se, että olen ainut lapsi on opettanut minut yksinoloon jo pienestä pitäen. Kesä oli ollut niin hektinen, että lomani alussa tunsin että yksinolo olisi nyt poikaa. Jos nyt kertoisin sille stressaantuneelle reissumimmille, että etpäs muuten tule olemaan yksin seuraavaan viikkoon, en ole ihan varma olisiko hän ollut onnellinen vai kauhuissaan.

Aloitin reissuni Itävallan Salzburgista ja buukkasin ensimmäisen yön hieman ylihinnoitelluista guesthousesta. Tarvitsin omaa rauhaa, joten hostelli ei ollut hyvä vaihtoehto. The Little Guest House oli aivan ihana paikka, ja olin oikein tyytyväinen valintaani kovasta hinnasta huolimatta. Nähtävyyksille pääsi näppärästi majatalon pyörällä ja kaikki oli kävelymatkan päässä, mutta sopivan kaukana kaupungin hälinästä.

Seuran löytäminen oli heti matkan alussa tavattoman helppoa. Menin Salzburgissa ensimmäiselle nähtävyydelle Hellbruniin, ja jo ennen turistikierroksemme alkamista törmäsin keski-ikää lähestyvään amerikkalaiseen Beniin. Ben kysyi miten menee, minä vastasin että hyvin, mitä nyt aika kuuma on, ja siitä alkoi keskustelu säästä. Smoothisti kiersimme oppaan kanssa pitkin suihkulähdepuistoa samalla toisiimme tutustuen. Ensin ajattelin, ettei minulla ja entiseksi baseball-pelaajaksi itseään tituleeranneella Benillä ollut mitään yhteistä, mutta väärässä olin. Matkustelu tietysti yhdisti meitä ja siitähän riitti puhuttavaa. Kierroksen päätyttyä Ben kysyi haluaisinko kiivetä lähikukkulalle ja koska minulla ei ollut kiire mihinkään lähdin mukaan. Nälkä oli kuitekin kova eikä alueella yhtä ainutta avointa ravintolaa, joten lähdimme kiipeämisen jälkeen kohti keskustaa. Olin tullut puistoon pyörällä, joten nopeuden maksimoimiseksi Ben joutui kyysäämään minut keskustaan. Reilun neljän kilometrin matka tuntui siinä tarakalla istuessa poikkeuksellisen pitkältä ja kiviseltä, mutta hymy oli silti herkässä.

Hellbrunin palatsissa kannattaa ehdottomasti osallistua suihkulähdekierrokselle – saattaa jopa törmätä seuraavan päivän reissuseuraan.

Amerikkalaisten älytön sosiaalisuus on aina välillä tuntunut minusta hirvittävän päälleliimatulta. Benin kanssa hengatessani huomasin, että jatkuva papatus ja uusiin ihmisiin tutustuminen vain tulee niin luonnostaan, että sitä on hankala estää, vaikka vierustoveri katselisi touhua vaivaantuneena. Annan esimerkin: olimme juuri istuutuneet pöytään kun Ben huomasi kadulla Yale-lippalakkiin sonnustautuneen eläkeläismiehen kahden kuvankauniin tyttärensä kanssa. Hän huusi HEY ja heilutti kättään miehelle. Tämä tuli pöytämme viereen hymyillen, ja Ben rupesi selittämään siitä, kuinka hänkin kävi Yalen yliopiston ja halusi tietää kaiken vanhan miehen linkistä entiseen opinahjoonsa. Seurasi pitkä keskustelu miehen lapsenlapsen urasta baseball-joukkueessa, jossa ilmeisesti myös Ben oli aikoinaan pelannut. Lopulta kanadalaiseksi osoittautunut poppoo lähti ja Ben meni vessaan. Yksin pöydässä istuessani he saapuivat takaisin ja kysyivät mihin ystäväni oli mennyt. Tässä välissä oli ihan pakko tarkentaa että tapasin hänet noin kaksi tuntia sitten ja vessaan vaan. Kanukit olivat tulleet takaisin, jotta saisivat yhteiskuvan Benin kanssa!

Untersbergin huipulla!

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Salzburgin vieressä sijaitsevaa Untersbergin vuorta, ja Benin sosiaalisuuden vuoksi seurasi uusi hassu kohtaaminen. Vaelluksen jälkeen istahdimme paikallisen kuppilan pöytään, jossa istui kaksi möreä-äänistä kolmissakymmenissä olevaa miestä. Jos olisin ollut pöydässä yksin, olisin hyvin todennäköisesti vaan tervehtinyt ja keskittynyt sen jälkeen kirjaani (wink, Bookbeat on erinomainen ajanviete yksin matkatessa, kirjat saa ladattua offlineen ja niitä voi lukea puhelimesta e-kirjoina tai kuunnella äänikirjoina), mutta Benin sosiaalisuuden myötä kerroimme kaikki elämäntarinamme ja samalla selvisi, että istuimme siinä kahden ammattioopperalaulajan kanssa.

Lue tästä vinkkini Salzburgiin!

Ikimuistoiset päivät Fulpmesin vuorilla

Huipulla tuulee! 2611 metrin korkeudessa ei epäonneksemme näkynyt mitään muuta kuin pilviä.

Salzburgista lähdettyäni sanoin heipat Benille, joka jatkoi matkaansa Kroatiaan katsomaan jalkapallon MM-finaalia ja minä puolestaan Innsbruckiin fiilistelemään lisää vuoria. Saavuin Innsbruckiin rinkkani kanssa iltapäivästä ja lounaspaikan jonossa bongasin seuraavan tuttavuuden. Innsbruckista kotoisin oleva Mike vinkkasi että saisin opiskelija-alea jos vain näyttäisin korttini. Myöhemmin minulle tuli juttelemaan myös hänen kaverinsa Philipp. Molemmat vaikuttivat normaaleilta, joten annoin Facebookini ja sovimme Innsbruck-kierroksesta seuraavalle päivälle. En arvannut miten surkea nettiyhteys minulla olisi seuraavat päivät, ja että itse asiassa Fulpmesissa olisi niin kivaa, ettei Innsbruckiin lähtö edes kävisi mielessäni.

Saavuin hostelliini, Doug’s Mountain Getawayhin 10 minuuttia ennen MM-finaalin alkua. Hostellin kaikki vieraat olivat kerääntyneet ison screenin ääreen, ja en siinä pimeydessä oikein edes erottanut miltä tulevien päivien seurani näyttää. Bondasin heti saksalaisen Saran kanssa, jonka kanssa kommentoimme amatöörityylillämme pelin tapahtumia. Viiden hengen irkkupoikalauma toivoi meidän varmaan tukkivamme turpamme, sen verran tuimaa katsetta tuli. Pelin päätyttyä Ranskan hyväksi kirosimme kaikki Kroatian tappiota. Pelasimme Cards Against Humanityä (olin kaikkia oletuksia vastaan surkea tässä pelissä) ja joimme vähän Radlereita. Kaikki hostellin asukit vaikuttivat ihanan samanhenkisiltä kuin minä. Oli myös kiva olla ikätovereideni kanssa, vaikka päivät Benin seurassa olivatkin olleet varsin opettavaisia.

Kun Sara sitten lähti seuraavana päivänä kohti kotiaan Wieniä olin koko hostellin ainut naisvieras. Tulen kundien kanssa hyvin toimeen, joten se ei minua haitannut. Lähdimme seuraavana päivänä poikien kanssa koko päivän kestäneelle vaellukselle, mikä oli oikein antoisaa.

Lue lisää: Onnistuneet eväät aktiivilomaan Alpeilla 

Sosiaalisuutta kellon ympäri Wienissä ja tarpeellista yksinoloa Bratislavassa

Innsbruckissa jatkuva sosiaalisuus oli niin kivaa, että en enää kaivannut yksinoloa yhtään. Vähän haikein mielin jatkoin matkaani Innsbruckista Wieniin, vaikka olinkin jo sopinut Saran kanssa että punkkaisin hänen luonaan. Local guide on aina parempi kuin kartta kourassa turistinähtävyyksien tuijottelu, tosin aika paljon Wienistä saattoi myös jäädä näkemättä. Hengailimme muun muassa Saran yliopistolla, Praterin klubilla ja paikallisessa maauimalassa liki tunnin päässä keskustasta. Siinä monia Saran kavereita tavatessa unohdin täysin ensimmäisen Wien-kontaktini Vanessan, jonka olin tavannut jo Salzburgissa.

Lue lisää: 5 vinkkiä Itävaltaan

 

Wienin jälkeen tunsin kaipaavani yksinoloa. Olin ensimmäisellä soolomatkallani, enkä ollut periaatteessa viettänyt yhtäkään hetkeä junassa istumista lukuun ottamatta yksin. Niinpä varasin Bratislavasta hotellista single roomin enkä edes yrittänyt tutustua keneenkään. Syöminen yksin, nähtävyyksien kiertely yksin ja aikaisin nukkumaan meneminen tuntui oikein hyvältä. Bratislavan visiitti oli todella tehokas ja nopea, vietin kaupungissa kokonaiset 16 tuntia. Ei mitään spessua nähtävää, kaupungista tuli mieleen Tallinna.

Soolomatkailijan itsetunto koki kolhun Budapestissa

Soolomatkani viimeinen etappi oli Budapest, jossa kaikki ei mennyt ihan niin putkeen kuin muualla. Punkkasin halvassa hostellissa Pestin bailualueella, minkä olisi ehkä pitänyt soittaa kelloja jo varausvaiheessa. Kun saavuin hostelliin, siellä ei ollut ketään. Oli lauantai, joten hostellinpitäjä ehdotti, että ostaisin liput pub crawlille. Wienissä vietetty bileilta painoi vähän vieläkin, joten viisi ilmaista shottia ei houkuttanut vaan lähinnä puistatti minua. Lähdin yksin kiertämään kaupunkia illan suussa. En halunnut ottaa paineita vaan rennosti kiertää pitkin keskustaa ja vahingossa eksyä kiinnostaviin paikkoihin. Tämä suunnitelma meni täysin pieleen.

Olin juuri saapunut Tonavan rannalle kun älytön tuuli tarttui mekkooni ja paljasti pakarani muutamalle turistille. Tuuli yltyi parissa sekunnissa niin kovaksi että tunsin lähteväni lentoon. Painoin vastatuuleen alas sillalta kanavan rantaan ja seurasin ihmismassaa. Se oli suuri kaveriporukka matkalla yhteiselle illalliselle, mietin hiljaa mielessäni. Horisontissa siinsivät tummat pilvet ja kaukana salamoi. En vieläkään tiedä miksi hemmetissä päätin lähteä tuulen hieman laannuttua sillalle kohti Budaa, täysin eri suuntaan kuin missä majoitukseni oli. Olin noin puoli välissä siltaa kun tippui ensimmäinen pisara ja parin sekunnin päästä tuli rankkasade. Ihmiset säntäilivät päättömästi sateen suojaan ja minä seisoin paikallani arpoen kannattaisiko juosta Budaan vai Pestiin. Menin sillan rakenteiden alle sateensuojaan kaksi venäläisnaista seuranani, mutta kastuin tietysti silti. Kun sade hieman laantui kirmasin kohti Pestiä seuraava sateensuoja silmissäni kiiluen.

Pääsin kyllä Pestiin, mutta jalkani lotisivat vettä ja mekkoni oli litimärkä. Juoksin sisään ensimmäiseen baariin jossa oli tilaa, tilasin paikan ainoan jälkiruoan ja kirsikkabissen. Olin onneksi jo ehtinyt syödä herkullisen illallisen, sillä jälkkäri oli jotain ihan kamalaa: rommilla höystettyä keksimurua ja purkkikermavaahtoa. Siinä sitten istuin liki tunnin jälkiruokaani näykkien ja odotellen, että sade lakkaa. Salaa toivoin että joku tulisi juttelemaan kanssani.

Fiilis ei muuttunut yhtään paremmaksi kun saavuin hostellille iltakymmenen pintaan. Italialainen hostellikämppikseni piti erittäin outona sitä, että olin matkalla yksin. But why are you alone? Niin hienosti rakentunut soolomatkailijan itsevarmuuteni mureni tämän kommentin jälkeen hieman. Fiilistä ei parantanut se, että en nähnyt hostellissani yhtä ainutta soolomatkailijaa ja että olin kaikkia muita huomattavasti vanhempi.

Lauantain fiaskon jälkeen heräsin sunnuntaiaamuun älyttömän väsyneenä. Kuten todettua, hostellini oli bilealueella, joten melu oli myös sen mukainen. 18-vuotiaat italialaiskämppikseni kävivät bailaamassa ja heräsin tietysti myös heidän saapumiseensa. Doug’s Mountain Getaway oli antanut niin ruusuisen kuvan hostellielämästä, etten muistanut miten hanurista se voikaan olla.

Juostuani läpi liki kaikki Budapestin mustsee-nähtävyydet kymmenessä tunnissa ypöyksin, halusin palkita itseni menemällä vähän fancynpään ravintolaan. Livebändi soitti romanttisia balladeita ja pöydissä paloivat kynttilät, mutta en edes tuntenut kiusaantuvani. Table for one ja paras illallinen koko reissuni aikana. Siitä tyytyväisenä marssin hostellille, jonne oli raivoturisteiluni aikana saapunut 24-vuotias saksalainen tyttö Vrani. Meillä synkkasi heti, ja päädyimmekin parantamaan maailmaa aina puoleenyöhön asti. Vrani seurusteli syyrialaisen pojan kanssa ja oli töissä keskuksessa, jossa hoidettiin seksuaalisesta väkivallasta kärsineitä naisia. Hänen kohtaamisensa tuntui jotenkin todella tärkeältä.

*******************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!