Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Category

Bangkok

Bangkok Hotelliarvostelu Hotellit Thaimaa

Se kerta kun törsättiin – One night in Lebua at State Tower

keskiviikko, tammikuu 31, 2018

Kaikki lähti siitä, kun luin artikkelin halvoista kaupungeista majoittua viiden tähden hotellissa. Sitten Mirka kirjoitti Bangkokin kattoterasseista ja vinkkasi, että Lebua at State Towerista saa huoneita yllättävän halvalla. Menin tarkastamaan hinnat enkä voinut uskoa silmiäni. 119 euroa sviitistä. Olisihan meille tavallinenkin huone kelvannut, mutta niitä ei näyttänyt olevan myynnissä. Silloin vielä mietin, että tavalliset huoneet on varmaan loppuneet. Esittelin upean ideani Ronnylle kolmella perustelulla: tämä olisi meidän reissumme viimeinen hotelliyö, ei mistään saa näin halvalla sviittiä ja no, yolo. Emmimme pari päivää ja lopulta varausta tehdessämme huomasimme, että hinta oli noussut 133 euroon. Pakkohan tämä majoitus oli buukata ennen kuin hinta nousee pilviin!

Saapuminen Bangkokiin oli luksuksesta kaukana. Lähdimme Siem Reapista iltalennolla, joka oli reilun tunnin myöhässä. Tulimme Suwarnabhumille yhden pintaan ja jonotimme taksia liki tunnin. Olimme buukanneet ensimmäiselle yölle Lebuan lähellä sijaitsevan La Résidence Bangkok -hotellin, jota taksikuski ei meinannut millään löytää. Puoli kolmelta vihdoin nukkumaan ja herätys soimaan ajoissa – emmehän halunneet menettää yhtään hetkeä seuraavassa majoituksessamme.

Sviitti kuin 90-luvun amerikkalaiskoti

Sen sijaan saapuminen Lebua at State Toweriin meni juuri niinkuin olin etukäteen ajatellut. Aula oli upea ja samantien meitä tuli paapomaan ties kuinka monta hotellin työntekijää. En ollut etukäteen selvittänyt kovin tarkkoja speksejä hotellista, mutta pian selvisi, että kaikki hotellin huoneet olivat sviittejä. Omamme sijaitsi kerroksessa 24. Pettymykset alkoivat kun avasin sviittimme oven. Kolkko eteisaula, kulahtanut parketti ja yksi orkidea lipaston päällä. Kun matkaa jatkoi käytävää pitkin, oli edessä keittiö, parveke ja olohuone. Parveke, ilman yhtä ainutta kalustetta. Keittiö suoraan 90-luvun jenkkielokuvasta. Missä oli se upea sviitti, jonka olin kuvissa nähnyt?  Tiesimme, että meidän halpa sviittimme oli hotellin alinta kastia. Todellista luksusta olisi ollut Tower Club sviitti, jonka hintaan kuuluu myös lounge. En silti odottanut ihan näin kulahtanutta huonetta. Siellä me hekotimme, 64-neliöisessä sviitissämme, joka näytti amerikkalaiskodilta ilman yhtä ainutta wow-elementtiä. Mielessäni solvasin itseäni surkeasta ideasta ja rahojen tuhlaamisesta. Mitä kaikkea muuta tälläkin summalla olisi saanut?

Pieni ja tavallinen allasalue

Bangkokin siluettia omalta parvekkeeltamme tarpeeksi kauan ihailtuamme vedimme uimakamppeet niskaan ja lähdimme allasalueelle. Täysin varjossa oleva allasalue jatkoi hotellin vanhentunutta linjaa. Se oli hotellin kokoon nähden pieni ja tavallinen. Missä oli infinity pool? Entä hierovat suihkut? Ehkä niissä modernimmissa Bangkokin hotelleissa.

Ravintola Sirocco ja tarina siitä, kuinka naamakerroin ei riitä

I’m sorry Miss, the restaurant is full.

State Towerissa sijaitsee maailman parhaaksi kattoterassiksi useaan otteeseen valittu Sky Bar sekä tunnustuksia saanut Sirocco-ravintola. Olin etukäteen kaavaillut, että koska ruokamme olivat kolmen viikon ajan kustantaneet keskimäärin 2-4 euroa, olisi nyt aika vähän fancymman illallisen. Laitoimme ykköset niskaan ja marsimme hissille. Aulassa oli useampi työntekijä ohjaamassa hotellin asukkeja ja vieraita oikeisiin hisseihin. Tiedustellessamme, onko Sirocossa tilaa, nainen meni vaikeaksi ja alkoi esitellä meille toista, 52-kerroksessa sijaitsevaa ravintolaa. Katsoimme menun, mutta ruoka ei sytyttänyt ollenkaan. Kysyessäni uudelleen Siroccon tilanteesta, hän kysyi huoneen numeromme ja kertoi ravintolan olevan täynnä. Harmittelimme ja sanoimme lähtevämme metsästämään hyvää ravintolaa muualta. Sitten kääntyi ääni kellossa ja työntekijä lupasi selvittää, josko sittenkin mahtuisimme Siroccoon. Kului muutama minuutti ja saimme tiedon, että pääsisimme ylös sittenkin.

Tyrmistykseksemme huomasimme, että ravintolan paikoista juuri ja juuri puolet oli täytetty. Tyhjiä pöytiä oli vaikka muille jakaa. Törkeää ja älyttömän vanhanaikaista olettaa, että nuorella pariskunnalla ei olisi rahaa syödä juhlavammin. Satuimme kuulemaan, kun sama touhu jatkui toisen nuoren kundin yrittäessä varata pöytää Siroccoon seuraavalle illalle. Tämä meni lankaan ja varasi pöydän siitä 52-kerroksen Breeze-ravintolasta Siroccon sijaan. 
En lähde kieltämään, olihan Siroccossa upeat puitteet. En ole koskaan syönyt niin hienoissa maisemissa. Palvelu oli kohdallaan ja tarjoilijoita vilisi ympärillämme jatkuvasti. Livebändi soitti ylätasanteella ja loi romanttista tunnelmaa. Ruoka oli hyvää, muttei tajunnanräjäyttävää. Mitään erikoisia makuyhdistelmiä tai wau-efektiä ei ainakaan meidän annoksissamme ollut. Täällä maksat puitteista. Alkupalat maksoivat muistaakseni 30-40 euroa, pääruuat 50-70 euroa ja lasi (halvinta) viiniä reilu 20 euroa.

En menisi uudelleen

Käytän hotelleihin yleensä vain pienen osuuden matkabudjetista. Majoitus ei ole listalla ensimmäisenä varsinkaan eksoottisissa kohteissa, joissa tärkeämpää on tutustua kohteeseen ja käydä majoituksessa lähinnä nukkumassa. Tarkastin, että kolmen viikon reissumme keskiyön hinta vielä tämän Lebuan korotuksen jälkeenkin oli vain 33 euroa. Tämänkaltaisten, epäonnistuneiden hotellikokemusten jälkeen pienten boutique-hotellien ja halvempien majatalojen suosio vain nousi silmissäni. Palvelu on henkilökohtaisempaa ja jokainen asiakas on samanarvoinen.

Ei tule varmaan yllätyksenä, että minun kokemukseni Lebua at State Towerissa oli pettymys. Päällisin puolin kaikki on kunnossa ja vaikutelma etenkin aulassa ja kattobaarissa on upea. Vieraiden silmien kantamattomissa kuitenkin repsottaa ja pahasti. Hotelli on varmasti ollut loistossaan joskus, mutta kaipaisi nyt kipeästi päivitystä ja materiaalien uusimista. Sviitti oli kulahtanut ja jäänyt sisustukseltaan kauas 90-luvulle.

Ei kokemus täysi fiasko kuitenkaan ollut. Aamiainen oli todella hyvä, ehkä jopa yksi parhaista mitä olen syönyt. Monipuolinen hedelmävalikoima, valmiiksi tehdyt smoothiet, puuro- ja jugurtti-annokset sekä egg-station osaavine kokkeineen olivat mieleeni. Myös hotellin keskeinen sijainti ja mainio palvelu saavat minulta pisteitä. Haluamani ripauksen luksusta sain ruokaillessame Siroccossa. Toki olisimme voineet tehdä pöytävarauksen erikseen ja tutustua vain maailmankuuluun ravintolaan vierailijan näkökulmasta. Ei kuitenkaan käy kieltäminen, etteikö olisi ollut ihanaa tassutella korkokengistä kipeytyneillä jaloilla suoraan omaan huoneeseen baarista ja kylvyn kautta nukkumaan.Löytyykö teiltä vastaavanlaisia kokemuksia? Onko joku kenties yöpynyt Lebua at State Towerissa?

********************************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!