Browsing Category

Ajatuksia

Ajatuksia IGTT Suomi

Satavuotias Suomi ja 10 asiaa, joista olen ylpeä

torstai, joulukuu 7, 2017

Eilen juhlistimme satavuotiasta Suomea meillä perin suomalaisen illallisen merkeissä. Linnanjuhlien pyöriessä taustalla tuli käytyä monta keskustelua Suomesta ja suomalaisuuden merkityksestä. En koe olevani mitenkään superisänmaallinen ihminen, mutta auta armias miten patrioottisissa tunnelmissa meni eilinen. Lauloimme Maamme-laulua ja nyyhkytimme Finlandian soidessa. Uskon, että siellä ruudun takana on monia muitakin, jotka herkistyivät eilen useaan otteeseen Finlandian kajahtaessa korville. Niin kaunis sävel ja niin kuvaava teksti!

Oli kiva huomata, kuinka ulkomaillakin huomioitiin Suomen syntymäpäivä niin laajasti. Niin The Times kuin BBC kirjoittivat Suomen satavuotisesta taipaleesta ja Ruotsin ja Viron sanomalehdet vaihtoivat nimensä suomenkielisiksi. Koko eilisen päivän tunsin ääretöntä ylpeyttä ja selittämätöntä haikeutta. Niin kliseistä kuin se onkin, kotikaupunkini oli käsittämättömän kaunis lumisateen peitettyä maan valkoiseksi ja auringon paistaessa. Ihmiset olivat niin hyväntuulisia ja iloisia. Eilinen päivä oli ihana.

Niinpä Itsenäisyyspäivän jälkeisenä torstaina tuntui hassulta kirjoittaa mistään muusta kuin Suomesta, joten ajattelin ottaa joulukuun Instagram Travel Thursdayn teemaksi sen, mitä itse kerron Suomesta ulkomaisille kavereilleni. Ja toisaalta myös sen, mistä he tuntevat Suomen. Olen asunut kaksi pientä pätkää ulkomailla ja siten päässyt kertomaan Suomesta kiinnostuneille ulkkarikavereilleni useaan otteeseen. Joka kerta minut valtaa ylpeys, mutta samalla myös osaan nauraa pienelle kansakunnallemme. Tässä kymmenen asiaa, jotka minä nostan ensimmäisenä framille Suomesta:

Koulutus

Happy times ? #tb #2011 #graduation #party #happygirls

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Vapuvapuvapu ??? #mediannaiset #vappu

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Tätä ei itseasiassa usein edes tarvitse nostaa esiin, vaan melkein aina kun olen kertonut olevani Suomesta, vastakeskustelija on kommentoinut että WAU, teillähän on maailman paras koulutusjärjestelmä! Olen siitä äärettömän ylpeä, että Suomessa lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä koulussa ja päästä yliopistoon opiskelemaan. Että meillä on valtio joka tukee opiskelijoita opintotuen muodossa ja myöntää korotonta lainaa. Että koulutus on maksutonta ja varsin laadukasta.

Elämä hyvinvointivaltiossa

Tasa-arvo, riippumaton oikeuslaitos, hyvä terveydenhuolto, valinnanvapaus, alhainen köyhyysaste, pienet tuloerot… And the list goes on. Erityisesti espanjalaisten ystävieni kanssa usein keskusteluun nousee palkkataso ja tuloerot. Madridin huippuyliopistosta maisteriksi valmistunut ystäväni pääsi juuri kuukausia kestäneen työpaikan metsästämisen jälkeen harjoitteluun, josta hänelle maksetaan 300 euroa kuussa. Usein harjoittelut ovat täysin palkattomia ja minimipalkatkin huitelevat älyttömän alhaisissa luvuissa. Onneksi meillä Suomessa tuloerot ovat todella pieniä ja palkat kohdallaan.

Suomalainen ruoka- ja ravintolakulttuuri

Springspringspring ☀️☀️ #ekaterassilounas

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Onhan se fakta, että Suomessa ulkona syöminen on pirun kallista. Se on arjen luksusta, jota harvoin tulee tehtyä spontaanisti ja monta kertaa viikossa. Ehkä juuri sen takia ainakin minä nautin ulkona syömisestä niin paljon. Oli kyseessä sitten brunssi tai illallinen pitkän kaavan kautta, se hyvin harvoin menee pieleen! Suomessa on niin paljon hyviä ravintoloita ja kehittynyt ruokakulttuuri, että uskallan nimetä sen yhdeksi suosikkiasiakseni Suomessa.

Yötön yö ja valoton talvi

Gorgeous sunrise at 4 am ?#Midsummer in #Finland ?? #sunrise #summer #loveit

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Vaikka sitä tulee aina valitettua Suomen surkeista säistä, olen tyytyväinen siihen, että asun maassa jossa on neljä vuodenaikaa. Säätilojen vaihtelu mahdollistaa monet harrastukset ja pukeutumisen kauden mukaan. Samaan aikaan osaa olla innoisaan tulevasta vuodenajasta kun tietää ajan olevan rajallinen. Tässä kohtaa on pakko myöntää, että valitan Suomen säistä huomattavasti useammin kuin hehkutan. Muistan yhden kerran selittäneeni saksalaiselle ystävälleni hänen kysyessään Suomen talvesta, että vuonna 2015 helmi-maaliskuussa en nähnyt vilaustakaan auringosta 25 päivään. Olen saanut useasti sääliviä katseita kertoessani, että marras-joulukuussa mennessäni töihin on pimeää ja lähtiessäni töistä on pimeää. Pimeää vaan jatkuvasti. Meille suomalaisille tämä on ihan perusjuttu, mutta hän ei voinut uskoa korviaan. Onneksi monet ulkomaalaiset nostavat kaamosta useammin esiin yöttömän yön. Etenkin espanjalaisille tutuilleni se, että aurinko ei laske on monesti näyttäytynyt utopistisena ajatuksena, joka on pakko nähdä omin silmin.

Paljon matkusteleva kansa

#Paris is treating us well! ? #IReBieMi #interrail

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Kaamosajasta keskustelu jatkuu usein soljuvasti siihen, että suomalainen tarvitsee aurinkoa ja usein pakkaa kimpsut ja kampsut vähintään kerran vuodessa aurinkoon päästäkseen. Mutta toden totta, suomalaiset matkustavat paljon. On hienoa, että voi jakaa perheen, sukulaisten ja kaveripiirin kanssa innon matkusteluun sen sijaan, että kärsisi etuoikeutetun maineesta.

Matkustamisesta puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Suomen passia, jolla pääsee 175 maahan ilman viisumia. Toinen asia, jonka usein matkustamisesta puhuttaessa nostan framille on Finnair. Olen ylpeä siitä, että näin pienellä maalla on niin suuri ja hyvämaineinen lentoyhtiö. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta Finnair on brändännyt itsensä maailmalla erittäin hyvin!

Mökkielämä

Much needed. #Finland

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Mutta osataan Suomessa arvostaa kotimaatakin. Jo se, että Suomen 5,5 miljoonasta asukkaasta löytyy 2,4 miljoonaa säännöllisesti mökkeilevää (Mökkibarometri 2016) kertoo jotain. Oma rauha ja luonto ovat suuresti arvostettuja. Kuulen korvissani saksalaisen kaverini kommentin siitä, että eikö se ole kamalan tylsää viettää mökillä pidempiä aikoja. Ei, se on ihanaa. En ole vielä koskaan päässyt tutustuttamaan ulkomaalaista mökkeilyn saloihin, mutta ainakin sitä on tullut mainostettua monelle! Jos jotain ulkomailla asuessani kaipasin, niin mökkeilyä. Sitä kun voi maata riippumatossa monta tuntia tiedostamatta ajan kulua, saunoa ja juosta järveen uimaan, pelata korttia vinkkua siemaillen, grillata avotulella lohta ja täytettyjä sieniä, poimia marjoja omasta metsästä, herätä auringonnousuun… AH! Mökkeily on ehdottomasti yksi lempiasioistani Suomessa.

Sateisen päivän aktiviteetti ? #lettukestit #mökkilife #relax #vacation ☺️☺️

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Luonto

Now after reaching the age of 25 it feels totally normal to spend the weekend picking mushrooms ? #todayscatch

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Suomen luonto ansaitsee ehdottomasti paikkansa tällä listalla. Nojoo, meillä ei ole vuoristoa eikä aavikkoa, mutta liki kaikkea muuta löytyy! Tunturit, tuhannet järvet ja metsien paljous nousevat usein keskusteluun Suomesta puhuttaessa. Ja tietenkin revontulet!

Kaikista tärkeimpänä luontoon liittyvänä seikkana nostaisin kuitenkin puhtauden. Pelkästään se, että Suomessa voi poimia marjoja ja sieniä metsästä, on tullut joillekin ulkkarikavereilleni yllätyksenä. ”Mutta eikö siellä ole saasteita?” ”Mistä tiedät etteivät ne ole myrkyllisiä?” Lapsesta asti on menty mustikkametsään, joskus äidin pakottamana, joskus omasta tahdosta. Vasta aikuisiällä olen oppinut arvostamaan sitä marjojen ja sienien runsautta! Mustikat ja puolukat ovat hyvän makunsa lisäksi todella terveellisiä ja monikäyttöisiä. Ja miten paljon rahaa siinä säästää kun täyttää pakkasen omin voimin kaupasta ostamisen sijaan.

Helsinki

Siivouspäivän shoppailut ?#lastdaysofsummer

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

PÄÄPÄIVÄ!!! #flowfestival2016

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Helsingistä on kasvanut kiinnostava pääkaupunki, joka houkuttelee matkailijoita niin upealla arkkitehtuurillaan kuin kulttuuritarjonnallaan. Siivouspäivän ja ravintolapäivän kaltaiset koko kaupungin asukkaita liikuttavat tapahtumat ovat erinomaisia esimerkkejä edistyksellisestä kaupunkikulttuurista. Allas Sea Pool, Sompasauna ja Rivieran elokuvateatteri vain muutamia siistejä juttuja mainitakseni. Helsinki on älyttömän kaunis pääkaupunki ja poikkeuksellisen kompakti. Luontoon pääsee ydinkeskustasta vartissa ja Nuuksion kansallispuistoon alle tunnissa. Helsingistä puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Flown ja Slushin kaltaisia edistyksellisiä tapahtumia, jotka ovat kasvattaneet Suomen mainetta maailmalla valtavasti.

Helsinki on myös asukkailleen erinomainen kotikaupunki. Täällä on todella hyvä julkinen liikenne, asukkaat huomioon ottava kaavoitus, paljon yhteisiä julkisia tiloja ja puistoja. Ainut miinus tulee älyttömän korkeista asumiskustannuksista.

Turvallisuus

J. Karjalainen teki meidät valtavan onnelliseksi! #ilosaarirock2016 #happiness

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Myönnetään, sääntö-Suomea on joskus dissattu allekirjoittaneenkin toimesta, mutta ai että olen tyytyväinen siihen, miten turvallinen maa Suomi on. Festivaaleilla ei tarvitse pelätä tulevansa tallotuksi, baarijonossa ryöstetyksi tai puistossa pahoinpidellyksi. Luotto poliisiin on vahva eikä tarvitse pelätä korruptoitunutta oikeusjärjestelmää.

Pienen kansan yhteisöllisyys

Gotta love F I N L A N D ? #100thbirthday #ourfinland #suomi100

A post shared by Emilia | Matkan varrella (@emiliajaa) on

Viimeisenä ja ehdottomasti tärkeimpänä ylpeyden aiheena haluan nostaa suomalaisten yhteisöllisyyden. Pelkästään se, että Linnajuhlia on parhaimmillaan seurannut 2,7 miljoonaa ihmistä 5,5 miljoonan kansasta kertoo jotain. Tai se, että kun voitetaan MM-lätkässä kultaa ja kokoonnutaan tuhansien ihmisten voimin torille.

Viime aikoina on puhuttu paljon yhteisöllisyyden vähenemisestä ja individualismin liiasta korostumisesta, mutta en itse nää sitä niin. Etenkin nyt Suomen juhlavuonna yhdessä tekeminen on korostunut valtavasti. Suomi 100-organisaation teemakin on Yhdessä. Itse ainakin koen suurempaa yhteisöllisyyttä kuin koskaan aiemmin. Toivottavasti se on tullut jäädäkseen.

Mitkä asiat teidät tekee ylpeiksi?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Itse olen Instagramissa nimimerkillä @emiliajaa.

*************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Ajatuksia Italia Rooma

Havaintoja Roomasta

torstai, syyskuu 28, 2017

Toisella reissullani Roomaan huomasin, että

…Rooma on juuri niin kaunis kun muistinkin.

…Jo kerran koluttuihin nähtävyyksiin ei kyllästy, vaan ne säväyttävät jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

…Vaikka yrittäisi, Rooman keskustassa on mahdotonta paeta historian havinaa, sillä antiikin aikaisiin monumentteihin törmää siellä jatkuvasti ihan etsimättäkin.

…Rooma on täynnä ravintoloita, mutta oikeasti hyvän löytäminen on yllättävän hankalaa!

…Jälkiruoka ei aina mene nappiin, vaikka ravintola olisi muuten hyvä.

…Onneksi gelaterioita on joka nurkalla ja jäätelövalinta harvoin menee pieleen!

…Roomassa kävelee helposti 15 km päivässä.

…Metrolinjoja on vain kaksi!?

…Taksilla ajo on Etelä-Euroopan hintatasoon nähden oikeasti kallista.

…Tiber-joki ei ollutkaan ihan niin kaunis ja siisti kuin muistin.

…Missään vierailemassani kaupungissa ei ole ollut näin paljon mukulakivisiä katuja!

…Ainut paikka välttää mukulakivisiä katuja on puistot.

…Onneksi Roomassa on paljon ihania puistoja!

…Rooma on täynnä kirkkoja.

…Pietarin kirkon kupoli näkyy suurin piirtein jokaiselta näköalapaikalta.

…Kaupungin korkeuseroja ei huomaa kunnolla kuin vasta näköalapaikoille kavuttuaan.

…Rooma ei tunnu miljonakaupungilta, vaan paljon pienemmältä kuin Euroopaan muut suurkaupungit.

…Turistialueiden välttäminen on vielä syyskuussakin mahdotonta. Meitä on kaikkialla.

…Rooma on täydellinen kohde shoppailulomalle, hirveästi houkutuksia!

…Colosseum nenän edessä yllättää joka kerta.

…Antiikkinen kaupunki vaatii suojelua ja turistit paimennusta: poliiseja pyörii joka paikassa ja säännöt on tiukat esim. syömisen suhteen.

…Rooman auringonlaskut ovat poikkeuksellisen kauniita

…Ja niitä katsoessa saa aina seurakseen turisteja!

…Kolme päivää on liian lyhyt aika Roomassa.

Allekirjoitan myös nämä Hikipedian hauskat väittämät:

…Rooma tunnetaan ”ikuisena kaupunkina”. Tämä on viittaus siihen, että kaupungissa käyvä saa odottaa ikuisuuden lähes joka asiaa, mm. vapaata taksia ja pizzerian laskua

…Jokaisessa Rooman korttelissa on lain nojalla oltava vähintään yksi kirkko.

…Kaupunki on melko turvallinen, ellei aio matkansa aikana ylittää tietä jalankulkijan ominaisuudessa.

************************************************************************************************

Psssst! Matkan varrella -blogin löytää nykyään myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Ajatuksia

Matkan varrella 1 v – ajatuksia bloggaamisesta

torstai, syyskuu 7, 2017

Tasan vuosi sitten tähän aikaan istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä pala kurkussa, mutta odottavin fiiliksin. Vaihto Madridissa oli alkamassa ja ensimmäinen blogipostaus oli julkaisua vaille valmis. Tekstin kanssa meinasi tulla kiire, ja vasta boordauksen alkaessa uskalsin painaa julkaise ja päästää ulkomaailmaan päässäni kauan hautuneen ajatuksen omasta blogista.

Alussa blogin pitäminen oli innostavaa ja helppoa. Oli yksi aihealue, kuulumisten kertominen perheelle ja ystäville. Helppo tapa jakaa uutisia vaihdon etenemisestä ja tarinoita Madridissa sattuneista, hauskoista kommelluksista. Kuvat sai läntättyä postauksiin ilman editoimista ja horisonttikin jäi usein vinoon. Jos joskus ei ehtinyt kirjoittaa, ei siitä koitunut sen suurempia omantunnon kolkutuksia.

Jossain vaiheessa aloin nauttimaan kirjoittamisesta niin paljon, että postauksien standarditkin nousivat pikkuisen ylemmäksi. Teksteihin alkoi kulumaan enemmän aikaa, eikä ne olleet enää muotoa ”Madridissa on satanut koko viikon, ollaan juotu vinkkua, opinnot on mielenkiintoisia, moikka”. Huomasin kirjoittavani kuulumisten sijaan yhä useammin hyödyllisempiä vinkkipostauksia, joista myös ihmiset jotka eivät minua tunteneet saattaisivat saada jotain irti. Ja se oli niiin antoisaa!

Maaliskuussa vaihto tuli päätökseensä ja punnitsin pitkään, mitä tälle blogille tapahtuisi. Kenelle minä tätä Suomesta kirjoittaisin? Lukisiko tätä kukaan? Voisinko olla uskottava matkabloggaaja, vaikkei käytyjen maiden listani ole kovin pitkä ja keskittyy pitkälti turistien suosimiin alueisiin. Jaksaisinko kirjoittaa postauksia joka viikko? Pysyisikö sisältö mielenkiintoisena? Uskaltaisinko antaa itsestänikin jotain.

Maaliskuu meni blogihiljaisuudessa, vaikka into kyti ja ideoita rupesi taas tulemaan. Niiden julkaisuun oli vaan perhanan iso kynnys. Enhän minä ole mikään bloggaaja. Haluanko edes olla?

Työskentelen viestinnän alalla ja teen satunnaisesti töitä erilaisten blogien ja bloggaajien kanssa. Punnitsin pitkään, voinko itse kirjoittaa pientä, ei-ammattimaista blogia ja samalla olla töissä ns. toisella puolella. Mitä kollegat ajattelisi? Entä viestinnän opiskelukaverit? Yritänkö nyt olla jotain mitä en ole. Ajoittain tunsin häpeää ja mietin blogin lopettamista monta kertaa viikossa. Jokaisesta postauksesta saamani into ja ilo kuitenkin pyörsivät pääni kerta toisensa jälkeen, ja päätin antaa itselleni mahdollisuuden. Lopettaa ajattelemasta mitä muut ajattelee ja kirjoittaa matkailusta oman itseni vuoksi. Matkailu on minulle intohimo ja harrastus, johon bloggaus tuo ihan uuden aspektin.

Meni kuitenkin monta kuukautta, ennen kuin sain ravistettua negatiiviset ajatukset ja lopulta lopetettua punnitsemisen kokonaan. Oli helppo turvautua siihen että ”no teen tätä vähän vasemmalla kädellä” jos homma ei ottaisikaan tuulta alleen. Kesällä tajusin, että kirjoittamalla blogia vähän vasemmalla kädellä karkoitan ne vähäisetkin lukijat, jotka olen (äidin lisäksi) tähän blogiin saanut sitoutettua. Päivittäistä sisällöntuotantoa en töiden ja opiskeluiden lomassa pystyisi tekemään, mutta pelkkä tavoite postata edes kerran viikossa ja siitä kiinni pitäminen on tuonut lisää lukijoita ja paljon lisää kommentteja.

Yksi iso tekijä siinä, että on lopulta uskaltautunut heittäytyä, on matkabloggaajien seurassa vallitseva ilmapiiri. Kanssabloggaajat vaikuttavat kannustavilta ja kynnys kommentoimiseen on pieni. Myös lähipiirin positiivinen palaute on saanut jatkamaan tätä touhua ja niin blogin kirjoittamisesta on tullut pienin askelin uusi harrastus.

Tämän yksivuotisen taipaleen kunniaksi perustin blogille vihdoin myös oman Facebook-sivun. Käykäähän tykkäämässä!<3

Ajatuksia Kotimaanmatkailu

Yksi ihana ilta Yyterissä

tiistai, heinäkuu 18, 2017

Huhhei ja terveiset LOMALTA. Vihdoin ja viimein meikäläinenkin pääsi viettämään ensimmäistä lomapäivää pienen venymisen jälkeen. Viime viikko vierähti Porissa SuomiAreenassa ja alkuviikko on mennyt siitä palautuessa. En ole poikkeuksellisesti juuri suunnitellut tätä lomaa, vaan jättänyt aukkoja ihan vaan kotona olemiseen, mahdolliseen kotimaan matkailuun ja rentoon mökkeilyyn. Ei ulkomaan reissua tällä pätkällä, ehkä päivän visiitti Tallinnaan jos siltä tuntuu.

Tämä on poikkeuksellista, sillä pidän suunnittelusta. Oli kyseessä sitten ulkomaanmatka, remontti, juhlat tai viikon kulku, usein on listat tehty ja asioista otettu selvää etukäteen. Kuitenkin vasta viime vuosina olen tajunnut, miten suuret paineet esimerkiksi kesäloman suunnittelu luo itse loma-ajalle. Ensin sitä odottaa lomaa kuin kuuta nousevaa koko kesäkuun (ja samalla ehkä unohtaa elää hetkessä ja nauttia alkukesän spontaaneista terassi-illoista ja kivoista päiväreissuista) ja sitten loman koittaessa ahdistuu siitä, että loma on niin lyhyt ja kuitenkin loppuu kohta.

Hetkessä eläminen on ollut minulle kovin vaikeaa ja sitä on täytynyt toden teolla opetella. Viime vuonna otin tavoitteeksi alkaa päästämään irti jatkuvasta suunnittelusta ja ennen kaikkea tulevan odottamisesta. Hetkessä elämisen harjoitteluun auttoi jooga ja meditointi, joskin nämä tuppaavat välillä unohtumaan. Samalla oman itsen muistuttaminen siitä, että vain tämä hetki on pysyvää, auttaa innostumaan joka päivästä. Ei tarvitse ladata koko viikon odotusta tuleviin kesäjuhliin tai kesän ainoaan ulkomaan matkaan. Samalla panostaa arkeen pikkuisen enemmän.
En voi kieltää, etteikö takaraivossani olisi kuitenkin ajatus, että jos en suunnittele lomaa, tuleeko sillä sitten edes tehtyä mitään?  Täten tällekin kesälle on jotkut raamit piirretty etukäteen. Elokuun Sisilian reissu buukattiin jo alkuvuodesta, liput Ruisrockiin ostettiin ajoissa, perinteinen juhannus sovittiin kaveriporukan kanssa maaliskuussa ja synttärijuhlille tehtiin kalenterivaraus. Ero on ehkä siinä, että olen pystynyt muuttamaan ajattelutyyliäni. Ennen tein kesän bucket-listan monta kuukautta etukäteen, ja elokuussa ahdisti kun kesä oli ohi ja kaiken perään ei taaskaan tullut ruksia. Aikaa spontaaneille mökkireissuille ja illanvietoille ei aina ole ollut, kun kaikki lomapäivät ja koko kesän viikonloput on aikataulutettu tarkasti. Mitä lomaa se sellainen on, jota suoritetaan sata lasissa? Ei ole pakko käydä Hangossa, ei täydy tehdä Suomen roadtrippiä eikä valvoa koko yötä auringon nousua katsellen. Tuntuu vähän typerältä, että olen joskus oikeasti kirjannut nämä kesän ”must do” -asiat tarkasti ylös. Sitä on luonut itselleen hirvittävän stressin asioiden suorittamisesta, jotka eivät loppuen lopuksi mitenkään määritä onnellisuutta saati kesän onnistumista.  
Jatkuvalla suunnittelulla myös melko tehokkaasti rajaa itseltään spontaanit reissut pois. Näiden reissujen hauskuudesta muistutti taas yksi ilta Porissa, kun päätettiin lähteä Yyteriin illaksi ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Ihana kesäilta, pari kylmää bisseä ja Yyterin dyynit tekivät illasta täydellisen. Lämpimän merituulen puhaltaessa ja varpaiden upotessa hiekkaan, tuntui kuin olisi ollut ulkomailla. SuomiAreenan kiireet ja työstressi unohtuivat nopeasti kun istui rannassa ja vain kuunteli aaltojen liplatusta. Ja matkaa Porista oli autolla alle puoli tuntia! Tänne pitää ehdottomasti tulla ajan kanssa uudelleen.

Suomen kesä on niin lyhyt, että tavoitteenani on ottaa kaikki ilo irti kotimaanmatkailusta. Kohteita en ole vielä (heh, teeman mukaisesti) suunnittelut, joten ajattelin mennä vähän sään mukaan. Kotimaanmatkailu ei ole ihan niin hohdokasta jos kaatosade piiskaa ikkunoita ja tuulee samaan tyyliin kuin Helsingissä tänään. Nyt siis vaan peukut pystyyn, että heinä- ja elokuun ilmat on kohdillaan ja me lomalaiset pääsemme nauttimaan Suomen kesästä täysin rinnoin!