Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Category

Aasia

Aasia Halong Bay Vietnam

Halong Bay talvella – kannattaako?

sunnuntai, marraskuu 25, 2018

Moni Vietnamiin talvella reissaava pohtii varmasti samaa kuin me viime vuonna tähän aikaan: kannattaako Halong Baylle mennä talvella kun ilma on kostea ja viileä? Entä miten toimia varauksen kanssa jos matkaan lähtee kovana sesonkiaikana heti uudenvuoden jälkeen?

Kävimme Halong Bayn risteilyllä Kaakkois-Aasian reppureissulla viime vuoden tammikuussa heti uudenvuoden jälkeen. Hanoin osuessa reitille juuri uudenvuoden aatoksi, ei vaihtoehtoja risteilyn ajankohdalle oikeastaan ollut, sillä matka jatkui siitä kohti etelää. Niinpä tiedostaen riskin niin kovista hinnoista kuin mahdollisesta surkeasta säästä lähdimme etsimään sopivaa risteilyä.

Olin googlaillut etukäteen paljon vinkkejä risteilyä silmällä pitäen, ja lähes poikkeuksetta reissu suositeltiin buukkaamaan vasta paikan päällä Hanoissa. Saavuimme Hanoihin pari päivää ennen aattoa ja vastoin kaikkia vinkkejä bongatessamme lentokentältä matkatoimiston, intuition viemänä kysyimme saman tien risteilystä. Ystävällinen nainen kertoi pahoitellen, että sesongin käydessä kovana, olisi risteily kannattanut varata jo. Hän tarjosi apuaan ja alkoi soittelemaan läpi matkanjärjestäjiä. Pieni epätoivo meinasi jo vallata meidät, sillä firmasta toisen jälkeen tuli aina sama vastaus: risteily loppuunmyyty. Lopulta löytyi yksi risteilijä, jolla oli kahden hengen hytti vapaana. Kyseessä oli keskitasoinen, kolmen tähden laiva (luokat on karkeasti jaettu kolmeen; budjettipurkit, keskitasoiset ja luksusristeilijät), mutta hinta oli siihen nähden kova. Kahden hengen reissu kustansi noin 200 dollaria ja olosuhteet huomioon ottaen siitä ei saanut tingittyä yhtään pois. Mietimme hetken, pitäisikö kuitenkin skipata matkatoimiston ehdotus ja jatkaa etsintää Hanoissa, mutta koska Halong Bayn reissu oli minulle niin tärkeä ja hinta ei tuntunut ihan mahdottomalta, buukkasimme reissun siltä istumalta.

Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi. Hanoissa kiertely oli huomattavasti stressittömämpää kun ei tarvinnut etsiä sopivaa matkanjärjestäjää. Meitä oltiin varoiteltu myös kaupungin huijarikauppiaista, joten senkin vuoksi tuntui helpottavalta, että matka oli buukattu jo kaupunkiin saapuessa. Laivalla hinnan tullessa muiden matkustajien kanssa puheeksi, selvisi, että muutkin olivat maksaneet suurin piirtein saman hinnan (heittoa oli maksimissaan 20 dollaria), joten sen maksoi ihan mielellään.

Harmaata ja märkää vai aurinkoista ja lämmintä?

Bussimatka Hanoista Halong Bayn satamaan kesti noin 4 tuntia. Sää uudenvuodenpäivänä ei ollut hyvä, aurinkoa ei näkynyt ja vettä tihkutti tasaisin väliajoin. Lämpötila keikkui viidentoista kieppeillä, ja sisällä laivassa ei ollut kovin paljon lämpimämpi, mutta se ei kuitenkaan haitannut yhtään. Olimme osanneet varautua kylmään ja kosteuteen etukäteen. Minulla oli mukana kevytuntsikka ja Ronnyllä kuoritakki. Pitkät pöksyt ja kaulaliina tulivat myös tarpeeseen kannella ollessa. Toisin kuin muutama kanssamatkustaja, en edes elätellyt toivoa auringonpalvomisesta kannella bikinit päällä. Jos lähtöoletukset olisivat olleet erilaiset, olisi kylmyys ja kosteus alkanut nyppimään varmasti melko nopeasti. Nyt osasimme olla vaan iloisia jok’ikisestä auringonsäteestä, mikä laivalla saatiin.

Jos jokin asia nyppi niin se harmaus. Missä oli se sadoissa kuvissa näkemäni turkoosi vesi ja jylhät vihreät kalliot? Ensimmäisissä otoksissa vesi on kuin suomalaisessa järvessä ja sumun vuoksi näkyvyys niin kehno, ettei trooppista kasvillisuutta edes erota kaikista kuvista. Onneksemme sää parantui jo ensimmäisen päivän aikana noin parin tunnin seilailun jälkeen. Ero maisemissa oli valtava, ja se tiivistyykiin näihin kahteen kuvaan. Yläpuolella ensimmäisten tuntien sumusadesäällä otettu kuva, alla kuva vain pari tuntia tuon jälkeen. Aika iso ero, eikö olekin?

Riittääkö yksi yö? 

Pohdittiin pitkään, riittääkö yhden yön reissu Halong Bayn näkemiseen. Jos matkaan oltaisiin lähdetty keväämmällä parempien ilmojen aikaan, olisin ehkä viihtynyt Halong Bayllä pidempään. Visiitin osuessa tammikuulle, rannalla makoilut ja uimiset jäivät meidän osaltamme kuitenkin pois ohjelmasta, ja vuorokauden jälkeen tuntui, että on nähnyt ihan tarpeeksi.

Risteilyohjelmaamme kuului ensimmäisenä päivänä visiitit Ti Top -saarella ja tippukiviluolassa sekä kokkikurssi (en tiedä voiko valmiiksi pilkottujen vihannesten asettelua riisipaperiin varsinaisesti kutsua kokkikurssiksi, mutta jotain siihen suuntaan se kuitenkin oli). Laivalla oli myös mahdollisuus laulaa karaokea ja onkia pimeän tullen. Toinen päivä alkoi aamuisella melontaretkellä, josta jatkettiin helmifarmille ja siitä kohti satamaa.

Kaiken kaikkiaan olimme oikein tyytyväisiä päätökseen lähteä Halong Baylle tammikuussa. Kun on tarpeeksi lämmintä vaatetta mukana ja mieli valmisteltu siihen, että uiminen ja auringonotto saatavat jäädä haaveeksi, kokemuksesta nauttii varmasti.

Tässä vielä video tiivistämään fiilikset Halong Bayltä.??

Minkälaisia kokemuksia teillä on Halong Baystä?

********************************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramistaTwitteristä ja Blogit.fi:stä!

Aasia Colombo Matkakertomus Sri Lanka

Työreissu Colomboon toi ensikosketuksen Sri Lankaan

lauantai, heinäkuu 7, 2018

Tämän vuoden matkamessuilla Sri Lankan pisteellä iski pieni matkakuume. Maan monipuoliset aktiviteettimahdollisuudet, upea luonto, ikoninen junamatka Ellasta Nuwara Eliyan kaupunkiin, pitkät ja kauniit hiekkarannat ja turkoosina hohtava vesi vetivät puoleensa. Toisin sanottuna kaikki muu houkutteli minua paitsi maan suurin kaupunki Colombo. Kuitenkin juuri sinne päädyin ensimmäiselle messumatkalle.

Lähdimme kohti Colomboa maanantaina yölennolla ja palasin jo eilen perjantaina. Työmatkoilla ei yleensä olekaan tarkoituksena pällistellä nähtävyyksiä ja nauttia kohteesta, vaan keskittyä täysillä edustamiseen. Kun kyseessä kuitenkin oli minulle täysin uusi maa, oli pakko päästä torstaina messujen päätyttyä lyhyelle nähtävyyskierrokselle hirvittävästä väsymyksestä huolimatta. Niinpä vain tunti ennen auringonlaskua lähdimme kiertämään Google Mapsiin tähdittämiäni kohteita. Onneksemme Colombossa ei ole hirveästi nähtävää. Kävely pitkin Galle Facen rantaviivaa, Seema Malakan buddhalainen temppeli ja Beira Laken puisto, Jami Ul-Afarin moskeija sekä Dutch Hospitalin alue ostos- ja ruokapaikkoineen tulivat kaikki nähtyä yhdessä illassa!

Seema Malakan buddhalainen temppeli oli mieleenpainuvin kokemus. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut kuin muutama muu kävijä, joten paikkaan sai tutustua ihanan rauhassa. Lammesta heijastuvat laskevan auringon säteet saivat temppelin hohtamaan kauniisti. Temppelissä oli myös meditointiin tarkoitettu sali, mutta sietämättömän kuumuuden vuoksi meditointi ei käynyt edes mielessä. Kolmenkymmenen asteen kuumuus yhdistettynä liki yhdeksäänkymmeneen nousseeseen koesteusprosenttiin tuntui poikkeuksellisen pahalta kun oli viettänyt pelkästään ilmastoidussa tilassa edelliset pari päivää. Jatkoimme matkaa Seema Malakalta keskustan toiselle puolelle kaupungin vanhaan osaan Fortiin tuktukilla. Liikenne oli aivan kuin muissa Kaakkois-Aasian kaupungeissa: tööttäykset raikuivat ja kukaan ei noudattanut liikennesääntöjä. Seitsemän jälkeen ruuhkat olivat onneksi hellittäneet iltapäivästä, ja matkantekoon meni vain noin vartti. Ehdimme juuri ja juuri valoisaan aikaan Jami Ul-Afarin moskeijalle, nappasimme kuvat ja jatkoimme matkaa kohti Dutch Hospitalia.

Colombon suurimmat länkkärivivahteet löytyvät Old Dutch Hospitalin ympäristöstä. Hollannin siirtomaavallan ajalta jäänyt vanha sairaala on kunnostettu ja muutettu ravintola- ja ostoskeskittymäksi. Kolonialismi näkyi Fortin arkkitehtuurissa muutenkin selvästi. Vanhoja, länsimaisia hallintorakennuksia ja palatseja on siellä täällä koristamassa muuten ajoittain karua kaupunkimaisemaa. Old Dutch Hospitalissa livebändi, paikallisten tanssiesitys ja terassit pitivät turistin tyytyväisenä. Dutch Hospitalissa sijaitsee myös kenties Colombon kuuluisin ravintola, Ministry of Crab, mutta syötyämme edellisellä viikolla Espanjassa liki pelkkää sea foodia joka päivä, ei suoranaisesti tehnyt rapuja mieli.

Trooppisesta illasta voi nauttia jollain Colombon kattoterasseista. Me valitsimme Mövenpick Hotel Colombon, josta on näkymä niin merelle kuin kaupunkiinkin. Halvat cocktailit ja 24 kerroksesta avautuva näkymä ei ollut hassumpi tapa päättää päivä.

En varmasti ehtinyt näkemään Colombosta kuin murto-osan, mutta tämän perusteella en erityisesti ihastunut kaupunkiin. Colombo vaikutti melko tylsältä paikalta, jonne en koe tarvetta palata. Sen sijaan Sri Lankan reppureissu, jolla pääsisi kiertämään luontokohteita ja nauttimaan ihanista rannoista kutkuttaa nyt entistä enemmän. Joku päivä palaan, aivan varmasti. 

Oletteko te käyneet Colombossa? Mitä fiiliksiä?

************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

 

Aasia Kambodza Siem Reap

48 tuntia Siem Reapissa + video

torstai, helmikuu 22, 2018

Siem Reap on Kambodzan neljänneksi suurin kaupunki, jonka maailmankuulu Angkorin temppelialue vetää paikalle yli miljoona turistia vuosittain. Se on kuin kiiltokuva Kambodzasta, joka kuitenkin haalistuu heti kaupungin keskustasta poistuttaessa. Me olimme Siem Reapissa vain kaksi päivää ja valitsimme sen kohteeksemme puhtaasti Angkorin temppelialueen vuoksi. Mikäli mietityttää, kannattaako Siem Reapiin lähteä pariksi päiväksi, tässä tulee vastaus. KYLLÄ!

Ensimmäinen päivä omistettu temppelikierrokselle: Bayon, Ta Phrohm ja Angkor Wat

Angkorin temppelialueen lipuista on mahdollista valita neljän lipun välillä. Koska kahden päivän lippua ei ollut mahdollista ostaa, päätimme selvitä yhden päivän lipulla (37 $) ja sykkiä menemään koko temppelikierroksen yhdessä päivässä. Tässä olisi voinut valita, käykö kolmella vai viidellä temppelillä. Meidän rundimme keskittyi Bayoniin, Ta Phrohmiin ja Angkor Watiin.

Temppelialue on valtava ja kolmenkin kiertämiseen on hyvä varata ihan vähintään viisi tuntia. Temppelipäivälle en lähtisi tekemään muita suunnitelmia. Ravitseva aamiainen napaan ja menoksi!Varasimme tuktuk-kuskin etukäteen kuskaamaan meitä temppeliltä toiselle. Hän ei kiertänyt kanssamme ja tietämys (sekä kielitaito) rajoittui lähinnä kunkin temppelin nimeen. Se ei meitä haitannut, sillä olimme kaivaneet netistä tiedot kännykkäämme ja uuteen temppeliin saapuessamme luimme perustiedot screenshoteista. Mietimme hetken, pitäisikö palkata englanninkielinen opas, mutta 40 dollarin hinta ei tuntunut sen arvoiselta.

Alussa jokainen raunio herätti tuntemuksia, mutta yllättävän nopeasti toisiaan muistuttaviin maisemiin kuitenkin turtui. Suurin wow-elämys oli odotustenkin mukaisesti itse Angkor Wat. Se on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin muut temppelit. Maailman suurin uskonnollinen rakennus oli juuri sellainen kun olin odottanut. Angkorin alueen suurimpana ja parhaiten säilyneenä temppelinä se on ainoa, joka on pysynyt merkittävänä uskonnollisena keskuksena perustamisestaan lähtien. Temppelistä on tullut Kambodzan symboli, joka löytyy maan lipustakin. Kamerani rulla täyttyi kuvista temppeleistä, mutta kovin hyviä otoksia oli siinä ihmispaljoudessa liki mahdoton saada.   

Helppo ote kaupungista muutamassa tunnissa – toinen päivä Siem Reapin keskustassa palloillen

Matkustaessa yksi parhaista asioista on aamut ja se, kuinka kaupunki herää uuteen päivään. Siem Reapissa turistit valtaavat nopeasti kadut, mutta nähtävissä on myös koululaisia ja kauppiaita matkalla omiin toimiinsa. Kaupungissa on sen kokoon nähden paljon kauppoja ja toreja, joilla voi käydä tekemässä ostoksia. Keskustassa on myös vieri vieressä erilaisia kauneushoitoloita. Mikä olisikaan ihanampaa Angkorilla käveltyjen kilometrien jälkeen kuin jalkahieronta? Khmer Wellness Spa Rambutan-kadulla tarjosi todella onnistuneen kokemuksen. Manikyyri, pedikyyri ja jalkahieronta kustansivat yhteensä 15 euroa.

Siem Reapin keskusta oli huomattavasti pienempi kuin mitä etukäteen oletin. Ravintoloita kuitenkin löytyy paljon. Mieleenpainuvin ateria nautittiin Spoons-nimisessä ravintolassa, joka on EGBK:n pyörittämä paikka, joka tukee köyhiä nuoria, joilla ei olisi mahdollisuutta kouluttautua muuten. Kokki- ja tarjoilijaopiskelijat olivat supersympaattisia ja palvelu henkilökohtaista. Miljöö oli aivan ihana ja ruoka maukasta. Harmi ettei tästä paikasta tullut otettua yhtä ainutta kuvaa!

Siem Reap on vilkkaimmillaan auringon laskettua. Kulttuuriähkyn saaneet turistit rientävät illan bailuihin Pub Streetille tai tyytyvät rentoon istuskeluun kuten me. Night Marketin avautuessa joen ympäristö täyttyy niin kauppiaista, paikallisista kuin turisteista. Ruokaa on sillan toisella puolella ja tavaroita toisella. Luin jostain, että Siem Reapin erikoisuus on friteerattu tarantella. Sitä etsimme, mutta emme löytäneet mistään. Kysyimme paikalliselta, mistä näitä kuuluisia friteerattuja ötököitä voisi löytyä ja hän vastasi vain, että älkää syökö niitä, saatte myrkytyksen.Mielestäni rapiat 48 tuntia Siem Reapissa oli riittävä aika kaupunkiin tutustumiseen, sillä varsinaista nähtävää temppelialueen lisäksi on varsin vähän. Jos historia kiinnostaa enemmän, kannattaa ehdottomasti varata temppelikierrokselle useampi päivä. Lisäksi kivoja päiväretkiä olisi voinut tehdä Siem Reapista käsin, mutta ajan ollessa rajallinen meidän reissumme jatkui Siem Reapista suoraan Bangkokiin.

Löytyykö sieltä ruudun takaa Siem Reapin kävijöitä? Oletteko kenties maistaneet sitä kuuluisaa tarantellaa?

**************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Aasia Hoi An Matkakertomus Vietnam

Kolme ihanaa päivää Hoi Anissa

sunnuntai, tammikuu 14, 2018

Hyvin harvoin jokin paikka muistuttaa tismalleen sitä, mikä on tuttu haaveista. Hoi An oli juuri sellainen kuin olin odottanut. Kolme päivää kaupungissa tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta, vaikka todellista nähtävää kaupungissa on vähän. Se tunnelma ja kauneus houkuttelivat jäämään ja saavat varmasti monet palaamaan kaupunkiin aina uudestaan ja uudestaan.

Hanoin räkäisen hotellin ja Halong Bayn minihytin jälkeen oli ihana päästä majoittumaan kunnon hotelliin. Hoi An Le Pavillion Luxury Resort & Spa löytyi Hotels.comista päivän diilinä ja yksi yö kustansi kokonaiset 32 euroa. Kun saavuimme hotellille en voinut uskoa silmiäni. Saako todella parilla kympillä näin mahtavaa palvelua näin hienoissa puitteissa? Saimme kaiken kukkuraksi vielä pienen upgraden parempaan huoneeseen parvekkeella, mikä oli myös mukava yllätys.

Meillä oli tasan yksi agenda Hoi Anissa: teettää Ronnylle kaksi pukua. Niinpä lähdimme heti ensimmäisenä päivänä metsästämään sopivaa räätäliä. Olin etukäteen bongannut Yalyn monesta blogista, mutta halusimme tehdä omaa vertailua ja olla varmoja hyvästä hintalaatusuhteesta. Yalyn lisäksi tsekkasimme kolme muuta räätäliä. Hintoja ja materiaalivaihtoehtoja huolellisesti vertailtuamme emme päätyneetkään Yalyyn, sillä ylivoimaisesti paras hintalaatusuhde oli Simon the Tailorilla. Puvut tulivat valmiiksi reilussa vuorokaudessa ja Ronny oli tulokseen todella tyytyväinen! Kirjoitan vielä oman postauksen vaatteiden teettämisestä Vietnamissa vinkkeineen.Illan hämärtyessä Unescon perintökohde, Hoi Anin vanha kaupunki, pääsi ihan uuteen loistoon lyhtyjen sytyttyä. Ja samalla täyttyi sadoista valokuvia räpsivistä turisteista. Ketään ei tuntunut haittaavan jatkuva vesisade, vaan ihan kaikkialla mihin meni, oli joku käsi ojossa ottamassa selfietä. Allekirjoittanut tietysti mukaan lukien! Hienojen kuvien ottaminen tosin osoittautui todella haastavaksi tehtäväksi siinä ihmispaljoudessa ja vesisateessa.

Kauniista maisemista pääsi nauttimaan myös joen rannalla. Lyhtyjen valot heijastuivat upeasti veteen ja yhtenä iltana jopa sadekin lakkasi rannassa istuskelun ajaksi. Jotkut hyppäsivät veneeseen jokiajelulle, me ihailimme maisemaa maalta käsin. Kaikkialla oli niin kaunista! Ihanan romanttista tunnelmaa lisäsi vastarannalta kaikuva livebändin soitto.Yhtenä päivänä aamu näytti kirkastuvan eikä sadepilviä näkynyt, joten uskalsimme lähteä pyöräretkelle. Ajoimme pitkin kaupunkia puoli päivää aina paikallisten asuinalueiden läpi, keskustan liikenteessä peläten ja riisipelloille ja rannalle pysähtyen. Tuoreen vastapuristetun ananasmehun nauttiminen typötyhjällä rannalla tuulen puhaltaessa hiekkaa silmiin oli yksi koko reissun mieleenpainuvimmista hetkistä. Myös tyhjät riisipellot ja siellä vallitseva hiljaisuus olivat pysäyttäviä.


Vaikka joka päivä satoi, me todella nautimme olostamme Hoi Anissa. Hanoin syke ja Halong Bayn intensiivisyys olivat muisto vain kun lipitin katetuilla terasseilla kahviani ja seurasin kaupungin elämänmenoa. Oli mukavaa kun ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään. Oli aikaa käydä urheilemassa hotellin omalla salilla ja palauttavassa hieronnassa sen jälkeen. Syödä tasaisin väliajoin ja mennä aikaisin nukkumaan. Ihan tunsin kuinka hyvin keho voi Hoi Anissa.

*************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!