Browsing Tag

museot

Kiovan pääkatu Khreshchatyk

Kiovan pääkadun Khreshchatykin (Хрещатик) varrella riittää nähtävää, vaikkei katu itsessään kovin pitkä olekaan, reilu kilometri. Kadun varrella sijainneet rakennukset tuhottiin toisessa maailmasodassa ja jälleenrakennustyyli oli stalinistinen. Katu halkaisee Maidanin aukion ja sen varrelta löytyy niin kauppoja, ravintoloita kuin hallintorakennuksiakin. Kesäviikonloppuisin katu on osittain suljettu autoliikenteeltä, jolloin sitä hyödynnetään erilaisiin aktiviteetteihin ja tapahtumiin. Kadulla järjestetään myös esimerkiksi itsenäisyyspäivän paraati ja Euroviisujen aikaan katu oli kiinni muutaman viikon varattuna viisujen oheistapahtumiin. Khreschchatykille kiovalaiset tulevat viikonloppuisin usein kuljeskelemaan ja viettämään aikaa.

Mitä kadun varrella siis on? Aloitetaanpa kadun Dnepr-joen puoleisesta päästä ja edetään sieltä kohti Bessarabialaista toria, joka sijaitsee kadun eteläpäässä. Eurooppa-aukion ympärillä sijaitsee Ukrainan filharmonisen orkesterin talo, jossa pidetään konsertteja. Sitä vastapäätä sijaitsee Ukrainalainen talo (Ukrainian House, Український дім), joka on eräänlainen messukeskus. Siellä järjestetään tanssinäytöksiä, jäätelöfestivaaleja, kissanäyttelyitä ja vaikkapa konservatiivisia arvoja ajavia konferensseja. Rakennus oli merkityksellinen Euromaidanin aikaan talvella 2013-2014, jolloin se oli vuoronperään eri osapuolten hallussa. Rakennuksen käyttötarkoitus on pian muuttumassa, sillä presidentti Zelenskyi on päättänyt, että hänen toimistonsa muuttaa rakennukseen. Tilojen remontointi uuteen käyttötarkoitukseen sopivaksi on tarkoitus aloittaa pian.

Ukrainian House

Matkalla Eurooppa-aukiolta kohti Maidania on lähinnä erilaisia ravintoloita, kahviloita ja baareja. Juuri ennen Maidanille saapumista voivat kiinnostuneet vierailla Meduusamuseossa (Музей медуз). Sitten tullaankin Maidanille. Maidan on Kiovan sydän ja yksi kaupungin päänähtävyyksistä. Enemmän Maidanista voit lukea aiemmasta blogikirjoituksestani.Maidaniin jälkeen Khreshchatykia eteenpäin kävellessä katua hallitsevat ravintolat ja kaupat. Täältä löytyy tunnettuja kansainvälisiä merkkejä, matkamuistomyymälöitä ja eri maiden keittiöitä edustavia ravintoloita. Ukrainalaisia tuotteita myy erityisesti Bci.Cboi-tavaratalo. Nykyään tavaratalolla on Khreshchatykilla kaksi kauppaa: lähempänä Maidania myydään kodin sisustustavaraa ja kauempana puolestaan vaatteita, kenkiä ja laukkuja.

Kiovan kaupungintalo

Heti Kiovan kaupungintalon jälkeen on paikallinen Stockmann eli Tsum (ЦУМ). Tässä seitsenkerroksisessa tavaratalossa on myynnissä esimerkiksi vaatteita, kosmetiikkaa, leluja, ruokaa. Ravintolat sijaitsevat rakennuksen ylimmissä kerroksessa.Tsumia vastapäätä -kadun () puolella sijaitsee eräänlainen kiovalainen instituutio, nimittäin kioski, jossa myydään perepichkoja eli  rasvassa paistettuja piiraita, joissa on sisällä makkara. Yksi piiras maksaa tällä hetkellä 17 uah eli reilut 50 senttiä. Itse en ole kyseistä tuotetta kokeillut, mutta se näyttää ja on sitä syöneiden mukaan tosiaankin rasvainen. Kioskille on lähes jatkuvasti jono, mutta yleensä se etenee melko ripeään. Samalla puolella Tsumin kanssa, mutta seuraavassa korttelissa voi sisäpihalla käydä nauttimassa olutta Beer Theater Pravdassa (Театр пива Правда), joka on lviviläinen panimo. Sisäpihan toisella puolella on toisessa kerroksessa pieni, Podval-niminen myymälä, josta voi ostaa moderneja ukrainalaisia tuliaisia ja herkkuja.Khreshchatyk päättyy Bessarabialaiseen toriin, joka on samaan aikaan sekä perinteinen tori liha, vihannes-, leipä-, jne. kauppiaineen että moderni ruokapaikkojen ja baarien pieni keskittymä. Paikasta löytyy mm. viinibaari, burgeripaikka, Tsipa–olutbaari ja vegaaniruokaa myyvä Green 13 Cafe. Jos mielesi tekee turkkilaistyyppistä ruokaa, torin vieressä sijaitsee turkkilainen ravintola Cafe Dash. Ravintola on hiukan pikaruokalan oloinen, mutta ruoka on hyvää ja hinnat alhaiset.Bessarabialaista toria vastapäätä sijaitsee Pinchuk Art Center, joka on modernin taiteen museo. Museossa on vaihtuvia näyttelyitä ja museota on kehuttu hyväksi ja se onkin omalla to do-listallani. Usein museoon näyttävän olevan jonoa, joten siihen kannattaa varautua.

Khreshchatykille pääsee sekä punaisella metrolinjalla (samanniminen asema) että sinisellä metrolinjalla (Maidanin asema).

Pari päivää Münchenissä

Äskettäisellä Saksan reissulla vietimme myös pari päivää Münchenissä. En ollut käynyt siellä aiemmin ja tämä ensimmäinen vierailu sai minut vakuuttuneeksi, että tänne tarvitsee tulla vielä uudelleen. Koska matkan päätarkoitus oli viettää aikaa Suomessa asuvan puolisoni kanssa, ainoa suunnitelmamme Müncheniin oli kävellä kaupunkia ristiin rastiin ja aistia sen kesäistä tunnelmaa.

Leppoisan tunnelman aistimiseen kaltaisillemme ruoan ystäville oiva paikka oli keskustassa sijaitseva tori Viktualienmarkt. Rakastan vierailla uusissa paikoissa ruokatoreilla ja tämäkin tori osoittautua hurmaavaksi. Tori on ollut toiminnassa  jo 1800-luvun alusta saakka ja useat sen kojut ovat kulkeneet samassa perheessä sukupolvien ajan. Myynnissä oli esimerkiksi tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, mausteita, oliiviöljyjä, makkaroita ja kinkkuja. Yhdestä kojusta leijui huumaava laventelin tuoksu, kun taas hieman kauempana juustokojun haju oli, noh, juustokojun haju. Torilla oli myös useita ruokaa myyviä paikkoja sekä isohko alue pöytiä, joissa ostoksiaan saattoi nauttia.Päädyimme vierailulle Viktualienmarktin vieressä sijaitsevaan kaupungin museoon. Museossa esiteltiin kaupungin historiaa perustaen tarinat tiettyihin esineisiin. Museossa on sekä pysyviä että vaihtuvia näyttelyitä. Koska lippukassalla emme saaneet mitään ohjeistusta mistä museovierailu kuuluisi aloittaa, päädyimme aloittamaan oman museovierailumme ylimmästä näyttelykerroksesta, jossa on pysyvä soitinnäyttely. Tämä näyttely erilaisine interaktiivisine juttuineen olisi ollut hyvin mielenkiintoinen, mutta koska meillä ei ollut paljon aikaa, jouduimme menemään tämän osion vauhdilla läpi.Itse kaupungin historiaa esiteltiin useammassa kerroksessa ja nähtävää olisi riittänyt tunneiksi. Esillä oli historiaa eri aikakausilta. Itseeni teki suurimman vaikutuksen museon sivurakennuksessa sijaitseva kansallissosialimista kertova näyttely. Synkkyydestään huolimatta tämä näyttely oli ehdottomasti museon paras ja mielenkiintoisin osa. Informaatiota oli paljon, muttei liikaa omaan makuuni. Yhdeksi suosikkipaikaksine tällä pikavisiitillä osoittautui keskustan lähellä sijaitseva Englischer Garten. Tässä viiden kilometrin pituisessa suuressa puistossa riittää tilaa. Puiston läpi virtaa  joki, jonka vauhdikkaimmassa osassa surffaajat surffaavat. Myöhemmin joki tyyntyy ja näkyipä joen joissain osissa muutamia ihmisiä uimassa. Yhdessä osassa puistoa on japanilainen tunnelma. Puiston keskellä sijaitsee järvi. Ja kun Saksassa ja Münchenissä ollaan niin puistosta löytyy myös, kuinkas muutenkaan, olutpuutarha.Kävimme myös ulkoilijan unelmakaupassa Globetrotterissa. Tämä Isartorin vierestä löytyvä ensiluokkainen urheilu- ja ulkoilukauppa oli saada meikäläisen pään sekaisin. Täällä oli tarjolla kaikkia mahdollisia ulkoiluun, vaellukseen ja muuhun urheiluun tarvittavia juttuja. Alimmassa kerroksessa saattoi testata kajakkeja vedessä. Laukku- ja rinkkaosastolta olisin voinut ottaa mukaani yhden jos toisenkin ihanuuden. Kirja- ja karttaosastolla oli saksankielisiä opaskirjoja vaellusreiteille ympäri maailmaa, vaelluskuume vain nousi niitä selaillessa. Onneksi onneton saksan kielen taitoni tehokkaasti esti opaskirjojen ostamisen. Toinen kauppa, jossa itsehillintäni joutui koetukselle oli Viktualienmarktin vieressä sijaitseva Eataly. Näitä italialaisen ruoan tavarataloja on useissa suurkaupungeissa ympäri maailmaa ja jos matkakohteessani on Eataly, sinne on pakko päästä. Vaikka tämä Eataly olikin pieni verrattu moniin muihin toimipisteisiin eri puolilla maailmaa, tarjolla oli suuri määrä kaikkia ihania italialaisia elintarvikkeita pastoista, juustoista ja makkaroista aina erilaisiin tahnoihin ja oliiviöljyihin. Alakerrassa oli viinikellari, jonka baarissa nautimme lasilliset viiniä. Eatalyissä on myös ravintoloita ja nautimme kevyen lounaan päivällä bruschettojen ja alkupalalautasen merkeissä. Hyvää oli, vaikkakin hiukan hintavaa.Ja koska oltiin Münchenissä, pitihän sitä käydä ainakin yhdessä olutpuutarhassa. Itse en ole oluen ystävä, mutta puolisoni on, joten menimme Augustiner Kelleriin. Kävimme täällä lounasaikaan arkipäivänä, jolloin ihmisiä ei ollut paljon. Ruokailla saattoi niin itsepalvelupuolella kuin pöytiintarjoilupuolella. Itse päädyimme ensimmäiseen ja tiskiltä kävimme ostamassa pretzelin, makkaroita ja oluen, tietysti.

Münchenin reissu oli mitä onnistuin ja kuten alussa mainitsin, sinne on pakko päästä takaisin paremmalla ajalla. Nyt saimme vain pintaraapaisun kaupunkiin ja mielessämme on jo monia paikkoja missä pitäisi ensi kerralla käydä.

Saksan Romantic Road: Dinkelsbühl

Dinkelsbühl lienee yksi Romantic Roadin kauneimmista kaupungeista, ovathan saksalaiset joskus äänestäneet kaupungin Saksan kauneimmaksi kaupungiksi. Hyvin säilynyttä  keskiaikaista keskustaa ympäröi muuri, jonka varrella on kahdeksantoista tornia. Keskusta on kompakti ja sen kaduilla olisin voinut viettää tunteja ihailemalla hyvin hoidettuja rakennuksia. Kaupunki on myös turistien suosiossa, mutta Rothenburg ob der Tauberin kaltaisia turistilaumoja emme täällä nähneet.

Dinkelsbühlin historiaan liittyy keskeisesti 30-vuotinen sota, jota käytiin 1600-luvun alkupuolella. Historia kertoo, että vuonna 1632 kaupunki antautui ruotsalaisille joukoille. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan tuhonneet kaupunkia ja sen asukkaita, koska paikallinen pikkupoika lähetettiin pyytämän armoa ruotsalaiselta kenraalilta. Kaupunki pelastui, koska pikkupoika muistutti kovasti kenraalin omaa, hiljattain sairauteen menehtynyttä poikaa. Joka kesä kyseiset tapahtumat näytellään uudelleen Dinkelsbühlissä. Jos kaupungissa vierailee, kannattaa ehdottomasti kiertää muurin viertä pitkin keskustan ympäri. Muurin varrella on kahdeksantoista tornia. Samoin muurissa on muutamissa kohta asumuksia. Välillä kannattaa mennä muurin toiselle puolelle, sieltä saattaa löytyä vaikkapa pieni puisto tai joki. Yksi osa muuria kulkee lammen rannalla.Kaupungin keskustaa hallitsee myöhäisgoottilaista tyyliä edustava kirkko Münster St Georg. Kirkko on sisältä vaikuttavampi kuin ulkoa. Me päädyimme kirkkoon kuuntelemaan urkukonserttia paetessamme ulkona riehunutta ukkoskuuroa.Kaupungin keskustassa, tarkemmin sanottuna entisessä kaupungintalossa, sijaitsee museo nimeltä Haus der Geschichte, jossa esitellään Dinkelsbühlin historiaa. Museo on auki päivittäin ja neljän euron pääsymaksuun kuului myös audioguide, joka oli hyvin hyödyllinen. Museossa esitellään esimerkiksi kaupungin elämää keskiajalla ja 30-vuotista sotaa.Aivan museon kulman takaa rauhallisella pikkukadulla bongasimme Kaffeerösterei Maaßen-nimisen kahvipaahtimo-kahvilan (). Paikassa oli pieni, mutta sympaattinen ja rento takapiha. Kahvilassa oli tarjolla laaja valikoima erilaisia kahveja, mutta koska en juo kahvia, päädyin nauttimaan raikasta sitruunalimonadia. Kahvilan yhteydessä on myös myymälä, josta saattoi kahvin ja kahvintekovälineiden lisäksi ostaa vaikkapa makeisia.Mikäli Dinkelsbühliin mielii mennä julkisilla, joutuu näkemään hieman vaivaa. Junalla pääsee Nördlingeniin asti, josta voi ottaa bussiin Dinkelsbühliin. Aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen, esimerkiksi sunnuntaisin ja pyhäpäivisin bussivuoroja on vain muutama.

Miniloma Ukrainan Lvivissä

Hiljattain vietin miniloman Lvivissä, joka on yli 700 000 asukkaan kaupunki Länsi-Ukrainassa, reilun 70 kilometrin päässä Puolan rajasta. Lviv on eräs suosikkikaupunkejani Ukrainassa. Lviv on tunnelmaltaan hyvin erilainen verrattuna Kiovaan, paljon keskieurooppalaisempi. Keskustassa sijaitseva Vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde.Lvivin historia on mielenkiintoinen. Kaupunki on kuulunut Puolaan vuosina 1340–1772 ja uudelleen vuosina 1919–1939. Vuosina 1772–1918 se oli puolestaan osa Itävalta-Unkarin keisarikuntaa. Marraskuussa 1918 Lvivissä julistettiin itsenäinen Länsi-Ukrainan tasavalta, jonka taru päättyi kuitenkin jo kesällä 1919. Lvivissä, kuten muuallakin Länsi-Ukrainassa ihmiset puhuvat etupäässä ukrainaa, venäjän kieltä ei paljon kuule.Kaupungin sydän on Vanhakaupunki, jonka mukulakivikaduilla voisin viettää aikaa päämäärättömästi kävellen, arkkitehtuuria ihaillen ja välillä pysähtyen johonkin kahvilaan nauttimaan teetä ja leivoksia, lepuuttamaan jalkoja ja tarkkailemaan ohikulkijoita.Jos Vanhakaupunki on kaupungin sydän, niin Vanhankaupungin sydän on sen keskellä sijaitseva aukio, Ploshcha Rynok. Aukion keskellä sijaitsee kaupungintalo.  Aukiota reunustavat eriväriset talot, joissa on lähinnä kahviloita, ravintoloita tai museoita. Aukiolla on matkamuistokojuja, terasseja ja katumuusikkoja sekä tietysti turistiryhmiä oppaineen. Viime vierailustamme pari vuotta sitten turistien määrä tuntuu kasvaneen melkoisesti ja veikkaisin, että turistien määrä tulee kasvamaan jatkossakin, lentoyhtiöiden lisätessä lentojaan kaupunkiin. AirBaltic aloitti hiljattain lennot Lvivin ja Riian välillä, joka on yksi varteenotettava yhteys Suomesta Lviviin.Vanhassakaupungissa on useita kirkkoja ja katedraaleja, kuten alla olevissa kuvissa näkyvä Dominican Cathedral (Домініканський собор). Olimme Lvivissä viikkoa ennen pääsiäistä (Ukrainassahan pääsiäinen on tänä vuonna, kuten yleensäkin, eri aikaan kuin Suomessa).  Ukrainassa pääsiäiseen liittyvät keskeisesti erikokoiset koristellut pääsiäismunat, pysankat, ja niitä olikin esillä katedraalin edessä, tosin näissä munissa koristellut ja maalaukset eivät kaikissa olleet niin kovin perinteisiä. Jos on kiinnostunut museoista, niitäkin löytyy. Jo pelkästään Vanhankaupungin keskellä sijaitsevan aukion ympäriltä löytyy niin Apteekkimuseo, Lasimuseo, Länsi-Ukrainan historian museo kuin Lvivin historiallinen museo. Jälkimmäinen on itse asiassa kolmessa eri rakennuksessa eri puolilla aukiota (talojen numerot 2, 6 ja 24). Aiemmin olimme vierailleet museossa, joka sijaitsee numerossa 24 ja joka esitteli kaupungin varhaishistoriaa. Numerossa 2 on esillä 1800- ja 1900-lukujen historiaa, mukaanluettuna Ukrainan itsenäisyysliikkeestä.  Tällä kertaa kävimme talossa numero 6, josta allaolevat kuvat on otettu. Tämän talon italialainen piha on näkemisen arvoinen. Itselleni tosin mielenkiintoisinta oli valokuvanäyttely lviviläisten osallistumisesta Maidanin tapahtumiin 2013-2014. Ukrainan kieltä taitamattoman näkökulmasta vierailusta tähän niin kuin moneen muuhunkin museoon Ukrainassa saisi huomattavasti enemmän irti, jos selityksiä olisi (enemmän) englanniksi.Vanhaakaupunkia suojelleesta muurista on vielä hiukan jäljellä Vanhankaupungin reunalla.Vanhankaupungin itäreunalla kulkevan puistomaisen bulevardin Prospekt Svobodyn) päässä sijaitseva Oopperatalo on kaunis rakennus. Siellä tunnutaan esitettävän paljon ohjelmaa (ei ainoastaan oopperaa). Vuodesta 2011 saakka Lvivissä on järjestetty vuosittain jazzfestivaalit kesäkuussa. Nämä nykyään Leopolis Jazz Fest-nimellä kulkevat festivaalit ovat tunnetut alan harrastajien parissa ja vuonna 2016 the Guardian rankkasi ne Euroopan 10 parhaimman jazzfestivaalin joukkoon.Vanhastakaupungista vajaan kahden kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsee Lychakivskin hautausmaa (Личаківський цвинтар). Hautausmaa perustettiin 1700-luvun loppupuolella ja sinne haudataan yhä ihmisiä. Hautausmaalle on haudattu ukrainalaisia merkkihenkilöitä, kuten runoilija Ivan Franko. Hautausmaa on viimeinen leposija myös noin kahdelle tuhannelle puolalaiselle, jotka kaatuivat taistellessaan ukrainalaisia ja bolshevikkeja vastaan vuosina 1918-20.

Hautausmaalle on pieni pääsymaksu ja kuvaamisesta pitää maksaa hiukan lisää. Mikäli et halua kävellä keskustasta haustausmaalle, keskustasta pääsee hautausmaan sisäänkäynnille raitiovaunulla numero 7 (viiden hryvnian lippu ostetaan kuljettajalta.)Me kävelimme hautausmaalta takaisin Vanhaankaupungiin ja reitti kulki läpi yliopistoalueen ja erinäisten mielenkiintoisilta näyttävien rakennusten ohi.Mikäli on kiinnostunut näkemään kaupunkia korkeammalta ja laajemmalle, kannattaa suunnata High Castle Hillille (Високий замок), joka on noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Vanhastakaupungista. Aikoinaan kukkulalla sijainneesta linnakkeesta ei ole oikeastaan mitään jäljellä, sen sijaan paikalla liehuu suuri Ukrainan lippu ja kukkulalle ihmiset tulevat ihailemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Kukkulalta näkee joka suuntaan.Lviv ei ole pelkkää vanhaa arkkitehtuuria vaan katuja kävellessä bongasimme myös joitain muraaleja.Lvivissä vieraillessa ei voi olla törmäämättä kahvi- ja suklaakauppoihin. Lvivissä on perustettu ukrainalaisittain tunnettuja suklaatehtaita, kahvipanimoita ja kahvilaketjuja, jotka ovat sittemmin laajentuneet myös Kiovaan. Samoin monessa paikassa myydään koristeltuja piparkakun tapaisia keksejä. Jos olet yhtään kiinnostunut yllämainituista tuotteista, Lvivistä niitä kannattaa ostaa.Lvivissä olisi riittänyt nähtävää vielä pitemmäksiksin aikaa ja jos joskus vielä kaupungiin päädyn, haluan tutustua kaupungin juutalaisten historian keskeisiin paikkoihin ja rakennuksiin. Samoin haluaisin käydä miehitysmuseossa (Музей-меморіал жертв окупаційних режимів).

Kuinka Lviviin sitten pääsee Kiovasta? Kiovan ja Lvivin välillä on muutama nopea junayhteys, jotka kestävät lyhimmillään reilut viisi tuntia. Useimpien näiden vuorojen aikataulut ovat haastellisia siten, että joko lähtöaika on kukonlaulun aikaan tai saapuminen myöhään. Juna-asema sijaitsee  noin 2,5 kilometrin päässä Vanhastakaupungista.

Kiovan Boryspilin kentältä Ukrainian International Airlines lentää muutaman kerran päivässä. Lento kestää tunnin. Lvivissä kenttä ei ole kovin kaukana keskustasta ja kentältä keskustaan pääsee vaikkapa johdinautolla numero 9.  Viisi hryvniaa maksavan lipun voi ostaa kuljettajalta ja matkaa kestää liikenteestä riippuen nopeimmillaan noin 20 minuuttia.