Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Category

Ulkomailla asuminen

Suomalaisena maailmalla

En tiedä kuinka paljon muut ulkomailla asuvat ihmiset pohtivat sitä millaisen kuvan itsestään antavat kotimaansa ”edustajana”, mutta itse pohdin asiaa aina silloin tällöin.

Siinä missä Euroopassa ihmiset yleensä tietävät Suomen olemassaolon, muilla mantereilla monet eivät ole välttämättä koskaan kuulleetkaan maastamme. Tai vaikka ovatkin joskus maamme nimen kuulleetkin, eivät he välttämättä tiedä kovin hyvin missä se sijaitsee tai millainen paikka se on. (Toisaalta tuskinpa itse osaisin sijoittaa tältä istumalta vaikkapa Guinea-Bissauta oikeaan paikkaan kartalla saatikka osaisin kertoa maasta mitään.) Niinpä itse usein viittaan Pohjois-Eurooppaan. Toisinaan jotkut puolestaan taas sekoittavat maamme johonkin toiseen samankuuloisen maahan. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa kun kerroin olevani Suomesta, eräät keskustelukumppanit saattoivat todeta ”ai, siis Islannista” tai ”niin, siellä teillä Filippiineillä”.

Vaikka välillä on hiukan väsyttävää selittää jokaisella uudelle keskustelukumppanille missä Suomi sijaitsee ja minkälainen se on, on siinä myös etunsa. Yksi näistä on se, että koska maatamme ei tunneta, ei siihen myöskään yleensä liity ainakaan kovin vahvoja ennakkoluuloja tai -käsityksiä. Vaikkapa yhdysvaltalaisista, englantilaisista, ranskalaisista ja espanjalaisista kaikilla tuntuu olevan joku mielipide ja ainakin Latinalaisessa Amerikassa näkemykset yhdysvaltalaisista ja espanjalaisista tuntuivat usein olevan melko negatiivisia.

Joissain pienissä maissa Euroopan ulkopuolella asuessani olen saattanut olla ensimmäinen suomalainen, jonka keskustelukumppanini on koskaan tavannut. Tällöin yritän erityisesti skarpata ja antaa hyvän vaikutelman itsestäni suomalaisena ja kertoa Suomesta totuudenmukaisesti. Mitä sitten kerron heille Suomesta? Kerron Suomen säästä (lumi usein herättää ihastusta varsinkin tropiikin asukkaissa), luonnosta, juotavasta hanavedestä (joka on harvinaisuus monissa maissa), yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta ja vaikkapa koulutuksesta. Usein ihmiset haluavat myös kuulla mitä Suomessa syödään. Yritän antaa maastani mahdollisimman rehellisen ja tasapainoisen kuvan ja sopeuttaa tätä myös keskustelukumppanin mukaan. Jos vaikkapa puhun suomalaisesta koulutusjärjestelmästä afganistanilaisen kanssa, keskustelussa todennäköisesti painotan eri asioita kuin keskustellessani samasta aiheesta vaikkapa pohjoismaalaisen henkilön kanssa.

Jossain tietyssä maassa ihmiset saattavat tietää Suomen jostain erityisestä asiasta. El Salvadorissa vanhemmat sukupolvet muistivat Anne Pohtamon tulleen valituksi Miss Universumiksi San Salvadorissa pidetyissä missikisoissa. Itä-Timorissa ne, jotka Suomesta olivat jotain kuulleet, usein yhdistivät sen siihen, että Wärtsilä oli rakentanut maahan hiljattain suuren voimalaitoksen. Costa Ricassa reilut kymmenen vuotta sitten Suomi yhdistettiin, vähemmän mairittelevasti, vuosituhannen alkupuolella otsikoissa olleisiin korruptioepäilyihin Instrumentariumin hankkeessa Costa Ricassa.

Mielenkiintoisia tilanteita on päässyt syntymään keskusteluissa, joissa keskustelukumppanin sydäntä lähellä on joku erityinen teema, josta hän joko tietää paljon Suomeen liittyen tai haluaa tietää lisää. Suomalaisen hevimusiikin faneja löytyy melkein maasta kuin maasta, mutta koska itse en hevimusiikkia kuuntele enkä tiedä siitä mitään muutaman bändin nimeä lukuunottamatta,  keskustelut suomalaisesta hevimusiikista eivät kanssani ole kovin hedelmällisiä. Eräässä maassa useissa tilaisuuksissa päädyin juttusille tuossa maassa Bolivian suurlähettiläänä toimineen henkilön kanssa. Hän kuului yhteen maan alkuperäiskansoista ja oli hyvin tietoinen ja kiinnostunut saamelaisten asemasta ja heitä koskevasta lainsäädännöstä Suomessa. Hänen kanssaan keskustellessani häpeän puna nousi aina välillä poskilleni, koska itse suomalaisena tiesin saamelaisten asemasta paljon vähemmän kuin hän.

Vaikka työelämässä kansainvälisissä organisaatioissa työskennellessä en nimenomaan edusta maatani, kansalaisuus väistämättä vaikuttaa taustalla. Luonnollisesti työkaverit ja yhteistyökumppanit ovat kiinnostuneita mistä kukakin tulee. Työelämässä suomalaisuudesta on ollut ainakin tähän saakka paljon enemmän hyötyä kuin haittaa, varsinkin jos olen työskennellyt asioiden parissa, joissa Suomella on hyvä maine.  Niin kliseiseltä kuin kuullostaakin, suomalaiset usein tunnetaan pragmaattisuudesta, aikataulujen kunnioittamisesta ja asiakeskeisyydestä. Joskus minulla on ollut ulkomaisia kollegoita, jotka vielä vuosienkin jälkeen ovat muistelleet suurella lämmöllä jotain suomalaista, joka on ollut  aikoinaan heidän erinomainen työkaveri tai yhteistyökumppani. Tämän vuoksi itse kiinnitän paljon huomiota millaisen kuvan annan itsestäni suomalaisena työelämässä, jotta työkaverini voisivat toivottavasti muistella minuakin samanlaisella lämmöllä.

Ekspattikupla

Hiljattain päädyin venäjänkielen opettajani kanssa keskustelemaan kuinka ulkomaille väliaikaisesti töiden vuoksi muuttaneet ihmiset tuntuvat usein elävän uudessa asuimaassaan omassa kuplassaan sen enempää paikalliseen yhteisöön tai yhteiskuntaan integroitumatta. Koskapa en venäjäksi vielä osaa ilmaista näkemyksiäni tästä (tai muustakaan) aiheesta kattavasti, ajattelin pohtia asiaa suomeksi.  Tarkennettakoon, että tässä kirjoituksessa tarkoitan ekspateilla ihmisiä, jotka menevät työnantajansa vuoksi rajalliseksi ajaksi ulkomaille töihin, tapahtuipa tämä kerran elämässä tai vaikkapa kerta toisensa jälkeen niin kuin itselläni.

Oman ekspattikuplansa ulkopuolelle meno ja parempi  integroituminen paikalliseen yhteisöön ei aina ole niin helppoa kuin ehkä voisi ajatella. Yhtenä haasteena on se, jos ei puhu paikallista kieltä. Tällöin esimerkiksi keskustelu vain paikallista kieltä osaavien ihmisten kanssa on mahdotonta. Samoin kielitaidottomana paikallisia tiedotusvälineitä on hankala seurata. Tietysti apua saa vaikkapa tulkeista ja kielitaitoisista paikallisista, mutta sekin on rajallista. Omasta mielestäni ei ole kohtuullista olettaa, että ekspatti aina muutaman vuoden ulkomaan komennuksellaan joko osaisi valmiiksi maan kielen tai opettelisi sen. Toisena isona haasteena olen kokenut erityisesti kehitysmaissa sen, että mikä olisi se paikallinen ”viiteryhmä” mitä kautta voisin paremmin ymmärtää paikallista yhteiskuntaa. Kehitysmaissa on isot luokkaerot ja esimerkiksi asuinalueet, koulut, harrastukset, jne. ovat eriytyneet paljon ihmisten tulotason mukaan. Noissa maissa nk. keskiluokka, joihin minun olisi omasta mielestäni ehkä luonnollisinta jossain määrin samaistua, on usein erittäin ohut, sillä suurin osa väestöstä elää Suomeen verrattuna melko köyhissä oloissa. Toisaalta pieni hyvin toimeentulevien luokka on useissa kehitysmaissa niin rikasta, että heidän elämänsä, harrastuksensa ja usein arvonsa ovat kovin kaukana omistani. Jossain tapauksissa jo pelkästään turvallisuusnäkökulmat pitävät ekspatit omassa kuplassaan. Esimerkkinä tästä voin mainita omalta kohdaltani Afganistanin. Ulkomaalaisiin kohdistuneiden turvallisuusuhkien vuoksi elinpiiri, liikkuminen ja tekemiset olivat niin rajattuja, että käytännössä työn ulkopuolella ei ollut mitään mahdollisuuksia tutustua paikallisiin tai kokea paikallista elämää.

Minusta on aina hyvä muistaa, jos ja kun kritisoidaan ekspattikuplaa ja ekspattien integroitumisen puutetta paikallisen yhteisöön, että varmaan enemmän ja vähemmän aika moni meistä elää jonkinlaisessa kuplassa. Esimerkiksi Suomessa oma elämäni on todennäköisesti monin tavoin melko erilaista verrattuna vaikkapa itäsuomalaisen pienviljelijän, ruotsinkielisen suurperheen äidin tai pohjoissuomalaisen papin elämään verrattuna. Koen myös, että jos en tee tiettyjä asioia Suomessa asuessani, miksi niitä alkaisin tekemään uudessa asuinmaassani. Esimerkiksi Suomessa kaikki juhlapyhät joulusta alkaen ovat minulle yhdentekeviä, joten minusta ei tuntuisi luonnolliselta alkaa juhlistamaan paikallisia juhlapäiviä uudessa asuinmaassanikaan.

Voidaan myös kysyä kuinka pitkälle omasta kuplastaan tarvitsee tulla ulos ymmärtääkseen paremmin ympäröivää yhteiskuntaa. Muistan edelleenkin elävästi, kun eräät San Salvadorissa vapaaehtoistöissä olleet eurooppalaiset nuoret yhdessä tilaisuudessa selittivät kuinka tärkeää on ulkomaalaisena elää oman kuplansa ulkopuolella ja integroitua paikalliseen yhteiskuntaan. Tämän vuoksi he sitten kulkivat kaikki työmatkansa bussilla eivätkä käyttäneet taksia toisin kuin lähes kaikki  muut autottomat ekspatit vaikka heillä olisi ollut siihen taloudellinen mahdollisuus. Nämä nuoret eivät tuossa keskustelussa saaneet paikallisilta paljon ymmärtämystä ja muutamat paikalliset suorastaan suuttuivat pitäen noita ulkomaalaisia nuoria ylimielisinä. Koska bussit olivat turvattomia (niissä tapahtui paljon ryöstöjä ja ampumavälikohtauksia, joissa kuoli ihmisiä), paikalliset käyttivät niitä vain, jos muita vaihtoehtoja ei ollut. Jokainen paikallinen siirtyi kulkemaan jollain muulla kulkuneuvolla, esimerkiksi taksilla tai omalla autolla heti kun siihen oli varaa.

Itse olen elänyt ekspattikuplassa toisissa maissa enemmän, toisissa vähemmän. Ulkomailla asuessani ystäväpiirini on useimmiten koostunut suurelta osin muista ulkomaalaisista. Samaan aikaan olen ollut hyvin tietoinen kuplastani ja olen tehnyt työtä sen eteen, että ymmärtäisin ympäröivää yhteiskuntaa, sen rakenteita, kulttuuria ja asukkaita paremmin. Etunani on ollut se, että töitteni kautta olen päässyt perehtymään hyvin moniin erilaisiin paikallisiin todellisuuksiin. Lisäksi olen luonteeltani utelias siinä mielessä, että haluan oppia uutta ja tietää uusia asioita. Olen kokenut, että paikalliset, niin työkaverit kuin muissa yhteyksissä tavatut henkilöt, ovat aina olleet halukkaita kertomaan lisää omasta maastaan ja jaksaneet selittää minulle asioita, joista olen halunnut kuulla enemmän. Olen ollut myös siinä mielessä onnekas, että olen ulkomailla asunut enimmäkseen maissa, joiden kieltä puhun sujuvasti ja tämä on huomattavasti auttanut laajentamaan perspektiiviä ekspattikuplani ulkopuolelle.

Hätkähdyttävää ulkomailla asuessani on ollut törmätä siihen, että vaikka olenkin ekspatti ja jossain määrin kuplassani, niin joskus paikalliset (varsinkin etuoikeutetut paikalliset) tuntuvat elävän omassa kuplassaan vielä tiukemmin. Välillä jotkut tuntuivat olevan kovin tietämättömiä (tahattomasti tai tahallisesti) maansa huonompiosaisten ongelmista, arkipäivän haasteista ja yhteiskunnan epäkohdista.  Omassa kuplassa eläminen, olipa se ekspattikupla tai mikä tahansa muu kupla, ei ole mielestäni syy sille, että muita ihmisiä ei kuunneltaisi, keskusteltaisi ja yritettäisi ymmärtää.

Mikä Kiovassa on yllättänyt

Ennen Kiovaan muuttoa en ollut koskaan käynyt Ukrainassa. Lisäksi lähtö tänne tuli melko nopeasti ja käytännönasioiden järjestely vei sen verran aikaa ja energiaa, etten paljon ehtinyt etukäteen perehtyä millaiseen maahan ja kaupunkiin olin tulossa eikä minulla ollut paljoakaan etukäteisodotuksia.

Ukraina onkin yllättänyt minut positiivisesti monin tavoin. Edelleenkin ihmettelen kuinka hyvin olen täällä viihtynyt jo kaksi vuotta eikä suhteessani Kiovaan ole tullut minkäänlaista ”laskukautta”, josta ulkomaille muuttajia usein varoitellaan osana uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutumista. Olen pohtinut syitä tähän ja luulen, että tämä johtuu todennäköisesti kahdesta syystä. Ensiksikin siksi, että olen muuttanut maasta toiseen monta kertaa ja elänyt hyvin erilaisissa maissa melko kauan, joten sopeudun helposti. Moniin asioihin, jotka ensimmäistä kertaa tapahtuessaan aiheuttivat aikoinaan stressiä, suhtaudun nyt pelkällä olankohautuksella. Toisena syynä, ja edellistä tärkeämpänä pidän sitä, että ennen tänne muuttoa asuin melko haastavissa olosuhteissa Afganistanissa ja Itä-Timorissa. Niihin verrattuna elo Kiovassa on vaivatonta. Täällä ei esimerkiksi tarvitse pelätä vaikkapa itsemurhapommittajia, trooppisia tauteja tai maanjäristyksiä. Lisäksi viihtymiseen on vaikuttanut se, että minulla on todella kivat työkaverit.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka samankaltaisia ainakin täällä Kiovassa ihmiset tuntuvat olevan joissain asioissa suomalaisten kanssa. Sellaisia hiukan juroja ja hiljaisia. Hiljaisuus on sallittua eikä sitä tarvitse peittää jatkuvalla puhumisella. Minusta on myös erittäin kivaa, että sulaudun ulkonäöllisesti paikallisiin: kadulla kävellessä ei huudella perään tai jäädä tuijottamaan suu auki eikä torilla tuotteiden hintoja kysellessäni myyjä ennen hinnan ilmoittamista mittaile katsellaan minua päästä varpaisiin arvioiden kuumeisesti kuinka korkeita hintoja ulkomaalaiselta kehtaa pyytää.

Eräs toinen asia mikä on yllättänyt on se, että kuinka täällä yhtäaikaa ollaan jossain asioissa erittäin moderneja ja toisissa asioissa kehitysmaatasolla. Metroaseman lipun myyjältä saa ostaa vain yhden poletin kerrallaan, mutta samaan aikaan metrolippuna voi käyttää paikallista pankkikorttia. Kun ulkomaille saavuttuani laitan ukrainalaisen puhelinliittymäni päälle, siihen tulee tekstiviestillä tiedot lähimmästä Ukrainan suurlähetystöstä. Ja esimerkkejä toisesta päästä. Katujen siivoajat käyttävät työkalunaan luutia. Vesijohtojärjestelmän huollon vuoksi lämmin vesi on usein poikki keväällä useamman viikon.

Talven kamaluus oli ikävä yllätys. Muutin Kiovaan kevään korvalla ja minua varoiteltiin pitkin kevättä, kesää ja syksyä, että talvet täällä ovat sitten kamalia. Suomalaisena ajattelin, että kuinkahan kauheita täällä ne talvet ovatkaan, onhan Suomessakin välillä kovia pakkasia. Talven kamaluus ei olekaan säässä vaan siinä mitä siitä, erityisesti lumesta, seuraa. Täällä katuja ei erityisemmin aurata, mistä seuraa, että parkkipaikkoja on vähemmän. Sen vuoksi ihmiset parkkeeraavaat autonsa mihin saattuu ja tämä lisää liikenneruuhkia. Itseäni jalankulkijani ärsyttää kuitenkin eniten jalkakäytävien kunto talvella. Lumia ei kaduilta erityisemmin aurailla vaan ongelma ratkotaan suolaamisella. Niinpä kadut ovat sitten sohjoa ja lätäköitä täynnä. Lisäksi suola tuhoaa erittäin nopeasti kengät. Välillä ongelmana on katujen liukkaus, hiekoitusta ei tunneta. Sen lisäksi, että talvella jalkakäytävillä kävellessä pitää koko ajan katsoa jalkoihinsa välttääkseen liukastumista tai astumasta sohjolätäköihin tai niiden alla oleviin kuoppiin, samanaikaisesti olisi myös hyvä tarkkailla kohti kadun reunalla sijaitsevien rakennusten räystäitä, joista niskaan voi tippua isojakin lumi- tai jääkokkareita. Täällä ei ole tapana pudottaa rakennusten katoille kerääntynyttä lunta ihmisvoimin vaan odotetaan lauhtuvan sään hoitavan asian aikanaan. Vain muutaman rakennuksen edessä  olen nähnyt punaisia nauhoja, joilla ohikulkijoita on varoitettu katolta putoavasta lumesta ja jäästä ja ohjittu heitä muuttamaan kävelyreittiään.

Yleisvaikutelmaani Kiovasta kysyttäessä totean, että tämä on vähemmän kommunistinen ja ennemmän eurooppalainen kuin mitä ehkä odotin. Vaikka neuvostoaikana rakennettuja betonilähiöitä näkyykin ja palvelukulttuuri ja ihmisten mentaliteetti on välillä häivähdys menneestä, samalla ainakin Kiovassa ja ennen kaikkea Lvivissä on paljon keskieurooppalaista tunnelmaa.

Kahviloiden ja ravintoloiden paljous on eräs positiivinen yllätys. Niitä riittää vaikka kuinka. Ukrainalaisten ravintoloiden lisäksi täältä löytyy paljon esimerkiksi georgialaisia ravintoloita. Sushiravintolat ovat suosittuja, samoin italialaiset. Täältä löytyy myös muutama Hesburger. Hinnat ravintoloissa ja kahviloissa, kuten hinnat ylipäätään Ukrainassa ovat Suomeen ja suomalaiseen ansiotasoon verrattuna halpoja.

Ulkomailla asumisen plussat

Niin kuin lähes kaikissa asioissa elämässä, myös ulkomailla asumisessa on omat plussansa ja miinuksensa. Koska itselleni ulkomailla asuminen on antanut huomattavasti enemmän kuin ottanut, halusin listata ulkomailla asumisen positiivisia puolia. Nämä perustuvat omaan kokemukseeni asuttuani aikuisena tähän mennessä kahdeksassa eri maassa joko oman tai puolisoni työn vuoksi.

Uusiin ihmisiin tutustuminen on ehdottomasti yksi hienoimpia puolia ulkomailla asumisessa. Olen saanut tutustua mitä mielenkiintoisimpiin ihmisiin eri puolilla maailmaa. Kuinka huikeita ja voimaannuttavia elämänhistorioita olen kuullut uusilta tuttavuuksilta. Välillä itsekin ihmettelen kuinka aivan erilaisista taustoista ja kulttuurista tulevan henkilön kanssa voikaan tuntea sielunsiskoutta. Olen saanut ulkomailla useita hyviä, niin suomalaisia kuin muunmaalaisia ystäviä, joiden kanssa olen edelleen paljon yhteyksissä.

Olen kokenut positiivisena myös sen, että sosiaalista painetta elää elämää tietyn kaavan mukaan on paljon vähemmän. Tottakai kunkin asuinmaan tavat ja kulttuuri pitää ottaa huomioon, mutta työn vuoksi muuttaessani maasta toiseen muutaman vuoden välein, niin omat kuin paikallisten odotukset paikalliseen yhteisöön ja tapoihin integroitumisessani ovat eri luokkaa kuin jos asuisin kyseisessä paikassa pysyvämmin. Jatkuvana maailmankiertäjänä olen jo lähtökohtaisesti erilainen ja omalaatuinen useimpien paikallisten silmissä.

Paikalliseen yhteisöön ”kuulumattomuutta” kompensoi se, että useassa maassa muiden ulkomaalaisten yhteisö on tuntunut minusta omalta. Näissä yhteisössä on usein paljon kaltaisiani maailmankiertäjiä, joiden keskuudessa maasta toiseen muuttaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus eikä kukaan ihmettele, jos päätät muuttaa esimerkiksi vaikka Afganistaniin töihin.

Ulkomailla asumisen yksi parhaita puolia on myös, että pääsee tutustumaan uuteen maahan ja kulttuuriin paremmin. Kuinka paljon olet oppinutkaan eri maiden historioista, yhteiskuntien rakenteista, kulttuurista, maantieteestä ja vaikkapa luonnosta. Samalla myös oppii ymmärtämään paremmin näitä kulttuureja ja niissä asuvien ihmisten toimintatapoja (mikä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkea hyväksyisi). Ikuisena matkakuumeilijana rakastan tutustua uusiin paikkoihin, ja ulkomailla asumisen myötä olen käynyt mielenkiintoisissa paikoissa, joihin en olisi muuten päätynyt koskaan. Ulkomailla asuminen on omassa tapauksessani tarkoittunut myös uusien kielten oppimista, mikä on myös iso etu.

Viimeisenä omasta mielestäni se tärkein ulkomailla asumisen hyvä puoli: jos ulkomailla asuminen on opettanut paljon muista ihmisistä ja kulttuureista, hyvin paljon se on opettanut myös minusta itsestäni. Siinä missä nuorena olin todella ujo, ulkomailla asumisen myötä itsevarmuuteni on kasvanut kovasti. Kun ulkomailla aivan erilaisessa kulttuurisessa ympäristössä ja joissain tapauksissa kielitaidottomana on onnistunut selviämään miten erilaisimmista tilanteista, se on kasvattanut uskoa omaan kykyyn selviytyä melkein mistä vain. Ulkomailla asumisen myötä olen oppinut myös uusia puolia itsestäni ja lisäksi olen muuttunut ihmisenä. Jos olisin asunut pelkästään Suomessa, tuskin olisin ymmärtänyt kuinka sopeutuvainen olen muuttuviin ja välillä haastaviinkiin olosuhteisiin. Pitkään pidin itseäni kärsimättömänä ihmisenä, mutta ulkomailla asuttujen vuosien myötä kärsivällisyyteni on noussut aivan uudelle tasolle.