Browsing Category

Eurooppa

Pari päivää Münchenissä

Äskettäisellä Saksan reissulla vietimme myös pari päivää Münchenissä. En ollut käynyt siellä aiemmin ja tämä ensimmäinen vierailu sai minut vakuuttuneeksi, että tänne tarvitsee tulla vielä uudelleen. Koska matkan päätarkoitus oli viettää aikaa Suomessa asuvan puolisoni kanssa, ainoa suunnitelmamme Müncheniin oli kävellä kaupunkia ristiin rastiin ja aistia sen kesäistä tunnelmaa.

Leppoisan tunnelman aistimiseen kaltaisillemme ruoan ystäville oiva paikka oli keskustassa sijaitseva tori Viktualienmarkt. Rakastan vierailla uusissa paikoissa ruokatoreilla ja tämäkin tori osoittautua hurmaavaksi. Tori on ollut toiminnassa  jo 1800-luvun alusta saakka ja useat sen kojut ovat kulkeneet samassa perheessä sukupolvien ajan. Myynnissä oli esimerkiksi tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, mausteita, oliiviöljyjä, makkaroita ja kinkkuja. Yhdestä kojusta leijui huumaava laventelin tuoksu, kun taas hieman kauempana juustokojun haju oli, noh, juustokojun haju. Torilla oli myös useita ruokaa myyviä paikkoja sekä isohko alue pöytiä, joissa ostoksiaan saattoi nauttia.Päädyimme vierailulle Viktualienmarktin vieressä sijaitsevaan kaupungin museoon. Museossa esiteltiin kaupungin historiaa perustaen tarinat tiettyihin esineisiin. Museossa on sekä pysyviä että vaihtuvia näyttelyitä. Koska lippukassalla emme saaneet mitään ohjeistusta mistä museovierailu kuuluisi aloittaa, päädyimme aloittamaan oman museovierailumme ylimmästä näyttelykerroksesta, jossa on pysyvä soitinnäyttely. Tämä näyttely erilaisine interaktiivisine juttuineen olisi ollut hyvin mielenkiintoinen, mutta koska meillä ei ollut paljon aikaa, jouduimme menemään tämän osion vauhdilla läpi.Itse kaupungin historiaa esiteltiin useammassa kerroksessa ja nähtävää olisi riittänyt tunneiksi. Esillä oli historiaa eri aikakausilta. Itseeni teki suurimman vaikutuksen museon sivurakennuksessa sijaitseva kansallissosialimista kertova näyttely. Synkkyydestään huolimatta tämä näyttely oli ehdottomasti museon paras ja mielenkiintoisin osa. Informaatiota oli paljon, muttei liikaa omaan makuuni. Yhdeksi suosikkipaikaksine tällä pikavisiitillä osoittautui keskustan lähellä sijaitseva Englischer Garten. Tässä viiden kilometrin pituisessa suuressa puistossa riittää tilaa. Puiston läpi virtaa  joki, jonka vauhdikkaimmassa osassa surffaajat surffaavat. Myöhemmin joki tyyntyy ja näkyipä joen joissain osissa muutamia ihmisiä uimassa. Yhdessä osassa puistoa on japanilainen tunnelma. Puiston keskellä sijaitsee järvi. Ja kun Saksassa ja Münchenissä ollaan niin puistosta löytyy myös, kuinkas muutenkaan, olutpuutarha.Kävimme myös ulkoilijan unelmakaupassa Globetrotterissa. Tämä Isartorin vierestä löytyvä ensiluokkainen urheilu- ja ulkoilukauppa oli saada meikäläisen pään sekaisin. Täällä oli tarjolla kaikkia mahdollisia ulkoiluun, vaellukseen ja muuhun urheiluun tarvittavia juttuja. Alimmassa kerroksessa saattoi testata kajakkeja vedessä. Laukku- ja rinkkaosastolta olisin voinut ottaa mukaani yhden jos toisenkin ihanuuden. Kirja- ja karttaosastolla oli saksankielisiä opaskirjoja vaellusreiteille ympäri maailmaa, vaelluskuume vain nousi niitä selaillessa. Onneksi onneton saksan kielen taitoni tehokkaasti esti opaskirjojen ostamisen. Toinen kauppa, jossa itsehillintäni joutui koetukselle oli Viktualienmarktin vieressä sijaitseva Eataly. Näitä italialaisen ruoan tavarataloja on useissa suurkaupungeissa ympäri maailmaa ja jos matkakohteessani on Eataly, sinne on pakko päästä. Vaikka tämä Eataly olikin pieni verrattu moniin muihin toimipisteisiin eri puolilla maailmaa, tarjolla oli suuri määrä kaikkia ihania italialaisia elintarvikkeita pastoista, juustoista ja makkaroista aina erilaisiin tahnoihin ja oliiviöljyihin. Alakerrassa oli viinikellari, jonka baarissa nautimme lasilliset viiniä. Eatalyissä on myös ravintoloita ja nautimme kevyen lounaan päivällä bruschettojen ja alkupalalautasen merkeissä. Hyvää oli, vaikkakin hiukan hintavaa.Ja koska oltiin Münchenissä, pitihän sitä käydä ainakin yhdessä olutpuutarhassa. Itse en ole oluen ystävä, mutta puolisoni on, joten menimme Augustiner Kelleriin. Kävimme täällä lounasaikaan arkipäivänä, jolloin ihmisiä ei ollut paljon. Ruokailla saattoi niin itsepalvelupuolella kuin pöytiintarjoilupuolella. Itse päädyimme ensimmäiseen ja tiskiltä kävimme ostamassa pretzelin, makkaroita ja oluen, tietysti.

Münchenin reissu oli mitä onnistuin ja kuten alussa mainitsin, sinne on pakko päästä takaisin paremmalla ajalla. Nyt saimme vain pintaraapaisun kaupunkiin ja mielessämme on jo monia paikkoja missä pitäisi ensi kerralla käydä.

Saksan Romantic Road: Dinkelsbühl

Dinkelsbühl lienee yksi Romantic Roadin kauneimmista kaupungeista, ovathan saksalaiset joskus äänestäneet kaupungin Saksan kauneimmaksi kaupungiksi. Hyvin säilynyttä  keskiaikaista keskustaa ympäröi muuri, jonka varrella on kahdeksantoista tornia. Keskusta on kompakti ja sen kaduilla olisin voinut viettää tunteja ihailemalla hyvin hoidettuja rakennuksia. Kaupunki on myös turistien suosiossa, mutta Rothenburg ob der Tauberin kaltaisia turistilaumoja emme täällä nähneet.

Dinkelsbühlin historiaan liittyy keskeisesti 30-vuotinen sota, jota käytiin 1600-luvun alkupuolella. Historia kertoo, että vuonna 1632 kaupunki antautui ruotsalaisille joukoille. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan tuhonneet kaupunkia ja sen asukkaita, koska paikallinen pikkupoika lähetettiin pyytämän armoa ruotsalaiselta kenraalilta. Kaupunki pelastui, koska pikkupoika muistutti kovasti kenraalin omaa, hiljattain sairauteen menehtynyttä poikaa. Joka kesä kyseiset tapahtumat näytellään uudelleen Dinkelsbühlissä. Jos kaupungissa vierailee, kannattaa ehdottomasti kiertää muurin viertä pitkin keskustan ympäri. Muurin varrella on kahdeksantoista tornia. Samoin muurissa on muutamissa kohta asumuksia. Välillä kannattaa mennä muurin toiselle puolelle, sieltä saattaa löytyä vaikkapa pieni puisto tai joki. Yksi osa muuria kulkee lammen rannalla.Kaupungin keskustaa hallitsee myöhäisgoottilaista tyyliä edustava kirkko Münster St Georg. Kirkko on sisältä vaikuttavampi kuin ulkoa. Me päädyimme kirkkoon kuuntelemaan urkukonserttia paetessamme ulkona riehunutta ukkoskuuroa.Kaupungin keskustassa, tarkemmin sanottuna entisessä kaupungintalossa, sijaitsee museo nimeltä Haus der Geschichte, jossa esitellään Dinkelsbühlin historiaa. Museo on auki päivittäin ja neljän euron pääsymaksuun kuului myös audioguide, joka oli hyvin hyödyllinen. Museossa esitellään esimerkiksi kaupungin elämää keskiajalla ja 30-vuotista sotaa.Aivan museon kulman takaa rauhallisella pikkukadulla bongasimme Kaffeerösterei Maaßen-nimisen kahvipaahtimo-kahvilan (). Paikassa oli pieni, mutta sympaattinen ja rento takapiha. Kahvilassa oli tarjolla laaja valikoima erilaisia kahveja, mutta koska en juo kahvia, päädyin nauttimaan raikasta sitruunalimonadia. Kahvilan yhteydessä on myös myymälä, josta saattoi kahvin ja kahvintekovälineiden lisäksi ostaa vaikkapa makeisia.Mikäli Dinkelsbühliin mielii mennä julkisilla, joutuu näkemään hieman vaivaa. Junalla pääsee Nördlingeniin asti, josta voi ottaa bussiin Dinkelsbühliin. Aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen, esimerkiksi sunnuntaisin ja pyhäpäivisin bussivuoroja on vain muutama.

Saksan Romantic Road: Rothenburg ob der Tauber

Hiljattain matkailimme Saksan Baijerissa. Osan matkaa kuljimme Romantic Roadin reittiä. Romantic Road on vajaat 400 kilometriä pitkä reitti, joka kulkee Wüzrburgista aivan Itävallan rajan tuntumaan. Reitti on erittäin suosittu turistien keskuudessa. Autoilun lisäksi yksi suosittu keino kulkea reittiä on pyöräily. Itse vaelsimme muutaman pätkän reittiä. Aloitimme reitin Rothenburg ob der Tauberin kaupungista. Saavuimme sinne junalla Münchenistä, josta tultaessa reitistä riippuen junaa tarvitsee vaihtaa vähintään kerran.

Rothenburg hyvin säilyneine vanhoine rakennuksineen ja muurineen on yksi Romantic Roadin tunnetuimmista kohteista. Mukulakivikadut, kauniit, historiaa henkivät talot ja muurin varrella sijaitsevat tornit tekevät paikasta viehättävän. Kaupungin viehättävyys onkin turistien tiedossa. Kaupunkiin tehdään paljon päiväretkiä ja se näkyy bussilastillisina turisteja ja mitä moninaisimmilla kielillä kirjoitettuina mainoksina kauppojen ikkunoissa. Itse liikuimme kaupungin keskustassa vain illansuussa tai illalla, jolloin turisteja oli vähemmän. Kaupungin sydän on Marktplatz, jonka ympäriltä löytyy vaikkapa kaupungintalo, joka tosin meidän vierailun aikaan oli osittain pressujen peitossa remontin vuoksi. Marktplazt on kuuluisa myös  joulumarkkinoistaan. Kaupungissa on ilmeisesti miellytty jouluun enemmänkin, sillä sieltä löytyy myös joulumuseo.

Iltaisin meno kaupungissa oli päiväretkeläisten lähdettyä melko rauhallista. Oli ihanaa kuljeskella hiljaisia katuja,  ihailla erilaisia taloja ja kuvitella millaista elämä siellä on ollut vuosisatoja sitten. Kaupungin viehättävyyttä lisäsi vielä se, että kesäkuussa erilaiset ruusupensaat olivat kukkaloistossaan ja niistä lähti ihanaa tuoksua. Yksi kaupungin nähtävyyksistä on sen keskustaa ympäröivä noin 2,5 kilometrin mittainen muuri. Muurilla voi kävellä, tosin ainakin meidän vierailumme aikaan osa muurista oli kävelijöiltä suljettu. Muurille pääsee kiipeämään muutamasta eri paikasta. Muurilta on hyvät näköalat kaupungin keskustaan, mutta muurilla kävellessä näkee myös vilahduksia muurin ulkopuolelle kaupungin uudempiin osiin. Muurilta pystyy myös ihailemaan talojen erittäin hyvin hoidettuja ja kauniita puutarhoja.  Muurin ympäröimän keskustan länsiosassa on viehättävä rauhallinen puisto. Puiston kärjessä kannattaa käydä katsomassa näkymää alas laaksoon, jossa virtaa joki. Tosin jokea itsessään ei paljon näe puiden ollessa vehreimmillään. Puistosta näkee myös hyvin laakson toisella puolella sijaitseviin kaupungin osiin.Kaupungista löytyy paljon kahviloita. Yksi minusta aivan ihana kahvila oli allaolevissa kuvissa näkyvä Cafe EinsigArtig. Kuinka suloinen paikka! Paikka oli kahvilan ja kaupan yhdistelmä, jossa ihania kakkuja ja juomia tarjoiltiin leppoisan rennossa, romanttishenkisessä sisustuksessa. Myös terassilla voi istua, mutta suosittelen itse sisätilaa, sillä paikka on täynnä viehättäviä yksityiskohtia. Olisin voinut tutkailla paikan sisustusta vaikka kuinka kauan, mutta satuimme paikalle sunnuntaina juuri ennen sulkemisaikaa klo 18. Aukioloajat Rothenburgissa kuten muissa alueen kylissä tuntuivat Ukrainan erittäin pitkiin aukioloaikoihin tottuneelle melko rajoittuneilta.Makeanhimoaan tyydyttääkseen ei ole toki pakko mennä kahvilaan, vaan lähes mistä tahansa leipomosta voi napata mukaansa Schneeballen. Näitä pallonmuotoisia, eri kuorrutteilla päällystettyjä leivoksia ei voinut olla näkemättä, niin tiheään tätä paikkakunnan perinneleivosta oli esillä. Pakkohan sitä oli kokeilla. Mikään huikea makuelämys kyseinen leivos ei omille makunystyröilleni ollut, sillä leivos oli kuivahko ja toi itselleni mieleen lähinnä tippaleivän. Rothenburgissa on myös runsas ravintolatarjonta. Useat etenkin paikallista ruokaa tarjoavat ravintolat tuntuivat olevan hyvin suosittuja, joten pöytävaraus voi olla paikallaan. Tämä tuntui korostuvan sunnuntai-iltana, jolloin useat ravintolat olivat kiinni. Päädyimme Reichsküchenmeister-nimiseen ravintolaan, joka toimii saman nimisen hotellin yhteydessä. Ravintolassa oli tarjolla perisaksalaista ruokaa sianpotkasta makkaroihin. Paikan jälkiruoatkin olivat hyviä, kuvissa näkyvä suklaatorttu oli viedä kielen mennessään. Eräs ravintola, jonne olisimme halunneet illalliselle, mutta ilman pöytävarausta jouduimme tyytymään lasillisille juustolautasen kera alkuillasta terassilla oli Zur Höll. Ravintolassa on tarjolla hyvä valikoima alueen viinejä. Tarjotut juustot olivat taivaallisia. Romantic Roadin reittiä on mahdollista liikkua julkisilla (bussilla tai junalla), mutta se vaatii etukäteissuunnittelua, erityisesti viikonloppuisin ja pyhäpäivisin, jolloin yhteyksiä voi olla vähänlaisesta.

Riikan kahviloita ja baareja

Helmikuussa vietin viikonlopun Riikassa. Olin käynyt kaupungissa kerran aiemmin, lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Odotinkin mielenkiinnolla kuinka kaupunki on tässä ajassa muuttunut ja millaista siellä on talvella. Koska matkan päätarkoitus oli tavata Suomessa asuvaa puolisoani, halusimme etupäässä viettää aikaa keskenämme ilman sen suurempia suunnitelmia. Koska sää ei oikein suosinut, pakenimme kylmää ja räntäsadetta vähän väliä kahviloihin ja baareihin.

Rakastan kahviloita ja voisin viettää niissä aikaa loputtomasti. Riikassa yksi kahviloista missä kävimme sijaitsi vanhassa puutalossa Kalnciema kvartālsissa. Tämä on kortteli, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia. Ympäri vuoden siellä järjestetään lauantaisin markkinat, joille mekin menimme. Markkinoilla myytiin esimerkiksi vaatteita, hunajaa, säilykkeitä, vihanneksia, leipää ja juustoa. Korttelissa sijaitsevaan kahvilaan oli kiva paeta markkinoiden humua ja väenpaljoutta. Kahvilassa oli tarjolla suolaisia ja makeita leivonnaisia sekä keittoa. Kahvilan sisustus koostui vanhoista, usein eri paria olevista huonekaluista. Isommassa huoneessa oli piano, en tiedä esitetäänkö paikassa joskus pianomusiikkia.

Toinen kiva kahvila oli Rocket Bean Roastery Grauzdētava (). Join kaakaon ja kuinka ilahduinkaan, kun kaakaon pintaan oli piirretty kuvio. Teenjuojana aina kateellisena katson kahvinjuojakavereideni cappucinojen pintaan taiteiltuja kuvioita, teessä niitä harvemmin näkyy:) Täältä saattoi myös ostaa mukaansa kahvipapuja. Ainakin lauantaisin paikassa on tarjolla brunssia.

Ja sitten niihin baareihin. Riikassa on Riga Beer District-konsepti, johon kuuluu eri panimoiden pubeja. Puolisoni on suurempi olutfani kuin minä itse, mutta mielelläni lähden mukaan olutpanimoihin ja pubeihin.

Beer Districtin pubit sijaitsevat kävelyetäisyydellä toisistaan. Kävimme kolmessa paikassa. Ensimmäisenä kävimme Valmiermuižas-panimon ravintolassa. Täällä söimme allaolevissa kuvissa näkyvän leikkelelajitelman, verisuonet varmasti tykkäsivät. Paikan sisustus oli omasta mielestäni vähän kolkko. Paikka sijaitsee Valdemara Pasaza-korttelissa, jossa oli minuun lumoavaa rähjäisyyttä. Voin vain kuvitella kuinka viihtyisiä nuo korttelissa sijaitsevat terassit ovat lämpimässä hämärtyvässä kesäillassa. Ravintolan vieressä oli myös kauppa, jossa myytiin oluttuotteiden lisäksi erilaisia alkoholittomia juomia, makeisia, jne.

Saman korttelin toisella puolella sijaitsi Labietis-panimobaari. Baari oli melko pieni, mutta sympaattinen. Lauantaisena iltapäivänä siellä oli melko raukea meno. Paikalla oli mm. lautapelejä pelaavia isiä lastensa kanssa sekä nuori nainen hiukan pelottavalta näyttävän, mutta saman aikaan sympaattisen oloisen ison koiransa kanssa.

Kolmas paikka missä vierailimme oli Taka – alus bārs (

Koska rakastan korkeiden paikkojen näköaloja, kävimme Radisson Blu Latvija Conference & Spa Hotellin baarissa. Baarista oli hyvät näköalat yli kaupungin. Menimme tänne lauantaina loppuiltapäivästä, eikä meillä ollut varausta, mutta onnekkaasti saimme ikkunapöydän. Paikka oli suosittu, joten jos haluat varmistaa ikkunapöydän, kannattanee tehdä varaus. Drinkkilista oli kattava ja se sisälsi myös joitakin alkoholittomia drinkkejä. Hinnat olivat suomalaisittain kohtuulliset.

Lentoni Riikaan saapui niin, että olin keskustassa hiukan ennen puolta yötä. Epäilin, että mahtaakohan tuohon aikaan enää mistään saada ruokaa. Monissa ravintoloissa keittiö olikin mennyt jo kiinni, mutta aivan lähellä hotelliamme vanhassa kaupungissa onnistuimme bongaamaan Easy Wine -viinibaarin, joka oli auki. Päädyimme tilaamaan listalta jaettavaksi jonkunlaisen alkupalalautasen. Mielenkiintoista oli harmaa vuohenjuusto. Kun näimme sen lautasella ennen kuin olimme sitä maistaneet, epäilimme tilauksemme menneen väärin. Mutta kun maistoimme, tajusimme, että kyseessä oli tosiaankin vuohenjuusto. Oli jännittävää huomata kuinka makukokemukseen vaikuttaa se, että syötävä asia on eriväristä kuin mihin on yleensä tottunut.

Paikassa oli mielenkiintoinen systeemi viinien suhteen. Sen sijaan, että listalta valittaisiin viinejä ja tarjoilija toisi ne pöytään, saimme yhden pankkikortin kokoisen muovikortin, jossa oli valmiina 50 euroa. Korttia käyttämällä saimme itse käydä valitsemassa automaateista haluamiamme viinejä. Viinit oli järjestelty vitriineihin alkuperäalueensa mukaan, samoin niiden järjestyksessä oli logiikkaa maun mukaan. Viiniä saattoi tilata isomman tai pienemmän lasillisen ja jokaisen hinta oli erikseen merkitty. Tällainen systeemi mahdollisti sen, että viiniä saattoi ottaa vähän ja pystyi maistelemaan useampia viinejä. Systeemi oli kätevä, ja lopussa maksettiin se, mitä kortista oli käytetty. Tarjoilija selitti ystävällisesti systeemin käytön heti alkuun ja sitä oli helppo käyttää. Olemme kerran törmänneet samantyyppisen systeemin joitakin vuosia sitten eräässä toscanalaisessa pikkykylässä.