Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Category

Afrikka

Jälkitunnelmat Kapkaupungin matkasta

Etelä-Afrikan matkalta paluusta on nyt kulunut reilu kuukausi ja sen aikana olen muutaman kerran pohtinut matkani herättämiä tuntemuksia. Matka oli hyvin onnistunut ja tykästyin kovasti Kapkaupunkiin ja sen lähialueisiin. Niin paljon, että toivon pääseväni joskus sinne ja muualle Etelä-Afrikkaan uudelleen.

Jos Etelä-Afrikka on yhdenlaista Afrikkaa, niin Kapkaupunki on omanlaistaan Etelä-Afrikkaa. Kaupunki toi minulle mieleen niin Sydneyn, Buenos Airesin, Bogotan kuin San Franciscon. Sitä monelta suunnalta ympäröivä meri, Pöytävuori ja rannat tekivät kaupungista vaikuttavan. Monipuolisuuteensa vuoksi kaupungissa riittäisi näkemistä ja tekemistä vaikka kuinka, lähiseutuja unohtamatta. Ravintolatarjonta oli monipuolista ja hinnat suomalaiseen hintasoon ja ostovoimaan verrattuna vähintäänkin kohtuulliset. Liikkuminen ympäriinsä oli vaivatonta ja asiat toimivat. Turvallisuudenkin kannalta matka meni ihan niinkuin pitikin.

Minusta on tärkeää pohtia matkakohteitani muutenkin kuin onnistuneen loman näkökulmasta. Etelä-Afrikka herätti tämän suhteen paljon ajatuksia niin ennen matkaa, sen aikana kuin jälkeenkin. Yksi näistä ajatuksia herättäneistä asioista on maassa aikoinaan valinnut apartheid ja sen vaikutukset tähän päivään.  Oli erittäin hyödyllistä lukea Nelson Mandelan elämänkerta Long Walk to Freedom ennen matkaa. Sen avulla matkasta sai paljon enemmän irti, kun kirjan tapahtumiin ja henkilöihin törmäsi niin katujen ja paikkojen nimissä, oppaiden jutuissa, Robben Islandista puhumattakaan.

Epätasa-arvo on näkyvää monin paikoin jo ”pelkän” turistin silmiin (esimerkiksi slummit, kerjäläiset kaduilla), joten voin vain kuvitella millaisia tasa-arvohaasteita yhteiskunnassa on syvemmällä.

Yksi asia mikä iski silmille vahvasti oli se kuinka kuivuudesta valistettiin joka puolella ja vettä kehotettiin säästämään. Vedensäästövinkkejä oli tarjolla joka ikisessä majoituspaikassamme, oli se sitten kyseessä airbnb tai hotelli. Vesipula tuli todellakin todelliseksi tuolla reissulla ja taas tajusi kuinka onnekkaita Suomessa ainakin toistaiseksi ollaan tämän(kin) asian kanssa.

Lomaillessani ulkomailla joulun aikaan, on myös mielenkiintoista havannoida kuinka mahdollisesti joulua kyseisessä maassa vietetään. Vaikka itselleni joulu on kaikkien muiden juhlapyhien tavoin jokseenkin yhdentekevä enkä sitä erityisemmin juhli, on minusta erittäin mielenkiintoista nähdä kuinka joulua mahdollisesti juhlitaan eri maissa. Kapkaupungissa joulu tuntui sulkevan esimerkiksi monet kaupat ja museot, samoin joitakin ravintoloita ja kahviloita jopa kolmeksi päiväksi. Joululauluja kuuli kaupoissa ja jouluhenkisiä värivaloja oli ympäri kaupunkia eli hyvin globaalia menoa. Joulun ja uudenvuoden aika on tärkeä lomakausi paikallisille ja tämä näkyi erittäin suurina määrinä ihmisiä esimerkiksi Waterfrontissa, jossa välillä hädintuskin pääsi eteenpäin kävelemään.

Franshhoekin ravintoloita

Siinä missä Stellenboschissa olimme keskittyneet viininmaisteluun, Franshhoekissa halusimme panostaa ruokailuun ja nauttia paikkakunnan ravintolatarjonnasta, joka on yksi Etelä-Afrikan parhaimpia.

Yhdeksi lounaspaikaksi olimme varanneet etukäteen pöydän Dieu Donnen viinitilan Roca-ravintolasta. Tila sijaitsee hiukan kylän laitamilla ylämäessä. Mitkä maisemat täältä onkaan Franshhoekin laaksoon! Lounastimme terassilla ja maisemia olisi voinut tuijottaa tuntikaupalla.

Mutta ei ruoassakaan mitään vikaa ollut, päinvastoin. Syömämme katkaravut, paikallinen riista ja lammas olivat oikein herkullista. Paikan viinit olivat myös hyviä.

 

Illallista nautimme kerran aivan Franshhoekin keskustassa Cafe des Artsissa. Nimensä mukaisesti paikassa on esillä taidetta. Vaaleasti sisustetun ravintolan tunnelma oli sopivan rauhallinen ja kodikas. Pöytiä ei oltu ahdettu liian tiheään ja melutaso oli hillitty. Tänne menimme sunnuntai-iltana ilman varausta puoli kahdeksalta. Ravintola oli tuolloin täynnä, mutta meitä neuvottiin ystävällisesti tulemaan uudelleen reilun puolen tunnin kuluttua

Niinhän me teimme. Se kannatti, sillä ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Söimme mm. jonkin sortin antilooppi-carpacciota (mitä ikinä springbok onkaan suomeksi),  strutsia ja lammaspastaa.

Ravintolalla oli myös iso terassi, jossa puun varjossa olisi miellyttävää nauttia lounasta päivällä. Toki illallakin terassilla olisi voinut istua, mutta kun itse olimme ravintolassa sää ei ollut erityisemmin lämmin, ainakaan kaltaiseni vilukissan näkökulmasta.

Uudenvuodenaaton illallista nautimme French Connection Bistrossa. Olimme varanneet pöydän tähän tunnelmalliseen ravintolaan jo viikkoja etukäteen juuri ajankohdan vuoksi. Niin täällä kuin monissa muissa ravintoloissa Franshhoekissa oli uudenvuodenaattona tarjolla yksi kiinteä menu. Tässä tapauksessa menu ei ollut selvillä varausta tehdestämme ja hieman jännitimme mitä menusta löytyy (toivottavasti ei ainakaan hanhenmaksaa). Menu olikin hyvä, siinä oli mm. katkarapuja, lohta ja nautaa. Illallisen kruunasi mansikka-pannacotta erilaisilla marjoilla ja sabayon-kastikkeella. Taivas kuinka hyvää se oli: sopivan raikas, eikä liian makea. Varmasti eräs parhammista jälkiruoista mitä olen koskaan missään syönyt. Ravintolan normaalimenusta näyttäisi löytyvän niin kalaa, mereneläviä kuin riistaa.

 

Mikäli olet kiinnostunut hyvästä ruoasta ja ravintoloista, reilun tunnin ajomatkan päässä Kapkaupungista sijaitseva Franshhoek on oivallinen kohde.

Viinitiloilla Etelä-Afrikan Stellenboschissa

Etelä-Afrikan matkalla yövyimme muutaman yön Stellenboschissa, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Kapkaupungista. Stellenboschin alue on tunnettu viineistään. Niinpä mekin pyhitimme kaksi päivää viinitiloilla vierailuun.

Teimme kierrokset Vinehopperilla. Se on yritys, joka järjestää hop on, hop off-tyyliin kiertoajelua eri viinitilojen välillä usean kerran päivässä. Heillä on tarjolla kolme eri kierrosta: pohjoinen, eteläinen ja itäinen. Kaikkia reittejä ei suinkaan järjestetä joka päivä. Sunnuntaisin ei ole mitään kierrosta. Kävimme pohjoisen ja eteläisen kierroksen. Liput olimme ostaneet etukäteen, kahden päivän lippu maksoi 630 randia. Tämä pitää sisällään siis pelkät kyydit paikasta toiseen, itse viininmaistelut pitää maksaa erikseen. Tosin montaa euroa nämä eivät yleensä maksaneet.

Emme ole mitään viiniasiantuntijoita, vaikka olemmekin vierailleet viinitiloilla useissa eri maissa eri puolilla maailmaa. Ainakin oman näkemykseni mukaan  jo parin maistelun jälkeen (siitäkin huolimatta, että viiniä ei juo vaan sen sylkee pois) makunystyräni alkavat turtumaan. Muutamilla tiloilla emme lainkaan maistelleet viinejä vaan keskityimme nauttimaan maisemista. Viinitilojen ja niiden ympäristöjen kauneus oli pääsyy miksi halusimme kiertää usean tilan melko lyhyessä ajassa.

Ensimmäisenä päivänä olimme pohjoisella reitillä, joka käsittää yhteensä kuusi tilaa. Me vierailimme niistä neljässä. Aikaa jokaiseen tilaan tutustumiseen on vähintään tunti. Käytännössä tämä tarkoittaa viinimaistelua tai maisemista nauttimista, itse viinintekoon tutustumista ei tähän kierrokseen kuulunut.

Ensimmäinen tila pohjoisella reitillä oli Beyerskloof. Täytyy tunnustaa, että paikka ja palvelu oli ehdottomasti koko kierroksen huonointa eikä viinitkään olleet erityisiä. Istuimme pienellä melko karulla etupihalla ja viinejä tuotiin maisteltavaksi niin hitaasti, että lopulta saimme hoputtaa tarjoilijaa. Viimeinen viini saatiin maistettua, kun olimme nousemassa pöydästä ehtiäksemme aikataulun mukaisen kyytiin, sillä seuraavaa kyytiä emme todellakaan halunneet jäädä tähän paikkaan odottamaan. Paikka oli niin mitäänsanomaton ettemme ottaneet sieltä edes kuvia.

Onneksi kierroksen seuraava tila, Simonsig oli erinomainen kokemus ja usko kierroksen järkevyyteen palasi. Simonsigille menimme, koska se oli tila, joka tekee kuohuviinejä. Ympäristö oli miellyttävä, tosin paikassa oli niin ruuhkaista, että joudumme istumaan sisällä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä meitä palveli asiansa osaava ja erittäin sympaattinen nuori nainen. Tämä oli ainut vierailemistamme tiloista, josta ostimme viiniä mukaan.

Seuraavaksi siirryimme Delheimiin, jossa söimme lounasta hyvin hienoissa maisemissa. Meillä kävi tuuri sillä Vinehopperin asiakkaille oli varattu tietty osa terassialueesta ja me onnistuimme saamaan pöydän aivan mielettömällä näköalalla, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Ruoka paikassa oli hyvää, tarjolla oli mm. paikallista riistaa ja joitain ruokia itämaisella vivahteella. Naapuripöydässä nautittu juustoasetelma näytti myös erittäin herkulliselta. Puutarhassa oli mukava kuljeskella ja tilan pihalla oli bändi soittamassa musiikkia.

Päivän viimeinen tila kohdallamme oli L’Avenir, jossa oli myös erittäin mukava puutarha pienine lampineen. Tässä vaiheessa lounas oli ehtinyt onneksi vajota jo sen verran, että päätimme tilata juustoasetelman. Jos viinit oli aika keskivertoa, niin juustot olivat todella hyviä, niitä olisi voinut syödään enemmänkin. Tämä oli ainut vierailemistamme tiloista, joissa viininmaistelun kaikki viinit tarjoiltiin yhdellä kertaa. Plussaa paikalle siitä, että sielläkin tehdään kuohuviiniä.

Toisena päivänä teimme eteläisen reitin. Ensiksi kävimme Neethlingshofin tilalla.  Pidin heidän viineistään. Erityisesti makea jälkiruokaviininsä oli erinomaista. Lisäksi tarjoilija oli asiantunteva ja ennen kaikkea mukava. Täällä maisemat olivat myös vaikuttavat.

Seuraavana vuorossa oli Spier, joka oli hyvin iso tila, ainakin mitä alueen kokoon tulee. Täällä emme maistelleet lainkaan viinejä. Sen sijaan lounastimme. Täällä olisi ollut mahdollisuus lounastaa ravintolassa, mutta itse päädyimme ostamaaan salaattia ja voileivät deli-tyyppisestä kaupasta. Delistä olisi myös saanut panttia vastaan piknikkorin ja -viltin ja koriin olisi voinut ostaa pikniktarpeet, joita olisi voinut nauttia haluamassaan paikassa ulkosalla. Tilalla on myös majoitusta. Samoin paikassa oli taideateljee, jossa oli taiteilija työssään sekä pienet markkinat, jossa erilaisia taide-esineitä myytiin.

Seuraavaksi kävimme Alton viinitilalla, mutta se oli mitäänsanomaton kokemus. Tarjoilija oli työhönsä kyllästyneen oloinen ja paikassa oli käynnissä yksityistilaisuus, joka vaikutti palveluihin ja kuinka tiloissa pystyi liikkumaan.

Viimeisenä vuorossa oli Kleine Zalze, joka oli melko pieni. Maisemat eivät olleet mitenkään järisyttäviä, mutta terassi oli miellyttävä ja tarjoilija mukava. Täällä söimme juustoasetelman, ja melko tavanomaisista kääreistään huolimatta juustot olivat hyviä.

Kaiken kaikkiaan molemmat kierrokset olivat onnistuneita vaikka molempina päivinä oli yksi tila, jonka olisi voinut jättää väliin. Viininmaistelut olivat huokean hintaisia ja joistakin viineistä pidimme kovasti. Viinitilat ympäristöineen ja hienoine maisemiin olivat jo itsessään riittävä syy käydä tiloilla.

Mitä tehdä ja nähdä Kapkaupungissa?

Kapkaupunki lähiseutuineen on täynnä nähtävää ja koettavaa.  Tässä niistä muutamia missä kävimme.

Tämä upea puutarha sijaitsee noin 13 kilometriä Kapkaupungin keskustasta. Puutarha on auki jokaisena päivänä, talvikaudella huhtikuusta-elokuun loppuun klo 8-18 ja kesäkaudella (syys-maaliskuu) tunnin pitempään. Pääsymaksu on 70 randia. Ihastuin paikkaan heti, yhtenä syynä allaolevan valokuvan näkymät, jotka olivat vastassa hyvin pian sisäänkäynnin jälkeen. Puutarha rajoittuu yhdeltä osin Pöytävuoren itäisiin rinteisiin ja vuori tuntui jotenkin erityisen majesteetilliselta, ikäänkuin vartioiden puistoa.

Puisto itsessään oli myös upea. Mitä erilaisimpia puita, kukkia ja muita kasveja. Puistossa ristiinrastiin kulkemalla  eri polkuja pitkin ja opasteita seuraamalla pääsi näkemään mitä erilaisimpia kasveja. Veikkaisin, että puisto on upeimmillaan keväällä. Nyt oli jo kesä menossa ja monin paikoin eri kasvien kukinta-aika oli ohi. Lisäksi luonto ja nurmikko näyttivät paikoin melko kuivilta.

Puisto tuntui olevan erityisen suosittu paikallisten piknikkohteena. Perheet ja seurueet kantoivat piknikkoreja ja -vilttejä ja suuresta väkimäärästä huolimatta kaikille tuntui riittävän tilaa. Jos itselle tulee vielä joskus mahdollisuus mennä puistoon, ehdottomasti vien pikniktarpeet mukanani. Alueella on toki pari ravintolaa, joissa voi halutessaan syödä.

Rapistumaan päässyt satama-alue sai uuden alun, kun sen kunnianhimoinen uudistus alkoi 1980-luvun lopulla. Nykyään alue tarjoaa niin ostos- ja ruokailumahdollisuuksia kuin myös kulttuuriaktiviteetteja. Alueella on myös asuinrakennuksia ja kauniina kesäpäivänä niitä ympäröivissä kanaaleissa näkyi suppailijoita. Lisäksi alueella sijaitsee hotelleja. Satamasta pääsee myös veneellä katsomaan auringonlaskua merelle.

Eräs paikka ruokailuun on V&A Food Market. Täältä voi eri myyjiltä ostaa niin paikallista kuin eri maiden keittiöitä edustavaa ruokaa ja juotavaa, joita voi sitten nauttia eri puolilla kaksikerroksista hallia. Itse söimme mm. intialaista ja meksikolaista ruokaa. Ruoka täällä kuten koko Etelä-Afrikassa oli suomalaiseen hintatasoon verrattuna kohtuullinen.

Ostoksia alueella voi tehdä vaikkapa suuressa Victoria Wharf ostoskeskuksessa. Koska pidämme kovasti kirjoista, ostoskeskuksessa kävimme Exclusive Books-kirjakaupassa, joka oli hyvä. Tarjolla oli monipuolinen valikoima faktaa ja fiktiota niin Etelä-Afrikasta, Afrikasta kuin muualta maailmaa. Aivan V&A Food Marketin vieressä on Watershed-halli, jossa oli myynnissä eteläafrikkalaisia tuotteita vaatteista tauluihin ja laukuista koruihin.

Alueella sijaitsee myös Two Oceans Aquarium ja South African Maritime Museum. Waterfrontista lähtevät myös retket Robben Islandille. Alueella oli tarjolla pitkin päivää erilaisia musiikkiesityksiä. Alueella riittää todellakin paljon katseltavaa ja tehtävää. Kannattaa kuitenkin varautua, että lomakaudella ihmismäärä voi olla melkoinen.

Tämä saari on tullut tunneksi paikkana, jossa pidettin vankilassa apartheidia vastaan taistelleita poliittisia vankeja. Vangeista tunnetuin lienee Nelson Mandela. Liput saarella vierailuun kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen. Liput ovat tiettyyn laivaan saarelle ja saarella toiminta on opastettua. Noin puoli tuntia kestänyt laivamatka osittain ilmastoidussa aluksessa oli miellyttävä ainakin tyynellä säällä.

Laivan rantauduttua saarelle vierailijat ohjattiin suoraan busseihin, jonka jälkeen bussit oppaan johdolla lähtivät kiertämään saarta. Kierroksella pysähdyttiin mm. eräässä pienemmässä vankitalossa, ottamassa kuvia Kapkaupungin siluetista sekä tovi avolouhoksen edessä, jossa vangit olivat työskennelleet. Kierros päättyi tutustumiseen varsinaiseen vankilarakennukseen, jossa oli Mandelan selli. Vankilarakennusta esittelevät oppaat ovat saaren entisiä poliittisia vankeja.

Kaikki oli tarkoin ohjelmoitua, joten omatoimisuuteen ei hirveästi ollut mahdollisuuksia. Itseäni tämä hiukan häiritsi, mutta lienee ainoa mahdollisuus, jotta saarella voi vierailla niin suuri määrä ihmisiä. Tosin paluulippu ei ollut mihinkään tiettyyn laivaan.

Olin ennen Etelä-Afrikkaan matkustamista lukenut Nelson Mandelan elämänkerran Long Walk to Freedom ja sen ansiosta tunsin saavani enemmän irti vierailusta saarelle ja koko maahan.

Tämä museo kertoo nimensä mukaisesti multikulttuurisesta Six District-alueesta, joka 1960-luvulla muutettiin valkoisten alueeksi ja noin 60 000 asukasta pakotettiin muuttamaan muuaalle. Kompakti museo sijaitsee vanhassa kaksikerroksisessa rakennuksessa. Esillä on niin rekonstruoituja huoneita vanhoilta ajoilta, valokuvia ja nauhoituksia kuin entisten asukkaiden kertomuksia elämästä alueella. Museo oli mielenkiintoinen, mutta samalla myös hyvin surullinen ja synkkä muistutus Etelä-Afrikan historiasta.

  • Bo Kaap

Bo Kaapin alue on tunnettu värikkäistä matalista taloistaan. Näillä pääosin mukulakivikaduilla on mukava kävellä valoisan aikaan. Värikkäät talot ovat kuvauksellisia. Talot ovat keskittyneet ennen kaikkea Wale-, Rose- ja Chiappini-kaduille. Näiden katujen varsilla ei ole paljon muuta kuin asuinrakennuksia, muta jo heti muutamaa korttelia alempana löytyy paljon kahviloita ja ravintoloita. Alueella sijaitsee myös Etelä-Afrikan vanhin moskeija vuodelta 1789.

 

Kapkaupungista löytyy myös hyvin monipuolinen tarjonta kahviloita, ravintoloita ja baareja. Haluan mainita niistä kaksi. Ensimmäinen on Sea Pointissa sijaiseva ruokatori Mojo Market. Idea oli sama kuin yllämainitulla Waterfrontin ruokatorilla. Eri puolilla hallia on pieniä kojuja, joista voi ostaa ruokaa (niin paikallista kuin kansainvälistä), jota voi syödä pöytien ääressä kahdessa eri kerroksessa avoimessa tilassa. Alakerrassa pöydät sijaitsevat pienen lavan edessä, jossa esiintyy muusikoita iltaisin. Muutamilla juomia myyvillä paikoilla on oma baaritiskinsä, jonka ääreen saattoi istahtaa nauttimaan lasillisen.

Toinen mainitsemisen arvoinen paikka on Belmond Mount Nelson Hotellin terassi, jossa syntymäpäiväni kunniaksi kävimme drinkeillä. Hotelli itsessään on hintava, hakukoneet näyttävät antavat huoneen helmikuulle halvimmillaan reilun viidensadan euron hintaan per yö. Terassilla hinnat olivat kuitenkin kohtuulliset, jopa Suomen ravintolahintoja halvempia. Terassilla oli miellyttävän rauhallista ja siitä oli hyvät näkymät hyvin hoidetulle pihalle. Hotellissa on myös mahdollisuus nauttia iltapäivätee.

Nämä olivat siis joitakin paikoista, joissa kävimme Kapkaupungissa. Kaupungin ehkäpä ikonisin nähtävyys Pöytävuori jäi meiltä lopulta väliin, sillä niinä päivinä kun meidän olisi aikataulullisesti ollut mahdollista käydä, vuorella oli joko näkyvyys nolla tai sitten hissi vuorelle oli suljettu kovan tuulen vuoksi (sääolosuhteita ja jonotusaikoja voi seurata netissä reaaliajassa). Lopulta matkamme viimeisenä päivänä sääolosuhteet olisivat olleet suotuisat, mutta kun netti kertoi jonotusajan pelkästään ylösvievään hissiin olevan kolme tuntia, totesimme, että ensi kertaan. Meillä on siis hyvä syy palata uudelleen tähän hurmaavaan kaupunkiin, joka vei sydämemme.