Monthly Archives

huhtikuu 2019

Lvivin kahviloita, ravintoloita ja baareja

Lvivissä riittää ravintoloita, kahviloita ja baareja ja meille meinasi välillä tulla runsaudenpula. Tässä muutamia paikkoja missä kävimme.

Kuten edellisessä blogikirjoituksessani minilomasta Lvivissä mainitsin, kaupunki on tunnettu kahvista ja kahviloistaan. Yksi oiva paikka kahvin nauttimiseen on Svit Kavy (Світ кави). Ketjulla on Lvivissä muutama kahvila, me kävimme heidän kahvilassaan Toisen lviviläisen kahvilaketjun Lvivska Manufaktura Kavyn (Львівська мануфактура кави) kahviloita tuntui löytyvän joka toisesta korttelista. Me kävimme heidän kahvilassaan lähellä kaupungin perustajan Danylo Halytskyin patsasta osoitteessa Sitten niihin ravintoloihin. Matkalla Lychakivskin hautausmaalta takaisin Vanhaankaupunkiin kävimme lounaalla uzbekistanilaisessa ravintolassa Chaikhana Samarkandassa. Söimme pienehkön ravintolan alakerrassa, jossa seiniä koristivat maan maisemia esittelevät kohokuviot. Söimme lounaaksi paikallista keittoa, lihatäytteisiä pieniä piiraita samsoja sekä pääosin riisistä ja lihasta koostuvaa plovia. Ruoka oli oikein maistuvaa ja tunnelma rauhallinen. Ravintolaa ei ulkoapäin ole helppo huomata, sillä sen sisäänkäynti on kellarikerroksessa ja ikkunat sisäpihalle.Kaupungin yksi tunnetuimmista ravintoloista lienee Baczewski (Ресторація Бачевських), joka sijaitsee kivenheiton päässä Vanhankaupungin keskellä sijaitsevalta aukiolta. Alunperin Baczewskin perhe oli tunnettu vodkastaan. Heidän vuonna 1782 perustama tehtaansa aloitti ensimmäisenä maailmassa vodkan masssatuotannon. Toisen maailmansodan myötä vodkan valmistukseen tuli tauko, mutta vuodesta 2013 eteenpäin vodkaa on saanut Kumpel-nimisen ravintolayhtymän ravintoloista ja vuonna 2015 ryhmä perusti perheen historialle omistetun ravintola Baczewskin. Ravintolassa tarjoillaan paikallisen Galitsian alueen tyypillisiä ruokia.Ravintola ottaa vastaan hyvin vähän varauksia, joten käytännössä ainoa keino on tulla paikan päälle ja toivoa, että on tilaa. Olin jo melkein menettänyt toivoni, että koskaan ravintolaan pääseen, sillä tällä ja aiemmalla matkalla kaupunkiin joka kerta kulkiessaemme ravintolan ohi aamiais- tai illallisaikaan, jono ravintolaan oli melkoinen. Enkä minä nälkäisenä tai muutenkaan jaksaa odotella pitkään. Mutta tällä kertaa aivan viimeisenä päivänä päätimme kokeilla onneamme vielä kerran menemälle meidän mittapuulla aikaiselle lounaalle klo 12. Ja kappas: pääsimme suoraan sisään, vain muutamassa pöydässä oli asiakkaita. Ihastuin heti ravintolan sisustukseen: viherkasveja, menneiden aikojen tunnelmaa ja piano. Lisäksi ravintola oli ison kattoikkunansa ansiosta erittäin valoisa. Häkeissään olevat keltaiset linnut kävivät sääliksi. Välillä ne pyrkivät ottamaan osaa kovaäänisesti viereisen pöydän keskusteluihin.Alkupalaksi nauttimamme juustolajitelma oli hyvä, erityisesti rakastuin sen pehmeään, kellertäväkuoriseen vuohenjuustoon. Pääruuaksi nautin Lemberg-burgerin. Lemberghän on Lvivin kaupungin nimi saksaksi. Burgerin erikoisuus oli se, että pihvi tarjottiin sämpylän sijasta kahden perunaletun välissä. Hyvää, mutta hiukan liian tuhtia makuuni.

Ravintola on erityisen tunnetta halvasta noin 5 euron buffetaamiaisestaan klo 8-11, joka selittää aamun pitkät jonot. Ravintolan yhteydessä on myös kauppa, jossa myydään mm. erilaisia likööreitä.Vanhankaupungin keskellä sijaitsevan aukion reunalla sijaitseva Pravda Beer Theatre on must-paikka oluen ystäville. Kolmikerroksien ravintolan katutasossa on myymälä,  josta voi ostaa panimon oluita oheistuotteineen. Oman oluensa ovat saaneet mm. Barack Obama ja Angela Merkel. Rakennuksen toinen ja kolmas kerros on omistettu ravintolalle ja baarille. Paikan ruokalista ei ole kovin monipuolinen, lähinnä tarjolla on melko tyypillistä liha-makkaravoittoista baariruokaa. Toisen ja kolmannen kerroksen ikkunapaikoilta on hyvät näköalat aukiolle. Monena iltana paikassa esitetään elävää musiikkia.Pravdan kanssa samassa korttelissa, mutta toisella puolella, sijaitsee olutbaari nimeltä Tsypa (Ципа). Tällä alunperin Karpaateilla perustetulla panimolla on baari Lvivissä kuin myös Kiovassa. Pienessä, kellarissa sijaitsevassa baarissa palvelu oli ystävällistä. Oluennauttija voi tyydyttää nälkäänsä vaikkapa makkaroilla, hampurilaisella tai pitsalla. Kesäisin tälläkin baarilla, kuten lähes kaikilla Lvivin baareilla, kahviloilla ja ravintoloilla on terassi.Ja vielä yksi olutpaikka: Korolivska pivovarnja (Королівська пивоварня , joka tarkoittaa kuninkaallista panimoa. Tänne päädyimme aivan sattumalta, kun lähdimme kaupungintaloa vastapäätä tutkimaan yhden korttelin sisäpihaa. Sisäpihalta paljastui tämä olutpanimo, jolla oli iso terassi. Vaikka terassi itsessään oli melko tavanomainen, sillä oli mukava istua hetki rauhassa Vanhankaupungin turistiryhmien vilinältä. Terassin vieressä kukki iso valkoinen puu. Terassin luona oli myös kruunua oikeassa kädessään pitävä patsas ja luonnollisesti yksi jos toinenkin olikulkija pysähtyi seisomaan kruunun alle kuvattavaksi. Emme syöneet paikassa, mutta pikainen silmäys ruokalistaan paljasti, että paikassa on tarjolla etupäässä makkara- ja lihapainotteista ruokaa.Kävimme myös yhdessä viinibaarissa, Vinoteca Pragassa, joka sijaitsee hiukan Vanhankaupungin ulkopuolella, lähellä Ooopperataloa, osoitteessa ). Ulkoapäin melko perinteiseltä näyttävä paikka pitää sisällään niin viinikaupan, viinibaarin kuin ravintolankin. Sisältä paikka on kuitenkin sisustukseltaan moderni. Itse nautimme lasilliset viinibaarissa ikkunan ääressä. Ravintolan konsepti oli mielenkiintoisen kuulloinen Wok&Wine.Vanhassakaupungissa törmäsimme muutamaan kirsikkalikööriä tarjoilevaan Drunken Cherry (Пяна Вишня)-nimiseen paikkaan. Me emme kirsikkalikööriä maistaneet, ehkäpä ensi kerralla.

Miniloma Ukrainan Lvivissä

Hiljattain vietin miniloman Lvivissä, joka on yli 700 000 asukkaan kaupunki Länsi-Ukrainassa, reilun 70 kilometrin päässä Puolan rajasta. Lviv on eräs suosikkikaupunkejani Ukrainassa. Lviv on tunnelmaltaan hyvin erilainen verrattuna Kiovaan, paljon keskieurooppalaisempi. Keskustassa sijaitseva Vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde.Lvivin historia on mielenkiintoinen. Kaupunki on kuulunut Puolaan vuosina 1340–1772 ja uudelleen vuosina 1919–1939. Vuosina 1772–1918 se oli puolestaan osa Itävalta-Unkarin keisarikuntaa. Marraskuussa 1918 Lvivissä julistettiin itsenäinen Länsi-Ukrainan tasavalta, jonka taru päättyi kuitenkin jo kesällä 1919. Lvivissä, kuten muuallakin Länsi-Ukrainassa ihmiset puhuvat etupäässä ukrainaa, venäjän kieltä ei paljon kuule.Kaupungin sydän on Vanhakaupunki, jonka mukulakivikaduilla voisin viettää aikaa päämäärättömästi kävellen, arkkitehtuuria ihaillen ja välillä pysähtyen johonkin kahvilaan nauttimaan teetä ja leivoksia, lepuuttamaan jalkoja ja tarkkailemaan ohikulkijoita.Jos Vanhakaupunki on kaupungin sydän, niin Vanhankaupungin sydän on sen keskellä sijaitseva aukio, Ploshcha Rynok. Aukion keskellä sijaitsee kaupungintalo.  Aukiota reunustavat eriväriset talot, joissa on lähinnä kahviloita, ravintoloita tai museoita. Aukiolla on matkamuistokojuja, terasseja ja katumuusikkoja sekä tietysti turistiryhmiä oppaineen. Viime vierailustamme pari vuotta sitten turistien määrä tuntuu kasvaneen melkoisesti ja veikkaisin, että turistien määrä tulee kasvamaan jatkossakin, lentoyhtiöiden lisätessä lentojaan kaupunkiin. AirBaltic aloitti hiljattain lennot Lvivin ja Riian välillä, joka on yksi varteenotettava yhteys Suomesta Lviviin.Vanhassakaupungissa on useita kirkkoja ja katedraaleja, kuten alla olevissa kuvissa näkyvä Dominican Cathedral (Домініканський собор). Olimme Lvivissä viikkoa ennen pääsiäistä (Ukrainassahan pääsiäinen on tänä vuonna, kuten yleensäkin, eri aikaan kuin Suomessa).  Ukrainassa pääsiäiseen liittyvät keskeisesti erikokoiset koristellut pääsiäismunat, pysankat, ja niitä olikin esillä katedraalin edessä, tosin näissä munissa koristellut ja maalaukset eivät kaikissa olleet niin kovin perinteisiä. Jos on kiinnostunut museoista, niitäkin löytyy. Jo pelkästään Vanhankaupungin keskellä sijaitsevan aukion ympäriltä löytyy niin Apteekkimuseo, Lasimuseo, Länsi-Ukrainan historian museo kuin Lvivin historiallinen museo. Jälkimmäinen on itse asiassa kolmessa eri rakennuksessa eri puolilla aukiota (talojen numerot 2, 6 ja 24). Aiemmin olimme vierailleet museossa, joka sijaitsee numerossa 24 ja joka esitteli kaupungin varhaishistoriaa. Numerossa 2 on esillä 1800- ja 1900-lukujen historiaa, mukaanluettuna Ukrainan itsenäisyysliikkeestä.  Tällä kertaa kävimme talossa numero 6, josta allaolevat kuvat on otettu. Tämän talon italialainen piha on näkemisen arvoinen. Itselleni tosin mielenkiintoisinta oli valokuvanäyttely lviviläisten osallistumisesta Maidanin tapahtumiin 2013-2014. Ukrainan kieltä taitamattoman näkökulmasta vierailusta tähän niin kuin moneen muuhunkin museoon Ukrainassa saisi huomattavasti enemmän irti, jos selityksiä olisi (enemmän) englanniksi.Vanhaakaupunkia suojelleesta muurista on vielä hiukan jäljellä Vanhankaupungin reunalla.Vanhankaupungin itäreunalla kulkevan puistomaisen bulevardin Prospekt Svobodyn) päässä sijaitseva Oopperatalo on kaunis rakennus. Siellä tunnutaan esitettävän paljon ohjelmaa (ei ainoastaan oopperaa). Vuodesta 2011 saakka Lvivissä on järjestetty vuosittain jazzfestivaalit kesäkuussa. Nämä nykyään Leopolis Jazz Fest-nimellä kulkevat festivaalit ovat tunnetut alan harrastajien parissa ja vuonna 2016 the Guardian rankkasi ne Euroopan 10 parhaimman jazzfestivaalin joukkoon.Vanhastakaupungista vajaan kahden kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsee Lychakivskin hautausmaa (Личаківський цвинтар). Hautausmaa perustettiin 1700-luvun loppupuolella ja sinne haudataan yhä ihmisiä. Hautausmaalle on haudattu ukrainalaisia merkkihenkilöitä, kuten runoilija Ivan Franko. Hautausmaa on viimeinen leposija myös noin kahdelle tuhannelle puolalaiselle, jotka kaatuivat taistellessaan ukrainalaisia ja bolshevikkeja vastaan vuosina 1918-20.

Hautausmaalle on pieni pääsymaksu ja kuvaamisesta pitää maksaa hiukan lisää. Mikäli et halua kävellä keskustasta haustausmaalle, keskustasta pääsee hautausmaan sisäänkäynnille raitiovaunulla numero 7 (viiden hryvnian lippu ostetaan kuljettajalta.)Me kävelimme hautausmaalta takaisin Vanhaankaupungiin ja reitti kulki läpi yliopistoalueen ja erinäisten mielenkiintoisilta näyttävien rakennusten ohi.Mikäli on kiinnostunut näkemään kaupunkia korkeammalta ja laajemmalle, kannattaa suunnata High Castle Hillille (Високий замок), joka on noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Vanhastakaupungista. Aikoinaan kukkulalla sijainneesta linnakkeesta ei ole oikeastaan mitään jäljellä, sen sijaan paikalla liehuu suuri Ukrainan lippu ja kukkulalle ihmiset tulevat ihailemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Kukkulalta näkee joka suuntaan.Lviv ei ole pelkkää vanhaa arkkitehtuuria vaan katuja kävellessä bongasimme myös joitain muraaleja.Lvivissä vieraillessa ei voi olla törmäämättä kahvi- ja suklaakauppoihin. Lvivissä on perustettu ukrainalaisittain tunnettuja suklaatehtaita, kahvipanimoita ja kahvilaketjuja, jotka ovat sittemmin laajentuneet myös Kiovaan. Samoin monessa paikassa myydään koristeltuja piparkakun tapaisia keksejä. Jos olet yhtään kiinnostunut yllämainituista tuotteista, Lvivistä niitä kannattaa ostaa.Lvivissä olisi riittänyt nähtävää vielä pitemmäksiksin aikaa ja jos joskus vielä kaupungiin päädyn, haluan tutustua kaupungin juutalaisten historian keskeisiin paikkoihin ja rakennuksiin. Samoin haluaisin käydä miehitysmuseossa (Музей-меморіал жертв окупаційних режимів).

Kuinka Lviviin sitten pääsee Kiovasta? Kiovan ja Lvivin välillä on muutama nopea junayhteys, jotka kestävät lyhimmillään reilut viisi tuntia. Useimpien näiden vuorojen aikataulut ovat haastellisia siten, että joko lähtöaika on kukonlaulun aikaan tai saapuminen myöhään. Juna-asema sijaitsee  noin 2,5 kilometrin päässä Vanhastakaupungista.

Kiovan Boryspilin kentältä Ukrainian International Airlines lentää muutaman kerran päivässä. Lento kestää tunnin. Lvivissä kenttä ei ole kovin kaukana keskustasta ja kentältä keskustaan pääsee vaikkapa johdinautolla numero 9.  Viisi hryvniaa maksavan lipun voi ostaa kuljettajalta ja matkaa kestää liikenteestä riippuen nopeimmillaan noin 20 minuuttia.

Suomalaisena maailmalla

En tiedä kuinka paljon muut ulkomailla asuvat ihmiset pohtivat sitä millaisen kuvan itsestään antavat kotimaansa ”edustajana”, mutta itse pohdin asiaa aina silloin tällöin.

Siinä missä Euroopassa ihmiset yleensä tietävät Suomen olemassaolon, muilla mantereilla monet eivät ole välttämättä koskaan kuulleetkaan maastamme. Tai vaikka ovatkin joskus maamme nimen kuulleetkin, eivät he välttämättä tiedä kovin hyvin missä se sijaitsee tai millainen paikka se on. (Toisaalta tuskinpa itse osaisin sijoittaa tältä istumalta vaikkapa Guinea-Bissauta oikeaan paikkaan kartalla saatikka osaisin kertoa maasta mitään.) Niinpä itse usein viittaan Pohjois-Eurooppaan. Toisinaan jotkut puolestaan taas sekoittavat maamme johonkin toiseen samankuuloisen maahan. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa kun kerroin olevani Suomesta, eräät keskustelukumppanit saattoivat todeta ”ai, siis Islannista” tai ”niin, siellä teillä Filippiineillä”.

Vaikka välillä on hiukan väsyttävää selittää jokaisella uudelle keskustelukumppanille missä Suomi sijaitsee ja minkälainen se on, on siinä myös etunsa. Yksi näistä on se, että koska maatamme ei tunneta, ei siihen myöskään yleensä liity ainakaan kovin vahvoja ennakkoluuloja tai -käsityksiä. Vaikkapa yhdysvaltalaisista, englantilaisista, ranskalaisista ja espanjalaisista kaikilla tuntuu olevan joku mielipide ja ainakin Latinalaisessa Amerikassa näkemykset yhdysvaltalaisista ja espanjalaisista tuntuivat usein olevan melko negatiivisia.

Joissain pienissä maissa Euroopan ulkopuolella asuessani olen saattanut olla ensimmäinen suomalainen, jonka keskustelukumppanini on koskaan tavannut. Tällöin yritän erityisesti skarpata ja antaa hyvän vaikutelman itsestäni suomalaisena ja kertoa Suomesta totuudenmukaisesti. Mitä sitten kerron heille Suomesta? Kerron Suomen säästä (lumi usein herättää ihastusta varsinkin tropiikin asukkaissa), luonnosta, juotavasta hanavedestä (joka on harvinaisuus monissa maissa), yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta ja vaikkapa koulutuksesta. Usein ihmiset haluavat myös kuulla mitä Suomessa syödään. Yritän antaa maastani mahdollisimman rehellisen ja tasapainoisen kuvan ja sopeuttaa tätä myös keskustelukumppanin mukaan. Jos vaikkapa puhun suomalaisesta koulutusjärjestelmästä afganistanilaisen kanssa, keskustelussa todennäköisesti painotan eri asioita kuin keskustellessani samasta aiheesta vaikkapa pohjoismaalaisen henkilön kanssa.

Jossain tietyssä maassa ihmiset saattavat tietää Suomen jostain erityisestä asiasta. El Salvadorissa vanhemmat sukupolvet muistivat Anne Pohtamon tulleen valituksi Miss Universumiksi San Salvadorissa pidetyissä missikisoissa. Itä-Timorissa ne, jotka Suomesta olivat jotain kuulleet, usein yhdistivät sen siihen, että Wärtsilä oli rakentanut maahan hiljattain suuren voimalaitoksen. Costa Ricassa reilut kymmenen vuotta sitten Suomi yhdistettiin, vähemmän mairittelevasti, vuosituhannen alkupuolella otsikoissa olleisiin korruptioepäilyihin Instrumentariumin hankkeessa Costa Ricassa.

Mielenkiintoisia tilanteita on päässyt syntymään keskusteluissa, joissa keskustelukumppanin sydäntä lähellä on joku erityinen teema, josta hän joko tietää paljon Suomeen liittyen tai haluaa tietää lisää. Suomalaisen hevimusiikin faneja löytyy melkein maasta kuin maasta, mutta koska itse en hevimusiikkia kuuntele enkä tiedä siitä mitään muutaman bändin nimeä lukuunottamatta,  keskustelut suomalaisesta hevimusiikista eivät kanssani ole kovin hedelmällisiä. Eräässä maassa useissa tilaisuuksissa päädyin juttusille tuossa maassa Bolivian suurlähettiläänä toimineen henkilön kanssa. Hän kuului yhteen maan alkuperäiskansoista ja oli hyvin tietoinen ja kiinnostunut saamelaisten asemasta ja heitä koskevasta lainsäädännöstä Suomessa. Hänen kanssaan keskustellessani häpeän puna nousi aina välillä poskilleni, koska itse suomalaisena tiesin saamelaisten asemasta paljon vähemmän kuin hän.

Vaikka työelämässä kansainvälisissä organisaatioissa työskennellessä en nimenomaan edusta maatani, kansalaisuus väistämättä vaikuttaa taustalla. Luonnollisesti työkaverit ja yhteistyökumppanit ovat kiinnostuneita mistä kukakin tulee. Työelämässä suomalaisuudesta on ollut ainakin tähän saakka paljon enemmän hyötyä kuin haittaa, varsinkin jos olen työskennellyt asioiden parissa, joissa Suomella on hyvä maine.  Niin kliseiseltä kuin kuullostaakin, suomalaiset usein tunnetaan pragmaattisuudesta, aikataulujen kunnioittamisesta ja asiakeskeisyydestä. Joskus minulla on ollut ulkomaisia kollegoita, jotka vielä vuosienkin jälkeen ovat muistelleet suurella lämmöllä jotain suomalaista, joka on ollut  aikoinaan heidän erinomainen työkaveri tai yhteistyökumppani. Tämän vuoksi itse kiinnitän paljon huomiota millaisen kuvan annan itsestäni suomalaisena työelämässä, jotta työkaverini voisivat toivottavasti muistella minuakin samanlaisella lämmöllä.

Kiovan nähtävyyksiä: Lavran luostarialue

Matkalla Kiovan Boryspilin lentokentältä keskustaan saattaa kulkija havaita Dnepr-joen rinteessä puiden latvojen seasta joukon kultaisia kupoleja. Kyseessä on Lavran luostarialue, Kyiv Peschersk Lavra (Києво-Печерська лавра), joka on yksi Kiovan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Alun perin tämä vuonna 1051 perustettu luostari alueineen on niin turistien suosiossa kuin pyhiinvaeltajien tärkeä kohde. Erityisen merkityksellinen alue Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän ortodokseille. Alue on myös UNESCOn maailmanperintökohde.

Melko laajalle levittäytyvä luostarialue jakautuu kahteen osaan: Ylä-Lavraan ja Ala-Lavraan. Jo itse sisäänkäynti Ylä-Lavraan on vaikuttava, se tapahtuu allaolevassa kuvassa näkyvän portin kautta.

Luostarialueen sisäpuolelle astuttua vasemmalla sijaitsee kaunis kellotorni. Kellotorniin on myös mahdollista nousta katsomaan maisemia.       

Todellisena katseenvangitsijana Ylä-Lavran sisäänkäynnin jälkeen toimii upea valkoinen Dormition Cathedral, joka tunnetaan myös nimellä Church of the Assumption tai ukrainaksi Uspensʹkyy Sobor (Успенський собор). Tämä alunperin vuosina 1073-1089 rakennettu katedraali tuhoutui toisessa maailmansodassa, mutta se rakennettiin uudelleen ja avattiin vuonna 2000. Katedraalissa pystyy vierailemaan sisällä. Luostarialueella sijaitsee myös muita kirkkoja ja useita museoita, kuten vaikkapa Miniatyyrimuseo, Historiallisten aarteiden museo ja Teatteri-ja elokuvataidemuseo. Aukioloajat vaihtelevat ja niihin voi olla erilliset pääsymaksut. Ala-Lavrassa sijaitsee toiminnassa oleva luostari.

Ylä-Lavrasta on myös hyvät näköalat Dnepr-joelle ja sen vastarannalle. Samaiselta näköalapaikalta näkee myös hyvin Ala-Lavraa.

Lavran luostarialue on tunnettu ennen kaikkea Ala-Lavrassa sijaitsevista maanalaisista luolistaan, joissa munkit aikoinaan opiskelivat ja elivät. Heidän balsamoituja ruumiitaan säilytetään yhä luolissa. Luoliin on erillinen pääsymaksu ja lisämaksusta on mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle. Osaan luolista pääsee tutustumaan vain pyhiinvaeltajat. Lisäksi vaatetuksen suhteen on niin miehille kuin naisille vaatimuksia. Kuvaaminen luolastossa ei ole sallittua. Olen kuullut, että välillä luolastossa on melkoinen määrä vierailijoita ja kun tähän lisätään ahtaat käytävät, klaustrofobian tunteilta voi olla vaikea välttyä.

Alue itsessään  on auki joka päivä klo 9-19.00 ja sinne on noin euron pääsymaksu. Jos menet alueelle, muistathan huomioida paikan luonteen pukeutumisessasi. Lisäksi kirkkoon sisälle mentäessä niin täällä kuin missä tahansa ortodoksisessa kirkossa Ukrainassa naisten odotetaan pukevan päähänsä huivin. Viikonloppuisin ja uskonnollisina juhlapäivinä alueella voi olla hyvinkin paljon ihmisiä.

Ylä-Lavran sisäänkäynti on osoitteessa 15, Lavrska Street (). Punaisen linjan metroasema Arsenalna sijaitsee reilun kilometrin päässä sisäänkäynnistä.

Lisätietoa Lavrasta täällä.