Monthly Archives

maaliskuu 2019

Mikä Kiovassa on yllättänyt

Ennen Kiovaan muuttoa en ollut koskaan käynyt Ukrainassa. Lisäksi lähtö tänne tuli melko nopeasti ja käytännönasioiden järjestely vei sen verran aikaa ja energiaa, etten paljon ehtinyt etukäteen perehtyä millaiseen maahan ja kaupunkiin olin tulossa eikä minulla ollut paljoakaan etukäteisodotuksia.

Ukraina onkin yllättänyt minut positiivisesti monin tavoin. Edelleenkin ihmettelen kuinka hyvin olen täällä viihtynyt jo kaksi vuotta eikä suhteessani Kiovaan ole tullut minkäänlaista ”laskukautta”, josta ulkomaille muuttajia usein varoitellaan osana uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutumista. Olen pohtinut syitä tähän ja luulen, että tämä johtuu todennäköisesti kahdesta syystä. Ensiksikin siksi, että olen muuttanut maasta toiseen monta kertaa ja elänyt hyvin erilaisissa maissa melko kauan, joten sopeudun helposti. Moniin asioihin, jotka ensimmäistä kertaa tapahtuessaan aiheuttivat aikoinaan stressiä, suhtaudun nyt pelkällä olankohautuksella. Toisena syynä, ja edellistä tärkeämpänä pidän sitä, että ennen tänne muuttoa asuin melko haastavissa olosuhteissa Afganistanissa ja Itä-Timorissa. Niihin verrattuna elo Kiovassa on vaivatonta. Täällä ei esimerkiksi tarvitse pelätä vaikkapa itsemurhapommittajia, trooppisia tauteja tai maanjäristyksiä. Lisäksi viihtymiseen on vaikuttanut se, että minulla on todella kivat työkaverit.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka samankaltaisia ainakin täällä Kiovassa ihmiset tuntuvat olevan joissain asioissa suomalaisten kanssa. Sellaisia hiukan juroja ja hiljaisia. Hiljaisuus on sallittua eikä sitä tarvitse peittää jatkuvalla puhumisella. Minusta on myös erittäin kivaa, että sulaudun ulkonäöllisesti paikallisiin: kadulla kävellessä ei huudella perään tai jäädä tuijottamaan suu auki eikä torilla tuotteiden hintoja kysellessäni myyjä ennen hinnan ilmoittamista mittaile katsellaan minua päästä varpaisiin arvioiden kuumeisesti kuinka korkeita hintoja ulkomaalaiselta kehtaa pyytää.

Eräs toinen asia mikä on yllättänyt on se, että kuinka täällä yhtäaikaa ollaan jossain asioissa erittäin moderneja ja toisissa asioissa kehitysmaatasolla. Metroaseman lipun myyjältä saa ostaa vain yhden poletin kerrallaan, mutta samaan aikaan metrolippuna voi käyttää paikallista pankkikorttia. Kun ulkomaille saavuttuani laitan ukrainalaisen puhelinliittymäni päälle, siihen tulee tekstiviestillä tiedot lähimmästä Ukrainan suurlähetystöstä. Ja esimerkkejä toisesta päästä. Katujen siivoajat käyttävät työkalunaan luutia. Vesijohtojärjestelmän huollon vuoksi lämmin vesi on usein poikki keväällä useamman viikon.

Talven kamaluus oli ikävä yllätys. Muutin Kiovaan kevään korvalla ja minua varoiteltiin pitkin kevättä, kesää ja syksyä, että talvet täällä ovat sitten kamalia. Suomalaisena ajattelin, että kuinkahan kauheita täällä ne talvet ovatkaan, onhan Suomessakin välillä kovia pakkasia. Talven kamaluus ei olekaan säässä vaan siinä mitä siitä, erityisesti lumesta, seuraa. Täällä katuja ei erityisemmin aurata, mistä seuraa, että parkkipaikkoja on vähemmän. Sen vuoksi ihmiset parkkeeraavaat autonsa mihin saattuu ja tämä lisää liikenneruuhkia. Itseäni jalankulkijani ärsyttää kuitenkin eniten jalkakäytävien kunto talvella. Lumia ei kaduilta erityisemmin aurailla vaan ongelma ratkotaan suolaamisella. Niinpä kadut ovat sitten sohjoa ja lätäköitä täynnä. Lisäksi suola tuhoaa erittäin nopeasti kengät. Välillä ongelmana on katujen liukkaus, hiekoitusta ei tunneta. Sen lisäksi, että talvella jalkakäytävillä kävellessä pitää koko ajan katsoa jalkoihinsa välttääkseen liukastumista tai astumasta sohjolätäköihin tai niiden alla oleviin kuoppiin, samanaikaisesti olisi myös hyvä tarkkailla kohti kadun reunalla sijaitsevien rakennusten räystäitä, joista niskaan voi tippua isojakin lumi- tai jääkokkareita. Täällä ei ole tapana pudottaa rakennusten katoille kerääntynyttä lunta ihmisvoimin vaan odotetaan lauhtuvan sään hoitavan asian aikanaan. Vain muutaman rakennuksen edessä  olen nähnyt punaisia nauhoja, joilla ohikulkijoita on varoitettu katolta putoavasta lumesta ja jäästä ja ohjittu heitä muuttamaan kävelyreittiään.

Yleisvaikutelmaani Kiovasta kysyttäessä totean, että tämä on vähemmän kommunistinen ja ennemmän eurooppalainen kuin mitä ehkä odotin. Vaikka neuvostoaikana rakennettuja betonilähiöitä näkyykin ja palvelukulttuuri ja ihmisten mentaliteetti on välillä häivähdys menneestä, samalla ainakin Kiovassa ja ennen kaikkea Lvivissä on paljon keskieurooppalaista tunnelmaa.

Kahviloiden ja ravintoloiden paljous on eräs positiivinen yllätys. Niitä riittää vaikka kuinka. Ukrainalaisten ravintoloiden lisäksi täältä löytyy paljon esimerkiksi georgialaisia ravintoloita. Sushiravintolat ovat suosittuja, samoin italialaiset. Täältä löytyy myös muutama Hesburger. Hinnat ravintoloissa ja kahviloissa, kuten hinnat ylipäätään Ukrainassa ovat Suomeen ja suomalaiseen ansiotasoon verrattuna halpoja.

Kiovan nähtävyyksiä: Andriyivsky Uzviz

Yksi suosittu nähtävyys Kiovassa on katu nimeltä Andriyivsky Uzviz (), joka alkaa kauniin vihreältä Pyhän Andreaksen kirkolta (St. Andrew’s Church, Андріївська церква) ja päättyy alas Podiliin Kontraktovan aukiolle (Kontraktova ploshcha, Контрактова площа).

Katu on ollut olemassa jossain muodossa jo keskiajalla ja sen historiaan mahtuu vaikka mitä. Esimerkiksi 1800-luvun puolivälissä se oli ollut paikallinen ”Punaisten lyhtyjen alue”. Kadun varrella on asunut myös paikallisia merkkihenkilöitä eri elämän aloilta, mm. Saatana saapuu Moskovaan-kirjan kirjoittanut Mikhail Bulgakov.

Nykyään kadun varrella on useita kulttuuria tarjoavia laitoksia ja päivisin sen varrelle tulevat kauppiaat myymään tuotteita turisteille. Lisäksi kadun varrella on hienoja näköalapaikkoja (osaan on kiivettävä pitkät ja korkeat portaat) sekä joitakin ravintoloita, kahviloita ja baareja. Varsinkin viikonloppuisin kaduilla on paljon niin paikallisia kuin turisteja. Katu on suljettu läpikulkuautoliikenteeltä. Joinakin viikonloppuina kadulla saatetaan järjestää isompiakin tapahtumia, esimerkiksi muutaman kerran olen nähnyt siellä pyöräilykisat. Kadun varrelta löytyy myös yksi näyttävä muraali.

Kadun yläpäässä sijaitseva Pyhän Andreaksen kirkko on sisältä edelleen remontissa, mutta kirkkoa ympäröivälle tasanteelle voi mennä pientä pääsymaksua (noin euro) vastaan ihailemaan näköaloja, jotka ovatkin hyvät Dnepr-joelle ja pohjoiseen Kiovaan. Tasanne on auki joka päivä klo 18 asti. Kirkko itsessään on nähtävyys pelkästään ulkoa päinkin. Harmillisesti sitä ei enää valaista pimeällä, ilta-aikaan valaistussa kirkossa oli jotain erityistä lumoa.

Kadun yläpäässä sijaitsee myös Ukrainan historian kansallismuseo (National Museum of the History of Ukraine, Національний музей історії України) ulkoapäin vaikuttavan näköisessä rakennuksessa. Itse en ole museossa vielä käynyt. Museota ympäröivästä puistosta on hyvät näköalat pohjoiseen Kiovaan, mikäli ei halua ei käydä katsomassa maisemia Pyhän Andreaksen kirkon tasanteella, jonne on kiivettävä jonkin verran portaita.

Kadun yläpäässä sijaistee myös D12 (, joka on rakennus, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia. Talvikautena lähes joka viikonloppu siellä pitää markkinoita ukrainalaisia tuotteita myyvä Bci.Cboi-tavaratalo

Pyhän Andreaksen kirkon alapuolelta lähtee sivuun katu, jonka varrella myydään paikallisten tekemiä maalauksia. Joukkoon mahtuu niin perinteisiä asetelmatauluja, maisemamaalauksia eri puolilta Kiovaa kuin naivistista taidetta ja tauluja lapsille.

Itse Andriyivsky Uzvizin varrella olevat kauppiaat myyvät mm. ukrainalaisia käsitöitä ja taidetta, matkamuistoja ja vanhoja tavaroita. Täältä voi ostaa niin villasukkia, karvalakkeja, maatuskoita, jääkaappimagneetteja, sosialismin aikaisia iskulauseita esittäviä julisteita ja vaikkapa perinteisiä ukrainalaisia paitoja (vishivanka). Olenpa rinteessä nähnyt kaupattavan myös Suomen itäisen naapurimaan presidentin naaman kuvalla koristeltua vessapaperia…Kauppiaat käyttäytyvät oman kokemukseni mukaan hillitysti (eivät pakkomyy) ja monet tuntuvat osaavan muutaman sanan englantia.

Kadun varrella on useita kulttuurilaitoksia, mm. teattereita ja museoita. Teatterissa käynti omalta osaltani jää valitettavasti väliin, koska en puhu ukrainaa. Yksi museoista on kirjailija Mikhail Bulgakovin perheineen nuoruudessa asuttama talo numero 13.  Museo on auki torstaista tiistaihin. Alla näkyvissä kuvat on puolestaan museosta nimeltä Museum of One Street (Музей однієї вулиці), joka esittelee kadun elämää eri aikakausilta. Museo on auki päivittäin klo 12-19. Sisäänpääsymaksu on vajaat kaksi euroa. Jotta museosta saa jotain irti, varsinkin ukrainaa tai venäjää taitamaton, kannattaa ostaa alle euron maksava englanninkielinen esite. 

Kadun varrella sijaitsee joitakin ravintoloita ja kahviloita. Yksi ravintoloista on yhtenä kaupungin parhaana pidetty ukrainalaista keittiötä edustava  Kanapa (Канапа). Ravintolan ruokalistalla on esimerkiksi erilaisia kaviaareja, varenakeja eli ukrainalaisia pelmenien kaltaisia nyyttejä sekä tietysti suurta ukrainalaista herkkua saloa eli sian rasvaa. Paikka on suosittu, joten pöytävaras on ehdoton, jos haluat olla varma, että pääset ravintolaan syömään.

Kadun varrella on myös Kanapan”pikkusisko” Kanapka-Bar (Канапка-бар), joka nimestään huolimatta on kyllä enemmänkin kahvilan oloinen ja sieltä saa mm. erilaisia voileipiä ja hampurilaisia. Muita ravintoloita ovat mm. ranskalaishenkinen ravintola Baguette ja panimoravintola Solomyanska Brovarnia (Солом’янська броварня)

Kadun alapäässä Podilissa sijaitsee suklaistaan kuulu kahvila ja suklaakauppa Lviv Hand Made Chocolate (Львівська Майстерня Шоколаду). Samassa korttelissa sisäpihalla sijaitsee Druzi Cafe&Bar, jossa saa niin aamiaisia kuin salaatteja, voileipiä ja keittoja. Sen yhteydessä on hostelli. Ketjulla on myös kaksi muuta kahvilaa Kiovassa.

Andriyivsky Uzvizin varrelta lähtee myös Vozdvyzhenka-katu (, joka vie samannimiselle uudelle asuinalueelle, jonka rakennusten ulkosivut värikkyydessään ja välillä mahtipontisuudessaankin tuntuvat olevan aivan toisesta maailmasta. En tiedä asuuko hienoissa ja kalliissa asunnoissa paljon ihmisiä, mutta ainakin kahviloita ja ravintoloita alueella riittää.

Andriyivsky Uzviz on näkemisen arvoinen pelkästään muutamien hyvin kunnostettujen vanhojen rakennustensa vuoksi. Osa vanhoista rakennuksista on huonossa kunnossa, ja kuten useissa vastaavissa tapauksissa eri puolilla maailmaa, eri tahot käyvät taistelua siitä pitäisikö vanhat rakennukset jyrätä maan tasalle ja rakentaa tilalle jotain uutta ja modernia vai pitäisikö rakennukset entisöidä. Muutamien huonokuntoisten rakennusten kohtalo on edelleen auki. Yksi uusi ja moderni rakennus, teatteri, kadulle on rakennettu ja se jakaa ohikulkijoiden mielipiteet soveltuvuudestaan maisemaan.

Riikan kahviloita ja baareja

Helmikuussa vietin viikonlopun Riikassa. Olin käynyt kaupungissa kerran aiemmin, lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Odotinkin mielenkiinnolla kuinka kaupunki on tässä ajassa muuttunut ja millaista siellä on talvella. Koska matkan päätarkoitus oli tavata Suomessa asuvaa puolisoani, halusimme etupäässä viettää aikaa keskenämme ilman sen suurempia suunnitelmia. Koska sää ei oikein suosinut, pakenimme kylmää ja räntäsadetta vähän väliä kahviloihin ja baareihin.

Rakastan kahviloita ja voisin viettää niissä aikaa loputtomasti. Riikassa yksi kahviloista missä kävimme sijaitsi vanhassa puutalossa Kalnciema kvartālsissa. Tämä on kortteli, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia. Ympäri vuoden siellä järjestetään lauantaisin markkinat, joille mekin menimme. Markkinoilla myytiin esimerkiksi vaatteita, hunajaa, säilykkeitä, vihanneksia, leipää ja juustoa. Korttelissa sijaitsevaan kahvilaan oli kiva paeta markkinoiden humua ja väenpaljoutta. Kahvilassa oli tarjolla suolaisia ja makeita leivonnaisia sekä keittoa. Kahvilan sisustus koostui vanhoista, usein eri paria olevista huonekaluista. Isommassa huoneessa oli piano, en tiedä esitetäänkö paikassa joskus pianomusiikkia.

Toinen kiva kahvila oli Rocket Bean Roastery Grauzdētava (). Join kaakaon ja kuinka ilahduinkaan, kun kaakaon pintaan oli piirretty kuvio. Teenjuojana aina kateellisena katson kahvinjuojakavereideni cappucinojen pintaan taiteiltuja kuvioita, teessä niitä harvemmin näkyy:) Täältä saattoi myös ostaa mukaansa kahvipapuja. Ainakin lauantaisin paikassa on tarjolla brunssia.

Ja sitten niihin baareihin. Riikassa on Riga Beer District-konsepti, johon kuuluu eri panimoiden pubeja. Puolisoni on suurempi olutfani kuin minä itse, mutta mielelläni lähden mukaan olutpanimoihin ja pubeihin.

Beer Districtin pubit sijaitsevat kävelyetäisyydellä toisistaan. Kävimme kolmessa paikassa. Ensimmäisenä kävimme Valmiermuižas-panimon ravintolassa. Täällä söimme allaolevissa kuvissa näkyvän leikkelelajitelman, verisuonet varmasti tykkäsivät. Paikan sisustus oli omasta mielestäni vähän kolkko. Paikka sijaitsee Valdemara Pasaza-korttelissa, jossa oli minuun lumoavaa rähjäisyyttä. Voin vain kuvitella kuinka viihtyisiä nuo korttelissa sijaitsevat terassit ovat lämpimässä hämärtyvässä kesäillassa. Ravintolan vieressä oli myös kauppa, jossa myytiin oluttuotteiden lisäksi erilaisia alkoholittomia juomia, makeisia, jne.

Saman korttelin toisella puolella sijaitsi Labietis-panimobaari. Baari oli melko pieni, mutta sympaattinen. Lauantaisena iltapäivänä siellä oli melko raukea meno. Paikalla oli mm. lautapelejä pelaavia isiä lastensa kanssa sekä nuori nainen hiukan pelottavalta näyttävän, mutta saman aikaan sympaattisen oloisen ison koiransa kanssa.

Kolmas paikka missä vierailimme oli Taka – alus bārs (

Koska rakastan korkeiden paikkojen näköaloja, kävimme Radisson Blu Latvija Conference & Spa Hotellin baarissa. Baarista oli hyvät näköalat yli kaupungin. Menimme tänne lauantaina loppuiltapäivästä, eikä meillä ollut varausta, mutta onnekkaasti saimme ikkunapöydän. Paikka oli suosittu, joten jos haluat varmistaa ikkunapöydän, kannattanee tehdä varaus. Drinkkilista oli kattava ja se sisälsi myös joitakin alkoholittomia drinkkejä. Hinnat olivat suomalaisittain kohtuulliset.

Lentoni Riikaan saapui niin, että olin keskustassa hiukan ennen puolta yötä. Epäilin, että mahtaakohan tuohon aikaan enää mistään saada ruokaa. Monissa ravintoloissa keittiö olikin mennyt jo kiinni, mutta aivan lähellä hotelliamme vanhassa kaupungissa onnistuimme bongaamaan Easy Wine -viinibaarin, joka oli auki. Päädyimme tilaamaan listalta jaettavaksi jonkunlaisen alkupalalautasen. Mielenkiintoista oli harmaa vuohenjuusto. Kun näimme sen lautasella ennen kuin olimme sitä maistaneet, epäilimme tilauksemme menneen väärin. Mutta kun maistoimme, tajusimme, että kyseessä oli tosiaankin vuohenjuusto. Oli jännittävää huomata kuinka makukokemukseen vaikuttaa se, että syötävä asia on eriväristä kuin mihin on yleensä tottunut.

Paikassa oli mielenkiintoinen systeemi viinien suhteen. Sen sijaan, että listalta valittaisiin viinejä ja tarjoilija toisi ne pöytään, saimme yhden pankkikortin kokoisen muovikortin, jossa oli valmiina 50 euroa. Korttia käyttämällä saimme itse käydä valitsemassa automaateista haluamiamme viinejä. Viinit oli järjestelty vitriineihin alkuperäalueensa mukaan, samoin niiden järjestyksessä oli logiikkaa maun mukaan. Viiniä saattoi tilata isomman tai pienemmän lasillisen ja jokaisen hinta oli erikseen merkitty. Tällainen systeemi mahdollisti sen, että viiniä saattoi ottaa vähän ja pystyi maistelemaan useampia viinejä. Systeemi oli kätevä, ja lopussa maksettiin se, mitä kortista oli käytetty. Tarjoilija selitti ystävällisesti systeemin käytön heti alkuun ja sitä oli helppo käyttää. Olemme kerran törmänneet samantyyppisen systeemin joitakin vuosia sitten eräässä toscanalaisessa pikkykylässä.

Ulkomailla asumisen plussat

Niin kuin lähes kaikissa asioissa elämässä, myös ulkomailla asumisessa on omat plussansa ja miinuksensa. Koska itselleni ulkomailla asuminen on antanut huomattavasti enemmän kuin ottanut, halusin listata ulkomailla asumisen positiivisia puolia. Nämä perustuvat omaan kokemukseeni asuttuani aikuisena tähän mennessä kahdeksassa eri maassa joko oman tai puolisoni työn vuoksi.

Uusiin ihmisiin tutustuminen on ehdottomasti yksi hienoimpia puolia ulkomailla asumisessa. Olen saanut tutustua mitä mielenkiintoisimpiin ihmisiin eri puolilla maailmaa. Kuinka huikeita ja voimaannuttavia elämänhistorioita olen kuullut uusilta tuttavuuksilta. Välillä itsekin ihmettelen kuinka aivan erilaisista taustoista ja kulttuurista tulevan henkilön kanssa voikaan tuntea sielunsiskoutta. Olen saanut ulkomailla useita hyviä, niin suomalaisia kuin muunmaalaisia ystäviä, joiden kanssa olen edelleen paljon yhteyksissä.

Olen kokenut positiivisena myös sen, että sosiaalista painetta elää elämää tietyn kaavan mukaan on paljon vähemmän. Tottakai kunkin asuinmaan tavat ja kulttuuri pitää ottaa huomioon, mutta työn vuoksi muuttaessani maasta toiseen muutaman vuoden välein, niin omat kuin paikallisten odotukset paikalliseen yhteisöön ja tapoihin integroitumisessani ovat eri luokkaa kuin jos asuisin kyseisessä paikassa pysyvämmin. Jatkuvana maailmankiertäjänä olen jo lähtökohtaisesti erilainen ja omalaatuinen useimpien paikallisten silmissä.

Paikalliseen yhteisöön ”kuulumattomuutta” kompensoi se, että useassa maassa muiden ulkomaalaisten yhteisö on tuntunut minusta omalta. Näissä yhteisössä on usein paljon kaltaisiani maailmankiertäjiä, joiden keskuudessa maasta toiseen muuttaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus eikä kukaan ihmettele, jos päätät muuttaa esimerkiksi vaikka Afganistaniin töihin.

Ulkomailla asumisen yksi parhaita puolia on myös, että pääsee tutustumaan uuteen maahan ja kulttuuriin paremmin. Kuinka paljon olet oppinutkaan eri maiden historioista, yhteiskuntien rakenteista, kulttuurista, maantieteestä ja vaikkapa luonnosta. Samalla myös oppii ymmärtämään paremmin näitä kulttuureja ja niissä asuvien ihmisten toimintatapoja (mikä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkea hyväksyisi). Ikuisena matkakuumeilijana rakastan tutustua uusiin paikkoihin, ja ulkomailla asumisen myötä olen käynyt mielenkiintoisissa paikoissa, joihin en olisi muuten päätynyt koskaan. Ulkomailla asuminen on omassa tapauksessani tarkoittunut myös uusien kielten oppimista, mikä on myös iso etu.

Viimeisenä omasta mielestäni se tärkein ulkomailla asumisen hyvä puoli: jos ulkomailla asuminen on opettanut paljon muista ihmisistä ja kulttuureista, hyvin paljon se on opettanut myös minusta itsestäni. Siinä missä nuorena olin todella ujo, ulkomailla asumisen myötä itsevarmuuteni on kasvanut kovasti. Kun ulkomailla aivan erilaisessa kulttuurisessa ympäristössä ja joissain tapauksissa kielitaidottomana on onnistunut selviämään miten erilaisimmista tilanteista, se on kasvattanut uskoa omaan kykyyn selviytyä melkein mistä vain. Ulkomailla asumisen myötä olen oppinut myös uusia puolia itsestäni ja lisäksi olen muuttunut ihmisenä. Jos olisin asunut pelkästään Suomessa, tuskin olisin ymmärtänyt kuinka sopeutuvainen olen muuttuviin ja välillä haastaviinkiin olosuhteisiin. Pitkään pidin itseäni kärsimättömänä ihmisenä, mutta ulkomailla asuttujen vuosien myötä kärsivällisyyteni on noussut aivan uudelle tasolle.