Namibian rannikolla Swakopmundissa

Windhoekista siirryimme Atlantin rannikolle Namibian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Swakopmundiin.  Onneksi olin tajunnut tarkistaa kaupungin lämpötiloja etukäteen ennen matkalle lähtöä, muuten noin 15 asteen lämpötilan pudotus Windhoekin +35 asteesta noin +20 asteeseen olisi ollut aikamoinen yllätys.

Swakopmundin suosio turistien keskuudessa johtunee sen ja lähiseutujensa tarjoamista aktiviteettimahdollisuuksista, joita tuntuu olevan lähes rajattomasti. Mikäli dyyneillä ajelu ei innosta,voi käydä vaikka ratsastamassa aavikolla kamelilla, bongailemassa lintuja tai vaikkapa ottaa maisemalentoja pienkoneella.

Odotimme Swakopmundia mielenkiinnolla myös sen kolonialistisen menneisyyden vuoksi. Ensimmäiset pysyvät asukkaat Euroopasta saapuivat saksalaisten muodossa 1890-luvulla. Saksalaisvaikutteinen menneisyys näkyi mm. rakennustyylissä, katujen ja paikkojen nimissä ja saksalaistyyppisinä ravintoloina.

Kaupunki on kompakti. Rakastan merta ja miten ihanaa olikin kävellä päivittäin rannalla, vaikkeivat lämpötilat korkeimmillaankaan olleet paljon yli +20 astetta. Lämpötilat Swakopmundissa eivät yleensäkään nouse kovin korkeiksi merivirtojen ja pilvisyyden vuoksi, joten mikään perinteinen rantalomakohde kaupunki ei ole.

Kiovan lähes rajattomiin aukioloaikoihin tottuneina kauppojen ja useimpien palveluiden sulkeutuminen arkipäivinä kuudelta tuntui kovin aikaiselta. Tämä näkyi myös siinä, että kaupungilla oli todella hiljaista iltaisin. Onneksi sentään ravintolat ja baarit pitivät ovensa auki myöhempään.

Jos haluaa ihailla auringonlaskua, erinomainen paikka siihen on rannalla sijaitsevan jettyn (mitä ikinä se lieneekään suomeksi) päässä oleva Jetty 1905 Restaurant. Pöytä sinne pitää varata etukäteen. Itse varasimme pöydän muutamaa viikkoa etukäteen ja tällöin oli enää yhtenä iltana tilaa. Meillä kävi mieletön tuuri, sillä ilta, jolloin olimme ravintolossa oli myös ainut aurinkoinen illansuu Swakopmundissa viettämiemme päivien aikana. Kuten olimme etukäteen lukeneet, ruoka ravintossa on keskivertoa, joten paikan juttu on auringonlaskun katselu.

Kävimme myös kaupungin pienessä museossa, joka oli yllättävän monipuolinen. Museo oli mielenkiintoinen katsaus kaupungin historiaan ja elämään. Museossa oli esillä niin alueen eläimistöä kuin karttoja ja valokuvia kaupungin syntyvaiheilta tähän päivään. Lisäksi nähtävillä oli erilaisia kulkuneuvoja kuin myös vanhan ajan apteekki ja hammaslääkärin vastaanotto. Oma suosikkini oli aurinkolaseihin sonnustautunut täytetty strutsi.

Yhtenä päivänä kävimme opastetulla retkellä läheisellä aavikolla. Retki oli hyvin järjestetty ja kohtuuhintainen. Retken toteutuksessa huomioitiin myös ympäristönäkökohtia. Opas avustajiensa kanssa osasi bongata aavikolta mm. käärmeen ja löysivätpä he hiekan seasta myös erilaisia pikkuliskoja. Opas oli asiantunteva kertoen esimerkiksi pitkät pätkät kuinka eri käärmeiden puremat ovat eri tavoin vaarallisia tai kuinka tulisi toimia, jos käärme sattuisi puremaan.  Retkeen oli sisällytetty tarpeeksi aikaa myös valokuvaussessioille. Retki päättyi mukavan vauhdikkaaseen ajeluun dyyneillä.

Majoituksen olimme varanneet hotelli Prinzessin Rupprecht Residenzistä. Se sijaitsi rakennuksessa, jossa oli aikoinaan toiminut vuonna 1902 perustettu sotasairaala. Valinta oli oikein onnistunut, sillä tykkäämme majoittua rauhallisissa hotelleissa ja tämä jos mikä oli sellainen. Huoneemme, kuten sen aamiainen, oli aika perustasoa, mutta meidän tarpeisiin aivan sopiva. Hotellin sisäpiha oli iso puutarha, jossa oli rentouttavaa viettää aikaa istuskelemassa ja vaikka lukemassa kirjaa.

Löysimme muutaman kivan kahvilan Swakopmundissa. Toinen niistä oli Slowtown Coffee. Siellä oli tarjolla kattava valikoima erilaisia kahveja ja joitain leivonnaisia. Koska paikassa oli tarjolla vain kahvia eikä teetä, kaltaiseni teenjuojat ohjattiin samaisessa rakennuksessa toisaalla sijainneeseen teehuoneeseen tilaamaan haluamaansa teetä, josta se sitten tuotiin kahvilaan nautittavaksi (luonnollisesti teensä olisi voinut nauttia itse teehuoneessa myös). Aivan loistava idea, jos minulta kysytään.

Toinen kiva kahvila, tai itse asiassa virallisesti kai bistro, oli Krisjans, joka sijaitsi yhdellä keskustan keskeisimmistä kaduista,  Sam Nujoma Avuenuella. Pidin kovasti kahvilan seinällä olevasta isokokoisen koiran valokuvasta. Paikassa oli tarjolla erinomainen valikoima mitä herkullisimman näköisiä kakkuja. Otimme palan juustokakkua, joka oli niin suuri, että hädin tuskin jaksoimme syödä sen kahden ihmisen voimin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply