Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

tammikuu 2019

Namibian rannikolla Swakopmundissa

Windhoekista siirryimme Atlantin rannikolle Namibian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Swakopmundiin.  Onneksi olin tajunnut tarkistaa kaupungin lämpötiloja etukäteen ennen matkalle lähtöä, muuten noin 15 asteen lämpötilan pudotus Windhoekin +35 asteesta noin +20 asteeseen olisi ollut aikamoinen yllätys.

Swakopmundin suosio turistien keskuudessa johtunee sen ja lähiseutujensa tarjoamista aktiviteettimahdollisuuksista, joita tuntuu olevan lähes rajattomasti. Mikäli dyyneillä ajelu ei innosta,voi käydä vaikka ratsastamassa aavikolla kamelilla, bongailemassa lintuja tai vaikkapa ottaa maisemalentoja pienkoneella.

Odotimme Swakopmundia mielenkiinnolla myös sen kolonialistisen menneisyyden vuoksi. Ensimmäiset pysyvät asukkaat Euroopasta saapuivat saksalaisten muodossa 1890-luvulla. Saksalaisvaikutteinen menneisyys näkyi mm. rakennustyylissä, katujen ja paikkojen nimissä ja saksalaistyyppisinä ravintoloina.

Kaupunki on kompakti. Rakastan merta ja miten ihanaa olikin kävellä päivittäin rannalla, vaikkeivat lämpötilat korkeimmillaankaan olleet paljon yli +20 astetta. Lämpötilat Swakopmundissa eivät yleensäkään nouse kovin korkeiksi merivirtojen ja pilvisyyden vuoksi, joten mikään perinteinen rantalomakohde kaupunki ei ole.

Kiovan lähes rajattomiin aukioloaikoihin tottuneina kauppojen ja useimpien palveluiden sulkeutuminen arkipäivinä kuudelta tuntui kovin aikaiselta. Tämä näkyi myös siinä, että kaupungilla oli todella hiljaista iltaisin. Onneksi sentään ravintolat ja baarit pitivät ovensa auki myöhempään.

Jos haluaa ihailla auringonlaskua, erinomainen paikka siihen on rannalla sijaitsevan jettyn (mitä ikinä se lieneekään suomeksi) päässä oleva Jetty 1905 Restaurant. Pöytä sinne pitää varata etukäteen. Itse varasimme pöydän muutamaa viikkoa etukäteen ja tällöin oli enää yhtenä iltana tilaa. Meillä kävi mieletön tuuri, sillä ilta, jolloin olimme ravintolossa oli myös ainut aurinkoinen illansuu Swakopmundissa viettämiemme päivien aikana. Kuten olimme etukäteen lukeneet, ruoka ravintossa on keskivertoa, joten paikan juttu on auringonlaskun katselu.

Kävimme myös kaupungin pienessä museossa, joka oli yllättävän monipuolinen. Museo oli mielenkiintoinen katsaus kaupungin historiaan ja elämään. Museossa oli esillä niin alueen eläimistöä kuin karttoja ja valokuvia kaupungin syntyvaiheilta tähän päivään. Lisäksi nähtävillä oli erilaisia kulkuneuvoja kuin myös vanhan ajan apteekki ja hammaslääkärin vastaanotto. Oma suosikkini oli aurinkolaseihin sonnustautunut täytetty strutsi.

Yhtenä päivänä kävimme opastetulla retkellä läheisellä aavikolla. Retki oli hyvin järjestetty ja kohtuuhintainen. Retken toteutuksessa huomioitiin myös ympäristönäkökohtia. Opas avustajiensa kanssa osasi bongata aavikolta mm. käärmeen ja löysivätpä he hiekan seasta myös erilaisia pikkuliskoja. Opas oli asiantunteva kertoen esimerkiksi pitkät pätkät kuinka eri käärmeiden puremat ovat eri tavoin vaarallisia tai kuinka tulisi toimia, jos käärme sattuisi puremaan.  Retkeen oli sisällytetty tarpeeksi aikaa myös valokuvaussessioille. Retki päättyi mukavan vauhdikkaaseen ajeluun dyyneillä.

Majoituksen olimme varanneet hotelli Prinzessin Rupprecht Residenzistä. Se sijaitsi rakennuksessa, jossa oli aikoinaan toiminut vuonna 1902 perustettu sotasairaala. Valinta oli oikein onnistunut, sillä tykkäämme majoittua rauhallisissa hotelleissa ja tämä jos mikä oli sellainen. Huoneemme, kuten sen aamiainen, oli aika perustasoa, mutta meidän tarpeisiin aivan sopiva. Hotellin sisäpiha oli iso puutarha, jossa oli rentouttavaa viettää aikaa istuskelemassa ja vaikka lukemassa kirjaa.

Löysimme muutaman kivan kahvilan Swakopmundissa. Toinen niistä oli Slowtown Coffee. Siellä oli tarjolla kattava valikoima erilaisia kahveja ja joitain leivonnaisia. Koska paikassa oli tarjolla vain kahvia eikä teetä, kaltaiseni teenjuojat ohjattiin samaisessa rakennuksessa toisaalla sijainneeseen teehuoneeseen tilaamaan haluamaansa teetä, josta se sitten tuotiin kahvilaan nautittavaksi (luonnollisesti teensä olisi voinut nauttia itse teehuoneessa myös). Aivan loistava idea, jos minulta kysytään.

Toinen kiva kahvila, tai itse asiassa virallisesti kai bistro, oli Krisjans, joka sijaitsi yhdellä keskustan keskeisimmistä kaduista,  Sam Nujoma Avuenuella. Pidin kovasti kahvilan seinällä olevasta isokokoisen koiran valokuvasta. Paikassa oli tarjolla erinomainen valikoima mitä herkullisimman näköisiä kakkuja. Otimme palan juustokakkua, joka oli niin suuri, että hädin tuskin jaksoimme syödä sen kahden ihmisen voimin.

Namibian pääkaupungissa Windhoekissa

Äskettäisellä eteläisen Afrikan matkalla vietimme pari yötä Windhoekissa. Windhoek tai ylipäätään Namibia ei alun perin ollut matkasuunnitelmissamme lainkaan, mutta viime hetken muutoksista johtuen päädyimme sinne. Emme olleet tehneet etukäteen minkäänlaisia suunnitelmia mitä kaupungissa tekisimme, sillä ajattelimme, että lentojen ja matkaa edeltäneiden viikkojen työkiireiden jäljiltä lähinnä haluaisimme levätä ennen siirtymistä muihin kohteisiin. Windhoekista meillä ei ollut etukäteen oikein mitään erityisiä  mielikuvia tai odotuksia. Ajattelimme se olevan rauhallinen, pieni kehitysmaan pääkaupunki.

Millaista Windhoekissa sitten oli?

No, ainakin kuumaa. Joulukuussa Windhoekin lämpötilat huitelivat päivisin +35 asteen tienoilla. En ole mikään kuumien säiden ystävä, mutta ilman kuivuus teki lämpötilasta mielestäni siedettävämmän kuin vastaavat asteet korkeammassa ilmankosteudessa. Iltapäivisin oli muutama lyhyehkö sadekuuro. Paikallisten mukaan nämä sadekuurot tulivat tarpeeseen, sillä alueella kärsitään kuivuudesta.

Kävimme kaupungin keskustassa sijaitsevassa Itsenäisyysmuseossa (Independence Museum). Vuonna 2014 avattu museo on omistettu maan itsenäisyystaistelulle. Museo on melko suuri, mutta kokemus jäi hiukan pintapuoliseksi. Esillä oli lähinnä paljon yksittäisiä kuvia tietoineen, mutta yleisempi kuvaus maan historiasta puuttui. Museosta olisi saanut varmasti enemmän irti mikäli maan historiaan olisi tutustunut etukäteen.Mielenkiintoista oli nähdä mm. itsenäisyystaistelijoilla suomalaisia etunimiä ja itsenäisen Namibian ensimmäisen hallituksen ministereiden CV:ssä opintoja suomalaisissa yliopistoissa. Museossa kannattaa kyllä käydä (pääsymaksua ei ole, tosin lahjoitukset olisivat olleet tervetulleita), vaikkapa pelkästään sen ylimmän kerroksen ravintolasta avautuen näköalojen vuoksi.

Independence Museum

Maan ehkäpä kuuluisin itsenäisyystaistelija ja itsenäisen Namibian ensimmäinen presidentti Sam Nujoma

Näkymä Itsenäisyysmuseosta Windhoekin keskustaan

Windhoekissa voi aikaansa viettää myös vaikkapa vierailemalla järjestetyllä retkellä Katuturaan, Namibian ”Sowetoon”. Lähellä kaupunkia on Daan Viljoen Game Park, jossa on mahdollisuus bongata villieläimiä kuin myös vaeltaa.

Ja koska ihmisen pitää syödä (ja juoda), ehdimme käydä myös muutamassa mainitsemisen arvoisessa ravintolassa, jotka kaikki sijaitsevat lähellä toisiaan lähellä keskustaa.

Yksi näistä ravintoloista oli The Social. Ravintolassa tarjoiltiin lähinnä portugalilaista ruokaa. Itse söin mustekalaa alkuruoaksi ja pääruoaksi mereneläväpastaa ja hyvää oli.  Viinilista oli monipuolinen ja puolisoni juoma gintonic oli kauniisti koristeltu. Gintonicin nauttiminen sekä Namibiassa että Etelä-Afrikassa tuntui olevan oma taiteenlajinsa: ensin piti valita gini ja sitten vielä millaisen tonicin sen kanssa halusi. Tai ehkä olemme aiemmin nauttineet kyseistä juomaa moukkien paikoissa:) Itse pidin kovasti ravintolan valoisuudesta ja vaaleudesta. Itse istuimme ilmastoinnin vuoksi sisällä, mutta halukkaat voivat istua terassilla.

Kävimme myös Joe’s Beerhousessa, joka tuntui olevan expaattien ja ulkomaalaisten turistien suosiossa. Tämä laajalle levittäytyvä paikka on näkemisen arvoinen  jo pelkän sisustuksensa vuoksi. Hiukan sokkeloinen, moneen eri rakennukseen levittäytyvä ravintola on kuin oma maailmansa Windhoekin keskustan tuntumassa. Jos haluaa paikan terassilla, kannattaa varata, sillä itse menimme ilman varausta keskellä viikkoa klo 17 ja meidät ohjattiin sisätiloihin.  Paikan ruokalista keskittyy erittäin vahvasti paikalliseen riistaan.

El Barrio puolestaan oli tapas-ravintola/baari. Omasta mielestäni paikka oli ruokalistansa ja musiikkinsa puolesta enemmänkin lattari- kuin espanjalaishenkinen. Mutta yhtä kaikki, rauhallisella terassilla oli erittäin mukava istuskella lämpimässä, pimenevässä kesäillassa. Terassilla kesämekossa sangriaa nautiskellessa ja samalla auringonlaskun värejä ihaillen pääsi lomatunnelmaan alta aikayksikön. Pimeän tultua tunnelmallisuutta terassille toivat sen yli asetetut lamppurivit.

Mitkä fiilikset sitten Windhoekista jäivät? Paikka oli juuri sellainen rauhallinen, pieni kehitysmaan pääkaupunki kuin olimme etukäteen ajatelleet. Ei hirveästi mitään tekemistä matkailijan näkökulmasta, mutta kompakti ja melko vaivaton liikkua. Itse Windhoekia varten en maahan olisi mennyt, mutta koska lensimme sitä kautta, niin mielenkiinnolla kävimme tutustumassa.

Turvallisuudesta meillä ole mitään erityistä sanottavaa. Emme tunteneet oloamme turvattomaksi, vaikka kaduilla muutaman kerran erinäiset henkilöt yrittivät kovin sitkeästi pyytää rahaa. Monelta taholta kuulimme suosituksen välttää kaduilla kävelemistä pimeän laskeuduttua.

Miten ulkomailla asuminen on muuttanut minua

Eräänä päivänä hiljattain ystäväni kysyi kuinka maailmalla vietetyt vuodet (yhteensä noin 15 vuotta kahdeksassa eri maassa) ovat minua muuttaneet. Asia jäi vielä tuon keskustelun jälkeen pyörimään mieleeni ja ajattelin kirjoittaa aiheesta tänne.

Ulkomailla eläminen on tunnetusti usein erilaista kuin kotimaassa asuminen. Niinpä eteen tulee mitä erilaisimpia ja usein odottamattomia tilanteita, joita pitää selvittää ja joista pitää selviytyä. Kun joutuu selvittämään sähkökatkoja, vesikatkoja, auton hajoamisia ja omia terveysongelmia vieraalla kielellä uudessa kulttuurissa, se kasvattaa itseluottamusta. Jos olen selvinnyt ongelmasta X espanjaksi El Salvadorissa, Suomessa asioiden hoito tuntuu suorastaan helpolta. Ja Suomessa kaikenlaisia käytännönongelmia, vaikkapa sähkökatkoja, on myös yleensä huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa kehitysmaissa.

Edellä mainittuun liittyen ja johtuen siitä, että kaikki häsellys yleensä päättyy johonkin ratkaisuun, olen oppinut uskomaan, että kyllä asiat järjestyvät. Tämä jonkin sortin huolettomuus näkyy myös siinä, etten hirveästi suunnittele elämääni eteenpäin. Minua ei erityisemmin ahdista se, jos en tiedä mitä teen tai missä maassa asun kolmen kuukauden päästä. Ulkomailla asuminen on opettanut myös sen, että moniin asioihin emme voi vaikuttaa ja kohtalo voi olla välillä pienestä kiinni. Tämän seurauksena olen opettanut itseäni olemaan murehtimatta asioista etukäteen tai olemaan käyttämättä energiaani asioihin, joihin en voi itse vaikuttaa. Tämä oivallus on parantanut elämänlaatuani ja samalla auttanut minua suuntamaan omia voimavarojani paremmin.

Ulkomailla asuminen laajentaa omaa perspektiiviä ja asettaa asioita mittasuhteisiin. Tajuan kuinka etuoikeutettu ja hyväosainen olen pelkästään siksi, että olen sattunut syntymään Suomeen. Näkemällä elämää muualla olen oppinut arvostamaan entistä enemmän vaikkapa sellaista suomalaista itsestäänselvyyttä kuin juomakelpoista hanavettä. Tai että läheiseni Suomessa pääsee syöpäleikkaukseen ilman, että joutuu maksamaan leikkaavalle lääkärille lahjuksina vajaan oman vuosipalkkansa verran. Puhumattakaan siitä, että syöpähoitoja ylipäätään on saatavilla.

Ulkomailla asuessani olen tajunnut kuinka sopeutuvainen oikeasti olenkaan. Jos joku olisi sanonut minulle nuoruudessani, että tulen asumaan kolme vuotta talossa, jonka alla kulkee käytössä oleva junarata, olisin pudistellut epäuskoisena päätäni. Kuinka ahdistavalta olisikaan nuoresta minästäni tuntunut, että jossain vaiheessa elämääni tulen asumaan kahden vuoden ajan olosuhteissa, joissa kaikki muu liikkuminen kuin kodista työpaikalle ja takaisin pitää ilmoittaa viimeistään 24 tuntia etukäteen tietyille tahoille ja noin kymmenen ihmistä tietää koko ajan missä olet ja useinpa vielä sen mitä teet.

Eri puolilla maailmaa asuessa olen saanut nähdä kuinka monia tapoja on tehdä yksi ja sama asia eri tavalla. Ymmärtää, että samat asiat voi tehdä eri tavalla ilman, että tavat ovat toisiaan parempia tai huonompia. Ja ennen kaikkea oppia ymmärtämään syitä joskus omasta pohjoismaisesta perspektiivistä järjettömiltä vaikuttaviin toiminta- ja käytösmalleihin.

Postauksen kuvat ovat Keski-Amerikasta, jossa asuimme aikoinaan vajaat viisi vuotta.