Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

marraskuu 2018

Museum of London

Lokakuussa Lontoossa käydessäni halusin vierailla Museum of Londonissa. Taidemuseoiden sijaan minua kiinnostavat yleensä enemmän esimerkiksi kaupunkien historiasta kertovat museot. Niinpä kuultuani muutaman läheisen suosituksia juuri tästä museota, oli selvää, että halusin sinne.

En ole suurten ihmismassojen ystävä, joten päätin käydä museossa matkani viimeisenä päivänä maanantaina. Jos maanantaina ei paljon pariskuntia eikä perheitä näkynyt museon kävijöiden joukossa, sitäkin enemmän paikalla oli lasten ja teini-ikäisten koululuokkia. Tämän seurauksena pieniin erillisiin huoneisiin tai videoesityksiin oli välillä melkoisia jonoja.

Museo täytti odotukseni. Se kuvasi Lontoon historiaa esihistoriasta näihin päiviin. Museossa on pysyvän näyttelyn lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Tuolloin lokakuussa yksi sellainen oli naisten äänioikeuteen Britannissa liittyvä näyttely, jolla juhlistetaan sitä, että tänä vuonna on tullut kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun osa naisista sai oikeuden äänestää Britanniassa.

Näyttelyssä kerrotaan mielenkiintoisesti 1600-luvulla Lontoota piinanneista katastrofeista. Vuonna 1665 rutto tappoi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ja ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, seuraavana vuonna kaupunki kärsi suuresta palosta. Neljä päivää jatkuneessa tulipalossa arvioitiin noin 70 000 ihmisen menettäneen kotinsa.

Museo oli hyvin interaktiivinen. Tein esimerkiksi työpaikkahaastattelun kellontekijän oppitytöksi. Läpäisin, vaikka en ollut yhtään etukäteen valmistautunut:) Haastattelun monivalintakysymyksistä suurin osa liittyi kelloihin. Lisäksi oli muutama yleisimpikin kysymys. Kysymykset olivat melko hyvin sovellettuja aikakauteensa parin vuosisadan taakse. Osasin vastata oikein mm. kysymykseen siitä, miksi minut pitäisi palkata. Kuvittelemani ajan hengen mukaisesti vastasin, että koska olen sukulainen. Tosin epäilen, että tuohon aikaan tyttöjä tai naisia ei olisi noihin hommiin huolittu sukulaisuudesta huolimatta.

Pysyvä näyttely ulottuu aivan nykyaikaan saakka. Maailmansotien aikaa esitellään kattavasti. Viime vuosikymmeniltä läpi käydään Lontoon muuttumista muodin ja kulttuurin näkökulmasta. Esillä on mm. Lontoon vuoden 2012 kesäolympialaisiin osallistuneen brittiuimarin uimahousut.

Museossa oli myös kaksi kahvilaa ja ihastuttava kauppa, jossa myytiin erilaisia Lontoo-aiheisia tavaroita.

Museo (150 London Wall) on auki päivittäin klo 10-18. Pääsymaksua ei ole vaan halukkaat voivat lahjoittaa vapaaehtoisen summan.

Dilitystä: millaista oli asua Itä-Timorissa

Olen aikuisiällä asunut eri puolilla maailmaa yhteensä lähes viisitoista vuotta. Yksi maista, joissa olen asunut on Itä-Timor. Kun puolisoni ilmoitti eräänä talvisena päivänä muuttavansa Diliin Itä-Timoriin töihin, innostuin itselleni tyypilliseen tapaan ideasta heti, vaikka suunnilleen ainoa asia mitä maasta silloin tiesin oli se, että siellä puhutaan myös portugalia ja se sijaitsee jossain kaukana. Seuraavana päivänä sitten tutkin karttaa ja selvisi, että maa sijaitsee itse asiassa hyvin kaukana Suomesta, Australian pohjoispuolella.

Jo maahan muuttaessani tiesin, ettemme olisi jäämässä sinne niin pitkäksi aikaa, jotta töiden hakeminen olisi ollut tarkoituksenmukaista. Niinpä olin jo etukäteen päättänyt, että käyttäisin aikana oleiluun ja Aasiassa reissaamiseen.

Ensivaikutelmat maahan saapuessa olivat kuin olisi saapunut isoon kylään. Koko maassa on asukkaita hieman yli miljoona ja pääkaupungissa Dilissä lähialueineen vajaat kaksisataa tuhatta. Maa on inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna sijalla 132 eli elintaso on alhainen. Maahan tuodaan käytännössä lähes kaikki tiettyjä peruselintarvikkeita lukuunottamatta ulkomailta ja hinnat ovat sen mukaiset. Ei ollut tavatonta, että joku elintarvike oli loppu koko kaupungista ja maasta ja sitä sai odottaa kunnes seuraava erä tuontitavaraa tuli maahan. Perushygieniatarvikkeita kaupoista löytyi kohtuullisen hyvin. Sen sijaan sopivankokoisia vaatteita meidän oli lähes mahdoton löytää, sillä paikalliset ovat keskimäärin paljon eurooppalaisia pienempiä.

Vaikka maa on pinta-alaltaan pieni, maan sisällä liikkuminen on hidasta teiden huonon kunnon vuoksi. Maaston muodon vuoksi suurin osa teistä menee rannikkoa pitkin, mikä myös pidentää matkaa pohjoisrannikolla sijaitsevasta Dilistä maan etelärannalla oleviin paikkoihin. Kuten niin monissa kehitysmaissa, Itä-Timorissakaan etäisyyksiä ei ilmoiteta kilometreissä vaan matkan kestona.

Itä-Timorissa tunsi asuvansa syrjässä melko kaukana kaikesta. Lentoja maasta oli vain kolmeen paikkaan: Australian Darwiniin, Denpasariin Balille ja muutamana päivänä viikossa Singaporeen. Infrastruktuuri oli melko kehittymätöntä enkä halua edes kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos olisi vaikka sattunut saamaan vakavan sairaskohtauksen.

Asumani aika Dilissä oli mielenkiintoista. Pidin siitä, että maan pääkaupunkikin tuntui pikkukylältä. Kaikki tarvittava oli lähellä eikä liikenneruuhkia paremmin ollut. Dili sijaitsee rannikolla ja aivan kaupungin vieressä oli pieniä rantoja, joilla sijaitsi kahviloita ja ravintoloita, joissa saattoi istua tuijottelemassa auringonlaskua vaikka joka ilta. Ja vaikka olin ennen Diliä asunut useita vuosia tropiikissa, jaksoin yhä edelleen olla kiitollinen siitä, että joka päivä saattoi herätä auringonpaisteeseen. Koska en ollut töissä, elämäni oli melko aikataulutonta ja nautin siitä suuresti, varsinkin kun Diliin muuttoa edeltäneet vuodet töissä olivat olleet kovin työntäyteisiä. Ihanaa, kun ei ollut kiire mihinkään. Rakastan lukemista ja hyvällä omallatunnolla saatoin keskittyä mielenkiintoisten kirjojen lukemiseen tuntikaupalla.

Edellämainitusta huolimatta en jäänyt kaipaamaan Diliä tai Itä-Timoria. Sää oli ympäri vuoden trooppisen kuuma, liian kuuma minulle. Joka kerta ulos lähtiessä jonnekin jalan ensin piti laittaa kerros aurinkovoidetta, ettei pala ja sitten sen päälle kerros hyttysmyrkkyä sillä Dilissäkin esiintyi sekä malariaa että denguea ja ihmisiä kuoli niihin.

Ensimmäisen maailman harmitus oli se, että pitemmän päälle elintarvikevalikoiman yksipuolisuus alkoi rasittaa. Kaupoissa käytännössä kaikki liha, kana ja kala oli pakkastettua ja koska ilmastoimattomien kauppojen kylmäketjuihin en luottanut, käytännössä söin hyvin vähän lihaa ja kalaa koko aikana. Paitsi purkkitonnikalaa. Sitä söinkin sitten sen verran usein, että taisi tulla kiintiö täyteen muutamaksi vuodeksi. Tuoretta kalaa Dilissä myivät pitkin katuja kulkevat nuoret miehet, joiden olkapäällä olevasta kepistä itse tai kaverin kalastamat kalat roikkuivat. Ja koska lämpötila oli ulkona päivisin yleensä 30-35 astetta, jätin kalat ostamatta. Lisäksi aika ajoin tuli esiin tapauksia, joissa kadulla myytäviä kaloja oli käsitelty myrkyllisillä aineilla säilyvyyden parantamiseksi. Tämä on näitä talouselämän ihmeellisyyksiä: ulkomailta raahataan kallista pakastettua kalaa maahan myytäväksi, kun oman maan rannikolta kalaa olisi saatavilla vaikka kuinka, mutta mitään kylmäketjua ei ole kehitetty… Vihanneksia ja hedelmiä oli tarjolla niiden satokauden aikaan. Niinpä jossain vaiheessa vuotta oli lähes mahdoton löytää mistään esimerkiksi sipuleita.

Viihtymistäni ei lisännyt se pieni välillä mieleen tuleva ajatus, että mikäli sairastuisi tai loukkaantuisi vakavammin, maassa olisi kovin rajoittuneet mahdollisuudet saada hoitoa. Onneksi vältyimme terveysongelmilta.

Summa summarum: oli ihan ok asua maassa, mutta yksi kerta riitti.

Uuden kielen oppiminen aikuisena

”Vaikeeta”, tuskailen taas kerran venäjän tunnillani. Erilaisten s-kirjainten määrä, tolkuttoman pitkiltä tuntuvat sanat, liikettä osoittavien verbien eri muodot riippuen mm. siitä onko kyseessä kenties meno yhteen suuntaan vai tullaanko takaisinkin ajavat minut ajoittain epätoivoon. Noista hetkistä huolimatta edistystä onneksi tapahtuu ja voi sitä iloa, kun jonkun asian saan hoidettua uudella kielellä. Tuttua varmaan monille ulkomailla asuville, jotka opettelevat asuinmaansa kieltä.

Puhun äidinkieleni lisäksi sujuvasti neljää kieltä. Kaikkien näiden kielten oppimisesta on aikaa kuitenkin vähintään yli viisitoista vuotta. Olen asunut eri puolilla maailmaa aikuisena noin viisitoista vuotta, mutta joka kerta olemme asuneet joko maassa, jonka kieltä osaamme tai sitten uuden kielen opettelu erinäisistä syistä ei ole ollut mielestäni tarkoituksenmukaista. Niinpä Ukrainaan muutettaessa olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa aikuisena päätin opiskella uuden asuinmaani kielen kunnolla.

Tilanteen mielenkiintoisuutta lisäsi se, että ensin oli päätettävä kumpaa kieltä opiskelisin: ukrainaa vai venäjää? Päädyin venäjään useammasta syystä. Vähäisimpänä niistä oli se, että joitakin vuosia sitten olin opiskellut venäjän alkeet. Käytännössä olin kuitenkin unohtanut lähes kaiken oppimani ja lisäksi ukrainan kielen kirjaimet  ovat  muutamaa poikkeusta lukuunottamatta samat kuin venäjän  kielessä.  Ratkaisevia syitä oli kaksi. Ensinnnäkin paikalliset kertoivat ulkomaalaisen venäjän puhumiseen suhtauduttavan neutraalisti. Toisekseen venäjän kielestä on ammatillisesti enemmän hyötyä myöhempää työelämää varten.

Tämän päätöksen tehtyä seuraavaksi tuli löytää sopiva yksityisopettaja, sillä työni luonteen vuoksi kielikurssilla istuminen säännöllisesti tiettynä aikana viikossa ei ollut mahdollista. Opettaja löytyi pienen etsimisen jälkeen. Opettajia täällä riittää, mutta yllättävän moni jututtamani venäjää opiskeleva ulkomaalainen ei halunnut suositella omaa opettajaansa, syynä tuntui useimmiten olevan opettajien antiikkiset opetusmetodit. Onnekseni onnistuin löytämään opettajan, jonka kanssa kemiat käyvät yhteen. Hän tuntee jonkun verran suomalaista kulttuuria ja mielenmaailmaa asuttuaan Suomessa hetken ja nykyisten ja entisten suomalaisten oppilaidensa kautta.

.

Vaikka minulla on motivaatio melko korkealla, kielen oppiminen tuntuu välillä melko haastavalta. Osittain varmasti iän vuoksi, mutta myös sen vuoksi, että venäjän kieli on kaikista tätä ennen opiskelemistani kielistä kaikkein vaikein kieliopillisesti. Voisin harjoittaa töissä kieltä työkavereideni kanssa vaikka kuinka paljon, mutta se vaatii paljon itsekuria ja kuinka helppoa onkaan kirjoittaa lyhyt sähköposti englanniksi kuin yrittää vääntää sitä venäjäksi, kun siihen menee aikaa moninkertaisesti. Kielen oppimista hidastaa myös se mihin olin jo varautunut eli, että nykytilanteessa Kiovassa eri julkisissa paikoissa käytetään kirjoitettuna kielenä yhä enemmän ainoastaan ukrainaa, esimerkiksi venäjänkielisiä ruokalistoja ei ravintoloissa paljon näy. Sen sijaan venäjää kyllä puhutaan ravintoloissa, kaupoissa, jne.

Venäjänkielisiä ohjelmia televisiosta en katso, koska täällä lähes kaikki kanavat tuottavat enemmän tai vähemmän puolueellista ohjelmaa. Sen sijaan tykkään kovasti katsoa YLEn tuottamia muutaman minuutin mittaisia venäjänkielisiä uutisia. Niitä seuraamalla oppii suomalaiselle relevanttia sanastoa, josta on hyötyä, kun yrittää selittää joitain suomalaisia juttuja paikallisille.  Venäjän oppikirjoja täältä on käytännössä mahdotonta ostaa.

Selvää on, että mikäli ympäristö olisi täysin venäjänkielinen, oppisin kieltä nopeammin ja enemmän. Kun eniten kuulee ympärillään ukrainaa, joka melko paljon muistuttaa venäjää, se luonnollisesti välillä sekoittaa opiskelijan päätä. Mutta en stressaa asiaa. Opinhan ilman sen suurimpia ponnisteluja ymmärtämään koko ajan enemmän ukrainaa ja jopa puhumaan sitä muutaman sanan. Joten harmistukseni on tasan nolla, kun opettajani venäjää puhuessani joutuu silloin tällöin huomauttamaan, että käytin jotain ukrainankielistä sanaa.

Käytännön vinkkejä Kiovan matkalle

Kiovaan luonamme käymään tulevilla vierailla on usein samankaltaisia kysymyksiä käytännön asioista. Ajattelin koota niitä yhteen, jos niistä olisi hyötyä muillekin.

Milloin Kiovaan kannattaa matkustaa? Itse suosittelen huhti-kesäkuuta ja syys-lokakuuta. Muitakaan kuukausia ei kannata sulkea pois, kunhan muistaa, että heinä-elokuussa täällä voi olla hyvin kuuma ja talvikuukausina varautuu siihen, että kadut ovat sohjon ja/tai lumen peitossa, jolloin liikkuminen jalan ei ole kovin miellyttävää.

Miten lentokentältä pääsee keskustaan? Kiovassa on kaksi lentokenttää. Suurempi niistä, Boryspil, sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Kiovan keskustasta. Se on Ukrainian International Airlinesin kotikenttä ja sinne lentävät myös useimmat ulkomaalaiset yhtiöt, mm. AirBaltic.  Virallisella taksilla matka keskustaan maksaa noin 500 uah (noin 15 eur). Uber on halvempi, sen hinta vaihtelee kysynnän mukaan. Lentokentältä saapuvien hallin edestä kulkee myös bussi Kiovan rautatieasemalle. Yksi mahdollisuus matkan nopeuttamiseksi on vaihtaa tuosta bussista metroon Kharkivska-asemalla (Харківська). Matkan hinta lentokentältä rautatieasemalle on 1oo uah (kolmisen euroa). Matka nelipyöräisellä kulkuneuvolla saattaa kestää mitä vain puolesta tunnista puoleentoista tuntiin ruuhkista riippuen. Lähiviikkoina avataan Kiovan päärautatieasemalta junayhteys Boryspilin kentälle, matka-ajaksi on ilmoitettu noin 35-40 minuuttia.

Toinen kenttä sijaitsee Kiovan kaupungissa  ja on nimeltään Zhuliany. Sinne lentävät eräät  halpalentoyhtiöt ja tietyt kansalliset lentoyhtiöt. Täältä on kätevintä keskustaan liikkua taksilla tai uberilla. Kentältä pääsee myös busseilla ja pikkubusseilla eri puolille kaupunkia.

Motor Sich-lentoyhtiö lentää Zhulianyn kentältä muutamaan kaupunkiin Ukrainassa. Suosittelen käyttämään muita lentoyhtiöitä.

Voiko siellä maksaa kortilla vai pitääkö olla käteistä? Useimmissa paikoissa pystyy maksamaan kortilla, tosin välillä yhteydet eivät toimi. Rahaa voi korteilla nostaa myös automaateista, mutta nostorajat ovat usein aika alhaisia, esim. lentokentällä yhdessä automaatissa raja oli 2000 uah eli vajaat 70 euroa. Korttien kopiointiakin valitettavasti tapahtuu. Rahanvaihtopisteitä on hyvin tiheään ja mitä erilaisimmissa paikoissa esim. pieni luukku jonkun kaupan perällä tai rakennuksen ulkoseinässä. Pankeissakin rahaa voi luonnollisesti vaihtaa. Itse vaihdan rahaa aina rahanvaihtopisteissä, koska se on nopeampaa. Vaihtokurssit ovat esillä ja niitä kannattaa luonnollisesti vertailla. Rahanvaihtopisteissä rahanvaihto sujuu nopeasti eikä passia tarvita. Emme myöskään ole koskaan tulleet huijatuksi rahanvaihdon yhteydessä. Paikallisesta valuutasta on hyvä tietää, että parhaillaan pienimpiä seteleitä ollaan korvaamassa kolikoilla, ja toistaiseksi liikkeellä on sekä yhden että kahden grivnan kolikoita ja seteleitä. Lisäksi liikenteessä on kopeekoita, yksi grivna on sata kopeekkaa.

Miten Kiovassa kannattaa liikkua? Metro on nopein, vaikkakin erityisesti ruuhka-aikoina erittäin täynnä. Metrolla on kolme linjaa. Se on halpa, nopea ja  luotettava. Kertalippu maksaa tällä hetkellä 8 uah eli noin 25 senttiä. Lippuja voi ostaa metroasemilla joko automaateista tai lipunmyyjiltä. Jälkimmäisiltä lippuja ostettaessa on hyvä huomioida, että he myyvät vain yhden lipun eli poletin kerrallaan. Jos päätät liikkua metrolla enemmänkin, voit ostaa kortin, joka maksaa joitakin kymmeniä senttejä itsessään ja ladata siihen matkoja. Taloudellinen säästö on mitätön, mutta aikaa säästyy, kun lippua ei tarvitse joka kerta ostaa erikseen. Samalla kortilla voi matkustaa useampi. Metro aloittaa liikennöinnin hiukan ennen kuutta aamulla ja lopettaa vähän puolen  yön jälkeen. Vuoroväli on tiheimmillään alle minuutin, harvimmillaan noin 10 minuuttia.

Busseja, johdinautoja, raitiovaunuja ja pikkubusseja eli marshrutkoja löytyy myös, mutta nämä eivät ole kovin nopeita liikkumismuotoja. Lippu niissä maksetaan rahastajalle, tai jos sellaista ei ole, niin kuljettajalle. Taksi on yksi vaihtoehto, eritoten jos osaat paikallisia kieliä. Taksi kannattaa tilata puhelimitse, taksikeskuksen pitäisi ilmoittaa hinta soiton yhteydessä. Hyvä vaihtoehto on uber, se on halpa eikä vaadi kielitaitoa. Tosin viime aikoina olen kuullut valitusta uberin palvelun huononemisesta.

 

Onko Kiovassa turvallista? Mielestäni täällä on yhtä turvallista kuin missä tahansa eurooppalaisessa pääkaupungissa. Taskuvarkauksia tapahtuu. Liikenteessä kannattaa olla varovainen, liikennesääntöjä tulkitaan joustavasti tai niitä ei noudateta. Itä-Ukrainan konflikti on Itä-Ukrainassa, ei Kiovassa.

Minkälainen hintataso on? Hintataso on Suomeen verrattuna alhainen. Esimerkiksi kahden-kolmen ruokalajin lounas maksaa 3-5 euroa, kahvi ja leivos kaksi euroa, olut 1-1,5 euroa. Pääsyliput eri nähtävyyksiin maksavat yleensa alle euron.

Pitääkö ravintoloissa tipata? Tapana on on tipata noin 10%. Ravintoloista sen verran, että menuissa mainitaan aina myös jokaisen ruoan ja juoman paino/vetoisuus, älä sekoita näitä lukuja hintoihin. Jos sinä ja seuralaisesi saatte tilaamanne ruoat yhtä aikaa eteenne, onnittelut. Olet todistanut ihmeen.

Missä käydä ostoksilla? Ostoskeskuksia löytyy ympäri kaupunkia, esimerkiksi Gulliver, Ocean Plaza, Drean Town, Sky Mall, Lavina Mall. Gulliver sijaitsee keskustassa, Ocean Plaza ja Dream Town sinisen metrolinjan varrella. Pääostoskatu on Maidanin aukion halki kulkeva Khreschatyk, sen varrelta löytyy kansainvälisten tunnettujen vaateketjukauppojen lisäksi esimerkiksi Tsum-tavaratalo (ЦУМ) sekä Bci Cboi-tavaratalo, jossa myydään kaikkea ukrainalaista alkaen vaatteista ja kengistä.