Monthly Archives

lokakuu 2018

Päivämatka Ukrainasta Romaniaan

Karpaattien lomalla päätimme lähteä eräänä päivänä käymään Romanian puolella. Rakhivista Romaniaan pääsee menemällä bussilla ensin Solotvynon (Солотвино) kaupunkiin, jossa on rajanylityspiste Romanien puolelle Sighetu Marmatieihin. Niinpä Rakhivissa marssimme aamulla bussiasemalle. Olimme katsoneet netistä aikatauluja etukäteen, mutta niihin ei voi aina luottaa ja lisäksi pikkubussien (marshrutkat) aikataulut eivät ole netissä. Tällä kertaa netin tiedot pitivät paikkansa ja päätimme mennä bussilla, sillä niiden matkustusmukavuus on yleensä parempi kuin marshrutkoissa. Vaan kuinkas kävikään. Kulkuväline oli enemmän marshrutka kuin bussi: ahdas, erittäin täyteenahdettu ja hyvin kuuma. Onneksi olimme ostaneet liput (hinta reilun euron) etukäteen, sillä näin saimme ainakin istumapaikat marshrutkassa.

Tällä kulkuneuvolla menimme Rakhivista Solotvynoon

Olimme perillä Solotvynossa vajaan 1,5 tunnin ajomatkan kuluttua. Jos tarkoituksena on mennä rajanylityspisteelle, bussiasema on paras paikka jäädä pois kyydistä.

Bussiasemalta kävelymatkaa rajalle oli reilu kilometri. Jännitimme olisiko rajalla pitkä jono. Autojono oli melkoinen, mutta jalankulkijoimme selvisimme noin vartin odotusajalla. Sitten kävely rajajoen yli ja maahantulo-ja tullimuodollisuudet Romanian puolelle. Tähän aikaa kului vielä vähemmän, sillä EU-maiden passinhaltijoille oli oma jononsa eikä jonoa tuolloin keskellä elokuista arkipäivää ollut lainkaan.

Matkaa rajanylityspisteestä kaupungin keskustaan oli reilun kilometrin verran. Elintaso Romaniassa näytti olevan korkeammalla kuin Ukrainassa, ainakin mitä tulee kapungin yleisilmeeseen, esimerkiksi rakennusten kuntoon. Vietimme kaupungissa muutaman tunnin, sillä emme olleet varmoja bussiaikatauluista emmekä halunneet jättää tämän vuoksi paluuta myöhään.

 

Ehdimme käydä kommunismin uhrien muistoksi perustetussa museossa (Memorial to the Victims of Communism and of the Resistance). Museo sijaitsee entisessä vankilassa, jonka sellit on muutettu museon huoneiksi. Museossa on paljon nähtävää ja luettavaa romaniaksi. Romaniaa taitamattomille oli tarjolla englanninkielinen vihko, jossa oli tiivistelmät jokaisesta huoneesta. Pääsymaksu oli 10 leitä. Museo oli mielenkiintoinen, vaikka samalla hyvin surullista luettavaa ja nähtävää hirveistä teoista.

Yksi kohde missä olisimme käyneet, jos aikataulumme olisi sallinnut, olisi ollut Elie Wiesel Memorial House. Museo on nimensä mukaisesti pyhitetty Elie Wieselille, joka on syntynyt Sighetu Marmatieissa ja asunut lapsuudessaan kyseisessä talossa. Lisäksi museossa kerrotaan myös Maramureshin alueen juutalaisten yhteisöstä ja sen elämästä  ennen holokaustia.

Pidimme kaupungista ja totesimme, että kaupunkiin olisi kannattanut jäädä ainakin yhdeksi yöksi, mikäli matkasuunnitelmat olisivat joustaneet. Lisäksi vierailu kaupunkiin sytytti kuumeen, että olisi mukavaa päästä seikkailemaan pitkin Romaniaa ja tutustua maahan tarkemmin.

Chernivtsi

Karpaattien matkamme viimeinen kohde oli Chernivtsi (Чернiвцi). Kaupunki, joka ei varsinaisesti kuulu Karpaatteihin, on aikoinaan kuulunut niin Itävallan keisarikuntaan kuin Romaniaan. Tämä näkyy niin arkkitehtuurissa kuin vaikkapa paikannimissä.

Kaupungin ykkösnähtävyys on yliopisto. Tämä 1800-luvun loppupuolella valmistunut rakennuskompleksi oli alunperin Bukovinan ja Dalmacian ortodoksisten metropoliittojen residenssi, mutta nykyään yliopisto.

Opastetulle kierrokselle alueelle pääsee, kun menee yliopistoalueen pääsisäänkäynnin luona päivystävän vahtimestarin luo ja kysyy opastusta. Kierroksia tuntui olevan tiheään, kaupungin turistitoimistosta meille oli kerrottu opastettujen kierrosten alkavan noin puolen tunnin välein. Itse emme jaksaneet jäädä odottamaan seuraavaa, vajaan puolen tunnin kuluttua alkavaa englanninkielistä kierrosta vaan menimme mukaan kierrokselle, joka oli ukrainaksi ja ranskaksi. Opas tosin kertoi ranskaksi asioista paljon suppeammin kuin ukrainaksi. Hänen ranskansa oli kuitenkin hyvää ja melko yksinkertaiset lauseet takasivat sen, että vaatimattomammankin ranskan kielen taidon omaava kuulija ymmärsi opastusta hyvin.

Kierros kesti runsaan puoli tuntia ja maksoi noin 1,5 euroa. Kierroksen aikana käytiin alueella sijaitsevassa kirkossa ja yliopiston päärakennuksessa muutamassa eri salissa. Kierroksen jälkeen halukkaat saattoivat vierailla rakennuskompleksin takana sijaitsevassa puutarhassa.

En osaa sanoa, voiko alueelle mennä omin päin tutustumaan, ainakaan viikonloppuna se ei ollut mahdollista, vaan oli mentävä oppaan mukana.

Kaupungin turistitoimistosta olimme saaneet kartan, jossa oli esitelty omatoiminen kävelykierros kaupungin keskustassa. Kävelimme osan reitistä ja sen avulla sai hyvän kuvan kaupungista. Kävelyreitin varrelle osuivat mm. kaupungintalo, pääkävelykatu sekä yliopisto.

Armenialainen kirkko

   

Kävelykierroksen varrelle sattui myös Bukovinan juutalaisten museo, jossa esitellään alueen juutalaiskulttuuria keskittyen vuosiin 1174-1941. Museo oli pieni ja sisäänpääsymaksu alle euron. Ilman englanninkielistä ääniopasta museosta ei olisi saanut paljon irti.

Kaupungissa oli hyvä ravintolatarjonta, joka keskittyi Kobylyanskoy-kävelykadun varrelle. Oma suosikkimme löytyi kuitenkin muualta, Keskusaukion reunalla sijainneen erään korttelin sisäpihalta. Tämä Knaus-niminen ravintola tarjosi niin ukrainalaista kuin saksalaista ruokaa. Ihastuimme paikkaan kuitenkin ensijaisesti sen viehättävän ja rauhallisen ulkoterassin vuoksi, jossa oli miellyttävä istua lämpimässä kesäsäässä syömässä vaikkapa herkullista vohvelia.

Ukrainan korkeimman vuoren valloitus

Ivano-Frankivskista matkamme jatkui junalla Yaremcheen (Яремче). Kylään harvemmin matkustettaneen sen itsensä vuoksi vaan siksi, että sitä on helppo pitää ”tukikohtana”, jos haluaa liikkua alueella. Sieltä pääsee helposti esimerkiksi Carpathian National Nature Parkiin, jossa sijaitsee myös Ukrainan korkein vuori Hoverla (Говерла). Kylässä itsessään ei ole paljon nähtävää, kuuleman mukaan kylän eteläpuolella sijaitsevat vesiputous ja Dovbush Cliffs (Скелi довбуша) olisivat näkemisen arvoisia, mutta meillä ne jäivät valitettavasti väliin aikatauluongelmien ja ruokamyrkytyksen vuoksi.

Meidänkin Yaremchen yöpymisen pääsyy oli nimenomaan Hoverlan vuoren (2061 m) valloitus. Me teimme sen osana ryhmäretkeä, mutta puistoon voi mennä myös omalla autolla, kunhan huomio, että tie puistossa on huonokuntoista. Suurin osa vaeltajista näytti tulleen paikalle järjestetyillä retkillä.

Tässä kohtaa pysähdyttiin maksamaan puiston sisäänpääsymaksu

Lippuja retkille myytiin Yaremchessa monessa paikkaa, esimerkiksi rautatieaseman vieressä olevalla aukiolla retkikauppiaita oli useita. Omamme päädyimme varaamaan yöpymispaikkamme kautta. Retken hinta oli 250 krivnaa eli vajaat kahdeksan euroa henkilöltä. Hinta piti sisällään kuljetukset Yaremchesta vaellusreitin alkupäähän ja takaisin sekä oppaan palvelut. Lipun hintaan ei kuulunut vajaan euron suuruinen kansallispuiston sisäänpääsymaksu, jonka opas keräsi matkalla bussissa ja kävi maksamassa puiston sisäänkäynnillä. Oppaasta ei meille ollut muuten paljon hyötyä retkellä, sillä hoidimme retkivarauksen hotellin kanssa venäjäksi, emmekä tajunneet pyytää, että saisimme englantia taitavan oppaan (alkeellinen moka puoleltamme, myönnän). Päädyimme siten noin 30 hengen ryhmään, jossa olimme ainoat ulkomaalaiset. Opas puhui ja ymmärsi ainoastaan ukrainaa, jota me itse emme ymmärrä muutamaa peruslausetta enempää. Niinpä meille sopi oikein hyvin, kun puolen tunnin yhteisvaelluksen jälkeen opas ilmoitti, että kukin saa vaeltaa omaa tahtiaan kunhan oni takaisin puiston parkkipaikalla paluukuljetuksen lähtoaikaan.

Meille sattui täydellinen vaellussää: puolipilvistä ja reilut +20 astetta. Vain huipulla tuuli hiukan enemmän, mutta sekin oli siedettävää. Vuorelle voi nousta kahta reittiä, joista toinen on loivempi ja pitempi. Me, kuten suuri osa muistakin vaeltajista, valitsimme lyhemmän ja jyrkemmän reitin. Arvioisin vuorelle nousemisen vaativuudeltaan kohtalaiseksi. Ensin mentiin metsässä, sitten pensaiden keskellä melko leveitä polkuja pitkin ja lopulta noustiin rinnettä pitkin. Ensin noustaan yhdelle vuorelle, josta meiltä kesti noin 45 minuuttia nousta Hoverlalle. Eksymisen vaaraa ei ollut. Rinteillä ei ollut paljon kasvillisuutta. Polut olivat melko kivikkoisia, joten hyvät kengät olivat erittäin tarpeelliset. Halukkaat saattoivat vuokrata kävelysauvoja vaellusreitin lähtöpisteessä, missä oli myös myynnissä muita vaelluksella tarvittavia asioista (esim. päähineitä), syötävää ja juotavaa kuin myös kaikenlaisia matkamuistoja. Lähtöpaikassa oli myös vessat, suosittelen käyttämään niitä maksullisia vessoja.

Näköalat erityisesti huipulta olivat melko pilvettömällä säällä hienot. Valitettavasti omaa tunnelmaani latisti se, että huipulle nousseet olivat jättäneet jälkeensä myös roskia…Vuorelle nousijoita oli paljon vauvasta vaariin ja välillä jouduimme vaeltamaan jonossa tai pysähtymään odottelemaan. Myös vaeltajien varustautumistaso vaihteli kovasti. Meitä oli neuvottu varustautumaan siihen, että sää voi vaihtua hetkessä auringonpaisteesta sateeseen, tuuleen ja jopaan sumuun eli senkin vuoksi kannattaa varustautua asianmukaisella vaatetuksella.

Tältä näytti huipulla

Meillä meni aikaa huipulle nousemiseen ja alastuloon kaiken kaikkiaan reilut neljä tuntia. Etenimme kohtalaista tahtia ja huipulla vietimme aikaa noin 20 minuuttia. Olimme lähtöpisteessä takaisin kaksi tuntia ennen paluukuljetuksen lähtöä. Lopulta paluumatkalle pääsimme lähtemään puoli tuntia ennen alunperin sovittua aikaa, sillä kaikki ryhmän jäsenet olivat jo tulleet takaisin.

Retkeen meni koko päivä. Retkemme venähti vielä normaalia pitemmäksi, sillä paluumatka Yaremcheen kesti kolme tuntia menomatkan puolentoista tunnin sijaan liikenneruuhkan vuoksi. Ruuhka johtui siitä, että oli pitkän viikonlopun viimeinen ilta ja samalla hyvin monen ukrainalaisen kesäloman viimeinen päivä.

Ukrainan Karpaateilla

Maisema Yaremchen ja Rakhivin välillä

Elokuun lopussa teimme matkan Ukrainan lounaisosaan Karpaateille. Karpaatithan ulottuvat myös Romaniaan, Slovakiaan, Tsekkiin ja Puolaan. Ukrainassakin ne kattavat melko suuren alueen, josta länsiosa jäi meiltä vielä näkemättä. Hyvä syy siis mennä uudelleen! Alueelle pääsee matkaamaan Kiovasta junalla, mutta ajan säästämiseksi lensimme Ivano-Frankivskiin, josta otimme junan Yaremcheen. Sieltä matkamme jatkui junaillen Rakhivin ja Kolomiyan kautta Chernivtsiin, josta lensimme takaisin Kiovaan. Lentomme kestivät kummatkin noin tunnin, junamatka Kiovasta Ivano-Frankivskiin olisi ollut lyhimmillään reilut kahdeksan tuntia ja Chernivtsiin yli 11 tuntia.

Ennen kuin menen tarkemmin ensimmäiseen matkakohteeseemme, niin muutama yleisluontoinen havainto alueella matkustamisesta. Alueella on melko paljon turismia ja suurin osa turisteista tuntui olevan ukrainalaisia, romanialaisia tai muiden entisen Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maiden kansalaisia. Asiakaspalvelu oli korutonta. Englantia osattiin yleensä joko hyvin vähän tai ei ollenkaan. Karpaateilla on paljon vaellusmahdollisuuksia ja talvella toimii laskettelukeskuksia. Alueella pääsee suurimpiin kaupunkeihin ja kyliin junalla, busseilla ja pikkubusseilla (marshrutka) puolestaan useimpiinkin paikkoihin.

Hintataso on halpa. Majoituimme joka paikassa kahden hengen huoneessa, jossa oli oma kylpyhuone. Kalleimmasta majoituksestamme maksoimme 50 euroa yöltä, halvimmillaan 13 euroa yöltä. Vain kalleimmassa hotellissa hintaan kuului aamiainen. Majoitukset vaihtelivat moderneista perustason hotelleista vaatimattomampiin entisen Neuvostoliiton henkeä huokuviin ruskeasävytteisiin plyysiverhoin koristeltuihin, jo parhaat päivänsä nähneisiin hotelleihin.

Maisemia Yaremchessa

Maalaistalon pihapiiri Yaremchessa

Kaupunkien välillä liikuimme junalla. Vaikka etäisyydet eivät ole suuria, matkanteko junalla ei ole kovin nopeaa. Yleensä 60-70 kilometrin matkaan junalla kului aikaa 1,5-2 tuntia. Maisemien kannalta junamatkailun paras pätkä oli ehdottomasti väli Yaremchesta Rakhiviin. Tuolla välillä junarata kulki pääasiassa laakson pohjalla, välillä jokea myötäillen. Laaksoja ympäröivät kukkulat ja vuoret olivat kauniita vihreässä kesäasussaan.

Näitä junan ikkunasta näkyviä maisemia olisin voinut katsella kauemminkin matkalla Yaremchesta Rakhiviin

Ja lisää maisemia Yaremchen ja Rakhivin väliltä

Ennen varsinaisille Karpaateille siirtymistä vietimme pari yötä Ivano-Frankivskissa (Iвано-франкiвськ). Tämä ukrainalaisen kirjailija Ivan Frankon mukaan nimetty kaupunki oli vuoteen 1991 saakka suljettu kaupunki Neuvostoliitossa. Kaupungissa näkyi myös Itävalta-Unkarin vaikutus esimerkiksi arkkitehtuurissa. Vuonna 1919 kaupunki oli puolestaan joitakin kuukausia Länsi-Ukrainan Kansantasavallan pääkaupunki. Mielenkiintoinen historia siis. Satuimme Ivano-Frankivskiin Ukrainan kansallispäiväksi, mikä näkyi moninaisina tapahtumina kaupungin keskustassa mm. konserttien, markkinoiden ja kulkueiden muodossa.

Franz Joseph I, Itävallan keisari

Aurinkoisessa säässä päätimme lähteä kiertelemään kaupungin katuja sattumalta kadunvarsikartasta bongaamamme kävelyreitin mukaisesti. Reitin varrella oli erityylisiä rakennuksia, hienosti hoidettuja pihoja ja puistoja ja muutama kovin antaumuksella sisustettu kaupan ulkoasu. Välillä näytti siltä kuin olisi palattu 70-luvun Neuvostoliittoon. Toisaalta hetkittäin olisi saattanut kuvitella olevansa jossain päin Keski-Eurooppaa.

Citykaneja

Oikealla Archicathedral of Resurrection

Seinämaalauksia kävelyreitin varrella

Tuossa tornissa voisi vaikka asua

Tällaisia kivoja kukkaistutuksia löytyi ympäri kaupunkia

Tämän kaupan ulkoasuun oli panostettu

Kiipesimme myös Art Deco-tyylisessä kaupungintalossa sijaitsevaan torniin, josta oli hyvät näköalat kaupungin ylle. Samaisessa talossa oli myös aluemuseo, jossa olisi ollut esimerkiksi alueelta löydettyjä arkeologisia löydöksiä sekä kaupungin historiaan liittyviä näyttelyitä. Torniin kannatti näkymien vuoksi nousta eikä nousemista lopulta ollut kovin paljon.

Tuonne tornin näköalatasanteelle nousimme

Aikoinaan kaupungin suojaamiseksi rakennetuista muureista on jäljellä on vain lyhyt pätkä kaupungin keskustassa. Niiden alle on rakennettu ostoskeskus, jossa näytti olevan lähinnä käsityömyymälöitä ja muutama ravintola.

Jäljelläoleva pätkä aikoinaan kaupunkia suojanneesta muurista

Ja koska rakastan kahviloita, niissäkin kävimme Ivano-Frankivskissa. Suosikikseni nousi alla kuvissa näkyvä Profiterole-kahvila, jossa nimensä mukaisesti sai mitä erilaisimpia herkullisilla täytteillä täytettyjä tuulihattuja.

Ja koska Karpaattien reissullamme liikuimme paljon junilla, loppuun muutama sana junamatkailusta Ukrainassa. Maan sisäisiin juniin (lähijunia lukuunottamatta) lippuja voi ostaa netistä Ukrainan rautateiden (Ukrzaliznytsia) nettisivulta, jotka ovat myös englanniksi. Sivut ovat ainakin omalla kohdallani pelanneet yleensä hyvin. Lippujen hinnat ovat yleensä suomalaisittain melko halpoja myös ensimmmäisessä luokassa. Tällä reissuilla kalleimmat liput maksoivat vajaat 10 euroa. Suosin itse ensimmäistä luokkaa sen vuoksi, että siellä vaunuissa on vähemmän istuimia tai sänkyjä ja näin ollen tilavampaa. Karpaateilla ei hirveästi junavuoroja ollut, näistä useat olivat läpi maan kulkevia junia, joissa on vain makuuvaunuja. Niinpä päädyimme kaksi kertaa matkustamaan keskellä päivää parin tunnin matkan makuuvaunussa. Positiivinen yllätys oli se, että junat kulkivat suunnilleen ajallaan, pisin myöhästyminen oli vain 25 minuuttia. Aikataulussa pysymistä saattaa helpottaa pitkähköt pysähdykset joillakin asemilla, eräässäkin pikkukylässä juna pysähtyi aikataulun mukaisesti 25 minuuttia (ja tässä vaiheessa matkaa oli tehty junan lähtöasemalta vajaa tunti….)

Tältä näyttää ukrainalainen yöjuna ulkoapäin

Ykkösluokan vaunu päiväjunassa