Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Vauva

Minä haluan, että lapseni oppii suomen kielen

IMG_1242

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi monet bloggaajat ovat kirjoittaneet tekstejä Suomesta ja suomalaisuudesta. Ajattelin ensin kirjoittaa minäkin suomalaisuudestani, mutta sitten päätin lähestyä asiaa hieman eri kantilta. Nimittäin meidän perheen kielipoliittisesta näkökulmasta.

Kun perheessä on kaksi vanhempaa jotka ovat molemmat eri maista kotoisin, saattaa kotona syntyä aikamoinen kielellinen sekametelisoppa. Puhumattakaan siitä, jos vanhemmat eivät kommunkoi kummankaan kielellä. Meillä puhutaan bebelle italiaa ja suomea, ja me vanhemmat kommunikoimme keskenämme englanniksi. Ja jotta kuvio ei olisi yhtään liian helppo, asumme Saksassa, jossa pieni todennäköisesti menee päiväkotiin (lähipiirissämme on todistettavasti tapauksia, joissa tällainen neljän kielen soppa on onnistunut  – samasta kirjoitti myös Puolivälissä-blogia kirjoittava Päivi).

Joka tapauksessa haluan, että bebe oppii puhumaan suomea. Edes välttävästi, ja niin että hän osaa kommunikoida suomeksi Suomen sukulaisten kanssa. Tein alkuun periaatepäätöksen, että puhun vain suomea hänen kanssaan. Periaatepäätöksiä oli toki helppo tehdä ennenkuin vauva edes on syntynyt – suunnitelma on ollut noin 80% onnistunut. Joskus minulta tulee englanninkielisiä lauseita kun olemme koko perhe yhdessä koolla ja esimerkiksi leikimme yhdessä. En pidä tätä nyt kuitenkaan kovin vakavana rikkeenä ainakaan vielä tässä vaiheessa, joten menkööt.

Miten meillä sitten pidetään huolta beben kielikasvatuksesta?

Asiantuntijat kuulemma suosittelevat, että vanhemmat puhuvat lapsilleen vain ja ainoastaan tunnekieltään eli useimmiten äidinkieltään. Kokemuksesta voin kertoa, että tämä on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin silloin, jos asutaan toisen vanhemman kotimaassa jonka kieli dominoi lapsen elinympäristöä. Kielen opettamiseen ja ylläpitoon vaaditaan silloin hurja määrä motivaatiota ja energiaa.

5kk tietysti on ikä, jolloin toinen ei hirveästi vielä ymmärrä. Olen kuitenkin ottanut tavaksi normaalien askareiden lisäksi lukea hänelle suomenkielisiä kirjoja – ja olen niitä saanutkin melko paljon (kiitosta vaan kaikki asianomaiset!). Yksi suosikeistani on suomalaislasten suosikkikoira Puppe, jonka kivasta värimaailmasta pieni myös pitää. Ja sivussa olevista ääninappuloista, ne tuntuvat olevan todella hauskoja. Puppe tosin tarkoittaa esimerkiksi Toscanassa tissiä monikossa, joten Puppe-koiran seikkailut aiheuttavat joskus hilpeyttä vieraidemme keskuudessa.

Soittelemme myös paljon FaceTime-puheluita vanhemmilleni, luonnollisesti suomeksi. Puheluita on usein jopa päivittäin. Pienen kasvaessa näistä tulee varmasti entistä tärkeämpiä, myös kielen kannalta.

Toisen vanhemman suhtautuminen on tärkeää

Meillä on siinä tilanteessa ollut onni, että minä olen alusta asti halunnut Matteon puhuvan pienelle italiaa ja Matteo on kannustanut minua puhumaan hänelle suomea. Aluksi lipsuin oman keskustelumme lomassa toisinaan englannin puolelle pienelle jutellessani, jolloin Matteo pyysi minua juttelemaan pienelle suomeksi.  Ymmärrämme toistemme kieliä kotioloissa melko hyvin, joten suurempia ongelmia ei tällä saralla ole toistaiseksi syntynyt.

On myös hauska huomata, miten kiinnostunut Matteo suomen kielestä on. Hän opiskelee kieltä iltakurssilla, ja ymmärtää jo aika hyvin. Hänellä on tosin ihan älytön kielipää, joten kotioloissa kuultu kieli jää aika hyvin mieleen. Savon murre toki tuottaa Kuopion visiiteillä vähän hankaluuksia.

Katsotaan, miten tämä kielien opettaminen myöhemmin sujuu. Nyt vauva-aikana kuitenkin näin, ne suuremmat haasteet taitavat tulla vasta myöhemmin.

Muut ulkosuomalaiset / monikieliset, kokemuksia jakoon! Miten teillä on sujunut?

Perun puheeni aamukuuden lennon ihanuudesta vauvan kanssa

Perun kaikki puheeni siitä, miten kätevää vauvan kanssa on lentää esimerkiksi kuudelta aamulla.

Lensin pikkuisen kanssa yksin takaisin Saksaan taannoin ja koska 06:00 lento oli sinä viikonloppuna about ainoa järkevä, hinnaltaan siis, oli lento varattava. Lauantai-aamu kello kuusi, lentohinnat menopaluu Düsseldorfin ja Kuopion välillä olivat 370€ minulta ja beibiltä – sunnuntaina hinta nousi Finnairin sivulla 822 euroon (excuse me??).

Hinta selittynee sillä, että Düsseldorfissa alkoi tuona maanantaina suuri lääkealan konferenssi, ja koneet kuljettivat sunnuntaina asiantuntijoita kaupunkiin. Niitä matkaajia, joille se lipun hinta ei näytä olevan suuri ongelma. Minulle tuo hinta oli kuitenkin ongelma, ja lauantai-aamun lento ainoa vaihtoehto.

Meidän beibi on tosiaan ollut helppo matkaaja. Ei mitään probleemaa lennoilla, kitisee jos on nälkä – lopettaa kun saa ruokaa. Aamu kuudelta lähtö sai pienen pakan kuitenkin sekaisin, tosin ongelmaksi koitui ajankohtaa enemmän lennon vaihto Helsingissä. Edellisen kerran aamulentoa testatessamme Firenzestä kaikki meni oikein hyvin (tosin ko. kentällä saa bebe tulla rattaissa koneeseen asti). Kuopion lentoasemalta lähtiessämme beibi oli hieman kiukkuinen (=väsynyt), mutta koneeseen päästyään ja ruoan saatuaan kaikki meni kuin unelma. Hän nukahti ennen koneen nousua ja nukkui Kuopiosta Helsinkiin asti. Sitten piti taas herätä, siirtyä Manduca-kantoreppuun ja Düsseldorfin koneen portille.

Tämä ei ollut se paras juttu, ja vaikka vaihtoaikaa oli vain 40 minuuttia, niin siinä ajassa ehtii hyvin herätä ja harmistua. Kantoreppu on yleensä varma paikka rauhoittumiseen, mutta tällä kertaa tämä mama sai kävellä ja tanssia ympäri terminaalia sellaista vauhtia että pikkuinen pysyi rauhallisena.

IMG_0544(1)

Jos ei olisi tarvinnut vaihtaa konetta Helsingissä, olisimme luultavasti päässeet perille ilman sen suurempaa hässäkkää.

Düsseldorfin lennolla ensimmäinen tunti meni hyvin, murua rinnan alle ja uni tuli heti. Se viimeinen tunti oli sitten sellaista sirkusta että oksat pois, ja sain viihdyttää toista ihan olan takaa. Toista väsytti, mutta unen saanti oli hankalaa. Onneksi muutama ihana kanssamatkustaja olivat pienen mielestä kuitenkin mielenkiintoisia, ja heille heltyi jopa hymyjä. Mamalle ei, mutta ilman kamalaa huutokonserttia pääsimme kuitenkin perille. Taisinpa jopa laulaa lurauttaa pari laulua lennon aikana – uskokaa, että tämä tapahtuu vain ja ainoastaan pakon edessä. Lennon lopussa mietin vain mielessäni, että onneksi nyt ei oltu matkalla esimerkiksi Havaijille.

Matteon lento saapui Düsseldorfin asemalle samoihin aikoihin, ja vaikka hänkin oli lentänyt koko yön, luovutin beibin hänen haltuunsa ja marssin Starbucksiin ostamaan koko puljun isoimman kahvin ja sandwichin. Yksin vauvan kanssa reissaaminen on yllättävän raskasta, vaikka koko lennon kestävää huutokonserttia ei onneksi tapahtunutkaan – milloinkahan kahvi olisi maistunut yhtä hyvältä, en edes muista.  Olipa ihana nukkua päikkärit rauhassa pikkuisen vieressä kun kotiin pääsimme. On se niin kulta tuo pieni.

(Ja etten olisi liian helpolla päässyt…. ette nimittäin halua tietää minkälainen katastrofi aiheutui lentoasemalla klo 05:00, kun pikkuisen vatsa alkoi toimia hieman liian vilkkaasti. Oli muuten hieno alku aamulle. Saldo: yksi body roskiin, likaantunut haalari rattaissa olevassa laukussa rattaiden mukana ruumaan, kului about paketti puhdistusliinoja, lähtöselvitykseen ehdimme juuri ennen sen sulkeutumista ja pieni piti paketoida omaan jättikaulaliinaan ettei tulisi kylmä (koska se haalari oli poissa pelistä). Huomasin  vielä jossain vaiheessa kaiken tämän sirkuksen keskellä, että oma käsilaukku… hetkinen, missäs se on. No sepäs oli lentoaseman penkillä – itse olin lähtöselvitystiskillä, lompakko ja tuliterä iPhone siellä käsilaukun vieressä penkillä Macbookin kera. Kaikkien näkösällä, koska olin etsinyt laukusta jotain ja osa sisällöstä jäänyt penkille lojumaan. Onneksi Kuopion lentoasema ei ole aamuviidelta mikään suuri varasmagneetti, olisi muualla saattanut tulla sähläykset kalliiksi.)

En tiedä mikä minuun meni, mutta sama lento on nyt buukattuna tammikuulle. Onneksi Matteo on silloin mukana. Ja tosiaan tämän kaiken selittää hinta – Kuopion lentojen kipukynnys menee siinä 370 eurossa. Joka sekin on ihan naurettavan kallis jos minulta kysytään.

Seuraavassa blogijutussa vinkkejä selviytymiseen lennoista yksin beibin kanssa. Onko teillä muilla käynyt katastrofeja reissuilla?

Kuulumisia ihanan talvisesta Kuopiosta!

IMG_0715 IMG_0716 IMG_0700 IMG_0712

Terveisiä sinne ruudun toiselle puolelle Kuopiosta, jossa ollaan pikkuisen kanssa nyt lomalla viikon verran. Matteo on Lähi-Idässä turneella töiden puolesta, ja ajattelin tässä olevan oikein hyvä rako lyhyelle meidän Kuopion visiitille. Tuumasta toimeen, ja hyppäsimme pikkuisen kanssa koneeseen lauantaina!

Tässä on tapahtunut pari asiaa, joiden todennäköisyyteen oli vähän haastavaa uskoa. Ensinnäkin, Kuopiossa minua ja bebeä odotti ihana talvikeli. Pakkasta hieman vajaa kymmenen astetta ja lunta maassa. Ihanaa, juuri sellainen talvi jota tämä ulkosuomalainen rakastaa. Ei sitä vesikeliä ja harmautta, siitä saa Keski-Euroopan talvessa varmasti tarpeekseen. Toisekseen, bebe nukkui koko matkan Helsinkiin ja Kuopioonkin tullessa kitisi vain hieman. Eli meillä oli helppo ja mukava lentomatka kaksin, vaikka pakkaustouhuissa hieman liian optimistinen olinkin (tästä lisää ihan oman juttunsa verran).

Ja tietenkin tämä Trupin success rapakon tuolla puolen oli myös lievästi kuvailtuna ylläri, mutta jätetään analyysit aiheesta joidenkin asiaan vihkiintyneimpien hoidettaviksi.

Kirjoitin vähän yli kuukausi sitten Kuopiossa viimeksi ollessamme kaupungin ihanuuksista ja hyvistä puolista, ja siitä tuli hyvin luettu juttu. Täällä taas ollessamme olen pohtinut samoja juttuja, ja etenkin talvinen kaunis sää saa mielen aina vähän nostalgiseksi. Pimeys on ainoa asia, mistä en tosin pidä, en sitten yhtään. Tuntuu, että päivä on jo melkein pulkassa siinä kuuden korvilla.

Bebe koki varmastikin yhden elämänsä suurimmista shokeista jo Kuopion lentoasemalla, sillä pakkaslukemat huitelivat vähän vajaassa kymmenessä pakkasasteessa. Hänellä ei ole Saksassa toppapukua, joten puin hänet lämpimään fleecekerrastoon ja lämpimään hattuun ja kiiruhdin koneesta asemarakennukseen, jossa vanhempani odottivat meitä Kuopiossa olleen toppupuvun ja lämpimien vaatteiden kanssa. Oikea balanssi on löytynyt vaatteiden kanssa ja toinen näyttää sopeutuvan hyvin kylmään Pohjolaan. En vieläkään tosin oikein tiedä miten Saksan talvi vauvan kannalta on, mutta jos talvi on samanlainen mitä viime vuonna, ei noille paksuille toppavaatteille ole tarvetta. Ulkosuomalaislapsen vaatettamisesta Suomen talvessa kirjoittelen lisää juttua  lähipäivinä – vauvojen vaatetus on vastannut minulle tähän asti jotakuinkin ydinfysiikkaa, ja eri säätilanteet tuottavat aivoille erinäköisiä haasteita. Tuolla keskemmällä Eurooppaa pääsee niin paljon helpommalla!

Palataan asialle vielä tämän viikon mittaan, muistakaahan käydä osallistumassa Partiolaisten adventtikalenterin arvontaan, joka on blogissa 11.11. asti!

Perhepatikointia pusikossa Saksan ja Belgian rajalla

Usein viikonloppu- ja päivän reissuni ovat noudattaneet tiettyä kaavaa. Skumppaa, shoppailua sekä paria pakollista nähtävyyttä.

Viime aikoina olen kuitenkin innostunut lähiseutujen tutkimisesta, sporttisempien aktiiviteettien muodossa. Ehkä suurimpana innoittajanani ovat toimineet kotimaiset, luonno nimeen vannoneet matkablogit – etenkin lapsiperheen näkökulmasta retkeilyyn keskittynyt RIMMA+LAURA -blogi on ollut ahkerasti lukulistalla. Olemme tehneet Matteon ja beben kanssa nyt pienempiä luontoretkiä niin Toscanassa kuin kotikulmilla Saksassakin, ja Kuopion Puijolla patikointia on taas suunnitelmissa muutaman viikon kuluttua. Tykkään silti skumpasta ja shoppailupäivistä, mutta tämä terveellinen luontoharrastus on kovin tervetullut. Etenkin, kun Düsseldorf melko kaukana rakkaaseen alamäkiurheiluun toimivista paikoista, ja golfit meni tänä kesänä mönkään sektion vuoksi.

Suunnittelimme taannoin päivän retkeä, jonka aikana voisimme nauttia hieman raittiista ilmasta, ulkoilusta sekä meille ennestään tuntemattomasta paikasta. Päädyimme ajamaan Saksan ja Belgian rajalla sijaitsevaan Eifelin kansallispuistoon, joka sijaitsee noin 1-1,5 tunnin matkan päässä kotoamme. Meille sopiva lyhyt reitti sijaitsi Saksan puolella, Gemündin kylässä. Puisto on molempien maiden alueelle levittyvä ja sitä pidetään pystyssä yhteistuumin.

Gemündin kylä – portti luontoon ja Eifelin kansallispuistoon

Gemündin kylä on pieni ja sievä. Minulla on hyvin vähän kokemusta saksalalsista kylistä, mutta Gemünd oli juuri sellainen jollaiseksi olen ne kuvitellut. Joki halkoo kylää, ympärillä nousevat vehreät kukkulat ja pääkadulla käy kuhina sunnutai-päivänä (Gemündissa kaupat olivat poikkeuksellisesti auki tuona sunnuntaina). Kun on tottunut laakeaan Düsseldorfin alueeseen, oli Gemündin korkeuserot tervetullut maisemanvaihdos. 4,250 asukkaan kylästä löytyy myös muutama ravintola ja pubi – paikallistunnelmaa parhaimmillaan.

Lähistöllä sijaitsevat suuremmat kaupungit ovat Euskirchen ja Köln, ja epäilenkin että asukkaat käyvät töissä esimerkiksi Kölnissä. En näe Gemündin olevan alueella kovin suuri työllistäjä, vaikka kaunis paikka onkin.

IMG_6880

IMG_6866

Eifelin luonnonpuistossa on reittejä joka makuun

Valitsimme 4,7 kilometrin mittaisen reitin – tämä oli netin mukaan lyhyin, joka koko luonnonpuistosta löytyy. En halunnut lähteä pidemmälle reitille sillä olen vasta aloittamassa urheilua uudelleen, ja kunto oli suuri arvoitus. En ole nimittäin kävelylenkkejä kummempaa vielä harrastanut. Tuo lyhyt reitti oli lopulta oikein hyvä, 2,6 kilometriä ylämäkeen ja suunnilleen saman verran alas. Reitteihin pääsee tutustumaan luonnonpuiston omalla sivulla, jossa annetaan saapumisohjeet jokaiselle reitille (linkki). Pisin omatoiminen reitti taisi olla 16 kilometrin pituinen.

Ylämäki oli hieman haasteellinen, ja kiipeäminen tuntui takapuolessa. No, niinkai sen kuuluukin, ja reippaasti bebe Manducassa painelin kukkulan huipulle. Halusin testata kantoreppua ja tulla tutuksi sen kanssa, Matteo tosin lupasi ottaa pikkuisen heti jos alkaa väsyttää. Väsy ei kuitenkaan iskenyt ennenkuin vähän ennen parkkipaikkaa, ja hyvä treeni tuli tehtyä.

Alamäki oli itseasiassa hieman vaativampi kuin ylämäen tarpominen, tuntui reisissä ja liukastumista tuli varoa huolellisesti kun bebe oli matkassa.

IMG_6802

IMG_6808

IMG_6812

IMG_6811

IMG_6816

Upeat maisemat vanhasta vartiotornista

Valitsemamme reitin kohokohta oli kukkulan huipulla sijaitseva vanha vartiotorni, josta avautui upeat maisemat.

Tornin kupeessa sijaitsi toinen suloinen pieni kylä ja maatila hevosineen (tässä yksi hevosallergikko hei!). Olin hieman epäileväinen tornin kuntoa kohtaan, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen olevan hyvin säännöllisesti huollettu ja kunnostettu. Sen verran hoidettua alue kuitenkin on että tornin lisäksi reitit ovat kunnossa ja ne on ovat hyvin merkattuja.

Reittejä on myös maastopyöräilijöille, joten mikäli pyöräily mäkisessä maastossa kiinnostaa, kannattaa Eifel laittaa tarkempaan tutkintaan. Ainakin Gemündistä näytti lähtevän hoidetun näköinen maastopyöräreitti.

Käsittääkseni Eifelin maisemat ovat vielä upeammat toisilla reiteillä järvineen ja korkeuseroineen (Instagramista bongattua), mutta olihan tässäkin jo ihmettelemistä. On rauhoittavaa kulkea hiljaisessa metsässä, ja katsella korkeuksista hetki horisonttiin. Eihän tuo ulkoilualue samanlaista pusikkoa ollut kuin esimerkiksi Nurmeksen korvesta löytyy, mutta silti se oli hyvä korvike suomalaisen metsänkaipuulle. Päivän kruunasi Gemündin torilta ostettu currywurst, helppo ja terveellinen ateria urheilun jälkeen eikös vaan.

Varovainen toki pitää vauvan kanssa kulkiessa olla, sillä vaikka polut ovat valmiina, voi silti astua irtokiven päälle tai mutaan. Hitaasti vaaranpaikat ylittäen hyvää tulee.

IMG_6831
IMG_6821
IMG_6819

Suositelkaahan saksalaisia tai lähialueilla sijaitsevia luonnonpuistoja, näitä voisi olla mukava kiertää enemmänkin!

Lentäminen vauvan kanssa

Vauvabloggaaja täällä hei! Tai niin voisi päätellä, mikäli on yhtään lueskellut blogiani viime aikoina. Vauvabloggaajaksi en tosin aio ryhtyä, mutta näin pikkuisen alkutaipaleella on blogissa luonnollisesti tekstejä aiheeseen liittyen. Nyt jatketaan samalla linjalla yhdistettynä blogin teemaan eli matkailuun, eli puhutaan lentämisestä vauvan kanssa.

Meidän kolmen kuukauden ikäisellä vauvalla on takanaan kuusi nousu ja laskua. Lennot ovat menneet pääsääntöisesti oikein hyvin, ja vähän jotain tässä on aiheesta kuvitellut oppivansa.

Pikkuisen ensilennot olivat Suomen reissulla (kyseisen reissun aikana rattaat jäivät tosin Finnairin toimesta Helsinkiin), ja sitten jatkettiin reissua Italiassa sukuloinnin merkeissä. Oppiipahan pikkuinen ainakin matkustamaan, sitä meidän elämäntilanne tällä hetkellä vaatii. Eräs tuttumme täällä Düsseldorfissa sanoikin, että hänen lapsilleen lentäminen on melkein yhtä tuttua puuhaa kuin bussilla ajo, asuvathan hänen lastensa vanhemmat eri maissa ja näkevät molempia ei nyt viikoittain mutta melkein.

Minkä nuorena oppii jne.

IMG_6668

Pienen ensilento Düsseldorfista Helsinkiin. Lento oli Finnairin, mutta operoitiin Air Berlinin kalustolla. Matkustamomiehistö oli Finnairin, ohjaamomiehistö Air Berlinin.

Pieni viihtyy lentokoneessa hyvin

Hyvin pientä kitinää lukuunottamatta pikkuinen on viihtynyt lentokoneessa hyvin, eikä häntä tunnu haitanneen esimerkiksi nousut ja laskut esimerkiksi korvien osalta. Suurimman osan ajasta hän on nukkunut, ja loppuajan puolestaan seurustellut. Jos on alkanut kiukuttaa, niin olemme sillä hetkellä lahjoneet huoletta ruoalla. Näin on helpompi vauvalle, meille ja muille matkustajille. Kitinä on johtunut osin nälästä ja selkeästi pientä mietitytti uusi ympäristö – imetys toi sillä hetkellä turvaa. Meillä on käytössä äidinmaidon lisäksi korvikkeet, joten näiden kanssa on saanut taiteilla, ja saksalaisen neuvolantädin eli hebammen antamat ohjeet ruokailuväleistä on jätetty lentomatkoilla omaan arvoonsa.

Finnair vei pisteet kotiin

Olemme lentäneet toistaiseksi vain Air Berlinillä ja Finnairilla (osa lennoista Norran), ja rattaiden kanssa häröilystä huolimatta Finnair vie tässä vertailussa ehdottomasti pisteet kotiin. Finnairin lennoilla vauvalle tuodaan turvavyö ja pelastusliivi erikseen, ja aina kysyttiin tarvitaanko turvavyön kanssa apua. Vauvalle tarjottiin myös poikkeuksetta peitto käyttöön, mikä osoittautui itseasiassa hyvinkin tarpeelliseksi jutuksi ilmastoidussa lentokoneessa. Ystävällinen lentohenkilökunta lämmitti vauvan pullon, ja vaihdoimme lentoemännän kanssa ajatuksia lapsista koneen takakeittiössä pullon lämmetessä.

Italiaan mentiin puolestaan Air Berlinin kyydillä, jolloin taasen tökättiin turvavyö käteen koneeseen noustessa – eikä siitä sen enempää. Eihän sen vyön käyttö rakettitiedettä ole, mutta etenkin ensikertalaiselle voisi siitä mielestäni pienen briefingin pitää. Pelastusliiviä ei myöskään näkynyt eikä kuulunut, eikä peittoa. Kai sen olisi varmasti pyytämällä saanut, mutta minulla oli matkalla päällä vähän takapuolen alle yltävä villatakki ja sain pikkuisen käärittyä siihen kätevästi hänen matkustaessa sylissäni.

Onko lentoaikataululla merkitystä?

Meidän kohdallamme kaikki on sujunu hyvin riippumatta siitä, onko lento lähtenyt aikaisin aamulla vai iltapäivästä. Vähän tuli mietittyä aamukuudelta lähtevää lentoa, mutta muutaman tunnin myöhemmin lähtevä lento olisi maksanut 300€ enemmän – päätin säästää kyseisen summan. Muutamasta tunnista se oli liian kallis hinta maksettavaksi.

Itseasiassa klo 6:20 Firenzestä Düsseldorfiin lähtenyt lento sujui oikein hyvin. Pikkuinen on yleensä nukkunyt yöt putkeen, mutta on viime viikkoina alkanut heräämään kerran tai pari yössä. Ennen lentoa hän heräsikin optimaalisesti 3:30, sai ruoan ja siirsin hänet samalla auton turva-istuimeen. Lähdimme pian autolla lentokentälle, ja hän heräsi vasta noustessamme koneeseen. Hymyillen vieläpä, ja taisipa olla ainoa jota tuohon aikaan hymyilytti. Edessämme istuva amerikkalainen miesmatkustaja pyysi jopa ennen nousua paikan siirtoa koska (nukkuva) vauva istui takana, mutta koneen ollessa täynnä herra joutui tyytymään kohtaloonsa. En minäkään itkevää vauvaa välitä lennolla kuunnella, tuskin kukaan välittää ja minkäs sille mahtaa, mutta onneksi pikkuinen nukkui koko matkan. Siitäs sai.

IMG_6674

Kun vauva nukkuu, ehtii paneutua vaikka Monoclen maailmaan (jos ei ole tuttu lehti, niin suosittelen!)

Tässä muutama hyväksi havaitsemani, ehkä itsestäänselväkin vinkki lentämiseen vauvan kanssa. Vauvat ovat toki erilaisia, mutta nämä toimivat meillä:

– Varaa mukaan tarpeeksi ruokaa

Mukana oli reippaasti korviketta pullossa jonka saa viedä turvan läpi, sekä jauheena (jauheen sekoitin tarvittaessa pulloveteen, ostin hätävarapullon lentokentältä turvan jälkeen) sekä imetin, jos oli tarvis. En tykkää jostain syystä imettää julkisesti, mutta jos bebe muuttui levottomaksi lentokoneessa, imetin ison villatakin suojissa. (Taisin olla Teri Niitin unelma-imettäjä sillä hetkellä, vaikka vuoden urpoimman lentomatkustajan titteli herra Niitille meneekin. En ymmärrä miten jonkun imetys voi häiritä kanssaeläjiä niin paljon, etenkin kun tilanne kuvan perusteella näytti oikein siistiltä)

Ota mukaan varavaatetta

Googlettelin ennen matkaa, että vauvan suoliston toiminta saattaa vilkastua lennon aikana. Oliko tämä sitten kuuluisan vauva.fi:n infoa vai ei, en muista, mutta varasin kuitenkin mukaan pari ekstrabodya ja housuparia. Ja tiedättekös mitä – ne kaikki tulivat tarpeeseen. Matteon shortsitkin menivät vaihtoon, kun se pikkuisen vatsa alkoi aktivoitua juuri silloin kun aletaan lähestyä kohdetta ja turvavyönmerkkivalo syttyi. Ajoitus kunniaan ja niin edelleen. Eli omia vaatteita kannattaa myös pakata mukaan – ja itsellä iso Vilan villatakki lentomatkoilla on ollut pelastus. Lämmike niin itselle kuin vauvalle sekä samalla näkösuoja.

– Älä liioittele pakkaamisen kanssa

Mitä vähemmän vauvan kanssa matkustaessa on tavaraa, sitä parempi. Etenkin käsimatkatavaroissa. Pakkaa kaikki pieneen hoitokassiin, jossa tiedät missä mikin tavara on. Vaikka yllä kannustan ottamaan mukaan tarpeeksi ruokaa ja vaatetta, ei silti kannata lähteä liioittelulinjalle. Muutama vaatekerta menee pieneen tilaan, eikä ruokakaan kovin paljoa tilaa vie. Pyyhkeet, tutit ja vaipatkaan eivät ole tilasyöppöjä. Meidän pieni ei vielä leluja osannut kaivata, mutta kohta tilanne on varmasti eri. Pieni tavaramäärä auttaa myös lentokentällä, jossa ei rattaita välttämättä saa heti käyttöönsä ja vauva kulkee sylissä / kantorepussa. (se kantoreppu on muuten usein kullanarvoinen!)

Kysyin muutaman mieltäni askarruttavan kysymyksen aiheeseen liittyen bloggaajakollegaltani, From Karoliina -blogia kirjoittavalta Karoliina Åman-Yildiziltä, joka työskentelee Finnairilla lentoemäntänä.

1) Mikäli koneessa ilmanpaine laskee, vauvalle tulee ilmeisesti oma happinaamari kattopaneelista?

Kyllä vain, vauvalle tulee oma happimaski. Ja muistutuksena tähän liittyen, vanhempien tulee aina laittaa ensin oma maski, vasta sitten lapselle.

2) Mikä on turvallisin asento vauvalle nousussa / laskussa? Entä jos hätälasku osuu kohdalle?

Turvallisin asento nousussa/laskussa/turbulenssissa on aina kasvot menosuuntaan päin, mielellään hieman sivussa, eli vanhemman toisella jalalla istuen. Näin ollen, jos joudumme pyytämään asiakkaita menemään pakkolaskuasentoon, ei vauva jää puristuksiin vanhemman alle vaan on siinä vieressä. Vanhemman tulisi myös tuolloin kevyesti kallistaa vauvakin etukumaraan ja suojata kädellään vauvan päätä.

Nousun ja laskun aikana moni vanhempi pitäisi mielellään lasta sylissä kasvot itseensä päin, mutta kannattaa miettiä, kuinka huono tuo asento on vauvan selälle, jos kone vaikka yllättäen joutuu tekemään äkkijarrutuksen ja vauva nytkähtää siitä taaksepäin.

3) Jaa vinkkisi vauvan kanssa matkaavalle vanhemmalle!

Rennosti matkaan vaan, ja aina kannattaa meiltä kysyä, jos jokin asia mietityttää tai askarruttaa lapsen kanssa matkustamisessa. Eikä kannata yhtään olla huolissaan, jos lapsi itkeskelee – siitä ei meistä kukaan hermostu, moni meistä on myös matkusteleva vanhempi vapaa-ajallaan. Ja mannertenvälisillä lennoilla jos matkaa pienen (alle 9 kg) vauvan kanssa, kannattaa varata paikka johon saa vauvalle kopan, tämä varsinkin yölennoilla helpottaa vanhempien oloa ja matkaa!

Kiitos vastauksista Karoliinalle! Karoliinan seikkailuja lentoemäntänä ympäri maailmaa voi lukea From Karoliina -blogista.

Miten teillä muilla on lennot vauvan kanssa sujuneet? Olisi mukava kuulla kokemuksia!