Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Ulkosuomalainen

Neljä syytä, miksi ulkomaille ei kannata muuttaa

MIKSI ULKOMAILLE EI KANNATA MUUTTAA_

Usein puhutaan siitä, miksi ulkomaille kannattaa muuttaa edes lyhyeksi ajaksi kerran elämässään. Puhutaan siitä, miten ulkomailla asuminen avartaa mieltä ja maailmankuvaa, kokemuksien paljoudesta puhumattakaan. Mutta mitkä ovat ne syyt, jotka ovat ulkosuomalaisen (ja pitkään reissussa olevan) elämässä niitä negatiivisia? Mitä on hyvä ottaa huomioon, kun veri vetää ulkomaille ja lähtö on vasta suunnitteilla? Voisin kirjoittaa pitkän listan siitä, miksi olen tyytyväinen ulkomailla asumiseen ja miksi en ole palaamassa Suomeen. Mutta kirjoitan ensin neljän kohdan verran näistä negatiivisemmista puolista, ikäänkuin pohjustukseksi. Lista positiivisuuksista tulee myöhemmin!

1.Ihmissuhteet

Ihmiset ovat usein niitä, joita ulkomailla on eniten ikävä. Perhe, kaverit ja ystävät. Vaikka yhteydenpito on näinä päivinä helppoa esimerkiksi Facetimen ja Whatsappin kautta, on se silti hieman eri juttu kuin asuisit samassa kaupungissa Suomessa olevan perheen ja ystäviesi kanssa. Tai edes samassa maassa. Uskon, että tämä asia on meitä ulkosuomalaisia yhdistävä asia. Koskaan ei ole oikein hyvä – joku on aina liian kaukana. Ja kun on asunut pitkään ulkomailla monessa eri paikassa, tämä ihmissuhde-ongelma moninkertaistuu. Yhtäkkiä ystäviä onkin monessa maailmankolkassa ja heidän tapaamisensa ei olekaan niin yksinkertaista kuin ennen. Glasgown aikaisia ystäviäni näen liian harvoin, vaikka olemme toki yhteydessä sillointällöin. Taipeihin jäi muutama, joiden kanssa olen ollut yhteydessä usein, ja Lontooseen jää nyt paljon ystäviä. Osasyy sille, että muutamme Saksaan on se, että halusimme jäädä Eurooppaan. Ollaksemme lähellä perheitämme ja ystäviä. Muutaman vuoden päästä muutto saattaa olla taas ajankohtainen ja emme välttämättä itse voi vaikuttaa, minne seuraavaksi. Kohde saattaa olla esimerkiksi Australia tai Brasilia, jotka nyt hylkäsimme välimatkan vuoksi. Meillä oli nyt vaihtoehtoja, seuraavaksi ei ehkä ole.

Totta kuitenkin on se, että niillä jolla on väliä, jäävät elämääsi vaikka välimatkaa on. Kaikki eivät kulje mukana, ja on ihan luonnollista että ihmisiä jää matkan varrelle. Mutta niiden jäljelle jääneiden kanssa tavatessa fiilis on sellainen, että tuntuu kuin olisi eilen tavattu viimeksi. Ja se on ihan parasta se!

2. Jäät paitsi kaikesta

Häät, illanvietot, syntymäpäivät… you name it. Ulkomailta ei välttämättä aina pysty irroittautumaan tärkeisiin juhliin ja matkustaman Suomeen. Koska lentoliput (=raha) ja aika. Käyn itse melko usein Suomessa, mutta joskus edestakaisin reissaaminen ei vain onnistu. Isoimmat, tärkeämmän tapahtumat ovat tietysti erikseen, mutta olisihan se kiva olla paikalla vaikkapa kavereiden tupaantuliaisissa, tärkeissä tapahtumissa, grillijuhlissa tai ihan vain viikonlopun vietossa ”niinkuin ennen”. Asuin Kuopiossa noin 20-vuotiaaksi ja kesäisinkin on tullut koettua kaikenlaista, niitä aikoja kaipaan paljonkin. Sitä yhteisöä, joka siellä on. Niitä kesäiltoja, jolloin vietimme koko yön yhdessä hauskaa pitäen. Lenkkejä Väinölänniemen ympäri. Illan istumista vanhempien kanssa. Kaipaan myös sitä fiilistä, että Kuopiossa on paljon tuttuja. Se tuo tunteen, että kuuluu jonnekin. On minulla tietysti Lontoossakin tuttuja, on myös ystäviä. Mutta täällä spotaanit tapaamiset ovat hankalampia jo välimatkojen vuoksi.

3. Suomi muuttuu ja mukana ei tahdo pysyä

Kuten muukin maailma, Suomi muuttuu ajan saatossa. Niin isoin kuin pieninkin askelin. Uutta tulee koko ajan ja Suomen ulkopuolella asuvan on joskus mahdotonta ymmärtää, mitä nämä uudet jutut oikein ovat. Sitä ikäänkuin eristäytyy synnyinmaansa tapahtumista, kun on pitkään poissa. Jos puhutaan niistä pienistä, arkisista muutoksista näin ulkosuomalaisen näkökulmasta, mieleeni tulevat esimerkiksi tv-ohjelmat ja suomen kielen uudet vivahteet ja sanonnat. Suomeen tulee uusia tv-ohjelmia, joista puhutaan laajasti kaveripiireissä ja työporukoissa. Ne toimivat hyvänä ice breakerina uusissa tilanteissa ja vitsejä toistellaan monissa paikoissa. Minulla on tapana lukea silloin tällöin Iltasanomia netistä, edes otsikoiden verran. En ymmärrä mitään lehtien jutuista Putouksesta tai sen hahmoista, ja olen todella ulkopuolinen kaikissa Putous-keskusteluissa Suomessa ollessani. En myöskään tiedä Vain Elämää- sarjasta ja sen itkuista juuri mitään, ja siitä tuntuvat myös puhuvan kaikki aina uuden kauden alkaessa. Facebookin myötä pysyy mukana näissä jutuissa ihan vähän.

Suomen kielessä on myös paljon uusia sanontoja, joita en vain ymmärrä. Mitä tarkoittaa esimerkiksi Meni vihkoon?  Törmäsin tuohon sanontaan pari viikkoa sitten Suomessa ollessani, ja hetki piti miettiä, että mitäs se tarkoittaakaan (ilmeisesti pieleen mennyttä asiaa?). Toinen sana, johon etenkin blogipiireissä törmää, on leiska. Muistan ihmetelleeni sanaa pitkään, kunnes tajusin. Sehän tarkoittaa blogin ulkoasua! Kirjoitan tästä äidinkieliasiasta vielä erikseen, mutta tässä nyt muutama ihmetys.

 4. Juurettomuus

Kun muutat pois Suomesta, muutat uuten maahan, johon sinulla ei ole välttämättä minkäänlaista kosketuspintaa. Ulkomaan vuosien kuluessa alat lipumaan kauemmaksi siitä Suomesta, jonka tunsit. Et ole uudessa asuinmaassasi paikallinen, etkä välttämättä tunne kuuluvasi porukkaan. Muutin Britanniaan vuonna 2007 ja tässä välillä olen ehtinyt asua niin hetken Suomessa kuin Taipeissakin. En kuitenkaan koe olevani varsinaisesti brittiläistynyt. Olen nauttinut ajasta täällä ja väitän olevani erittäin hyvin integroitunut yhteiskuntaan, mutta en koe että tämä olisi kotimaani (eikä minun tarvitsekaan).  Olen suomalainen, joka asuu muualla. Ei minusta brittiä tule tekemälläkään, eikä mitään muutakaan. Mutta samalla se Suomi, jonka minä tunsin, ei ole sama kun se silloin 8 vuotta sitten oli. Se kehittyy, muuttuu huonompaan suuntaan, tulee uusia lakeja ja säädöksiä, vanhoja tuttuja paikkoja häviää, uutisista tulee luettua mitä ihmeellisimpiä asioita. Suomen huonontunut taloustilanne, rasismin lisääntyminen ja näköalattomuus tulevat mieleen – Suomi näyttäytyy eri tavalla ulkopuolelta katsottuna.  Tulee kyseenalaistettua asioita, ja nähtyä asioita uudesta näkövinkkelistä. Suomi voi näyttäytyä maana, joka on täydellinen monessa asiassa, kun katsoo asiaa ruusunpunaisten lasien läpi. Suomi voi olla myös niin epätäydellinen. Pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle, sanotaan. Ja se on hyvin totta. Kauas lähteminen voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että kuuluu ei-minnekkään. Ei Suomeen, ei uuteen kotimaahan. Tämä ilmiö on tunnettu lasten keskuudessa Third Culture Kids-ilmiönä, mutta meitä myöhemminkin muuttaneita vaivaa usein sama asia.

Ovatko nämä fiilikset teille ulkosuomalaisille (tai pitkään reissussa olleille) tuttuja?

Kengät pois sisällä, sanoo suomalainen!

Monelle ulkosuomalaiselle tämä tänään puhuttelemani kenkä-asia lienee hyvinkin tuttu juttu. Ottaako ne kengät pois sisätiloissa vai ei, siinäpä pulma. Ainakin silloin, kun on omasta kodista ja vierailijoista kysymys.

Olen asunut pääosin ulkomailla vuodesta 2007 ja etenkin UK:ssa tuo kenkä-asia oli usein mielessä. Siellä ei sisään tullessa ole tapana ottaa kenkiä pois jalasta, mikä näin äkkinäiseltään saattaa pohjoismaiden kasvattia säikäyttää. Varsinkin, kun tuolla sateiden saarella lattioita peittävät hyvin usein kokolattiamatot. Jokaisessa asunnossani yhtä lukuunottamatta on tuo kokolattiamatto ollut, niin Glasgowssa kuin Lontoossakin. Suhtaudun kokolattiamattoon hieman ristiriitaisesti, vaikken heti sitä tyrmäämässä olekaaan. Mielestäni se varsinkin makuuhuoneissa on ihan toimiva ratkaisu, eteistiloissa ei ehkä niinkään.

IMG_0599

Kengät tuovat paljon likaa mukanaan sisätiloihin ja esimerkiksi kokolattiamation puhdistaminen ei ole kovin mukava juttu. Varsinkaan, kun minulla ei siitä liiemmin kokemusta ollut. Yhdessä Glasgown asunnossani oli vihreä kokolattiamatto, jota tuskin oli ihan viimeiseen kymmeneen vuoteen vaihdettu, Lontoon asunnossani oli kaunis valkea matto jota yritin kaikin keinoin suojella. Huoneeseeni olikin kengät jalassa silloin porttikielto, Glasgown vihreän maton kanssa olin toivoni luovuttanut. Vaikka Glasgowssa skandinaavikämppikseni kanssa kuljimmekin kotona ilman kenkiä ja pyysimme vieraitammekin niin tekemään – joskus aina toki joku onnistui pujahtamaan sisään kenkineen ja silloin heilui imuri. Vihreällä matolla tosin ei lika juurikaan näy, vaikka sitä likaa siinä varmasti ihan ällöttävyyksiin asti olikin. Eikä se kaikki imurilla lähde, ei todellakaan.

Italian reissuilla olen myös tehnyt huomioita liittyen tähän kengättömyyteen. Siellä joko mennään kengät jalassa sisälle tai vastaavasti käytetään sisäkenkiä. Kaakelilattiat saattavat olla kylmät ja tossuille onkin usein tarvetta. Anoppi antaa aina Italiassa ollessamme minulle tossut käyttöön, kun vaistomaisesti otan kengät pois sisään tullessani. Tuo kenkien pois ottaminen on tapa, josta on yllättävän hankala päästä eroon!

IMG_0600

Täällä Taipeissa meillä on ollut sopimus, että kengät jäävät niin meiltä asukkailta kuin vierailtakin patiollemme (tämän postauksen kuvat otettu ko. ”patiolla”). Kenelläkään ei ole ollut ongelmia tämän kanssa, olemme vain kohteliaasti muistuttaneet vierailijoita ottamaan kengät pois sisään tullesssa. Kyllä se niin on, että kerran pohjoismaalainen, aina pohjoismaalainen. Ainakin tässä kenkä-asiassa!

Onko kenelläkään sanottavaa tähän kenkä-asiaan?

Jos muuttaisin Suomeen

Tämän kirjoitus on aiheena pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa. Suomi asuinpaikkana tosiaan pyörii ajatuksissani aina joskus, etenkin nyt kun tuo ensi vuoden lopullinen asuinpaikka on hieman avoinna. Tätä Suomi-juttua tulee mietittyä puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan, vaikka tiedänkin että se tuskin tulee koskaan toteutumaan.

Minulle tosiaan iskee aina joskus kausia, jolloin Suomi alkaa yhtäkkiä houkutella. Tällaisia hetkiä seuraa useimmiten silloin, kun viimeisestä vierailusta on kulunut jonkin aikaa. Silloin on hyvin aikaa unohtaa ne tekijät, joiden vuoksi sieltä Pohjolasta joskus lähti maailmalle. Sanotaankin, että monet ulkosuomalaiset katsovat Suomea ns. ruusunpunaisten lasien läpi oltuaan pitkään poissa, ja allekirjoitan tämän väitteen aivan täysin.

Listaan tähän kirjoitukseen muutamia juttuja, jotka Suomeen muuttoa puoltaisivat ja jotka tekevät siitä mahdottoman ja sitten mietiskelen hieman kuvitteellista elämääni, jos Suomessa asuisin.

Mistä ulkosuomalainen jää paitsi?

Tietysti perheen ja ystävien säännöllisestä tapaamisestä, tämä kohta on ehdottomasti ensimmäisenä listallani. Tämä on asia, joka olisi melko helposti ratkaistu jos Suomeen muuttaisimme. Perhe on Kuopiossa, ystävät suurelta osin joko Kuopiossa tai Helsingissä. Toki muutama muu Suomen suuri kaupunki on myös muutamia ystäviäni houkutellut. Olisi helppo hypätä junaan tai ajaa itse toiseen kaupunkiin, jopa hetken mielijohteesta. Tosin on muistettava että lentolippu Lontoosta Helsinkiin saattaa maksaa saman verran kuin junalippu Kuopiosta pääkaupunkiin.

Vuodenaikojen vaihtelu on myös asia, joka on mielestäni hienoa Suomessa. Syksyn pimeä ja kylmä ajanjakso ei liene se houkuttelevin asia, mutta kyllä mielestäni kauniit ja aurinkoiset syyspäivät ovat vaan aivan parhaita. Puhumattakaan ihanista talvipäivistä sekä kevään ensimmäisistä merkeistä. Vaikka Suomen ilmastoa tulee aina kritisoitua, siinä on ehdottomasti hyvätkin puolensa. Voi miten ihana olisi vaikka päästä luistelemaan tai laskemaan kevätauringossa… Eikö vain?

IMG_5755

Unohtamattakaan ihania kesäpäiviä järven rannalla.

IMG_1862

Suomi on myös maana tuttu ja moneen muuhun maahan verrattuna, Suomi on melko turvallinen. Lapset esimerkiksi tekevät yksin koulumatkojaan ja ovat yksin kotona koulun jälkeen. Suomessa olen myös esimerkiksi unohtanut pyörän lukitsemattomana pihaan ja se on siinä tallessa seuraavana päivänäkin. Ainakin näin Kuopiossa.

Suomessa myös tietää miten asiat toimivat ja missä niitä hoidetaan – yleensä nämä asiat myös hoituvat suhteellisen sutjakkaasti omalla kielellä. Terveydenhuolto ja laadukas peruskoulutus ovat Suomessa hienoja juttuja – tosin myös esimerkiksi Englannissa terveydenhuolto NHS:n toimesta toimi ainakin omalla kohdallani moitteettomasti.

Miksi sitten ei?

Suomi on maana hyvä paikka asua ja elää, sitä ei käy kieltäminen.

Kuitenkin meidän tilanteessamme sinne asettuminen tuskin on mahdollista. Työmahdollisuudet ovat paremmat ulkomailla, meille molemmille. Ja viime aikoina Suomesta kantanutuneet YT-uutiset eivät ainakaan paranna näitä mahdollisuuksia. Teoriassa kummallakaan, ei Italianolla eikä minulla, ole mitään Suomeen muuttoa vastaan. Mutta ei meillä ole toisaalta hinkua sinne muuttaa työttömiksikään tai tekemään uran vuoksi kompromisseja. Suomessa ollaan myös hieman nihkeitä myös ulkomailla suoritettuja tutkintoja kohtaan ja minusta on myös palkitsevampaa olla töissä maassa, jossa tutkintojani arvostetaan eikä tarvitse koko ajan olla puolustuskannalla. (tästä asiasta muuten kiinnostaisi kuulla muiden kommentteja / kokemuksia?)

Lasken myös yleisen, negatiivisen ilmapiirin Suomen ongelmaksi. Eron huomaa jo Englannin ja Suomen välillä: Englannissa ihmiset tervehtivät hyvin kiitettävästi toisiaan, myös tuntemattomia. Kauppajonossa saatetaan vaihtaa muutama sana tai autetaan tuntematonta hädässä esimerkiksi ostosten kanssa. Ei sen sen kummempaa tarvitse olla, mutta tuollainen käyttäytymistapa luo heti positiivisempaa ilmapiiriä ympäristöön. Suomessa taas usein näkee aikuistenkin toimesta joskus aivan uskomatonta käytöstä. Miten vaikka sen kaupan oven auki pitäminen voi olla niin hankalaa, varsinkin kun huomaa että takana tulee huonommin liikkuva henkilö? Myönnetään, tämä on yleistystä parhaimmillaan, mutta väitän että Suomessa tällaista tapahtuu esimerkiksi Englantia enemmän.

Suomen hintataso on myös sellainen, että elämänlaatu on usein korkeampi muualla. Vertaan taas Englantiin, mutta jo Englannissa ovat päivittäistavarat ja ruoka edullisimpia Suomeen verrattuna. Eläminen on yleisesti ottaen edullisempaa ja rahaa jää siten käyttöön muuhunkin – Suomen ruokakauppojen hinnat ovat aina yhtä shokeeraavia siellä käydessäni. Tämä tietenkään ei ole ainoa totuus, sillä paljon riippuu myös asuinalueesta ja missä kaupassa käy, ja esimerkiksi nuo Lontoon asuntojen hinnat ovat joskus aivan uskomattomia verrattuna jopa Helsinkiin. Myös reissaaminen Englannista käsin on edullisempaa, edullisia lentohintoja on tarjolla usein ja hyviä diilejä löytyy lukuisia kunhan jaksaa etsiä.

Elämä Suomessa?

Jos kuvitellaan sellainen tilanne, että muuttaisimme Suomeen, olisi meille siellä vain yksi asuinpaikka jota harkitsisimme. Se on Kuopio. Siinä on kaupunki, jossa on luonto lähellä, lepposia ihmisiä, siellä on tietenkin perhe ja ystäviä sekä siellä on edullista asua. Jos en voisi muutta Kuopioon, jäisin mielummin asumaan pysyvästi ulkomaille. En koe muita Suomen kaupunkeja itselleni niin houkuttelevina, että olisin niihin valmis asettumaan.

Nyt oletuksiin. Olettaen että työkuviot olisivat kunnossa ja siten toimeentulo olisi turvattu, uskon että hankkisimme rivitaloasunnon muutamien kilometrien päästä Kuopion keskustasta, läheltä järveä. Noita hyvin rakennettuja, pohjoismaisia asuntoja on joskus Englannissa iso ikävä. Allaolevat (haave)kuvat Kuopion asuntomessuilta parin vuoden takaa, kyllä Suomessa ja varsinkin Kuopiossa asuessa pitää olla ranta lähellä.

2010-08-06

Auto olisi myös pakko omistaa, sillä Kuopion julkisen liikenteen varassa en haluaisi olla. Harrastaisin enemmän liikuntaa hyvien urheilumahdollisuuksien vuoksi, mutta voi olla että matkustaisin paljon vähemmän kuin nyt sillä Kuopiosta käsin reissaaminen on melko kallista. Voi kun Norwegian joskus rantautuisi Kuopioon, sitä kiittelisi moni. Ehkä myös kaipaisin ulkomailta jonkin verran elävämpää ympäristöä ja pidempiä kauppojen aukioloaikoja, mutta samalla nauttisin siitä pysyvyyden tunteesta jota esimerkiksi oma asunto tuo tullessaan.

Ulkosuomalaiset, mitä ajatuksia teillä on asian suhteen? Entäs te Suomessa asuvat, tekeekö joskus mieli asumaan ulkomaille ja miksi?