Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Saksa

Kuulumisia loppukesän kynnyksellä

Kesäloma loppui tänä aamuna – ainakin jos sen loppumista mitataan sillä, että päiväkoti avasi aamulla taas ovensa parin viikon breikin jälkeen. Säät ovat kuitenkin vielä niin kesäisiä, että tässä ollaan kuitenkin kesätunnelmissa, ja huomiseksi on luvattu Düsseldorfiin 37 astetta lämmintä. Ei tätä kesää nyt loppuneeksi voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta ainakin arjen rutiinit ovat palaamassa takaisin loman jälkeen. Nyt seuraa sekalaisia kuulumisia arjen alkaessa taas.

Loma alkoi taas tutun kaavan mukaan lentokentältä. Vietimme viikon verran lomaa Suomessa lapsen kanssa, ja palasimme Saksaan loman viimeiseksi viikoksi. Viikko poissa on tällä kokoonpanolla hyvin optimaali aika, sillä huomaan lapsen kaipaavan isäänsä etenkin loppuajasta vaikka lomalla mukavaa onkin.

Viimeisin viikko täällä kotona sitten meni kuitenkin vähän aikatauluja sumpliessa, ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö tässä olisi kohdattu joitain aikataulutuksellisia haasteita. Onneksi Matteolla pahin kiire töissä hellitti juuri parahiksi heinäkuun lopussa, joten saimme sumplittua kohtuulliset aikataulut molemmille.

Rautavaara: Suomalaista maantiemaisemaa – autolla tyhjää tietä ajaessa on aikaa fiilistellä

Olemme nauttineet tästä yhdessäolosta, ja lapsenkin aikataulut ovat olleet hyvin ”italialaiset” eli nukkumaan on menty lähempänä puolta yötä. Hän on tosin ollut aina iltaihminen, joten tässä ei sinänsä ole ollut suurempaa ongelmaa. Olemme nyt lomalla syöneet aivan liikaa ulkona, mutta kerrankos sitä. Helppouttahan se on tarkoittanut.

Kaikkien aikojen suosikki sushiravintolani oli kanssamme yhtäaikaa myös lomalla, ja tämän opin kantapään kautta – olin nimittäin säästänyt nälkääni Suomesta paluupäivänä, ja odottanut sitä hetkeä että saan soittaa tilauksen heti kun olen laukkuni hihnalta saanut. Ajattelin että napataanpas kätevästi sushit sitten kotimatkalla kyytiin. Mutta se tunne, kun puhelimessa odotti vastaaja ja lomailmoitus! Pieni perheravintola on toki lomansa ansainnut, ja kurvasimme puolestaan McDriven kautta kotiin. Heti ravintolan väen palattua lomalta kävin noutamassa sushit kotiin – lapsikin on kovasti tykästynyt avokadosushiin, joten tästä on tainnut tulla koko perheen suosikkiravintola.

Saimme tehtyä kivoja juttuja yhdessä, vaikka Saksan päällä hautova helleaalto verottikin voimia. Pidän kesästä ja etenkin näistä kovin romanttisiksi kuvailluista pimenevistä kesäilloista, mutta onhan tuo 35+ lämpöastetta hieman liikaa. Onneksi kotimme ei ole kaikista kuumin, vaan viilenee hyvin illaksi. Yksi yö oli tosin sellainen, että oli vähän kestämistä lämmön kanssa: ikkuna oli täysin auki ja suihkuttelin ostamaani viilentävää vesisprayta jalkoihin ja käsiin aina herätessäni. Nämä vesisprayt olivat suurelta osin myyty loppuun  DM:stä, ensimmäisellä kerralla onnistuin saamaan pelkän veden ilman ekstratuoksua, nyt hellejakson lopussa jäljellä oli vain kookoksen tuoksulla varustettua vettä. No, hyvin sekin viilensi!

Olen pannut merkille, että tähän lämpöön alkaa kuitenkin tottua. Suomesta saapuessamme olin pari päivää aivan puhki ja päätä särki – Suomessa vanhempieni kotona on sisällä mukavan viileää, ja vaikka ulkona lämmin olikin, oli Suomessa helpompi myös viilentyä esimerkiksi järvessä. Täällä toki sitten maauimalat ovat olleet kovassa käytössä, ja tuon shokkihoidon jälkeen lämpö ei enää niin haittaa ja päänsärkykin on kadonnut.

Matteolle tämä on melko normaalia kesäsäätä, eikä hän ole moksiskaan, toki erona on tässä se että hän on viettänyt usein kuumimmat kesäkuukaudet meren rannalla Italiassa – eikä kaupungissa. Mutta selkeästi häneen tämä lämpö vaikuttaa vähemmän kuin minuun, pohjoisen kasvattiin.

Kävimme noin tunnin ajomatkan päässä Scholss Drachenburgissa päiväreissulla, Königswinterin kylässä Bonnin lähellä

Loppuviikosta pitäisi tulla sitten sateisempaa ja viileämpää – sekin on nyt koettu, että 26 astetta voi kuvailla viileäksi. Tosin ei tämä kovin pitkäaikainen ilo ole, sillä lennämme pian Italiaan muutamaksi viikoksi anopin luo. Sama helle hautoo Toscanan yllä, ja tilanne ei nyt varsinaisesti ainakaan parane. Suuntaamme luultavasti hetkeksi rannalle tai vuorille.

Nyt loman jälkeen ovat pää ja mieli jotenkin täynnä uutta ja energiaa. Olen luultavasti maailman surkein lomailija, ja joskus on hankala päästä sellaiseen tilaan ettei mieti mitään muuta kuin sitä lomaa – mutta nyt tuolla Suomessa tämä onnistui melko hyvin. Pitäisi varmasti muistaa tämä useamminkin, että kaikki sujuu pienen tauon ja pään tuuletuksen jälkeen aina paremmin. Päiväkodin loman loppuminen tuo taas kaivatut rutiiinit arkeen – ehdin tehdä päivällä työt, ja illalla viettää lapsen kanssa aikaa. Ei tästä muuten mitään tulisi, muutaman tunnin pätkissä tehdyt työt stressaavat enemmän ja ei tule tehokasta oloa – vaan olo, että tässä kiireessä saan kurottua kaiken kasaan. Joten tarvitsen minäkin ne rutiinit.

Ihanaa loppukesää tai alkavaa syksyä, miten sen nyt ottaakaan! Oletko iloinen arkeen paluusta?

Ps. Suomen reissulla tuli taas hyvä muistutus eteen siitä, että lapsen kanssa kaksin reissatessa kannattaa olla dokumentit kunnossa! Lue juttu: Hoida luvat kuntoon lapsen kanssa kahdestaan matkustettaessa

Juhannusfiilis ilman juhannusjuhlia

Kuvissa tunnelmia viime vuodelta vanhempien luota Puijon kuppeesta

Juhannus on parhaillaan vielä käynnissä Pohjolassa, siinä missä täällä meillä on menossa melko tavallinen viikonloppu. Tai no, illalla koittaa Saksan peli, jossa Saksan kohtalo sinetöidään pitkälti jatkon osalta, mutta muuten. Suomipiireillä on ilmeisesti ollut jonkinlaisia kokoontumisia ympäri Saksaa, mutta täällä meidän kulmilla ei juurikaan. Ainoa asia joka muistutti juhannuksesta, oli IKEA:n juhannussalko.

Olen aina pitänyt juhannuksesta. Juhannus on mieluista juhla, vaikka olenkin sitä viettänyt enemmän kaupungissa kuin mökkeillen. Kerran jopa junan kyydissä Moskovasta Ulan Batoriin, jonne saavuimme juhannusaattona.

Suomen juhannuksessa on jotain taikaa siinä mielessä, että sitä juhlivat lähes kaikki ja näin on helppo aistia spesiaalimpi tunnelma. Tyhjissä kaupungeissa on myös oma tunnelmansa. En tosin liputa juhannuksen ja siihen joskus liittyvän ”pakkotekemisen” puolesta, vaan olen aina luonut siitä itselleni melko stressittömän. Juhlat ovat olleet joskus maaseudulla, joskus kaupungissa ja joskus ei ollenkaan.

Kerran olemme olleet myös legendaarisessa juhannuspyhätössä el Tahkolla, ja se oli vilkasta menoa se! Matteon ensimmänen suomijuhannus, josta lähdettiin sitten Lappiin itikoiden syötäväksi. Tästä juhannuksesta kerrotaan vieläkin tarinota Italian sukulaisille. Syntymäpäivänikin osuu usein juhannukseen, joten sitä juhlitaan sitten siinä samalla.

Parasta juhannuksessa on usein veden läheisyys, joka löytyy Suomen lukuisten vesistöjen lisäksi myös useasta kaupungista. Kuten nyt vaikka rakkaasta Kuopiosta, jossa voi viettää cityjuhannusta veden äärellä. Voi lähteä piknikille Väinölänniemen kallioille, ja nauttia luonnosta kuin mökillä konsanaan. Ja silti kaupungissa.

Juhannustunnelma on kuitenkin yltänyt tänne meille Saksaankin, sillä somessa ei millään voi välttyä juhannusfiilistelyiltä ja moni työjuttukin on jakautunut ajalle ennen ja jälkeen juhannuksen. Instastoorit kertovat, että juhannusta ei Suomessa vietetä kovinkaan aurinkoisissa tunnelmissa, ainakaan suurilta osin, ja tuuli tuivertaa eivätkä lämpötilatkaan päätä huimaa. Oli kuvia kaatuneista puista, myrskystä, perinteisen juhannussään hehkutuksesta ja mökeiltä. Ei sinänsä mitään yllättävää, vaikka itse viimeiset juhannukset muistankin oikein aurinkoisina. Viime aikoina helteistä ja auringosta nauttinut Düsseldorf on nyt viikonloppuna samaistunut suomalaiseen juhannussäähän, ja täällä on tarvittu jopa kevyttoppatakkia kovan tuulen vuoksi.

Sitten vielä yksi mielenkiintoinen huomio: Suomitunnelmien lisäksi seurasin somesta vähän espanjalaisia keskikesän juhlatunnelmia. Espanjassa tosin juhlitaan myös vuoden pisintä päivää San Joan -festivaalin tiimoilta, ja aamulla törmäsin allaolevaan kuvaan Espanjan Baskimaalta, Getxosta Bilbaon läheltä.

Tuo ranta on yksi kauneimmista, ja mielelläni siellä olisi ollut fiilistelemässä mukana. Baskimaan sää on ollut todella kurja koko vuoden, ja nyt taitaa olla tältäkin osin onni kääntymässä. Auringonlaskua on kirkkaina iltoina ilo seurata jylhien kallioiden luona.

#getxo #arrigunaga #sanjuan

A post shared by gabriel (@el_gran_txopo) on

Mahtavaa juhannuksen jatkoa kaikille! 

Pieni purnaus jatkuvasta muuttamisesta ja sen kuluttavuudesta

 

Lontoon kotikatu

Noniin, nyt kehiin pientä purnausta.

Disclaimer kuitenkin heti alkuun: olen kiitollinen siitä, että saamme nähdä maailmaa ja meitä vie maailmalle työ  (eli sellainen asia kuin työ on olemassa).

Aivan pakkokaan ei olisi jonkinlaisin järjestelyin aina muuttaa, mutta toistaiseksi näin. Ja aina olen sen muuton kuitenkin valinnut, eli aika moni asia täällä tien päällä kuitenkin pitää.

Kotona Düsseldorfissa

Ajankohta tälle pikku purnaukselle on oikein sopiva – lähdemme nimittäin mitä luultavammin Saksasta 1,5 vuoden kuluttua. Ehkä – tähänkin asiaan tuli muutama uusi ulottuvuus tätä postausta luodessa ja editoidessa parin päivän aikana. Koko pakka on sitten kuitenkin niin sanotusti aivan auki.

Seuraava kysymys onkin se, että minne? Ja vastaus…. niin, en tiedä! Toki pieni aavistus minulla on , ja Euroopassa nyt 95% varmuudella kuitenkin.

Itseasiassa jopa vähän toivon, että voisimme tänne Saksaan jäädä – elämä kun nyt on täällä. Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mielipidettäni tässä asiassa.

Aihe on pyörinyt päässä jo pidemmän aikaa, ja nyt ensin ne negatiiviset puolet. Hyviä puolia tässä kuviossa luonnollisesti myös on – palaan niihin erillisessä postauksessa. Tsekatkaas Muuttolintu-blogin Annan postaus diginomadielämän nurjista puolista, Annan postaus inspiroi minua tämän jutun loppuun kirjoittamisessa.

Mikä tässä muutossa sitten kuluttaa?

Etenkin viime vuosina, lapsen kanssa, asioista on tullut hieman mutkikkaampia. Kun ennen oli meitä kaksi, muuttaminen oli helpompaa. Ei tarvinnut miettiä päiväkoteja ja muita käytännön juttuja. Toki terveydenhuoltokuvioita tuli aina vähän mietittyä, mutta nyt sitäkin enemmän. Terveydenhuolto on toisaalta pienin huoleni, sillä listalla olevat kohteet ovat pääosin Länsi-Euroopassa. Toki Saksan mainioon systeemiin tottuneena aina voi tulla yllätyksiä eteen, mutta kuitenkin.

Asuinalueellakin on nyt entistä isompi merkitys, vaikka ennenkin olen ollut aika tarkka alueesta ja asunnosta. En suostu asumaan ”ihan missä tahansa”, ja pieni snobi sisälläni aiheuttaa aina pientä hankaluutta asunnon löytämisessä. Emme myöskään tällä hetkellä omista itse asuntoamme jossa asumme, koska se ei ole ollenkaan järkevää juuri nyt, ja olisihan se mukava että voisi laittaa kodin täysin omannäköisekseen. Tosin nytkin kotimme on ihan kiva ja alue melko priimaa, mutta silti.

Tästä asuntosyystä esimerkiksi Lontoo on tällä hetkellä poissuljettu – en usko, että budjettimme riittäisi haluamaani asuntoon haluamallani alueella (nimimerkillä spoiled in Fulham). Düsseldorfissa saa enemmän vastinetta rahalle, ja hinnat tuntuvat Lontoon jälkeen jopa edullisilta. Välimatkatkin ovat Düsseldorfissa lyhyitä, ja autobaanojen ruuhkissakaan ei meidän tarvitse istua aamuisin tai iltaisin – Matteon työmatka on viisitoista minuuttia pyörällä. Luksusta.

Sosiaaliset kontaktit kärsivät ja jäähyväisten jättö on edessä taas kerran

Kaveripiiri ja sosiaalinen elämä. Nämä ovat yksiä hankalimpia asioita jättää taakse.

Nyt parissa vuodessa Düsseldorfiin on muodostunut omat sosiaaliset ympyrät, ja jopa pieni tukiverkkokin hätätilanteiden varalle. Kun täältä taas lähdetään, sitä on taas yhtäkkiä vähän tyhjän päällä, ja lähdöstä tulee ihan varmasti haikea. Ja minä inhoan haikeita lähtöjä, vaikka tottuuhan niihin. Ja vaikka vanhoja ystäviä ei voikaan korvata, on uudessa kohteessa aina tilaa uusille.

Huomaan itsessäni sen, että tulen kuitenkin hetki hetkeltä laiskemmaksi. Koska kohta taas lähdetään, en jaksa haalia uusia ihmisiä ympärilleni. Täällä Düsseldorfissa olisi vaikka minkälaisia kissanristiäisiä lähinnä työjuttuihin liittyen, ja yleisestikin ottaen täällä on hyvä fiilis – mutta usein jään mielummin kotiin katsomaan Netflixiä. Pitäisi käydä näissä tilaisuuksissa useammin.

Toisaalta, viihdyn erittäin hyvin nyt jo elämässäni olevien ihmisten kanssa täällä. Haluan viettää aikaa heidän kanssaan, jotka elämässäni jo ovat, täällä Saksassa.

Pizzaperjantai Düsseldorfissa

Kun yhden kielen oppii tai siihen pääsee edes vähän sisään, kohta alkaa uuden opettelu

Kieli. Taas mahdollisesti uusi kieli.

Näitä kieliähän meidän perheessä riittää, ja vähemmälläkin selviäisi, jos totta puhutaan. En ole ollut kovinkaan mallikelpoinen mamu siinä mielessä, että saksani ei ole vieläkään sujuvaa. Osaan kyllä asioida (suurimmaksi osaksi) kaupassa ja ravintoloissa ilman ongelmia, ja postimiehenkin kanssa sujuu kuulumisten vaihto ja pakettien vastaanotto (olen usein kotona ja jos naapuri ei ole, Saksassa on tapana toimittaa paketit seuraavaan taloon mikäli vastaanottaja ei ole kotona).

Mutten nyt kovin älykkäitä keskusteluita osaa saksaksi käydä, mikä aiheuttaa välillä hieman hankalia tilanteita naapurin kanssa, jos yhtään muusta kuin perinteisistä kuulumisista on kyse. Lapsi on muuten tässä hyvä esiliina, ja kun hän on mukana niin tilanteista selvitään usein kunnialla ja keskustelu liittyy aina jotenkin lapseen tai säähän.

Englanti (tai italia) on ystäväpiirimme kieli, ja uuden kielen opettelu suoraan sanottuna kyllästyttää jo valmiiksi. Opin juuri toimimaan mandariinikiinalla arjessa Taipeissa asuessamme (suurin ylpeydenaiheeni on se, kun sain tilattua puhelimitse ja naapurin pienellä avustuksella Taipein kotiimme uuden kaasupullon), ja sitten kaikki se jäi taakse.

Uuden kielen opettelu on melko kuluttavaa, ja tässä kohtaa itselleni iski jo väsymys. En jaksanut käyttää energiaani Saksan kieleen, etenkin kun täällä oli tarkoitus olla aluksi vain vuosi. Nykyään käytän aikani töiden parissa kun lapsi on hoidossa, mutta kai sitä jostain tunti siellä toinen täällä liikenisi, jos ihan oikeasti haluaisi. Tässä epävarmassa tilanteessa en ole ainakaan lisäämässä saksan tuntejani.

 

Kaiserswerth, Düsseldorf 

Lastakin sitä miettii – lapsi toki oppii nopeasti ja on jo alkanut puhumaan saksan kieltä muutaman sanan verran, mutta entä sitten… jos ja kun taas tulee lähtö?  Entä jos kieli ei ole ennestään tuttu?

Taas uudet kuviot?

Sopetumisessa kuluu vuosia

Sopetuminen uuteen kohteeseen ei ole aina nopea prosessi. Nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen Düsseldorf tuntuu jokseenkin kodilta ja kaupunki on kotoisa kaikkine hyvin puolineen, ja olisi jotenkin niin helppo ratkaisu jäädä tänne. Sanotaankin, että muutama vuosi kuluu sopeutuessa – ennen olen mielestäni sopetunut nopeammin, Düsseldorfin kohdalla tuo pari vuotta pitää hyvinkin paikkansa.

Edessä voi olla kohta uusi koti, uusi kaupunki… ja sitten alkaa kodin tekeminen taas alusta. Vaikka rakkaimmat tavarat varmasti mukaan tulevatkin. Eikä säännöllinen konmaritus tee yhtään huonoa.  Vähän kuitenkin kehtuuttaa, kuten meillä Savossa tavataan sanoa.

Oliko tekstissä sinulle tuttuja tunteita? Oletko ollut samassa tilanteessa? Kuulisin hyvin mielelläni kokemuksia aiheesta!

5 syytä, miksi Düsseldorf on kesän kuumin matkakohde

Kaiserswerthin rantatunnelmia lämpimänä kesäiltana

Yksi Düsseldorfin maamerkeistä, Gehry Buildings

Harva pohtii kesälomamatkoja suunnitellessaan, että piipahtaisi Lontoon, New Yorkin, Barcelonan ja Pariisin sijaan esimerkiksi Düsseldorfissa. Düsseldorf ei ole kenenkään bucket list -kohde.

Düsseldorfilla ei ole matkailijoiden keskuudessa kovin mediaseksikäs maine. Eihän se varsinaisesti New York ole (eikä kaupunkien sitä toisaalta tarvitse ollakaan), mutta kaupungissa ja sen lähiseuduilla on todella paljon koettavaa matkailijalle. Düsseldorfia aliarvioidaan mielestäni vähän turhaan, ja se sivuutetaan helposti.

Olen pannut merkille, että meillä on käynyt paljon enemmän vierailijoita Düsseldorfissa kuin Lontoossa asuessamme, ja moni on myös piipahtanut Düsseldorfissa joko ohikulkumatkalla tai työasioissa. Monet ovat kaupungista pitäneet, ja jopa vähän positiivisestikin yllättyneet. Toki lapsellakin voi olla tähän asiaan merkitystä, että meillä on vierailijoita käynyt. Niin tai näin, positiivisella mielellä ovat kaikki kotiin lähteneet.

Vaikka kaupunkiin ei varta vasten lentäisikään, kannattaa sitä harkita vakavasti pysähdyspaikaksi myös Euroopan autolomilla. Ja miksipä tänne ei vartavasten tulisi!

Kerron teille, miksi Düsseldorf kannattaa lisätä bucket listalle nyt heti!

1 – Düsseldorfissa on helppo kokea paikallinen tunnelma

Monesti puhutaan, että matkailijat haluavat tänä päivänä matkoiltaan entistä enemmän paikallisia elämyksiä ja kokemuksia. Suosituimmissa matkakohteissa näitä voi olla joskus melko hankala löytää, ja samojen paikallisten kokemusten perässä on moni muukin matkailija. Hankala yhtälö.

Düsseldorfissa tämä ongelma poistuu. Kaupungissa on toki matkailijoita, muttei liiaksi asti, jos niin nyt saa sanoa. Paitsi Japani-päivänä toukokuun lopulla ja helmikuun karnevaalikaudella – mikäli inhoat ihmispaljoutta, silloin on hyvä lähteä vaikka puistopiknikille kauemmas keskustasta. Japani-päivä ja karnevaalit ovat tosin mieleenpainuvia kokemuksia, joten ne kannattaa hyödyntää tällä vieraillessaan, edes hetken verran.

Nähtävyyksiin tai museoihin tarvitsee harvoin Düsseldorfissa jonottaa, ja kaupungissa on oma leimansa. Teollisuusalueen valkokauluskeskus on oikeastaan mielenkiintoinen paikka. Vilkasliikenteinen Rein halkoo kaupunkia, ja sen varrella on lukuisia vierailemisen arvoisia kaupunginosia (Oberkassel, Kaiserswerth, Medienhafen, Altstadt). Hipsterit viihtyvät Flingernissä, ja Unterbilk, etenkin Lorettostrasse lähikatuineen, on mukava paikka sunnuntaikävelylle.

Kaupunkia ei ole rakennettu tai muokattu matkailijoita varten. Se on sitä, mitä se on aina ollutkin. Matkailijan on helppo sujahtaa paikallisten joukkoon.

2 – Ruokamatkailija ei pety Düsseldorfissa

Ruokamatkailu on yksi matkailun trendeistä, joissa olen ja pysyn mielelläni mukana. Ruoka on avain paikalliseen kulttuuriin, ja usein myös onnistuneeseen lomaan. Huonot ruokapaikat lähinnä ärsyttävät, mutta niitäkin tulee joskus vastaan, eikä sille mitään voi.

Olisitko ajatellut Düsseldorfia ruokakohteena? Ehkä et, mutta suosittelen lämpimästi!

Düsseldorfissa on yksi Euroopan suurimmista japanilaissiirtokunnista, ja tämä tarkoittaa aivan mainiota japanilaista ruokaskeneä aivan Düsseldorfin ytimessä. Immermannstrassen nurkilta löytyy japanilaista ravintolaa joka makuun ja joka kukkarolle, ja suosituimpiin paikkoihin saattaa joutua jonottamaan ja / tai tekemään pöytävarauksen ajoissa.

Itse suosittelen Kushi-teitä tai Takumia, mutta jokaisella kaupunkilaisella tuntuu olevan asiaan oma mielipide. Japanilaisen karaokekulttuurin makuun pääsee Nikko-hotellin karaokehuoneissa.

Muutenkin kulinaristia hemmotellaan Düsseldorfissa, ja hintataso on suomalaiselle kukkarolle oikein miellyttävä. Tarjontaa on, ja pientä tutkimusta kannattaakin tehdä etukäteen.

Lina’s coffee, Friedrichstadt

Muutama oma suosikkini:

Italialainen – vakioravintolamme Romantica, Pempelfort

Brunssi – Schwann, Pempelfort

Döner – Gemüse Döner, Bilk

Meksikolainen – Casita Mexicana, Bilk

Paikallinen perunaravintola – Äpelschlaat, Bilk

Parasta currywurstia saa kuulemma Lierenfeldin teollisuusalueella sijaitsevan rautakauppa OBI:n parkkipaikalta :–D

Rooftop bar – Skybar, Me and all hotels, Immermannstrasse (tämä saanee kilpailijan, kunhan ehdin 25hotelsin baarissa piipahtamaan)

3 – Düsseldorfista käsin on helppo liikkua lähiseutujen kohteisiin

Düsseldorfin ympäristössä on paljon päiväretkikohteita, ja kaupunki toimii hyvänä tukikohtana niiden tutkimiseen. Köln on 40 minuutin junamatkan päässä, suloinen Kettwig ristikkotaloineen parinkymmenen minuutin junamatkan päässä. Hollannin puolelle Venloon tai outlet-kylästään tunnettuun Roermondiin ei ole pitkä matka, ja Solingenin linna tarjoaa myös mielenkiintoista ohjelmaa päivälle.

Auton kanssa Düsseldorfin seudulla aukeaa vielä enemmän mahdollisuuksia. Päiväretki esimerkiksi Zonsin suloiseen kylään joko osana Kölnin reissua tai erikseen on hyvä vaihtoehto (sinne ajaa keskustasta autolla parikymmentä minuuttia, jos et jumiudu ruuhkaan), pidemmälle Hollantiin on helppo hurauttaa. Oma suosikkini rajan tuntumassa on Nijmegen.

Zons

Reinin rannalla sijaitseva Linz am Rhein on tunnettu ristikkotaloistaan, ja Königswinterin linna on myös tutustumisen arvoinen kohde. Reitti Kölnistä Koblenzin suuntaan Reinin rantoja ajellen on upea. Entäs miltä kuulostaa Ahrweilerin punaviinivaellus? Tämä on minulta vielä kokematta.

Jos vielä pidemmälle haluaa, niin Amsterdamiin ajaa 3-4 tunnissa liikenteestä riippuen, ja Brysseliin menee myös muutama tunti.

4 – Kaikki on lähellä

On mukava, jos arvokasta loma-aikaa ei tarvitse käyttää paikasta toiseen liikkumiseen julkisissa kulkuvälineissä.

Do as the locals do on hyvä motto, ja moniin paikallisten suosikkijuttuihin Düsseldorfissa voi tutustua kävellen tai kaupungin kätevää julkista liikennettä hyödytäen. Kulkemiseen ei kulu tuhottomasti aikaa, vaan aikaa jää itse kaupunkiin tutustumiseen. Lähes kaikkialle pääsee keskustasta maksimissaan parissakymmenessä minuutissa, kuten esimerkiksi mukulakivikaduistaan tunnettuun Kaiserswerthiin (poislukien upea Benrathin linna ja puistoalue, jonne matkaa ratikalla hieman yli puoli tuntia).

Benrath

Varaa käteistä lipun ostoon (kolikoita!), jos kuljet julkisilla – ja tutki lipputyypit tarkasti etukäteen tai kysy neuvoa rautatieaseman infosta. Säästyt näin monelta harmilta (nimim. kokemuksesta viisastunut!). Esimerkiksi rautatieasemalla ei toimi suomalainen kortti lipunostoissa, joten käteistä ja etenkin pientä sellaista on hyvä olla.

Kaiserswerth

Keskustan alue on helppo ottaa haltuun jalan, ja lukuisia puistoja on joko kävely- tai ratikkamatkan päässä. Esimerkiksi Reinin ranta vanhankaupungin molemmin puolin on suosittua ulkoilu- ja piknikaluetta, ja sieltä on helppo siirtyä illanviettopaikkoihin tai ostoksille jalan.

Ps. kevät tulee tänne vuodesta riippuen hyvinkin aikaisin, nyt huhtikuun alussa hellelukemat ovat menneet rikki useana päivänä putkeen! Suomalaiseen ilmastoon tottuneelle syksy on myös hyvää vierailuaikaa.

Medienhafenin puolella on jopa hiekkarantaa, mutta uimaan en menisi (taitaa olla jopa kiellettyä virtausten vuoksi).

5 – Düsseldorf on shoppailijan paratiisi

Düsseldorf tunnetaan kaupunkina, jossa liikkuu rahaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ostosmahdollisuudet ovat valtavat. Kauppoja löytyy laidasta laitaan, kukkarolta toiselle.

Königsalleella voit tuhlata asunnon verran rahaa kelloon jos kukkaro antaa periksi, ja parin korttelin päässä Schadowstrassella pääsee edullisempien ostosten makuun Forever 21:llä, Primarkilla sekä C&A:lla. Vältä näitä lauantaina päiväsaikaan jos mahdollista, sillä silloin siellä on todella moni muukin. Ruuhkaa toki löytyy, mutta viikolla on mukavan väljää, etenkin päiväsaikaan. Ei tarvitse hikoilla kuin Lontoon Oxford Streetin ihmispaljoudessa.

Euroopan toinen Saks off Fifth (Saks-tavaratalon Euroopan brändi) sijaitsee Düsseldorfin vanhassa kaupungissa.

Naapurikaupunki Kölnissä sijaitsee kaiken kukkuraksi Euroopan suurin ostoskatu, joten näillä seuduilla saa varmasti täytettä esimerkiksi vaatekaappiin niin halutessaan.

Saksan bucket list

Düsseldorfin seutuvilla on paljon nähtävää, ja jos ottaa katseen vielä hieman kauemmas, Saksa on täynnä mielenkiintoisia kohteita. Tässä oma viiden kohteen bucket listani kohteista, joissa en ole vielä käynyt:

  • Alppijärvet Etelä-Saksassa
  • Hampuri
  • Stuttgart ja alueen viinit
  • Syltin saari lähellä Tanskan rajaa
  • Romantische Strasse

 

Oletko sinä käynyt Düsseldorfissa? Entä mikä on suosikkisi Saksan kohteista?

Ps. Unelmatrippi-blogin Jenni miehineen kävi Düsseldorfissa ja oli tosi kiva treffata heitä Düsselin kattojen yllä. Unelmatrippi-blogin postaukseen Düsseldorfista pääset tästä.

Kahden yön työmatka Helsinkiin

Suomi ja Helsinki kutsuvat luokseen joskus pitkäksikin aikaa, joskus visiitit ovat puolestaan todella lyhyitä. Etenkin Helsingin reissut jäävät usein valitettavasti liian lyhyiksi, ja silloin tulee juostua tukka putkella paikasta toiseen että kaikki oleellinen mahtuu kalenteriin.

Olen yleensä Helsingissä ilman lasta, ja tämä kuvio toistui tälläkin kertaa. Kävin Helsingissä työasioissa kahden yön verran, ja ehdin kiirehtiä paikasta toiseen pyörremyrskyn lailla. En ehtinyt näkemään kaikkia, joita olisin halunnut nähdä, sillä reissu oli eritoten työmatka, mutta silti iltoihin sain mahtumaan muutamia tapaamisia ystävien kanssa.

Tasapainottelu työjuttujen ja vapaa-ajan kanssa on hankalaa, olenhan ensisijaisesti työn vuoksi Suomessa. Todella moni ystäväni asuu nykyään Helsingissä, ja monta päivää menisi helposti pelkästään heitä tavatessa. En halua olla tuosta 1,5-vuotiaasta erossa paria yötä enempää, joten tämäkin sanelee aikatauluja. Kun kuitenkin melko harvoin Helsingissä käy, on pakko priorisoida työjutut ensin ja sitten katsoa mihin aika riittää. Vähän sydäntä särki myös se, kun en ollut paikalla pikkuisen päiväkodin karnevaaleissa, mutta ensi vuonna sitten.

Reissuun sisältyi muitakin jännitysmomentteja, sillä olimme olleet sairaana pari viikkoa. Halusin matkaan oikeastaan hinnalla millä hyvänsä – en tosin kipeänä kuitenkaan – ja onneksi olo oli hyvä jo keskiviikkona. Olen tämän pitkän sairasputken aikana saanut tehtyä tammikuussa kaiken välttämättömän, en yhtään enempää. Arki iskee päälle toden teolla, kun lapsi on kipeä, ja sitten itse samaan syssyyn.

Aurinko nousee Saksan yllä

Torstai

Saavuin Helsinkiin torstaina iltapäivällä, ja lähdin takaisin kohti Düsseldorfia lauantaina illalla. Koska suorien lentojen aikataulut ovat usein melko huonot omia menojani ajatellen (ensimmäinen suora lento saapuu Helsinkiin vasta 15:10, joka tarkoittaa sitä että sinä päivänä ei tapaamiset enää oikein onnistu), lähdin matkaan Frankfurtin kautta.

Ehdin tämän aikaisen aamulähdön ansiosta Helsinkiin jo hieman puolen päivän jälkeen. Parilla tunnilla on tässä tapauksessa suuri merkitys. Tein lennoilla töitä hetken, ensin tietokoneella ja sitten pelkän muistikirjan avulla. Olen aika perinteinen siinä mielessä, että ei ole muistikirjan voittanutta – siihen on helppo hahmoitella monen asian runko ja suunnitella tulevia artikkeleita.

Palaveerasin torstaina ensin lentoasemalla iltapäivän, ja jatkoin siitä matkaani Töölöön ystäväni luo. Illalla katsoimme Maria Veitolan yökyläilyä Päivi Räsäsen luona läppäriltä – villi ilta meillä.

Perjantai

Perjantai oli päivistä kiireisin, ja vähän voinkin tässä jo paljastaa tapaamisteni sisältöä. Kävin nimittäin Ukko.fi:n luona podcast-haastattelussa kertomassa omasta yrittäjätaipaleestani, paikkariippumattomasta työstä sekä arjesta lapsen kanssa ulkomailla. Vastailin kysymyksiin myös bloggaajan arjesta sekä matkabloggaamisesta.

Podcast tullee ulos kuukauden sisään, joten linkkaan sen sitten kaikkine informaatioineen teille kuunneltavaksi. Olen innostunut podcasteista kovasti, ja Suomessa niiden määrä onkin ollut viime vuoden aikana kovassa nousussa. Olen itsekin aloittelemassa omaa podcastia, ja tarkoitus olisi lähikuukausina höpötellä ainakin arjestamme Saksassa. Vähän jännittää, mutta elämässä on hyvä olla vähän jännitystä.

Sometauko Kampin kauppakeskuksessa

Perjantain ohjelmaan kuului siirtyminen Ruoholahdesta Alma-talolle, ja kävin matkalla nopeasti Kampin kauppakeskuksessa hakemassa evästä. Ilahduin kovasti, sillä Kampissa oli tuolloin Pienten Yrittäjien kauppapäivät – ala-sekä ylä-asteikäiset lapset ja nuoret (en nyt mene iästä ihan takuuseen, mutta olisivatko olleet siinä 11-13v kieppeillä) myivät omatekemiään tuotteita. Olin matkalla alakerran ruokakauppaan, mutta pyörsin päätökseni ja ostin heiltä eväiksi pizzaleivät. Ihanan toimeliaita tulevia yrittäjiä kerrassaan, ja vaihdoimme muutaman sanankin ostosten lomassa.

Nopean ruokailuni lomassa tsekkasin sähköpostit ja sometilit. Kampista löytyi mukavia nurkkauksia hetken istuskeluun.

Ohjelmassa oli myös after work -drinksut – en edes ihan oikeasti muista milloin olisin ollut viimeksi ”aftereilla”.

Nyt tilaisuus tuli kuin varkain, kun perjantaina palaveriputken jälkeen tapasin kaukana Aasiassa asuvaa ystävääni, hänen ystäväänsä ja päätimme että no nyt. Ei meillä ollut aikaa hukattavaksi, koska meille ulkosuomalaisille nämä Suomen reissut ovat usein erittäin kiireisiä, mutta hyvin siinä puolessatoista tunnissa ehdi jutustella.

Lauantai

Lauantai oli pyhitetty työjutuille, ennen lennon lähtöä kohti kotia ja Saksaa. Työjuttuihin liittyi läheisesti ystävä eli Veera Bianca, jonka kanssa olimme saaneet kerrankin aikataulut osumaan yksiin – ja vieläpä koko päiväksi. Tapasimme Hakaniemen La Torrezafionessa (käytin Helsingin metroa menestyksekkäästi toista kertaa koskaan!), ja matkasimme muutaman koukun kautta Veeran luo. Meillä on teille pian kerrottavaa työrintamalla, ja pian lähdemmekin punomaan lisää juonia Välimeren risteilylle. Lauantai meni hujauksessa, ja kaksi matkabloggaajaa a la Leena ja Veera eivät edes muistaneet ottaa yhteiskuvaa. Ylläoleva kuva on paras otokseni Veerasta. Aika meni taas kuin hujauksessa, ja meidän 5 tunnin tapaamisemme tuntui tunnilta.

Kotimatkalla tein lennolla töitä Frankfurtiin asti. Lennon myöhästymisen johdosta en ehtinyt kun kipittää nopeasti Frankfurtin kentän läpi – Frankfurt ei ole mukava vaihtokenttä silloin, jos on kiire. Minulla oli alunperin vaihtoaikaa ruhtinaalliset kaksi tuntia, mutta myöhästymisen vuoksi ehdin norkoilla portilla vartin ennen kuin Düsseldorfin lento oli lähtövalmis. Kukaan ei selkeästi halunnut matkustaa Düsseldorfiin myöhään lauantaina illalla, joten noin 30 matkustajan lastaaminen Airbus A320-koneeseen ei vienyt kauaa ja pääsimme matkaan.

Nappasin taksin lentoasemalta, ja olin kotona 25 minuttiia koneen laskeutumisesta. Yksi Düsseldorfin lentoaseman parhaista puolista on sen sijainti. Sieltä on todella hyvät yhteydet keskustaan, eikä se ole kaukana. Lentoasemalta kotiin olisi julkisilla kestänyt myös 25 minuuttia, mutta olisin joutunut odottelemaan junaa hetken eikä karnevaaleja juhliva, ilolientä nauttinut saksalainen herrasväki oikein kiehtonut. Tiesin, että etenkin metro on karnevaalikansaa täynnä, joten päätin säästellä hermojani ja nappasin taksin. Karnevaalit ovat täälläpäin Saksaa aivan mahtava juttu (suosittelen matkakohteena helmikuulle), ei sillä, mutta väsyneenä ei tämä kärttyinen muija oikein aina jaksa.

Mukavaa viikkoa! Millaisia työmatkoja teillä on? Tunnistaako joku ulkosuomalainen tästä jutusta itsensä?