Browsing Tag

Lontoo

Pieni purnaus jatkuvasta muuttamisesta ja sen kuluttavuudesta

 

Lontoon kotikatu

Noniin, nyt kehiin pientä purnausta.

Disclaimer kuitenkin heti alkuun: olen kiitollinen siitä, että saamme nähdä maailmaa ja meitä vie maailmalle työ  (eli sellainen asia kuin työ on olemassa).

Aivan pakkokaan ei olisi jonkinlaisin järjestelyin aina muuttaa, mutta toistaiseksi näin. Ja aina olen sen muuton kuitenkin valinnut, eli aika moni asia täällä tien päällä kuitenkin pitää.

Kotona Düsseldorfissa

Ajankohta tälle pikku purnaukselle on oikein sopiva – lähdemme nimittäin mitä luultavammin Saksasta 1,5 vuoden kuluttua. Ehkä – tähänkin asiaan tuli muutama uusi ulottuvuus tätä postausta luodessa ja editoidessa parin päivän aikana. Koko pakka on sitten kuitenkin niin sanotusti aivan auki.

Seuraava kysymys onkin se, että minne? Ja vastaus…. niin, en tiedä! Toki pieni aavistus minulla on , ja Euroopassa nyt 95% varmuudella kuitenkin.

Itseasiassa jopa vähän toivon, että voisimme tänne Saksaan jäädä – elämä kun nyt on täällä. Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mielipidettäni tässä asiassa.

Aihe on pyörinyt päässä jo pidemmän aikaa, ja nyt ensin ne negatiiviset puolet. Hyviä puolia tässä kuviossa luonnollisesti myös on – palaan niihin erillisessä postauksessa. Tsekatkaas Muuttolintu-blogin Annan postaus diginomadielämän nurjista puolista, Annan postaus inspiroi minua tämän jutun loppuun kirjoittamisessa.

Mikä tässä muutossa sitten kuluttaa?

Etenkin viime vuosina, lapsen kanssa, asioista on tullut hieman mutkikkaampia. Kun ennen oli meitä kaksi, muuttaminen oli helpompaa. Ei tarvinnut miettiä päiväkoteja ja muita käytännön juttuja. Toki terveydenhuoltokuvioita tuli aina vähän mietittyä, mutta nyt sitäkin enemmän. Terveydenhuolto on toisaalta pienin huoleni, sillä listalla olevat kohteet ovat pääosin Länsi-Euroopassa. Toki Saksan mainioon systeemiin tottuneena aina voi tulla yllätyksiä eteen, mutta kuitenkin.

Asuinalueellakin on nyt entistä isompi merkitys, vaikka ennenkin olen ollut aika tarkka alueesta ja asunnosta. En suostu asumaan ”ihan missä tahansa”, ja pieni snobi sisälläni aiheuttaa aina pientä hankaluutta asunnon löytämisessä. Emme myöskään tällä hetkellä omista itse asuntoamme jossa asumme, koska se ei ole ollenkaan järkevää juuri nyt, ja olisihan se mukava että voisi laittaa kodin täysin omannäköisekseen. Tosin nytkin kotimme on ihan kiva ja alue melko priimaa, mutta silti.

Tästä asuntosyystä esimerkiksi Lontoo on tällä hetkellä poissuljettu – en usko, että budjettimme riittäisi haluamaani asuntoon haluamallani alueella (nimimerkillä spoiled in Fulham). Düsseldorfissa saa enemmän vastinetta rahalle, ja hinnat tuntuvat Lontoon jälkeen jopa edullisilta. Välimatkatkin ovat Düsseldorfissa lyhyitä, ja autobaanojen ruuhkissakaan ei meidän tarvitse istua aamuisin tai iltaisin – Matteon työmatka on viisitoista minuuttia pyörällä. Luksusta.

Sosiaaliset kontaktit kärsivät ja jäähyväisten jättö on edessä taas kerran

Kaveripiiri ja sosiaalinen elämä. Nämä ovat yksiä hankalimpia asioita jättää taakse.

Nyt parissa vuodessa Düsseldorfiin on muodostunut omat sosiaaliset ympyrät, ja jopa pieni tukiverkkokin hätätilanteiden varalle. Kun täältä taas lähdetään, sitä on taas yhtäkkiä vähän tyhjän päällä, ja lähdöstä tulee ihan varmasti haikea. Ja minä inhoan haikeita lähtöjä, vaikka tottuuhan niihin. Ja vaikka vanhoja ystäviä ei voikaan korvata, on uudessa kohteessa aina tilaa uusille.

Huomaan itsessäni sen, että tulen kuitenkin hetki hetkeltä laiskemmaksi. Koska kohta taas lähdetään, en jaksa haalia uusia ihmisiä ympärilleni. Täällä Düsseldorfissa olisi vaikka minkälaisia kissanristiäisiä lähinnä työjuttuihin liittyen, ja yleisestikin ottaen täällä on hyvä fiilis – mutta usein jään mielummin kotiin katsomaan Netflixiä. Pitäisi käydä näissä tilaisuuksissa useammin.

Toisaalta, viihdyn erittäin hyvin nyt jo elämässäni olevien ihmisten kanssa täällä. Haluan viettää aikaa heidän kanssaan, jotka elämässäni jo ovat, täällä Saksassa.

Pizzaperjantai Düsseldorfissa

Kun yhden kielen oppii tai siihen pääsee edes vähän sisään, kohta alkaa uuden opettelu

Kieli. Taas mahdollisesti uusi kieli.

Näitä kieliähän meidän perheessä riittää, ja vähemmälläkin selviäisi, jos totta puhutaan. En ole ollut kovinkaan mallikelpoinen mamu siinä mielessä, että saksani ei ole vieläkään sujuvaa. Osaan kyllä asioida (suurimmaksi osaksi) kaupassa ja ravintoloissa ilman ongelmia, ja postimiehenkin kanssa sujuu kuulumisten vaihto ja pakettien vastaanotto (olen usein kotona ja jos naapuri ei ole, Saksassa on tapana toimittaa paketit seuraavaan taloon mikäli vastaanottaja ei ole kotona).

Mutten nyt kovin älykkäitä keskusteluita osaa saksaksi käydä, mikä aiheuttaa välillä hieman hankalia tilanteita naapurin kanssa, jos yhtään muusta kuin perinteisistä kuulumisista on kyse. Lapsi on muuten tässä hyvä esiliina, ja kun hän on mukana niin tilanteista selvitään usein kunnialla ja keskustelu liittyy aina jotenkin lapseen tai säähän.

Englanti (tai italia) on ystäväpiirimme kieli, ja uuden kielen opettelu suoraan sanottuna kyllästyttää jo valmiiksi. Opin juuri toimimaan mandariinikiinalla arjessa Taipeissa asuessamme (suurin ylpeydenaiheeni on se, kun sain tilattua puhelimitse ja naapurin pienellä avustuksella Taipein kotiimme uuden kaasupullon), ja sitten kaikki se jäi taakse.

Uuden kielen opettelu on melko kuluttavaa, ja tässä kohtaa itselleni iski jo väsymys. En jaksanut käyttää energiaani Saksan kieleen, etenkin kun täällä oli tarkoitus olla aluksi vain vuosi. Nykyään käytän aikani töiden parissa kun lapsi on hoidossa, mutta kai sitä jostain tunti siellä toinen täällä liikenisi, jos ihan oikeasti haluaisi. Tässä epävarmassa tilanteessa en ole ainakaan lisäämässä saksan tuntejani.

 

Kaiserswerth, Düsseldorf 

Lastakin sitä miettii – lapsi toki oppii nopeasti ja on jo alkanut puhumaan saksan kieltä muutaman sanan verran, mutta entä sitten… jos ja kun taas tulee lähtö?  Entä jos kieli ei ole ennestään tuttu?

Taas uudet kuviot?

Sopetumisessa kuluu vuosia

Sopetuminen uuteen kohteeseen ei ole aina nopea prosessi. Nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen Düsseldorf tuntuu jokseenkin kodilta ja kaupunki on kotoisa kaikkine hyvin puolineen, ja olisi jotenkin niin helppo ratkaisu jäädä tänne. Sanotaankin, että muutama vuosi kuluu sopeutuessa – ennen olen mielestäni sopetunut nopeammin, Düsseldorfin kohdalla tuo pari vuotta pitää hyvinkin paikkansa.

Edessä voi olla kohta uusi koti, uusi kaupunki… ja sitten alkaa kodin tekeminen taas alusta. Vaikka rakkaimmat tavarat varmasti mukaan tulevatkin. Eikä säännöllinen konmaritus tee yhtään huonoa.  Vähän kuitenkin kehtuuttaa, kuten meillä Savossa tavataan sanoa.

Oliko tekstissä sinulle tuttuja tunteita? Oletko ollut samassa tilanteessa? Kuulisin hyvin mielelläni kokemuksia aiheesta!

MISTÄ BONGATA PRINSSI HARRY LONTOOSSA?

Lontoo on mainio paikka julkkisten bongaamiseen, eikä ole kovin yllättävää että saarivaltion nuoret kuninkaalliset tykkäävät viettää aikaansa Lontoon ravintoloissa ja muissa mielenkiintoissa paikoissa. Muistan taannoin selailleeni Harper’s Bazaarin sivuja ja silmiini osui artikkeli nuorten kuninkaallisten suosikkipaikoista Lontoossa (klik klik, täältä löytyy!). Samalla mieleen tuli entinen kotikatuni ja sen lähellä sijaitseva ravintola – joka ilokseni löytyi myös jutusta.

Prinssi Harry vietti paljon aikaa tässä ravintolassa noin 50 metrin päässä entiseltä kotioveltani, ja tuli tuossa ravintolassa minunkin vietettyä aikaa.

IMG_5184
IMG_5187

Ravintola on The Brown Cow Fulham Roadilla.

Olen tainnut jossain yhteydessä mainita blogissani kyseisestä ravintolasta, mutta kerta kiellon päälle. The Brown Cow ja Fulhamin alue (Parsons Green etenkin) on oiva vinkki Lontooseen suuntaavalle matkailijalle, joka haluaa vierailla perinteisten turistikohteiden ulkopuolella ja kokea turistivapaata Lontoota. The Brown Cow sopii niin Harry- kuin ruokafaneillekin.

Fulhamin alue on suoraan sanottuna melko posh kauniine vanhoine pientaloineen, ja sieltä löytyy myös ihania pikkukauppoja ravintoloiden ja baarien lisäksi (asuin alueella perus opiskelijana vain koska minua kohtasi aivan uskomaton tuuri – muutoin tuo alue olisi ollut täysin budjettini ulottumattomissa). HB:n artikkelissa sanotaankin, että you can’t swing a cat in this area without hitting the daughter of a Duchess or son of an Earl.

Ilmeisesti en tunne Britannian parempaa luokkaa tarpeeksi tarkasti, sillä julkkiksista olen alueella törmännyt vain Britannian lahjaan maailman naisille, David Gandyyn. Istuin hänen vieressään metrossa, ja silloinkin vieressäni ollut ystäväni joutui minua ystävällisesti informoimaan asiasta, kun en mokomaa tunnistanut.

Harryn ystävä Mark Dyer omistaa The Brown Cow’n, ja prinssi on siellä tuttu vieras – hän on juhlinut ravintolassa muun muuassa Prinssi Georgen syntymää ja vienyt entistä tyttöystäväänsä Cressida Bonasia treffeille. Sekä päätynyt jatkoille naapurikadulleni erään illan päätteeksi (lähde: aina luotettava Daily Mail). Eikai sitä noin tärkeitä tapahtumia ihan missä tahansa juhlita, joten jos paikka kelpaa Harrylle, kelpaa se myös minulle. Kannattaa kokeilla – iltaisin varauksen tekeminen ei ole huono idea.

Itse en oikein syty Harrystä, mutta ruoka ja fiilis on hyvä syy pitää The Brown Cow’sta. Hinnat ovat myös ok, hieman peruspubia kalliimpi mutta silti järkevyyden rajoissa (pääruoat noin 14-20£ tietämissä). Ja tuohan se vähän hauskaa fiilistä ravintolareissuun kun tietää olevansa itse Prinssin lempipaikassa.

Tässä vielä linkki artikkeliin, josta voi bongata kuninkaallisten suosikkipaikkoja Lontoossa ja poimia vinkkejä omallekin reissulle: Harper’s Bazaar: Where to Spot Young Royal’s in London

Lontoossa minä olin elossa

IMG_3758
IMG_6214

Varmaan osa teistä huomasikin, että piipahdin Lontoossa kuukausi sitten.  Lontoo oli kotikaupunkini noin kolmen vuoden ajan, ja kuukauden takainen visiittinen oli monella tapaa silmiä avaava. Olin ollut poissa Lontoon vilinästä kuuden kuukauden ajan, ja palattuani kaupunkiin ymmärsin ymmärtäväni taas vähän paremmin itseäni – reissu auttoi ymmärtämään monta asiaa menneestä ja tästä hetkestä.

Ei ole mikään salaisuus, että uusi kotikaupunkini Düsseldorf on aiheuttanut minulle pieniä sopeutumisvaikeuksia. Paneudun tähän aiheeseen ihan omassa artikkelissaan myöhemmin, sillä muuten tälle tekstille ei loppua näy. Düsseldorfiin muuton ja etenkin taannoisen reissuni jälkeen olen oivaltanut monta asiaa Lontoosta. Olen enimmäkseen miettinyt, miksi Lontoo oli paikka jossa olin lopulta kuitenkin niin tyytyväinen.

Lontoo oli ennenkaikkea kaupunki, jossa nautin elämästä ja sain tuulta purjeisiin unelmien osalta. Sellaisia kaupunkeja ei niin vain löydetä.

Muutin Lontooseen opiskelemaan Skotlannin vuosien jälkeen, ja maailma oli täysin avoinna. Lontoossa minulla oli olo, että on keskellä kaikkea, mukana kaikessa. Se oli ennenkaikkea paikka, jossa tunsin olevani elossa, kaiken sen hulinan keskellä. Olin onnellinen vain kävellessäni pitkin kaupungin katuja, ja parhaita hetkiä koin teekupposen äärellä lontoolaisissa kahviloissa, etenkin lempikahviloissani kotini lähellä Fulham Roadilla ja South Kensingtonissa. Sain vain istua ja katsella, kun ihmiset vilisevät ohitse ja maailma pyörii omia aikojaan. Lontoo inspiroi minua hurjasti eri kulttuureillaan ja vaihtelevuudellaan, se yllätti, se tutustutti minut moniin ihmisiin. Myös Matteoon, eli voi sanoa että kaupunki muutti elämääni valtavasti, enemmän kuin mikään muu aiemmin. Siellä tapahtui myös jotain koko ajan, ja joka päivälle löytyi uusia juttuja: näyttelyitä, uusia ravintola- ja kahvilalöytöjä, mielenkiintoisia putiikkeja. Koskaan ei ollut tylsää. Ihmisiä oli joka lähtöön, ja kaikki saivat olla oma itsensä: ketään ei juuri kiinnostanut. Nämä ovat näitä kliseitä, joita usein toistellaan. Mutta mikäs siinä, tottahan ne ovat!

Lontoosta löytyi myös monta niin erilaista, omaleimaista aluetta koettavaksi, että runsaudenpulahan siinä meinasi tulla. Tätä vaihtelevuutta on ikävä: toki Düsseldorfistakin löytyy yhtä sun toista, mutta kaupunki ei vain ole onnistunut inspiroimaan tai saanut minua hykertelemään tyytyväisyydestä Lontoon lailla. Onhan Düsseldorf pienempi kuin Lontoo, mutta se ei mielestäni ole oleellista. Olenhan Kuopiosta kotoisin ja voisin sopivan raon tullessa palatakin sinne, eli koko ei ole se pääasia. Ehkä se on se kaupungin fiilis, innostava ja kaiken mahdollistava, kuten Lontoo on. Saksalainen tehokkuus on toimivaa ja Saksa on todella hyvä paikka asua. Ihan oikeasti, näin on. Olen kuitenkin alkanut miettimään, että minä ja Saksa emme vain ole sopiva match, ilman sen kummempaa draamaa.

Lontoossa oli tilaa unelmille, siellä kaikki tuntui olevan mahdollista: tapasin ihmisiä, jotka olivat uskaltaneet poiketa siitä perinteisestä aamulla toimistolle, illalla kotiin – elämästä ja toteuttivat haaveitaan. Tästä sain ensimmäisen kipinän omalle yrittäjän polulleni: ymmärsin paremmin, ettei ole sitä yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää vaan mahdollisuuksia on jos niihin uskoo ja niitä etsii.  Ei tietenkään tarvitse olla itse Sherlock tätä ymmärtääkseen, mutta ei tuo 2000-luvun alun lukioaikojeni Kuopio varsinaisesti kannustanut tekemään ”hurjia” päätöksiä: esimerkit loistivat poissaolollaan. Lontoo opetti minut unelmoimaan ja se opetti myös sen, että omaan elämään kannattaa vaikuttaa ja tehdä muutoksia jos jokin tuntuu epämiellyttävältä.

IMG_5183

Vanhat kotikulmat, jonne muuttaisin mielelläni takaisin.

Lontoo ei ollut kuitenkaan kaupunki, jonne suunnittelin jääväni pysyvästi. Oli hetkiä, jolloin kaupungin kirosi maanrakoon, etenkin silloin kun asunnossamme oli meneillään hiirien invaasio tai silloin, kun ymmärrät kotimatkasi kestävän kaverisi luota metrolla noin puolitoista tuntia.  Kaupungin hintataso ja  välimatkat tekivät siitä paikan, joka sai minut harkitsemaan muuttoa pois. En olisi voinut hypätä Lontoon hintatasolla kokeilemaan onneani yrittäjänä – se olisi ollut jo vähän riskialtista puuhaa, ainakin aluksi. Lontoolle oli aikansa ja paikkansa, ja tällä hetkellä elintaso kohtuullisen edullisessa Düsseldorfissa on ihan muuta kuin kalliissa Lontoossa. Asuinalueeni, Fulhamin Parsons Green, oli aivan ihana, mutta näin perheen kasvaessa täytyy aina muistuttaa itseään mm. perheasuntojen hinnoista alueella – lähes seitsemännumeroinen summa saattaa mennä hujauksessa samantyyliseen asuntoon ostomielessä (ja vuokramielessäkin puhutaan tuhansista), missä tällä hetkellä asumme kohtuuhinnalla Saksassa. Ja se on… no, aika paljon se, ja Lontoon kauimmat zonet eivät minua pitkällä tähtäimellä houkuttele.

Aina säännöllisin väliajoin jaksan kuitenkin muistuttaa itseäni, miten paljon olin kuitenkin tyytyväisempi Lontoossa – sille on hintansa, ja se saattaa hyvinkin olla sen väärti. Lontossa tosiaan tunsin olevani enemmän elossa kuin koskaan, Düsseldorfissa en. Siitä lisää pian.

Lontoon murheenkryyni: majoitus

IMG_3798

Sattuneista syistä minulla on ollut harvoin tarve turvautua Lontoossa hotellimajoitukseen. Siellä asuessani hotelleille ei ollut juurikaan tarvetta, nykyään kaupungissa käydessäni yövyn useimmiten ystävieni luona.

Lontoo on tunnettu siitä, että hotellit ovat kalliita ja taso saattaa olla mitä sattuu – etenkin, jos hotellibudjetti ei ole montaa sataa euroa per yö. Tottakai Lontoosta luksusta ja tasoa löytyy, paremmin kuin monesta muusta paikasta, mutta sille on hintansa. Ja se hinta ei ole ihan edullinen.

Meille tuli eteen tilanne jolloin tarvitsimme hotellia Lontoosta kuukausi sitten, kun matkustimme vanhaan kotikaupunkiimme tapaamaan ystäviä ja hakemaan tavaroitamme. Tarkoitus oli alunperin olla yötä ystävämme luona, mutta hän sairastui ja itselläkin oli hieman kurja olo. Päätimme varata ensin yhden hotelliyön, ja valitsimme hotellimajoituksen lopulta toiseksikin yöksi. Lyhyellä varoitusajalla ja kaikella muulla kuin monen sadan per yö-budjetilla hotellin varaaminen Lontoosta ei ollut helppoa – ei tosiaan. Punnitsimme ensin kallista vaihtoehtoa perusteelliseen hemmotteluloman ja hotelliin panostamisen tiimoilta (The Dorchester on kiehtonut tätä reissuleidiä jo kauan), mutta aika nopeasti tulimme toisiin aatoksiin. Emme olisi ehtineet siltä tavaran roudaukselta nauttia Lontoosta ja ennenkaikkea superhyvästä hotellista, joten päätimme jättää tasokkaamman Lontoon lomamme odottamaan tulevaa. Muutaman nukkumassa käytävän tunnin takia ei tällä lompakolla kannata maksaa huimia summia hotellista.

Lontoon hotellit ovat tosiaan kalliita, ja laatu voi olla ihan mitä tahansa. Jos käy tuuri, noin hieman yli 100€:lla voi saada ok huoneen. Jos tuuri puolestaan ei ole puolellasi, saatat joutua maksamaan tasottomasta hotellista saman verran – tämän vuoksi on hyvä tehdä tutkimusta etukäteen. Lontoon vanha rakennuskanta ja lähes loputon hotellikysyntä eivät saa aina hotellinpitäjiä panostamaan 100% hotellin tasoon. Moni lontoolainen hotelli voi tuntua auttamattoman vanhanaikaiselta esimerkiksi tavallisiin pohjoismaisiin ketjuhotelleihin tottuneille: ahtaat, vanhat huoneet ja tunkkaiset kokolattiamatot ovat arkipäivää. Olen näitä todistanut muutamaan otteeseen, ja aika suolaisia hintoja näistäkin pyydetään.

Meidän hotellisaagamme Lontoossa sai lopulta jokseenkin onnellisen lopun.

Aika monta tuntia vietin netin ja hotellisivustojen kimpussa ennen Lontooseen lähtöämme. Aikaa oli tosiaan muutama päivä ja kun päätös hotelliyöpymisestä tehtiin, en halunnut odotella. Muutama kriteeri meillä oli: ensimmäinen yö tulisi viettää jossain Heathrown kieppeillä. Ensinnäkin, lensimme Heathrowlle ja  toisekseen, halusimme olla lähellä Eghamia ja Surreytä missä tavaramme olivat. Toisen yön halusimme viettää keskemmällä, sillä halusimme tavata ystäviämme. Hotellin tuli olla 1-2 zonella, julkisen liikenteen yhteyksien tuli myös toimia.

Kaksi yötä tuli maksamaan yhteensä noin 125 euroa, kahdelta hengeltä.

Miten ihmeessä tämä on mahdollista?

Lentokenttähotellit ovat edullisia, ja koska meidän piti olla joka tapauksessa Heathrown läheisyydessä, etsin sieltä ensimmäistä vaihtoehtoa.

Hinnat pyörivät noin 100-150€ kieppeillä, kunnes bongasin Ibis-hotellin Hounslowssa. Hinta oli epäilyttävän halpa: 48€ per yö, kahdelta hengeltä. En ollut koskaan ollut ko. ketjun hotelleissa, joten googlasin ahkerasti. Google kertoi minulle, että hotelli on erittäin perus, ei mitään luksusta, mutta ottaen hinnan huomioon on se ihan ok. Ajattelin, että syteen tai saveen, kokeillaan. Löysin vielä netistä googlaamalla 10% alekoodin Hotels.comiin ja sain hotellin hieman yli 40€:n hintaan. Ei paha, vaikka Hounslow ei alueena mikään kukkanen olekaan (kaikkea muuta) ja sijainti on zonella 5. Heathrowlle menee metrolla noin 10 minuuttia, joten se oli plussaa – moni lentomatkustaja näytti käyttävän hotellia.

Hotelli oli.. no, ihan ok. En siellä välttämättä yhtä yötä pidempään olisi viihtynyt, mutta ajoi se asiansa. Hinta on kuitenkin Lontoon hintatasolla niin naurettavan halpa, että sitä vähän antaa jo anteeksi. Ruotsinlaiva-fiilis jäi huoneesta, tosin sieltä löytyi kaikki tarpeellinen. Meteliä ei kuulunut muiden asukkaiden toimesta, mutta herkkäunista saattaa lentokoneiden äänet häiritä heti aamuyöstä: koneet tulevat laskuun Heathrowlle aivan hotellin päältä, ellei toinen reitti ole käytössä.

En lähtisi tähän hotellii romanttiselle lomalle tai moneksi yöksi, mutta yhdelta yöltä se on ihan ok jos hotellissa käy vain nukkumassa. Hinta on ihan älytön positiivisessa mielessä Lontoon hintatasoa vertaillessa.

Toiseksi yöksi varaamani hotelli kakkos-zonella Maida Vale / Kilburn-akselilla oli jo hieman fiksumpi. 

Booking.comia selatessani silmiini osui Best Western Maitrise Maida Vale, hintaa noin 90€ yö. Hotelli näytti ns. boutique-hotellilta ja kuvat hotellista olivat houkuttelevat – tein varauksen oikeastaan pelkästään niiden perusteella. Googlasin taas alekoodeja ja löysin 10% koodin, joten huoneen hinta laski noin 80€:n kieppeille yöltä. Säästö se on se pienikin säästö, ajattelin.

IMG_5661

IMG_5663

Tämä hotelli oli jo paljon edellistä parempi. Paino sanalla paljon. Sisustus oli viihtyisä niin yleisissä tiloissa kuin huoneessakin, ja perus aamupalakin kuului hintaan. Kylpyhuoneesta löytyi myös matkakokoisia kosmetiikkatuotteita, jotka olivat yllättävän hyviä näin lyhyen testauksen perusteella. Tosin huoneeseen saapuessani tajusin yhden ihmeellisen asian: huoneessa ei ollut ihan oikeasti ikkunaa. Ilmeisesti tämä oli koko hotellin ainoa ikkunaton huone, mutta mielestäni asiasta olisi voinut informoida etukäteen. En ole pahasti ahtaanpaikankammoinen, mutta olisin halunnut tietää asiasta ja maksanut mielelläni vaikka pari kymppiä ekstraa siitä ikkunasta.

Mutta muuten, hotelli oli oikein hyvä, siisti, tyylikäs ja edullinen. Ja hyvien liikenneyhteyksien varrella. Eli hotelli sinänsä on erittäin suositeltava, kunhan varmistaa etukäteen että ikkuna löytyy jos sillä on väliä!

Muutama vinkki Lontoon hotelliviidakon selättämiseksi:

-Google on ystävä ja Facebookin matkailuryhmistä (mm. suomalaiset matkailijat maailmalla) saa usein myös varteenotettavia vinkkejä.

-Hyödynnä alekoodit. Lähes kaikkiin suurimpiin hotelleiden varauspalveluihin löytyy googlaamalla ainakin se -10% alekoodi – Lontoon hinnoilla tämä voi tarkoittaa ihan kohtuullista säästöä.

-Selasimme ahkerasti viime hetken hotellihuoneita, esimerkiksi Lastminute.comin Top Secret-hotellit ovat tähän oiva vaihtoehto Lontoossa. Hotellin tietää vasta ennen lähtöä, mutta muu info on annettu (hotellin tähtiluokitus, kuvaus, sijainti, hinta) ja hinnat ovat usein paljon edullisemmat kuin normaalisti. Jos hyvin käy, viiden tähden majoitus voi onnistua noin 100-150£:n hintaan – jos on valmis olemaan hienoisessa epävarmuudessa hotellin suhteen.

Millaisia kokemuksia teillä on Lontoon hotelleista?

Matkailijan Lontoo: vinkit ja fiilistelyt

Lontoo sai eilen suomalaiset matkailijat netin ääreen kertomaan kokemuksistaan Twitterin #matkachatissa. Vaikka Lontoo ei New York-chatin tasolle vilkkaudessaan yltänytkään, oli tarjolla mukavaa keskustelua sekä mahtavia vinkkejä Lontoo-faneille. Kokoan nyt tuttuun tapaan yhteen keskustelun parhaat palat: Lontoo – vinkit, fiilistelyt sekä kokemukset!

K1: Oletko käynyt Lontoossa, mitä pidit? Onko reissu suunnitteilla, jos et ole käynyt? #matkachat

Moni oli käynyt Lontoossa. Osa rakasti Lontoota ja kaupungissa oli käyty useita kertoja, toisia se ei sytyttänyt.

 

 

 

K2: Mikä Lontoossa kiehtoo erityisesti, jos mikään? #matkachat

Pubit, brittikulttuuri, maailmankuulut nähtävyydet, rajattomat mahdollisuudet, kaupunki joka ei nuku…. nämä vetävät matkailijoita Lontooseen.  

 

K3: Mikä on paras aika matkustaa Lontooseen? Entä paras pituus reissulle? #matkachat

Talvi ei ole se suosikkiaika matkustaa Lontooseen, mutta paremman puutteessa sekin taitaa käydä. Ajaksi valikoitui mikä tahansa pitkää viikonloppua pidempi aika – niinhän se on, että Lontoossa saisi kulumaan kuukausia jos kaupunkia haluaisi perusteellisemmin tutkia.  

 

K4: Lontoo on täynnä nähtävyyksiä. Jos pitäisi valita vain yksi, niin mikä se olisi? #matkachat

Näistä kannattaa aloittaa vinkkien poimiminen seuraavaa reissua varten…  

 

K5: Jaa paras Lontoo-vinkkisi! Ravintoloita, hotelleita, tekemistä, näkemistä…? #matkachat

…. ja pistää nämä kohteet ja vinkit myös ylös. Sisältää niin lontoolaisten kuin matkailijoidenkin vinkkejä, mikä on kiva yhdistelmä must-juttuja ja paikallisten suosituksia.  

 

 

Tässä mielestäni yksi chatin parhaista lausahduksista. Lontoo on aina hyvä!

 

Ensi viikolla aiheena ulkomailla asuminen ja opiskelu. Tervetuloa!

lPthqOyO