Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Italia

Syyskuu Toscanassa, parasta aikaa näillä nurkilla

Toscana on syksyisin paikka, joka kannattaa pitää mielessä Euroopan matkoja miettiessään. Viihdyn täällä tähän vuodenaikaan ehdottomasti parhaiten – nytkin lämpötilat ovat liikkuneet kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen lämpöasteen tietämillä, mutten ole kokenut säätä kuitenkaan liian kuumaksi. Illalla on viilennyt sen verran, että yöllä on hyvä nukkua. Viime vuonna olimme samaan aikaan näillä nurkilla, ja vaikka silloin olikin vähän lämpimämpi, ei se ollut enää sellainen hautova kuumuus, jolloin lämpötilat lähentelevät neljääkymppiä.

Kotona Saksassa on ollut upea kesä, mutta helleaalto vei sen verran voimat, että tällainen italialaisittain ”mieto” kesäkeli on täysin hyvä. Suurin osa ajasta on paistanut, muutama pilvinen hetki on mahtunut mukaan. Niin tai näin, aivan hyvä.

Olemme olleet pari viikkoa nyt Toscanassa, tarkemmin ottaen Praton keskustassa. Prato sijaitsee noin 20 kilometriä Firenzestä pohjoiseen, junaradan varrella, joten sieltä on helppo liikkua ympäri kivoja kaupunkeja kuten Pistoiaa ja Luccaa. Onneksi meillä on täällä myös auto, joten lähiseuduilla on helppo käydä. Tällä hetkellä minun oli tarkoitus kirjoittaa tätä juttua kotisohvalla Düsseldorfissa, mutta koska asioilla on joskus tapana muuttua, olen vielä täällä auringon alla. Uusi yritys huomenna illalla.

Volterra

Nämä reissut sujuvat aina sukuloiden, ja niihin on usein yhdistetty omia reissuja lähialueille. Tällä kertaa auton nokka osoitti kohti Toscanan rannikkoa etelämmässä kun olemme usein tottuneet, ja vietimme lomaa rannalla ja kukkuloiden laella pikkukylissä. Suuntana Monteverdi Marittimo, Castagneto Carducci, Bolgherin viinikylä ja suloinen Volterra. Näistä riittää juttua ja vinkkejä blogiin, kuten myös anopin suosittelemasta agriturismosta viinitilojen ympäröimälla seudulla. Se oli jotain. Lapsenkin uhmaikään viittaavat temppuilut (tätä touhua voisi kuvailla vähän muillakin sanoilla) oli helpompi kestää noissa maisemissa – mieli lepää, ja uima-allas pelastaa monta hetkeä.

Loman anniksi laskettakoon myös se, että tässä kotona Italiaa vähän yli kaksi vuotta kuunnelleena olen siinä pisteessä, että voin esimerkiksi jutella Matteon mummon kanssa. Virheitä tehden, mutta koko ajan kehittyen. Aperitiivillä ei edes ollut liiaksi myötävaikutusta, vaikka yhden siinä keskustelun lomassa nautimmekin.

Heidi, Satu ja minä

Ilokseni olen ehtinyt myös tapaamaan Italian suomalaisia, joita minulle on ilokseni elinpiiriini Italiassa siunaantunut.

Heidin ja Satun kanssa nautimme lounasta Firenzessä, seuranamme Heidin poika, ja ai että teki hyvää höpötellä niitä näitä. Satun olen tuntenut monta vuotta ja aina tapaamme ruoan ja hyvä seuran merkeissä kun täällä olemme, joko kaksin tai perheidemme kanssa, ja Heidin tapasin livenä ensi kertaa. Heidi saapui Firenzeen Perugiasta, ja oli todella kiva nähdä kasvotusten vihdoin ja viimein. Heidin kirjoittaa blogia Heidin Italia.

(Vinkkinä Firenzeen saapuville – Satu vuokraa upeaa asuntoaan Firenzen trendikkäällä San Fredianon alueella, joten näin henkilökohtaisesti voin häntä suositella, mikäli kaupunkiin saavut ja etsit loma-asuntoa. Satu tuntee myös Firenzen ja esimerkiksi kaupungin ravintolat erittäin hyvin, joten vinkkejä löytyy. Asunnon tietoihin pääset tästä, tai laita minulle viestiä)

Yritän kerätä mahdollisimman kattavia vinkkipostauksia reissuiltamme taas lähitulevaisuudessa – pysytään kuulolla.

Italia matkakohteena: vinkit Italian matkaan lasten kanssa

Olemme lapsen kanssa viettäneet eniten aikaa Italiassa kodin lisäksi, ja minulle onkin tämän kokemuksen myötä kehittynyt melko hyvä tuntuma siitä, millainen paikka Italia lapsen kanssa on.

Meillä ei ole juurikaan kokemusta hotelleista, mutta siitä ihan tavallisesta elämästä siitäkin edestä – mistä pystyy ammentamaan hyvin vinkkejä lapsen kanssa matkustamiseen maassa, jonne miljoonat ihmiset matkustavat vuosittain viettämään lomaansa.

Ensimmäinen, ja se tärkein asia tietää on se, että Italiassa pidetään lapsista. He ovat osa jokapäiväistä elämää, ja heihin suhtaudutaan kuin kehen tahansa muuhunkin. Lasten kanssa on Italiassa mukava matkustaa.

Tämä juttu perustuu omiin kokemuksiimme pääosin Toscanan alueelta, Firenzestä ja sen lähistöltä. Meillä on jutun kirjoitushetkellä 1,5-vuotias lapsi, ja jutussa on hyödynnetty kokemuksia niin vauva-ajalta puolitoistavuotiaaksi asti. Pystyimme onneksemme viettämään Italiassa 2,5 kuukautta viime vuonna. Italia on iso maa ja erot pohjoisen ja etelän välillä ja niin kaupunkien kuin pienempien paikkojenkin välillä ovat suuret, joten tämä juttu on enemmänkin tällainen omiin kokemuksiin perustuva kooste.

Uusille lukijoille tiedoksi: mieheni Matteo on kotoisin Pratosta Firenzen kupeesta, ja vierailemme siellä usein hänen perhettään tapaamassa.

Voi olla että olen unohtanut ja jättänyt tästä jutusta jotain mieltä askarruttavaa informaatiota pois – autan mielelläni niin paljon kuin osaan, joten kommenttikentässä saa kysyä. Jos en osaa, niin Matteo osannee varmasti auttaa vielä enemmän!

Lasten ruokailu ravintoloissa

Aloitetaan ruoasta, joka on tärkeä osa italialaista kulttuuria. Sitä ei pääse pakoon – eikä tarvitsekaan – ja paikallisiin sapuskoihin on kiva tutustua myös lasten kanssa.

Lasten ruokailu Italiassa on asia, josta minä pidän todella. Lapsi huomioidaan ravintoloissa usein omana itsenään, mikä on mukavaa. Lapsesta ei tehdä numeroa, mutta hän on luonnollinen osa seuruetta. Tosin mielestäni Suomessakin on suhtauduttu lapsiin ihan mukavasti, enkä ole kohdannut esimerkiksi Vauva.fi:ssä esiintyviä horror-tarinoita suomalaisissa ravintoloissa. En ole tosin enää ilta yhdeksältä Suomessa lähtenyt lapsen kanssa ravintolaan, toisin kuin Italiassa. Mutta silti, ihan kivasti kaikki on Suomessakin sujunut.

Meille on onneksemme siunaantunut lapsi, joka syö lähes kaikkea, mikä helpottaa huomattavasti matkustamista. Hän on perinyt isänsä ruokahalun, itse en kuulemma lapsena juuri halunnut syödä.

Käymme Italiassa ollessamme usein ulkona syömässä. Etenkin viime aikoina olemme enää todella harvoin ottaneet lapselle omat ruoat mukaan, vauva-aikana niitä oli mukana enemmän. Usein tilaamme lapselle oman, normaalin annoksen, ja syömme itse sen loppuun mikäli hän ei sitä jaksa (tätä tapahtuu usein).

Lapsille löytyy usein ravintoloiden listalta paljon vaihtoehtoja. Lasten listoja ei juurikaan ole, mikä on mielestäni ihan hyvä asia. Meillä suosikkeja ovat olleet erilaiset pastat sekä vihanneksiin perustuvat annokset. 

Yksi asia on tärkeä tietää ja huomioida ennen matkaa, etenkin jos haluat syödä hyvin: Italiassa ravintolat menevät kiinni lounaan ja illallisen välillä, ja silloin ruoan hankkiminen voi olla työn takana, paikasta riippuen. Eli ota selvää ravintoloista ja niiden aukioloajoista matkakohteessasi etukäteen, säästyt näin monelta vaivalta (ja potentiaalisesti turistiravintoloiden ryöväykseltä). Ravintoloissa syödään myöhään, ennen kahdeksaa harva lähtee ravintolaan. Lapset kulkevat mukana.

Lapselle listalta tilattu ruoka-annos Artiminossa (Toscana)

Lasten ruoan saatavuus yleisesti

Lasten purkkiruokaa löytyy kaupoista melko hyvin. Olen tosin huomannut että valikoima eroaa esimerkiksi Saksasta, ja Italiassa on tarjolla vähemmän ns. “valmiita” purkkiruokia, joissa olisi esimerkiksi lihaa ja vihanneksia sekaisin. En osaa täysin verrata tilannetta Suomeen, mutta kuvittelisin että Suomi ja Saksa ovat lastenruoiltaan melko samanlaisia. Purkkiruokia toki Italiassa on, mutta ne ovat enemmän joko pelkkää vihannesta tai pelkkää lihaa. Prenatal-nimisestä kaupasta löytyy lapselle lähes mitä tahansa, kuten myös suurimmista supermarketeista (esimerkiksi Esselunga).

Meillä anoppi valmistaa paljon ruokaa tuoreista aineksista, ja ne maistuvat oikein hyvin myös lapselle. Eli jos majoituksessasi on keittomahdollisuus, Italiassa saa toreilta ja kaupoista ostettua usein ihania, tuoreita raaka-aineita. Olemme myös ostaneet aina korvikkeet ja vaipat paikan päältä. Tosin jokaisen kannattaa toki pohtia, mistä oma lapsi pitää ja miten lapsi on tottunut uusiin makuihin. Oma lapsi juo Italiassa vettä sekä pullosta että hanasta (kuten me itsekin). Hanavesi on ainakin Toscanassa (Prato, Firenze) juomakelpoista, tosin ei välttämättä kovinkaan hyvän makuista. Eli pullovesi on käytössä enemmän, mutta hanavesi toimii jos sitä ei sattumalta ole.

Ruokakauppojen sijainti kannattaa selvittää hyvissä ajoin etukäteen. Matteon perhe asuu keskusta-alueella, jossa talot on rakennettu 1400-luvulla. Siellä ei ole luonnollisesti otettu huomioon nykyajan vaatimuksia ruokakaupoille, joten isompaan ruokakauppaan tulee lähteä erikseen autolla. Pieniä kauppoja on siellä täällä, ja niissä käydään tilanteen mukaan – mutta niistä ei saa aina kerralla kaikkea. Osa näistä pienemmistä kaupoista sulkeutuu päiväsaikaan, ja avautuu taas illalla. 

Turvaistuimet ja auton vuokraus

Matkat sujuvat Italiassa lasten kanssa yleisesti oikein hyvin kaikkien käytännön asioiden osalta, eikä suuria kommervenkkejä ole odotettavissa.  Muutamia asioita kannattaa kuitenkin ottaa huomioon ennen matkaa, esimerkiksi turvaistuimet.

Autoa vuokratessa lastenistuin kannattaa varata jo auton varaushetkellä, kuten nyt missä tahansa muuallakin. Keski- ja Etelä-Euroopassa lapset matkustavat usein kasvot menosuuntaan noin vuoden ikäisestä alkaen, mikä  käsittääkseni eroaa Suomesta hieman (olen kuullut, että lapsen suositellaan Suomessa matkustavan selkä menosuuntaan jopa kolmeen ikävuoteen asti, minut saa korjata mikäli asia ei näin ole). Vuokra-autoissa on täten usein istuin, jossa kasvot ovat lähes poikkeuksetta kasvot menosuuntaan. Isofix ei myöskään ole aina välttämättä oletus.

Me olemme ostaneet oman istuimen autoilua varten Italiassa, ja se on kasvot menosuuntaan. Kotona Saksassa meillä on telakka-istuin, jossa lapsi matkustaa kasvot poispäin menosuunnasta (istuin kääntyy kasvot menosuuntaan, mikäli tarve on), emmekä ole nähneet fiksuksi kuljettaa sitä Saksan ja Italian väliä.

Portovenere, ihastuttava kylä lähellä Cinque Terreä

Liikkuminen rattaiden kanssa

Mikäli suunnitteilla on kaupunkiloma eritoten Italian vanhoissa kaupungeissa, suosittelisin matkalle otettavaksi mukaan mahdollisimman pieniä ja ketteriä rattaita. Esimerkiksi osassa Firenzeä jalkakäytävät ovat monin paikoin melko kapeita. Toki pelkkiä kävelykatujakin löytyy.

Cinque Terren alue olisi ollut hankala suurten rattaiden kanssa, ja me päätimme jättää rattaat kokonaan kotiin. Kantoreppu toimi vallan hyvin, olihan meitä oli 4 aikuista kantamassa. Olemme pärjänneet Italian reissuillamme kohtuullisesti Stokke X-plory -rattailla, ja nykyään meillä on tulevia matkoja varten hankittuna Babyzen Yoyo -matkarattaat. Jälkimmäisistä en tosin osaa vielä sanoa juuta enkä jaata Italian matkoilla, sillä ne ovat melko tuore hankinta.

On myös paikkoja, joissa jalkakäytävä loistaa täysin poissaolollaan. Autot ja jalankulkijat kulkevat “sulassa sovussa” yhdessä, ja näillä paikoilla kannattaa pitää silmät selässäkin. Näin etenkin muutamissa vuoristokylissä Toscanassa. Italian liikenne on oma taiteenlajinsa, ja etenkin siihen tottumattoman kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta, erityisesti lasten kanssa liikkuessa – niin jalankulkijana kuin autollakin. Liikenne on lopulta ihan joustavaa ja toimivaa, kun osaa hieman ennakoida. Sitä ei kannata pelätä etukäteen, ainakaan mitä pohjoisemmassa liikkuu.

Joku viisas joskus totesikin, että mitä vähemmän sääntöjä Italian liikenteessä noudattaa, sitä paremmin kaikki menee.

Junamatkailu lasten kanssa Italiassa

Junamatkailussa ei ole sinsänsä Italiassa mitään sen ihmeempää lasten kanssa, mutta esteettömyys ei ole aina viimeisen päälle mietittyä. Suomessa VR:n leikkivaunuihin tottuneet tulevat luultavasti pettymään, enkä ole vielä vastaaviin konsepteihin törmännyt Italian raiteilla – jos niitä on, niin saa vinkata! (Tosin myönnettäköön etten ole koskaan VR:n kyydillä lapsen kanssa matkustanut, mutta mitä olen kuullut ja kuvia nähnyt)

Junilla matkatessa, etenkin Trenitalian hieman vanhemmalla kalustolla, rattaiden kanssa on hyvä huomioida se, että vaunun vievät portaat ovat usein jyrkät. Jos on matkassa yksin, kannattaakin pyytää apua kanssamatkustajilta, sillä minä en ainakaan itse selviäsi lapsen ja rattaiden kanssa niissä yksin. Italialaiset ovat onneksi avuliasta väkeä.

Bologna-Milano-välillä oli rattaiden kanssa muutenkin taiteilemista – emme halunneet jättää rattaita ovien viereen valvomatta, joten kasasimme ne ja otimme junan hyttiin mukaan. Näiden uusien matkarattaiden kanssa junamatkailu näissä junissa tulee luultavasti helpottumaan huomattavasti, koska ne menevät todella pieneen tilaan.

Tähän kun vielä taittelee rattaat kasaan, niin on hieman ahdasta. Onneksi oli yksi ylimääräinen penkki vieressä!

Tämä on kuitenkin tapauskohtaista. Uudemmat “paikallisjunat” esimerkiksi Toscanassa Pistoian ja Firenzen välillä ovat huomattavasti esteettömämmät, ja niillä matkustaminen taittuu rattaiden kanssa ilman sen suurempaa ongelmaa.

Trenitalialla on olemassa Children Free -kampanja, lue lisää kampanjasta täältä.

Nähtävyydet

Suurimpien kaupunkien nähtävyyksissä, kuten esimerkiksi Roomassa ja Firenzessä, vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä suosituimpiin nähtävyyksiin on usein jonoa. En ole itse lähtenyt lapsen kanssa museoihin tai näyttelyihin, joissa haluaisin viettää aikaa ihan rauhassa kuljeskellen. Isomman lapsen kanssa tilanne voi toki olla toinen. Itse rakastan lapsen kanssa italialaisissa pikkukaupungeissa viipyilyä ja maaseutua – toki olemme usein Firenzessäkin, mutta viihdyn paremmin väljemmillä vesillä.

Moni suosittelee, että suosituimpiin paikkoihin tulisi mennä mahdollisimman aikaisin, ja liput tulisi varata hyvissä ajoin etukäteen etenkin lasten kanssa. Firenzessä ja Roomassa joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai on yleensä museopäivä, jolloin tiettyihin kohteisiin pääsee ilmaiseksi (tarkista kohteet etukäteen). Olen käynyt museoissa ilman lasta, ja välttäisin itse näitä ilmaispäiviä lasten kanssa – ellei halua olla paikalla hyvin aikaisin.

Walks of Italy -sivusto on listannut muutamia hauskoja tapoja pohjustaa matkaa Italiaan lasten kanssa, artikkeliin pääset tästä.

Tässä tietoa Roomasta ja kuukauden ensimmäisen sunnuntain ilmaisista museoista: First Sunday of the Month Museums Are Free in Rome

Majoitus

Majoituksesta en sen enempää osaa sanoa, sillä käytämme majoituspalveluita hyvin harvoin. Yhden vinkin voin kuitenkin antaa, sillä kerran olemme olleet lomalla ihan oman pienen perheen kesken, ja päädyimme agriturismoon Carnignanon seudulle Praton ja Firenzen puolimatkaan. Agriturismot ovat oikein kivoja paikkoja lasten kanssa, emmekä maksaneet muutamasta yöstä ainakaan sataa euroa enempää per yö elokuun lopussa / syyskuun alussa. Etenkin off season -aikoina hinnat voivat olla hyvinkin edullisia.

Paikan nimi oli Tenuta La Borriana. Siellä oli lasta ajatellen myös hyvin vaatimaton leikkipaikka, jota emme kuitenkaan käyttäneet. Argiturismot sijaitsevat yleensä luonnon helmassa, ja meidän lapsi nautti kovasti valitsemamme paikan uima-altaasta. Agriturismossamme oli myös ravintola, jossa söimme iltaisin illallisen – ja se oli muuten hyvä ravintola. Paikkaan oli tosin jo suositusta Italian sukulaisiltamme, joten tiesimme ettemme aivan mihin tahansa paikkaan olleet menossa.  Mukava paikka muutaman yön lomalle lapsen kanssa, auto on tosin välttämätön, niin paikalle pääsyä varten kuin päiväretkiäkin ajatellen.

Sesonkiaikana Tenuta La Borrianaan pääsee maksusta myös uima-altaalle, jos ohi ajaessa tekee mieli pulahtamaan.

Monet paikalliset lapsiperheet viettävät lomaa Toscanan rannikolla leirintäalueilla, joissa on melko hyvät palvelut ja usein kuljetus läheiselle rannalle. En ole itse kovinkaan innokas karavaanari tai telttailija, etenkään lapsen kanssa. Kokemuksiani toscanalaiselta leirintäalueelta pääset lukemaan täältä.

Ciao Bambino -sivustolta löytyy lisää ajatuksia majoituksista Italiassa lasten kanssa. Sieltä löytyy myös vinkkejä lapsiystävällisiin agriturismoihin Toscanan alueella (artikkeli on tosin joitain vuosia vanha, joten tarkastathan kiinnostavat kohteet erikseen netistä tai soittamalla).

Oma tila

Italiassa matkatessa kannattaa ottaa huomioon se, että vaikkapa kauppareissulla italialaismummo saattaa tulla ihastelemaan lasta.

Lasta voidaan ihastella ja joskus kosketellakin, ja hänelle jutellaan hyvin usein. Se kuuluu Italiassa kulttuuriin ja tapoihin, eikä siinä ole mitään outoa. Tiedostan kuitenkin, että se ei aina kuulu suomalaisiin tapoihin, joten tätä kannattaa pohtia hyvissä ajoin jo etukäteen.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on lasten kanssa Italiassa matkustamisesta?

Suomalais-italialaisen kodin sisustusfilosofiasta

                                                                                              *kaupallinen yhteistyö: Desenio

Suomalainen ja italialainen asuvat samassa kodissa Saksassa. Suomalainen pitää pohjoismaisesta designista, yhdistettynä hieman neutraaleihin väreihin ja vanhoihinkin huonekaluihin. Italialaiselle sisustus on oikeastaan aika sama – hän tosin vierastaa kokovalkoisia koteja. Suomalainen ei pidä Italiassa suositusta tummasta puusta esim lattian värinä, vaan suosii eri vaalean sävyjä. Perinteinen puulattia olisi aivan ihana, joko puun värissä, valkeana tai jopa harmaana.

Tämä on meidän perheemme lähtökohta sisustuksellisesti.

Minua sisustaminen kiinnostaa, ja seuraan jonkin verran sisustusaiheisia Facebook-ryhmiä, nettisivustoja ja Instagram-tilejä. Ostan joskus satunnaisesti myös joitain sisustusaiheisia lehtiä. Matteon ainoa toive on kotiin liittyen on se, että väriä olisi kokovalkoista kotia enemmän. Ettei mentäisi ihan valkoisella linjalla.

Haluan Matteonkin viihtyvän omassa kodissaan, enkä vain yksin päättää kaikesta, vaikka paljon päätöksiä sisustuksellisesti teenkin. Tosin teen töitä kotona, ja vietän siellä häntä enemmän aikaa, joten on tärkeää että pidän näkemästäni. On tästä keskustelutu useaankin otteeseen, vaikka tuota italialaista osapuolta ei sisustus tosiaan niinkään kiinnosta. Paras palaute on kuitenkin ollut se, kun hän eräänä päivänä kotiin tullessaan kertoi, miten meillä näyttää kivalta. Kompromissi saavutettu.

Ps. Alekoodi Deseniolle jutun lopussa!

Kuten tiedätte, muutamme usein eri maiden väliä, mikä tuo oman lisämausteensa soppaan. Meillä on sisustuksessa paljon perinteistä Ikeaa, mutta muutama kalliimpi design-tuote kiinnostelisi kovasti. Vielä ei kuitenkaan ole niiden aika, koska tavaroiden roudaaminen paikasta a paikkaan b on hieman työlästä, riskialtistakin, ja koen että kalliimmat pohjoismaiset designit tulevat kuvaan sitten kun joskus olemme asettuneet aloillemme edes hetkeksi. Tai niin, että tiedämme että parin vuoden päästä emme taas muuta.

Olen tätä aihetta sivunnut hieman ennenkin, mutta nyt keskityn sisustukseen siltä kantilta, miten meillä pohditaan sisustusjuttuja kulttuurierojen näkökulmasta. Miten paljon meillä on kotona vaikutusta Suomesta, miten paljon Italiasta?

Suomalaisuus näkyy italialaisuutta enemmän

Myönnettäköön, että meillä Italia näkyy kotona todella vähän. Ehkä Italiasta muistuttavat eniten espresso-pannu sekä erilaiset espresso-kupit. Sekä suuri valikoima erilaista pastaa lasipurkeissa.

Pohjoismaisuus on sitten meillä enemmän näkyvämpi juttu. Kodin sisustus on meillä yleisilmeeltään vaalea, ilman mitään värihurjasteluja – ja sisustusta on sitten vähän ”piristetty” eri tekstiilein.

Suomi on esillä melko perinteisin tavoin – Suomi-designia meiltä löytyy lähinnä mukien ja muutaman esineen muodossa. Matteokin pitää muumimukeista, ja ne ovat hänen mielestään sopivan kokoisia kahvikuppeja. Olen itse tykästynyt Taika-mukeihin, sillä ne miellyttävät silmää ja ovat juuri sopivan kokoisia teemukeina.

Italiassa ei näitä suomimukeja luonnollisesti oikein tunneta, mutta ne ovat meillä  nyt jokapäiväisessä käytössä. Italialainen ei ehkä ymmärräkään, kuinka tärkeitä nuo jutut suomalaisille ovat, vaikka pieniä juttuja ne tavallaan ovatkin. Pieni pala Suomea maailmalla. Uskon, että näitä löytyy todella monesta suomalaiskodista maailmalta – enkä edes usko, vaan tiedän. Ja olen kuitenkin muutamassa käynyt. En kuitenkaan koe olevani kovinkaan intohimoinen suomi-designin keräilijä: pidän esimerkiksi juurikin näistä mukeista, muttei kokoelmani järin suuri ole.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Desenion kanssa, ja sain tilata heidän kauttaan meille lisää heidän julisteitaan. Jos esimerkiksi yhtään Instagramin skandinaaviseen sisustukseen liittyviä tilejä ja hashtageja seuraa, luultavasti Desenion julisteet ovat tulleet näillä kanavilla vastaan.

Real life office check – ei aina järjestyksessä, mutta toimii ja oma toimistonurkka on hyvin mieleinen! 

Tilasin meille kuvissa näkyvät Nine arch bridge-, Exploring- ja Banana leaves close up -julisteet, koossa 30×40, ja London street view -julisteen isommassa, 50×70-koossa.

Halusin meille luonnollisen värisiä julisteita, ei mitään liian raflaavaa, ja himoitsemani kultaiset kehykset. Tilasin myös yhdet suuremmat, pinkit kehykset (50×70), sillä halusin hieman väriä kehysten muodossa lapsen makuuhuoneessa sijaitsevaan nurkkaukseen. Julisteet ovat sopivan simppeleitä, sopivat meidän sisustukseen sekä etenkin banaaninlehti tuo vähän väriä.

Yksi omista suosikeistani on tuo banaaninlehtitaulu, joka tuo kivasti vihreää värä kotiin. Meillä ei ole juurikaan kasveja, koska ei viitsi niitä aina reissujen ajaksi naapuriin viedä hoitoon, joten tulkoon se väri näin kuvan kautta sitten. Desenion sivuilta löytyy paljon erilaisia kasviaiheisia julisteita. Luontoaiheiset printit ovat myös omaan makuuni.

En yleensä pidä tummasta puusta sisustuksessa, mutta tein yhden poikkeuksen

Tumma puu on yksi asia, joka usein erottaa meidät sisustuksellisesti. Ei kuitenkaan aina. Italiassa mennään tosiaan sisustuksessa usein huomattavasti värikkäämmällä linjalla, ja vaikka en olekaan koskaan pitänyt siellä hyvinkin suositusta tummasta puusta, löytyy meiltä kadulta pelastamani tummapuinen kirjoituspöytä. Itseasiassa olen siihen hyvinkin ihastunut.

Kirjoituspöydällä on itseasiassa ihan hauska tarina. Meilläpäin Saksaa saa jättää ennalta määrättyinä päivinä tarpeettomat tavarat ulos kadulle (taitaa olla kerran kuussa, en ole aivan varma), josta kaupungin työntekijät käyvät ne sitten noutamassa. Päivät ovat luonnollisesti ennalta tiedossa, ja parhaat viedään usein nopeasti naapureiden tai keräilijöiden toimesta, ja kaupungin työntekijöiden tehtäväksi jää sitten noukkia jämät.

Himoitsin tätä kirjoituspöytää päivän ajan ikkunastamme käsin, kunnes Matteo kävi sen ystävällisesti minulle noutamassa. Saimme naapurin mieheltä kantoapua, ja eipä mennyt kauaakaan kun paikalle jääneet loputkin tavarat käytiin noutamassa paikalle tulleen käytetyn tavaran keräilijän toimesta. Siellä olisi ollut vielä kiva lipastokin, mutta se ei vain enää mahtunut meille. En pidä liiasta tavarasta, mutta en kuitenkaan ole täysi minimalisti. Kuitenkaan en meille “rohmua” enemmän tavaraa, kuin tarve on ja haluan pitää tilan avarana ja selkeälinjaisena.

Pidän pöydästä paljon, mutta en tiedä mitä pöydälle tapahtuu, kun ja jos joskus muutamme. Nyt se on lähtemätön osa kotiamme.

Matteo toivoisi vielä enemmän väriä – ja lapselle värit “sallitaan”

Kysyin Matteolta, toivoisiko hän kotiin vielä enemmän väriä, tai mitä hän sisustuksesta noin ylipäätäänsä ajattelee. Kuten sanoin, ei asia häntä juurikaan kiinnosta, ja koska minua kiinnostaa enemmän, aika paljon minä päätän sisustuksesta.  Olemme mielestämme saavuttaneet melko hyvän kompromissin, ja vaikka vaalea perustana kodissamme onkin, on meillä myös sitä väriä.

Juttelimme eräänä aamuna aamiaispöydässä tästä sisustusasiasta, ja sivusimme vielä aihetta siltä kantilta, että lapsen kanssa on kiva, että värit myös näkyvät. Meillä on lelut välillä sikin sokin, ja iso osa niistä lelukorissa olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Haluamme, että lapsi voi ja saa näkyä kodissa, eikä leluja sen kummemmin piilotella. Osa leluista ei mitenkään sovi värimaailmaan, mutta ei se haittaa (vaikka myönnettäköön, että yhden kerran vähän turhan värikäs leikkikeittiö jäi kauppaan). Olen kuitenkin hankkinut meille silmääni miellyttävän, puunvärisen lelukorin, johon illan tullen kasaan lelut.

 

Lontoota makuuhuoneeseen

Lontoo-aiheinen taulu sopi hyvin lapsen makuuhuoneessa sijaitsevaan nurkkaan, ja se tuo vähän piristettä muuten vaaleaan makuuhuoneeseen.

Taulu sopii mielestäni kivasti lapsen 1v-syntymäpäiviltä koristeena toimineesen vesimeloniriipukseen, joka löysi paikkansa puolivahingossa makuuhuoneesta. Meillä on melko hyvin neliöitä kolmelle, noin 90, mutta asunnon pohjaratkaisu on sen verran huono, että lapsella ei ole vielä omaa huonetta ja hän nukkuu huoneessamme. Antaisin oman toimistoni mielelläni lapsen käyttöön, mutta sen sijainti keittiön takana ei ole se optimaalisin – sinne kuuluu kaikki, ja vietämme keittiössä kuitenkin paljon aikaa iltaisinkin.

Lattiassa meillä on ihan perinteistä vaaleaa parkettia – Italiassa on tummaa kaakelia lattiassa melko paljon, ja se tumma on puolestaan Matteon mieleen. Omaani taas ei niinkään, mutta jos joskus Italiaan asetumme (voi olla, että ei, mutta mahdollisuus aina on), sellainen on todennäköisesti vastassa. Etenkin, jos asunto on vanhassa talossa.

Toisaalta, siinä onkin sitten hauska sisustushaaste. Olen käynyt muutamassa upeassa, vanhassa toscanalaiskodissa, jossa tätä kaakelia on koko huushollin täydeltä. Ja onhan se kesällä ihan hyödyllinenkin. Nämä vanhat asunnot ovat yksi unelmani Italiassa, ja niissä on sisustuksellisesti todella paljon potentiaalia – vaikka sen tumman lattian kanssa

Millainen sisustus kotonasi on? Jos kulttuureita on enemmän, näkyvätkö ne?

Koodilla LEENA25 saat 25% alennuksen julisteista 27.2-1.3. Alennus ei koske Handpicked / collaboration -julisteita eikä kehyksiä.

Matkavinkit Roomaan ensikertalaiselle: mistä tietoa ennen matkaa

En tee uudenvuodenlupauksia. En koe, että alkuinnostuksen jälkeen lupaus säilyy, enkä tänäkään vuonna tehnyt sen kummempaa. Tein kuitenkin varovaisia tavoitteita – joista yksi johtaa juurensa erääseen jouluiseen ajomatkaan moottoritiellä hieman Firenzen ulkopuolella. Tämä moottoritie johtaa Roomaan, ja pohdin matkalla ääneen, miksen ole siellä koskaan käynyt. Ehdotin jopa spontaania ilta-ajelua Roomaan, mutta kuskini eli Matteo ei tästä ajatuksesta varsinasesti innostunut. Lapsenvahtikin meillä oli seuraavaan iltapäivään asti, mutta ehkä sinne Roomaan sitten kuitenkin on parempi mennä ajan kanssa.

Firenze ja Rooma ovat vähän kuin Kuopio ja Jyväskylä, etäisyyksien ja matka-aikojen puolesta siis. Muutama tunti, ja olisin ollut anoppilan reissuilla Roomassa, ja olisin helposti voinut tehdä Roomaan jopa päivän reissun.  Tänä vuonna on kuitenkin vihdoin Rooman aika.

Artikkelikuva muuten huijaa vähän, sillä se on otettu Firenzessä. Ajattelin kuitenkin, että se Italia-fiiliksissä sopii tähän oikein hyvin.

Rooma on kohde, jonne suuntautuva matka kannattaa varmasti suunnitella erityisellä huolellisuudella. Onhan kyseellä suurkaupunki, jossa nyt ei varsinaisesti saa tutustua nähtävyyksiin omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, etenkään kesän loma-aikoina. Rooma kiehtoo monia, eikä se nyt mikään ihme ole. Rooman historia, historialliset nähtävyydet ja italialainen elämänmeno houkuttelevat.

Olen nyt etsinyt jonkin verran tietoa Roomasta, lähtökohdasta että vietämme kaupungissa pitkän viikonlopun. Internet on pullollaan Rooma-vinkkejä, ja olen koonnut tähän juttuun vinkkejä ja inspiraation lähteitä eri näkökulmista ensi kertaa tuohon ikuiseen kaupunkiin matkaavalle. Nämä ovat auttaneet minua suunnittelussa paljon, vaikka varmasti tässä on vain murto-osa Roomaan liittyvistä vinkeistä ja sivustoista.

Olen vähän innostunut matkani suunnittelun ja Rooman kanssa, toivottavasti moni samassa tilanteessa oleva löytää mieleisiä vinkkejä jutusta!

ENNEN MATKAA:

Hyödynnä suomalaisten Rooma-asiantuntijoiden vinkit

Tiesittekö, että suomalaisessa nettikansan joukkoon kuuluu ainakin kaksi kovan luokan Rooma-asiantuntijaa?

Toinen asiantuntijoista on roomatar Heli, ja toinen on vuosikymmen sitten kaupunkiin hurahtanut Milja. Roomaan keskittyneitä asiantuntijoita voi toki olla enemmänkin, mutta nämä kaksi daamia ovat omalla seurantalistallani – lisää saa toki vinkata!

Helin Näkymiä vihreältä kukkulalta-blogi ja Miljan Opas Roomaan -sivusto ovat tietolähteitä, joista olen vinkannut kaikille Roomaan matkaaville ystävilleni. Näiltä sivuilta on hyvä aloittaa matkan suunnittelu. Olen linkannut tähän juttuun molemmista mielenkiintoisimpina pitämäni artikkelit, mutta hyödyllistä sisältöä molemmat ovat täynnä joka tapauksessa – näistä kahdesta on hyvä aloittaa Rooman tutkiminen ja laittaa suunnitteluprosessi pyörimään.

Kuva: Lähtöportti -blogi // Mika Väistö

Paikallisnäkökulmaa Roomaan löytyy hyvin englanniksi

Kun nykyään etsin tietoa matkakohteestani, yritän löytää paikallisten blogeja kotikaupungistaan. Näitä blogeja ja sivustoja riittää suurimpien ja suosituimpien kaupunkien kohdalla: esimerkiksi Girl in Florence on Firenzen matkaajalle arvokas tietolähde, ja sen kautta olen monta ihanaa paikkaa Firenzessä löytänyt. Roomaan tällaisia blogeja mahtuu monia, mutta olen jo vuosia seurannut etenkin Heart Rome -nimistä sivustoa.

Italialais-australialaisen Maria Pasqualen Heart Rome on yksi Rooma-kuumeeni synnyttäjistä, ja nyt Rooman matkaa pohtiessa sitä on tullut seurailtua ”sillä silmällä” entistä tarkemmin. Tutustuin Heart Romeen muistaakseni juurikin Girl in Florence -blogin kautta, ja se on seurannassani myös Instagramissa. Pasquale on hiljattain julkaissut myös Roomaan liittyvän kirjan, ja tässä kamppailen itseni kanssa ostaisinko sen – jotenkin tuntuu että aikani ei tällä hetkellä riitä kirjoille, mikä on osaltaan vähän tekosyykin. Ehkä naputtelen sen vielä ostoskoriin ennen reissuani.

American in Rome -blogista löytyy yhdysvaltalaisen expatin näkökulmaa Roomaan ja vinkkejä matkailjoille. Esimerkiksi 8 Ways to Save Money on Your Next Trip to Rome on mielenkiintoinen artikkeli. Jäin myös selaamaan 50 Free Things to Do in Rome -artikkelia pidemmäksi aikaa.

Blogeja ja erilaisia sivustoja googlaillessa kannattaa aina muistaa, että ne heijastavat kirjoittajansa näkökulmaa. Kaikki ei luonnollisesti sovi kaikille. Yksi elämän totuuksista on se, että tykkää yhdestä viinibaarista ja joku toisesta, ja se on ihan fine. Sopivalla kriittisyydellä internetin syövereistä löytyy kuitenkin usein paljon apua. Tutustu etenkin paikallisten vinkkeihin, mutta matkablogeistakin löytyy usein hyödyllistä tietoa ja inspiraatiota.

Suomalaiset matkabloggaajat ja matkailusivustot ovat ottaneet Rooman omakseen

Oppaista Tripsteristä löytyy oma Rooma-palsta ja opaskirja.  Oppaan ja blogin kirjoittaja on Anu Rinkinen, ja pienen etsinnän jälkeen Tripsterin sivuilta selviää hänen suhteensa Roomaan: kirjoittaja on asunut kaupungissa, ja viettää osan vuotta Italiassa. Tämä on matkaoppaita etsiessäni ja lukiessani tärkeä tieto – haluan lukea opasta, jonka kirjoittaja on  asunut kaupungissa (tai on vastaavasti viettänyt siellä paljon aikaa). Se luo uskottavuutta, joten tiedon soisi löytyvän heti jutun yhteydestä. Tripsteri vaikuttaa muuten mielenkiintoiselta, kotimaiselta opaskirjasarjalta.

Tässä myös kaksi blogivinkkiä, joiden avulla pääsee hyvin alkuun matkan suunnittelussa ja fiilistelyssä:

Lähtoportti: 10x Rooma

Syö Matkusta Rakasta: Rooma

Nähtävyydet ja kulttuuri

Rooma on kuuluisa nähtävyyksistään ja kulttuuristaan – tietenkin.

Tasty Travelissimo on kerännyt Rooman 10 nähtävyyttä yhteen juttuun – aloitin tästä itse Rooman tärkeiden kohtien tutkimisen, Helin ja Miljan blogien ohella.

Opas Roomaan -sivusto on koonnut mielenkiintoisia Roomaan liittyviä street art -juttuja samaan paikkaan,  kuten myös tietoa antiikin Roomasta. Rooman kätkettyihin aarteisiin voi tutustua Näkymiä Vihreältä Kukkulalta-blogissa.

Ruoka

Italia ja ruoka, niin lyömätön yhdistelmä!

Rooman suunnalta on kuitenkin kantautunut korviini eriäviä mielipiteitä siitä, minne kannatta illan tullen suunnistaa illalliselle. Tämä ruoka-osio on nyt pidempi kuin moni muu tässä artikkelissa, mutta se nyt kuvastaa niitä omia kiinnostuksen kohteitani – haluanhan Roomaan myös syömään.

Isoon kaupunkiin, jossa on paljon matkailijoita, mahtuu omat haasteensa myös ravintolaskenen osalta. Monesti kuulee myös, että Roomasta ei saa hyvää ruokaa. Tähän liittyen Näkymiä vihreältä kukkulalta blogin teksti Aito, paikallisten suosima ravintola jossa ei ole turisteja – onko se hyvän ravintolan merkki? on loistava teksti, joka kannattaa ehdottomasti lukea. Kysyin tästä Rooman ruoka-asiasta myös Matteolta, joka on kaupungissa usein käynyt ja moni hänen ystävänsä asuu siellä (mikä ei nyt hänestä varsinaisesti aiheen asiantuntijaa tee, mutta vähän hajua asiasta kuitenkin) – hän oli samaa mieltä Helin kanssa, että hyvää ruokaa kyllä löytyy, tutkimusta tulee tosin tehdä etukäteen ja reippaalla kädellä. Minulla ei ole asiasta mitään hajua, joten en osaa sen enempää ottaa kantaa tähän.

Markkinat ovat aina mielenkiintoinen kohde tuoreen ruoan ystäville ja kotikokeille – ne tarjoavat omanlaisensa näkökulman matkalle, jos haluaa tehdä ruokaa esimerkiksi vuokra-asunnossa, jossa on oma keittiö. Miksei muutenkin.

Tässä joitain kahlaamiani linkkejä. Pientä ristiriitaa on tosin havaittavissa: toiset sanovat, että älä syö lähellä turistinähtävyyksiä, sitten muutama suositus löytyy paikalliselta niiltä kulmilta (paikallisuus toki ei aina ole tae mistään, mutta ruokaankin keskittyvän sivuston suosituksia jäin kuitenkin hetkeksi lukemaan):

Heart Rome: Where to eat near Rome’s monuments.

Elizabeth Minchilli: Shopping at the market in Rome + 5 rules

Elizabeth Minchilli: Rome Restaurants

Näkymiä vihreältä kukkulalta: Ravintolaopas Trastevereen, muita Helin suosituksia Rooman ravintoloista pääset lukemaan tästä.

An American in Rome: Best Wine Bars in Rome

An American in Rome: Rome Restaurant Reviews

Opas Roomaan: Vegaaniravintolat

Tripsteri: Rooman parhaat viinibaarit

Oma huomio: viimeiset viisi vuotta ovat opettaneet minulle sen, että italialaiset ovat todella tarkkoja ruoka-ajoistaan (paino sanalla erittäin). Kannattaakin varautua siihen, että ravintolat eivät ole auki lounas- ja illallisaikojen välillä. Tai ainakaan ne hyvät ja ”oikeat” italialaisravintolat. Kysyin Matteolta miten tämä lounashomma käytännössä hoituu hänen kokemuksensa mukaan, ja sain lounasajoista määrittelyksi: ”12:30 is early and 14:00 is a little bit late”. Näin selkeää tämä homma on, ehhhh!

Matteo sanoi, ettei oikeastaan kukaan mene syömään ennen kahdeksaa (tämä toki Toscanassa), ja Heli tuossa tämän ruoka-osion alkuun linkkamassani jutussa mainitsi, että Roomassa ravintolat ovat auki noin puoli kahdeksasta eteenpäin. Jos tuntuu, että iltapäivällä tarvitsee välipalan, kannattaa siihen varautua etukäteen. Aperitivo-paikat aukeavat usein 6-7 aikoihin.

Päiväretket Roomasta

Mikäli aikaa on, päiväretket Roomasta ovat mukava tapa tutustua Italian pienempiin kaupunkeihin ja kyliin. Tämä on itselleni lempitapa tutustua Toscanaan, enkä epäile hetkeäkään etteikö Roomankin lähellä olisi ihania paikkoja.

An American in Rome -blogista löytyy vinkkejä päiväretkille Roomasta, Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogin Helillä on hyviä vinkkejä Lazion alueelle. Tuosta An American in Rome -blogista jäi erityisesti mieleen juustonvalmistukseen tutustuttava retki Rooman maaseudulle.

Käytännön vinkit Roomaan

Miten liikutaan lentokentältä keskustaan, miten metro toimii, miten Rooma toimii?

Opas Roomaan: Lentokenttäjuna Fiumicinolta keskustaan

Tripsteri: Liikkuminen Roomassa

Näkymiä vihreältä kukkulalta: Rooman nähtävyydet jonottamatta ja muut hermoja säästävät vinkit Rooman lomaa varten

Näin täällä on aloitettu reissun suunnittelu, hyviä tietolähteitä otetaan toki vastaan mielelläni! En ole vielä noita lounasaikoja enempää konsultoinut Matteota tai hänen roomalaisia kavereitaan, reissun jälkeen palaan tähän erikseen.

Kuinka sinä etsit tietoa ennen matkaa?

Air Dolomiti – kokemuksia Italian lennoilta

Taas yhden Italian matkan ollessa takana  on mukava kirjoittaa yhdestä lempiaiheestani, eli lentämisestä. Ja Italiasta tietysti, Air Dolomiti kun yhdistää kätevästi nämä molemmat aiheet.

Air Dolomiti on ollut minulle melko uusi lentoyhtiötuttavuus, ja tutustuin heihin ensi kertaa vuonna 2014 matkatessamme Firenzeen anopin luo.

JULKAISTU UUDELLEEN JA MUOKATTU ALKUPERÄISESTÄ 2014 -VERSIOSTA 4.1.2018 

Tuon ensi lennon jälkeen olemme matkanneet usein Air Dolomitin siivin, etenkin nyt kun Airberlin meni konkurssiin ja meiltä Düsseldorfista loppui suorat lennot Firenzeen. Viimeksi lensimme yhtiöllä pari viikkoa sitten Frankfurtista Firenzeen heidän kyydissään. Tällä kertaa kanssamme mukana oli 1,5-vuotias lapsi.

Yhtiö on saksalaisen Lufthansan partneri ja tarjoaa reittejä pohjoisen Italian kaupunkeihin – valikoimaan kuuluu pohjoisen Italian kohteiden tosin lisäksi suorat lennot Etelä-Italiaan kuten Bariin ja Cataniaan. Näin ollen Lufthansa pystyy tarjoamaan hyvät yhteydet niin Helsingistä kuin Düsseldorfistakin esimerkiksi Firenzeen, jonne lentäminen ei ole se maailman helpoin juttu.

Näillä lennoilla on usein  suomalaisia kanssamatkustajia, joten reitti on selkeästi löydetty myös suomalaisten matkailijoiden toimesta.

Lennot kulkevat joko Frankfurtin tai Münchenin kautta, joten vaihto suurella lentoasemalla kannattaa ottaa huomioon ennen matkaa. Etenkin Frankfurtissa on pari kertaa saanut mennä pää kolmantena jalkana lennolta toiselle.

Aloittaessani kirjoittamaan tätä juttua, olin aivan varma että olin lukenut kyseisestä lentoyhtiöstä suomalaisista matkablogeista. Ja niinhän minä toden totta olikin, Travellover Annika kertoo lyhyesti Air Dolomiti-kokemuksistaan tässä postauksessa (postaus on muutenkin mielenkiintoinen liittyen lentoyhtiön valintakriteereihin).

Nyt kuitenkin omiin kokemuksiini kyseisestä yhtiöstä, Munchen – Firenze reitiltä. Lisänä juttua Frankfurtin ja Firenzen väliltä joulukuussa 2017.

Air Dolomiti operoi reittejään kymmenellä Embraer 195-lentokoneella jotka ovat nimetty italialaisten oopperoiden mukaan. Viimeisimmillä lennoilla koneen kylkeä kaunisti myös veronalaisen jalkapallojoukkueen, Hellas Veronan, logo. Embraer-koneiden kyydissä on yleensä mukava matkustaa, sillä monella yhtiöillä on Embraereissa oikein runsas jalkatila.

Koneen henkilökunta on italialaista mutta he kaikki puhuivat luonnollisesti myös sujuvaa englantia, ja suurin osa taisi puhua edes auttavaa saksaa (… mikä puolestaan inspiroi tätä artikkelia).

Välihuomio aiheeseen liittyen – mielestäni on aivan ihanan kuuloista kun a) italialainen tai b) ranskalainen mies puhuu englantia. Koneen ohjaamomiehistöllä oli sen verran vahva italialainen aksentti englantia puhuessaan että todettakoon tämä uudelleen – italialaisten ja ranskalaisten aksentti on vertaansa vailla ja sulaa vahaa korville!

Koska yhtiön lennot menevät lähes poikkeuksetta Alppien ja Dolomiittien ylitse, ovat näkymät kirkkaina päivinä kerrassaan upeat. Tämä on yksi niistä asioista, joihin en varmasti kyllästy kinä. Maailma on niin kaunis tuolta ylhäältä katsottuna, etenkin Alpit. Asia, josta lentohenkilökuntaa aina kadehdin, on juuri nuo alppimaisemat. Tosin eilen Milanosta Helsinkiin lentäessämme Alpeilla oli sellainen myräkkä, että oksu lensi matkustamossa (ei onneksi omalla kohdalla), ja puristin käsinojia rystyset valkoisina. Myräkkä hellitti vasta Prahan kohdalla, jolloin uskalsin taas rentoutua.

Suurimmat kiitokset minulta tällä lyhyellä lennolla sai (maisemien lisäksi) palvelu. Tässä kohtaa toimii se vanha totuus  pienen pienillä asioilla saa ainakin minut voitettua puolelleen. Ei sen mitään ihmeellistä tarvitse olla, että jää mieleen. Air Dolomiti on oikeastaan kuin mikä tahansa muu lentoyhtiö, mutta esimerkiksi pieni, maksuton tarjoilu viineineen on mukava ele.

Lentohenkilökunta oli hyväntuulista ja he jaksoivat kärsivällisesti vastailla kysymyksiini niinkin tärkeästä aiheesta kuin tarjolla olevasta viinistä. Air Dolomiti yllätti tarjoamalla vaihtoehtoja Italian  viinivalmistajilta ja kun pyysin lasin punaviiniä matkajuomaksi, tarjoiltiin se ihan oikeassa lasissa vaikka matkamme ei todellakaan taittunut koneen muutaman rivin suuruisessa business-luokassa.

Sain kaupan päälle myös kertomuksen kyseisen viinin alkuperästä. Alla otos Air Dolomitin lehdestä, jossa kerrotaan tarkemmin lentoyhtiön viineistä ja niiden valinnasta. Sinänsä ei ole yllätys, että italialiaset paneutuvat viineihin, mutta se antaa matkaan pienen ekstran jolla se erottuu monista kilpailijoistaan. Viini on tärkeä asia ja osa elämää saapasmaassa, ja tuo lisämausteen matkantekoon.

On hyvä muistaa, että Air Dolomitin ollessa kyseessä on yleensä tunnin-parin lento. Lennolla tarjottu, lipun hintaan kuuluva syötävä (croissant / iso suklaakeksi) hyvän viinin kera on nykyään aika harvinaista Euroopan sisäisillä lennolla. Toivottavasti tämä jatkuu Air Dolomitilla jatkossakin.

Maksoimme viimeisimmästä,  Düsseldorf-Firenze välin Lufthansa-Air Dolomiti -yhteydestä Frankfurtin kautta noin 200 euroa per henkilö, liput varasimme noin kuukautta ennen. Matkustuspäivät olivat ne kaikista suosituimmat vähän ennen joulua ja paluu uuden vuoden jälkeen. Hyvä hinta-laatusuhde, ottaen huomioon ettemme varanneet lippuja esimerkiksi kuutta kuukautta etukäteen.

Matkustajille tarjottiin myös virkistävät pyyhkeet matkalla, mikä on nykyään myös melko harvinaista Euroopan sisäisillä lennoilla.

Lapsi sai matkan päätteeksi myös pienen joululahjan, eli lentokoneen oksennuspussin täynnä joulusuklaata koneen muiden lapsimatkustajien tavoin. Toistan: pieni ele, mutta jäi mieleen.

Onko sinulla kokemuksia Air Dolomitista?