Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

#igtravelthursday

Juhannus Suomen Lapissa // Instagram Travel Thursday

Juhannus alkaa piakkoin olla melkoisen ajankohtainen aihe ja sen tiimoilta tänään on hyvä aika palata viime juhannukseen ja sen tunnelmiin. Juhannus kului suurelta osin napapiirin tuolla puolen (lukuunottamatta yhden yön Tahkon reissua) ja onhan se aika uskomatonta nähdä Lappi kesällä, varsinkin siihen aikaan kun se pimeä ei vaivaa edes muutamaa tuntia vuorokaudesta.

Ajankohtainen aihe on myös siksi, että tänäkin vuonna tulemme viettämään tuota keskikesän juhlaa Suomessa. Toimikoon tämä ilmoituksena myös kaikille paikalla olijoille, en ole viime aikojen kiireden vuoksi ehtinyt ottaa yhteyttä kaikkiin henkilökohtaisesti. Meitä odottaa kuukausi Suomen kesässä ja se sopii tämän reissuputken jälkeen paremmin kuin mainiosti – reissun päällä on ihanaa mutta niin on myös kotonakin. Ja kun tuo italiano sitä lähtöä vielä ehdotti, niin oli asia sillä selvä.

Viime juhannuksena kohteenamme oli Levi. Reissulla tuli otettua muutama kuva instagramiin, joten alla hieman tunnelmia kyseiseltä reissulta. Reissu oli Matteon ensimmäinen Suomen- ja Lapin reissu ja siitä taisi hänelle jäädä kipinä Suomea kohtaan. Hyvä että tykkää, kieltäkin opetellaan kovasti – tosin tällä opettajalla joskus meinaa kärsivällisyys loppua.

photo-311

Levin huippu oli kaunis melko kirkkaana kesäpäivänä. Reissun ainoa ISO miinus tuli itikoista sekä muista ötököistä, tuolla huipullakin sain suuren lauman näitä pirulaisia kimppuuni heti kun autosta ulos astuin. Ja arvatkaas olivatko ne Matteon kimpussa? No eivät.

Melko raivostuttavaa, sillä kuten arvata saattaa, olin melko pahasti syöty kotiin palattuamme. Eivätkä tilanteeseen auttaneet edes ne tehokkaimmat itikkamyrkyt. Itselläni tämä itikkaongelma alkoi vuonna 2011 Kaakkois-Aasian reissulla ja siitä lähtien ne ovat vaivanneet minua lämpimään suunnanneilla reissuilla, viimeksi Maltalla kuluneina päivinä. Onpa ihanaa kun yön aikana huomaa silmän ja ylähuulen turvonneen muodottomiksi, siinä on aurinkolaseja kiittäminen!

photo 2-38

Allaoleva kuva on otettu noin puolenyön aikoihin hieman Leviltä pohjoiseen. Aivan uskomatonta miten paljon tuota valoa noilla korkeuksilla riittää.

photo-312

Yritimme myös pelata golfia mutta Levin itikkatilanteesta johtuen se jäi vain haaveeksi. Puolen tunnin rangella vietetyn ajan jälkeen tulin siihen tulokseen että lähden mielummin herkuttelemaan sisätiloihin hyvällä ruoalla, kuin jään itikoiden syötäväksi ulkoilmaan.

photo-313

No place like Lapland. Näimpä.

photo-314

Ajelimme Leviltä Ruotsin puolelle katselemaan maisemia (no, eipä siinä rajan takana hirveästi aktiviteetteja ole) ja paluumatkalla Muonion kulmilla Matteo näki pitkään odottamansa porot, kun muutama porolauma päätti ylittää valtatien. Ovathan ne porot itsellenikin hieman eksoottisia, mutta italianolle joka ei ole niitä koskaan nähnyt oli niiden näkeminen kuulemma todella mieleenpainuva juttu.

photo-315

Ostin Leviltä mukaan ”poroviinin” eli mustikoista tehdyn matkamuistoviinin. Lisää eksotiikkaa italialaiselle.

photo-316

Tämän vuoden juhannuksen ohjelmaa ei ole sen kummemmin suunniteltu, katsotaan mitä tuleman pitää. Ehkä kaupunkijuhannus olisi hyvä idea vaihteen vuoksi.

//Instagram Travel Thursday-tempauksen ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Running with Wild Horses (Veera)Kaukokaipuu (Nella)  ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä lenal17.

Instagramin suosituimmat matkakuvat // INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY

Mistä on suosittu matkakuva tehty?

Tänään ajattelin käydä IG Travel Thursdayn kunniaksi hieman läpi suosituimpia instagramiin lataamiani matkakuvia ja pohtia sitä mikä tekee tuossa suositussa kuvapalvelussa matkakuvasta suositun. Suositun, ja sitä kautta hyvän – näiden kahden asian välillä on mielestäni selkeä yhteys. Kun katson omia tykätyimpiä kuviani, huomaan että ne ovat hyvin sekalaisia; niiden joukossa on kuvia joista osa on lempiotoksiani ja osa on sitten kuvia jotka ovat siellä täällä matkan varrelta räpsittyjä.

Aika monet näistä kuvista ovat melko tuoreita, sillä seuraajieni määrä instagramissa on lisääntynyt viimeaikoina ja luonnollisesti se kasvattaa kuvista tykkääjien määrää. Eli pientä porsaanreikää tässä analyysissäni saattaa olla, mutta uskon että näistä kuvista voi silti hieman päätellä jotain. Kerronpa näistä suosituimmista kuvista kuitenkin hieman lisää.

Hedelmäkauppa Ravennassa

Allaoleva hedelmäkauppa sijaitsee Italian Ravennassa jossa olimme noin kuukausi sitten. Pidän itse kuvista joissa on jokin arkinen elementti, olkoonkin että tämä arkinen juttu saattaa hyvinkin erota omasta arjestani. Kurkistus toisten ihmisten arkeen on sellainen asia mikä varmasti jollain tasolla kiehtoo meitä kaikkia ja omasta mielestäni ne arkiset ja tavalliset otokset ovat niitä parhaita – olivatpa ne sitten omasta tai jonkun muun arjesta. Tämä kauppa oli aivan tavallinen hedelmäkauppa jonka edessä paikalliset valitsivat hedelmiään, juttelivat jostain päivänpolttavasta aiheesta ja nauttivat lämpimästä keväisestä päivästä.

photo 1-35

Katumaisemaa Lontoon Covent Gardenissa

Tämä Covent Gardenissa Lontoossa otettu kuva ei ole varsinaisesti suosikkini ja se tuli kaiken lisäksi otettua vauhdista sillä halusin lähettää sen kaverilleni. Kuvaan liittyy kuitenkin mukavia muistoja, kuten moneen muuhunkin kuvaan. Tuona päivänä söimme hyvin isolla porukalla, kaikki olivat koolla ja nautimme keväisestä Lontoosta. Tosin itselläni oli kamala migreeni mikä hieman haittasi tahtia – kaikkea sitä mieleen jostain kuvasta jääkin. Olen huomannut että Lontoo toimii aiheena yleisesti ottaen hyvin sillä instagramissa Lontoo-kuvat ovat poikkeuksellisen tykättyjä ja blogin Lontoo-postaukset järjestään niitä suosituimpia.

photo 2-37

Passikuva lentokentällä

Passikuvan nappasin Kuopion lentokentällä maaliskuun lopulla kun olimme Matteon kanssa matkalla Lontooseen. Olin joskus instagramia selatessani huomannut vastaavan otoksen jonkun käyttäjän tilillä (siinä kuvassa oli muistaakseni australialais-argentiinalaisen pariskunnan passit) ja halusin ottaa sellaisen itsekin, mielestäni tässä passikuvassa on jotain kiehtovaa. Ehkä se on se lähdön tunnelma mikä passista välittyy, tiedä häntä. Tykkään muuten tuosta italian passin kannesta.

photo 3-26

Kuva vanhojen lentolippujen kannoista

Löysin vanhempieni luota maaliskuussa kasan vanhoja lentolippujen kantoja mitkä äitini on vuosien mittaan säästänyt. Näitä oli hauska selailla ja mietittyä että missäs kaikkialla sitä onkaan tullut käytyä – kunnon matkabloggaajana tästäkin piti tietysti saada räpsy instagramiin. Siitä tulikin sitten jokseenkin suositty räpsy. Yritin miettiä syytä tälle ja luulen että ainakin yksi mielestäni ilmeinen syy tälle on se, että reissuun lähteminen nyt vaan yleensä on kivaa. Se lähtö  konkretisoituu sillä hetkellä kun saa oman boarding passin käteen joko suoraan omasta printteristä tai lentokentällä – tämän on varmasti meistä jokainen kokenut ja tunnistaa sen lähdön tunnelman. Ehkä siinä osasyy miksi seuraajani tästä kuvasta tykkäsivät – pidän itsekin vastaavien kuvien katselusta. Niiden kautta saa kuvaajasta myös hieman henkilökohtaisemman kuvan.

photo 4-19

Siipikuva yläilmoista

Allaoleva siipikuva on tainnut olla esillä blogissa aikaisemminkin. Se on otettu Helsinki-Kuopio lennolta viime helmikuussa ja oli totaalisen vahinko. Tai no tietysti tarkoitukseni oli ottaa kuvaa, mutta että se onnistui melko hyvin vieläpä iPhonella oli itselleni totaalinen yllätys. Siitä tuli hetkessä lempiotokseni ja taisimpa jakaa sitä joka paikassa sosiaalisessa mediassa. Lentämiseen liittyvät kuvat ovat olleet yleensä melko suosittuja – syyksi arvelen samaa mitä edellisen kuvan kohdalla, eli sitä reissutunnelmaa ja kuvaan samaistumista.

photo 5-9

Värikäs maisema Sienassa

Tämä värikäs kuva on Sienasta menneeltä tammikuulta. Siena on kaupunki jota täällä blogissa kuvailin ”ihan kivaksi” – mitään vikaa siinä ei ollut mutta ei se niin sanotusti iskenytkään. Sienasta jäi kuitenkin haaviin kuva jota kuvailisin yhdeksi lempikuvistani ja se myös löysi tiensä instagramiin. Itse olen huomannut että pidän kuvista, joissa on väriä. Väri tuo kuviin tunnelmaa ja värikäs maisema on yleensä mielenkiintoisempi kuin harmaa. Tässäkin kuvassa on myös pala sitä yllämainittua arkea, onhan siinä paikalliset arkiaskareiden alkujuurilla nimittäin ripustamassa pyykkiä.

photo-309

Mitä näistä kuvista sitten voi päätellä?

Omien kokemuksieni perusteella sanoisin että ihmisiä kiinnostaa matkakuvista ne, joissa on mukana sitä arkea, oikeaa elämää sekä kuvaajan persoonaa. Ja jotain mihin katsoja voi myös itse  hieman samaistua. Kuvissa myös tulee mielestäni olla hieman tarinaa kuvasta, jolloin se aukeaa yleisölle parhaiten. Suositut kohteet kuten Lontoo ovat myös erittäin toimivia sosiaalisessa mediassa – niissä on moni itse käynyt ja ne herättävät tunteita suuntaan jos toiseenkin. En usko että kuvien tulee olla täynnä glamouria ja luksusta ollakseen vetäviä, vaikka matkakuvissa vahva ”pako arjesta”- momentti onkin. Tunnelma on tärkeä ja itselleni sen tuovat värit, vaikka totta on sekin että kaikkia maailman paikkoja ei vain saa värikkäiksi kuvattua vaikka kuinka haluaisi. Tietenkään universaalia totuutta tähän kysymykseen ei ole olemassa sillä olemme kaikki erilaisia sosiaalisen median käyttäjiä, mutta tämä pohdinta onkin näin matkabloggaajan / sosiaalisen median suurkuluttajan näkökulmasta.

Minkäslaisia matkakuvia te muut tykkäätte instassa katsella? Menikö pohdintani aivan pieleen vai tunnistatteko jotain samankaltaisuuksia? 

 //Instagram Travel Thursday-tempauksen ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Running with Wild Horses (Veera)Kaukokaipuu (Nella)  ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä lenal17.

Kun saavuin ensi kertaa Firenzeen // INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY

Muistellaanpa IG Travel Thursdayn kunniaksi tänään hieman menneitä ja ensimmäistä visiittiäni Firenzeen. Muistan sen visiitin nimittäin erittäin hyvin. Se oli myöhä syyskuinen iltapäivä, kun frecciarossa-niminen juna toi meidät Milanosta Firenzen Santa Maria Novellan rautatieasemalle. Olin sinä samaisena aamuna lentänyt Milanoon Kuopiosta ja tapasin Matteon Malpensan lentoasemalla, tarkoituksenamme viettää muutama viikko Toscanan auringon alla. Milano valikoitui tapaamispaikaksi siksi, koska Matteo oli Milanossa asuvan ystävänsä kanssa reissussa ja he olivat palanneet Milanoon edellispäivänä. Ja minä halusin nähdä edes vähän Milanoa (vaikka sinne palasinkin muutaman viikon kuluttua tästä päivästä).

En ollut koskaan aikaisemmin tavannut Matteon perhettä, joten reissu oli monella tapaa jännittävä. Se oli tavallaan myös ensimmäinen kunnon kosketukseni Italiaan – olin siellä muutaman kerran käynyt vuosia sitten mutta lähinnä pikkukaupungeissa Ranskan Rivieran läheisyydessä ja hyvin pikaisesti.

Kuvasin reissulla ahkerasti ja postasin otoksiani instagramiin, joten instagram-otokseni havainnoivat tätä lyhyttä pohdintaa siitä, miten Firenzeen niin kovin paljon tykästyin.

photo 3-25

Tuolta Firenzen rautatieasemalta suunnistimme Matteon vanhempien kotiin hieman kaupungin ulkopuolelle, otimme auton ja ajoimme Firenzen keskustaan. Tässä vaiheessa myönnettäköön että en ollut tehnyt kotiläksyjäni eli ottanut juuri mitään selvää kohteesta etukäteen ja siten Firenze oli minulle täysi kysymysmerkki. Olin pikaisesti hankkinut hieman lisätietoa Ponte Vecchiosta sekä Duomosta, mutta siinäpä se.

Nopeasti minulle kuitenkin valkeni että Firenze oli kaupunki, johon ihastuisin palavasti. Vaikka olen matkustanut paljon ja nähnyt matkoillani yhtä sun toista, en ollut koskaan nähnyt yhtä kaunista kaupunkia. Ajoimme ensi töiksemme ylös Piazzale Michelangelolle, josta aukesi upea näköala kaupunkiin auringon laskiessa. Firenzen kulttuuri, arkkitehtuuri ja pienet kujat skoottereineen tekivät minuun suuren vaikutuksen. Ja se Duomo. Sille eivät kuvat eivät tee oikeutta – se on nähtävä itse. Firenze on mielestäni niinsanottu pienisuuri kaupunki. Kaupunki, jossa on tekemistä ja näkemistä olematta kuitenkaan mikään suuri metropoli. Ja kun Italiassa ollaan, ruoka on ihan oikeasti hyvää kun tietää minne mennä ja mistä etsiä.

photo 1-34photo 4-18

Minulle tuli Firenzessä heti hyvin kotoisa olo. Sellainen olo, jota en ole koskaan Lontoossa kokenut, en edes silloin kun siellä kävin kauan ennen kuin olin tietoinen siitä että sinne tulisin joskus muuttamaan. Saattaahan se kotoisa olo toki johtua siitä että Matteo on kaupungista kotoisin, tiedä häntä. Tai sitten siitä, että yleisesti ottaen pidän kovasti italialaisesta elämänmenosta. Tai vaihtoehtoisesti siitä, että Firenze oli tavallaan ensi kosketukseni italialaiseen elämään ja kulttuuriin. Oli miten oli, koin kaupungin heti omakseni, mikäli niin voi sanoa. Olen palannut Firenzeen neljä kertaa tuon syyskuisen reissun jälkeen, eikä viiden visiitin perusteella tietenkään voi tietää millaista siellä olisi asua. Mutta silti minä uskon, että siellä viihtyisin erittäin hyvin. Kielenkin oppisi nopeasti kun olisi pakko.

photo 5-8photo 2-36

Perustelisin vieläkin paremmin sen, miksi Firenzestä pidän mikäli suinkin vain osaisin. Mutta kun en oikein enää tätä paremmin osaa – nuo aiemmin kuvailemani jutut nimittäin sopisivat moneen muuhunkin italialaiskaupunkiin. Tiedättekö sen tunteen kun jossain kaupungissa vain on se juttu? Ja sen tunteen, kun tietää palaavansa tuohon kaupunkiin takaisin ilman sen kummempaa syytä?

Maailma on täynnä kauniita kaupunkeja joissa on kiva käydä, mutta joskus ne eivät sen kummemmin sytytä. Joihinkin asioihin ei oikein löydy järkiperäisiä vastauksia, mutta ei niihin toisaalta aina tarvitsekaan löytyä. Minulle kaupungista, josta tiesin hävettävän vähän, tuli kaupunki joka vei sydämeni aivan täysin – eräällä miehellä on tässä luultavasti näppinsä pelissä, muttei sekään kokonaan selitä Firenzen lumoa.

Kertokaahan te nyt vuorostanne, mitkä ovat teille tällaisia kaupunkeja joista jostain selittämättömästä syystä tykkäätte?

//Instagram Travel Thursday-tempauksen ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Running with Wild Horses (Veera)Kaukokaipuu (Nella)  ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä lenal17.

Miksi rakastaa Lontoota? // INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY

Kuten joku on jo saattanut rivien välistä blogistani päätellä, minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen Lontooseen. Kaupunkiin, jonne matkustamisesta miljoonat ihmiset haaveilevat matkustavansa ja jopa muuttavansa. Lontoo on kaupunki jota ei voi olla rakastamatta, sanotaan.

Itse olen kuitenkin viime aikoina tullut siihen tulokseen että Lontoo asuinkaupunkina ei ole minua varten. Olen mahdollisesti liian mukavuudenhaluinen – en ole valmis käyttämään tunteja pitkien työpäivien lisäksi julkisessa liikenteessä mennäkseni kotiin nukkumaan ja tehdäkseni saman uudelleen seuraavana päivänä. Lontoo on myös kallis kaupunki asua ja hinta-laatusuhde  on tässä asiassa on äärettömän heikko. Ihmisillä on aina kiire, ruuhkat ovat peak-aikoina aivan mahdottomat ja ystävienkin näkeminen on hankalaa lyhyellä varoitusajalla, mikäli ei satu asumaan samoilla suunnilla. Olen huomannut olevan hyvin stressaantunut Lontoossa, kaipaan pienen kaupungin etuja ja hintatasoa – suurkaupungissa asuminen ei ole minulle itseisarvo. (No, jos esimerkiksi NYCiin tulisi lähtö niin.. suostuisin)

photo-305

Me lähdemme Lontoosta vuoden kuluttua ja olen tästä hyvin onnellinen. En tiedä minnepäin maailmaa suuntaamme sillä Matteon työkuviot ovat hieman auki, mutta erittäin hyvillä mielillä lähden. Lontoo on antanut paljon ja tulen sinne palaamaan monia kertoja. Se on kuitenkin minulle kohde jossa vierailemalla näkee ne parhaat puolet, ilman vakituisen asumisen tuomaa ahdistusta.

Älkää kuitenkaan ymmärtäkö minua aivan väärin. Lontoossa on paljon hyvää ja sille on syynsä että ihmiset kerta toisensa jälkeen sinne palaavat. Kerron nyt, mistä itse kaupungissa pidän ja niistä positiivisiksi kokemistani asioista – eihän siellä nyt kamalaa ole tietenkään ollut. Instagramin kuvat toimivat kuvituksena, sinne kun tulee yleensä otettua kuvia niistä hyvistä hetkistä.

Lontoo on hyvin monipuolinen. Lontoossa voi päivän aikana kokea pienen kylän idyllisen tunnelman sekä suurkaupungin ihmeen. Lontoon idylliset ja matalat rakennukset tekevät kaupungista hieman ”pehmeämmän” pilvenpiirtäjäviidakon sijaan, vaikka toki niitäkin löytyy etsivälle. On aivan mahtavaa, että Lontoossa on mahdollisuus käydä vaikka päiväsaikaan seuraamassa Canary Wharfissa kiireisen bisnesmiehen- ja naisen arkea ja siirtyä siitä illalliselle rauhallisempaan osaan Lontoota, vaikkapa pubiin puiston laidalle. Paikkaan, jossa ei edes tunne olevansa yhdessä maailman metropoleista.

photo-297 photo-298 photo-299

Julkinen liikenne. Vaikka yllä mainitsinkin yhdeksi Lontoon huonoista puolista julkisen liikenteen, täytyy sitä myös hieman kehua. Vaikken mielelläni ruuhka-aikoina esimerkiksi metrolla matkustakaan, Lontoon metro-, juna- ja bussiverkko on vertaansa vailla. Metrot kulkevat linjasta riippuen muutaman minuutin välein jos yhdestä metrosta myöhästyy tietää ettei seuraavaa tarvitse kovin kauaa asemalla odotella. Metrossa on myös hauska tarkkailla ihmisiä ja metro- ja juna-asemilla jaettavat erittäin laajat ilmaisjakelulehtiset (Metro, Evening Standard ja TimeOut) ovat saaneet aikaiseksi sen, etten juurikaan sanomalehtiä osta (paitsi joskus viikonloppuisin). Ja busseissa on mukava uppoutua omiin ajatuksiin musiikkia kuunnellen, maailman tärkeimpien nähtävyyksien vilahtaessa ohi.

photo-300

Kansainvälisyys. Lontoota kansainvälisempää kaupunkia saa hakea, ja käsite ”lontoolainen” voikin tarkoittaa ketä vain. Se voi tarkoittaa minua, suomalaista opiskelijaa, puolalaista putkimiestä tai filippiineiltä saapunutta kodinhoitajaa. Se voi tarkoittaa yhdysvaltalaista diplomaattia, japanilaista bisnesmiestä tai karibian saarilta saapunutta ravintoloitsijaa. Monet third culture kidsit ovat myös löytäneet kodin Lontoosta – kun on hankala sopeutua ”kotimaahan” mihin ei kuitenkaan ole sen kummempaa sidettä, on Lontoo luonnollinen valinta. Lontooksi kotiaan kutsuu niin valtavan värikäs joukko, että siitä ei voi olla pitämättä.

Tämä kansainvälisyys näkyy myös Lontoon ravintolatarjonnassa. Edgware Roadin lähi-idästä vaikutteet saaneet ravintolat, Brick Lanen intialaiset ja bangladeshilaiset ravintolat, monet monituiset japanilaista ruokaa tarjoavat ravintolat sekä ne ihan peribrittiläiset pubit. Tuossa vain muutama esimerkki, mutta luulen ettei liene olemassa kovin montaa maata jonka ruokaa ei tarjolla Lontoossa ole. Ja siitähän minä pidän, paljonkin. Lontoon ravintoloiden hinnat ovat yleensä myös kukkarolle ystävällisia, mikäli ei fine diningin pariin haikaile.

photo-301photo-302

Lontoon puistot ovat myös oma lukunsa. Niissä on ihana lenkkeillä ja rentoutua hyvän kirjan parissa tai ystävien kanssa piknikistä nauttien. Lontoo onkin ihanan vihreä kaupunki juurikin näiden puistojen vuoksi – kaupungissa jossa ihmiset asuvat ahtaasti ovat nämä puistot elinehto. Tähän aikaan vuodesta ne ovat ehdottomasti kauneimmillaan kun kevät on tuonut puistoon uusia istutuksia ja tunnelma on toki parhaimmillaan. Kevät näkyy myös ihmisten mielissä.

photo-303photo-304

Ylläoleviin kohtiin kun lisätään Lontoon mahtavat ostosmahdollisuudet, ei kaupunkia todellakaan voi kutsua miksikään muuksi kuin erittäin monipuoliseksi. Shoppailu on Lontoossa tehty erittäin helpoksi, ja tarjontaa on jokaiselle pikkuliikkeistä suuriin ostoskeskuksiin. Westfieldin ostoskeskus Shepherd’s Bushissa on yksi Euroopan suurimmista ja pitää sisällään lähes kaiken mitä ostosreissulta voi toivoa. Oxford Streetillä löytyy liikkeitä Primarkista Selfridgesin tavarataloon (vinkki: vältä tätä katua mikäli haluat rauhallista shoppailua ja suuntaa vaikka Westfieldiin arkipäivänä – huomattavasti helpompi tehdä ostoksia) ja pikkukauppoja löytyy ympäri kaupunkia.

Minkäslainen suhde teillä lukijoilla on Lontooseen? Mielenkiinnosta kuulisin mielipiteitänne! 

//Instagram Travel Thursday-tempauksen ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Running with Wild Horses (Veera)Kaukokaipuu (Nella)  ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä lenal17.

Pientä luksusta Tahkolla // INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY

Muutama viikko sitten vietin ihanaa rinnepäivää ystäväni kanssa Tahkolla. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpömittari oli muutaman asteen plussan puolella – ei kai sitä laskija voi enempää kevätpäivältä toivota.

Paitsi että ehkä sittenkin voi. Nimittäin lasillisen Veuve Cliequetia ja voila, upeasta päivästä tuli hetkessä vieläkin upeampi. Tällaiset pienet arjen luksushetket ovat niitä parhaimpa kaikessa suunnittelamattomuudessaan. Ei täydelliseen rinnepäivään alkoholia tarvita, ei missään nimessä, mutta pieni annos kuplivaa hyvässä seurassa monen vuoden rinnetauon jälkeen piristää kummasti. Vaikkakin ”luksus arjessa” on sanana hyvin kliseinen ja siksi en juurikaan siitä pidä, täytyy todeta että joskus ne kliseetkin kummasti toimivat. Tämä pieni arjen luksus on siitä oikein mainio todiste.

photo 2-27 photo 1-25photo 3-16

Näin matkatorstain kunniaksi matkaamme tänään Ravennaan ja San Marinoon ja suuntaamme sieltä rannikkoa pitkin alas etelään. Näinollen emme matkaakaan kulttuurireissulle Roomaan tai Napoliin pizzaa syömään vaan otamme auton alle ja suuntaamme reittimme toisaalle. Pitkän pohtimisen jälkeen en kaivannut suurkaupungin humuun, siitä saa aivan tarpeeksi Lontoossa. Italian maaseutua ja rannikkoa tulee siis nähtyä huomenna. Happy IGTT everyone!

//Instagram Travel Thursday-tempauksen ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Running with Wild Horses (Veera)Kaukokaipuu (Nella)  ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä lenal17.