Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Düsseldorf

Maaliskuu, olit ihana ja kamala

Tein helmikuusta lyhyen kuukausikatsauksen puhelinkuvieni perusteella, ja jatketaanpa samaan malliin maaliskuun osalta.

Maaliskuu oli ehdottomasti viimeisen vuoden ihanin ja samalla kamalin kuukausi. Ihanin siksi, koska meillä oli pienet hääbileet Italian Toscanassa, ja saimme viettää ihanan illan ystävien ja sukulaisten kanssa. Kamalin siksi, että minulla ei ole koskaan ollut näin kiire ja olin todella väsynyt – olin sopinut vaikka sun mitä kissanristiäisiä, juhlat vaativat suunnittelua ja tähän päälle painoivat työt päälle.

Toki työn paljous on aina positiivinen ongelma, mutta ehkä tämän jälkeen ymmärrän jaksamiseni paremmin ja siirrän tarpeettomia kissanristiäisiä myöhemmäksi. Nyt alkaa kiire hellittää, vaikka nyt huhtikuussakin käyn Helsingissä kahdesti pyörähtämässä.

Maaliskuu alkoi mukavasti Irlannista, jossa olimme yhteystyöreissulla Tourism Irelandin kutsumana. Kohteenamme oli Dublin ja sen lähiseudun rannikkokaupungit, ja meidän minilomamme oli kerrassaan mainio. Nuo rannikkokohteet ovat itselleni melko tuntemattomia, joten kiersimme jopa kolme kohdetta kolmen päivän aikana. Tällä reissulla tuli viimeistään pantua merkille, että reissumme ovat muuttuneet kovasti vauvan synnyttyä – olimme takaisin hotellilla jo illalla kahdeksalta väsyneinä, ja taisin olla nukkumassa ennen kello kymmentä. Etelä-Euroopassa ollessamme rytmi aina vähän kääntyy ympäristöön mukautuen, mutta Irlannissa tuli oltua niin aktiivinen että iltaisin hotelli kutsui aikaisin.

Saavuimme Irlannista takaisin Saksaan, ja kiirettä piti. Tosin ehdin myös irtautua arjesta ja teimme pieniä retkiä lähiseuduille – yhtenä mieleenpainuvimmista jäi extemporereissu Zonsin kylään, joka sijaitsee noin 20 minuutin päässä Düsseldorfista, Reinin varrella. Nautimme ystävien kanssa auringonpaisteesta sekä kevään ensimmäisestä terassiruokailusta – yksi syy lisää rakastaa Keski-Euroopaa. Kevät tulee aikaisin.

Zonsin reissusta ei kulunut aikaakaan, kun pakkasimme laukkumme ja lensimme taas Alppien yli Firenzeen. Olimme Italiassa helmikuussa järjestelemässä hääjuhlaa, ja tällä kertaa lensimme paikalle ajoissa jotta ehtisimme saada kaiken hoidettua. Tuohon Alppien ylitykseen ei koskaan kyllästy, ja Firenzeä lähestyttäessä pohjoisen Italian järvet näyttäytyvät todella kauniina – sinne ehkä seuraavaksi. Jos tuo Air Berlinin Dash-8 -konetyyppi vielä saataisiin poistettua Düsseldorf-Firenze-reitiltä, niin olisin ehkä maailman onnellisin. Irrationaalinen pelkoni potkurikoneita kohtaan aiheuttaa aina pienen jännitysmomentin Italian reissuille.

Olin kokoajan peräänkuuluttanut haluavani juhlat, jotka eivät vaadi hirveästi ohjelmaa tai järjestelyä – halusin vain saada nauttia päivästä ihanien ihmisten kanssa. Välimatkakin aiheutti ongelmia, sillä meillä ei ollut koko aikaa mahdollista olla Italiassa hoitamassa asioita.

En ole järin suuri juhlien ystävä (siis niiden, joissa on itse pääosassa), joten halusin rennon tilaisuuden, ilman häämekkoa ja suurta hässäkkää. Ilahduttavan moni vieras pääsi Suomestakin paikalle, kiitos kaikille vielä tätäkin kautta! Olisi ollut ihana saada lisää aikaa reissuun, niin olisi voinut viettää kaikkien kanssa enemmän aikaa, mutta niinhän se menee että hääjuhlissa se aika loppuu aina kesken.

Hääjuhlien jälkeen sukuloimme Matteon sukulaisten luona, teimme todellisen extempore-retken viinitilalle Toscanan kukkuloille (on muuten hauska irroitella joskus, jättää vauva isovanhemmilleen ja lähteä juomaan viiniä keskellä kirkasta päivää – Italiassa kun noita apukäsiä riitti) ja söimme hyvin. Ja paljon. Ja lensimme kotiin väsyneinä mutta onnellisina kaiken jälkeen.

Rakastan reissuilla olemista, mutta samalla se kotiinpaluukin on aika ihana. Kirjoitan tästä vielä oman juttunsa, Saksaan sopeutumisen vaikeudesta ja siitä miten tunnelin päässä alkaa löytyä valoa. Kirjoitan blogiin myös Italiasta ja etenkin Toscanasta, sillä olen huomannut sen jääneen blogissani todella vähälle huomiolle. Siellä kun vietämme suuren osan ajastamme Saksan ohella.

Millainen oli sinun maaliskuusi?

Yksityiskohtia usein eri maiden välillä muuttavan kotoa

IMG_7553

*Kaupallinen yhteistyö Desenion kanssa

Kun muuttaa paljon, vaikuttaa se välttämättä sisutukseen. Etenkin silloin, kun kyseessä ovat kansainväliset muutot. Elämäni eroaa tällä hetkellä siitä ”perinteisestä” kaavasta rivarinpätkineen ja volvoineen kovastikin – en nimittäin tiedä, missä maassa asumme 1,5 vuoden kuluttua, ja lähtö voi tulla nopeastikin. On lähes mahdotonta (tai no, järjetöntä enemmänkin) omistaa kotia, jossa asuu.

En kuitenkaan halua antaa periksi ihan kaikissa sisustusasioissa, vaikka en esimerkiksi designhuonekaluja tällä hetkellä omistakaan. Jos seuraava asuinpaikkamme on Euroopassa, tavarat lähtevät mukaan. Jos lähdemme merta edemmäs kalaan, itään tai läheen, en näe järkevänä viedä kaikkea mukanamme. Siksi olen halunnut hankkia sisustustavaraa, joka mahtuu laukkuihin / kontteihin, piristämään kodin ilmettä, ja varautunut siihen että huonekalut eivät välttämättä lähde mukaan. Kuten olohuonekuvasta näkyy, melko vähän tavaraa meillä on. Nuo verhotkin hankin pakon edessä, silläa asumme kahden kadun kulmassa ja meille näkyy monesta eri suunnasta. Kirjat tosin vievät tilaa, ja eihän niiden hamstraamisessa ole mitään järkeä. Silti niitä tulee aina hankittua.

Olen halunnut pitää kodin tyylin jokseenkin pohjoismaisena. Huomaan makuni kuitenkin muuttuvan nopeastikin, ja tällä erää valitsisin meille enemmän vaaleaa puuta, mustia juttuja ja pastellivärejä.

Jutun kuvituksena yksityiskohtia meiltä kotoa.

IMG_7683

desenio11

Desenio

Sain yhteistyön merkeissä Deseniolta muutaman julisteen, ja valitsin niiden koot meillä kotona olleisiin ylimääräisiin kehyksiin sopiviksi. Palmujuliste lähti tilaukseen koska palmut, ja se oli tarpeeksi simppeli olohuoneen perällä sijaitsevalle hyllylle. Tilasin ylläolevan Yosemite-julisteen sen vuoksi, että haluan joskus lähitulevaisuudessa matkustaa sinne, ja koska siinä oli mukavat värit ja luontoteema. Piristää vaaleaa yleisilmettä.

Vanha viinilaatikko toimii roinalaatikkona, ja siellä on tällä hetkellä muutama aiemmilta matkoilta hankittu isompi juliste odottamassa sopivien kehysten löytymistä. Tekisi mieli kehystää iso Japani-julisteeni toimiston pöydälle taustaksi. Toimistoni on paikka, jossa mikään harvoin pysyy järjestyksessä. Toisaalta, hallittu sekasorto takaa sen, että tiedän itse mistä tavarani löytyvät.

IMG_7580

Halusin jonkin kivan julisteen pikkuisen huoneeseen, ja runsaudenpulasta kärsineenä päädyin tähän ihanaan Batman-julisteeseen. Kun vauvan huoneen sisustus selkeytyy, haluaisin hankkia vielä muutaman julisteen kehystettynä – ne tuovat juuri sopivasti persoonallisuutta ja suloisuutta huoneeseen, kun en halua alkaa maalausurakkaan. Olohuoneemme oli alunperin kirkkaan keltainen, joten sen valkeaksi saamisessa oli jo oma härdellinsä. Batman-taulua oli sopiva kehys jo odottamassa kotona, ja se sai paikkansa pinnasängyn vierestä.

Huomasin muuten näitä kuvia katsellessa, että tuo pistoke taulun oikealla puolella oli jäänyt peittämättä, joten se on nyt turvallinen vauvaa ajatellen. Enpä olisi ennen vauvaa uskonut, millaiseen operaatioon sitä tässä vielä joutuu kun pitää tehdä kodista vauvaturvallinen, peittää pistokkeita ja siirtää huonekaluja. Tosin kaikkialle meillä ei vielä ole vauvalla pääsyä, katsotaan mitä keksitään kun hän saa jalat alleen.

IMG_7577IMG_7666

Tämän yhteistyöjutun myötä Desenio tarjoaa kaikille lukijoilleni verkkokaupassaan -25% julisteista 7-9.3 koodilla leenamari (alennuksen piiriin ei kuulu handpicked-julisteet) ! Inspiroivaa julisteshoppailua!

Helmikuu oli kiirettä, Italiaa sekä ystäviä

Huh, helmikuu meni niin että hujahti. Vaikka se onkin vuoden lyhyin kuukausi, niin voin käsi sydämellä sanoa että nyt päivät loppuivat kesken.

Olen tähän asti ollut aika hyvä organisoimaan työt, arjen, perheen ja ystävät. Kuitenkin helmikuun aikana väsymys painoi sen verran pikkuisen hampaiden teon vuoksi, että huomasin tämän yhtälön olevan hieman haastavampi. Mutta pian koittaa helpotus, kun Matteo jää isyyslomalle ja itse pystyn keskittymään työntekoon – blogi päivittyy useammin ja aikaa riittää nyt bisnesjuttuihinkin ihan eri tavalla. Uusi nettisivu on viime silausta vaille valmis, ja työt voivat alkaa uudella volyymillä. Olen tästä tietenkin ihan superinnoissani.

Facebookissa kiertää tällä hetkellä viikon arkihaaste, jossa kuvataan arkisia juttuja. En ole tähän haasteeseen ottanut osaa, mutta toimikoon tämä blogiartikkeli hieman samankaltaisena arkihaasteena – miltä meidän helmikuu näyttikään?

Kuvat ovat perus kännykkäräpsyjä, lisää kuvia ja tarkempaa selostusta esimerkiksi Hollannin reissusta luvassa myöhemmin.

IMG_1610

Helmikuu alkoi Kölnin visiitillä.  Tapasin lounasdeiteillä Lempipaikkojani-blogin Jonnan ja Viherjuuriani-blogin Heidin – leidien suosittelema Kölnin belgialainen kortteli oli itselleni aivan uusi tuttavuus, ja ihan mainio paikka a) tällaiselle parkkeerausrajoitteiselle (löytyi helposti ajettava parkkitalo) ja b) Kölnin yleiseen fiilistelyyn. Olimme ainoat asiakkaat lounasravintolassa, ja omistaja jätti meidät odottelemaan kun läksi läheiseen Reween ostamaan vuohenjuustoa salaatteihimme. Olipahan ainakin tuore salaatti, ja hyvää olikin. Tsekatkaa Kölnin belgialainen kortteli, jos kaupunkiin satutte!

IMG_1628

Olen työskennellyt nettisivuni parissa helmikuun, ja tosiaan alkaa olla ihan pian valmista. Tauolla oli hyvä aika lähteä ajelulle Starbucksin Drive In -kaistalle, ja hakemaan vähän piristeitä. Kuppi kuumaa Düsseldorfin maalaismaisemissa Gerresheimin lähistöllä toimii aurinkoisena perjantai-päivänä just eikä melkein.

IMG_1661

Helmikuussa oli aikaa myös ajella Hollantiin. Tyttöjen reissu rajan taa Hollannin Sittardiin oli hauska, ja tämä pieni kaupunki josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan (mukaanlukien minä) oli yksi kuukauden piristeistysruiskeista (suomityttöjen viini-illan ohella tietenkin).

Pieni kaupunki, hyvät shoppailumahdollisuudet sekä 7,50€ maksava shampanjabrunssi. Hollantilaiset tykkäävät myös naamioida liköörishotteja vanukkaiksi, noita keltaisia ylläolevassa kuvassa.

IMG_1669

Saimme vieraita Italiasta, kun appivanhemmat saapuivat viihdyttämään pientä. Vierailimme Düsseldorfin keskustassa sijaitsevassa tv-tornissa, Rheinturmissa, tutkimassa kaupungin maisemia. Söimme hyvin ja isovanhemmat nauttivat pienen seurasta.

Sitten olikin aika meidän nousta vuorostaan Firenzen koneeseen, ja mennä paikan päälle järjestämään parin viikon päästä järjestettäviä hyvin pienimuotoisia hääjuhliamme! Tästä lisää hieman myöhemmin. Toscanassa meitä oli vastassa kevät, valo ja auringonpaiste.

IMG_1729

Ehdimme kaiken järjestelyn ohella viettää aikaa myös ihanassa Firenzessä, ja kävimme pyynnöstäni tutkimassa Piazza Santa Trinitalla sijaitsevan Salvatore Ferragamon näyttelyn. Matteo ja vauva tulivat mukaan, ja sen jälkeen siirryimme nauttimaan Italian herkuista eli pizzasta tietenkin. Kun italialainen palaa kotimaahansa, on suunta ensimmäisenä omaan lempipizzeriaan. Enkä minä sitä tietenkään pahakseni laita.

IMG_1779 IMG_1748

Paluumatka Italiasta sujui erittäin turbulenttisissa tunnelmissa, kun myrsky oli ottanut vallan Saksasta (ja suuresta osasta läntistä Eurooppaa, jossa Storm Doris ravisteli UK:sta rajulla otteella). Vauvan syntymän jälkeen olen alkanut havaita itsessäni hieman lentopelon merkkejä, eikä Dash 8 -potkurikoneet joilla Firenzeen lennetään varsinaisesti auta asiaa. Eikä se, että kyseisestä konetyypistä oli Amsterdamissa samaisena päivänä samaisessa myrskyssä murtunut laskuteline.

Täten toivotan mahtavaa maaliskuuta kaikille! Kiinnostavatko tämäntyyliset jutut matkaraporttien ohella?

Töissä Saksassa: meidän tarina

IMG_6522

*yhteistyössä Ely-keskus

Tämän artikkelin tarkoitus on valaista hieman työskentelyä Saksassa ja kertoa tarinaa omiin kokemuksiimme perustuen. Olen tällä hetkellä itse yrittäjä, ja Matteo on normaalissa palkkatyössä tieteenalalla.

Meidän tarinamme lienee yksi tavallisimmista: saavuimme Saksaan miehen työn perässä. Tämä vaikuttaa olevan Saksassa asuvien ulkomaalaisten keskuudessa erittäin yleistä, toki vastaan on myös tullut myös muunlaisia tapauksia. Esimerkiksi nuoria, jotka saapuvat yksin Saksaan uramahdollisuuksien perässä.

Etenkin Düsseldorfin seudulla on paljon muualta tulleita perheitä: kaupunki on valittu useaan otteeseen yhdeksi maailman parhaimmista asuinkaupungeista expatnäkökulmasta (lähde). Düsseldorf on kaupunkina kansainvälinen, ja monella suuryrityksellä on kaupungissa tai lähistöllä pääkonttori: näitä yrityksiä ovat muun muuassa L’Oreal Germany, Henkel AG, Peek & Cloppenburg, Metro ja Esprit Holdings. Kaupunki on myös yksi Saksan telekommunikaatiokeskuksista, ja moni työskentelee esimerkiksi Vodafonella, Ericssonilla tai Huaweilla.

Me tulimme monen mutkan kautta Düsseldorfiin puolitoista vuotta sitten, ja olin saapuessamme melko tyhjän päällä. Olin saanut hieman aikaisemmin maisterin tutkintoni valmiiksi Lontoossa, ja olimme lyhyen Taiwanin keikan jälkeen asettumassa Eurooppaan. Saksassa en kuitenkaan ollut se unelmatyöntekijä yrityksille: en osannut saksan kieltä, ja olin raskaana.

Olin aiemmin tehnyt satunnaisesti töitä blogin kautta eri asiakkaille, joten hieman saapumisemme jälkeen päätin ottaa härkää sarvista. Nyt olisi juuri oikea aika ryhtyä paikkariippumattomaksi yrittäjäksi, mikä oli asia josta olin haaveillut jo vuosia. Matteo oli päivät töissä ja minulla vain aikaa.

Ratkaisin siis työssäkäyntiongelmani Saksassa ryhtymällä oman itseni pomoksi.

Yrittäjänä Saksassa

Omasta yrittäjätarinastani voi lukea lisää artikkelista Millainen oli ensimmäinen vuoteni yrittäjänä ja Päivä yrittäjä-äidin eli mun matkassa.

Ensimmäinen vuosi yrittäjänä on ylittänyt odotukseni, ottaen huomioon että meillä on kotona pieni vauva ja tuskailen aikapulan ja satunnaisen väsymyksen kanssa kuin kuka tahansa uunituore äiti.

IMG_7308

Yrittäjyys Saksassa on ollut aikamoista vuoristorataa, mutta lopulta hyvin palkitsevaa. Todettakoon nyt kuitenkin, että lähes kielitaidottomana alku oli haastava – Matteo osaa onneksi saksaa ja on täytellyt lippulappusiani ja soitellut Finanzamtiin puolestani ties kuinka monta kertaa.

Kielitaito on ollut suurin kompastuskiveni, mutta onneksi natiiveja ja ei niin natiiveja saksantaitajia löytyy lähipiiristä. Saksalaiset rakastavat byrokratiaa, ettekä edes halua tietää kuinka monta lappua tässä on pyöritelty. Byrokratiasta huolimatta yrityksen/toiminimen (klein unternehmen) perustamisprosessi ei välttämättä ole itsessään kovin monimutkainen jos on vähän selvitellyt asiaa etukäteen. Mutta koska ei uutena tulijana ymmärrä maan tapoja eikä osaa välttämättä etsiä tietoa, turhautuneisuutta aiheutuu helposti.

Tässä kohtaa minä tein virheen: minun olisi pitänyt palkata kirjanpitäjä ja pyytää apua paljon aiemmin. Kun asiat on sitten saatu rullaamaan ja kaikki veronumerot yms. muodollisuudet kuntoon, yrittäjänä on mielestäni Saksassa helppo olla. Kirjanpitäjä tietää myös yrittäjän verohyödyistä, joten siinäkin mielessä hänen palkkaamisensa ei ole huono idea.

Onneksi suurin osa hässäkästä on jo takanapäin muutamaa verojuttua lukuunottamatta, ja pääsen keskittymään itse työntekoon.

Tässä muutama vinkki Saksassa yrittäjyyttä miettiville: hanki heti kättelyssä oman kirjanpitäjä ja pyydä apua saksankieltä osaavalta ystävältä, jos kieli ei taivu. Etenkin omassa tilanteessani on ollut tärkeää, että taustalla on joku joka tietää miten homma toimii. Saksassa on kuitenkin omat kommervenkkinsä esimerkiksi terveydenhuollon ja perheverotuksen kanssa, eivätkä ne jutut ole aina sieltä yksinkertaisimmasta päästä.

Paneudun tähän tarkemmin ensi viikolla ilmestyvässä artikkelissa, joka tulee olemaan jatkoa tälle jutulle.

IMG_7310

Olen myös verkostoitunut muiden Düsseldorfissa asuvien (matka)bloggaajien kanssa, ja treffailemme lounaan merkeissä kerran pari viikossa. Se on oiva työyhteisön korvike, ja vauva kulkee hyvin mukana tarvittaessa. Eli työ alkaa kantaa hedelmää, ja se on varmasti edesauttanut sopeutumistani Saksaan.

Voin siis sanoa, että Saksaan muutto toi uralleni uuden ja mieluisan suunnan.

Mitenkäs Matteon työt sitten?

Matteo on viihtynyt työssä Saksassa erittäin hyvin, ja on innokas jäämään Saksaan pidemmäksikin aikaa mikäli tilaisuus tulee. Oma tuntumani on, että Saksassa panostetaan tieteeseen, ja täällä on alan ihmisiä maailman joka kolkasta.

Italialainen arvostaa täällä järjestelmällisyyttä  – ja tietysti palkkaus on parempi kuin talousvaikeuksien kurittamassa Italiassa. Matteon työpaikalla on melko paljon ulkomaalaisia paikallisten lisäksi, ja yhteisö on mukavan tiivis. Työkieli on englanti, kuten monessa kansainvälisessä yrityksessä Düsseldorfissa tänä päivänä.

Kysyin Matteolta työkulttuurien eroavaisuuksista UK:ssa ja Saksassa, ja yhtenä huomiona työkulttuurin eroissa hän mainitsi työajat. Hänen toimistollaan Saksassa työntekijät lähtevät kotiin ”normaalin” työajan puitteissa (esimerkiksi klo 17-18), kun taas Lontoossa työajat lipsuivat helpommin jopa myöhään yöhön. Riippuu toki alasta, mutta hänen kohdallaan näin. Matteo mainitsi saksalaisten olevan myös paljon suorempia työpaikoillaan englantilaisiin verrattuna. Saksalainen suoruus vs. englantilainen kohteliaisuus on tarjoaa kontrastin työpaikallakin: siinä missä englantilainen muokkaa ikävänkin asian mahdollisimman kohteliaaksi (esim. you might want to consider another approach = tämä meni nyt päin sitä itseään), saksalainen antaa suoraa palautetta. Tämän olen pannut merkille jokapäiväisessäkin elämässä.

Kuvioon kuuluu meidän kohdallamme Saksassa jonkin verran illanistujaisia, ja yhteisiä juhlia jonne perhe on ollut tervetullut järjestetään myös. En tietysti osaa sanoa onko tämä tapa kaikissa saksalaisissa työpaikoissa, mutta kollegat ovat tekemisissä vapaa-ajallakin ja työporukan juhlia järjestetään vapaa-ajalla jonkun kotona. Niihin on ollut kiva osallistua, ja tällaista yhteisöllisyyttä kaltaiseni freelancer joskus kaipaa.

Saksa lienee yksi tyypillisimmistä maista, jonne muutetaan työn perässä muualta Euroopasta ja maailmalta. Tuntumani mukaan täällä myös viihdytään, palkkaus on usein kohdallaan, hintataso kohtuullinen, perheistä pidetään huolta ja terveydenhuolto toimii oikein hyvin. Ja etenkin suomalaiselle Saksa on usein melko helppo maa. Kulttuuri on suht samanlainen ja suomalaisia pidetään Saksassa arvossaan.

Tämä artikkeli on tehty yhteistyössä Ely-keskuksen kanssa, lue lisää Euroopassa työskentelystä TE-toimiston nettisivuilta sekä EURES-portaalista.

Vastailen mielelläni, jos voin olla avuksi aiheeseen liittyen! Ensi viikolla paneudun hieman tarkemmin aiheeseen työnhaku Euroopassa, vinkkeineen ja haasteineen.

Eures_wb_ELY_TE_TEM_EURES_vipu_EU

Medienhafen on Düsseldorfin helmi

IMG_6522
IMG_6505
IMG_6507
IMG_6503
IMG_6525

Rein on iso osa Düsseldorfin kaupunkikuvaa – ja Medienhafen on mielenkiintoinen kaupunginosa joen varrella

Düsseldorfin sijanti Reinin varrella avaa paljon mahdollisuuksia mielenkiintoisille kaupunkisuunnitteluratkaisuille. Kaupunki otti osumaa toisessa maailmansodassa sen verran, että iso osa etenkin keskusta rakennuskannasta on rakennettu 1950-luvulla ja siitä eteenpäin. Kauniita, vanhoja rakennuksia on kuitenkin säilynyt jokunen ja uutta on rakennettu siihen sivuun, myös Reinin varsia mukaillen.

Yksi hyvä esimerkki uudesta ja modernista yhdistettynä palasiin vanhaa on Mediehafenin alue vanhankaupungin kupeessa. Alueella on pääosin uutta, kokeilevaakin arkkitehtuuria, mutta vanhaakin on onnistettu säilyttämään. Medienhafenissa huokuu myös kaupungin teollinen henki, ja rahtialukset kulkevat sen rantojen kautta purkamaan lastiaan tai jatkavat matkaansa kohti muualla Reinin varrella sijaitsevaa määränpäätään.

IMG_6542

Medienhafen on yrityskeskus, joka on kehittynyt lähes tyhjästä noin kymmenessä vuodessa

Medienhafenin alue oli vielä kymmenen vuotta sitten niinsanottu wasteland keskustan kupeessa, jota hallinnoivat teollisuusrakennukset. Aluetta alettiin kuitenkin kehittää vauhdilla ja tällä hetkellä Mediehafen on koti noin 700 yritykselle. Älä anna yritysmaineen kuitenkaan hämätä, vaan siellä on paljon mielenkiintoista nähtävää myös perus päiväkävelijälle.

Sanotaan myös, että Medienhafen on kulinaristille mieluisa kohde. Itse en ole alueen ravintoloita juurikaan testannut, pääasiassa kävelylenkeillä niitä silmäillyt, mutta Düsseldorfin kaduilla niistä kuulee paljon positiivista. Ainakin Michelin-tähden saanut Berens am Kai sijaitsee alueella, ja sitä on kehuttu  – paikka on ehdottomasti omalla Düsseldorfin ravintoloiden to do -listallani.

Omaan silmääni sattui mielenkiintoisena Hyatt Regencyn terassi. Otin tämän artikkelin kuvat eräänä alkusyksyn hellepäivänä, ja terassilla oli menossa suuri after work – tapahtuma. Lieneekö messuporukkaa jota täällä paljon näkee vai mitä, mutta hauskalta paikka ainakin vaikutti. Futuristinen tyyli joen uomassa, teollisuusalueen laitamilla tarjoaa mielenkiintoisen kontrastin. Tänne jos jonnekin haluaisin nauttimaan lasin viiniä kesäiltana – iltaisin paikka on mitä parhain, jos haluaa parille drinkille ja etsii vaihtelua vanhallekaupungille. Vanhakaupunki on ihan jees ja matkaajalle must-kokemus, mutta itse viihdyn paremmin jossain muualla.

Hyattin edessä pääsee myös usein bongailemaan sellaisen hintaluokan autoja, joista voi vain haaveilla.

IMG_6530
IMG_6520
IMG_6513
IMG_6523
IMG_6528

Olen kokoamassa suurempaa artikkelia Düsseldorfin nähtävyyksistä ja maininnan arvoisista paikoista blogiini. Kaupunki ei ole turismin mekka, mutta käännettäköön se positiiviseksi asiaksi – paikallisia juttuja on helpompi löytää ja massaturismin haittapuolet loistavat poissaolollaan.

Usein olen Düsseldorfiin saapuneita vieraitani kehoittanut matkaamaan Kölniin, ja kehoitan vastedeskin, mutta suosittelen myös kokemaan mitä mielenkiintoisia juttuja Düsseldorfilla on tarjottavanaan. Tästä lisää artikkelin muodossa hieman myöhemmin, kunhan saan koluttua vielä muutaman mielenkiintoisen paikan kaupungissa.

Medienhafen on kuitenkin yksi must do -kohde Düsselin kävijöille, ja minut löytää sieltä usein tulevaisuudessakin. Oletko sinä käynyt?