Browsing Category

Yleinen

24 tuntia Brysselissä

Hurautimme toukokuisena viikonloppuna Brysseliin. Ei ihan huvin vuoksi, vaan virallisimmissa asioissa, sillä kävin uusimassa oman passini ja hankkimassa lapselle myös uuden passin. Toki Bryssel on ollut bucket listalla täällä Saksassa asuessamme muutenkin, ja tällä kertaa asioiden hoito yhdistyi tähän kätevästi.

Aikaa meillä oli perillä noin 24 tuntia, ja matka taittui kätevästi junalla. Mietimme, josko sitä ajaisi, mutta junaan löytyi oikein hyvät tarjoukset ja koska lapsi on kovasti erilaisten junien ystävä, puolsi sekin päätöstä.

Matkasimme Brysseliin ranskalaisen Thalysin kyydillä parissa tunnissa, ja kotimatka taittui vaihdolla Kölnin kautta saksalaisten kyydittämänä.

Saimme hyvän diilin lipuille sunnuntai-aamun ja maanantai-päivän yhdistelmällä, olisiko noin 50€:n hujakoilla ollut koko setti per henkilö. Lapsi meni maksutta, sillä hän on alle 4-vuotias, toki hänellä ei ollut omaa paikkaa.

Menomatkalla junassa oli enemmän tilaa, paluumatka meni erittäin tiiviissä tunnelmissa Kölniin asti.

Aika oli niin lyhyt, että sen kummemmille turistikierroksille ei jäänyt aikaa ollenkaan. Kävelimme tosin Euroopan parlamentin ohitse, mutta muuten pysyttelimme Ixelles-Etterbeek-akselilla, ja nautin paikkojen tunnelmasta. Etenkin Etterbeek oli sellaista suloista katunäkymää täynnä (ja randomhuomiona – suomalaisia!).

Olen käynyt Brysselissä kerran noin 10 vuotta sitten, ja aika vähän kaupungista muistin. Silloin tuli nähtyä Brysselin pääaukio ja Manneken Pis, nyt jotain muuta.

Koska vuorokauden aikana ei ehdi kaikkea nähdä, olin kiitollinen Matteon paikallisen kaverin tultua mukaamme kiertelemään.

Kävimme syömässä, kävelyllä järven rannalla sekä vielä oluella, oltiinhan Brysselissä. Taisin kuitenkin olla nukkumassa jo puoli kymmeneltä, mutta se oli juuri hyvä niin. Tällä kertaa en edes yrittänyt nähdä ”kaikkea”, vaan nauttia niistä muutamista tunneista mitä meillä Brysselissä oli. Sää suosi, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kaupunki oli kaunis.

Aiempi Brysselin visiitti ajoittui syksyyn, ja satoi. Ja oli muuten pimeä. Nyt oli ihan eri meno ja kaupunki pääsi enemmän oikeuksiinsa, kuten nyt minkä tahansa muunkin kaupungin kohdalla kauniilla säällä.

Maistoimme paikallisia ranskiksia eri soosseilla, Matteon kaveri vei meidät lempipaikkaansa.

Tämä vaikutti olevan asia, josta jokaisella on Brysselissä oma mielipide, mistä ne parhaat ranskikset sitten löytyvätkään.

Tykkään erityisesti andalucialaisesta dipistä, se on sopivan tulinen ja maukas, muttei ”polta kieltä mennessään”. Paikka, johon meidät vietiin, oli Ixellesin alueella sijaitseva Frit Flagey. Voin näin erittäin suppean kokemuksen omaavana suositella.

Ja niin, ne passit.

Passit tulivat kotiimme Saksaan aika tarkalleen kaksi viikkoa niiden tilaamisesta. Kirje, jossa passit saapuivat, oli lähetetty Brysselistä, joten ne olivat matkanneet meille Suomesta Brysselin kautta.

Kaikki sujui sutjakasti ja nopeasti, ja lähetystössäkään ei ollut sen enempää jonoa. Matteon piti olla mukana allekirjoittamassa paperit, ja  täytyy kyllä antaa täydet pisteet asioinnin helppoudesta Brysselin suurlähetystölle. Prosessi on hieman erilainen kuin Italian virallisten dokumenttien hankinnassa ulkomailla, Italian konsulaattiin tulee varata aika ja passin saa heti mukaan. Olisimme saaneet ajan tosin vasta elokuun loppuun, joten päätimme hakea uuden passin Brysselistä.

Yksi asia, minkä vuoksi annan Italian virallisille matkustusdokumenteille kiitosta on se, että lapsella niissä lukee aina vanhemman nimi. Tämä on kerran pelastanut meidät lähtöselvityksessä, jonka jälkeen olen kuitenkin varmuuden vuoksi AINA kuljettanut mukanani lapsen syntymätodistusta, isänsä passin kopiota sekä lupalappua.

Ihanana bonuksena lapsi sai vielä suurlähetystöstä Suomi-värityskirjan mukaan paluumatkalle.

Matkasimme tosiaan lapsen kanssa kaksin kotiin Deutsche Bahnin kyydissä, Matteon jäädessä vielä pariksi päiväksi Brysseliin. Alunperin tarkoituksenamme oli vaihtaa junaa Aachenissa, mutta myöhästymisen vuoksi menetimme jatkoyhteyden ja jatkoimme junalla vielä Kölniin, jossa on enemmän vaihtomahdollisuuksia Düsseldorfiin. Aikamoinen seikkailuhan tuo oli, juna tupaten täynnä, matkarattaat, kassi ja lapsi kainalossa.

Matkahan ei ole pitkä, pari tuntia, mutta täysi juna sylilapsen kanssa lapsiosastolla joka oli jostain syystä täynnä aikaerorasituksesta kärsiviä väsyneitä lapsia oli tältäkin osin aika vauhdikas. Ilmeisesti eräs iso poppoo oli saapunut Atlantin yli lennolla ja jatkoivat matkaa junalla kohteeseensa jossain Brysselin ja Frankfurtin välillä.

Oli kiva saapua kotiin illalla ja kaatua omaan sänkyyn päivän päätteeksi.

Hei hei, Saksa!

Blogin puolella ollut hieman hiljaista, täällä ”oikeassa elämässä” ei niinkään.

Nyt on nimittäin aika julkaista asia, jota ollaan jo pitkään järjestelty ja jumpattu. Ehkä vähän rivien välistäkin on tästä voinut lukea. Me nimittäin muutetaan.

Fiilis on samalla todella haikea (vaikka Saksan kanssa minulla olikin vähän takkuinen alku, olen lopulta viihtynyt hyvin), mutta innokkaasti odottava. Aika muutokselle on oikea. Lapsi on kolme, ja hänenkin kannaltaan myös koimme, että nyt on hyvä muuttaa. Koska se muutto tulisi eteen joka tapauksessa lähivuosina, parempi nyt kuin myöhemmin, kun kaveripiiri olisi enemmän vakiintunut.

Muuton järjestely toiseen maahan on aika hurjaa hommaa. Meillä on jo asunto odottamassa Matteon töiden kautta, mutta se on kuitenkin sellainen, joka ei ole pidempiaikainen ratkaisu. Eli stressi tavallaan pois sen osalta, asunto on kiva ja aluekin, mutta pysyvä ratkaisu olisi toki mukava löytää piakkoin. Koska asunto kuitenkin on jo, olen aika vaativa pysyvän asunnon kanssa, joten olemme rajanneet alueen tarkkaan ja muutamia muitakin vaatimuksia on.

Ai niin, minnekäs me oikein sitten muutetaan?

Bilbaoon!

Kaupunkiin, joka on tuttu. Olemme viettäneet sielä parina vuotena muutaman kuukauden pätkän, ja innolla odotan paluuta pidemmäksi aikaa. Bilbaota ei ole ehkä säällä siunattu, mutta kaikkea muuta siellä on meille, sellaista jota jo kaikki odotamme. Ulkoilua, luontoa, ruokaa, kivan kaupungin tunnelma, ranta. Toimiva kaupunki, jossa on hyvä fiilis.

Arvaattekin varmaan, että tulette kuulemaan ihan pian lisää. Muuton aikataulu varmistuu pikkuhiljaa, mutta sanotaan nyt että loppukesä / syksy.

Eli pohjoista Espanjaa luvassa blogissa!

Pääsiäinen kotona Saksassa – miksi?

Kuva: Jenni / H niin kuin Hausfrau

Pääsiäinen on vietetty, ja siitä tuli oikeastaan todella tarpeellinen breikki arkeen. Neljän päivän vapaat, joista suuri osa jopa kului ihan oikeasti vapaalla. Helleaalto pyyhkäisi Düsseldorfin yli, ja nautimme noin 25 asteen lämpötiloista ja pilvettömästä taivaasta jokaisena päivänä. Mitä parhain lomasää.

Sain tehtyä työt kasaan torstaina iltapäivällä, mikä tarkoitti sitä, että suurin osa ajasta kului toden totta ihan vapaa-ajan merkeissä. Vähän tein sunnuntaina hommia varastoon, sillä joudun viisaudenhampaan poistoon nyt pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Kalenterissa ei tosin näyttäisi olevan hirveää kasa hoitamattomia hommia rästissä, joten mitään ei tarvinnut pääsiäisenä varsinaisesti kiirehtiä kasaan. Tämä on parasta työnteossa: hyvä rytmi, ilman suurta stressiä hoitamattomista hommista.

Pääsiäisen vietto alkoi Jennin kanssa jo torstaina, kun suuntasimme illalliselle vietnamilaiseen ravintolaan. Tarkoituksena oli höpötellä niitä näitä ja vähän haistella tunnelmaa kaupungilla. Koska sää oli hieno, saimme pöydän ulkoa kadulta ja testasimme ensi kertaa An Bahn mi -nimistä vietnamilaista ravintolaa. Valinta oli oikein hyvä, vaikka itse sanonkin, ja hipstereiden suosima Flingernin Ackerstrasse oli sopiva paikka aloittaa illanvietto. Siellä kun tulee harvemmin käytyä, ja paikka on kivan rento.

Flingernistä hyppäsimme ratikkaan ja sieltä Düsseldorfin vanhaankaupunkiin nauttimaan auringonlaskusta (ensimmäinen kuva). Saatoimme kuunnella myös Kaija Koota, joten jos joku suomimusiikin suosiota ihmetteli Düsseldorfin vanhassa kaupungissa, niin syylliset löytyvät täältä. Kiitos Jennille kivasta illasta tätäkin kautta.

Illanviettoa seuraava aamu eli pitkäperjantai valkeni aurinkoisena kotona. Lähdimme aamupalan jälkeen melko aikaisin ulkoilemaan pienen perheemme kanssa, ja olimme ulkona lounaaseen asti – puistossa ja asuinalueemme rauhallisilla kaduilla.

Tätä seurasi kiireetön ruoanlaitto ja sitten hupsista, kolmen tunnin päikkärit koko poppoolle. Edellinen ilta verotti vähän, ja yön unet olivat jääneet hieman lyhyiksi, vaikka kotona melko aikaisin olinkin. Pubit menivät pitkänperjantain vuoksi kiinni puoliltaöin.

Tämä kaava toistui seuraavina päivinä, ja kävimme tutkimassa entisiä asuinseutujamme Pempelfortissa (kuva alla), josta matka suuntautui Reinin rantaan. Sunnuntaina ystävät tulivat lounaalle, ennen muuttoaan pois Düsselistä. Tämä on sitä aikaa, kultainen kolmen vuoden sääntö, kun monet muuttavat ja lähtevät uusien haasteiden perässä muualle Eurooppaan ja kauemmas, esimerkiksi Kaukoitään ja Yhdysvaltoihin.

Pääsiäinen aiheuttaa myös muutoksia normaalista totuttuihin aikatauluihin. Meilläpäin Saksaa kaupat ovat kiinni pitkänperjantain, lauantaina kaupat aukesivat ja olivat suljettuina taas sunnuntain ja maanantain. Jos jotain unohtui, Düsseldorfissa oli kaksi kauppaa auki – lentoaseman ReWe ja rautatieaseman Edeka. Eli aina kannattaa varautua, mielummin ajoissa, jos ei halua käyttää aikaansa jonottamiseen ja tungoksessa asiointiin. Tosin lauantaina illalla oli jo aika väljää, kun haimme muutaman unohtuneen asian kaupasta. Täällä ollaan aika perinteisiä pääsiäisen kanssa, mikä kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi matkoja suunnitellessaan.

Summa summarum: Ulkoilu, rentoilu ja NetFlix olivat kova juttu pääsiäisenä. Ja tietysti se, että  tuli kaivettua kesävaatteetkin kaapista ja laitettua mekko päälle. Rentoa oloa, emme me muuta tehneetkään, kun olimme ulkona ja nautimme siitä, että luonto oli herännyt eloon.

Miksi vietimme pääsiäisen kotona?

Tämä on kysymys, johon sain vastata pääsiäisen aikana lähemmäs kymmenen kertaa – ja siksi liitin sen ostikkoonkin.

Suurin osa Saksan lähipiiristämme matkusti kotimaihinsa pääsiäiseksi, ja paikalliset naapurimme lähtivät loma-asunnoilleen tai Hollantiin vapaita viettämään. Kaupunki oli normaalia autiompi.  Mekin olemme usein pääsiäisen pitkät vapaat hyödyntäneet ja lähteneet Italiaan.

Mietimmehän me, josko sitä lähtisimme Italiaan sukuloimaan. Suomeen en olisi halunnut lentää neljäksi päiväksi, Kuopion reissut ovat aina sen verran tyyriitä, että on parempi olla kauemmin. Italiaan pääsee usein kohtuullisempaan hintaan, ja voimme lentää usealta eri kentältä – ja Italiassakin on valinnanvarana Pisa, Firenze ja Bologna. Tosin nyt pääsiäisen korvilla Italiankin hinnat olivat nousseet, mutta pienellä jumppaamisella matka olisi luultavasti onnistunut, ja olisimme päässeet sukukeskeisen italialaispääsiäisen pariin. Koska Düsseldorfista on matkaa Firenzeen saman verran kuin Helsingistä Ivaloon, emme edes harkinneet automatkaa muutaman päivän takia. Harvemmin sitä tosin tulee muutenkaan tehtyä, koska rajoitetulla aikataululla yrittää aina maksimoida päivät perillä.

Matteonkin piti olla matkalla Bilbaoon jo maanantaina illalla, joten tämä olisi joka tapauksessa vähän sotkenut suunnitelmia ja reissua. Ja koska alkuvuonna olemme olleet jonkin verran reissussa, oli kiva olla kotona ihan rennosti. Tässä monen maan välillä sukkeloimisessa tulee välillä raja vastaan, ja on joskus ihana vaan olla ja nauttia paikallaanolosta.

Naapurimme ja ystävät ihmettelivät päätöstämme jäädä kotiin useaan otteeseen, talomme omistajaa myöten. Ihan hyvällä tietysti siis, mutta tämä taisi olla ensimmäinen pääsiäisemme kotona, ja oli mielenkiintoista huomata, miten etenkin kv-ympyröissä vain harva oli jäänyt Saksaan. Meidänkin asuinalue, joka on yksi rauhan tyyssija,  oli nyt jotenkin erityisen hiljainen. Ainoa asia, mistä tiesin jonkun olevan kotona, oli grilliruoan tuoksu joka suunnasta naapureidemme pihoilta.

 

10 lähimatkaunelmaa Keski-Euroopassa

Kodin läheltä löytyy monta mukavaa kohdetta – esimerkiksi Hollannin Thorn 

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana kaksi haastetta liittyen matkaunelmiin, ja haaste onkin pyörinyt matkablogeissa kiitettävään tahtiin. Kiitoksia haasteesta Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogin Heli ja Mutkia Matkassa -blogin Emma!

Päätin hieman muuttaa haastetta ja rajasin unelmakohteeni kahden tunnin auto- tai junamatkan päähän kotoa, eli fokus muuttui koko pallon sijaan lähimatkailuksi. Eli matkan alku ja lähtöpiste on kotimme Düsseldorf, ja matka saa kestää noin pari tuntia suuntaansa autolla – se riittäköön nyt minulle lähimatkailun määritelmäksi.

Hyvä puoli tässä Düsseldorfin sijainnissa on se, että parin tunnin matkan päähän mahtuu vaikka sun mitä.

Pidemmittä puheitta haaveisiin:

1 ) Maastricht, Hollanti

Olen ihastunut Hollantiin ja sen tunnelmaan, pikkukyliin ja maaseutuun. Maastricht on kaupunki, jota on kehuttu paljon ja sinne kertyy meiltä matkaa 113 kilometriä, ja Google maps antaa ajomatkaksi tunnin ja viisitoista minuuttia ilman ruuhkaa.

Tänne olisi kiva mennä vaikka yhden yön kaupunkilomalle ja nauttia ihan rauhassa kaupungin tunnelmasta ja ravintoloista. Ja tuoda kotiin salmiakkia tuliaiseksi ja käydä tutkimassa hollantilaisia supermarketeja, viihdynhän niissä oikein hyvin.

2 ) Ahrweiler, Rheinland-Pfalz, Saksa

Punaviinivaelluksistaan tuttu Ahrweiler sijaitsee kotiosavaltiomme Nordrhein-Westfalenin naapurissa, juuri Rheinland-Pfalzin puolella. Monet ystävämme ovat suunnanneet päivän reissulle noille suunnille, ja päivänreissuun on sisältynyt mukavaa yhdessäoloa, vaellusta viinitupien välillä, viinin maistelua ja hyvää ruokaa.

Meiltä matkaa on Ahrweileriin 100 kilometriä, ja ajomatkan arvio on noin tunti. Tietysti autolla ollessa ei voi juurikaan viiniä maistella, mutta ulkoilun ja ruoan kannalta voi matkan ottaa. Ahrweileriin pääsee myös junalla.

Lue lisää Lempipaikkojani-blogista!

3 ) Bonn, Nordrhein-Westfalen, Saksa

Vähän nolottaa tämä kolmas kohta – en ole koskaan käynyt Bonnissa, Saksan entisessä pääkaupungissa. Olen ajanut ohi useita kertoja, mutten ole vielä päässyt itse kaupunkiin. Etenkin keväisin kaupungin kirsikankukat valloittavat somen ja monet matkaavat sinne kauniita puita ihastelemaan. Bonn on myös yksi Saksan vanhimmista kaupungeista.

Bonn on meiltä 75 kilometrin päässä, ja autolla sinne ajaa vajaan tunnin autobaanaa pitkin. Junalla pääsee myös kätevästi suoraan Düsseldorfin rautatieasemalta.

Hieman Bonnin eteläpuolella Königswinterissä olemme käyneet (kuvassa Königswinter / Schloss Drachenfelds), muttemme itse Bonnissa. Königswinter ja Bonn yhdistyvät vaivattomasti yhdellä reissulla.

4 ) Sauerland, Nordrhein-Westfalen, Saksa

Sauerland on myöskin tuttu kavereiden reissuilta, ja siellä sijaitsee käsittääkseni meitä lähinnä oleva laskettelukeskus, jossa on myös tasokkaita vaellusmaastoja. Sauerlandista löytyy korkeuseroja, ja NRW Tourismin mukaan 2711 yli 400 metriä korkeaa huippua. Tämä menee taas kategoriaan ”opi lisää kotiseudustasi”. Eli joko talvella laskettelumatka tai muina aikoina patikointireissu – voisipa Sauerlandin alueelle jäädä pariksikin yöksi.

Etenkin Winterbergin kaunis kylä kiinnostaisi, toki muitakin paikkoja alueella on. Meiltä on Winterbergiin matkaa 164 kilometriä, ja ajomatka juurikin tuon 2 tuntia.

5 ) Leuven, Belgia

Koska Belgian halusin lisätä tähän listaan, valitsen sieltä Leuvenin. Olen Brysselissä käynyt ja sinne on mentävä, ihan piankin, koska passi kaipaa uusimista. Joten valittakoon tällainen vähemmän tuttu kohde Belgiasta – Belgian raja on meiltä noin 45 ajomatkan päässä, ja olen hävettävän vähän siellä käynyt. Vain muutaman kerran.

Koska matka olisi suurella todennäköisyydellä päivän tai jopa puolen päivän reissu, haluaisin tutustua kaupunkiin kävellen, fiilistellen ja syödä lounasta jossain Leuvenin kehutuissa ravintoloissa. Pienpanimoitakin löytyy, jos haluaa kotiin tuoda pari pulloa viemisiksi. Suklaakin kelpaa aina, ja vohvelit tietysti. Tämän matkan voi toteuttaa filosofialla ”tutustu paikkaan, jonne et vahingossa eksy”.

6 ) Duisburg Innenhafen

Tämä lienee kaikista helpoiten toteutettava tältä listalta. Olen käynyt kerran Duisburgissa, eikä 70-luvun arkkitehtuurista suurilta osin koostuva kaupunki tehnyt varsinaisesti vaikutusta ensi kertaa siellä ollessani, sateisena ja pimeänä marraskuisena päivänä.

Olen kuitenkin kuullut, että Duisburg Hafen eli kaupungin satama-alue on herännyt hienosti henkiin, sinne on tullut ravintoloita ja siitä on tullut jopa trendikäs ajanviettopaikka! Tiedä, jos joskus hypättäisiin Düsseldorfista junaan, josta pääsee Duisburgiin 15 minuutissa. Asemalta pitää toki suunnata itse kohteeseen, ja toki sinne voi myös mennä autolla.

Duisburgissa kannattaa myös käydä tsekkaamassa Landeschaftspark, vanha tehdasmiljöö, jossa pääsee tutkimaan entistä tehdasta lähempää, ja jopa kiipeämään korkealle.  Alueella on myös ruokapaikka ja erilaisia tapahtumia, kuten ruokafestareita ja valokuvaukseen liittyviä tapahtumia. Viikonloppuisin järjestettävä valoshow kruunaa kokemuksen.

7 ) Monschau, Nordrhein-Westfalen, Saksa

Monschau on kaupunki, joka tulee mieleeni etenkin sen joulumarkkinoista ja tunnelmallisista, ristikkotalojen täyttämistä kaduista. Kaupunki sijaitsee aivan Belgian rajalla, joten halutessaan siihen voi yhdistää vaikka Liegen kaupungin. Vehreällä Eifelin alueella on myös patikointimaastoja, joten lenkkarit varmastikin kulkevat mukana.

Meiltä on Moschauhun 115 kilometriä, ja ajomatkaa tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Tämä pitää toteuttaa mahdollisimman pian.

8 ) Pyöräily Hollannin maaseudulla

Meiltä ajaa noin 45 minuttiia Hollannin puolelle Roermondiin. Siinä ympärillä, Thornin pienen kylän kieppeillä, on paljon suloista maaseutua. Hollannille tyypilliseen tapaan korkeuseroja ei juurikaan ole, ja pyörällä liikkumiseen löytyy mahdollisuuksia. Meiltä parin tunnin matkan päässä sijaitsee paikka jos toinenkin tähän tarkoitukseen.

Möin tosin hollantilaispyöräni muutama viikko sitten, mikä saattaa vaikeuttaa matkantekoa!

 

Roermond, Hollanti

9 ) Bernkastel-Kues ja Trarben Trarbach, Rheiland-Pfaltz, Saksa

Kävimme helmikuussa Cochemissa, ja Moselin alueella onkin lukuisia kohteita, joihin olisi vielä kiva palata ajan kanssa. Nämä kohteet menevät juuri ja juuri siihen kahden tunnin aikaikkunaan, ja toki voisi yöksikin jäädä, jos siltä tuntuu. Ongelma on Moselilla majoituksen hinta-laatusuhde, mutta jos jotain kivaa löytyisi, niin miksikäs ei. Saksalaiskyliä ja ristikkotaloja ja ehkä lasi viiniä – check!

 

Moselin alueella riittää patikointireittejä, viiniköynnöksiä ja maisemia

10 ) Matkajokeri

Kohta 10 varataan kohteelle, joka on spontaani ja vähän random. Eli esimerkiksi H niinkuin Hausfrau -blogin Jennin perheensä kanssa käymä Extersterne.

Vinkkaa jotain sopivaa kohdetta!

Haastan mukaan Veeran.

 

Ovatko kohteet tuttuja sinulle?

Cochem ja Moselin alue – kokemuksia ja upeita maisemia

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan Moselin alueesta?

Kun puhutaan Moselista, myönnetään jo heti alkuun, että itsellä oli ensi-istumalta mielessä viiniköynnökset.

En ollut järin tietoinen Moselin alueesta ennen Saksaan muuttoani, toki alueen nimen tunnistin. Enkä toki nytkään varsinainen ekspertti ole, mutta parin käyntikerran jälkeen sitä tietää jo vähän enemmän ja osaa muodostaa oman mielipiteensä alueesta. Ja osaan sijoittaa sen kartalle, useimmiten oikein mallikkaasti.

Moselin alue on toden totta kaikessa yksinkertaisuudessaan viinivetovoimainen, yhdessä patikointimaisemien ja pikkukylien kanssa. Eli ei sitä ihan metsässä ensiajatusvaikutelman kanssa oltu.

Älä unohda Moselia Eurooppaan suuntautuvalla road tripillä

Moselin varren kyliä ja kukkuloita ei kannata jättää väliin Euroopan road tripillä, eikä sinne ole Frankfurtista tai meiltä Düsseldorfin suunnastakaan mahdoton matka, jos haluaa lentää paikalle ja aikoo auton vuokrata. Ja junallakin muuten pääsee, joskin aikataulut ja yhteydet kannattaa selvittää hyvissä ajoin etukäteen (lisää tästä alempana).

Meiltä Düsseldorfista Moselin varteen Cochemiin on matkaa noin 130 kilometriä, ja melko suuri osa matkasta taittuu autobaanaa pitkin.

Google Maps antoi matkallemme kokonaismatkasta arvion 1,5 tuntia, ja tämä hieman lopulta ylittyi, kuten olen usein huomannut käyvän Saksassa ajaessa Google Mapsin antaman ajan tiimoilta, vaikka se useimmiten hyvin ruuhkat näyttääkin. Eli kannattaa varata hieman pelivaraa matkantekoon.

 

Moselin kylät ja maisemat ovat esimerkki siitä, että Saksa on monipuolinen matkailumaa

Moselin laakso on täynnä pieniä kyliä, ja Cochem kuulunee niistä suosituimpien joukkoon. Se ei ole paikka, jonne kannattaa loma-aikoina mennä etsimään omaa rauhaa, zen-fiiilistä ja rauhallista feng shuita, mutta sesongin ulkopuolella, eräänä talvisena viikonloppuna, se oli mitä mukavin.

Tämä on sitä Saksaa, josta pidän. Saksa edustaa minulle matkailumielessä etenkin pieniä kyliä – ja ajatukset suurista kaupungeista, kuten esimerkiksi Berliinistä, ovat aika kaukaisia. Enhän ole edes käynyt Berliinissä kuin kerran, kymmenen vuotta sitten.

Moselin alueella on tietysti muitakin kyliä kuin Cochem, joista uskoisin löytyvän himpun verran enemmän rauhaa sitä etsivälle. Etenkin mitä pienempiin suuntaa – Cochemista Koblenziin Moselin vartta ajettaessa tuli aika pian Cochemista lähdettäessä vastaan muutama hyvin pieni kylä viinitarhojen lomassa. Näitä olisi kiva tutkia tarkemmin.

Matkalla Cochemin keskustasta Reichsburgin linnalle löytyy viinitupia

Yleisiä ajatuksia Moselista ja Cochemista

Niin. Olen toden totta ihastunut saksalaisiin kyliin, se tulikin jo selväksi.

Koblenzin kohdalta Reiniä ja Moselia myötäillen alkaa suosikkiseutuni – eli ensin alas Reinin vartta ja sieltä Moselin mutkia kohti, antaen Reinin jatkaa virtaamistaan kohti etelää.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin huomattava, että Cochem ei ole täysin perinteinen saksalaiskylä ei siinä mielessä, että me turistit näyttelimme matalankin sesongin aikana aika suurta osaa katukuvassa. Cochem elää ja voi hyvin myös turismin ansiosta.

Cochemissa vakituisia asukkaita on noin 5000, kun taas vuosittaisten yöpymisten määrä on 350.000. Päiväturistien määrä nostanee lukemaa huimasti, joten luvut antavat osviittaa siihen, miten suosittu paikka on kyseessä.

Näillä seuduilla on todella idyllistä näin turistin näkökulmasta katsottuna ja arjen reaaliteeteistä sen enempää tietämättä, ja laaksoihin rakennetut kylät herättävät halun tutkia seutua paremmin. Uskon, että moni käy noilta seuduilta töissä esimerkiksi Koblenzissa, eikä monesta kylästä ei ole sinne enää kovinkaan pitkä matka. Melko houkutteleva vaihtoehto, etten sanoisi. Asua pienessä, idyllisessä kylässä, mutta kuitenkin kaupungin kyljessä.

Parkkeerasimme sunnuntaina aamupäivällä saapuessamme auton Cochemin paloaseman (vapaapalokunta?) yläkerrassa olevaan parkkitaloon, ja kävelymatkalla Moselin varteen tuli vastaan erinäinen puoli-ilmaisia drinkkejä mainostava suuri disko, hämyinen kasino sekä tietysti sitä ihan normaalia saksalaiskylän maisemaa idyllisine ravintoloineen. Tuli heti olo, että tämä suloisen kylän ulkomuoto kyllä hämää hieman, ja täällä osataan kyllä myös bilettää ja ottaa ilo irti juhlimisesta etenkin lämpiminä kesäiltoina.

Toki kesä olisi siinä mielessä parempaa aikaa, että säät olisivat ehkä hitusen paremmat ja ympärillä oleva luonto herää kukoistukseensa, mutta ei aurinkoinen talvipäivä huono ollut.

Cochemin katukuva on täynnä majataloja ja asuntoja, joita vuokrataan matkailijoille – tosin vierailumme aikana monessa paikassa oli matalan sesongin myötä lappu luukulla. Pienen tutkimuksen jälkeen voin todeta, että hinnat ovat myös aika suolaisia verrattuna siihen, mitä satsauksella saa. Tarjonta on enemmänkin sellaista Marienhof-tyyliä (katsoiko joku tätä mahtavaa sarjaa 90-luvulla?), melko kovin hinnoin ainakin sesonkiaikaan.

Reichsburgin linna hallitsee katukuvaa

Idylliset rakennukset Moselin varrella ja keskustan tunnelma pienine katuineen oli mieleen, ja lähellä kukkulan päällä sijaitseva Reichsburgin linna edusti meille parasta näköalapaikkaa kaupungissa – kuten myös pientä lauantaikävelyä.

Normaalikuntoiselle kävely ylös kukkulan päällä sijaitsevalle linnalle tuskin aiheuttaa sen enempää vaivaa, mutta kannattaa silti huomioida, että reitti on toden totta ylämäkeä.

Kävellessä linnalle huomaa myös, että toden totta ollaan viinialueella. Matkan varrella on lukuisia viinikauppoja ja tupia, ja mitä lähemmäs linnaa matka käy, viiniköynnökset herättävät huomion.

Lauantaikävelyksi reitti on mitä parhain, matkanteko kestää noin parikymmentä minuuttia ja linnan edustalta avautuu upeat maisemat Moselin laaksoon. Rattaita lykkiessä piti välillä vaihtaa vuoroa, ja muutama kohta mukulakivineen tuli eteen, mutta ei niistä suurempaa harmia ollut.

Me emme ottaneet osaa linnan opastetulle kierrokselle vaan tyydyimme ihailemaan linnaa ulkoa ja nauttimaan maisemista – kierroksen alkuun oli hetki aikaa, ja lapsi alkoi olla jo nälkäinen vanhempiensa tavoin, joten päätimme siirtyä kohti lounasravintoloita.

Lounaalle löytyi  useita ravintolavaihtoehtoja, vaikka osa ravintoloista olikin ajankohdan vuoksi suljettuna. Pääosin tarjolla oli lihaa ja flammkucheneita, pubimaiseen tyyliin. Emme käyttäneet ravintolan valintaan juurikaan aikaa, ja valitsimme lähes ensimmäisen weinstuben, joka rantapromenaadin varrella silmiimme kantautui. Eipä siinä mitään, valinta oli hyvä, ja koska olimme paikalla hieman puolen päivän jälkeen matalan sesongin aikana, ei suurempaa ruuhkaa ollut.

 

Lasi paikallista rieslingiä viiniä kyytipojaksi, flammkuchen ja eikun jatkamaan matkaa.

Terveysruokaa näiltä suunnilta saa usein etsimällä etsiä, joten jos noudatat erikoisruokavaliota tai suosit vähärasvaista ruokaa, kannattaa varautua pienoisiin haasteisiin. Hyviä salaatteja on tosin monessa paikassa tarjolla.

Voiko Cochemin ja Moselin varren kyliä kokea ilman autoa?

Jos on auto alla, mahdollisuuksia on hurjasti enemmän ja esimerkiksi alueen patikointipolut ovat helpommin saavutettavissa. Alueella sijaitsee myös linnoja, kuten eittämättä upea Burg Elz, joihin päästäkseen tarvitsee käytännössä auton. Auto mahdollistaa myös spontaanit pysähdykset pieniin kyliin.

Mutta toisaalta, Cochemissa on oma juna-asema, joten ilman autoakin pärjännee. Tutkin nyt huhtikuun alussa tätä juttua varten miten esimerkiksi Frankfurtista pääsee Cochemiin junalla. Selvisi, että on käytännössä ostettava lippu Koblenzin kautta, ja matkaan menee aikaa pari tuntia. Eli Cochemista puhuttaessa kyseessä ei ole mikään junaliikenteen hot spot, vaan suunnittelu kantanee hedelmää. Varmasti vuodenajoillakin on vaikutusta liikenteen määriin.

Cochem ei toki ole ainoa paikka alueella. Minulla on ystävä täällä Düsseldorfissa, joka käy Moselin ja Reinin laaksoissa patikoimassa viikonloppuisin junalla, joten sekin on mahdollista. Hän on tosin paikallisia, ja tuntee paikat kuin omat taskunsa, joten suosittelen lämpimästi suunnittelemaan junamatkailua etukäteen autoilua enemmän.

Olen kerran käynyt patikoimassa Reininlaaksossa Jennin kanssa, ja koska olin autolla, oli sieltä helppo tehdä linnavierailu ja nähdä samalla kertaa sekä Rein että Mosel. Eli kallistuisin sen auton suuntaan, jos automatkailu on mitenkään mahdollista.

Jennin kanssa patikoimassa lähellä Speyn kylää, tässä virtaa Rein, mutta Moselin mutkiin ei ole pitkä matka

Bernkastel-Kues ja Traben Trarbach seuraavaksi?

Haluaisin käydä seuraavaksi Bernkastel-Kuesissa ja Traben Trarbachissa, mutta Cochem valikoitui sijaintinsa vuoksi kohteeksemme. Cochemista on Bernkastel-Kuesiin matkaa Google mapsin mukaan hieman vajaa tunti (tosin palvelu vaikutti antavan tuolle välille pienen kiertoreitin), joten Cochem oli meille luonnollisempi valinta.

Palan halusta tietää lisää noista kahdesta muusta paikasta ja kylistä näiden välillä, joten täytyy katsoa miltä kalenteri näyttää kesälle. Kuten yllä totesin, alueen ongelmana on mielestäni melko korkea hintataso majoituksissa verrattuna siihen, mitä satsaamallaan rahalla saa.

Yksi asia, jonka kuitenkin haluaisin vielä joskus kokea, on Cochemin ja Moselin alueen kylien joulumarkkinat.

Cochemissa on ilmeisesti tunnelmallista joulun alla, mikä on helppo kuvitella. Vanhakaupunki ja saksalaiskylän tunnelma – check!

Matkabloggaajakollegani ovat kirjoittaneet Moselin alueesta, alla linkit muutamiin blogipostauksiin:

Lempipaikkojani: Linnakierros Moselilla

Tasty Travelissimo: Moselin laakso – Saksaa kauneimmillaan

Irtiottoja: Moselin laakso – kauniita kyliä, upeita maisemia ja loputtomia viiniviljelmiä

Unelmatrippi: Autolla Euroopassa – silmiä hivelevän kaunis Moselin jokilaakso

Tämä matka: Moselin laakso – Saksan kaunein viinitie

Tämä matka: Moselland ja Riesling – vierailu viinitehtaassa

Matkoillablogi: Mosel

Traveldreaming: Mosel – kauneinta Saksaa